Siirry pääsisältöön

Erikoispostaus 8: Matkalla kenttäkilpailuihin

HOX! Kirjoitettu ainoastaan niin miten meillä toimitaan. 
Tämä protokolla ei sovi siis kaikille ja käsittelee lähinnä helppoja luokkia ja kenttäratsastuksen aloittamista.


Miten päästään alkuun?
Oletko kentien kiinnostunut kenttäratsastuksesta, vauhdin ja vaarallisten tilanteiden ihmeellisestä maailmasta? Tervetuloa joukkoon, tänne otetaan mielellään aina uusia tuttavuuksia. Aluksi muutama yleinen asia mitä kannattaa harkita kenttäratsastuksesta kiinnostuneena. Ensinnäkin yksi, harjoittele! Maastoesteitä kannattaa käydä hyppäämässä ennen kilpailuihin ilmoittautumista. Helpoissa luokissa vauhti maastoradalla ei ole mitenkään päätä huimaava, joten perusratsastus maastoesteilläkin on erittäin tärkeää. Hallitsethan hevosen maastossa ja mahdollisesti sen innostuessa? Tietenkään ei voi tietää miten hevonen kilpailutilanteessa käyttäytyy, mutta harjoittelemalla saadaan ainakin suurimmat ongelmat poistettua. Helpoissa luokissa myös kouluosuus vaikuttaa mielettömästi kokonaistulokseen, joten hyvästä koulupohjasta ei ole ikinä haittaa! Ja tietenkin ennen osallistumista luetaan Kenttäratsastus säännöt ja tarvittaessa Ratsastajan opas kilpailumaailmaan. Näistä paketeista löytyy takuulla vastauksia useimpiin kysymyksiin.

Vaihe kaksi, mihin luokkaan osallistuisin? Kentässä on kaksi helppoa luokkaa aluetasolla, mistä aivan noviisi kenttäratsastuksen suhteenkin voi aloittaa. Helpoin taso on harraste. Siinä koulu on Helppo C, rataesteet 80 cm ja maastoesteet 80 cm. Maastossa ei ole suurempia tehtäviä, joissain kilpailuissa saattaa olla vesiportti. Harrasteen "vaativimpia" tehtäviä voivat olla esimerkiksi alas hyppy, banketti tai erilaiset linjat. Nämä kuitenkin ovat yleensä erittäin helppoja ja suunniteltu harjoitteluasteelle. Seuraava taso, mikä on myös helpohkoa, on Tutustumisluokka, missä on jo enemmän tehtäviä maastoradalla. Kouluosuus on n. Helppo C, rataesteet ja maastoesteet 90 cm. Maastossa mm. vesieste, sarja, hauta, banketti jne. Eli vaikeampia esteitä ja enemmän tehtäviä, tietenkin paikasta ja ratamestarista riippuen. Ja tästä eteenpäin sitten jatkuu eteenpäin luokat, mutta nyt käsitellään siis pelkästään helppoja luokkia.

Kolmas tärkeä asia ennen ilmoittautumista on kvaalaaminen. Kenttäkilpailuissa pitää kvaalata itsellensä oikeus osallistumiseen. Kvaalit ovat voimassa aina 24 kk. Harrasteluokkaan tarvitaan seura- tai aluetasolta vähintään 80 cm luokasta kaksi hyväksyttyä suoritusta (ensimmäinen vaihe), joiden enimmäisvirhepisteet ovat 8. Eli jos olet ratsastanut kaksi 80 cm luokkaa, toisen 0-0 tuloksella ja toisen 4 vp, sinulla on kvaalit koossa. Tutustumisluokassa sama periaate kuin harrasteessa, mutta estekorkeutena on 90 cm tai kaksi hyväksyttyä harrasteluokkaa tai yksi max 4 vp tulos 90 cm seura- tai alueluokasta ja yksi hyväksytty harrasteluokka. Muistakaa aina luketa tässäkin suhteessa säännöt tarkasti, välttyy monelta murheelta myöhemmin!



Ensimmäisiin kenttäkilpailuihin osallistuttu, APUA, mitä nyt teen?
Onnea, olet nyt varmasti lukenut säännöt huolella, harjoitellut ja kvaalannut osallistumisoikeuden! Ei hätää, ei kannata panikoida ensimmäisiä kenttäkilpailuita. Olen itse huomannut että yleisesti ottaen kenttäporukka (niin järjestäjät kuin osallistujatkin) ovat erittäin muikavaa porukkaa. Ei siis huolta, jos on ongelmia takuulla saa aina vastauksia. Tässä kuitenkin muutamaan perusasiaan otan kantaa ja kerron suurpiirteisesti miten kenttäkilpailut kulkevat.

Ensimmäisinä tulee mieleen että mitä varsuteita pitää olla. Harraste ja tutustumistasolla ei tarvita vielä suurempia muutoksia perusvarustukseen. Hevosella tulee olla este- tai yleissatula, suitset ja suojat. Suojiksi käyvät perus jännesuojat ja pintelit. Periaatteessa en suosittele pinteleitä koska kastuessaan keräävät paljon vettä ja aina on riski että pinteli aikeaa matkalla. Kenttään tarkoitettuja suojia saa nykyään melko edullisesti jos niistä on kiinnostunut. Ratsastajalla turvakypärä, saappaat (tai kengät ja varret) ja turvaliivi ovat pakollisia. Turvaliivin tulee olla korkeimman luokan (Beta 3) hyväksytty. Eli helpoissa luokissa pärjää vallan mainiosti vielä aivan perusvarusteilla!

Helpot luokat ovat joko yhdenpäivän ja kahden päivän lyhyitä kilpailuita. Yhden päivän kilpailuissa suoritetaan ensin koulu- ja esteosuudet, jonka jälkeen on maastoradan kävely ja sen jälkeen iltapäivällä maastoesteet. Kahden päivän lyhytkilpailuissa ensimmäisenä päivänä suoritetaan koulu- ja esteosuudet, illalla on radan kävely ja seuraavana päivänä maastoesteet. Kouluosuus suoritetaan aina numerojärjestyksessä, mutta esteosuudelle mennään yleensä verryttelyjärjestyksessä, eli se kuka on valmis saa mennä suorittamaan esteet. Suoritetaan yleensä puolen tunnin sisällä kouluosuudesta. Tämänkään suhteen ei kannata panikoida, menee yleensä melko sutjakkaasti kun käy koulun jälkeen vaihtamassa varusteet ja sitten menee ottamaan muutaman verkkahypyn ja radalle! Maastoesteille on yleensä merkitty verryttelyesteet ja alueet, joita tulee noudattaa. 

Nyt kyllä unohdin jotain, mitä?
Koska tosiaan kun yrittää näitä asioita koota yhteenvetoon, tuntuu että kaikki unohtuu. Mitä siis unohdin? Nyt on mahdollisuus siis kysyä jotain asiaan liittyen. Oletko kiinnostunut kentästä muttet tiedä mistä aloittaa? Jäikö jotain epäselväksi? Kysy, vastaan parhaani mukaan!



Minusta, miten päädyin kenttäratsastukseen?
Tarina siitä miten itse päädyin kenttään.. on ainakin ihmeellinen. Olen aina ollut henkeen ja vereen vauhdin ihmisiä. Kenttäratsastuksesta kiinnostuin kuitenkin vasta vaihdettuani valmentajaksi Piken. Ensimmäisten kenttäkilpailuiden jälkeen olin aivan myyty ja tiesin että olin löytänyt lajini. Kallis laji, mutta voi sitä adrenaliinin määrää ja jännitystä! 

Aloitin kilpailemaan kenttää aktiivisemmin vuonna 2009. Silloin kilpailin ensimmäisen kerran niinisalossa Suomenpienhevosten kenttämestaruuksissa. Mukana oli myös Lurppa, joka kävi turhankin kuumana ja vei minua kun märkää rättiä maastoradalla. Ennen kuin ketään ehtii kysymään, kyllä, saimme vaarallisesta ratsastuksesta virhepisteitä. Molla oli kuitenkin aivan tykki maastoesteillä. Vuonna 2009 minä ja Molla oltiin pienhevosten hopeamitalisteja. Seuraavana vuonna sijoituin Lurpan kanssa junioriluokassa toiselle sijalle. Harjoituksissa hyppäsimme Helpon ja helppoja vaativan tehtäviä (vettä, sarjoja, tukkeja jne). Mitä enemmän hyppäsimme, sen varmempi olin siitä että kenttäratsastus on juuri minun lajini!

Lajissa kiehtoo sen monipuolisuus. Kouluosuudella pärjäävä ei välttämättä pääse maastossa pitkälle, mutta taas jos koulu on aivan hukassa, ei ole toivoa paremmasta sijasta. Se että aina on jotain parannettavaa, kiehtoo. Lisäksi tietenkin se pieni vaarallisuus tuo omaa jännitystään ja elementtiään lajiin. Tämä on vain sellainen laji mihin jää koukkuun, kun kerran tulet maastoradalta maaliin, tunnet sen riemun sisälläsi ja halua lähteä uudestaan matkaan. 

Fabricando fit faber - Harjoitus tekee mestarin

Kommentit

  1. kiva postaus, mutta eikö ratsastaja tarvi terveyskortinki :)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, niinkuin sanoin asioita jää aina kun yrittää kirjoittaa yhteenvedon :)

      Poista
  2. Hei tää oli kiva :) Ite ollu vähän kiinnostnut kyllä, mutta en oo enempää sitte tullu ottaneeksi selville! Ehkä miekin joskus vaikka kokeilen jos mahdollisuus löytyy (:

    VastaaPoista
  3. Todella kiva postaus!:) Itsellä ainakin jäänyt noi kvaalijutut vähän epäselviksi, vaikka kuinka yritin itse niistä lukea, tämä selvitti asiaa paljon.

    VastaaPoista
  4. Huippu hyvä postaus ja hyödyllinen! :)

    VastaaPoista
  5. Moikka, voitin silloin aikoja sitten kuvakilpailusi, mutten ole saanut minkäänlaista yheydenottoa? :) Kuvassa oli siis valkoinen poni, Jennifer Countess of Fairytale, Iisalmen kansallisissa estekilpailussa jabassa pötköttämässä :) sähköpostini on: saana.puustinen@hotmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! En saanut silloin yhteyttä (lähtin kyllä postia) mutta yritän uudestaan paremmalla ajalla, viikonloppuna varmaan, joten postia katsomaan! :)

      Poista
  6. Sellainen kysymys, että miten ne pisteytykset kenttäratsastuksessa menee? :) Maastoradalla kiellosta tulee vissiin 20vp, entäs ne kouluradan pisteet kun niitäkään ei merkata vissiin prosentteina? :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava kysymys! Eli tosiaan esteosuudella pisteet lasketaan samallalailla kun rataesteillä, kouluosuuden prosentit muutetaan virhepisteiksi. Eli mitä paremmat prosentit, sen pienempi pistemäärä. Laskutoimitus (toivottavasti en nyt puhu ihan palturia!) meni muistaakseni näin (olen sitten viimeksi kesällä tätä tarvinnu joten saattaa kusaista :D) (100 - prosenttimäärä) * 1,5 = virhepistemäärä. Esimerkiksi jos olet saanut kouluosuudesta 57,2% virhepistemäärä on: (100-57,2)*1,5=64,2. Maastoesteillä tosiaan kiellosta 20vp, seuraavasta samalla esteellä 40vp ja kolmannesta hylky. Lisäksi kestävyyskokeessa ylitetystä enimäisajasta tulee 0,4vp per alkava sekuntti. Liiallinen aliaika (olisiko 10 vai 15 sekunttia) tulkitaan yleensä vaaralliseksi ratsastukseksi.

      Huh, toivottavasti edes puolet meni oikein, on tosiaan hieman aikaa! Pitää alkaa verestelemään että kesällä taas muistaa :D

      Poista
  7. tosi kiva postaus ja kiva koko blogi, tulin heti lukijaks, kun oon ittekin kenttää alottelemassa :)

    http://satulassaoona.blogspot.com/

    VastaaPoista
  8. Olen kuullut että rataesteosuudella (jos hypätään tuttari ja harraste samana päivänä), esteet ovat sekaisin kentällä ja pitää sitten yrittää muistaa että mitkä ovatkaan tuttarin esteet ja mitkä harrasteen? Oletko tehnyt joskus postauksen tavaroista tai asioista, mitä pitää muistaa ottaa kenttäkilpailuihin mukaan? Heh, vähän jännittää ekat kenttäkilpailut.. :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov