Siirry pääsisältöön

Se tunne kun tietää olevansa paska ratsastaja

Kaunistelematta. Ihan tosi, mikä on kun ei osaa! Olen aina, aina, AINA, haaveillut osaavani ratsastaa ja oppia. Olen myös hyvin motivoitunut ja yleensä nöyrä, kunnioitan valmentajaa. Mutta ei, tänään KAIKKI oli ihan jotain muuta kun sitä mitä toivoin. Pääsin pitkästä aikaa kouluvalmennukseen, kun olin aamulla töissä ja näin Piken. Siinä sitten harmittelin kun en ollut ehtinyt kysyä valmennusta, mutta Pike toivotti meidät tervetulleeksi. No, ei olisi ehkä ikinä pitänyt avata suuta.

Meitä oli valmennuksessa tänään paljon, jopa viisi ratsukkoa, vaikka yleensä koulutunnit pyritään pitämään max 3. Tietty itsepähän tungin sinne.. Kaikki meni alusta asti pieleen. En osannut istua, kädet valui suoraksi, jalat heilui, hevonen hermoili.. Kun aloitettiin valmennus, sain luvan mennä ilman jalustimia. Noh, ehkä oli sitten väärä valinta. Ravit ihan ookoo, istunta paska, pää kallistui, kädet valui, jäi käsi jumittamaan.. Laukassa satula valui vaikka olin hevosen kuristanut vyöhön, olin ihan kasassa kyljistä, otimme tappelua koska kiskoin ohjista..

Hermostuin ja kaikki meni enemmän pieleen ja harmitushan siinä tuli. Ja vielä kun tietää että seuraavat neljä viikkoa tiistaisin kiinni eikä pääse valmennukseen. Olen NIIN kyllästynyt, kun en vain osaa.. huoh. Pike jo sanoi että paranee hakeutua jonkun muun silmien alle, että pääsee kehittymään, nojaa. Haluan mennä tosissani kouluvalmennukseen, mutta se on ainoa päivä töissä kun on mahdollista olla, muutenkin kun tippunut 20 tuntia / työviikko, en vaan voi enää ottaa vähempää..

Kyllä, erittäin angstinen postaus, joskus vaan pistää kyrsimään..


Kommentit

  1. Voi ei, tiedän niin tasan tarkkaan ton fiiliksen! Mulla ainakin sen jälkeen tuntuu ettei oo taas motivaatioo mihinkään. Mieti kuitenkin kuinka paljon hyviä hetkiä sulla on ratsastuksessa ja kuinka paljon ootte kehittyny yms! Teidän matka on ollu hienoo katseltavaa ja yritän ottaa susta aina oppia omien hevosten kans <3 Sun tatuointi lurpalle oli superihana, ajattelin kunnioittaa oman kermaponin muistoa myös tatuoinnilla!

    VastaaPoista
  2. tuttu tunne... Tsemppi a jatkoon tarvitset vain selvästi harjoitusta!

    VastaaPoista
  3. tuttu tunne :/ mut toivottavasti pääset valmentautumaan kuitenkin (:

    VastaaPoista
  4. Niin tuttu tunne! Varmasti kuitenki tulee niitä parempiakin päiviä! Itse hakeuduin sen takia CR-tunneille että saa sitä istuntaa ihan oikeesti parantumaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov