27. tammikuuta 2012

Pakollista sairaslomaa


Tänään Pyry oli ratsastaessa aivan mahtava, mentiin erittäin syvässä hangessa (no ei mielettömän syvä, mut kuiteskii..) koulua ja oli tosi tosi hieno! Menin ilman jalustimia, satula ei valunut kertaakaan ja pystyin keskittymään omaan istuntaani, jes! MUTTA siihen sitten jäikin ne hyvät uutiset.

Olin lähdössä töihin, kun otin meidän jääkaapista lasivuuan missä oli ruokaa, huusin äidin syömään ja samassa se lasivuoka tippui käsistä. Eikä siinä muuten mitään, mutta onnistuin jotenkin saamaan vasemman käden nimettömään (keskinivelen kohdalle, vähän alemmas) syvän haavan ja pakkohan sitä oli ensiapuun lähteä. Kolme tikkiä ja reilun viikon sairasloma ja ratsastuskielto, sillä en saa sormea taitettua keskinivelestä. Tässä nyt sitten kipulääkkeiden kanssa ollaan. vielä on sormi hieman puudutusaineesta puutunut, mutta kai se tästä, toivottavasti ei paljoa ala särkemään.

joten pian taas päästään takaisin, toivottavasti!

(jos vain löydän Pyrylle jostain liikuttajan täksi aikaa, saapi nähdä joutuuko vain itse selkään kipuamaan :D)


jep, pakkomielle kuvata kaikkea :D

24. tammikuuta 2012

Se tunne kun tietää olevansa paska ratsastaja

Kaunistelematta. Ihan tosi, mikä on kun ei osaa! Olen aina, aina, AINA, haaveillut osaavani ratsastaa ja oppia. Olen myös hyvin motivoitunut ja yleensä nöyrä, kunnioitan valmentajaa. Mutta ei, tänään KAIKKI oli ihan jotain muuta kun sitä mitä toivoin. Pääsin pitkästä aikaa kouluvalmennukseen, kun olin aamulla töissä ja näin Piken. Siinä sitten harmittelin kun en ollut ehtinyt kysyä valmennusta, mutta Pike toivotti meidät tervetulleeksi. No, ei olisi ehkä ikinä pitänyt avata suuta.

Meitä oli valmennuksessa tänään paljon, jopa viisi ratsukkoa, vaikka yleensä koulutunnit pyritään pitämään max 3. Tietty itsepähän tungin sinne.. Kaikki meni alusta asti pieleen. En osannut istua, kädet valui suoraksi, jalat heilui, hevonen hermoili.. Kun aloitettiin valmennus, sain luvan mennä ilman jalustimia. Noh, ehkä oli sitten väärä valinta. Ravit ihan ookoo, istunta paska, pää kallistui, kädet valui, jäi käsi jumittamaan.. Laukassa satula valui vaikka olin hevosen kuristanut vyöhön, olin ihan kasassa kyljistä, otimme tappelua koska kiskoin ohjista..

Hermostuin ja kaikki meni enemmän pieleen ja harmitushan siinä tuli. Ja vielä kun tietää että seuraavat neljä viikkoa tiistaisin kiinni eikä pääse valmennukseen. Olen NIIN kyllästynyt, kun en vain osaa.. huoh. Pike jo sanoi että paranee hakeutua jonkun muun silmien alle, että pääsee kehittymään, nojaa. Haluan mennä tosissani kouluvalmennukseen, mutta se on ainoa päivä töissä kun on mahdollista olla, muutenkin kun tippunut 20 tuntia / työviikko, en vaan voi enää ottaa vähempää..

Kyllä, erittäin angstinen postaus, joskus vaan pistää kyrsimään..


21. tammikuuta 2012

"Rakkaudella Lurpalle"

Karats 1998-2011

Siitä on jo puolivuotta.
Olisi enää kaksi kuukautta vuosi päivään.
Aivan liian vähän aikaa sait olla täällä.
Kuitenkin olet aina mielessä, sydämessä.
Nyt myös iholla, oma rakas lurppakorva.


Rakkaudella Lurpalle

16. tammikuuta 2012

Onnellinen hevonen

Pohdintoja taas kerran tännekin blogiin. Alkuun haluan kuitenkin sanoa muutaman sanan, jos hevosten entiset omistajat / tutut / tai muut tietävät eivät saa loukkaantua tekstistä. Kaikkia meille tulleita hevosia on kohdeltu hyvin, ne ovat olleet hyvin voivia ainakin jossain määrin. En siis nyt laita mitenkään ex-omistajien päitä pölkylle, vaan haluan vain kertoa siitä mitä hevoset ovat minulle näyttäneet.

      

Tänään mietin kun lähdimme ratsastamaan, sitä, millaisia hevoset ovat nykyään. Sitä miten meillä on poikkeuksetta hevoset muuttuneet. En sano että olisin täydellinen hevosen omistaja, joka parantaa kaikki vaikeat tapaukset. Ei, sanon pikemminkin että jossain hoidossa on PAKKO olla jotain hyvää, sillä jokainen hevonen vaikuttaa vilpittömästi onnelliselta, tai ainakin tyytyväiseltä. Mistäkö tiedän? Niin, en tiedäkään, mutta se miten hevoset käyttäytyvät ja ovat mukana menossa viestii siitä että ne viihtyvät, että ne pitävät siitä mitä tekevät.

Molla lienee tamma joka on opettanut minulle ensimmäiset asiat luottamuksesta ja hevosenomistamisesta. Molla on aina ollut ihana, turvallinen, ystävällinen. Ja on sitä kaikkea edelleen. Wini-ruuna aikoinaan muuttui myös meillä paljon. Siitä tuli lihaksikas ja luonteikais hevonen jonka kanssa oli välillä vaikeuksia. Lepa-tammasta huomasimme, ettei se sovi haluamaamme tarkoitukseen. Kun Lepa pääsi maastoilemaan ilman satulaa, rauhallisia lenkkejä pitkin viikon, siitä huomasi kuinka se nautti ja rentoutui. Kisoissa taas tamma hermostui, yritti olla mieliksi ja teki liikaa, ollen turhankin vauhdikas. Mutta niinkuin sanoin, kotona tamma oli kuin ihmisen mieli, rauhallinen, herkkä, tunteellinen. Tamma joka halusi vain olla rauhassa, käppäillä ympäri maailmaa ja etsien omaa mielenrauhaansa.

Pyry on yksi oikein mainio esimerkki siitä miten hevonen on muuttunut. Kun Pyry tuli minulle, se kulki ratsastaessa helposti pohkeen takana, tyhjänä edestä. Sitä sai jatkuvasti muistuttaa miten liikutaan ja jalkojakin pitää nostaa. Turha oli kuvitella ratsastavansa tunti koulua valmennuksessa. Esteillä herra kuitenkin aina heräili, mistä tiesin että tästä pojasta löytyy kyllä potkua. Hoitaessa oli jyrän omainen perusputte ja alkuaikoina sanoinkin sitä monta kertaa pälliksi, koska yksinkertaisesti tuntui siltä että se oli välillä ihan juntti. Lauantaina ja sunnuntaina mietin miten paljon Pyrykin on tässä puolenvuoden aikana muuttunut. Nykyään se kulkee vieressä reippaasti, joskus jopa puolihölkkäillen. Ratsastaessa löytyy huomattavasti omamoottori, mikä helpottaa työntekoa. Aivan tyhjäkään ei ruuna enää ole edestä. Mutta niinkuin sanoin, on ihana huomata miten hevonen muuttuu. Laiskasta alkaa löytymään vauhtia. Jyrästä tulee kuuliainen. Aluksi Pyry ei antanut koskea päähänsä, saatika antaa pussata siihen. Nykyään se kaipaa rapsutuksia ja huomiota. Ennen niin omissa oloissaan oleva hevonen on nyt hellyyden kipeä ja rakastava. Se haluaa rapsutuksia, mutta sen lisäksi se myös antaa niitä.



Ratsastamaan on ihana lähteä kun hevoset ovat innoissaan. Tehdään mitä vain, maastoillaan, mennään koulua, hypätään.. Hevoset ovat aina innokkaina ja reippaina mukana ja tekevät sen mitä pyydetään. Hevoset ovat positiivisen oloisia, innokkaita. Onko se onnellisuutta? Ei, en tiedä, mutta se kertoo sen että jossain suhteessa, jossain asioissa on tehty oikein. 

Ja sitten Lurppa, jota mietin tänään taas erityisen paljon. Lurppa muutti meille valmennustallilta, mutta oli ollut ratsastuskoulussa ennen sitä. Ratsastuskoulussa Lurppa oli päässyt niskanpäälle ja vain muutama uskalsi sitä siellä hoitaa. Valmennustallilla otteet olivat enemmän kun kovat, joka sai Lurpan vastarinnalle ja erittäin agressiiviseksi. Ostimme sen sillä periaatteella, että luotimme omaan taitoomme saada se luottamaan ja lopettamaan hyökkäileminen. En sano että tie olisi helppo, ensimmäiset kuukaudet pelkäsin enemmän kuin mitään. Mutta pian, usean tappelun ja mustelmien jälkeen, huomasin kuinka Lurppa luotti minuun. Se antoi kaiken ja vielä enemmän. Se uskalsi taas luottaa ihmiseen, ottaa ihmisen johtajakseen. Se oli paljon. Lurppa voi ulkosestikin hyvin, oli aina innokas, aina menossa. Ja sellaisena, luottavaisena, kuuliaisena, nöyränä, onnellisena, hevosena muistan Lurpan. Hevosena joka aina sai minut hymyilemään, koska tiesin että olin sille enemmän kuin ihminen. Lurppa eli meillä onnellisena, tiedän sen vaikka muut sanoisivat mitä.


Pidetään siis kaikki omista hevosistamme hyvää huolta, rapsutellaan niitä, vietetään aikaa niiden kanssa. Haetaan luottamusta niihin ja luodaan niille avaimet onnellisuuteen.

14. tammikuuta 2012

incipit vita nova in fine vetera

uusi elämä alkaa vanhan loputtua








12. tammikuuta 2012

I wanna be a ROCKSTAR - jump jump jumppaa!


Ihan siis näin ohi huomautuksena, on tässä pari viikkoa jo soinut tuo Waldo's Peoplen "I wanna be a rockstar" biisi päässä, ihan näiden kynsien takia (näytän nimetöntä ja alan hoilaan "I WANNA BE A ROCKSTAR WOHOO I WANNA BE A ROCK ROCK ROCK.. jne") joten.. No ihan sama, jospa vaikka palataan itse aiheeseen.

Eli tänään oli Piken estevalmennus ja meillä oli yksinkertaisesti kivaa! Jumpattiin tänään, eli esteet oli pieniä, mutta tehtävät sitäkin kivempia. Itse en taaskaan osannut ratsastaa, mutta no, ainakin oli kivaa sekä minulla ja hevosella ja oli kiva huomata että treenikin voi olla hauskaa, pitkästä aikaa. Oikeasti kivaa ja tuntui että valmennuskin loppui ihan liian aikaisin. Pyry oli taas tänään oikein reippaalla päällä ja meni korvat tötteröllä eteenpäin. Aluksi mentiin ihan ravissa puomeja, sitten nostettiin jumppasarjaa ensin eka, toka jne. Eli oli kavaletti-pysty, 3 lyhyttä laukkaa, ristikko, yksi laukka, okseri. Pyrylle teki taas tosi hyvää kun joutui hieman ajattelemaan, vaikka kärsivällisyys tänään ei ollutkaan ihan parhaimmillaan.Tätä tultiin kokoajan ja meni vaihtelevalla menestyksellä, yhtään puomia ei kuitenkaan missään vaiheessa tullut alas.

Toinen tehtävä oli sitten kenttäratsastukseen liittyvä. Siis tehtävällisesti. Eli kavaletti ja sen jälkeen lyhyt neljä tai toisessa välissä lyhyt kolme, laukkaa ja pysty (lankku tai muurilaatikko). Tehtävästä teki se hieman vaikeamman, että kavalettien ja pystyn välissä oli ristikon tolpat, eli periaatteessa hypättiin kuin päin ristikkoa, mutta piti saada linja lukittua niin että hevonen pysyi suorana. Tämäkin vaihtelevalla menestyksellä, mutta kivaa tässäkin oli molemmilla. Lopuksi sitten hypättiin koko homma, eli jumppasarja, toinen kavaletti - pysty linja, uudelleen jumppasarja ja sitten jäljelle jäänyt kavaletti - pysty linja.

Nyt enää pitää itse oppia ratsastamaan, hevonen on ainakin ihan huippu ollut pari kertaa! Koulukisoja olen yrittänyt etsiä (ja koulusatulaa kuolannut, ai kauhistus!) mutta ei meinaa työt ja kilpailut taas muka mahtua samalle viivalle.. huoh. Onneksi kohta on itselläkin kuorkkikortti niin ei ole aina äitin menosta kiinni. Mutta nyt joka tapauksessa: I wanna be a ROCKSTAR ;)

9. tammikuuta 2012

Pakkasen huurteista talvisöpöilyä!

Söpöjä heppoja kilokaupalla!

Pyrde

Veikko

Se nauraa mun kuvaustaidoille :(

Aivan yltiösöpöt karvakovat ♥

"Älä ala mulle"


8. tammikuuta 2012

Fabricando fit faber et motum ducit adversarii

Fabricando fit faber et motum ducit adversarii on latinaa ja tarkoittaa "Harjoitus tekee mestarin ja motivaatio haastajan". Erittäin osuva otsikko tälle päivälle, tai no, ainakin on erikoinen! Oli vaikea keksiä jokin sulava kiva otsikko ja kun on testailtu suomea ja englantia, tällä kertaa saitte latinan. Tänään siis oli melkoisesti menoa ja melskettä. Tiivistettynä tein kaksi saavutusta: Selvisin valmennuksesta ja onnistuin napsimaan ihan ookoo kuvia maneesissa tuolla minun huonovalovoimaisella objektiivilla.



Aamu alkoi klo 6.30 herätyksellä. Nousin reippaana ylös ja söin maukkaan aamiai... Eikun hetkinen. Taisinkin nukkua pommiin, heräsin kahdeksalta, juoksen ruokkimaan hevoset, letitin Pyryn pakkasin auton, heitin muut hevoset pihalle, laitoin Pyryn autoon ja lähdettiin vähän ennen yhdeksää. Niin, olisihan sitä päässyt helpommalla kun vaan olisi noussut silloin 6.30.. Mutta minkä luonteelleen mahtaa! Perillä oltiin sitten sopivasti 20 yli 9 kun valmennuksen oli tarkoitus alkaa puoli 10. Nopeasti varusteet ja itseni kuntoon, hyppäsin selkään ja eikun menoksi. Muuten, mutta valmennukset myöhässä kymmenisen minuuttia. Lisäksi tuli järjetön lumisade - oikein ihana asia, en valita MUTTA - ja kasteli kaiken ihan märäksi.. Siinä hetken kirosin ja mietin jo mitä tästäkin valmennuksesta tulee.

Seuraavaksi päästiinkin maneesiin ja Mikko tervehtikin iloisesti, mikä toi heti itselle paremman fiiliksen. Huomasi heti hevosen vaihtuneen ja jouduin ilmoittamaan nieleskellen että Lurppa jouduttiin lopettamaan. Mikko otti sen jotenkin niin hienosti, jotenkin.. Lohduttavasti! Tai siis että tuli itselle parempi mieli, kun valmentaja tuntui ottavan tosissaan osaa menetykseen. Kyseli sitten taustat ja sanoin ettei hirveästi korkeita mennä tällä kertaa. Sitten aloitettiin verkkailemaan, ravissa molempiin suuntiin jne. Ravin jälkeen oli tarkoitus ottaa koottua laukkaa ja tänään Pyry sitten päätti hieman kuumia ja olla kevyt edestä ja teki sellaisia naurettavia pomppuja, vaihteli laukkoja suorilla, poikitteli.. Oli hieman innoissaan noin suomeksi sanottuna!

Hypyt aloitettiin puomi - ristikko - puomi tehtävällä, siitä sitten voltti kahdeksikolle minkä keskellä pysty. Erittäin kiva tehtävä, joutui miettimään ja oikeasti ratsastamaan kun tuo Merjan maneesi on sen verran pieni. Pyryllä oli hieman intoa ja toisella kerralla kun tultiin niin otti hieman spurttia ja alkoi poikittelemaan lähestymisissä. Tuli kuitenkin ihan kivoja hyppyjä. Sitten lisättiin tehtävään vielä sarja, mille piti tulla hieman sujuvammin. Tosin Pyrylle ihan normilaukka riitti. Tämä siitä kiva tehtävä kokonaisuus, että kahdessa ekassa tehtävässä piti tosiaan olla kootumpana ja sitten viimeiselle pitikin tulla hieman sujuvammin. Lopuksi sitten vielä rata mikä näkyykin tuossa videolla. Esteiden korkeus oli max 90 cm, mikä sopi meille tällä kertaa oikein loistavasti.

Ja sitten itse valmennuksen analysointiin. Eli tosiaan itse olin ihan surkea tänään, en osannut yhtään istua ja olisin voinut ratsastaa 110-kertaa paremmin. Ei se nyt ihan järjettömän kauheaa ollut ja Mikko meidät jo seuraavalle kerralle käski mukaan (erittäin positiivinen iloinen mukava yllätys!), mutta joku siinä omassa ratsastuksessa vaivasi. Olisi saanut olla tasapainoisempi, mutta paha sitä on enää alkaa murehtimaan. Pyryllä oli energiaa ja hyppäsi kaikki esteet hyvin. Erittäin tyytyväinen olen Mikon kommentteihin! Pyryä ensinnäkin kehuttiin ja siitä puhuttiin kategoriassa "itse eteenpäin pyrkivä hevonen". Uskokaa tai älkää, sitä se ei ollut kun se meille tuli, tämä on minulle siis toooosi iloinen yllätys että heppa kulkee omalla moottorilla ja siellä ei tarvii kokoajan olla pyytämässä lisää tehokkuutta. Eli sain taas paljon vinkkejä siihen miten itse yritän vain rauhoittaa itseni, koska ollaan nyt molemmat, heppa ja minä niin meneviä, että vauhtia tuppaa välillä olemaan.. :D

Tähän sitten tälläinen kooste vielä valmennuksesta. Siellä on tarkoituksella hyviä ja huonoja pätkiä, koska pitää sekin ymmärtää ettei aina voi onnistua! Kolme Pyryn sekoilu / poikittelupätkääkin sattui mukaan jos oikein muistan. Ja kyllä, ratsastin huonosti, mutta korjataan sitten seuraavalle kerralle ja mennään paremmin!


Valmennuksesta köröteltiin sitten kotiin hyvillä mielin ja sitten tajusin katsoa kelloa. Ja taas myöhässä! Olin luvannut Mollan puoli yhdeksi Haimille Terhille ja oltiin vasta puoli 12 kotona. Nopeasti sitten otin Mollan, laitoin auton lämppäriin yms tarpeelliset toimenpiteet. Hieman aloin epäilemään uskallustani ajaa traikun kanssa, varsinkin kun lumi satoi liukkaan tien päälle. Voitin pelkoni, lastasin tamman autoon ja lähdin sutien pihasta. Siis kirjaimellisesti. Ooppeli ei meinannut haluta lähteä liikkee, huudatti vain luistonestoa.. Perille saavuttiin kuitenkin ehjänä, ja 20 minuuttia myöhässä. Laitettiin tamma kuntoon, Terhi selkään ja maneesiin.

Sanoin Terhille että se on joko a. ihan loistavan hyvä tai b. järkyttävä. Ja tamma yllättikin positiivisesti ollen yllättävän hyvä, vähemmän järkyttävä. Terhi ei sitä työstänyt kuin puolisen tuntia, mutta koska tamma tuntui kuitenkin hyvältä ja taukoa oli ollut jo 4 kk kunnon ratsastamisesta, jätettiin siihen. Itse selviydyin joten kuten urakasta kuvata maneesissa huono valovoimaisella objektiivilla. Ihan ookoo kuvia tuli, ei niitä laadulla tosiaan ole pilattu. Tässä muutama paras otos tämän päivän treeningistä.




Huomatkaa miten hieno sydän taas on tamman takapuolessa ;) Kyllä meikä on hyvä! Sitten taas köröttelin kiireisen varovasti kotiin viemään Mollan, heitin hevosille päiväpöperöt ja taas lähdin nokka kohti ypäjää. Tällä kertaa olin menossa kuvaamaan Terhin valmennusta. Ai että kun Wilma oli hieno kuvauskohde! Harmi kun tuo oma objektiivi ei anna parhaintaan maneeseissa, pitäisi ostaa uusi, mutta ei tällä hetkellä olisi varaa siihen.. No, ehkä ensi jouluna! Tässä Terhistä ja Wilma neitokaisesta muutama onnistunein otos. Tarkempi selonteko valmennuksesta ja Mollan tuuppailemisesta tulee aika varmasti Terhin Blogiin! :)




Oli mielettömän kiva päästä taas pitkästä aikaa kuvailemaan, vaikka kuvien laatu ei mieltä tyydytäkään. Taas sitä odottaa innolla ulkokautta ja ulkokuvailua! Tästä tulikin tänään melko tyhjentävä postaus, nyt sitten paljon kommenttejakin tulemaan, kaikki otetaan vastaan. Ja muistuttelen vielä Arvonnastakin, osallistukaa siihenkin ihmeessä, vielä ehtii!

7. tammikuuta 2012

Vuosi 2012 - mitä kaikkea se tuokaan mukanaan?



Vuoden ensimmäinen postaus! Kamera alkaa olemaan kunnossa ja nyt tekisi mieli kuvailla, mutta no, aikaa ei ole. Huomenna kuitenkin lupaan kuvia ja videoita, paljon! Sillä olen menossa itse Mikon valmennukseen (kerron kohta miten tähän päädyin..), Terhi tuuppailee Mollan ja lopuksi vielä menen hovikuvaajaksi Terhille ja hänen huippu-Wilmalleen! Jospa sitten vaikka samalla saisi muutaman kivan kuvan noista omista heposista, vaikka rakennekuvat (on niin pullukassa kunnossa molemmat!) niin voi kesällä sitten naureskella ;)

Mutta tosiaan, huomenna on Mikon valmennus! Jännittää ihan hirmuisesti, saa nähdä mitä Mikko tykkää kun menen putella tällä kertaa. Viimeksi Mikon valmennuksessa viime vuonna samaan aikaan Lurpan kanssa. Ja miten valmennukseen päädyin onkin sitten hauska juttu! Äiti oli soittanut Merjalle ja kysellyt jos maneesiin pääsisi. Ei tietenkään päässyt kun oli valmennusvkl siellä, joten Merja sitten oli kysynyt etten haluaisi mennä Pyryn kanssa peruutuspaikalle! Totta kai haluan. Tietty hieman mietityttää tuo kunto, mutta ollaan "pikkuryhmässä" eli esteet pysyy hyvin matalalla uskottavasti. Valmennuksesta sitten innostuneena klippasin vielä hepat illalla, joten ei sitten herra Pyry ja neiti Molla hikoile rääkeissä niin pahasti. Mollalle tein taas saman sydämen, mutta valitettavasti Pyrden jellona joutui pois kun näytti uudelleen klipattuna ihan muodottomalta kun oli niin mammuttimainen karva. Ja toiselle puolelle taas en onnistunut tekemään niin hyvää niin en sitten jättänyt sitäkään..

Mutta tosiaan, näistä alkulöpinöistä päästään itse haasteeseen, josta suuri kiitos Janitalle ja joka kuuluu näin:
Haasteena on valita paras/parhaat tippumiskuvasi hevosten kanssa. Voit valita myös jonkun muunkin epäonnistumiskuvan, ei tarvitse olla välttämättä tippuminen.
1. Valitse parhaat kuvat
2. Kerro niistä: esim. milloin kuva on otettu, kuka otti, miksi tipuit, sattuiko/kävikö mitenkään ym.
 3. Haasta haluamasi henkilöt: Haastan Terhin, Tiian ja Moona & Marian

Tähän alkuun on pakko sanoa että harmi, muttei varmaan ole ikinä onnistuttu kuvaamaan tippumiskuvaa (tai sitten niitä ei ketään uskalla julkaista), joten tässä tälläisiä muita tapahtumarikkaita kokemuksia mitä on matkan varrella sattunut.


Säästetään paras viimeiseksi ;) Mutta tässä kuitenkin yksi kuva-arkiston helmistä! Kuvattu kesällä 2010 kun olin kokeilemassa Lepa tammaa. Erittäin kiva "herkkis" tamma, joka olikin sitten astetta raaempi esteillä. Ja päätti sitten tehdä näitä omia ratkaisuja jos antoi sellaisen mahdollisuuden.. Eli mentiin kovaa, kaukaa ja korkealta, kuski ei ollut mukana, mutta pysyi kuitenkin kyydissä. Näitä harvemmin enää kotona sattui muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta..

Lepan kanssa onnistuttiin myös kisoissa kaatumaan, kuvaaja oli kentän toisella puolella niin ei tullut mitään proo kuvasarjaa. Ehkä hyvä niinkin.


Kuva siis syksyltä 2010 Aulangolta, seuraestekisoista. Luokkana 95 cm. Kaikki meni hyvin, muutama pudotus, mutta ensimmäisen kerran hevonen tuntui radalla hyvältä. Ja sitten tuli viimeinen este. En tiedä edes mitä tapahtui, ponnistuispaikka oli hyvä, mutta jotenkin vain ei hevonen päässyt irti maasta, otti puomit mukaan, yksi jäi etujalkojen väliin ja mentiin voltilla ympäri. Onneksi Lepa kaatui vain käden päälle, meinaan muuten olisi käynyt pahasti. Hevonen ja kuski selvisi naarmuilla ja säikähdyksellä, onneksi!


Kevät 2011. Normi koulutreeni! Joo, eli tosiaan Lurppa meni alussa ihan älyttömän kivasti, mut yhtäkkiä se alko pelkään yhtä kulmaa ja ei tosiaan menny sinne vaan pomppi ja pukitteli. Naurettavan pieniä temppuja, ei sieltä voinut mitenkään tippua. Ekassa kuvassa meni tasapaino hiukan kun tultiin lävistäjää keskiravissa ja yhtäkkiä hevonen vaan päätti ottaa stopin, odottamatta :D Mutta jäi kyllä hyvin mieleen! Nyt kun tarkemmin alkaa ajattelemaan, en ole edes varma tipuinko Lurpalta ikinä kunnolla. Kerran taisin Estevalmennuksessa tippua kaksi kertaa kun herra puhveloi, muuten olen tainnut kyydissä pysytellä!

Haha, seuraavaan voisin linkittää Niinisalon 2010 kenttäkisoista kuvan. Ne on JX sivulla (nyk Fotomedia) enkä ole niitä ostanut, siksi saatte siihen linkin. Eli tässä. On kyllä kiva nauraa ja katsoa miten nyt taas on kehittynyt.. Haha! Tosiaan tuli sarjalle jotenkin hassusti, jäin ihan jälkeen, hyppäsi, raippa lensi ja olin itsekin tippumassa kunnes jotenkin pääsin takaisin ja mentiin vielä b-osankin yli.. Noloa, saisinko sanoa!

Mutta ehdottomasti ykköseksi nousee tämä:


Tuossa vaiheessa todellakin olin varma että tipun! Molla on tuon tynnyrin hypännyt monena vuonna, mutta nyt viime vuonna 2011, se oli jotenkin pelottava.. Siinä sitten tamma meinasi kieltää ja en ollut yhtään varautunut. Päästin yllättyneen huudahduksen, jonka tamma tulkitsi käskyksi, Hyppäsi ja olin itse aivan.. Jossain muualla. Siinä vaiheessa elämä meni taas filminauhalla ja kirosin että perkele, nyt jäätiin tähän. Sitten kun ihmeen kaupalla hyppäsin takaisin selkään, äkkiä jalustimet jalkaan ja eikun menoksi! Nolla ratahan sieltä tuli, hyvä neiti!

Valitan, ei niin hyviä kun muilla, toivottavasti vielä joskus onnistutaan kuvaamaan tilanteita enempi. Ei sillä että haluan tippua, lähinnä juuri näitä hauskoja ja humoristisia hetkiä ;) Ensi kertaan sitten, kuullaan taas pian! Niin ja älkää unohtako!

Osallistukaa Arvontaan!
viiminen päivä osallistumiseen on 10. Tammikuuta, vielä ehtii ;)