28. helmikuuta 2012

Hei, täällä me ollaan - kuvia & video!


Mihinkään ei olla hävitty ja pikkuhiljaa, kiitos kaikkien super kannustajien (tutut ja tuntemattomat), alkaa tuo omakin kiinnostus ja tavoitteellisuus nousemaan. Paljon paljon on kaikkea hyvää ja toivotaan että sama meno jatkuu! Olen siis pitänyt sormeni takia (erittäin sekavan tarinan voi lukea täältä) hieman taukoa tästä tavoitteellisemmasta treenistä. Lisäksi on hieman ollut noita itsetunto-ongelmia, pelkoa ja kaikkea muutakin. Oli upeaa saada tsemppejä kaikilta teiltä lukijoilta ja varsinkin oli mielettömän hienoa saada viestiä Pyryn omistajalta! Suuri, suuri kiitos, sait minut heti taas paremmalle fiilikselle ja innostus nousee kokoajan. 

Nyt ollaan Pyryn kanssa ahkerasti nostettu kuntoa. Työt sekoittavat ikävästi, minkä takia seuraava Mikon valmennus jää välistä, mutta jotain hyvääkin tulossa! Minulla on kuorma-auto inssi 8.3! Joten sitten loppuu äidistä riippuvuus, voin lähteä sen jälkeen koska vain minulle sopii valmennukseen! HIP HEI! Innolla jo odotan että pääsen ajamaan meitin pikku öhmöllä ;) Lisäksi olen taas alkanut aktiivisemmin käymään pumpissa, nyt 2-3 kertaa viikossa ja se on mahtavaa! On niin mieletön fiilis aina pumpin jälkeen että huh! Just tulin pumpista, kädet ja jalat tärisevät, mutta olen onnellisempi kun pitkiin aikoihin. Lisäksi vielä Pyryn kanssa menee tällä hetkellä sen verran kivasti!

Pike ratsasti Pyryn Lauantaina ja tänään. Sunnuntaina kävin hieman käppäilemässä kun oli lauantaina ollut hieman hapoilla perjantain tiukemmasta maastosta. Silloin mentiin aikamoisen paljon laukkaa ja annoin hevosen (kuin itsenikin) nauttia vauhdista. Joka tapauksessa lauantaina oli ollut hieman hapoilla, mutta tänään parempi. Herra oli hiiieno, hieman villi välillä ja kerran jopa pukitti! Se oli siis sellainen söpö kippurapukki kun Pike vaati sitä ottamaan takajalkoja laukassa alle ja heppa oli sitä mieltä ettei nyt jaksaisi. Pääasiassa kuitenkin oli mielettömän hieno koooko ajan. Itse kuvasin sekä videokameralla että muutaman hassun kuvan Oskarilla, eli nyt luvassa vielä paljon kuvia ja pieni videopätkäkin! Tästä se treeni taas lähee, torstaina olisi valmennus, jos saan vain jonkun auttamaan, sillä joudun lähtemään kopilla ja en sitä saa yksin sinne laitettua.. No kysytty on ja kyllä uskon että pääsen lähtemään, innolla jo odotan!






Viimeinen kuva on ihan lopusta ja siinä on todella huomattava ero alun kuvista - joita en jaksa julkaista, muuten olisi ihan liikaa -, lopussa kun alkoi heppa menemään tosi hyvin. Videolle vain tosi vähän pätkiä,m yritin saada molempia, sekä kuvia että videota. Video muutenkin melko kämäinen, mutta tälläinen tunnelma tällä kertaa. Sain myös pari söpöä kiukuttelu kuvaa, mutta ne voin sitten julkaista ehkä myöhemmin! Hieno hieno mies, tykkään siitä ihan hirmuisesti! Vaikka se meinasikin sitten rytätä minut hengiltä kun lastattiin. Olin laittamassa sitä kiinni kun se sekosi (Molla hävis muka johkii) ja alko puskemaan takaisin ja olin siis tolpan ja hevosen välissä. Yritin sitten hetken epätoivoisesti saada sitä tönittyä vapaalla kädellä kauemmas, mutta oli niin Mollakaipuussa että ei lähtenyt vasta kun äiti pääsi huitomaan sitä kauemmas. Hieman käsi tuntui aralta, mutta onneksi ei mitään pahemmin. Ja eihän sille voinut 5 minuuttia kauemmin olla vihainen..

Mutta siis, siihen olennaiseen, tässä vielä tälläinen pieni kämänen kooste tästä Piken tämän päiväisestä ratsastuksesta. Pahoittelen tätä tekotaiteellisuutta, mutta oli just niin ihanan taiteellinen biisi niin oli pakko yrittää olla taiteellinen ;) Kommenttia silti saa ja pitää kertoa, niin kuvista kun videoistakin! Youtube hieman myös kusaisi laatua (kun ei muutenkaan mitään laatukameraa ole). Youtuben kautta ehkä mukavin katsoa?


IISO kiitos vielä kaikille tsempeistä, olette ihania!

16. helmikuuta 2012

Motivaation tappajana epäonnistumisen pelko

Taukoa ollut postauksissa, varsinkin hevospostauksissa. Olen lupaillut erikoispostauksia, mutta päädynkin nyt avautumaan kerta heitolla siitä, mikä täällä hetkellä on sydämellä. Ja se on pelko epäonnistumisesta. Tämän pelon takia motivaatio heikkenee ja loput voikin arvailla.

Aloitetaan vaikka ihan perusasioista. Ensinnäkin, olen erittäin kriittinen ihminen ja en anna itselleni anteeksi virheitäni. Minun pitäisi olla hyvä ja osata. Jos epäonnistun, vajoan ahdinkoon ja itsesääliin ja alan pelkäämään että koko saavutus menee penkin alle. Pitäisi osata hieman höllentää nutturaa, mutta kun on kyse asioista mitä tosissaan haluaa, tulee sellainen olo että on aivan käsittämättömän huono. Pienet onnistumiset saavat minut hetkeksi iloiseksi, mutta samantien - onnistumisen tunteen takana - on taas joku paha kolkuttelemassa takaraivossa huutaen etten osaa mitään, se oli tuuria tms.

Niinkuin kaikki tietää - jos ei, kannattaa lukea aikaisempia postauksia saadakseen tarkemman vastauksen - sormeni on ollut ongelma hetken aikaa. Vieläkään se ei ole kunnossa. Olen joutunut peruuttamaan valmennuksia, koska sormi särkee ja haava on ohjan kohdalla. Mutta en tiedä onko tämä ollut vain naurettava tekosyy sille, että pelkään epäonnistuvani. Viimeinen valmennus oli kouluvalmennus, joka ei todellakaan mennyt putkeen. Pelkään kohdata valmentajaani ja pelkään tekeväni virheitä. Vaikka virheethän kuuluvat jokaisen elämään, eikö?

Parina päivänä olen nyt käynyt ratsastamassa, kentällä ja maastossa humputellen. Yrittänyt päästä taas kiinni siihen tunteeseen, onnistumiseen. Tuntuu kuitenkin kokoajan siltä että en vain osaa, hevonen ei vain tykkää siitä miten ratsastan sillä. Vaikka menisikin hyvin, olen itse kokoajan kriittisesti katsomassa, että voisihan se mennä paremminkin. Pyry on tuntunut kivalta, olen nauttinut sillä ratsastamisesta. Itsessäni huomaan kuitenkin virheitä, mitä haluaisin korjata, mutta en jotenkin saa aikaiseksi.

Kisakalenteria olen suunnitellut, mutta en kuitenkaan ole innoissani. Yleensä sytyn viimeistään tässä vaiheessa siihen todellisuuteen, että kohta on kevät ja kisat. Tällä hetkellä kuitenkin olen jossain syvällä itseinhossa katsomassa peiliin ja kritisoimassa itseäni. Arvaatte varmaan miten turhauttavaa? Haluaisin kovasti, mutta toinen puoli minusta kokoajan vänkää vastaan. Enää en vain keksi miten tästä pääsisi irti, muuta kuin hengittämällä ja yrittämällä uudelleen ja uudelleen.


Toivon mukaan tämä tästä. Kovasti yritän päästä fiilikseen, löytää taas oikean meno vaihteen. Kaikki tuntuu kuitenkin tällä hetkellä kaatuvan niskaan. Tuntuu etten saa mistään tunteesta tai onnistumisesta kiinni ja että kaikki tavoitteet mitä olen asettanut on aivan mahdottomia. Hevosten mahat kasvavat (varsinkin Pyryn, se on sellainen possu!) kun itse kierin säälissä ja inhossa.. Ja minäkö muka "aikuinen", pah sanon minä!

Ja näin muuten viime yönä unta Lurpasta. Se oli jotenkin erittäin painostava ja tavallaan surullinen uni. Olin unessa huoneessani, talomme yläkerrassa. Oli kevät, tarha oli kirkkaassa jäässä. Siellä oli kolme hevosta: Pyry, Molla ja Lurppa. Näin kuinka Pyry laukkasi mieletöntä vauhtia tarhassa, jarrutti ennen päätyä ja kääntyi. Sitten lähti Lurppa. Se laukkasi juuri niin sitä ihanaa massiivista laukkaansa, mennen välillä aivan kippuraan ja heittäen innoissaan pukkeja. Se lähestyi päätyä hidastamatta ja päädyssä lähti kaartamaan käännökseen. Samassa sen jalat luistivat alta, näin kuinka se kaatui ja jäi makaamaan. Muistan vain huutaneeni jotain, en päässyt pois huoneestani, koska ovi oli lukittu. Ainut  mitä pystyin tekemään, oli katsoa kuin hieno iso mies makasi tarhassa, aivan liikkumatta.

Heräsin epämukavaan oloon, taas miettien olisinko voinut tehdä jotain toisin Lurpan kanssa. Miettien ja pohtien vaihtoehtoja siitä mitä olisin voinut tehdä toisin. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mennyttä ei saa takaisin. Kai pelko on peräisin siitä että pelkään vielä pilaavani Pyrynkin. Liikaa pelkoa, liian vähän varmuutta, sitä se varmasti on.

12. helmikuuta 2012

Onnea minä 20 wee!

Kyllä, nyt on ollut hieman hiljaisempaa, sillä viikonloppu meni täysin juhlien järjestämisessä ja tämä päivä sitten siivoillessa ja kakun jämiä nakerrellessa. Juhlien teemana oli punainen ja olen oikein tyytyväinen, kaikki meni juuri niin nappiin ja hauskaa oli, toivottavasti kaikilla! Eikä liity hevosiinkaan mietenkään, mutta koska blogini kuitenkin on niin ajattelin virallisesti onnitella itseäni, eli ONNEA SENNI 20 W!

Alaikäisten suositellaan sulkevan silmät, kuvassa esiintyy haitallista materiaalia,
jota blogin ylläpitäjä ei suosittele tai kannusta käyttämään


8. helmikuuta 2012

Pyry Waan & Senni ~ 8 kk ♥

Puolen vuoden postaus jäi välistä, vuoteen on vielä aikaa. Kelit on kylmät, itse sormivammanen, joten tässä teille kuvapainoitteinen postaus meistä, meidän yhteisestä ymmärtämisestä ja siitä miten olen oppinut hetki hetkeltä ratsastamaan herraa. Edelleen käydään valmennuksissa kovasti, kyllä meistä vielä joskus tulee jotain! Haluan näin julkisesti kiittää omistajaa joka on uskaltanut tuntemattaan (kiitos siis entiselle ylläpitäjälle joka on puhunut minun puolesta!) antaa hevosen minulle, uskomattoman hienoa saada näin hieno hevonen käyttöön. Meillä on koko perhe, isäpuolta myöten, Pyryyn ihastunut.











Kanssasi on hetkiä, hyviä kuin huonoja, selvitetään se yhdessä

7. helmikuuta 2012

Haaste vuodesta 2011

Sain tämän haasteen jo Tammikuun alussa, mutta ei ole taas ollut aikaa ja kertaalleen olen sen unohtanutkin. Mutta nyt kuitenkin muistin hämärästi että minut on tälläiseen haastettu ja tässähän tämä tulee! Haasteen sain Viiviltä. Idea on se, että listataan 10 parhainta, hauskinta, ihaninta, kamalinta, mutta mieleenjääneimpiä tapahtumia vuodelta 2011, ja toiveita, odotuksia tai miksei lupauksia vuodelle 2012. Sitten haastetaan vähintään 3 henkilöä tekemään sama, mutta toki muutkin saavat tämän halutessaan tehdä. En haasta nyt tekemään ketään tätä, mutta jos joku lukijoista on halukas tekemään, saa tehdä ja linkitä postaus myös minulle niin pystyn lukemaan sen. :)

1. Tämä on todellakin vuoden 2011 mieleenpainuvin ja samalla kamalin ja surullisin muisto. Rakas Lurppakorva muutti taivaslaitumille 1. elokuuta, jatkuvan, pahaksi menneiden jalkaongelmien tähden. Tätä hevosta ei todellakaan ikinä voi unohtaa, aina mielessä ja sydämessä! Lurppa vei mennessään ison palan, niin kiinnostuksesta kuin minusta kokonaisuudessa.


2. Valoa vuoteen toi Pyryn saaminen ylläpitoon. Tykkäsin Pyrystä ensimmäisestä ratsastuskerrasta asti ja edelleen olen siihen aivan rakastunut. Pyry on meillä sellainen koko perheen hevonen, kaikki tykkäävät touhuilla sen kanssa. Pyryn (ja Mollan) ansiosta kestin Lurpan pois menon ja ne todellakin toivat lohtua tähän surulliseen aikaan. Pyry on siis ehdottomasti yksi 2011 vuoden positiivisimmista asioista.


3. Lisää positiivisiä asioita! Alkuvuonna ratsastin äidin kaverin kahta nuorta 4-vuotiasta puoliveristä. Se oli ehkä vuoden yksi parhaimmista ideoista, sillä opin tuona 3 kk erittäin paljon nuorista hevosista ja sain paljon uutta oppia Chevaluxilla olevalta Minnalta. Tyköstyin varsinkin Perttuun erittäin paljon ja kyllä Rossokin olisi ollut meille tervetullut. Nämä nuoret jäävät kyllä aina muistoihin!


4. Kun lopetin nuorilla ratsastamisen, jatkoin kuitenkin Chevaluxilla Minnan tunneilla. Kävin vain hyppäämässä ja yhdellä koulutunnilla. Teimme yleensä teknisiä tehtäviä ja opin aina jotain pientä. Tykästyin paljon Liideri ruunaa, vaikka se oli todella pahasti pohkeen takana. Pikku hiljaa sekin reipastui ja ratsastamisesta tuli aina mukavampaa. Liideri oli suloinen hevonen kaikenkaikkiaan, senkin olisin ollut vaikka valmis heti ostamaan! Pahoittelen kuvan huonolaatuisuutta.


5. Kenttäkilpailut vuonna 2011. Eli kisaviikot ja Niinisalon kilpailut. Molemmat olivat kyllä taas sellainen elämys ja huomaa miksi rakastaa kenttäkilpailuita. Tänä vuonna ehdittiin harmittavasti vain kaksiin kenttäkisoihin, mutta ne olivat sitäkin ihanammat kokemukset. Lisäksi tänä vuonna saimme vihdoin kenttävärit kuntoon ja kukoistimme royalin-sinisenä. Vaikka kisaviikkojen kilpailut menivät todella lähellä Lurpan lopetuksen kanssa, sain kisoista uutta puhtia treenaamiseen. Kyllä, tiedän tasan tarkkaan, että kenttäratsastus on minun lajini, tunnelma kilpailuissa on niin huikea!


6. Yksi erittäin hyvä muisto vuodelta on myös Terhiin ystävystyminen ja kun Terhi alkoi auttamaan suokkien kanssa. Terhi on ollut Mollan kehityksen kannalta mieletön apu ja toivon koko sydämestäni että aina kun Terhillä on aikaa ja jaksamusta se jaksaa vielä tammaa työstää. Molla otti vuoden aikana suuria harppauksia ja sai loppukaudesta Helppo B luokasta 60,227%! Ja kun aina sanoin ettei tuosta tammasta tule kouluhevosta, väärin luulin. Takuulla kehitys jatkuu tästäkin eteenpäin.


7. Lisää positiivistä, en halua muistella enää muuta negatiivistä! Ihania muistoja on myös kaikkien hoitajien takia, jotka ovat käyneet auttamassa kisoissa, varsinkin Pilvi ja Terhi. Kun vain tietäisitte miten mielettömän hienoa on saada noin ahkeria ja mukavia hoitajia matkoille. Reissutkin on aina mukavampia kun on huippuporukka messissä! Erinomaisesti jäänyt mieleen varsinkin Suomenratsujen Kuninkaalliset, Sh-kummajaiset, kisaviikot ja Niinisalon reissu.. Ja muut reissut missä olettekaan olleet mukana, niitä on paljon ja olen iiiison kiitoksen velkaa!


8. Ihanana muistona listaan myös kaikki Lurpan mielettömän hienot koulusuoritukset 2011. En ole ikinä sijoittunut niin monissa koulukilpailuissa kun tänä vuonna. Lurppa sai aina ruusukkeen ja yhdessä vuoden 2011 kouluradoilta ehdimme keräämään niitä yhteensä kuusi kappaletta ja kausi jäi meidän suhteen kuitenkin todella lyhyeen. Hieno iso mies teki aina kaiken niin suurella sydämellä.


9. Koska nyt tuli näääin paljon hevosmuistoja, laitan kaksi viimeistä ei-hevosiin liittyvää. Vuosi 2011 oli melko vaihteleva kavereiden suhteen. Sain suhteellisen paljon uusia kavereita uuden työpaikan ansiosta ja tapasin myös paljon vanhoja tuttuja. Erityisesti näin "yksityiselämästä" on jäänyt mieleen laiva reissut (työpaikan pikkujoulut, tammikuun bilereissu), uusi työpaikka ja sen johdosta paljon uusia kavereita, työssäoppimispaikka, jossa oli mielettömän hyvä työhenki ja kaikki muut mielettömän hienot hetket upeiden ihmisten kanssa! Toivottavasti tänä vuonna ensi lauantaina olisi yksi tämän vuoden mielettemömmistä päivistä.


10. Ja viimeisestä sitten tulikin vielä hevospainotteinen. No kuitenkin hyvä muiston on taas kaikki nuo upeat sijoitukset. Vuonna 2011 sain ehkä eniten ruusukkeita ja hyviä fiiliksiä kisoissa. Sijoituksia tuli koulussa seuratasolla ja esteillä sekä seura- että aluetasolla. Kauden "parhaimmat" tai ainakin kivoimmat sijoitukset olivat: Mollan kanssa seuraestekilpailuissa 2 x 1.sija (70 cm ja 80 cm) ja alue-estekilpailuissa Loimihaassa 3.sija (85cm) sekä monet sijoittumiset seurakoulukisoissa. Pyryn kanssa saatiin 1. sija ensimmäisistä koulukilpailuista, sekä miltein jokaisista alue-estekilpailuista tuli ruusuke.


Että sellainen postaus. Toivottavasti tässä nyt oli edes jollakin luettavaa. Mutta joka tapauksessa haluan myös lukea teidän vuodesta 2011, joten haastan teidät (jotka ette ole vielä tehneet tätä) tekemään tämän ja muistakaa laittaa linkkiä minulle niin pystyn lukemaan ja mahdollisesti kommentoimaan :)

6. helmikuuta 2012

Vihdoin: Arvonnan tulokset + uutta ulkomuotoa!

Ensinnäkin, kiitokset kaikille osallistujille! Saatiin kuitenkin miltein 20 osallistujaa pienestä palkinnosta kilpailemaan. Ja tatatatadaa, voittaja on selvinnyt! Mutta ennen sitä, pientä jutustelua tästä hetkestä.

Tällä hetkellä olen siis vielä tallikiellossa. Sormi ei ole hyvä, tikit otettu pois, mutta silti se liha on about sentin päässä toisistaa. Lisäksi sormi on tummahko (kuten olisi mustelma), särkee ja on mielettömän turvoksissa. Terveyskeskuksessa vain todettiin sen olevan tosi hyvännäköinen.. Niinpä menin työterveyteen - Terveystaloon - ja siellä sitten työterveydenhoitaja totesi ettei todellakaan ole hyvännäköinen. Huomiselle aika lääkärille ja saa nähdä mitä tapahtuu. Uusia tikkejä ei enää laiteta, mutta liimaamisesta puhuivat ainakin.. Kunhan saadaan selville miksi särkee jne.

Lisäksi nyt on tullut blogille uutta ulkonäköä! Menin nyt aika yksinkertaiselle, ehkä vähän tylsälekin linjalle, mutta kaipa tämä hetken kelpaa. Mitäs mieltä olette, olisi kiva kuulla tästäkin kommenttia! Lisäksi päivitin kaikki välilehdet - paitsi Senni-sivusta vain korjailin kuvia jne - joten niistäkin otetaan kommenttia.

Ja sitten itse arvontaan, eli voittaja on:


Onnea Milla Kuisma! Olet voittanut hienon Bling-raipan. Olen sinuun yhteydessä sähköpostitse, joten katso sähköpostia tarkasti. Ja paljastukseksi muille lukijoille: ei hätää, uusi arvonta on jo suunnitteilla, hienoja palkintoja tiedossa! :)

Tälläistä tällä kertaa, toivottavasti ensikerralla tulee hevospainoitteisempi postaus. Tietenkin toivepostauksiakin otetaan vastaan, jos jollakin sellainen on.