Siirry pääsisältöön

Pyry Airlines - Ääntäkin nopeammin


Tosiaan oli tuossa Torstaina valmennus, mutta olen ollut niiiiin kiireinen koko viikonlopun etten ole siitä edes ehtinyt kirjoittaa. Nyt kuitenkin luvassa seputusta ja kuvia (myöhemmin mahdollisesti videotakin!) kyseisestä valmennuksesta. Postauksen kaikki kuvat on kuvannut Jade Liski, suuuuuuri kiitos ihanista kuvista ja seurasta!

Valmennukseen tosiaan päästiin todella pitkästä aikaa. Hypätty on viimeksi.. no, aikoja sitten, Tammikuussa jos oikein muistan. Tosiaan sitten tuli tuo minun sormivammani ja vaivuin jonkin näköiseen epätoivoon ja pelkotilaan. Missä ehkä hieman vieläkin olen, tosin tällä hetkellä tunnen olevani niin pohjalla että tästä ei voi olla kun suunta ylöspäin! Jouduin itse ajamaan tällä kertaa auton Ypäjälle, sillä en saanut sitä hiivatin koppia irti.. Matka meni kuitenkin ongelmitta, Pyry oli oikein mallikelvollinen, hieno mies ja olen siitä oikein ylpeä! Perillä sitten laitettiin se kamppeisiin ja menin verryttelemään.

Verkkakin meni vielä ihan kohtalaisen kivasti, oli ihan kuuliainen ja ihanan pehmeä. Mutta sitten alkoikin alamäki. Ensinnäkin, meitä oli valmennuksessa kahdeksan ratsukkoa. Yleensä meitä on MAX 4 ja sekin on aivan ehdoton maksimi. Joten kyllä, se oli miltein pelkkää odottelua. Tehtävä, 10 minuutin odotus, tehtävä, odotus.. Joten toistoja ei pystytty tekemään ja Pyry ehti liiankin kauan levähtää ja kerätä akkuja aina tehtävien välillä. 

Heti alussa, ensimmäisellä tehtävällä, Pyry otti hieman liian innoissaan homman ja sitä jatkuikin sitten koko tunnin. Mitään ongelmia ei ollut pikkuesteillä, mutta heti kun esteet hieman nousi, jäin itse liikaa istumaan ja "tuuppaamaan" huomaamatta, jolloin vauhtia tuli lisää ja lisää ja sitten paikatkin oli missä oli. Turhauduin itse vain enemmän ja enemmän ja mikään ei osunut kohdalle. Pysyttiin pienissä esteissä, viimeiselle radalle esteet oli 80-90 cm. Mikä oli ihan hyvä, sillä oikeasti, nyt ei ollut minun päivä. Jokainen tuli liian juureen, liian kaukaa tai muuten vain liian kiemurassa. Kolme kertaa junnattiin samaa tehtävää kun se meni edes ookoo, lopetettiin siihen. Ja jäi harmittamaan, mutta Pike valoi uskoa ja sanoi että tämä oli ihan odotettavissa pitkän tauon jälkeen. Mutta tiivistettynä, voi räkä kun olin surkea.




Sitten vielä hieman analysointia. Huomasin että tosiaan myötääminen alkaa olemaan jo hieman parempi ja jalatkin alkaa toimimaan niinkuin minä määrään. Mutta sitten tulekin ongelma ylävartalo. Jään helposti jäykäksi ylävartalosta, kun pitäisi joustaa liikkeeseen hieman paremmin. Tätä nyt sitten taas harjoittelemaan niin pääsee hyppyihinkin paremmin mukaan. Lisäksi olen liian kriittinen sen suhteen mihin tuon hevosen. Nyt valmennuksessa en onnistunut missään vaiheessa, kaikki paikat meni ihan pieneen. Ja sitten jäin murehtimaan niitä ja sitten seuraavakin paikka oli pielessä. Joten nyt SENNI, ajatukset kuriin ja este kerrallaan. Kun on este ylitetty, se on taakse jäänyttä, eikös?

Huoh. Tämä kuitenkin oli taas hyvä aloitus ja nyt ei voi olla kuin suunta ylöspäin! Lisää treeniä on sitten luvassa 7.3 jolloin mennään Keskiviikkokisoihin hyppäämään 90 cm. En vielä ole päättänyt hyppäänkö 75 cm, mutta se tuntuu niin turhalta pelleilyltä Pyryn kanssa.. No, saapi nähdä! Lisäksi en vielä ole osannut päättää menenkö 24. päivä Mikon valmennukseen vai 25. päivä Kari Nevalan valmennukseen! Kauhea valinnan vaikeus.. Lisäksi 28. päivä on keskiviikkokoulukilpailut, mihin yritän päästä Pyryn kanssa, jos vain saan työvuoron vaihdettua. Ja muutakin kisakalenteria suunnitellaan kovasti, joten odottakaa vain! Innoissani jo odotan kisoja!

Ja nyt rakkaat lukijat, tarvitsen apuanne! Kertokaahan hyviä (max. 500-600 euroa) nahkasaappaita! Olen hukassa kun pitäisi uudet saappaat hommata. Olen niin ajatellut Mountain Horsen saappaita, niistä on kuulunut paljon hyvää ja jotain huonoa.. Mutta suositelkaa! Lisäksi on uusi arvontakin suunnitteilla ja blogikilpailuakin suunnittelin, mutta.. En ole vielä keksinyt mitään hyvää palkintoa! Joten niitä jäädään vielä odottelemaan ;)

Kuulemisiin taas, saapi nähdä ollaanko keskiviikkona vielä hengissä! ;)

Kommentit

  1. olin kuuntelemassa (kyllälkin ajat sitten) yhden huippu esteratsastajan luentoa (ei suomalainen) ja ohjeen jonka vieläkin muistan meni jotenkin näin "ei sillä paikalla ole mitään väliä, mistä se hevonen lähtee, kunhan tukee sitä" sillä on päästy pitkälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aivan loistava ohje! Jotain tuon tapaista tai tuohon viittaavaa Pikekin sanoi, mutta olen vain niin.. tyhmä ja haluaisin onnistua kaikessa :D Paha tapa, josta yritän päästä eroon!

      Poista
  2. Saappaista, minulla oli Mountain Horsen joskus, ne venyivät vuoden käytön jälkeen hirveästi ja vetoketjut hajosivat molemmista saappaista.. Että en voi kauheasti suositella oman kokemukseni perusteella. Nyt minulla on Königsin Alexit, jotka ovat superihanat jalassa! Istuvat todella hyvin ja ovat ainakin tähän asti kestäneet moitteettomasti. :) Eli Königsejä suosittelen ehdottomasti. Minun saappaani maksoivatkin muistaakseni sen alle 600e kuitenkin.

    VastaaPoista
  3. Minä ostin just Pioneerin saappaat. Ne on tosi kivat mutta ei ehkä talvikäyttöön parhaimmat. Niiden hinta on alle 300 eur. MH:n saappaat mullakin lörpähti nopeesti. Tretornit tuntuvat kanssa jaloissa mukavilta.

    Käy katsomassa brookenelamaa.blogspot.com Siellä on saapasvertailuja :)

    VastaaPoista
  4. Mä suosittelen Königsiä! Todella hyvät saappaat :)

    VastaaPoista
  5. mountain horsen supremet - siin on saappaat mistä tykkään :) !
    pysynyt einiinhyvällä huollollakin hyvänä, mitä sisäpinnasta on vähän väri kulunut, mutta niin kuulemma muidenkin merkkisistä saappaista?

    VastaaPoista
  6. Oiii tuo Pyry näyttää ihan miun entiseltä hoitohepalta! Lopetin hoitamisen kun hepo jouduttiin myymään :( Ja muuten liityin lukijaksi! :)

    VastaaPoista
  7. Itselläni on Mountain Horsen saappaat, ja ihan hyvät on käytössä olleet (: Tosin, hieman on nahka venynyt, mutta muuten on olleet kelpo saappaat.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov