31. maaliskuuta 2012

Kaikki aikanaan: MYYNNISSÄ UPEA SPH-TAMMA!

Joskus ei mene satukirjojen mukaan, tälläkään kertaa

MYYDÄÄN UPEA SPH-TAMMA


Myynnissä upea pienhevostamma Mollamari, isä Hero II, emä Merita. Säkäkorkeutta tammalla on 148 cm, löytyy virallinen mittaustodistus. Erittäin kiltti, herkkä tamma, sopii kaikille! Ei myydä ratsastuskouluun. Tamma on syntynyt 1997 eli on 15-vuotias. Astutettu kesällä 2011, muttei tullut kantavaksi, tarkoitus astuttaa nyt keväällä Nahkaparturi-orilla, myydään joko astutettuna tai nopealla kaupalla ilman. Kantakirjattu III-palkinnolla ratsukantakirjaan. Rokotukset kunnossa, valmis vaikka suoraan kesän kisoihin.

Tamma on kilpaillut Helppo B-tasoisia koululuokkia. Kehittyy kokoajan lisää, ei hirveästi potentiaalia kouluun, mutta pärjää suokkiluokissa ja osaavan ratsastajan alla menee avoimiakin hienosti, paras tulos tällä hetkellä n. 60%, pystyy kyllä parempaan. Esteillä kilpaillut 90 cm luokkiin asti, nyt ollut hiljaisemmin esteillä etujalan venähdyksen takia. Kuitenkin taas pikkuhiljaa alettu hyppäämään. Aivan loistava peli kenttäratsastukseen, varma ja tasapainoinen suorittaja! Suomenpienhevosten kenttämestaruus 2. vuodelta 2009. 

Luonteeltaan tamma on painonsa arvosta kultaa. Erittäin hellyyttävä, kiltti, rakastettava. Aina iloinen ja kaunis. Tästä hevosesta saa kaikki jotain irti, sen kanssa on mukava touhuta. Kaikki sujuu ongelmitta, kengitys, rokotus, klippaus, kilpailutilanteet, tarhaus muiden kanssa.. Kuljettaessa laitakammoinen, matkustaa tällä hetkellä levennetyssä tilassa hevosautossa (lienee tamman ainut miinus puoli!). Kiteytettynä aivan upea pikkutamma opetusmestariksi!

Myydessä koti rahaa tärkeämpi! Ei lähde aivan halvalla, koska oikeasti painonsa arvosta kultaa tämä hevonen. Loppuelämäksi ihana tamma nyt myynnissä. Myydään omistajan elämänmuutoksen johdosta. 

hp. 8500 € / fiksu tarjous
yhteys vain sähköpostilla senni.roitoi@mollamaija.net
Videoita tammasta löytyy käyttäjältä Desnestys


Huomenna olen taas viisaampi ja tiedän miten tämä tästä jatkuu!

Alle laitoin vielä muutaman Molla videon missä on siis käsittelyä tuossa toisessa jne. Homma näyttää siis nyt siltä että kaikki menee suoraan viemäriin. Pyry lähtee takaisin pohjoiseen, Molla on myynnissä ja me muutetaan pois. Ratsastuksesta en tiedä miten jatkuu, enkä blogin pidosta, kaikki selviää tarkemmin huomenna!







KIRJOITETTU APRILLIPILA 2012

Pikkuputte on paras putte!


Terhi ja Molla, KN Special 63,6% ja 1.sija! HIENOT!

Tähdellisempi ja perusteellinen kisakertomus ilmestyy huomenna Salon kisojen jälkeen!

30. maaliskuuta 2012

Keskiviikkokoulukarkelot 28.3.

Ylpeän hevosenomistajan ylitse pursuava hehkutus postaus


Keskiviikkokarkelot oli meni ja upposi! Suunnitelmat muuttuivat vielä keskiviikkonakin, mutta voin sanoa olevani valintoihin vain tyytyväinen. Eli lopulta lähtöjärjestys oli tämä: Pilvi ja Molla, Minä ja Pyry sekä Terhi molemmilla puteilla (läpiratsastamassa ne ;)). Ja jes, kaikki meni niin putkeen että pursuan edelleen sitä intoa ja haluan itse kehittyä eteenpäin!

Pakko kertoa tähän alkuun se mistä keskusteltiin tuossa äitin kanssa yleisesti, eli siitä kun Terhi noita meidän putteja ratsastaa. Ensinnäkin, ollaan Terhille suuressa kiitollisuuden velassa kun viitsii käydä näiden kanssa auttamassa. Terhi inspiroi minua ratsastamaan paremmin ja seuraan mielelläni Terhin työskentelyä. Pidän paljon Terhin asenteesta ja tavasta ratsastaa. Puhuttiin siis siitä että miltä tuntuu kun toinen koulukisoissa ns rökittää hevosenomistajan. Minä sanon että minusta tuntuu hyvältä! Se kertoo aina siitä että hevonen pystyy parempaan, kunhan saan itseni ratsastamaan sitä oikein. Joten aina kun Terhi ratsastaa ja aina kun Pike ratsastaa, seuraan erittäin mielelläni tapahtumaa, sillä katsomalla oppii! Mielestäni ei ole hävettävää se että erittäin lahjakas ja osaava lainakuski (joka on ratsastanut todella vähän kyseisillä hevosilla) voittaa omistajan (joka on todella vähän viime aikoina ratsastanut kyseisellä hevosella :D) joka on valovuoden päässä tuosta ratsastustaidosta. Minähän aijon joskus ratsastaa yhtä hyvin, siihen asti tyydyn olemaan se ylpeä hevosenomistaja! Joten Terhi, olet painosi arvosta kultaa (ps. liho hieman, koska nyt se on liian vähän..)! ja vielä pps. toivottavasti vielä jatkossakin jaksat putteilla meillä!

Mutta palataan nyt takaisin siihen itse kisoihin. Nyt kun olen hehkuttanut Terhin maasta taivaisiin, voin sitten kertoa itse karkeloista. Mentiin siis hyvissä ajoin paikalle, Pilvi lähti 11 ja itse 12. Materiaalia radoista ei valitettavasti saatu, mutta voin näin kertoa kuitenkin jotain ja laittelen sitten Terhi-kuvia teidän iloksi! Pilvin ja Mollan rata oli siisti ja taisinen, niin kuin Molla yleensä tekee. Pilvi ratsasti hyvin, tiet olivat melko huolelliset, muutamia huolimattomia laskematta. Joka tapauksessa hyvä aloitus kisauralle ja tuloksena 57,75%. Hienoa tytöt! Seuraavaksi sitten starttasinkin itse. Verkassa Pyry oli ollut tosi kiva, sain oman istuntani oikeastaan ihan ookooksi ja kaikki tuntui ihan hyvältä.

Radasta olen ihan tyytyväinen, tosin suurin osa mokista ihan omia. Ratsastin välillä ihan päin prinkkalaa, mutta no, huonoin numero paperilla on 5,5! Ja jopa kaksi seiskaa, joista toinen on laukannostosta! En voi olla kuin ylpeä, vaikka itse mokailin. Posiviivisena näen myös jopa sen että ravin rytmi oli paikoitellen jopa liian kiireinen, joten ainakin eteenpäin mennään jos ei muuta! Lopullinen sijoitus oli 12, eli ensimmäinen ei-sijoittunut prosenteilla 61,75%! Hieno hieno hieno mies, tästä vaan sitten itse korjailemaan omia mokia ja hyvä tulee! Ja harjoittelemaan lävistäjä-siirtymisiä, sillä herra on päässyt laukanvaihdon makuun.. 

Sitten vietiin Pyry autoon ja Terhi hyppäsi Mollan kyytiin. Itse olin kameran takana ja harmittaa kun en ottanut Mollasta ollenkaan videota ja kuvatkin on mitä on. Verkasta tuli aika pitkä, mutta Terhin fiilikset voitte lukea hänen omasta blogistaa (linkki yllä). Sen sanon että rata oli hieno ja pursuin oikein onnesta kun kuulin heidän siirtyvän johtoon prosentein 66,75%. Mielettömän hieno tamma ja mielettömän hienosti Terhi sen sai keskiviikkona ratsastettua, ei voi muuta kuin hymyillä rataa muistellessa, niin vaivattomalta ja nätiltä se näytti. Muutama hassu rikko, mutta hieno, hieno muuten!



Sitten oli pieni tauko, heitettiin Molla autoon, laitettiin Terhin Wilma valmiiksi ja eikun Pyryn kimppuun. Ilmoitin siis Terhin pyryllä vielä luokkaan, että Terhi sitten korjaisi "minun mokani". Pyryssä riitti virtaa kun pienessä kylässä. Tekemistä vielä on varsinkin laukan kanssa, mutta raviosuus alkoi olemaan jo todella hyvä. Ja hienosti Terhi Pyrynkin sai menemään, vaikka viime ratsastuskerrasta on aikaa puolisen vuotta! Hieno Pyry mies meni ja otti 7. sijan prosentein 64%! Go Pyrtsi go! Pyryn radan jopa otin videolle, joten tässä teille muutama hassu kuva ja video vielä. Ja siis lopulta molla otti luokkavoiton ja Pyry siis oli seitsemäs Terhin kanssa. Hyvä hienot putet ja Terhi!




Kuvien laatu ei päätä huimaa.. Kamera on mikä on! Mutta tästä on hyvä jatkaa. Tänään, lauantaina, onkin sitten Merjalla seurakoulukisat, menen Pyryllä ja Terhi Mollalla KN Specialin ja Pilvi Mollalla C-merkin. Nyt sitten vain turpa kohti uusia haasteita, jiihaa!

25. maaliskuuta 2012

Viikon kuulumisia: valmennuksia ja lisää kilpailuiden suunnittelua

Kiireisen viikon nollaushetki


Todella, viikko on ollut tosi kiireinen. Itsellä oli toinen viikko työssäoppimista korjaamolla. Päivät alkaa klo 7 siellä ja ke-pe jatkui sitten ABC:llä klo 22 asti. Joten on ollut niin kiireistä etten ole edes ehtinyt konetta avata! Mutta iltaisin olen ehtinyt sitten suunnitella ja katsoa lisää kisoja ja valmennuksia, joten eiköhän se tästä lähde. Nyt on virallisesti talo myynnissä ja ollaan tallipaikkoja katseltu ja saatu kyllä kutsuja katsomaan, kiitos kaikille näistä! Takuulla tullaan vilkuilemaan heti kun aika näyttää siltä.

Tiistaina sitten oli valmisteleva kouluvalmennus, sillä ensiviikolla on kahdet koulukilpailut. Ja sehän meni ihan penkin alle. Taaaaas Pyry oli niin huono, se on pitkään ollut tosi hyvä ja nyt sitten ei enää toiminut yhtään, viuhotti vaan täysiä ja ei keskittynyt yhtään. Tehtiin melko paljon kaikkea, hauskin oli varmaan ensin pituushalkaisijalla ravissa voltti, siitä väistö (ensin oikealle, sitten vasemmalle), väistön jälkeen laukannosto. Eli tehtäviä tehtävien perään, niinkuin kouluradalla. Kiva valmennus oli jälleen, mutta oli vain niin surkea fiilis taas sen jälkeen kun mikään ei onnistunut. Toivottavasti nyt edes koulukisat menisi pikkaisen paremmin.. huoh!

Keskiviikko - Perjantai välin en ehtinyt ollenkaan edes ajatella tallilla oloa, kun klo 7-22 olin poissa kotoa. Lauantaina olikin pitkään odotettu Mikon valmennus klo 7.30! Melkein tukehduin ihan vain omaan sylkeeni kun kuulin tuon kellonajan. Koko viikon herännyt 5.30 ja sama näytti jatkuvan viikonloppuna.. Mukisematta Lauantaiaamulla klo 6.30 lastasin Pyryn autoon ja lähdin sitten ajelemaan Merjalle. Valitettavasti siitä ei sitten tullut mitään materiaalia, koska kamera oli korjauksessa. Oli tullut juuri perjantaina, mutta kun huomasin vasta yhdentoista aikaan, niin se sitten jäi hakematta. Valmennus oli hyvä ja huono, en ole vielä päättänyt. Pyrystä olen ainakin sen suhteen todella tyytyväinen, ettei kunto ainakaan lopu kesken, mutta vauhtia tuppasi välillä olemaan liikaa. Alkuun tehtiin normiverkkaa ravissa, laukassa tultiin isolle ympyrälle. Ympyrällä koottua laukkaa. Pyry on taas hirvittävän kankea oikealle, pitäisi hommata sille hieroja tsekkaamaan paikat. Kokosi kuitenkin tooosi hyvin, mutta tuppasi kuumumaan reippaan laukan jälkeen. Sitten hypättiin muutama verkka hyppy ja tehtävä, lopuksi rata. Hypättiin joku 90 cm rata lopuksi, olin ihan tyytyväinen, hieman ahdisti Pyryä pieni maneesi, mutta muuten ei ollut mitään ongelmia. Itseeni en ollut tyytyväinen ja jäi hieman harmitus valmennuksesta päälle, kun hevonen tuntui hyvältä ja silti jäätiin hyppäämään niitä varmoja vaihtoehtoja. No, ehkä sitten ensi kerralla!


Sitten olikin kisojen suunnittelua lisää. Kaipaan NIIN paljon kenttäkisoihin taas, joten innolla odotetaan! Ensimmäiset kenttäkisatkin on ihan ovella, Niinisalossa 12-13.5. Siellä avaamme kauden Pyryn kanssa ja mahdollisesti Mollakin pääsee mukaan. Seuraavat kenttikset kahden viikon päästä 26.5. jolloin Pyryn kanssa eka tuttari! Siitä se lähtee! Nyt innolla odotan ensi viikon kisarupeamaa, keskiviikkona on keskiviikkokoulukilpailuissa Helppo C:1, lauantaina Merjalla B-Merkki tai KN Special (en vielä päättänyt..) ja lauantaina sitten Pyryn kanssa salossa 80 cm ja 90 cm. Viikonloppuna siis luvassa virallinen kilpailukauden avaus, wipii!

Lisäksi laskeskeltiin kaikki kenttäkisat mihin nyt olisi tarkoitus mennä, ainakin näin kalenteri pohjalla. Eli tosiaan Niinisalossa käydään kolme kertaa, Keravalla kaksi, Ypäjällä kaksi ja Kangasalalla kerran. Lisäksi pohdittiin Alavusta, mutta se oli vielä niin ja näin, kerran kun tästä läheltäkin löytyy näin paljon niin ei tiedetä lähdetäänkö ajamaan noin kauas. Pyryllä nyt tavoitteena mennä tuttaria aluksi, saa nähdä mihin asti päästään ;)

Mutta niistä sitten enempi myöhemmin, nyt taas kiirehdin töihin, adios!

18. maaliskuuta 2012

Kuuden vuoden jälkeen muutto edessä

Miten asiaan pitäisi suhtautua; Huokaista ja rentoutua vai mennä paniikkiin?


Kuusi vuotta sitten yksi unelmistani toteutui. Muutettiin maalle ja sain oman tallin ilokseni ja riesakseni. Ja nyt kuuden vuoden jälkeen on tilanne että tästä on luovuttava. Nyt pistetään peli seis ja aletaan miettimään tulevaa. Yksinkertaisesti, meidän rahat eivät riitä tähän koko kiinteistöön. Melkein jo sähkölaskulla (mikä kuulostaa aivan mielettömältä!) saisi maksettua kaksi hevosta täyshoidossa. Ei ole ensimmäinen kerta kun ollaan muutto uhan alla, pikemminkin jo kolmas ja eikö kolmas kerta toden kerro? Koska isäpuoleni vaihtaa työpaikkaa (jonka johdosta palkka olellisesti tippuu) ja itse vielä opiskelen enkä pysty tekemään niin paljon töitä kun haluaisin sekä äiti sairastumisen myötä ei pysty enää yksin hoitamaan talleja (ottamaan karsinoita, heräämään aamulla aamutalliin jne), on tästä luovuttava.

En vielä tiedä millä fiiliksellä olen. Olen tähän aikaisemmin jo valmistautunut ja olen oikeastaan tätä odottanut. Nämä kuusi vuotta ovat elämäni parhaimmat ja ehkä myös raskaimmat vuodet. Omassa tallissa on niin paljon sitä hyvää, mutta siinä on myös niin paljon sidonnaisuuksia. Mihinkään ei voi lähteä, aamulla, päivällä ja illalla vähintään hevoset pitää hoitaa. Mutta täällä on myös omat säännöt, omat rutiinit, omat ajat. Mitä kun muutamme taas muualle ja jos Pyry tai Molla alkaa stressaamaan? Tai jos pääsen ratsastamaan vain aamulla klo 6 tai illalla klo 22 jälkeen? Mitä jos en tule omistajan kanssa toimeen? Mitä jos, mitä jos, mitä jos..

Kriteerit siis olisivat seuraavaa:
  • Kohtuuhintainen, n. 300-400 €
  • Pieni/keskikokoinen yksityistalli
  • Kokopäivätarhaus, mahdollisuus tarhata yhdessä
  • Mukava omistaja, lepposa tallijengi
  • Ypäjällä

Liikaa vaadittu? Kun on kuusi vuotta ollut omassa rauhassa, omilla säännöillä, en tiedä enää miten suhtaudun siihen täyshoitomenetelmään. Tiedän että tulemme takuulla löytämään juuri niin hyvän tallin kun haluamme ja pystymme nämä kaksi hienoa puttea siellä elättämään itsemme lisäksi. Mutta jotenkin alan nyt kammoksumaan, mutta samalla odottamaan sitä miltä se kaikki tuntuu. Ei tarvitse aamulla miettiä kumpi ruokkii hevoset ja laittaa pihalle, ei tarvitse illalla miettiä kuka ruokkii ja ottaa karsinat. Ei tarvitse miettiä jos molemmat on töissä kuka ruokkii hevoset päivällä. Periaatteessa, helpottaisi pirusti elämää. Keksin monta hyvää ja monta huonoa puolta.

Mutta onko se sen arvoista?
Mitä mieltä sinä olet omasta tallipaikastasi / omasta tallistasi?
Haaveiletko omasta tallista?

17. maaliskuuta 2012

Roturasistia vai pään omaa tuotosta?

Suomenhevosihminen henkeen ja vereen?


Välillä tässä "suomenhevosihmisenä" harrastavana, tulee niin selkeästi mieleen roturasismi. Joskus tuntuu että kun minulla on vain suomenhevonen, en tule pääsemään mihinkään. Kyllähän tämä sattuu paljonkin, koska oma  ensimmäinen hevonen oli aito suomalainen ja tämän hetkinen kilpuri on myös täyttä suomiverta. Kyllä, minä haaveilen siitä hienosta kilpurista, mutta en kadu sitä että minulla on suomalainen. Se antaa takuulla kaiken peliin ja pystyy siihen mihin peruspuoliverinenkin.

Tämä ajatus lähtee aina vain siitä kun kysytään: "Kun sinulla on tälläinen mahdollisuus, miksi olet tyytynyt vain suomenhevoseen?" Tyytynyt? En ole tyytynyt mihinkään, vain tehnyt ne omat valintani ja tässä tapauksessa valinnut suomenhevosen. Kun hain itselleni ylläpitohevosta viime kesänä, kokeilin myös yhtä erittäin raakaa pv-tammaa, josta tykkäsin kovasti. Juttu alkoi kuitenkin mennä oudoksi ja samalla minulle soitettiin ja kysyttiin haluanko Pyryn ylläpitoon. Pyryä olin ennen ratsastanut, sitä hieman tunsin. Eli valitako tuttu ja tasokas vai vieras josta en tiedä vielä mitään? Pyry on vain Suomenhevonen, mutta siinä on sitä jotain mitä hevosessa tulee olla.

Kun ilmottaudun valmennukseen, mietin mielessäni: "Mitähän valmentaja mahtaa miettiä meistä?" Mikon reaktio Pyrystä oli positiivinen. Kehui reippaaksi, eteenpäinpyrkiväksi, omasi hyvän hypyn. Pike kutsuu Pyryä taitavaksi, tosin hieman totiseksi hevoseksi. Tämä tsemppaa sen kanssa, tulee tunne että hei, me pystytään. Ymmärrän kyllä ettei valmentaja noin suorakseltaankaan voi valmennettavan hevosta haukkua, mutta kyllä joskus kuulee ihan vilpitöntä kehumista.

Haluan hirveästi mennä uusien valmentajien oppiin. Tarjolla olisi Piia Pantsua ja Kari Nevalaa näin aluksi. Mutta taas joku aivojen perällä koputtelee. Sinulla on vain suomenhevonen. Vuosi sitten kun Iida ratsasti Mollalla ja meni Killellä Piian valmennukseen, kysyttiin miksei mennyt Mollalla. Vastaus oli: "Piia ei pidä suomenhevosista". Se on rotu, muttei yksilö, miksei pidä. Minua on kysytty Kari Nevalan valmennukseen. Innostuin ideasta tietenkin, mutta kun olen katsellut valmennuksia, herää taas kysymys: "Entä kun minulla on suomenhevonen?". 

Olenko jotenkin vähempi arvoisempi, koska minulla on suomenhevonen? 
Eikö minulla ole mitään mahdollisuuksia kehittyä edes askelta eteenpäin, koska minulla on suomenhevonen?
Onko valmentajan oikeus asettaa mielipide sen tähden, koska minulla on suomenhevonen?


Minä nostan käteni ylös ja sanon että tämä voi tosiaan olla oman pääni tuotosta. Mutta ihan tosi, rehellisesti, kyllä roturasistit on melkoisen yleisiä. Tiedän hevosteni rajat ja nämä eivät ole GP hyppääjiä tai kouluratsuja. Mutta ne takuulla pääsevät sinne asti mihin olen niiden kanssa suunnitellut pääseväni. Tallissa on tällä hetkellä kaksi uskomattoman hienoa suomenhevosta, joista en kummastakaan luovu. Pikemminkin jos haluan vielä hevosen, ostan uuden, mutten näitä jätä. Ja ennen kuin ketään ymmärtää väärin, tämähän tarkoittaa sitä, että nämä hevoset ovat omalla tasollaan, omalla luonteellaa ja olemuksellaan hienoja. Eivät ehkä täytä "uskomattoman-hienon-suomenhevosen" kriteereitä muiden mielestä, mutta minulle ne ovat juuri niin hienoja kun ovat. Ne yrittävät parhaansa ja tekevät kaikkensa, se riittää minulle.

Minulle on aivan sama arvostaako valmentaja sitä rotua, jonka edustajalla olen valmennuksessa. Minulle on aivan sama mitä muut ajattelevat valmennuksesta minusta ja ratsustani. Minulle on aivan sama nauraako joku selkäni takana valintaani. Minä itse tiedän että näytän vielä joskus naurajille. Tai ainakin tiedän itse että olen saavuttanut jotain. Voitto ei ole mittapuu, vaan se kun tietää tehneensä oikean valinnan. Olisin voinut valita sen 140 cm hyppäävän kilpurin ja maksaa itseni kipeäksi. Olisin voinut ostaa itselleni kansallisen tason hevonen, mutta valitsin suomalaisen. Enkä kadu mitään valintaani, sillä tiedän, että joskus vielä saan muutakin, mutta juuri tällä hetkellä tarvitsen tätä.

Arvostan jokaisen mielipidettä ja tiedän miksei tavoitteellisen ratsastajan valinta ole suomenhevonen. Enkä arvostele ketään sen takia miksei valita suomenhevosta. Mutta arvostan ihmisiä jotka eivät näe "meitä suomenhevosihmisiä" pelkästään jyräävien läskien puskaratsujen - näin kärjistettynä - köpöttelijöinä. Suomenhevosenkin kanssa voi olla tavoitteellinen, mutta realistinen. Sen kanssa ei pääse hyppäämään niitä korkeuksia mitä ehkä taas tasokkaamman puoliverisen kanssa, mutta sen kanssa voi tähdätä omiin kansallisiin ja vaativempiin luokkiin. Eikä sekään ole mittapuu, niinkuin jo aijemmin sanoin. 


Kiki Nybergiä lainaten: Jokaisen ratsastajan tulisi joskus ratsastaa suomenhevosella
Mitä mieltä juuri sinä olet suomenhevosesta?

16. maaliskuuta 2012

And can you feel the love tonight? - 16. Maaliskuuta 2009 - 1. Elokuuta 2011


Tarkalleen 3 vuotta sitten, vuonna 2009, tänä samaisena päivänä, elämääni astui eläin joka muutti maailmaani. Se astui suoraan sydämeeni, jättäen sinne ikuisesti oman jälkensä. Se hurmasi kaikki upealla olemuksellaan, mutta minulle se oli rakas, uskollinen ystävä. Vasta sen jälkeen kuin paras ystävä on poissa viereltä, sitä tosiaan alkaa ymmärtämään. Sitä miten paljon menetti, sitä miten paljon rakasti. Sen miten hurmaava tuo luppakorvainen ystävä oli. Painoi kultaisen päänsä syliin, koskin sen puolikuuta otsassa, rapsutin luppakorvan takaa. Se hamuili hiuksiani ja tuuppi pehmeällä turvalla.

Jos voisin pukea sanoiksi sen tunteen mitä tunnen, sanoisin sen. Mutta se on niin lämmin ja herkkä tunne, ettei sitä voi sanoa tai oikeastaan, sille ei ole sanaa. Sille on ainoastaan ikuinen paikka minussa, tunne joka aina pitää tuo maailman täydellisimmän herran sydämessä ja mielessä.

Tänään meillä olisi vuosipäivä. 
Onnea meille, 3 vuotta yhdessä, sydämessä. 
Puoli vuotta poissa.
Rakastan aina ja ikuisesti.
RIP Karats


Oli pakko vielä lisätä video, kun muistin että tuo naamakirjassa oli. Keksin aina vanhoista lauluista uusilla sanoilla lauluja, tuota lauloin Lurpalle alvariinsa. En edes oikeastaan tiedä miksi joskus olen tuon julkaissut, mutta häpeilemättä sen teillekin näytän, se vain on jotain niin suloista tuo hevonen.

15. maaliskuuta 2012

Vastauksia, kuulumisia ja lukijahaaste!

Niinpä niin, juuri kun kaikki alkoi näyttämään ihan kivalta olen itse kipeä. Tosin onneksi nyt ei mitään hirvittävän tärkeää ole viikonloppuna. Hepatkin hieman köhii, joten aloitettiin valkosipuli ja saavat olla rennommalla pari päivää. Tiistaina oli Piken estevalmennus ja arvatkaa! Se oli wanhassa (siis maneesi ypäjällä, ehkä pienin heti pressumaneesin jälkeen)! Olin aluksi hieman epäilevä. Loistava idea sinänsä, koska harvoin maneesit ovat sitä kokoa mitä Ypäjällä. Lopulta idea oli täydellinen. Sekä Pilvi Mollalla että minä Pyryllä oltiin mukana. Molla otti hieman pienempiä hyppyjä ja vähemmän jalkansa takia. Ja valmennus meni hienosti! Pyry tuppasi taas intoilemaan, mutta kun tajusin sen idean että en jää heti esteen jälkeen kiinni vain odotan sen kolme askelta, heppa tuli paljon paremmin takaisin! Lisäksi kevensin istuntaa niin jopa löytyi hyvin paikat kun en alkanut itse säätämään liikaa. Valmennus meni siis suuper hyvin ja lisää hyviä uutisia oli seuraavana päivänä! Mollan jalka ei ollut mitenkään reagoinut, jee! :)

Mutta eiköhän siirrytä kysymyksiin! Joten tästä se alkaa ;)

suosikkihevosesi kautta aikojen?

Minulla on jonkun verran sellaisia ihan suosikkeja. Tietenkin Lurppa oli aivan ehdoton, mutta matkan varrella on ollut myös mitä ihanempia ratsuja. Esimerkiksi Valetta-tamma oli aivan mielettömän ihana ratsastaa, vaikken siihen aikaan sitä hyvin hallinnutkaan. Siinä oli kuitenkin kokoa ja näköä ja se meidän aikoinaan pitikin ostaa. Lisäksi Tiinalla ollut Dino oli mielettömän kiva, siinä oli säpäkkyyttä, hyppykykyä ja kaikkea. Ja yhdeksi ehdottomaksi suosikiksi kasvoi Roni, myös erittäin iso pv-ruuna, jota ratsastin kylläkin vain kerran. Nämä nyt ehkä sellaisia kautta aikain suosikkeja. Aloittaessani oli tietenkin ehdoton ykkönen Ykä shettis-ruuna ja Reska-poni. Jokainen heppa on tuonut niin paljon omaan ratsastukseen että en oikeastaan osaa edes nimetä aivan lemppareita ;)


mieluisin estetehtävä?

Vaikea kysymys. Tykkään aika monista tehtävistä. Varsinkin Piken kanssa tehtävät maastoesteille valmistelevat (kulmat, sarjat yms mitkä hypätään kuin maastossa) on erittäin mielenkiintoisia. Lisäksi kaikki erilaiset linjat, kontrolliharjoitukset, jumppasarjat.. Niitä on niin paljon, olen tässäkin suhteessa melko kaikkiruokainen.


tavoitteesi ensi kaudelle?

Ensi kauden tavoitteet ovat vielä hieman auki, riippuen nyt paljon tämän alkukauden menosta. Mutta tavoitteet on tietty hyvä aina tehdä ja tänä vuonna ne on lähinnä Pyryn ympärillä. Pyryn kanssa olisi tarkoitus edetä (hiljalleen) hyppäämään metrin luokkia ja kesällä kilpailla tuttaria / suomenhevosten helppoa. Riippuen tosiaan siitä miten tämä alkukausi menee. Lisäksi haaveilen starttaamisesta muutamassa Helppo A luokassa Pyryn kanssa. Ehkä sitten loppukaudesta?

Parhaat kilpailut mitä olet käynyt ?
Paikoista paras, vaiko ihan noin yleisesti parhaat? No mielestäni parhaimmat kisat oikeastaan paikasta riippumatta on kyllä kenttäkilpailut. Ne on aina niin mukaansa tempaavat, vaikka ne olisi missä! Lisäksi on paljon paikkoja missä tykkään käydä ihan vain sen tunnelman takia!

Heppojesi parhaat puolet ?
Ai vitsi kuinka ihana kysymys! Mollassa parhaat puolet lienee luonteessa. Se on luonteeltaan niin rehellinen ja.. Sellainen Mollamainen! Sitä on vaikea selittää mutta se on vain niin omaperäisen ihana ja kaikkea. Pyryssä parasta on ehdottomasti (luonteen lisäksi) sen uskomattoman hyvä kapasiteetti ja se on oikeastaan melko nopea oppimaan. En mä tiedä, ne on vaan niin parhaita molemmat!


Millainen olet kirjoittajana ?
Pidän itseäni aika surkeana kirjoittajana ainakin noin äidinkielellisesti. Olen todella surkea äidinkielessä, vaikka aina olen siitä hyviä numeroita saanut. Mutta teen niin vaikeaselkoisia lauseita ja pätkin niitä miten sattuu ja kaikkea. Yritän kuitenkin kirjoittaa mielenkiintoisesti ja yleensä asiaaiheitakin.

Millä teet grafiikkasi ?
Photoshop CS2

Kenellä on mukavin hypätä ?
Tällä hetkellä jos pitää valita Mollan ja Pyryn välillä se on Pyry. Molla on sen verran tarkka (ainakin joskus) että vaatii enemmän itseltä. Pyryltä löytyy muutenkin enemmän "estesilmää" :)

Kauanko sinulta kestää laittaa hevonen kuntoon?
Päivän mukaan, yleensä 10-20 minuuttia. Harjaan kolmella harjalla, otan kaviot, suojat jalkaan ja varusteet päälle, eikun menoksi :D

Kauanko kestää laittaa itsesi kuntoon aamulla?
Tämäkin riippuu niiiiin paljon päivästä ja siitä millaisella tuulella olen. Mutta jos nyt noin yleisesti olen kouluun menossa menee vähintään puolituntia (suihku, hiusten kuivaus / laitto, meikkaus..), viikonloppuisin ja vapaapäivinä harvemmin jaksan peiliin vilkaista..

Kamalin estetehtävä / yksittäinen este?
Kamalin yksittäinen on ainakin ihan pelkkä pysty. Se on niin tylsä ja kaikkea. Oksereissa on niin paljon enemmän hypättävää ja tehtävää ja tunnetta. Kamalin tehtävä on vaikea sanoa, olen aika kaikkiruokainen esteiden suhteen. Ehkä joku vaativampi in-and-out tehtävä on se kammotus kun tällä hetkellä Pyryn kanssa ne on vaikeita.



Isoimmat haasteet sileällä tällä hetkellä?
hmm.. Tällä hetkellä varmaan siirtymiset tuottavat eniten ongelmia, tosin nekään ei hälyttävästi. Ensi viikon tiistaina sitten taas tulen tänne itkemään sitä miten kaikki pitää aloittaa alusta.. heh :D

Jos Pyry ei olisi sinulla nyt, mitä tekisit?
No minulla olisi takuulla joko toinen oma tai ylläpitohevonen. Tai sitten kävisin ratsastuskoululla tunneilla tai vuokraisin jotain hevosta. Jotain hevosiin liittyvää takuulla.

Kuinka monet kisat olet kisannut ?
Niin monet etten ole edes laskenut! Aloitin aluekilpailuissa vuonna -05, sitä ennen kisasin tallin kisoissa noin 2-5 kertaa vuodessa. Joten onhan noita kisoja muutamat ainakin takana. Karkeasti en osaa edes arvioida että monet, varmasti kuitenkin yli sata starttia on menty, komeasti.

Onko sinulla lempihevosrotua ?
Ei oikeastaan. Hevoset ovat niin yksilöitä, etten ole ikinä saanut itselleni ns. lempirotua vain katsonut enemmän yksilöiden perään.

Mikä on lempivuodenaikasi ?
hmm.. vaikea kysymys. Sillä jokaisessa vuoden ajassa on sekä hyvät että huonot puolet. Esimerkiksi kesässä rakastan kilpailuita, lämpöä.. Mutta inhoan ötököitä ylitse kaiken.. Talvi on ötökkävapaata (IHANAA!) mutta taas saattaa olla todella kylmä. Keväällä pelkään maastossa routakuoppia, mutta taas rakastan sitä kun kesä lähestyy. Ehkä syksy on sitten se kaikista mieluisin? En tiedä oikein :)

Onko sinulla sisarruksia ?

On minulla yksi täysveli, Sami. Lisäksi tietty on sitten "puolisisko" ja kaksi "puoliveljeä" jotka eivät siis oikeasti ole minulle mitään sukua, mutta varsinkin Sisko on erittäin tärkeä ihminen minulle. Kata myös on kisannut Mollalla, jopa yhdet kenttäkilpailut ja ollut usein taustajoukoissa! Veljeni - Sami siis - ratsasti pienempänä ja vähän isompana aloitti uudestaan, mutta se sitten jäi, syystä ja toisesta.



Minä ja Kata-sisko <3

Kuinka kauan ehditte olla Lurpan kanssa yhdessä ( en tiedä onko tähän jossakin vastausta ) ?
Aika tarkalleen kaksi ja puoli vuotta oli taivalta takana. Mutta sitten kun on se elämän hevonen siinä, tuntuu siltä että se olisi ollut vähintäänkin koko elämän siinä mukana.

Mitkä ovat tulevaisuuden tavoitteesi ?
No, tavoittelen vielä päästä kilpailemaan kenttäratsastuksessa vaativalle tasolle. Jos kenttäura ei urkene, aijon siirtyä kouluratsastukseen ja siinä tähdätä sitten pidemälle. Joskus vielä ostan itselleni nuoren ja sen kanssa sitten alan treenaamaan. Joten olen kahden vaiheilla. Panostaa "omaan uraan" tai tehdä sitä mitä tosiaan rakastaa, eli treenailla nuorten kanssa. Se sitten nähdään vuosien päästä :)


JA LOPPUUN SITTEN LUKIJAHAASTE! 
Haastan jokaisen nyt esittelemään mahdollisen bloginsa! Seuraan itse paria tiettyä blogia (minkä osoitteetkin muistan ulkoa..) ja nyt haluaisin lukea lisää! Joten esittele blogisi ja kerro pienellä kuvauksella millainen se on, mistä se kertoo, kuka kirjoittaa. Mielikuvitusta kehiin! Parhaimmat blogit sitten vaikka esittelen ja tietenkin rupean lukijaksi ;) Joten nyt blogeja esille!

12. maaliskuuta 2012

Erikoispostaus 8: Matkalla kenttäkilpailuihin

HOX! Kirjoitettu ainoastaan niin miten meillä toimitaan. 
Tämä protokolla ei sovi siis kaikille ja käsittelee lähinnä helppoja luokkia ja kenttäratsastuksen aloittamista.


Miten päästään alkuun?
Oletko kentien kiinnostunut kenttäratsastuksesta, vauhdin ja vaarallisten tilanteiden ihmeellisestä maailmasta? Tervetuloa joukkoon, tänne otetaan mielellään aina uusia tuttavuuksia. Aluksi muutama yleinen asia mitä kannattaa harkita kenttäratsastuksesta kiinnostuneena. Ensinnäkin yksi, harjoittele! Maastoesteitä kannattaa käydä hyppäämässä ennen kilpailuihin ilmoittautumista. Helpoissa luokissa vauhti maastoradalla ei ole mitenkään päätä huimaava, joten perusratsastus maastoesteilläkin on erittäin tärkeää. Hallitsethan hevosen maastossa ja mahdollisesti sen innostuessa? Tietenkään ei voi tietää miten hevonen kilpailutilanteessa käyttäytyy, mutta harjoittelemalla saadaan ainakin suurimmat ongelmat poistettua. Helpoissa luokissa myös kouluosuus vaikuttaa mielettömästi kokonaistulokseen, joten hyvästä koulupohjasta ei ole ikinä haittaa! Ja tietenkin ennen osallistumista luetaan Kenttäratsastus säännöt ja tarvittaessa Ratsastajan opas kilpailumaailmaan. Näistä paketeista löytyy takuulla vastauksia useimpiin kysymyksiin.

Vaihe kaksi, mihin luokkaan osallistuisin? Kentässä on kaksi helppoa luokkaa aluetasolla, mistä aivan noviisi kenttäratsastuksen suhteenkin voi aloittaa. Helpoin taso on harraste. Siinä koulu on Helppo C, rataesteet 80 cm ja maastoesteet 80 cm. Maastossa ei ole suurempia tehtäviä, joissain kilpailuissa saattaa olla vesiportti. Harrasteen "vaativimpia" tehtäviä voivat olla esimerkiksi alas hyppy, banketti tai erilaiset linjat. Nämä kuitenkin ovat yleensä erittäin helppoja ja suunniteltu harjoitteluasteelle. Seuraava taso, mikä on myös helpohkoa, on Tutustumisluokka, missä on jo enemmän tehtäviä maastoradalla. Kouluosuus on n. Helppo C, rataesteet ja maastoesteet 90 cm. Maastossa mm. vesieste, sarja, hauta, banketti jne. Eli vaikeampia esteitä ja enemmän tehtäviä, tietenkin paikasta ja ratamestarista riippuen. Ja tästä eteenpäin sitten jatkuu eteenpäin luokat, mutta nyt käsitellään siis pelkästään helppoja luokkia.

Kolmas tärkeä asia ennen ilmoittautumista on kvaalaaminen. Kenttäkilpailuissa pitää kvaalata itsellensä oikeus osallistumiseen. Kvaalit ovat voimassa aina 24 kk. Harrasteluokkaan tarvitaan seura- tai aluetasolta vähintään 80 cm luokasta kaksi hyväksyttyä suoritusta (ensimmäinen vaihe), joiden enimmäisvirhepisteet ovat 8. Eli jos olet ratsastanut kaksi 80 cm luokkaa, toisen 0-0 tuloksella ja toisen 4 vp, sinulla on kvaalit koossa. Tutustumisluokassa sama periaate kuin harrasteessa, mutta estekorkeutena on 90 cm tai kaksi hyväksyttyä harrasteluokkaa tai yksi max 4 vp tulos 90 cm seura- tai alueluokasta ja yksi hyväksytty harrasteluokka. Muistakaa aina luketa tässäkin suhteessa säännöt tarkasti, välttyy monelta murheelta myöhemmin!



Ensimmäisiin kenttäkilpailuihin osallistuttu, APUA, mitä nyt teen?
Onnea, olet nyt varmasti lukenut säännöt huolella, harjoitellut ja kvaalannut osallistumisoikeuden! Ei hätää, ei kannata panikoida ensimmäisiä kenttäkilpailuita. Olen itse huomannut että yleisesti ottaen kenttäporukka (niin järjestäjät kuin osallistujatkin) ovat erittäin muikavaa porukkaa. Ei siis huolta, jos on ongelmia takuulla saa aina vastauksia. Tässä kuitenkin muutamaan perusasiaan otan kantaa ja kerron suurpiirteisesti miten kenttäkilpailut kulkevat.

Ensimmäisinä tulee mieleen että mitä varsuteita pitää olla. Harraste ja tutustumistasolla ei tarvita vielä suurempia muutoksia perusvarustukseen. Hevosella tulee olla este- tai yleissatula, suitset ja suojat. Suojiksi käyvät perus jännesuojat ja pintelit. Periaatteessa en suosittele pinteleitä koska kastuessaan keräävät paljon vettä ja aina on riski että pinteli aikeaa matkalla. Kenttään tarkoitettuja suojia saa nykyään melko edullisesti jos niistä on kiinnostunut. Ratsastajalla turvakypärä, saappaat (tai kengät ja varret) ja turvaliivi ovat pakollisia. Turvaliivin tulee olla korkeimman luokan (Beta 3) hyväksytty. Eli helpoissa luokissa pärjää vallan mainiosti vielä aivan perusvarusteilla!

Helpot luokat ovat joko yhdenpäivän ja kahden päivän lyhyitä kilpailuita. Yhden päivän kilpailuissa suoritetaan ensin koulu- ja esteosuudet, jonka jälkeen on maastoradan kävely ja sen jälkeen iltapäivällä maastoesteet. Kahden päivän lyhytkilpailuissa ensimmäisenä päivänä suoritetaan koulu- ja esteosuudet, illalla on radan kävely ja seuraavana päivänä maastoesteet. Kouluosuus suoritetaan aina numerojärjestyksessä, mutta esteosuudelle mennään yleensä verryttelyjärjestyksessä, eli se kuka on valmis saa mennä suorittamaan esteet. Suoritetaan yleensä puolen tunnin sisällä kouluosuudesta. Tämänkään suhteen ei kannata panikoida, menee yleensä melko sutjakkaasti kun käy koulun jälkeen vaihtamassa varusteet ja sitten menee ottamaan muutaman verkkahypyn ja radalle! Maastoesteille on yleensä merkitty verryttelyesteet ja alueet, joita tulee noudattaa. 

Nyt kyllä unohdin jotain, mitä?
Koska tosiaan kun yrittää näitä asioita koota yhteenvetoon, tuntuu että kaikki unohtuu. Mitä siis unohdin? Nyt on mahdollisuus siis kysyä jotain asiaan liittyen. Oletko kiinnostunut kentästä muttet tiedä mistä aloittaa? Jäikö jotain epäselväksi? Kysy, vastaan parhaani mukaan!



Minusta, miten päädyin kenttäratsastukseen?
Tarina siitä miten itse päädyin kenttään.. on ainakin ihmeellinen. Olen aina ollut henkeen ja vereen vauhdin ihmisiä. Kenttäratsastuksesta kiinnostuin kuitenkin vasta vaihdettuani valmentajaksi Piken. Ensimmäisten kenttäkilpailuiden jälkeen olin aivan myyty ja tiesin että olin löytänyt lajini. Kallis laji, mutta voi sitä adrenaliinin määrää ja jännitystä! 

Aloitin kilpailemaan kenttää aktiivisemmin vuonna 2009. Silloin kilpailin ensimmäisen kerran niinisalossa Suomenpienhevosten kenttämestaruuksissa. Mukana oli myös Lurppa, joka kävi turhankin kuumana ja vei minua kun märkää rättiä maastoradalla. Ennen kuin ketään ehtii kysymään, kyllä, saimme vaarallisesta ratsastuksesta virhepisteitä. Molla oli kuitenkin aivan tykki maastoesteillä. Vuonna 2009 minä ja Molla oltiin pienhevosten hopeamitalisteja. Seuraavana vuonna sijoituin Lurpan kanssa junioriluokassa toiselle sijalle. Harjoituksissa hyppäsimme Helpon ja helppoja vaativan tehtäviä (vettä, sarjoja, tukkeja jne). Mitä enemmän hyppäsimme, sen varmempi olin siitä että kenttäratsastus on juuri minun lajini!

Lajissa kiehtoo sen monipuolisuus. Kouluosuudella pärjäävä ei välttämättä pääse maastossa pitkälle, mutta taas jos koulu on aivan hukassa, ei ole toivoa paremmasta sijasta. Se että aina on jotain parannettavaa, kiehtoo. Lisäksi tietenkin se pieni vaarallisuus tuo omaa jännitystään ja elementtiään lajiin. Tämä on vain sellainen laji mihin jää koukkuun, kun kerran tulet maastoradalta maaliin, tunnet sen riemun sisälläsi ja halua lähteä uudestaan matkaan. 

Fabricando fit faber - Harjoitus tekee mestarin

11. maaliskuuta 2012

Hei me ollaan täällä kolmatta vuotta!


VAUTSI! Me ollaan jo kolmannella vuodella! Virallinen, ensimmäinen teksti joka vielä on säilössä on kirjoitettu 8. Maaliskuuta 2010. Blogi on kuitenkin perustettu jo aikaisemmin Toukokuussa 2009, mutta virallistan tämän kuitenkin vasta kolmanneksi vuodeksi! Vitsit me ollaan jo vanhoja! Paljon on kyllä blogi muuttunut näiden vuosien varrella, toivottavasti vain parempaan suuntaan.

Vuosipäivän kunniaksi annan teille nyt erinomaisen mahdollisuuden kysyä! Joten luvassa tällä kertaa kysymyspostaus + toinen erikoispostaus tulossa! Lisäksi kun saadaan 250 lukijaa täyteen tulee arvonta ja vielä upealla palkinnolla! Jännityksellä jäädään odottamaan ;)

There is no need to write a new place of the old

10. maaliskuuta 2012

usque vertit proventus guttam

Vielä häviö muuttuu voitoksi


Keskiviikkona oli tosiaan kilpailut. En ole aikaisemmin edes ehtinyt istuutumaan alas ja miettimään että olisin tänne päivittänyt tilannetiedot. Kuitenkin. Ilmoitin siis itseni luokkiin 75 cm ja 90 cm. Lopulta en tiedä mitä hyppäsin, 70 cm tai 75 cm ja 90 cm tai 95 cm. Papereissa luki toista, kuulutettiin toista ja joka toinen puhui toista. Joten no, se ei ole pääasia vaan se miten joka tapauksessa meni. Ilmoitusasiana kuitenkin että heppa oli saanut uuden nimen kun netin lähtölistoissa Pyry oli nimetty Pyry Waariksi. Arvatkaa nauroinko?

Matka taittui sujuvasti, isäpuoli oli kuskina kun vasta Torstaina oli C-inssi. Lisäksi isäpuolen piti kuvata radat, mutta kas kummaa, videokamera oli rikki. Niinpä kisoista ei siis ole mitään materiaalia. Oltiin hieman myöhässä joten juoksin ilmoittautumaan ja katsoin radan laidalta läpi. Ja sitten ei kun heppa kuntoon ja menoksi! Ensimmäiseen luokkaan ajattelin etten laita kannuksia, jos käy yhtä kuumana kun valmennuksessa. Ai että kuinka radalla kaduinkaan tätä päätöstä..

Huh, en edes muistanut kuinka kuuma Ypäjä-hallissa on! Ajattelin että verkkaan vain kevyesti, muutama hyppy ja hevosen mukaan. Heppa tuntui ihan kivalta, jotenkin tahmea ja hypyt oli jotenkin laiskahkoja. Otin muutaman räväkämmän noston ja sitten heppakin hyppäsi paremmin. Pian kuulutettiinkin sisälle ja eikun valmistautumaan! Rata oli helppo, siellä taisi olla vain yksi mahdollisuus missä voisin radan munata. Se tosiaan oli kakkoseste, mikä tuli kaarteesta yleisöön päin. Pian sitten olikin meidän vuoro, otin laukkaa ja yritin hieman vetristää vielä. No. Rata oli hirveä. Pyry "pelkäsi" kaikkia esteitä, hyppäsi himoloikalla tai kyttäsi viimeiseen asti. Ja siinä kohti missä oli mahdollista munata, tietenkin munasin. Jäin vain istumaan ja kaukaa jo tunsin kuinka heppa valui vasemmalle ja kunhan kipaisi ohi. Sitten hieman murinaa ja lopuista puhtaasti yli. Ja samantien päätös että seuraavaan luokkaan todellakin laitan kannukset..

Sitten oli vielä korkeampi luokka. Laitoin kannukset heti ja hevonen oli muutenkin AIVAN erilainen. Verkassa heti kun tultiin este oli paljon eteenpäinpyrkivämpi ja innokkaampi yleensäkin. Johtuiko kannuksista vai esteiden noususta, en tiedä! Ja eikun radalle! Kuvittelin olevani aivan luokan lopussa, oikeastaan olin jossain luokan puolessa välissä.. Ja olen tyytyväinen! Se ei ollut siisti rata ja siinä oli paljon parannettavaa, mutta myös jotain mistä tykkäsin. Omaa ratsastustani pitää parantaa vielä (rauhallisemmaksi kauttaaltaan) ja vauhtia hieman pitää saada pois. Mutta hyvää tosiaan oli ihan vain sekin että jokainen hyppy osui hyvään paikkaan, sain sen verran säädeltyä (ainakin pidemmäksi) että jokainen hyppy ONNISTUI! Aika oli luokan nopein, mutta viimeinen este sitten tuli alas. Jalat ei vaan noussut, vaikka hyppy oli muuten erittäin onnistunut. Pääasia kuitenkin oli se että olen ylpeä ja onnellinen, vaikka parantamista löytyy vielä paljon. Eli kisoista ihan hyvillä mielin lähdettiin, vielä parannetaan pieniä yksityiskohtia, hyvä tulee!


Torstaina taas olin helkutin kiireinen. Aamulla 8-16 koulussa ja sitten siitä heti kavereiden kanssa Pizzabuffaan syömään. PUFF olin täynnä. Sitten hirveellä vauhdilla kotiin ja silti olin myöhässä. Tosiaan Terhi ratsasti Mollan sitten pitkästä aikaa, niillä kun on 28.3. keskiviikkokoulukisat (mihin muuten Pilvikin on menossa!) ja muutenkin piti tamma taas läpiratsastaa. Ei ollut tamma ihan parhaimmillaan, halusi vain kovasti hyppäämään kun estepäädyssä lopulta pyörittiin. Kivasti Terhi sen saa aina menemään, mutta on sillä parempiakin päiviä ollut. Lopuksi annoin luvan - tai pakotin tuupparin, ihan miten kukin haluaa asian nähdä - hypätä muutaman pikkuisen esteen ja oli aika söpö tamma! Pikku hiljaa pääsee pomppimaan jos taas kesällä sitten olisi kunnossa!

PIUH. Eli kiireinen viikko on ollut. Sitten perjantai menikin kotona nukkuessa - normaalin 6,5 h sijaan nukuin huimat 8h! - ja sitten Pyryllä kävin piitkällä maastolla ja kivaa oli! Töissä koko viikonlopuksi olikin - onkin - luvassa hesevuoroja! Hyr, oli kyllä melkoisen pelottavaa ;) Joten tässä sitä taas jatketaan, kuulumisiin!

6. maaliskuuta 2012

Se tunne kun tuntee olevansa riittämätön

Taas tälläistä purkautumista ja keskustelua siitä miltä itsestä ja teistä tuntuu. Kertokaa lukijat, millainen fiilis teillä on yleensä valmennuksen jälkeen? Onnistuneen jälkeen hyvä? Epäonnistuneen jälkeen harmittaa? Kuitenkin fiilis korkealla, tästä tulee vielä jotain? Mikä saa yrittämään ja haluamaan kehittyä? Itse olen todella ristiriitaisessa tilanteessa missä en tiedä mitä tekisin. Tunnen olevani riittämätön taidoiltani ja hevosvarustukseltani.


Olen kriittinen ihminen niinkuin moni on teksteistäni huomannut. Näen helposti enemmän virheitä kun niitä positiivisia puolia. Esimerkiksi viime torstainen valmennus meni aivan penkin alle, mutta silti kun videolta katsoin (vaikka hirveältä tuntui) ainakin jossain oli jotain hyvää. Hevonen liikkui ainakin eteenpäin jos ei muuta. Tänään olin kouluvalmennuksessa, mistä alunperin ei ollenkaan pitänyt kirjoittaa, joka meni todella todella hyvin. Hevonen oli aivan super, istuin itse hyvin, kaikki meni nappiin! Saimme hyvää kotiläksyä ja palautetta, mutta silti tunnen riittämättömyyttä. Olenko tarpeeksi hyvä käymään Piken valmennuksissa, kun junnaan helppoon B:hen ja 90 cm? Onko Pyryn kanssa mitään tulevaisuutta, saanko siitä irti sen kaiken mihin se oikeasti kykenee?

Oikeastaan en edes tiedä miksi tunnen tämmöistä riittämättömyyttä. Tuntuu vain siltä että olen vain yksi valmennettavista. Jotenkin ennen olin.. Enemmän. Kukaan ei varmaan ymmärrä tätä, mutta Lurpan kanssa kaikki tuntui niin sellaiselta vakavammalta, tällä hetkellä kun käydään valmennuksissa tuntuu että ollaan ihan vain ratsastuskoulutunnilla 7 muun sekalaisen ratsastajan kanssa. En usko että tilanne toistuu, mutta tämä nyt vain esimerkki tunteesta joka on. Koska tipuin tästä "valmennusporukasta" Lurpan jälkeen. Siitä missä oli 2-3 ratsukkoa, kaikki puhalsi yhteen hiileen ja kisoissa tsempattiin toisiamme.

Ymmärrän sen että hevoseni on projekti. Rakastan juuri projekteja. Niiden kanssa ei ikinä ole tylsää. Ja teksti ei todellakaan ole mikään "haluan paremman hevosen"-kirjoitus, vaan juuri se että tuntuu siltä etten minä ja Pyry vain enää kuuluta siihen mihin ennen olen kuulunut. Totta kai, meillä on vähemmän matkaa takana ja kaikkea, mutta jotenkin.. Niin, vain se tunne on tuolla jossain. Kaikkien hevosten kanssa ei vain natsaa, valmentajillakin (ei, en ole vaihtamassa myöskään valmentajaa).

NOH, olen kuitenkin tarmoa täynnä. Se mitä puuttui talvella, on nyt tullut tuplana takaisin. Haluan näyttää että me pystytään. Haluan kertoa että me kyetään. Ja mehän näytetään niille! Kaikille joiden mielestä suomenhevonen on vain suomenhevonen. Me noustaan vielä ja tämä ei ole pelkkää uhoa ;)


Ad impossibilia nemo tenetur. - Ketään ei velvoiteta mahdottomaan

Kevättä kevättä, kesä tulee kovaa vauhtia!

Aivan ihana kun aurinko paistaa niin lämmittävästi! On niiin keväinen fiilis, vaikka samalla onkin aivan uuvuksissa.. Hieman uuvuttaa tämä kotona olevat ongelmat. Äidilläni tosiaan epäillään (kipupisteet ja oireet lähes 95% viittaavat) fibromyargiaa, eli pehmyskudosreumaa. Tämä tietenkin on aiheuttanut melkoisia kipuja, varsinkin käsissä ja lonkissa, jolloin äidin hevosten hoitaminen on hankaloitunut huomattavasti. Ja tietenkin sitten äiti stressasi sitä kun ei tiedä mikä on ja oireet pahenevat.. Mutta toivottavasti nyt selviää tämä ja saadaan taas pian äiti kuntoon, hevoset ovat sille niin tärkeitä ettei se malttaisi yhtään olla pois tallista!

No, tänään kuitenkin oli jälleen mielettömän nätti päivä, joten otettiin tuossa puolenpäivän aikaan hevosilta loimet pois. Ja ne nauttivat! Rapsuteltiin niitä siinä tovi ja sitten jätettiin keräilemään auringosta energiaa. Piti tuossa äsken heittää niille loimet takaisin niskaan, mutta eivät antaneet kiinni.. Taitavat nauttia taas loimettomuudesta. Mutta söpöjä ovat kun nauttivat! Pyrykin alkoi hoitamaan minua kun rapsutin sitä, siis aivan spontaanisti rouskaisi olkapäästä ja sitten hieman itsekin pelästyi että mitäs meni tekemään. En siis ollut vihainen, jatkoin vaan rapsuttelua, se vain hieman kirpaisi kun olen kuitenkin hieman herkempi kuin molla! Tässä muutama hassu kuva minkä räpsäisin.

Veikon mielestä loimea oli kiva heitellä!

Äiskän ja Mollan herkkä rapsutteluhetki

Lopuksi suloinen karvakorva!

Sitten tulikin tylsähetki ja päätin tuunata saappaisiin hieman timantteja. Nuo saappaat tosiaan jäävät kotisaappaiksi kun ostan uudet saappaat pian, joten oli hyvät testailla. Tuli ihan kivat, vaikka en hirveästi isommista blingeistä pidä! Laitoin pinkit timantit kun niitä menee vähemmän ja saapi nähdä pysyykö ollenkaan ;) Valmiista saappaista en saanut oikein hyvää kuvaa, mutta jospa sitten joskus kun on jalassa niin saisi kuvattua.


Eli todella tylsä päivä taisi tänään olla.. Nyt menen seuraavaksi liikuttamaan Mollan, menen varmaan hieman ilman satulaa tallustelemaan. Sen jälkeen 18.30 on kouluvalmennus Pyryllä! Jes, olen innoissani jo sitä odottanut, nyt vihdoin sain vapaan tälle päivälle. Siitä en varmaan enää erikseen kirjoita, mutta huomenna sitten kisoista isompi postaus, ehkäpä? Lisäksi tosiaan vielä saapasehdotuksia otan vastaan, Kiitos kaikille jo ehdottaneille! Lisäksi toivepostauksia otetaan vastaan, jos jotain tulee mieleen ;)

5. maaliskuuta 2012

We're just wasting time; Trying to prove who's right


Sain tosiaan tänään Jaden tekemän videokoosteen tostailta. Se on ihana! Huomaa kyllä että molemmilla on ollut enemmän hyppytaukoa kun laki sallii ja lopussa (missä muutama ns huonompi hyppy) olin jo ihan turhautunut. Hypyt ei siis ole missään järjestyksessä, parhaimmat hypyt varmaan ihan viimeiseltä radalta, en muista! Mutta tykkään itse mielettömästi, Pyry on vaan niiiin ihana hevonen. On ihanaa että on joku heppa jonka kanssa saa touhuta miltein samalla tavalla kun Lurpan. Kyllä se vähän tätä ikävää helpottaa!

If it's just you and me trying to find the light

4. maaliskuuta 2012

Pyry Airlines - Ääntäkin nopeammin


Tosiaan oli tuossa Torstaina valmennus, mutta olen ollut niiiiin kiireinen koko viikonlopun etten ole siitä edes ehtinyt kirjoittaa. Nyt kuitenkin luvassa seputusta ja kuvia (myöhemmin mahdollisesti videotakin!) kyseisestä valmennuksesta. Postauksen kaikki kuvat on kuvannut Jade Liski, suuuuuuri kiitos ihanista kuvista ja seurasta!

Valmennukseen tosiaan päästiin todella pitkästä aikaa. Hypätty on viimeksi.. no, aikoja sitten, Tammikuussa jos oikein muistan. Tosiaan sitten tuli tuo minun sormivammani ja vaivuin jonkin näköiseen epätoivoon ja pelkotilaan. Missä ehkä hieman vieläkin olen, tosin tällä hetkellä tunnen olevani niin pohjalla että tästä ei voi olla kun suunta ylöspäin! Jouduin itse ajamaan tällä kertaa auton Ypäjälle, sillä en saanut sitä hiivatin koppia irti.. Matka meni kuitenkin ongelmitta, Pyry oli oikein mallikelvollinen, hieno mies ja olen siitä oikein ylpeä! Perillä sitten laitettiin se kamppeisiin ja menin verryttelemään.

Verkkakin meni vielä ihan kohtalaisen kivasti, oli ihan kuuliainen ja ihanan pehmeä. Mutta sitten alkoikin alamäki. Ensinnäkin, meitä oli valmennuksessa kahdeksan ratsukkoa. Yleensä meitä on MAX 4 ja sekin on aivan ehdoton maksimi. Joten kyllä, se oli miltein pelkkää odottelua. Tehtävä, 10 minuutin odotus, tehtävä, odotus.. Joten toistoja ei pystytty tekemään ja Pyry ehti liiankin kauan levähtää ja kerätä akkuja aina tehtävien välillä. 

Heti alussa, ensimmäisellä tehtävällä, Pyry otti hieman liian innoissaan homman ja sitä jatkuikin sitten koko tunnin. Mitään ongelmia ei ollut pikkuesteillä, mutta heti kun esteet hieman nousi, jäin itse liikaa istumaan ja "tuuppaamaan" huomaamatta, jolloin vauhtia tuli lisää ja lisää ja sitten paikatkin oli missä oli. Turhauduin itse vain enemmän ja enemmän ja mikään ei osunut kohdalle. Pysyttiin pienissä esteissä, viimeiselle radalle esteet oli 80-90 cm. Mikä oli ihan hyvä, sillä oikeasti, nyt ei ollut minun päivä. Jokainen tuli liian juureen, liian kaukaa tai muuten vain liian kiemurassa. Kolme kertaa junnattiin samaa tehtävää kun se meni edes ookoo, lopetettiin siihen. Ja jäi harmittamaan, mutta Pike valoi uskoa ja sanoi että tämä oli ihan odotettavissa pitkän tauon jälkeen. Mutta tiivistettynä, voi räkä kun olin surkea.




Sitten vielä hieman analysointia. Huomasin että tosiaan myötääminen alkaa olemaan jo hieman parempi ja jalatkin alkaa toimimaan niinkuin minä määrään. Mutta sitten tulekin ongelma ylävartalo. Jään helposti jäykäksi ylävartalosta, kun pitäisi joustaa liikkeeseen hieman paremmin. Tätä nyt sitten taas harjoittelemaan niin pääsee hyppyihinkin paremmin mukaan. Lisäksi olen liian kriittinen sen suhteen mihin tuon hevosen. Nyt valmennuksessa en onnistunut missään vaiheessa, kaikki paikat meni ihan pieneen. Ja sitten jäin murehtimaan niitä ja sitten seuraavakin paikka oli pielessä. Joten nyt SENNI, ajatukset kuriin ja este kerrallaan. Kun on este ylitetty, se on taakse jäänyttä, eikös?

Huoh. Tämä kuitenkin oli taas hyvä aloitus ja nyt ei voi olla kuin suunta ylöspäin! Lisää treeniä on sitten luvassa 7.3 jolloin mennään Keskiviikkokisoihin hyppäämään 90 cm. En vielä ole päättänyt hyppäänkö 75 cm, mutta se tuntuu niin turhalta pelleilyltä Pyryn kanssa.. No, saapi nähdä! Lisäksi en vielä ole osannut päättää menenkö 24. päivä Mikon valmennukseen vai 25. päivä Kari Nevalan valmennukseen! Kauhea valinnan vaikeus.. Lisäksi 28. päivä on keskiviikkokoulukilpailut, mihin yritän päästä Pyryn kanssa, jos vain saan työvuoron vaihdettua. Ja muutakin kisakalenteria suunnitellaan kovasti, joten odottakaa vain! Innoissani jo odotan kisoja!

Ja nyt rakkaat lukijat, tarvitsen apuanne! Kertokaahan hyviä (max. 500-600 euroa) nahkasaappaita! Olen hukassa kun pitäisi uudet saappaat hommata. Olen niin ajatellut Mountain Horsen saappaita, niistä on kuulunut paljon hyvää ja jotain huonoa.. Mutta suositelkaa! Lisäksi on uusi arvontakin suunnitteilla ja blogikilpailuakin suunnittelin, mutta.. En ole vielä keksinyt mitään hyvää palkintoa! Joten niitä jäädään vielä odottelemaan ;)

Kuulemisiin taas, saapi nähdä ollaanko keskiviikkona vielä hengissä! ;)

1. maaliskuuta 2012

Nyt on aika nauraa!

Ajattelin tällä kertaa viihdyttää teitä tälläisellä epäonnistumis/hauskalla postauksella. Kaikki tosiaan lähti siitä kun sain ladattua Niinisalossa kuvatun Maastoesteradan kävelyvideon. Se on mielettömän NOLO ja en voi kun nauraa sille :D Joskus kesällä lupasin sen näyttää, mutta en saanut sitä ladattua silloin minnekkään ja nyt sain.. Ja repesin ainakin 50 kertaa kun katsoin sitä! Montakohan lol-sanaa sanon? Tai monta tiukkaa oikeaa/vasenta on radassa? Ihan tosi, sille videolle saa ja PITÄÄ nauraa, minäkin tein niin! Ja ääneni on kaunis, hengitän kun joku pedofiili kun olen niin hirveässä flunssassa. Mutta se kyllä selviää videosta. Ja vielä lisäksi kuvia epäonnistumisista ja muita hauskoja kuvia. Joten nyt rakkaat lukijat, nauramaan!

Tätä saa nauraa!

Jarrut toimii? 

Meillä on treeneissä aina kivaa! 

Miten ne jalat meni 

WROOM! 

"Yks laukka, kaks laukka.. eiku?"