18. helmikuuta 2018

Kohta mennään eikä meinata!

Niin hurjalta kun se kuulostaakin, niin kohta on aika minunkin passien syöksyä kilparadoille! Oikeastaan suurin osa mun passeista on hiitannut nyt niin hyvin, että niistä kaksi, Roadie ja Big Hero on nyt ennen aikojaan valmiita aloittamaan kilpauransa - Toinen palaa kuntoutuksen jälkeen ja toinen aloittaa ensimmäistä kertaa ikinä.


Yksi selkeä merkki siitä, että Qualifiersit on lähellä on se, että hiitataan toinen hiitti kilpakärryillä. Ja sattuikin tuossa sitten edellisviikon lauantaina niin, että kun kaksi minun hevosista oli hiitannut jo pidempään niin hyvin, että molemmat saivat kilpakärryt peräänsä! Roadie ja Big Hero tekivät siis ensimmäisen hiitin (mailin) hölkkäkärryistä, kävivät sisällä vaihtamassa kilpakärryihin ja tekivät toisen mailin niillä. Ja minä tietenkin kameran takana, sillä tämähän piti totta kai saada ikuistettua!

Ja molemmat hiittasivat tosi hyvin, kuskeilta sateli kehuja ja kiitoksia (heh). Ja olinkin oikein ylpeä minun pikku murusistani! Y-rintaremmillä varustettu on Big Hero ja suoralla rintaremmillä juokseva on Roadie.




Ja tästä sitten innostuneena Roadie lähtikin qualifierseihin Yonkersiin viime perjantaina! Jännitin sitä varmaan koko viikon.. Elin aluksi siinä uskossa että pääsen lähtemään mukaan (ja luulin sitä vielä samana päivänä kun minulle puhuttiin että minun pitää vain hakea se lisenssi samalla) mutta lopulta aikataulut olivat niin surkeat, etten olisi ehtinyt hakemaan lisenssiä että pääsen paddockiin (= valjastushallit missä hevoset siis laitetaan kuntoon). Harmittihan se todella, mutta lauantaina lähdin sitten toisen hevosen kanssa raveihin, vaikkei se samalta ikinä tunnukkaan kun ei ole se "oma" hevonen..

Roadie tekikin hyvää työtä ja pääsi hyväksytysti lähdön läpi, vaikka rata olikin ollut järjettömän kova. Kuski oli ollut sitä mieltä että saisi olla vielä hieman skarpimpi, mutta koska sen on tarkoitus aloittaa nyt kilpaileminen Monticellossa (se on vähän semmoinen "huonompien hevosten" rata = vähemmän palkintorahaa = huonommat hevoset = vähän paremmat hevoset pärjää helpommin jne.) ennen kuin Poconon rata aukeaa, joten käytännösä katsoen se olisi jo nyt valmis radalle! Siispä ehkä viikon päästä nähdään Roadien paluu kilparadalle!

Roadien aloittaessa koelähtönsä kanssa, Big Hero jatkoi vielä treenaamista ja tekikin viime viikolla kaksi hyvää hiittiä. Toisena päivänä se juoksi taas kilpakärryillä ja näytti yhtä hyvältä kun aikaisemminkin. Ja kuskikin totesi, että tämä on nyt aikalailla valmis qualifierseihin. Wipii! 

Tälläkin kertaa ensimmäinen trippi tehtiin hölkkäkärryistä.. 

Ja sitten laitettiin perään kilpakärryt!

Ja vaikka pidetään tämä postaus nyt näiden kahden superpoitsun hehkutuksena, mutta täytyy nyt vähän hehkuttaa miten hienosti on nyt Domain ja Chilikin mennyt! Domsku sai itselleen ravihoblesit hiiteille ja sille lisättiin myös Murphy ja bootsit ja nyt se on juossut kaksi viimeistä kertaa tosi hienosti! Chili teki ensin yhden todella huonon hiitin missä se vaan laukkasi, mutta sitten se kengitettiin eri kenkään takaa ja tadaa! 90% heti parani suoritus! Tälläinen pikahehkutus niistä tähän väliin muutaman kuvan kera. Ensimmäinen kuva Chilistä, loput Domskusta.




Mutta sellaisia kuulumisia tällä kertaa! Nyt on pakko painua untenmaille, sillä huomenna on taas aamulla lähdettävä töihin, eli seuraavaan kertaan! :)

8. helmikuuta 2018

Seitsemän passin hiittipäivä

Huh! Tiistaina kaikki mun passit hiittasi ja tiedättekö siinä vasta olikin urakka! Ei pelkästään se, että koitin saada itse kaikki omat passit valmiiksi hiitille, mutta lisäksi vielä iltapäivällä oli melkoiset savibileet kun sai laittaa savet kaikille (miinus Inxs)! Hommasta kuitenkin selvittiin kunnialla, vaikka kaikki ei mennytkään täydellisesti tänä päivänä..

Etualalla Oneida, takana Chili

Ensimmäisenä minun passeistani hiitille pääsi Inxs. En itseasiassa päässyt sitä hiittiä ollenkaan katsomaan, kun oli juuri siihen aikaan härdelli tallissa (meillä oli koko päivän hiittihevosia, laskeskeltiin että olisiko ollut 23 hevosta hiitillä tiistaina!). Kuski oli kuitenkin herraan tosi tyytyväinen, eli sain ainakin sellaisen uskomuksen että pikkaisen mahakas orhi oli pötkinyt menemään nätisti! Tosin Jenny sanoi myös että saa nähdä miten sitten tulevaisuudessa juoksee rahaa, sormet ristissä!

Ensimmäisenä aikuisista pääsi hiitille Roadie. Roadie juoksi tupla hiitin, molemmat hiitit oli puolitoista mailia (2400 m). Ensimmäisellä hiitillä juoksivat neljän porukassa ja toisella kaksin. Petra ajoi herraa ja sanoi että se oli ollut hiitillä hyvä, varmaan päivän tähti! Viime hiitillä se oli ehkä hieman ontuva, mutta nyt se oli lähes täydellinen! Ja näyttikin hyvältä!





Seuraavassa hiittiryhmässä olikin sitten Domain ja Big Hero samaan aikaan! Tässä taisikin käydä mun päivän suurin mokani, meinaan olin laittanut Domainille väärät sekkivermeet!! *nolo* Jälkeen päin hakkasin päätä seinään koska kyllähän minä nyt tiedän että Domain hiittaa kuten hölkkääkin avosuitsista (ei siis lappuja), mutta koska otin nuo suitset Domainin karsinakoukusta en osannut edes ajatella ettei ne olisi siis sen omat..

Koko tarinahan sai alkunsa siitä, että viime hiittikerralla pojat oli laittanut Chilin ja Domainin väärinpäin karsinoihin. Molemmat käyttävät hiitillä sekkisuitsia ja ne riippuvat aina karsinoiden ulkopuolella valjaskoukuissa. Eikä silloin tullut pieneen mieleenkäät että ne suitsetkin ovat tietenkin väärinpäin! Ja olin oikeasti ehtinyt valjastamaan jo Chilin Domainin päävehkeisiin kun Nora tuli hiitiltä Domainin kanssa ja sanoi että sillä on väärät päävermeet.. Piti oikein käydä katsomassa mitä olin pukenut Chilille ja ai kamala miten noloa se oli! Tuntui että oli kädet täynnä hommia silloin ettei edes ajatellut asiaa sen enempää, vaan laittoi vaan niitä kuntoon..

No. Hiitillä ei tapahtunut mitään suurta vahinkoa kuitenkaan. Domain ei ollut hyvä, mutta siihen oli varmasti suitsien lisäksi muitakin syitä. Edellisellä hiitillä se oli jäänyt vähän laukkavaihde päälle ja sen takia se nytkin sitten oli vähän enemmän laukalla kun ravilla..

Ainut kuva Domainista ja siinäkin melkein laukataan..

Big Hero oli puolestaan tosi hyvä! Petra ajoi siis Big Heron ja Nora Domainin. Big Hero on mennyt nyt viikkojen aikana ihan sika paljon eteenpäin niin fyysisesti kun psyykkisesti! Perjantaina sillä onkin edessä ensimmäiset treenit kilpakärryillä.. Liekö tässä siis minun ensimmäinen voittava passini?



Viimeisessä hiittiporukassa oli sitten loput passini, eli Oneida, Chili ja Rocco. Oneida ja Chili hiittasivat yhdessä ja Rocco meni omaa hiittiä väärään suuntaan eli oikeaan kierrokseen. Roccon kanssa haluttiin vaan testailla sitä sen jalkaa, että onko se parempi vai huonompi toiseen kierrokseen hiitatessa. Eikä se itseasiassa ollut paljoa parempi, vähän parempi, mutta edelleen sen jalassa oli hieman jotain. Tänään eläinlääkäri kävikin sitä katsomassa ja ottivat siitä röntgenkuvat. Toivotaan ettei ainakaan mitään ole rikki!


Chili ja Oneida siis hiittasivat keskenään. Petra ajoi Oneidaa ja Jenny Chiliä. Chili oli ollut yllättävän ok, se ei ole ollut mikään hirmuisen hyvä hiiteillä, mutta nyt se oli ollut ihan okei. Ei vieläkään mikään todella hyvä, mutta ihan ok. Ajoivat tammoilla tuplahiitin joista ensimmäinen oli puolitoista mailia (2400 m) ja toinen mailin (1600 m). Oneidakin oli ihan ok, ei niin hyvä kun voisi olla, mutta kaikella tavalla ihan ok. On se ollut parempikin! Ensimmäisessä kuvassa Chili, toisessa Oneida. Oneida on siis peitsari.



Kyllä sitä oli silti ylpeä kaikista hevosista hiitin jälkeen vaikka eivät kaikki olleetkaan päivän parhaita! Ja Groomikin mokaili varusteiden kanssa.. No, mutta ensi kerralla taas paremmalla ajatuksella ;)

Miltä näytti teidän silmään meno?

5. helmikuuta 2018

Amerikan passit esittelyssä: INXS


INXS
"Inxs, läski-Iines, Paskis"
s. 2016 - Ori - lämminveriravuri
om. John Devito
i. Possess The Will -  e. Original Hostess
  passi marraskuu 2017 →

Helpoin heitto on tehdä pappavyöhykkeeltä hyppy Babyvyöhykkeelle! Siispä otetaan nyt esittelyyn minun ainokainen "babyni" (= eli nyt kaksi vuotias, vauveli kunnes uudet babyt saapuu syksyllä) eli ori Inxs! Inxs on ollut minulla nyt koko sen aikansa kun se on ollut farmilla. Se tuli minulle vähän vahingossa, kun puhuin sen itselleni vaikka se asuikin toisen työntekijän käytävällä. Se oli silloin minun neljäs passi, sillä minulla oli myös Shila sillä hetkellä.

En ole ihan varma mihin siinä ihastuin silloin kun sen itselleni halusin. Näin sen siellä Sonjan tallissa kun se möllötti korvat hörössä ja näytti sairaan söpöltä pörröisen tukkansa kanssa. Sonja kertoi jo silloin, että se on vähän erikoinen luonne ja sellainen se onkin. Sitä joutuu vähän kokoajan muistuttelemaan että miten kuuluu käyttäytyä, päälle ei kuulu kävellä ja että purra ei saa. Se on vähän sellainen paha poika, nörttipojan vaatteissa. Mutta sydän aina siinä sulaa kun se hörisee kun sen karsinan ohi kävelee tai sitä hakee tarhasta! Ihana ja samalla niin raivostuttava iso pieni Paskis!

Inxs on tällä hetkellä (ja on kokoajan ollutkin) ihan jäätävän lihava. En ole ihan varma onko se ihan kunnossa sillä se ei kuitenkaan syö mitään mahdottomia määriä, liikkuu siinä missä muutkin varsat ja treenaa normaalisti ja muuta. Mutta sen keskivartalo on vain valtava :D Viikosta ja kuukaudesta toiseen. Oppimaan Inxs on nopea! Niin hyvässä kun pahassakin. Se oli varmaan viidettä kertaa kärryjen edessä kun sillä alettiin ajamaan yksin. Sillä on todella kiva ravi, mutta se on ihan mahdottoman laiska ajaa. Se liikkuu sen minkä viitsii ja vaikka kuinka pyytää se ei oikein tuppaa pitämään vauhtia yllä. Ruunausta odotellessa..



Inxs treenaa tällä hetkellä samalla tavalla kun muutkin babyt, eli hiittaa kaksi kertaa viikossa joka siis tarkoittaa sitä, että ne juoksevat porukassa ohitusharjoituksia ja lopuksi mailin reippaammin. Loput kerrat se hölkkää radalla. Aamuisin pyrin pyörittämään sitä kävelytyskoneessa, mutta se on siellä välillä niin tyhmä, että päädyn yleensä viemään sen suosiolla tarhaan - ihan koneen että hevosen hyvinvoinnin vuoksi. Sunnuntaisin se saa sitten olla pidempään tarhassa. Joskus se on myös hölkännyt kävelytyskoneessa, mutta se ei oikein toimi, sillä se yrittää aina syödä kaiken, kuten väliporttien matot, seinät... Huoh!

Olen ajanut Inxsillä useita kertoja, ja vaikka se onkin hidas kun täi tervassa, jollain kierolla tavalla tykkään siitä! Tai ehkä se johtuu vain siitä että se on minun mussukkani kaikesta huolimatta. Minusta on aina niin mukava ajaa etenkin omilla passeilla ja nähdä miten ne liikkuu kärryjen edessä. Ajaessa se on tosiaan sellainen patistettava. Hölkkäillessä toki ei tarvitse niin paljoa pyytää, se kyllä menee  hölkkää sen kuusi kierrosta ilman patistelua, mutta on se silti vähän sellainen kokoajan ajettava.

Tällä babyllä on edelleen pelkistetty varustus, hiiteillä se käyttää suojia takana ja sekkisuitsia, vasemmalla puolella pääaisa piikeillä. Kuolaimina sillä on "babybit" eli Frisco June-kuolain nivelenä ja suitsissa on toki kokolaput. Inxs hölkkääkin vielä sekki kiinni kun osa varsoista on jo sen verran kivoja ajaa että ne ovat saaneet hölkälle vapautuksen sekistä. Kaikesta laiskuudestaan ja pöhelyydestään huolimatta, hän on oikea mussukka!



Eikö hän olekin valloittava?
Löytyykö jotain kysyttävää Inxsistä?

3. helmikuuta 2018

Amerikan passit esittelyssä: Rocco's Taco


Rocco's Taco
"Rocco"
s. 2013 - Ruuna - lämminveriravuri
om. John Devito & Rocco Manniello
i. SJ's Caviar -  e. Original Hostess
  passi marraskuu 2017 →

Seuraavaksi esittelyyn otamme toisen hevosen, joka on ollut minulla alusta asti. Kyseessä on siis 5-vuotias herrasmiesruuna Rocco! Roccosta tykkäsin jo heti alusta asti, vaikka se olikin vähän erikoinen tapaus. Se on myös murtanut jalkansa viime keväänä / kesällä ja tekee nyt vasta paluuta kilparadalle. Jos siis vaan herran jalat kestävät, sillä se on jo kaksi kertaa murtanut jalkansa.. Kokoajan saa vähän olla varuillaan ja huolissaan miten ne jalat kestää, huh! Rocco on menossa Qualifierseihin Maaliskuun alussa, niin kuin Roadiekin.

Rocco on luonteeltaan sellainen vähän crazy. Se osaa kyllä käyttäytyä herrasmiesmäisesti, mutta joskus välillä tuntuu että sen päässä naksahtaa. Ihan joka aamu on sen kanssa erilainen kun ei tiedä millä tuulella se on, mennäänkö kävelykoneeseen kahdella vai neljällä jalalla. Ja tarhaan en uskalla sitä edes laittaa kun jo kävärissä se käyttäytyy toisena päivänä kuin mielipuoli.. Ja jos sen erehtyy jättämään sinne sitomatta saa sitä sitten koittaa sieltä pyydystää (ja toivoa ettei samalla riko itseään) jos oikein villi päivä sille sattuu!

Mutta hoitaessa se on ihan superkiva! Oikea sellainen mamman mussukka! Minä sitä aina pussailen kun iltapäivällä hoidan sitä pois. Rocco on myös yksi niistä ehdottomista mitä en haluaisi "mistään hinnasta" antaa pois. En edes tiedä miksi, koska se ei näytä kuitenkaan miltään kovin erikoiselta ja se on ollut lähinnä alkuajan vain kuntoutettavana. Joku siinä hevosessa kuitenkin iski minuun ja kaiken villin luonteensa takana sillä on niin lempeä ilme naamalla. Voi Rocco, mamin mussukka!





Roccon viikko-ohjelmaan kuuluu uimista ja hölkkäämistä, sekä muutama hiitti viikossa. Nyt se on kyllä niin huono jo toisesta etujalastaan, että saa nähdä ollaanko nyt hetki hiittaamatta. Rocco on kuitenkin taitava uimari, kuten tuosta ylhäällä olevasta videosta voitte huomata!

Itse en ole ajanut Roccolla enkä myöskään sen kärryille niinkään välitä. Se on vähän sellainen kahjo kokonaisuudessa kun puhutaan ajamisesta. Aluksi se oli vähän vain hätäinen kun laitettiin kärryjä perään (piti olla ripeä), mutta nykyään se pitää lähettää pyyhe päässä matkaan, kärryjen lukkoja ei saa kliksauttaa, ohjia ei voi ottaa tuntumalle eikä mitään painetta tulla mistään suunnasta. Juuri viime kerralla venäytin sormeni ja sain muutaman makean mustelman kun Marty erehtyi siirtämään sitä hieman oikealle kun laittoi kärryjä perään ja herran takapuoli osui toiseen aisaan.. Siinä sitten mentiin ylös ja eteen ja tietenkin kun pyyhe oli päässä niin ei se mitään nähnyt ja oltiin melkein kärryjen kanssa jumissa seinällä. No, kun se sitten pääsee radalle on se jo vähän mukavampi. Taino, mitä se nyt koittaa kotiin tultaessa keksiä kaikkia keinoja olla villi, kilpailusuuntaan kääntäessä se pitää tehdä yllättäen ja aina eri kohdassa ja mitähän muuta.. Mutta hyvänä päivänä se on tosi kiva!

Rocco siis ui noin 3-4 kertaa viikossa, 7 minuuttia per päivä. Hölkkää tarvittaessa radalla (esimerkiksi jos on liian kylmä uida tai se on jo uinut 4 kertaa viikon aikana) ja silloin se puetaan avosuitsiin ja korvahuppuihin. Viime hiitillä se käytti ensimmäistä kertaa sekkisuitsia, mutta pääasiallisesti se ei vielä niitä tarvitse. Hiitatessa käytetään takajalan suojia ja polvisuojia. Ongelmakohtina ovat ehdottomasti heikot luustot jaloissa..


Mitä mieltä te olette Roccosta?
Tuliko mieleen jotain kysyttävää? Nyt kannattaa kysyä!

2. helmikuuta 2018

Amerikan passit esittelyssä: Ontheroad De Vie


Ontheroad De Vie
"Roadie"
s. 2012 - Ruuna - lämminveriravuri
om. Melander Racing Inc & Brian Clark
i. Holiday Road - e. Malkaseltzer
passi marraskuu 2017 →

Koska en ollut ihan varma, miten toteutan tämän passien esittelyn ja kuinka paljon kerralla niitä esittelen, päätin, että nyt otetaan sitten hevonen kerrallaan! Saadaan ainakin sitten kunnon esittelyt kaikista ;) Toisena suurena ongelmana minulle tuli kun en keksinyt oikein mitään järjestystä missä olisi nämä esitellyt. Minulle kun tuppaa melkein kaikki olemaan niin tärkeitä, ettei oikein niitä raaski paremmuusjärjestykseenkään laittaa. Mutta sitten päätin aloittaa niistä hevosista jotka ovat olleet minulla kauiten ja niinpä Roadie pääsi ensimmäisenä esittelyyn!

Roadie on.. Omalla erikoisella tavallaan hirveän kiva hevonen. Siinä ei ole mitään suurta vikaa noin ulkonäöllisesti, mutta se on näin talvella kuitenkin oikea karvaturri.. Sillä on aivan varmasti puolen metrin villahousut jalassa! Roudie on jo hieman iäkkäämpi ravuriherra, mutta on nyt vasta palannut kuntoutuslomalta radalle ja menee Qualifierseihin (eli käytännössä vähän koelähtötyyppiseen) Maaliskuun ensimmäisellä viikolla, jos kaikki menee niinkuin on suunniteltu.

Roadie on ollut minun passini koko tämän ajan kun olen Amerikassa ollut. Aluksi en tykännyt siitä sitten yhtään, sillä se on vähän sellainen liiankin herkkä kaveri. Sen kanssa pitää olla todella varovainen, mitään äkkinäistä tai normaalista poikkeavaa ei saa sen kanssa tapahtua. Esimerkiksi jo ihan riimun pois ottaminen päästä karsinassa voi olla todella hankalaa, jos sitä ei ota ihan rauhassa. Luonteeltaan se on siis vähän sellainen aran puoleinen, sanoisin tosin että myös hieman sellainen hätäinen ja sitä kautta vähän varomaton. Nykyään se on minun mussukkani siinä missä muutkin minun superihanat passini ovat!



Roadie mursi jalkansa (olen kyllä kysynyt sen monta kertaa mikä jalka, mutten kuollaksenikaan muista.. jompi kumpi takanen jostain vuohisen tuntumasta kuitenkin) keväällä 2017, joten se on ollut kuntoutettavana koko kesän ja vielä pitkälle syksyyn. Radalle ruunan ruppana palasi mielestäni vasta joulukuun alussa. Sitä ennen se ui joka ikinen päivä (miinus sunnuntait) 7 minuuttia päivässä ja kävi toki aamulla kävelytyskoneessa.

Roadie on yksi niistä hevosista mitä en ole ikinä ajanut ja en edes kovasti hingu ajamaan. Nyt se on jo radalla hieman rauhouttunut, mutta kyllä se veikin melkein kaksi kuukautta! Se on ollut hieman turhan villi radalla ja Petran sanoin "jopa sellainen turhankin vaarallisen tuntuinen". No. Sen luonteen tuntien uskon kyllä että se onkin ollut vähän turhan säpäkkä radalla. Nyt se on viimeiset hiitit juossut aivan mielettömän hyvin, joten nyt toivotaan ettei se ehdi rikkomaan itseään ennen ensimmäisiä raveja!

Roadie hölkkää radalla aina tarvittaessa jolloin se käyttää sekä korvahuppua että kokolappuja suitsissa. Sitä hölkätään yleensä minibitillä tai joskus lassolla. Hiitillä se käyttää minibittiä. Suojina takana normaalit ravisuojat ja polvisuojat. Ainakin 3-4 kertaa viikossa Roadie ui, 7 minuuttia per päivä. Hiittejä sillä on 1-2 kertaa viikossa.



Heräsikö kysymyksiä Roadiesta?
Nyt jos koskaan on hyvä aika kysyä! :)