31. toukokuuta 2012

Mielipide: saako joukosta erottua?

Onko väärin yrittää eroittua joukosta?


Heti ennen kun edes avaan sanaista arkkuani, haluan sanoa että EN halua tästä tekstistä antaa mitään kuvaa että tämä ja tämä on vain minun ja kukaan ei saa käyttää sitä - en ole patentoinut kyseisiä asioita, mutta tuntuu vaan että kaikki millä yrittää viitata erillaisuuteen kasvaa aikanaan massaksi jota on mahdoton hallita. Missä se oma mielikuvitus ja erilaisuus?

Ei ole minun ideani soveltaa kypäräkameraa ratsastukseen - viitaten erään anonyymin sanomisiin. Itse näin ensimmäisen kerran kypäräkameran Lotta Välimäen päässä ja keskusteltuani Lotan kanssa tulin siihen tulokseen että haluan joskus itsellenikin kypäräkameran - tämä siis vuonna 2010. Ja kuiten sanoin, kaikki muutkin saavat hommata sellaisen halutessaan! Itse olen fiiliksissä kun voin elää tilanteet uudelleen ja korjata virheitä mitä olen radalla tehnyt. Tällä hetkellä kenttäpiireissä on vähemmän kameroita. Itseni lisäksi helpommissa luokissa tiedän yhden, kaverini, jolla on samanlainen kamera. Lisäksi tiedän myös että muutamalla ON muttei käytä. Eli ei mikään uusi juttu ole tämä vehje, ei suomessa eikä ulkomailla.

Nyt kuitenkin tuntuu että jokainen ostaa tai virittää moisen, onko nyt menossa kypäräkameravillitys? Ei edelleenkään haittaa minua, mutta haluan muistuttaa että kohta se haittaa meitä kaikkia. Uskottavasti tai mahdollisesti kyseiset vehkeet kielletään radoilla kokonaan, vielä joskus, ei nyt eikä välttämättä vuoden päästä. Viime viikonloppuna sain tosiaan kuulla että Yleisessä osassa on tullut nyt kohta missä sanotaan tarkalleen näin (astuu voimaan 1.6. alkaen):

7.2.1. Videokameran kiinnittäminen kilpailijan varusteisiin (kypärään, vaunuihin tms.) on sallittua ainoastaan TPJ:n luvalla. Kameran käyttö on mahdollista vain kilpailijan suostumuksella ja hänen omalla vastuullaan.

Sääntö on siis lähinnä ratsastajien turvallisuutta koskeva, mutta pakko myöntää että kun meitä vaadittiin kysymään TPJ:n lupa viime kisoissa, alkoi kyseiseltä ihmiseltä jo hieman propu palamaan kysymyksistä. Ja meitä oli sentään vain kolme joka kameraa käytti. Kauhulla odotan koska kyseinen vempele kielletään kokonaan jos jokainen käy vuorotellen kysymässä saako käyttää vai ei. Vai olisiko yleinen käytäntö, kutsussa maininta kyllä tai ei, jo paikallaan jos kamerat yleistyvät? Kannustaisin edelleen kaikkia ostamaan tuollaisen, on hauska vehje ja siinä on vain aina niin kiva seurailla!


Myönnetään että kypäräkameran avulla hain tietynlaista erottuvuutta ja massasta pois menoa. Koska vaikka sitä on myös muilla niin niin pienellä osalla kuitenkin koko - suomen - hevospiireistä. Tai mistähän sitä minä tietäisin ;) Joka tapauksessa alan jo iskemään päätäni seinään ja luovuttamaan tämän erilaisuuden jo kohta "massaksi". Nyt vain uusia tuulia, erilaisuuden säteitä etsimään!

Aikaisemmin sain paljon huomiota jo Lurpan korvan tähden. Ei minun tarvinnut kaavailla itselleni pelle nenää tai pinkkiä kypärää, minulla oli Lurppa jolla oli luppakorva. Nykyään saan suokkienkin  kanssa yllättävän paljon huomioo jo ilman muita koristuksia. Kiitos siitä Pyryn upea harja ja muuten hienot suokkipallerot! Mutta kuitenkin olen niin vaativa että haluan olla erilainen, erota muista ja keksiä omia juttuja. Tällä hetkellä tälläisiä "omia" keksintöjä ovat olleet - miinustettuna kypäräkamera: itsetehty satulakaappi (joka on muuten super hieno ja maalattu auton väreihin), auton teippaukset (omaperäistä pyh!), tarkat sävysävyyn varusteet maastossa (punainen on massaa, olen pettynyt!), erikoiset klippaukset (suomileijona ehdoton ykkönen).. Myönnetään tosi omaperäistä joo, mutta kaipaan eräänlaista massasta eroittumista!

Ehkä tämä massasta erottumisen tarve tulee vain itsestäni, haluan olla jotain muuta kun perusmassa. Tällä hetkellä jos mennään kisoihin, ei erotuta tuskin mitenkään. Klippauskautena saatettiin erottua klippausten takia - moni muistikin meidät kisoista - ja kenttäkisoissa taas muistetaan hyvin kypäräkameran ja värien perusteella. Mielestäni on hienoa erottua joukosta ja jatkossakin yritän sitä, tietenkin positiivisilla tavoilla. En halua että minua muistetaan kisoista negatiivisessa mielessä, siksi yleensä olen positiivinen ja nauravainen! Meidän juttu on vain erilaisuus, siitä ei pääse yli eikä ympäri!

Loppuun vielä tälläinen hehkutus. Eli tosiaan pitää hehkuttaa miten hieno ilmapiiri kenttäkilpailuissa on! Monta vuotta jo kiertäneenä pakko todeta. Olen tänä keväänä saanut monta kaveria ja tuttavaa kenttäkilpailuissa. Kaikki hymyilevät, moikkailevat ja tsemppaavat toisiaan. Huudellaan miten meni, kehutaan ja kannustetaan. Saataisiimpa tämä sama fiilis muuallekin ratsastuksen piiriin! Kyllähän alalajissa kun lajissa on myös niitä mustia lampaita, mutta kyllä suurin osa mitä nyt kenttäkisoissa keväällä olen kiertänyt on ollut ihan mieletön ja hyvä fiilis! Joten Keravalla nähdään! :)

Entä te, lukijat? Haluatteko erottua ja miten erotutte? Mikä on se TEIDÄN juttunne?

28. toukokuuta 2012

Ristiriitaista: Miksi kisaan mutta miksi en kisaa?

Hämmentävän ristiriitaisia kysymyksiä satelee..


Olen tässä lähiaikoina saanut kahdenlaisia kysymyksiä. Ne on muotoiltu (vapaasti muokattuna) suunnilleen näin: 1. Miksi Terhi kilpailee aina hevosillani, miksen itse ja 2. Miksi kisaan Mollalla kun olen sille liian iso. Yritä sitten päättää pitäisikö itkeä vai nauraa välillä näitä kysymyksiä pohdiskellessani. Päätin kuitenkin tehdä molempia eli itkeä nauraessani ja tehdä tästä oikein kokonaisen postauksen, jossa käyn läpi miksi, miten ja vielä kerran miksi.

Haluan aloittaan siitä miksi kilpailen Mollalla. Molla on oma hevoseni ollut vuodesta 2003 lähtien. Takana on siis ihanat 9 vuotta ja loppua ei näy. Molla on se joka opetti minua ja jonka kanssa sain ensimmäiset aluekilpailut ja -sijoitukset. Mollan kanssa starttasin ensimmäiset kenttäkilpailut, Mollan kanssa voitin ensimmäiset estekisat. Mollan kanssa olen tehnyt suoranaisesti kaikkea ja kaikkien kanssa. Jokaisesta hetkestä nauttien. Mollaa en ikinä tule myymään vaan se lähtee meiltä aikanaan suoraan taivaslaitumille. Mollan veroista hevosta saa hakea ja sen huomaa kyllä kisoissa - ollaan saatu monia tarjouksia Mollasta, vaikkei se ole maailman kapasiteetikkain ja upein suomenhevonen. Se on kuitenkin rehellinen, kiltti ja rohkea, tehden aina kuskin iloiseksi!

Mutta siis itse asiaan. Tiedän olevani tammalle aivan liian pitkä. Tiedostin kyseisen ongelman jo vuonna 2008, jolloin aloitimme hakemaan minulle hevosta. Luoja on suonut minulle lyhyet tappijalat ja sitä pidemmän selän, eli koko varressa on pituutta huimat 178 senttiä.. Kun taas tamma on sen huimat 148 cm! No siis periaatteessahan voin sillä mennä aivan ongelmitta, mutta kyllä tiedostan olevani sille iso. Kaikki on kotona hyvin, ratsastan sillä mielelläni, varsinkin ilman satulaa. Elämä on huoletonta ja hauskaa. Kisoihin mentäessä mietin aina 2 - 4 kertaa kannattaako. Haluanko? Pelkään arvostelua siitä että kilpailen liian pienellä hevosella. Turha minun sellaista on periaatteessa edes pelätä ja ajatella, oma on hevoseni ja sillä menen jos haluan. Yleensä en halua, mutta koska tamma on niin ihana, loistava ja rakastan sen kanssa kilpailemista, "uhraudun" tähän hommaan kyllä niin päättäessäni.

No, jos en myy sitä, miksen anna ylläpitoon? Sama kuin myyminen, ehdottomasti ei. Molla on meillä ja jos itse en halua kilpailla niin äiti ratsastaa ja tallitytöt saavat halutessaan kilpailla. No miksen etsi kisaajaa? HAHAA! Siinä se onkin. Kenellekkään ei kelpaa suomenpienhevonen, jonka kapasiteetti ei yllä kansallisiin poniluokkiin. Mollalla on ollut kaksi kisaajaa aikaisemmin, mutta molemmat jättivät kaudet kesken, erinäisistä syistä. En viitsi enää vaivautua siihen että annan hevosen toiselle käyttöön ja treenaan sitä toiselle, mikä kuitenkin jättää leikin kesken ennen kun kausi on päässyt edes vauhtiin. Kaksi pettymystä ja enempää en halua ja jaksa enää ottaa. Mielummin kilpailen isona sillä, kun otan on/off tyylisen ratsastajan joka loppu peleissä huomaakin ettei kiinnosta. Niinpä en tarjoa sitä tällä hetkellä muille kun Terhille.


Tästä päästään sulavasti kysymykseen miksi Terhi aina kilpailee enkä itse. Tätä on kysytty minulta useasti ja pakko myöntää että koen pienimuotoisen tyrskähdysrykäisy kohtauksen aina. Ensinnäkin, millä perusteella tälläinen kysymys on saatu edes aikaan? Millä perusteella en kilpaile itse? Itsellä on tavoitteet ja saavutan niitä tavoitteita kovasti, kovalla työllä ja mielettömien ihmisten kanssa. Ilman motivaatiota, valmentajia ja TERHIÄ en olisi lähelläkään päästä tavoitteeseeni. Se miksi Terhi kilpailee hevosillani on tietenkin molempien kohdalla hieman erilainen.

Mollan kanssa Terhin kilpaileminen, treenaaminen ja ratsastaminen on mielestäni auttamattoman helppo perustella. Terhi on tammalle niin paljon paremman kokoinen. Lisäksi Terhi on vienyt tammaa sen miljoona kertaa parempaan suuntaan. Tamma vain paranee kerta kerralta en voi muuta todeta. Olen onnellinen jos Terhi jaksaa ja haluaa Mollalla kilpailla, sillä koen silloin saavani jotain aikaiseksi: osaavan, hyvän kuskin hevoselle jolle olen itse liian iso. Miksi siis Terhi ei kilpailisi Mollalla? Se on mielestäni parempi kysymys. Lisäksi olen haljeta ylpeydestä kun Terhi lupasi ratsastaa mestaruudet Mollalla! Eli tänä vuonna Terhi nähdään takuuvarmasti Mollan selässä ainakin 3 kilpailuissa: Urjalassa sph koulumestaruuksissa, Kisaviikoilla Ypäjällä ja Niinisalossa sph kenttämestaruuksissa. Nyt vain kovasti laitan peukut pystyyn että yhteistyö jatkuu meidän välillä pitkään!

Pyry sitten? Pyryllä kilpailen pääasiassa itse. Mutta tässäkin Terhi tulee erittäin hyvin kuvioihin. Terhillä on tarkoitus kiertää Pyryllä kouluratoja satunnaisesti ja hakea ratarutiinia. Miksi en käyttäisi tässä asiassa Terhiä hyväkseni, kun edelleen on kyse taitavasti hyvästä ratsastajasta joka tulee Pyryn kanssa toimeen? Terhille ja Pyrylle ei katsota mitään erityisiä kisoja vaan yleensä nämä tulevat eteen melkoisella extempore-tyylillä. Itse kilpailen myös lajissa kun lajissa ja tavoitteena edelleen jossain vaiheessa startata sitä Helppo A:ta herran kanssa. Mutta miksi ei siihen asti voisi rutiinia käydä Terhin kanssa hakemassa? Edelleen korostan että on mielestäni hienoa että ihminen on kiinnostunut kilpailemaan, ratsastamaan ja ennen kaikkea auttamaan ja neuvomaan siinä miten saadaan parannettua mitäkin. Olen oppinut hurjasti ihan vain seuraamalla Terhin ratsastusta. Ja korostetaan vielä että Pyry ei todellakaan ole maailman helpoin suokki herkkyytensä tähden ja - kokemuksen syvällä rintaäänellä - kaikki eivät saa sitä kulkemaan hyvin.

   

Tulikohan tämä selitettyä tarpeeksi selvästi? Eli kysymys ei ole todellakaan siitä etten halua, pysty tai kykene itse kilpailemaan, sillä pääsääntöisesti itse sen teen. Kysymys on siitä että kun saan osaavan, hyvän kuskin hevosen selkään hakemaan radoilta hyviä fiiliksiä niin omatkin suoritukset paranee huomattavasti. Me olemme siis eräänlainen tiimi joka nyt on tekemässä näistä kahdesta hienosta putesta vieläkin hienompaa! Eniten toivon että tämä selvitti siis näille kysyjille hieman tarkoitusperiäni :)

Huomasitte varmaan että olin ujutellut mukaan kuvia tuolta viikonlopun kisoista? Tein tosiaan tilauksen fotomedialle ja lisäksi sain Pilviltä ja Iirikseltä hienoja kuvia, mutta en saa niitä kaikkia nyt ujutettua tähän. Kiitos kuitenkin tuhannesti kaikille joilta olen kuvia saanut, jäävät ihaniksi muistuiksi minulle!

Mikä kuvista on ehdoton lempparisi? Miksi juuri se? Itse en osaa oikein valita, niin kivoja kuvia kaikki!

27. toukokuuta 2012

hyvin, huonosti, muttei kuitenkaan hyvin-huonosti!

Osaa kyllä putet olla taitavia niin halutessaan!
© Heidi Lammi // http://tiimin.galleria.fi/

No jopas oli kilpailut! Olen päivään samalla tyytyväinen kun hieman harmissani. Loppupeleissä fiilis siis oikein hyvä ilman sen kummempia pohdintoja. Ja ilokseni voin myös ilmoittaa että ollaan löydetty nyt ainakin hetkeksi - toivottavasti pidemmäksikin aikaa - aivan loistava hoitaja, jota voisin ylistää maasta taivaisiin! Oli meinaan niin hienoa toimintaa, pärjäsi Pyryn kanssa, teki kaiken pyytämättä ja sen mitä minä sotkin siivosi perässä.. Eikä edes suostunut ottaa rahaa vastaan vaan uhkasi olla tulematta hoitamaan enää jos sitä tarjoamme.. Huh, ei sellaista riskiä uskalla ottaa! Kiitos siis tuhannesti Petra kun jaksoit koko päivän ja katsellaan taas kun pääset seuraavan kerran tulemaan kiireiltäsi! :) Iso kiitos myös Jennalle joka jaksoi heti aamusta tulla auttamaan vaikka töihinkin piti mennä.. Eli suuret kiitokset taas tytöille, ilman teitä ei olisi tätäkään saatu onnistumaan!

Aamu alkoi siis klo 5.30 herätyskellon pirinään. Tosin tyypillisenä hakkasin torkkua aina 5.50 asti, joten jouduin luopumaan ideasta "Senni haluaa esiintyä edukseen ja pesee hiukset ennen lähtöä" ja käänsi suunnitelman "Senniä ei kiinnosta yhtään miltä näyttää"-suuntaan. Sinne siis jäi hiusten pesut ja naaman kaunistukset, urheilemaan ja hikoilemaanhan sitä oltiin menossa. Joka tapauksessa, pakkasin kamppeet nopeasti kassiin, Jennan saapuessa laitoimme hevoset nopeasti kuntoon ja ei kun autoon ja menoksi. Ensimmäinen startti meillä olikin n. 8.45 ja olimme hyvissä ajoin ennen kahdeksaa keskustassa. Ensimmäisenä kävin hakemassa numerot / näyttämässä rokotukset. Sitten pika pikaa Jennan luokse missä jo puettiin suitsia. Hepat alas ja omat kamppeet kuntoon samalla kun tytöt varusti Mollan ja pitivät Pyryä.

Verkassa Molla oli.. no Molla. En minä sitä osannut sitten mitenkään ratsastaa taaskaan. Väänsi ja punkesi vastaan ja olin ihan jo luovuttamassa. Kouluradan viereisellä verkalla oli parempi muttei siis niin hyvä kun voisi olla. Päästiin kuitenkin melko nopeasti radalle, joten ajatuksena oli vain sellainen siisti ookoo suoritus. Ja no sellaisen Molla teki. Yksi rikko tuli laukkalävistäjällä kun rikkoi liian aikaisin raville, mutta tyytyväinen olin kun saatiin jopa kaksi 7! Loppupeleissä prosentteja sellainen ookoo 58,5%. Eihän se lämmitä mutta on parempi kun hylätty!

Siitä sitten nopeasti Mollalle estevermeet ja Pyrylle satula. Pyryllä verkkaan ja tein melko pitkän verkan koska oli ihan hassu taas.. Jännittynyt ja turhan säpäkkä.. Eikä auttanut sekään kun Molla oli ollut pois tai se ei ollut edes lähellä.. "Pikkuverkassa" veti hirveitä kilareita kokoajan, heitti ihan rullalle ja meni sellaista tikittävää ravia, poikitteli ja kiukutteli. Yrittäkää siinä sitten itse keskittyä rataan niin! Rata ei sitten ollutkaan yhtään sen parempi. Rikkoja rikon perään, pohkeen takana, jännittynyt ja ei keskittynyt yhtään siihen mitä tehtiin. Rämpien kuitenkin päästiin läpi ja paperi olikin täynnä 5 ja 6. Alakommentissakin luki: "Mukavan oloinen hevonen, harmittavasti tänään hieman jännittynyt". Ja teki mieli sitten huutaa ääneen muutama kirosana, ihan vain sen takia että just nyt näissä kotikisoissa piti näin mennä taas, mur! Prosenteina huimat 55,61%..

Epäonnistunutkin kuva voi olla onnistunut, hieno kuva!

No, ei auttanut itku markkinoilla, takaisin ponin selkään ja esteradalle, joka oli juuri alkanut. Verkassa Molla oli virkeä ja hyvän tuntuinen, hypyt meni ookoo. Hieman oli liikaa vauhtia, ei oikein jarrut tupannut pelaamaan, joten hieman kauhulla oltiin menossa radalle. Päästiin onneksi nopeasti, kun olin tajunnut ottaa taktiikaksi "ilmoittaudu ennen verryttelyä". Verkkakentällä meno oli välillä kun lasten hiekkalaatikolla ja ei tuntunut kaikki ihan sinne mahtuvan. En kuitenkaan tarvinnut montaakaan hyppyä, sillä heppa oli jo aamulla kunnolla verkkailtu. Jälkeenpäin ajateltuna ei se ylimääräinen verkkakaan olisi mitään haitannut, estekoetta ajatellen varsinkaan..

Radalla homma sitten lähti lapasesta ja siellä sitten naureskelinkin että poni vie ja kuski vikiseen. Kiihdytys, jarrutus, hyppy, kiihdytys, jarrutus, hyppy, kiihdytys, hyppy.. ja niin edelleen. Eli mentiin todella kovaa kun Mollalla ei ollut jarruja. Tyylistä viis, mutta yksi este sitten tipahti sen takia kun ei jarrut toiminut. Ei se tamma vain enää pelitä mun alla, minkä sille mahtaa. Kuski sitä ei osaa ratsastaa.. siinä vika! Mollalta satula Pyrylle ja sitten Pyryn selkään. Sillä välin Jenna ja Petra meni viemään Mollan eläinlääkärin tarkastukseen. Itse taas ilmottauduin heti ja päästiinkin jonon jatkoksi 12 ratsukon päähän. Pyry oli verkassa jotenkin tosi hyvä, liikkui hyvin mutten kaahannut pahemmin. Radalle kun päästiin oli myös ihan SUPER kuitenkin sitten tuli 7. esteelle hieman löysänä ja lähelle minkä takia puomi alas. Kyllä ketutti! Muuten siis hyvä rata Pyryllä ja oli todella helppoja esteitä.

Väliaika tilanne siis se, että Molla oli -66,3 ja Pyry -70,5. Harmitti kovasti, nyt kun oltiin tutussa paikassa ja "kotikenttäedulla" olisi ollut kiva näyttää kyntensä. Positiivisesti kuitenkin yritettiin ajatella, päästiin sentään maastoon molempien kanssa! Kävin sitten kävelemässä maastoradat ja siitä pakko sanoa muutama sananen. Ensinnäkin tuttari. Älyttömän helppo. Esteet minimissä, 1-2 estettä maksimissa, muut olikin varmaan harrasteen korkeudella. Ei kunnollisia tehtäviä, yksi puolikas coff-in ja yksi tukki-hauta sarja. Ei pakollista vettä.. Kaikki oli pientä ja helppoa. Tiesin ettei tämä tuota mitään ongelmia Pyrylle, ainoastaan haudat mietitytti valmennuksen kieltojen takia. Harraste taas oli paljon kivemman oloinen! Siinä oli tuttaria "vaikeampi" ylöshyppy, miltein pakollinen vesi - jos halusi hyvän tien - kivempia esteitä jne. Esteet oli harrastessa osittain samaa kokoluokkaa kuin tuttarissa! Eli johtopäätös: kiva harraste, erittäin  helppo tuttari.


Kolmen aikaan alettiin kierteleen hokkeja ja joskus ennen neljää olin Pyryn selässä. Siinä sitten Petra kipitti katsomaan koska lähden ja.. klo 17.20! Niinpä käveltiin Pyryn kanssa, juteltiin tutuille ja hengailtiin. Ja hauskaa oli! Puoli tuntia ennen strattia menin verkkaamaan ja heh, herrassa oli hieman energiaa! Ensimmäisen laukanvaihdon kohdalla pukitti ja lähti painattaan eteenpäin. Hyppäsi hirmuisella imulla ja innoissaan. Hyvillä mielin sitten lähtöpaikalle. Viimeisillä minuuteilla vielä laukkaa edestakas hiitiksellä ja sitten odottamaan. Ja pakko sanoa että herra kävi kyllä hieman lämpösenä! Ja kun saatiin lähtömerkki ei herra aluksi meinannut tajuta lähteä eteenpäin.. Tehtävät suoritti ongelmitta ja kuski teki taas tyhmiä mokia. Tällä kertaa olin yllättävän hiljaa, mitä nyt turhaan karjaisin haudalla.. Metsässä olevalle porrasesteelle tultiin hepan kanssa ihan eri ajatuksella. Paikka oli hyvä mutta Pyry päättikin ottaa vielä yhden askeleen minkä tähden mentiin hieman rämpien.. Ja sitten taas kun tultiin isolle vedelle, aloin murisemaan ja ähkimään kun heppa meni niin vahvaksi etten enää tiennyt mitä olisin tehnyt.. Sitten mongersin jotain ihmeellistä haudan jälkeen - "se meni sen" daa? - ja matka jatkui. Hieno mies kuitenkin, erittäin ylpeä kun ei edes mitään katsellut!

Kypäräkamerakin toimi, tosin nyt saa nähdä onko tämä viimeisiä kisavideoita vai ei. Sekin riippuu jatkossa täysin tuomarista, joten saa nähdä saadaanko enää tätä hienoa matskua vai ei. Toivon mukaan kyllä! :)


© Heidi Lammi // http://tiimin.galleria.fi/

Mollan kanssa sain sitten jotenkin kypäräkameran niin ettei tullut videota. Rata oli kuitenkin super hyvä! Paljon oli tullut kieltoja jo heti ensimmäisille esteille, vaikka ne olivat ihan normin oloisia perusesteitä. Hyvällä mielellä mentiin radalle ja päästiin painattamaan. Kuski lähti pari kertaa ihan vääriin suuntiin muttei se Mollan menoa haitannut! Kaikki hypyt oli hyviä ja mitään ei tamma katsellut. Veteen se ensin jarrutti, mutta sitten taas kuski oli vihainen ja tamma meni sitten lopulta hyvin. Ja nyt kaikki saa minusta agressiivisen kuvan kun sopivasti molemmat videot on niin äänellisiä, mutta ei olen vain ihan lukossa ja sen takia teen noin.. Loppu matkan sitten naureskelinkin Mollan kanssa ja ratahenkilökunta nauroi kun me humputeltiin menemään. Roosa sai vesiesteeltä ihanan pätkän ja loistavan siitä tekee vielä Roosan selostus, ai että kun on ihana! :D


Ja lopulta kävi niin että Molla sijoittui 13! Hieno tamma, ylpeä kuski on kyllä siitä. Pyrykin lopulta hienosti nousi sijalle 21, eli ei ihan jumboiltu! Hieman jännityksellä odotan Keravaa Pyryn kanssa kun tämä Ypäjän oli niin helppo että huh! Seuraava koitos on kuitenkin jo 10.6. kun startataan Pyryn kanssa ensimmäinen metri. Sitten nähdään taas miten meni ;) Lisää kuvia tulee vielä kisoista kunhan saan tilattua, joten näihin kuviin ja tunnelmiin!

ps. Roosa lainasi minulta kypäräkameraa kun meni Loren kanssa Helpon, käykää katsomassa se täältä, huikeen hienoo menoa, vaikka heppa olikin hieman reipas ;) Niin ja tietty, Roosan blogiin tästä!

26. toukokuuta 2012

Terveisiä niinkin kaukaa kun Ypäjältä!

Mitä tapahtui, kumpi yllätti?


Vinkkejä: Sijoitus tuli, mutta missä luokassa ja kenellä?

25. toukokuuta 2012

ou mai gaad mitä kouluohjelmia!

Tuskan hiki virtaa ja uni ei tule silmään..


Kovasti ollaan harjoiteltu tämän synkän pilvenkin alla. Tiistaina käytiin Vantaalla Hööksissä kuluttamassa pari sataa euroa ja sen jälkeen täysillä kotiin ja kouluvalmennukseen. Valmennus menikin sitten yllättävän hyvin, vain jopa vastalaukan onnistumaan ja vaikkei herra ollut parhaimmillaan, oli kuitenkin ihan kiva. Taas Senni joutui töihin, huh! Lisäksi sain varmistuksen siihen että hankin kansallisen luvan ja mennään nyt ensimmäinen metri Urjalassa! Tästä tämä ura urkenee. Olen valmistautunut takapakkiin ja ajattelin että nyt mennään ihan hissukseen askel kerrallaan eteenpäin.

Huomenna - tai oikeastaan tänään - onkin sitten ne Ypäjän kenttäkisat! Nopeasti taas viikko vierähti. Tänään sitten tutustuin kouluratoihin tarkemmin ja.. Pakko sanoa että tästä tulee tuskaa! Pänttäsin päivällä 3 tuntia FEI kenttäkilpailuohjelma Poneille -93 -ohjelmaa ja silti tuntuu etten ole ihan varma vielä niistä puoliradan leikkauksista mistä pisteistä ne lähtee! Mollan kanssa ohjelmana on Helppo C:1 jota on tullut mentyä sen verran ettei pitäisi tuoda ongelmia, mutta poniohjelma sen sijaan.. Ongelmia se meille aiheuttaa koska:

a. Siinä on paljon tehtäviä peräkkäin ja ne tulevat nopeasti. Tälläiselle ratsukolle joka vasta "harjoittelee" yhteistä balancia on vielä hieman hankala suorittaa tehtävät tuon radan vaatimalla tavalla. Tai kuskin on, koska heppahan on tuon ohjelman jo Terhin kanssa mennyt..

b. Siinä on kohtia joita on ehditty treenaamaan vähemmän. Esimerkiksi vastalaukka. Ai että kun ihan kirpaisee jo nyt sydämestä vaikka tiedän että Pyry osaa jos kuskin hermot pysyy kasassa. Ja toinen mikä on jäänyt vähän vähemmälle on nuo keskiaskellajien harjoittelu, auts.

Mutta eiköhän me selvitä, kovasti ainakin yritetään! Valmennuksessa tosiaan kaikki meni ihan ookoo, joten kai tästä voi edes hyväksyttyä yrittää.. Radassa vaikeuksia muistamiseen on nuo puoliradan leikkaukset. Joskus kun ne menevät lyhyemmän (kuten HB) joskus pidemmän (kuten VM) ja näistä sitten pitäisi muistaa mikä tehdään missäkin askellajissa. Lisäksi itse on vaikea hahmottaa volttia kulmaan (okei, H ja K, mutta melkein kulma!) niin että saisin sen onnistumaan.. Huoh, hirveästi päänvaivaa! Mutta nyt jos vaan rennolla fiiliksellä yritän mennä nukkumaan herätäkseni muutaman tunnin päästä!

Nyt kaikki peukut pystyyn että menee hyvin! Ja jos satutte paikalle, ei kun moikkailemaan!

23. toukokuuta 2012

Iltaan ehti kevään päivä, jälkeen jäi vain surun häivä


Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän. 
Yhtäkkiä vain huomaa, se päättyikin tähän.
Lepää rauhassa Sirkka


Tällä hetkellä vaikka ratsastuksellisesti ja hevosten kanssa kaikki olisi hyvin ja oikeastaan loistavasti, nyt painaa päälle elämä itse. Sirkka - äitini isän vaimo - kuoli lauantaina 19.5. aivoverenvuotoon. Sirkka oli tärkeä koko perheelle, jaksoi aina kannustaa meitä ja auttoi aina kun tarvittiin apua. Sirkkaan luotti ja hänen kanssa tuli helposti toimeen. Ja kaikki kävi niin äkkiä ja niin arvaamatta. Viimeinen ihminen jonka olisi nyt uskonut menevän pois.

Kaikki alkoi jo 11. Toukokuuta, jolloin äiti kävi minut herättämässä ja sanomassa että Sirkka on joutunut sairaalaan. Tila oli huonontunut nopeasti ja heti sairaalaan päästyään oli menettänyt tajuntansa. Aivoissa oli verenvuotoa, mikä oli lähtenyt keskeltä, sitä ei voinut pysäyttää. Ennuste oli huono. Viikon kuluessa asia ei parantunut, tila heikkeni kokoajan, kunnes lauantaina Sirkka siirtyi taivaaseen.

Henkilökohtaisesti tilanteeni on jotenkin vaikea. En oikein pysty edes uskomaan vielä tilannetta. Yritän pyörittää arkea samallalailla ajattelematta sen enempää. Tuntuu että sitä taas yrittää vain elää ajattelematta koko asiaa, mutta pakostakin kääntyy asiat aina Sirkkaa ja pappaan varsinkin. Hautajaisia vietetään 9.6., joten kisakalenteri ainakin omalta osalta hieman muuttuu. Mutta nyt kuitenkin koitan selvitä tästä, tukemalla parhaani mukaan äitiäni ja äitini isää. 

Suuri rakkaus ei tunne aikaa, ei paikkaa, ei unta eikä kuolemaa.

20. toukokuuta 2012

Osaapas tuo Pikku-Pyry olla vallattoman suloinen!

Ai että kun on syötävän söpö eläin!

Kuva 1: Pyry 12h , kuva 2: Pyry 2 vk

 Kuva 3: Pyry 2kk ja kuva 4: Pyry 4 kk

Kuva 5: Pyry 5 kk ja Kuva 6: Pyry 9 kk

Sain nämä Pyryn omistajalta jo tuossa maaliskuussa, mutta unohdin kokonaan näyttää ne teille! On se heppa kyllä ollut söpö kuin karkki pienenä! Ja tuollainen hurmuri siitä on kasvanut! Ai että kun tässä tulee itsellekin ihan varsakuumetta! Oli ihana saada näitä kuvia, joten kiitos paljon Johannalle tästä kun jaoit nämä kanssani :)

19. toukokuuta 2012

Super superimpi Pyry

Hei me lennetään yli laiturin!


Laiturihan se oli niinkuin muutamat arvasivat! Kyllähän meiltä veneitäkin löytyy mutta tällä kertaa mentiin kuitenkin laituri veneiden sijasta ;) Joka tapauksessa, niinkuin varmaan ymmärsitte olimme Pyryn kanssa valmennuksessa. Viimeiset treenit ennen Ypäjän koitosta! 

Tänään en saanut ketään kuvaamaan, mutta onneksi kypäräkamera sentään pelastaa vähän! Vaikka muutaman tehtävän ja yhden radan unohdin kuvata, silti tuli melko pitkä video, toivottavasti ketään jaksaa edes sitä katsoa! Joka tapauksessa olin hyvissä ajoin paikalla, koska piti laittaa hokit. Viimeksi Niinisalossa tapeltiin yli puolituntia ja silti ei saatu niitä kunnolla.. Niinpä varasin itselleni tunnin vääntöaikaa ja ihme ja kumma olin kiertänyt ne alta 20 minuutin.. Siinä sitten yritin keksiä mihin käyttää aikaa, niinpä varustin Pyryn ja menin kävelemään metsiköihin. Ehdin hyvin kävelemään ja verkkailemaan ennen Piken tuloa, joten päästiin heti pian aloittamaan.

Oltiin Iidan ja Killen kanssa samassa valmennuksessa, joten osasin hieman jopa odottaa että nyt sitten pompitaan eikä meinata pomppia. Verkat aloitettiin ihan normaalisti kumparetukeilla. Ne nyt oli ihan ookoo, mitä Pyry hieman meni pitkänä ja laakana. Sen jälkeen tultiin videolla oleva rata. Siinä oli se ongelma että päästin Pyryn liian pitkäksi, jolloin hypyt jäi mataliksi ja muutenkin hieman vaisu koko rata. Kuitenkin meni ihan hyvin, nyt vain niskaa hevoselta ylös. Seuraava rata jäi kuvaamatta, siinä oli kuitenkin: ylöshyppy, koivutukki-avohauta-nousutukki linja. siitä kierrettiin toiselle kentälle, kulma, hauta, pitkä tukki ja talo. Tää oli ehkä yks kivoimmista radoista minkä tein! Tai onnistunein ilman alku sähläystä. Alussa tuli taas liian pitkänä, meinasi kompastua ylöshypyssä. Koivutukki samaa kompurointia, avohaudan jälkeen päästiin rytmiin ja loput oli lasten leikkiä! Kaikki meni ihan nappiin, jokainen lähestyminen, jokainen hyppy, kaikki! Ai hitsi kun paisuin ylpeydestä.

Ja lisää paisumisen aiheita. Sitten tultiin videon toinen rata jota hieman jouduin pätkimään kun tuli unohdus ja kielto. Ja kaikki siis kuskin syytä! Ensimmäinen rata missä oli mukana sitten jo avoimen helpon tehtäviä ja esteitä. Talo hyvin, samoin pitkä tukki. Sitten teinkin Niinisalot tuolle toripöydälle.. Heitin ohjat ja tuuppasin istunnalla, mihin Pyry sitten suutahti ja juoksi ohi. Ja siis ihan tyhmä ja turha moka.. On se niin vaikea pitää päätä kylmänä, pyff.. No uusi yritys ja tällä kertaa ohjat kädessä, ilman mitää ongelmia ja helposti yli. Sen jälkeen unohdin mihin piti mennä ja volttailin hetken, kunnes tajusin että tuli tuo kukkula esteineen edes takas. Sen jälkeen sitten tuo tukki ja siitä linjana laituri. Sitten tultiin poikkinainen isompi trakehner jossa siis leveämpi hauta ja sen jälkeen piti tulla risuaita este, joka on siis jo vaativan este. Tämä tultiin jos tuli hyvä hyppy haudalle. Meille tuli ihan super hyvä, mutta itse jänistin ja sanoin etten halua. Otti itsetuntoon se kielto siinä pöydällä.. Pike sanoi ettei ole pakko, mutta sitten alkoi ketuttamaan ja pyysin päästä sen tulemaan. Niinpä hauta ja risueste perään ja tällä kertaa meni ihan super! Siinä alkoikin olemaan jo hypyssä kokoa.. On se vaan niin hieno heppa!



Sen jälkeen sitten lähdettiin vedelle päin. Tultiin estekentän vierestä nuo linjatalot. Oli melko kapeat ja korkeat, mutta Pyry ei hetkeäkään epäröinyt. Nämäkin avoimen Helpon tehtävä. Tuon jälkeen paisuinkin taas ylpeydestä kun on se niin hieno! Huutelinkin siellä sitä ääneen kuinka rehellinen ja kiltti ja reipas poika se on! Huh, kuski on ihan paniikissa ja silti menee heppa! Siinä sitten juteltiin Iidan ja Iidan äitin kanssa ja Milla sanoikin että olen minä aika rohkea kun ei Pyryllä niin paljoa korkeuttakaan ole - verraten esimerkiksi Killeen mikä on tooosi iso! Ja hyvin pikku Pyrykin vain paineli menemään ison hevosen edellä mallia näyttäen ;)

Sitten mentiin vedelle missä tehtiin ihan perushypyt. Vettä oli vielä niin paljon ettei - onneksi - päästy hyppäämään alas hyppyä. Odotan mielelläni lämpimämpiä vesiä ennen sitä! Ei mitään ongelmaa vedessä. Hauta tuotti taas vaikeuksia kun tultiin se samalla tavalla kun viimeisessä pätkässä. Ensimmäisellä kerralla otti stopin haudalle. Oli hieman alamäkeen ja päästin hevosen niskan alas ja sepä sitten jäikin katselemaan hautaan.. Uusi yritys ja hyvin yli!

Lopputiivistys: Pyry teki hienosti avoimen Helpon tehtäviä ja olen valmis hankkimaan sen kansallisen luvan että päästään ihan Suokkien helppoa hyppäämään. Maastoesteethän siinä on yhtä korkeat kuin tuttarissa, mutta on niin helpottava tietää että tuo hevonen todellakin pääsee niistä ongelmitta yli! Niinpä siis lupaa kyselemään ja seuraavia kisoja innolla odottaen! Keravan kisat on vielä auki, harjoitellaan ensin koff-in sarjaa ennen kun päätän menenkö vai en. Muuten näyttää ainakin ihan lupaavalta! Mutta nyt siis itse videoon! Pahoittelen tuota tärähtelyä isommissa hypyissä, kyllä vielä joskus opin pysymään paremmassa tasapainossa :)


Mitäs sanotte, miltä näyttää meno? Uskalletaanko edes ajatella keravaa?

Astetta SUPERIMPI heppa!

Hei me käytiin tänään korkeella!


Luvassa kypäräkameramateriaalia! Veikatkaas mitä hypätään juuri tässä kuvassa? 
Vihje: se liittyy kesään ja esimerkiksi mökeillä saattaa olla tälläinen!

18. toukokuuta 2012

Paljon kiperiä kysymyksiä!

Mutta sitten niihin kysymyksiin mihin lupailinkin vastaukset vielä illalla!


Kysymyksiä tuli todella paljon näin lyhyen ajan sisällä, hauskaa! Nyt alan tätä kysymysrumbaa purkamaan, joten olkaa hyvät!

1. montako kertaa olet sijoittunut kenttäkilpailuissa?
- Kaksi kertaa. Toisen kerran Mollalla ja toisen Lurpalla.

2. mikä olisi unelmiesi hevonen? / Onko molla ja Pyry sun unelma hevosia, vai ootko joskus haaveillut toisenlaisesta hevosesta? / Millainen on unelmahevosesi?
- Vaikea kysymys. Olen aina haaveillut hevosesta jonka kanssa pystyisi etenemään niin pitkälle kuin omat hermot kestävät. Eli hevosesta jolla ei lopu kapasiteetti. Mutta samalla olen niin realistinen ja kriittinen että tiedän etten pystyisi sellaisen kanssa elämään tai työskentelemään (tai mistä sitä tiedän..). Realistinen unelma hevonen oli aikalailla sellainen kun Lurppa oli: rohkea, kapasiteetikas ja reipas. 

3. Kuinka vanha olet?
- 20 vuotias

4. hyvät ja huonot puolet ratsastajana?
- Ääh, hirveän vaikea kysymys! :D Hyvät puolet ovat varmaan siinä että olen melko nopea oppimaan ja olen myös motivoitunut. En ole hyvä kertomaan hyvistä puolista, olen itse niin kriittinen että niitä on vaikea tarkastella ilman että totean kokoajan "mutta mutta".. Huonoja puolia on sitten taas kärsimättömyys - se kun ärsyttää kun ei opi jotain asiaa heti -, jonkin asteinen epävarmuus - pelkään että tuon hevosen väärin esteelle ja tällä tavalla pilaan sen - ja kriittisyys - välillä en anna itselleni mitään anteeksi.

5. Suurin toiveesi tällähetkellä?
- Hepat ja minä pysymme terveinä, Äitin olo helpottuisi tai edes hieman rauhoittuisi tuo sairaus ja raha ei olisi aina niin suuressa osassa elämää. Siinä ehkä kolme suurinta toivetta.

6. Luetko paljon blogeja? Mitkä on sun lemppareita? / lempi blogit?
- Luen aika vaihtelevasti blogeja. Tykkään joidenkin blogeista, mutta pitkään aikaan ei ole tullut oikein mitään "tuota haluan todellakin seurata"-fiilistä. Lempiblogeja oikeastaan on varmaan nuo olla olevat "suosittelen"-blogit. Tähän väliin sitten voidaan mainostella että jos joltain vielä löytyy blogeja niin laittakaa vaikka linkkiä! Haluan todellakin lisää luettavaa muttei ole vielä aivan sellaista eteen tullut ;) Joten blogeja myös esille.

7. Oliko lurppa sun oma hevonen? Kauan omistit sen?
- Kyllä Lurppa oli minun hevonen. Lurppa ehti olemaan minulla vuodesta 2009 vuoteen 2011.

8. Tän vastaus varmaan lukee jo jossain, mutta mitkä on sun tavoitteet ratsastuksessa?
- Tämän hetkisten hevostilanteen kanssa aika lailla seuraavanlainen: Molla kilpailee satunnaisen säännöllisen epäsäännöllisesti, miten kisoja ja fiiliksiä on. Itse kilpailen harvemmin. Pyryn kanssa tavoitteena suomenhevosten kansalliset luokat lajissa kun lajissa. Joskus haluan itse vielä kilpailla vaativalla tasolla kenttää, mutta se tulee sitten joskus hamassa tulevaisuudessa eteen - toivottavasti.

9. Minkä ikäisenä aloitit ratsastuksen?
- Hevosen selässä istuin ennen kun opin kävelemään. Alkeiskurssin kävin 7 vuotiaana, ensimmäisen oman hevosen sain kun täytin 11. Aktiivisemman treenaamisen aloitin vasta varmaan 7 vuotta sitten ja kenttää aloin kilpailemaan 2009. Joten vastaus kysymykseen: 7 vuotiaana.

10. Miten suhtaudut nettifoorumeilla esim. Hevostalli.net, käytäviin keskusteluihin liittyen Mollaan, Pyryyn tai itseesi ? (Esim jäävätkö ne pitkäksi aikaa mieltä kaivelemaan vai ?)
- Yleensä minulle on se ja sama mitä kirjoitetaan. Jos menee ihan puihin puutun yleensä asiaan, mutta harvemmin haluan nenääni väliin tunkea, se vain yleensä pahentaa tilannetta. Pakko myöntää että kyllä ne jäävät mieltä kaivamaan, varsinkin sellaiset asiat joista hyvin olen itse tietoinen. Esimerkiksi se että olen Mollalle liian iso on minulle aivan päivän selvä asia, ilman nimettömien nettifoorumilaistenkin toteamista. No, itse olen kuvani, videoni ja "elämäni" nettiin laittanut, kestin sen arvostelun tai en. Yleensä en jaksa kuitenkaan korvaa letkauttaa jutuille vaan naureskelemme sitten kavereiden kanssa yhdessä näitä juttuja ;)

11. Mitä teet mieluiten (mitä tykkäät eniten tehdä) koulussa/esteillä/maastoesteillä?
- Olen kaikki ruokainen. Teen siis oikeastaan mitä mieleen tulee, valmennuksissa mikään ei ole sellaista ällöttävää tai puuduttavaa vaan yleensä teen kaikki mitä pyydetään. Mukavuuden haluinen olen kuitenkin, joten yleensä jätän kotona tekemättä meille vaikeammat asiat ja pitäydyn perusjutuissa.

12. Lempihevosväri? Lempiväri varusteissa? Minkä väriset nahkavarusteet?
- Nojaa, ei oikeastaan ole lempihevosväriä. Pidän Mollan väristä - hopearuunikko - paljon, mutta Lurppa oli ehkä ihan paras väriltään! Pyrynkään värissä ei mitään moitittavaa. Helpompi taitaisi olla sanoa mistä väristä en pidä :D Satulahuovista löytyy kunnon väriskaala, eli siinäkin miltein kaikki käy. Nahkavarusteet ehdottomasti mustat, vaikka meilläkin on ruskea satula..

13. Pyryn ja Mollan parhaat puolet / Parhaat puolet pyrystä ja mollasta? / Kerro Mollasta ja Pyrystä pari niiden sun mielestä parasta ja huonointa puolta? / Mitkä on sun mielestä Pyryn vahvuudet, entä heikkoudet?
- Mollan parhaat puolet ovat ehdottomasti luonteessa. Molla on rehellinen, yritteliäs ja opettaa ratsastajaa. Se on kiltti, muttei anna mitään ilmaiseksi. Huonoin puoli Mollassa on sen koko, jos se olisi isompi se olisi ihan täydellinen! Pyryn parhaita puolia on myöskin yritteliäisyys ja rehellisyys, niinkuin suomalaisilla kuuluukin olla. Pyry on myös aivan loistava kenttäheppa mikä on siis yksi parhaista puolista. Pyry on niin ihmisen peili! En osaa sanoa onko se täysin paras asia, mutta ainakin tietää itse milloin on hiemankin epävarma tai milloin on varma. Huonoinpia puolia Pyryssä on sen kaveririippuvuus ja itsevarmuus. Pyry on meinaan välillä todella epävarma, joten nyt yritetään saada sekä kuski että hevonen itsevarmemmiksi!

14. Kuka/Mikä hevonen on sua eniten opettanut?
- Lurppa. Sen kanssa opin melkein kaiken mitä piti, opin sen mitä tarkoittaa luottamus ja sitä kautta opin myös paremmaksi ratsastajaksi ja hevosenkäsittelijäksi.

Maailman kultaisin hevonen!

15. Jos Pyry nyt lähtis, mitä tekisit?  / Mitä meinaat tehdä jos/kun Pyry lähtee?
- En kyllä tiedä.. Alkajaisiksi varmaan hakkaisin päätä seinään ja kysyisin että miksi. Sen jälkeen varmaan yrittäisin etsiä uutta ylläpitohevosta tai sitten jäisin vain hengailemaan ja lopettaisin kokonaan.

16. maastoesteet vs. esteet ?
- Heeeelppo! Maastoesteet

17. Ikävimmät muistosi hevosten kanssa?
- Näitä riittäisi vaikka kokonainen postaus. Onhan sitä sattunut kaikenlaisia tippumisia ja kolhuja. Ikävin lienee Lurpan lopetus. Sen jälkeen tulee kaikkia "pienempiä" ikäviä, Mollan jalkaongelmia, Pyryn oma show keskiviikkokisoissa jolloin rikkoia väliseinän.. Kyllä näitä ikäviäkin juttuja mahtuun aina mukaan!

18. Parhaimmat hetket satulassa?
- Ne kun homma toimii! Tämän vuoden paras hetki on varmaan ollu istuntakurssilla. Silloin kun yhtäkkiä kaikki vain alkoi toimimaan ja mitään ei ollut enää vaikeaa. Loistavia hetkiä on myös kaikki maastoesteharjoitukset, kenttäkisat, valmennuksissa onnistumiset.. Kaikki arjen pienet ilot mitä siellä satulan päällä tapahtuu.

19. Onko sulla kuinka pitkä ylläpitosopimus Pyrystä?
- Sopimuksessa ei ole päättymispäivää tällä hetkellä merkittynä. Toivottavasti ainakin vielä jatkuu pitkään! :)

20. Ootko koskaan ajatellu teettää Mollalla varsaa?
- Kyllä ja viime vuonna yritettiinkin astuttaa, muttei tullut tiineeksi. Olisihan sellainen pieni karvainen Molla söpö! Varsinkin kun varsan nimikin olisi jo tiedossa..

21. Miten oot tutustunu Terhiin?
- Vahingossa? :D Voiko niin edes sanoa.. No mutta joskus olin MT-Teamin kisoissa nähnyt Terhin ja jossain vaiheessa vain jompi kumpi lisäsi toisen facebookissa kaveriksi ja sitten jossain vaiheessa vaan alettiin jutteleen.. Ja siitä sitten joskus vaan pyysin Terhiä meille testaan hevosia ja siitä se sitten lähti ;)

22. miksi molla oli niin vähän aikaa terhillä treenissä? 
- Yhteisestä päätöksestä haettiin etuajassa pois :)

23. mikä on tämänkauden kohokohta ? / Onko teillä täksi vuodeksi joku päätavoite?
- Tällä kaudella ei ole vielää mitään suurempaa kohokohtaa, vaan keskitytään saamaan ratoja alle ja luottamusta. Ensi vuonna sitten katsotaan jos otettaisiin jonkinnäköinen kiintopiste!

24. Miks Terhi aina kisaa hepoillas etkä ite?
- Naurahdus. No okei siis vielä kerran! :) Terhi kisaa lähinnä Mollalla koulua, sillä niinkuin huomaatte, olen Mollalle auttamattomasti liian iso. Nyt toivon mukaan Terhi myös menee kenttämestaruudet, joten tästä Terhin ja Mollan ura urkenee! Pyryllä Terhi on kisannut jopa 3 kisat, joista 2 on ollut extemporekeskiviikkokisat ja 1 extemporealuekoulukisat. Ja olen ollut tyytyväinen tähän hommaan ja laitan Terhin jatkossakin - vaikka väkisin - menemään Pyryllä koulukisoihin. Tavoitteena saada Pyrylle ratoja alle jonkun rauhallisemman ja osaavamman kanssa :)

25. Paljonko sulla menee rahaa hevosiin kk?
- Paljon ja vielä enemmän.. Maksan 225 euroa "tallipaikkaa" ja sen lisäksi kaikki pieni mitä pitää maksaa. Kilpailut ja valmennukset vievät varmaan myös lähemmäs 300 euroa tai enemmän! Minulle opiskelijana se on ainakin melkoinen summa rahaa..


26. Kerro lyhyesti itsestäsi hevosenomistajana.
- No erittäin lyhyesti sanottuna olen vastuuntuntoinen ja huumorintajuinen omistaja. Vaalin varusteita ja hevosia paremmin kun itseäni. Toisaalta taas saatan olla huoleton - tavaroita sikin sokin siellä ja täällä - ja hieman jopa rasavilli omistajana. Rakastan vauhtia ja maastoilua. Hevosenkäsittelijänä pyrin olemaan jämäkkä mutta ymmärtäväinen. Olen tehnyt joskus haasteen hevosenomistajuudesta, sen voi lukaista täältä :)

27. Miksi juuri suomenhevonen?
- En kyllä osaa sanoa. Jos ihan suoraan puhutaan niin suomenhevonen ei olisi minun ensimmäinen valintani. Mutta taas en ole kertaakaan katunut sitä että minulla on suomenhevosia. Suomenhevonen on monipuolinen, tunnollinen ja rohkea. Sen kanssa on helppo työskennellä ja kaikki ne kerrat kun tulee onnistumisia saa hymyn huulille. Joskus vaan kohtalo osoittaa jonnekin muualle mitä itse on ajatellut, minun kohdalla se on osoittanut näihin hienoihin suomalaisiin :)

28. Minkä tasoinen olet?
- Kilpaillut olen Helppo B / 110 cm / Tutustumisluokka

29. Voisitko tehdä tämän videona?
- Valitettavasti en, olen niin järkyttävän näköinen tällä hetkellä etten kehtaa näyttää naamaani kameralle :D

30. Aijotko/haluisitko ostaa Pyryn?
- Kyllä haluaisin. Niin haluaisi myös Äitini ostaa. Ja ostaisimmekin heti jos sellainen mahdollisuus tulisi!

31. Onko hepoillas ihan normaali kengitys, vai esim jotain erikoiskenkää tms?
- Molemmilla normaali kengitys ilman suurempia ihmeellisyyksiä.

32. Kumpi on miellyttävämpi ratsastaa? 
- Pyry nykyään. Se on minulle vain niin paljon sopivampi ja nykyään osaan ratsastaa Pyryä niin paljon paremmin kuin Mollaa. Molempia on silti todella kiva ratsastaa.

33. Kuinka pitkälle luulet olevan Mollassa ja Pyryssä potentiaalia esteillä ja koulussa?
- Mollan kapasiteetti loppuu aikalailla siihen missä se nyt on. Esteitä Molla hyppää sen 90 cm, kentässä Harraste helposti. Koulussa Molla on tällä hetkellä Helppo B tasoinen, mutten epäile yhtään ettei selviytyisi jostain helpoimmasta Helppo A:n ohjelmasta. Pyryllä on potentiaalia pitkälle, sitä kuinka pitkälle en osaa vielä sanoa. Takuulla ainakin Suokkien kansallisiin luokkiin löytyy lajissa kun lajissa.

34. Millainen hevosauto tai auto ja traileri teillä on? :)
- Meiltä löytyy hieno - vanha mutta itse pidän kovasti - Mersu kuorma-auto jossa on paikat kolmelle hevoselle. Yksi väli on suurennettu Mollalle laitakammon vuoksi. Autossa on lisäksi pieni living-osa missä Niinisalossakin yleensä yövytään. Tässä menopelillä pääsee kätevästi kyllä paikasta toiseen kahden hepan kanssa, on melko pieni ja ketterä kuitenkin! Lisäksi löytyy normi traileri - ei teli - jota sitten tarvittaessa käytän jos heppa-auto - eli Pikku-Öhmö - ei ole käytössä. Vetoautona toimii ihan Opel Astra farmari.

Vanha kuva. Nykyään ovessa lukee "Vilander" ja kyljissä "Karats" ja "Mollamari"

35. Onko Molla ja Pyry kuinka maasto- ja liikennevarmoja?
- Molemmilla maastoillaan paljon niin yksin kuin porukassa, joten sanotaan että melko liikennevarmoja ovat molemmat putet.

36. Miksi pidät Pyryn harjaa aina kiinni (miksi et leikkaa sitä lyhyemmäksi, jos se haittaa ratsastusta)?
- Koska auki se menee takkuun ja jää kiinni. Miksi leikkaisin? Taitaisi omistajakin tulla tuolta pohjosista kuristaan mut jos sen menisin leikkaamaan ;)

37. Missä harjaat hevosesi? (esim. käytävällä, karsinassa...)
- Käytävällä, karsinassa tai pihalla tolpassa. Karsinassa ehkä useimmiten, mutta jos heppa yksin tallissa niin sitten käytävällä tai kesäisin pihalla :)

38. Suurin hyppäämäsi este?
- Taitaa olla 130 cm pysty joskus valmennuksessa vuonna 2009.

39. Kivoin estetyyppi/kouluratsastusliike?
- Estetyyppi taitaa olla joku erikoiseste tai sitten okseri. Erityisesti Muuri ja kaikenmaailman laineet jne on mieleeni ;) Koulussa pidän kovasti väistöistä, siirtymisistä ja muista perusjutuista ilman sen suurempia kiertelyitä ja kaarteluita.

40. Minkä aterian otat useimmiten Mäkkärissä? 
- En käytä mäkkäriä :D Joskus harvoin kisareissuilla syödään kyllä Hesellä missä syön kana-aterian tai juustoaterian. Joskus satunnaisesti kerrosaterian jopa! Sen jälkeen kun on ollut Hesellä töissä ei hirveästi tee mieli enää sellaista ruokaa..

41. Keräätkö jotain "väriä" hevosillesi?
- En oikeastaan. Kenttäväreinä Pyryllä on royalinsininen ja Mollalla punainen, muuten löytyykin vähän kaikkia värejä huovista.

42. Millä teet nää ulkoasut?
- Photoshop CS2 ja pitkällä pinnalla :D

43. Millaiset ihmiset ärsyttävät sinua?
- Kaikkitietävät, selän takana puhuvat ja sellaiset yltiö mukavat.. Inhoan seläntakana puhumista, miksei asioita voi sanoa suoraan. Muutaman kerran mennyt henkilökohtaisesti sanomaan ihmisille jotka ovat puhuneet. Eipä siltikään ole suoraan tultu sanomaan vieläkään.. Yltiömukavilla tarkoitan lähinnä sellaisia jotka nuoleskelevat jokaista saadakseen mitä haluavat ja ovat olevinaan kaikkien kavereita (ja seläntakana taas puhuvat jotain muuta..).. En vain keksi sitä sanaa juuri nyt mitä tarkoitan :D

44. Lempiruokasi?
- Kaikki ruokainen. Kunhan ei ole hernekeittoa. Eikä sieniä missään muodossa. Ja oikeastaan semmoinen läskilihakin on melko ällöttävää. Lempiruoka ehkä spagetti ja jauhelihakastike!

45. Käytkö baareissa?
- Kyllä käyn ja kävisin useamminkin jos olisi mahdollisuus. Harmittavasti työt ja talli rajoittavat niin paljon että harvakseltaan oikeastaan tulee käytyä. Mutta ne kerrat ovatkin sitten yleensä ihan loistavia kun käy! Tänä vuonna tultu käytyä paljon vähemmän kun aikaisempina vuosina, mutta eipä se loppupeleissä minua haittaa :D


Jesssh, mä tein sen, sain vastattua kaikkiin kysymyksiinne!

On se poni vaan niin pieni ja pippurinen..

Ugh, ei meinannut kuski pysyä kyydissä..


Mutta pääasia kai on että ponilla on kivaa! Oltiin siis tänään Mollan kanssa pomppimassa maastoesteitä, kun taas ensi viikolla menen sillä harrasteen. Pakko todeta että oli _vaikeaa_. Olen muutenkin mennyt ponilla todella vähän, mutta nyt jotenkin oli vielä vaikeampi pysyä kyydissä. Se on vaan niin pieni ja menevä! En ole tamman kanssa tarvinnut 3 vuoteen mitään erikoisia vehkeitä, tänään kuitenkin oli suussa pelhamit kahdella ohjalla. En tiedä oliko hyvä vaiko huono, mutta kyllä me samantien takaisin happy mounth nivelee palataan! Meni sen verran etupainoiseksi "kovemmalla" kuolaimella, vaikkakin jarrut onneksi toimi paremmin!

Oma ratsastaminen olikin sitten jotain hirveää.. Pyryn kanssa on helppo katsoa paikkoja, mutta Molla.. No lopulta tuli ihan hyviä pätkiä, mutta alkurata oli jotain niin rämpimistä. En vain pysynyt sen hypyissä mukana, mikä näkyykin tuolla kypäräkameralla erittäin hyvin.. Eiköhän tästä taas ala homma pelittämään ja lopussa hypyt oli jo paljon parempia! Saatte nyt tähän myös muutaman pätkän kuvattuna kypäräkameralla, pahoittelen tuota heiluntaa, ponin selässä on kyllä minun todella vaikea pysyä tasapainossa kun ei saa jalkoja oikein ympärille ja kaulakin loppuu kesken.. Lisäksi paha tapa sukellella tuolla hypyissä ponilla, mistä lie johtuu!



Illemmalla sitten kysymyksiä purkamaan!

Pistetään pystyyn pikakysymyspostaus!

Laita nopeasti kysymyksiä, vastaan vielä illalla!


Nyt siis pistetään pystyyn pikakysymyspostaus! Nyt siis saa ja pitää kysyä mitä mieleen tulee, vastaan rehellisesti fiksuihin kysymyksiin. Kaikkien kysyjien kesken arvotaan jälleen blogiarvostelu niin haluaville! Eli jos haluat arvostelusi blogille esitä vähintään muutama kysymys ja linkitä blogisi. Myös muut kysymään nyt kun on mahdollisuus, arvontaan ei ole pakko osallistua!

Viime postaukseen liittyen pitää vielä hieman kirjoitella. Eli tosiaan olen saanut todella todella paljon palautetta ja kiinnostuneita, kiitos tästä! Ihana huomata että edelleen on ihmisiä jotka haluaisivat tehdä tätä ihan kokemuksen ja auttamisen ilon tähden. Harmi kun suurin osa kiinnostuneista asui niin kaukana, kiitos kuitenkin kaikille! Eiköhän vielä saada jonkinlainen hoitaja meillekin :) Suurimmaksi ongelmaksi edelleen painotan tätä Pyryn vallattomuutta. Jos minä, pitkä voimakas ihminen, äitini, heiveröinen ja hieman kipeä, ja toisinaan myös isäpuoleni, miltein kaksi metrinen järkäle, ovat toisinaan vaikeuksissa ja räsynukkena ruunan kanssa, en voi valitettavasti hirveän nuorta käsittelijää ottaa, ihan omien turvallisuutenne takaamiseksi. Kiitos kuitenkin kaikille mielenkiinnosta! Ja takuulla otan vielä kiinnostuneihin yhteyttä ;)

Aikaisemman "arvostele uusi ulkoasu, voita blogi arvostelu"-kilpailun voittajakin on tässä tuoksinnassa jäänyt mainitsematta. Arvontakone suosi tällä kertaa Minnaa ja voitte Minnan blogin katoa täältä! Arvostelun laitan heti tulemaan blogiin kommentilla, onnea voitosta! :)

Nyt sitten vain kysymyksiä kehiin!

17. toukokuuta 2012

Nyt alkaa iskemään paniikki!

Meinaan mistä sitä hommaa kisahoitajan viikossa?


Tai oikeastaan niitä on kaksi asiaa jotka huolettavat.. Suurin on tämä kisahoitaja. Minulla on mielettömän kivoja tallityttöjä, jotka takuulla auttavat minua ja lähtevät kisoihin. Voin surutta antaa Mollan ja Pyryn (jos Molla ei ole kisoissa) näille tytöille, tiedän että pystyvät molemmat hevoset hallitsemaan. Mutta, sitten tulee se suuri MUTTA, kun sekä Molla että Pyry ovat kisoissa, Pyryn käsittely on erittäin hankalaa ja vaatii jo voimaa ja taitoa. Sillä se hermostuu, huutaa Mollan perään ja se vaatii tietynlaista käsittelyä - jämäkkää ja ennen kaikkea osaavaa.

Olen tässä nyt tämän alkuvuoden katsellut miten menee. Lähinnä muuttuvia tekijöitä on äidin sairastuminen, joka lisää tietenkin tuskaani siitä että äiti a. väsyy nopeasti ja b. sitä sattuu kun Pyry riuhtoo ja riehuu. Niinisalossa selvittiin hyvin, meillä oli huippu porukka ja ei Mollaa. Mutta entäs nyt kun tulee Ypäjän kenttäkilpailut? Äiti on - onneksi - silloin töissä aamusta, joten en joudu stressaamaan sitä pystyykö, jaksaako tai haluaako se pitää Pyryä. En voi jättää Pyryä myöskään autoon - en halua ottaa mitään ylimääräisiä riskejä! -, mutta minulla ei ole myöskään niin jämäkkää ja osaavaa hoitajaa tiedossa joka pärjäisi sen kanssa. Tai jos on sellainen tiedossa, hän on kykenemätön tulemaan paikan päälle omien menojen tähden. Mukaan tulee isäpuoli ja tiedän ettei hän halua - enkä minäkään halua että hän ärtyy heti aamusta.. - taluttaa Pyryä kun se on sellainen "sekopää".

Kysymys siis kuuluu: Löytyykö vielä tähän maailman aikaan ihmistä, joka haluaisi olla avuksi? Pitäisi olla kokemusta myös näistä vähän "villeimmistä" tapauksista. Palkkaa en konkreettisesti pysty maksamaan rahalla, mutta joskus saisi kyllä ratsastaa Mollalla tai Pyryllä ja majoituksen / ruuan maksaisin. Olen tätä ajatusta pyöritellyt nyt alkuvuoden mielessä ja yhtäkkiä se tuli niin ajankohtaiseksi! Mukaan pääsisi ainakin kesällä kenttäkisoihin, estekisoihin ja koulukisoihinkin varmaan silloin tällöin jos tarvitsee. Apukäsiä kun ei koskaan ole liikaa! Mutta kysymys löytyykin alusta, onko tälläisiä ihmisiä vielä? Onko enää ihmisillä halua kierrellä tälläisiä "pikkukisoja" mukana?

Huh kun jo nyt huolettaa.. Toinen vähän huolettomampi huolenaihe on sitten myös kenttäkisoihin liittyvä, sillä Mollan kenttäkamat on hankkimatta! Pohdiskeltiin tässä äitin kanssa kenttävärejä ja tultiin siihen lopputulokseen että täytyyhän tytöt ja pojat erottaa! Niinpä Pyry jää sinisiin kamoihin ja Mollalle hommataan samanlainen setti punaista. Ensi viikon tiistaina siis auton nokka kohti vantaata ja kipaistaan Hööksistä hakemassa kaikki mahdolliset tavarat mitä löytyy. Sitten päästään viikonloppuna starttaamaan sekä punaisessa että sinisessä, jaiks! Sitä ennen on viimeiset maastoestetreenit molempien puttejen kanssa. Mollan kanssa mennään hyppäämään helppoja harrasteen esteitä huomenna ja Pyry pääsee sitten pomppimaan lauantaina! Viimeiset maastoestefiksailut ennen kun on kisat!

Mutta nyt jään pohtimaan tätä asiaa. Kertokaa jos teillä on jotain kokemuksia! Mistä kannattaa hakea hoitajaa kisoihin? Mitä nykyään halutaan palkaksi, onko raha se juttu? Nyt kaivataan meinaan tosissaan apua! :)

16. toukokuuta 2012

The Versatile Blogger Award

Vastaan haasteeseen VAROITUS pitkiä vastauksia!


1. Kiitä bloggaajaa jolta sait haasteen
2. Lisää The Versitale Blogger Award-kuva postaukseesi
 - (alkuperäinen esimerkiksi tässä, en kiellä tuota söpön Pyry-kuvankaan kopioimista :D)
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi
4. Nimeä 15 bloggaajaa
5. Ja kerro heille haasteesta! :)

Kiitos haasteesta Aino ja Vici! On aina suuri kunnia saada haasteita ja vastaan niihin mielelläni ja parhaalla osaamisellani. Tämän kertainen haaste on mielenkiintoinen ja takuulla vaikea. On hankala kertoa Faktoja itsestä jotka eivät olisi niin itsestään selviä. Tähän haasteeseen ujutan - tai ainakin yritän - siis paljon sellaista mitä ei ehkä aivan heti tulisi mieleen minusta.

Fakta nro 1 - Minusta tulee isona..
Rekkakuski. Tai pidemmältä nimeltään Yhdistelmäajoneuvonkuljettaja. Olen tämän varmaan aikaisemminkin täällä maininnut, mutta mielestäni tämä on aina sanomisen arvoinen! Se on totaali fakta minusta, eli tulen ajamaan ainakin muutaman vuoden yhdistelmää, toivottavasti hyvällä menestyksellä. Jos jota kuta kiinnostaa miten olen päätynyt tähän niin siihen on yksi selitteinen vastaus: Isäpuoleni, äitini ja velipuoleni ovat kaikki "rekkakuskeja". Äiti ei enää aja rekkaa, mutta äidiltä innostus silti lähti. Pidän kovasti autolla ajamisesta ja mitä isompi menopeli on alla, sen hauskempaa homma on! Joten innolla odotan että koulut loppuu ja pääsen oikein kunnolla ajohommiin! Tällä hetkellä olen Forssan Ammatti-instituutissa 2. vuosikurssilla, sillä olin peruskoulun jälkeen hetken lukiossa ja töissä ennen amikseen menoa.

Fakta nro 2 - Olen hankala luonteeltani
Kylmä tosi asia. Harva ihminen tosissaan on päässyt tähän luonteeseeni käsiksi, sillä olen erittäin hyvä peittämään jäljet! Yleisesti ottaen olen erittäin ystävällinen, huumorintajuinen ja persoonallinen ihminen. Kuitenkin minussa on paljon sellaisia piirteitä joita ei pitäisi. Olen luonteeltani myös hyvin kylmäkiskoinen, katkera ja loukkaantuva persoona. Tuntuu välillä että olen täysin tunteeton lähipiiriä kohtaan! Loukkaannun myös herkästi, varsinkin asioista jotka ovat muutenkin itselle herkkiä (hevoset, ulkonäkö, työnteko..). Haluan kuitenkin aina miellyttää kaikkia, joten harvemmin päästän näitä luonteenpiirteitäni esille. Yleensä minuun tutustuu hauskan luonteeni avulla. Minulle on helppo puhua ja minua on tuntemattomienkin helppo lähestyä, tulla juttelemaan yms. Olen myös erittäin kateellinen ihminen - tästä asiasta esimerkiksi kannattaa lukea tämä postaus! Eli kiteytettynä luonnettani on hankala iskostaa tietynlaiseksi.

Fakta 3 - En ole taikauskoinen..
Mutta uskon kohtaloon ja olen varma että tietyt asiat viittaavat tiettyihin juttuihin! Esimerkiksi jos kisa aamuna menee kaikki pieleen, koko päivä menee takuulla pieleen (puomit tippuilee, koulurata menee penkin alle..). Lisäksi uskon että heti jos äiti kuvaa ratsastustani esimerkiksi kisoissa, suoritukseni huononee heti! Ja että jos kypäräkamera ei mene päälle tai siitä on akku loppu, joku menee takuulla pieleen. Tai jos kouluratsastuksen verkka menee hyvin, rata menee huonosti. Jos hevonen on huippu esteverkassa, se tiputtaa radalla.. Ja niin edelleen. Se on ihan varmaan joku sellanen hassu juttu! Lisäksi jos minulla ei ole nomination-korua päivä menee huonommin kun korun kanssa. Tietyt kilpailupaikat ovat minulle huono-onnisia - kuten esimerkiksi Messilä, Salo ja Takkula. Tosin näistä joitan olen todistanut vääräksi, joten no.. Kuitenkin aina tuntuu juuri siltä!


Fakta 4 - Uskon tavallaan horoskooppeihin
Mutta taas tavallaan en. Luonnehoroskooppi kuvaa minua niin täydellisesti että melkein alkaa itkettää! Tiivistettynä Senni on siis kuin Vesimies.. Luonnehoroskooppi on niin pitkä, mutta jaoin sen nyt kuitenkin teidän kanssa. Laitoin tummenetulla pääpiirteitä jotka kuvaavat erityisen hyvin minua. Heh, pelottavan hyvin kyllä kuvaa meikäläistä!

Ilmamerkin edustajana Vesimies on hyvin älyllinen ja sosiaalinen. Sosiaalisuus toteutuu tällä merkillä parhaiten ystävien ja kavereiden parissa ja Vesimiehen kumppani saakin usein huomata, että jää tärkeysjärjestyksessä kauas ystävien jälkeen. Vesimies tutustuu nopeasti ihmisiin, mutta usein suhteet jäävät hieman etäisiksi, eikä hän mielellään antaudu hyvin läheisiin suhteisiin. Vesimies saattaa olla suorastaan läheisyyskammoinen, jolle löytyy useimmiten syy lapsuudesta tai teini-iästä, joka on saattanut olla jollakin tavalla erikoinen, rikkonainen tai yllättäviä muuttoja tai muutoksia täynnä. Kauriin ohella Vesimiestä pidetään usein tunnekylmimpänä merkkinä. Kauriista poiketen Vesimies on tunnettu varsin äkkinäisistä ratkaisuistaan, jotka vaikeissa tilanteissa todellakin muuttavat elämää, mutta eri asia on se, muuttuuko elämä parempaan suuntaan.


Ihmissuhteissaan Vesimiehen on voitava tuntea itsensä mahdollisimman vapaaksi ja kahleettomaksi. Kypsymätön Vesimies pelkää tunnekuohuja eikä hän osaa käsitellä niitä. Muiden ilmamerkkien tavoin Vesimiehessä tapaa luonteen kaksijakoisuutta ja hän saattaa saada uhattuna ollessaan pelottavia raivokohtauksia, vaikka normaalisti ystävällinen ja humoristinen seuramies tai -nainen onkin. Tunteet yllättävät joskus Vesimiehenkin, mutta jos on vaara, että ne johtaisivat joihinkin seuraamuksiin, kuten sitoutumiseen, eli kahlittuna olemisen tunteeseen, hän saattaa ottaa välittömästi etäisyyttä ihastuksensa kohteeseen. Jos Vesimies kuitenkin tuntee olevansa parisuhteessa vapaaehtoisesti eikä kumppani pyri häntä rajoittamaan, hän voi elää tässä suhteessa hyvinkin normaalien mittapuiden mukaan. Parhaimmillaan Vesimies on ihmissuhteissaan ystävällinen, seurallinen, hauska, spontaani, hyväsydäminen ja hullutteleva. Kumppanin olisi syytä olla avarakatseinen, humaani ja itsenäinen.


Ammatillisesti Vesimies on varsinainen keksijän, insinöörin, nörtin ja tiedemiehen prototyyppi. Vesimiehen hallintaan kuuluvat mm. ilmailu, rautatiet, astronomia ja astrologia. Vaikka hyvin rationaalinen tyyppi onkin, niin juuri astrologia saattaa vetää puoleensa rajatiedon osa-alueista. Toiset ovat kiinnostuneita vaikkapa UFO-tutkimuksesta. Humaanimpi tyyppi viihtyy opetuksen, yhdistystoiminnan, sosiaalityön, nuorisotyön tai kulttuurivaihdon parissa. Lasten tai nuorten parissa toimiessaan Vesimies voi olla hyvinkin epäitsekäs ja empaattinen. Tasa-arvoasiat ovat niin ikään Vesimiehellä sydäntä lähellä. Jos Vesimies ajautuu politiikkaan, hän pyrkii puuttumaan epätasa-arvoon, ahdasmielisyyteen ja tekopyhyyteen. Vesimies sopii hyvin myös kirjailijaksi ja estradeille ja muusikkona hän on yleensä uusia suuntauksia luova. Mm. jazzia pidetään vesimiesmäisenä musiikin lajina. Teatteri kiinnostaa myös monia ja Vesimiehiä näkee usein esim. stand up -koomikkoina. Vesimies ei pidä rutiineista eikä byrokratiasta ja jos työ alkaa olla saman toistoa, hän saattaa toimia luonteensa mukaisesti ja vaihtaa työpaikkaa tai jopa alaa useammankin kerran elämässään.


Kyllä vieläkin haluan leikkiä teiniä! :D

Fakta 5 - Haluan tatuoinnin!
Toisen. Ja ehkä kolmannenkin. Ja neljännen! Mutta en voi ottaa ennen kun tiedän millaisen haluan! En halua mitään perhosta selkään sen takia että se on hieno. Haluan jotain jolla on joku merkitys, joku tarkoitus, joku tarina. On niin tärkeää - minulle - että kysyessä voin sanoa että kyllä, minulla on tarina. En näe järkeä siinä että otetaan tatuointi "koska se on hieno". Tosin kukin tavallaan, en mene muiden tapoja arvostelemaan, itse vain haluan että tarina on. Ja piste! Sen verran tiedän että tatuoinnin haluan ainakin seuraavaksi käteen, uskottavasti ranteeseen. Mutta sitten vasta kun tiedän miten ison ja mitä, pystyn tarkemmin määrittelemään paikan..

Fakta 6 - Minulla on maailman paras lähipiiri
Arvostan lähipiiriäni, se on mahdottoman paras! Minulla on paras isäpuoli, ehdottomasti paras äiti, joka on minulle tuki ja turva ja samalla kuin paras ystävä. Minulla on ihana isoveli ja ihania puolisisaruksia. Perheessä on loistavat lemmikit, ihanat hevoset.. Kaikki on niin ihania ja hienoja! Ja miten kaikki jaksavat vielä katsella minua ja minun hämmentäviä touhujani.. Siis viitaten lähinnä tähän koulu - työ - harrastus menettelyyn. En tiedä mitä tekisin jos yleensäkin tämä koko homma romahtaisi. Pää taitaisi hajota siinä vaiheessa. Eli kiiiitos teille ihanille ihmisille kun olette ympärilläni - etenkin äiti sinulle, luet kuitenkin tätä (haha saimpas kiinni!) ;)

Fakta 7 - Kenttäratsastus on parasta mitä tiedän!
No, ei ehkä yllätys, mutta ainakin fakta. En tiedä ratsastuksessa mitään sen parempaa kun kenttäratsastus. Maastoesteosuus on jotain niin huumaavan hienoa että siihen jää koukkuun kun sen homman aloittaa. Pidän kovasti myös koulu- ja esteratsastuksesta, jonka kenttäratsastus hienosti vielä yhdistää lisäten mukaan sen maailman parhaimman maastoesteosuuden. Ihanaa kun nyt on taas kesä - kyllä, KESÄ! - ja maastoesteitä pääsee kunnolla pihalla hyppäämään, kisat on taas täällä.. Tämä on juuri sitä miksi jaksan talvella nousta hevosen selkään ja lähteä ratsastamaan. No okei, jaksan muutenkin, mutta tarkoitan että se tieto siitä että pääsee vielä huumailemaan itseään kenttäratsastuksella tuo aikamoisen lisä potkun harrastukseen! Se tunne kun pääsee sen kävelemänsä radas läpi, pääsee maaliin, on selvinnyt siitä.. Aww.. Voisipa tuota harrastaa läpi vuoden!

Haastan tekemään tämän seuraavat blogit:

+ kaikki muut jotka tämän haluavat tehdä! Laittakaa vain minut haasteen lähettäjäksi ja laittakaa linkkiä minulle päin niin pääsen lukemaan ;)


Auts, hieman innostuin, pahoittelut yltiövuotavan pitkästä haastepostauksesta!

15. toukokuuta 2012

Lisää kuvia niinisalosta + pieni videopätkä!

Fiilistelyä edelleen ja vieläkin, tällä kertaa mukana pieni video!




Nyt sain sitten Hennalta ihanan pienen muiston kun hänen äitinsä otti meistä pienen video pätkän. Nyt esitän sen uhkarohkeasti teille, vaikka harkitsin tätä pitkään. Eli meno on epätasaista, mutta tämä oli tosiaan ensimmäinen tuttari. Siihen nähden heppa menee kyllä superhienosti! Ja tästäkin viisastuneena, tiedämpähän seuraavalla kerralla laittaa vasarakannukset niin ei tarvii niin kovasti varmistella. Olen ylpeä tuosta eläimestä, saa minut aina niin hyvälle tuulelle! Nyt vain treeniä lisää ja kohti uusia haasteita. Ja hassua katsoa muuten videolta kun nostan kypärää banketin jälkeen! En muista tuollaista yhtään! Kaikkea sitä tekeekin muistamatta :D Yllä olevat kuvat kuvannut Anna Laasa ja Niko Pirttiniemi. Sitten siihen itse videopätkään:

Ja nyt nenä uusiin haasteisiin, täältä tullaan Ypäjä!

Niinisalon Kenttäkilpailut ja Tutustumisluokka debyytti

Onnellinen hevonen, onnellinen kuski = onnistunut reissu


Nyt taas fiilistellään ja kovasti! Elämän ensimmäinen tuttari, kuskin että hevosen, on nyt takana ja hymy kuskilla korvissa asti! Olen tuosta minun karvanoppaeläimestäni niin ylpeä että paisun taas joka suuntaan ja hihkun ja hihitän siitä kaikille! Minkä minä sille mahdan että olen onnesta sokea ja koen että tästä tämä kenttäura urkenee!

Perjantaina tosiaan oli lähtö Niinisaloon. Olin ollut maanantaista asti kuumeessa, Perjantaina oli edelleen 37,6 päivällä. En kuitenkaan halunnut antaa tämän tulla tielle, vaan otin sitten buranaa ja panadol hotia ja eikun pakkaamaan! Tavaraa tuli paljon ja silti tuntui että vaikka mitä olisi jäänyt. Hevosauto oli täynnä  täysinäisiä heinäverkkoja ja erilaisia ruokapurkkeja, heh! Lopulta saimme lastattua Pyryn ja Artun autoon ja matka lähti ypäjän keskustan kautta käyntiin. Ensin vietiin Arttu-poni hoitoon ja sen jälkeen suunnattiin Opistolle hakemaan Johannaa ja Paroni-ponia. Myöhässä oltiin aikataulusta ja reilusti, sillä lähtö oli suunniteltu 17-18 välillä ja Opistolta taidettiin päästä lähtemään vasta klo 19 pintaan.. Kuitenkin saatiin kaikki pakattua mukaan ja aloitettiin ajomatka, minä hevosauton puikoissa ja äiti matkailuautolla.

Huittisissa tehtiin yksi ruokapaussi, sillä olin itsekin syönyt viimeksi aamulla. Kello taisi lähentyä tällöin jo yhdeksää ja Niinisalon arvioitu laskeutumisaika oli täten vähän jälkeen kymmenen. Olihan se pari tuntia aikaisempaa myöhemmin, mutta perille päästiin kuitenkin turvallisesti noin puoli 11 aikoihin. Sitten vain hepat nukkumaan, auton nopea purkaminen ja ei kun kohti varusmiesaluetta, missä oli tarkoitus siis majoittua. Siellä oltiin sitten joskus kahdentoista pintaan ja no.. Oli kiva yllätys huomata ettei meidän kahta sähköpaikkaa ollut missään. Paikkoja oli 9 ja kaikki käytössä. Tässä vaiheessa suivaannuin melkoisesti, pää särki, väsytti ja vitutti noin suoraan sanoen. Pakotin äitin soittamaan jo yhteyshenkilöllekin, joka ei tietenkään mitään voinut tehdä. Parkkeerattiin sitten autot ja kirottiin siinä että nyt jouduttiin nukkumaan ilman sähköä asuntoautossa. Varmaan kymmenen minuutin kiroilun jälkeen tajusin että oltiin otettu mukaan pitkä jakaja, joten kysyttiin naapurimajoittujilta (joilla vielä oli valo!) että saadaanko jakaa niiden sähkö. Ja jes, homma pelastui, saatiin molempiin autoihin sähkö ja edes sulakkeet ei paukkunut! Nukkumaan sitten päästiinkin vasta puoli yhden aikaan, mutta onneksi kuitenkin lämpimään autoon!

Lauantai aamu alkoi kello 7.30. Itse starttasin koulun Pyryllä vasta noin klo 14, mutta Johanna meni Paronin kanssa 11.45 ja letitys ja kaikki piti vielä tehdä. Niinpä syötiin nopeasti aamiainen ja sen jälkeen matkailuauto kohti talleja. Johanna vietiin siltakorvelle ja itse suunnattiin Niinisalon ratsastajille kävelyttämään Pyry ja samalla sitten otettiin karsinaa ja katsottiin että kaikki on ookoo. Sitten suunnattiin takaisin leirintäalueelle ja siitä sitten kisoja katsomaan. Olin itse varsinkin suomenhevosten helposta kiinnostunut, joten katsottiin sitten niitä siihen asti, että piti mennä taas antamaan Johannalle kisatakkia jne. 

Itse suuntasin sitten tallille joskus 12 aikaan ja suunnittelin että kisapaikalla olisin sitten puoli 2 aikoihin. Pyryn letitin uudestaan, harjasin ja pakkasin suojat ja estesatulan sekä muut tilpehöörit matkailuautoon, varustin herran ja eikun sitten kisapaikalle. Otin matkalla alkuverkoiksi rentoa ravia ja pätkän laukkaa ja oltiin noin 15 minuutin päästä kisapaikalla! eli hienosti sain verkattuakin välissä. Menin suoraan kouluverkkaan, missä Pyry tuntui ihan HIRVEÄLTÄ! Tai ravi pätkittäin hyvää, laukassa erittäin vahva oikealle ja oli turhan energinenkin.. Kuitenkin olin tavallaan todella tyytyväinen siihen, sillä se oli hyvä ja huono samaan aikaan. Hyvin selitetty, eikös? 

Päästiin melko nopeasti kuitenkin radalle, joka onneksi oli sisältä aloitus. Niinpä ravailin kevyttä ravia ympäri ja heppa oli HIENO! Se oli rento ja hieno ja kiva ja herkkä ja tuli sellainen hyvä fiilis. Saattin aloittaa ja heppa meni radan kyllä mallikkaasti! Oli ehkä PARAS rata tähän mennessä, vaikka kuski välillä unohti istua ja onnistui mokaamaan kaksi kohtaa. Ensimmäinen moka tuli keskiravissa kun pyysin herkkää hevosta liian voimakkaasti ja nousi laukka. Otin rauhassa kiinni ja tein uuden yrityksen ja se oli HIENO keskiravi. Saatiin tästä vitonen rikon takia, mutta eipä saatu nelosta! 3 muuta vitosta tuli sitten oikeasta laukasta mikä oli vahva ja ei aivan avuilla. Lisäksi mokasin toisen kerran kun yritin ottaa keskilaukasta harjoituslaukkaan (oikea laukka) ja tein liian voimakkaan pidätteen jonka tähden se siirtyi raviin. Vasen laukka oli tosi hyvä ja raviosuus hyvä! Paperi tännä kutosia kun en saanut ihan niin hienosti menemään kun Terhi, mutta oli siellä 5 seiskaakin! Joten paljon parempi kun viime vuonna ja vielä vaikeammasta ohjelmasta! Prosentteja hienosti 60,43% eli -59,4 sillä hetkellä!





Kouluradan jälkeen fiilis oli NIIN KATOSSA! En ikinä ollut saanut sitä radalla kulkemaan noin hyvin! Pike oli nähnyt radan ja oli siihen tyytyväinen, jee! Tietenkään se ei mene vielä ihan niin superisti kun Terhin kanssa, mutta tämä oli sellainen ihana onnistuminen taas että ihan pisti melkein onnen kyyneleet silmiin. Ai että olen ylpeä tosta hevosesta, se vaan sattuu olemaan niin kultainen ja ihana ja pikku hiljaa palat alkaa mennä paikoilleen! 

Seuraavana oli operaatio miten saadaan Pyrylle hokit. Olin tyhjentänyt kyllä hokkireijät jne, joten kuvittelin sen olevan yhtä helppoa kun viime vuonna. Mutta kuinkas kävikään. Hokit tuntui ettei millään sopinut jenkoille vaikka avain oli mennyt tosi hyvin ja kaikki näytti olevan kunnossa. Ähkien ja puhkien saatiin milli hokkeja kiinni ja sitten vain lopun aikaa rukoilin että ne pysyy sen pienen hetken siinä jaloissa.. Sitten Pyrylle estekamat päälle ja suunta kohti rataesteitä. Jotenkin oli sellainen paha paha fiilis, pelkäsin kuollakseni että mokaan nyt tässä vaiheessa! Tai että tapahtuu jotain, kaadutaan tai Pyry kieltää tai.. Mitä tahansa!

Mutta jo verkassa sain todeta että PYH! Hevonen oli kun tulisilla hiilillä, se oli innoissaan ja laukkasi menemään. Sain jopa pienen pukkirodeon kun herra hieman innostui ja minä siellä selässä muka liikaa pidättelin. Enhän siinä tilanteessa voinut kun nauraa. Hyppäsin muutaman kerran pystyn ja ajattelin tekeväni saman okserille. Lopulta hyppäsin vain kerran okserin, sillä herra teki sellaisia megaloikkia etten meinannut pysyä kyydissä! Se oikein pyöristi selkänsä hyppyyn ja tunsin kuinka se voima lähti koko selän läpi aina takajalkoihin asti. Huh, siinä vaiheessa kylmähiki kihosi otsalle, ei tällä kertaa sen tähden ettei päästäisi yli, vaan sen tähden että itse pysyisin kyydissä!

Ja ei sitten mitään epäröintejä, vaan suoraan radalle! Ehdin näyttämään Pyrylle tähtijohde estettä, jota itse pelkäsin - Pyry harvemmin pelkää - ja sen jälkeen otin hieman reipasta laukkaa nurmella ja tervehdin tuomareita. Vihellys ja viimeinen radan kertaus. Sitten vain nupit kaakkoon ja menoksi! Tavoite: rata läpi. Erinomainen hyppy ykkösesteelle, olin jo tässä vaiheessa ihan fiiliksissä. Kakkosella jäin jälkeen kun herra teki taas sellaisen megaloikan ja lähti ehkä himpun kauempaa kun olin itse suunnitellut. Kolmonen hieman lähelle. Nelonen oli sarja - okseri ja pysty - jossa Pyry hieman oli epäluuloinen, sillä olin juuri jäänyt suusta kiinni. Sanoin Pyrylle kuitenkin että mene vaan, nyt pysyn mukana ja hopsan keikkaa se hyppäsi taas megaloikilla yli. Sitten pelottava tähtieste, mitä se hieman katsoi, mutta taas jättiloikka yli. Sitten trippeli ja pysty linja, hyvin! Viimeinen okseri pysty linja myös super hyvin, isoilla loikilla. Ja 0 vp! Taas miltein tirauttelin onnen kyyneleitä kun meni heppa super hienosti ja pelasti kuskia! Voi kun olin niin fiiliksissä: "Me päästään huomenna maastoon!"




Ilta sitten menikin iloisissa tunnelmissa. Sekä minä että Johanna päästiin sunnuntaina maastoon, joten siinä käveltiin sitten useampaan kertaan radat. Ja kyllä minua jännitti! Oli tosi kivoja esteitä ja kaikki tuntui niin hienolta! Ainut erittäin iso jännitys oli vedessä. Veteen meni pakollinen portti ja en ollut ikinä Pyryn kanssa käynyt järvessä, joten en tiennyt miten se reagoi noi elävään veteen. Pike oli kuitenkin sitä mieltä että hyvin se menee ja äitikin totesi että luota hevoseen, kyllä te pystytte siihen. Nukkumaan maltettiin mennä sitten joskus ennen kahtatoista..

Sunnuntai valkeni nopeasti, jopa hieman pelottavan nopeasti. Mikään hirmu kauhea kiire ei aamusta ollut, vaan ehdittiin rauhassa syömään tukeva aamiainen ja sen jälkeen lähdettiin tallille pakkaamaan kaikki tavarat. Itse jäin talliin kun Äiti, Johanna ja Pilvi meni hakemaan Paronin ja lähtivät sitten varusmiesalueelle. Varustin ihan rauhassa Pyryn, teippasin suojat ja katsoin kaikki paikoilleen. Sitten lähdettiin taas kisapaikalle, tällä kertaa hyvin ajoin myös. Matkalla taas otettiin verkaksi ravia ja kevyttä laukkaa ja Pyry vaikutti rauhalliselta, jopa hieman väsähtäneeltä. Ajattelin kuitenkin että parempi ehkä rauhallisena, jos sitten toimii hyvin!

Päästiin taas perille hyvissä ajoin, puoli tuntia starttiin. Käytin ajan aikalailla kävelemiseen, sitten muutama laukka pätkä, spurttipätkä, kerran pysty ja muutaman kerran tukki. Sitten yritin muistella rataa ja kaikkia pakollisia portteja ja kurveja. Jossain vaiheessa jäin juttelemaan Hennan kanssa ja pian saatiinkin käsky mennä jo lähtöporteille. Juuri kun päästiin lähdölle, numero 70 ampaisi lähtöön ja omaan lähtöön oli 2 minuuttia! Siinä vaiheessa alkoi hieman jännittämään ja heitinkin vitsillä sille lähettäjälle että nyt pelottaa! Ja sitten olin käynnistämässä kypäräkameraa ja valmistelemassa kelloa, kun huomasin että kamerasta oli akku loppu! Arvatkaa harmittiko! Koko lauantai olisi ollut aikaa ladata ja en ollut huomannut.. Ei auttanut muu kun naksauttaa kello "ratsastaja"-huudahduksen saattelemana käyntiin ja lähteä matkaan!

Ensimmäinen este oli helppo tukkiokseri, ei mitään ongelmia. Hieman Pyry mietti että hetkinen, en ole ennen hypännytkään täällä päin kisoissa. Siitä reippaasti kohti ensimmäistä pakollista porttia, jota en muuten millään meinannut löytää. Heti kun näin portin, paanatettiin satasta ja kaarto tiukasti vartiotornille. Epäröimättä yli ja kurvi oikealle, missä oli portti, rauniotalo sarja ja urkueste. Koko tämä yhdistelmä superhyvin! Sen jälkeen lähdettiin kohti vettä. Vettä ennen oli iso rantapöytä, joka tuli melko jyrkästä kulmasta. Tein tyhmän mokan ja jätin Pyryn yksin, heitin kokonaan oikean ohjan ja siitähän se sitten livahti ohi. Hetken olin ihan hoomoilasena, kunnes tajusin että nyt on kiire! Uusi parempi lähestyminen ja ongelmitta yli. Alamäki reippaassa laukassa ja kohti vettä ja... skriiik.. Ei mennyt ei.. Pyysin, käskin, komensin, punnersin kannukset kylkiin ja löin jopa raipalla. Ei. Se kävi etujalat vedessä, mutta samantien pakitti ja lähti takaisin. Otin seis, mietin alle puolisadasosaa, otin suoran lähestymisen pamautin pohkeet kiinni ja sanoin että "Pyry menemene". Ja sinne molskahti. Hurjat taputukset Pyrylle ja se olikin ihan hämmentyneenä vedessä.

Äitiii, tää vesi lainehtii!!

Vielä kun vedestä hypättiin pois Pyry oli hieman pihalla. Kuitenkin taas alettiin päästä rytmiin, vaikka herra olikin kujalla. Ison ylämäen päällä oli tykkilaatikot, joita myös epäiltiin vaikeiksi, mutta eii, hienosti mies hyppäsi. Sitten otettiin hurja laukkaspurtti ja Pyry oikein innostui! Siitä kapeahko nuolenkärki mihin taas kannustin hieman raipan kanssa ja äänellä. Upeasti yli ja kohti sianselkää ja bankettia. Tämä oli ehkä radan hienoin suoritus meillä! Sianselkään hyppäsi jättiloikalla ja olin hieman jäljessä, mutta siitä kolme-neljä laukkaa, ylös banketille SUPER, laukka ylhäällä, pieni askel ja hyppy alas SUPER! Siitä kaarevasti taas pienessä alamäessä olevalle talolle ja siitä isolle laavulle. Ja kaikki täysin epäröimättä! Viimeinen este oli taas itseltä hukassa - liikaa samannäköisiä puita kaikkialla! - mutta heti kun sain sen näköpiiriin, spurtti viimeiselle ja helposta tukista yli. Hurjat onnen taputukset ja ihana fiilis täytti koko mielen ja tirauttelin taas melkein onnen kyyneliä! ME SELVITTIIN!

Lopulta virheitähän meille tuli melkoisesti maastosta. Kiellosta 20vp ja yli aikaa 43 sekunttia eli 18,8vp. Yhteensä siis 38,8vp maastosta, mutta tavoite oli maaliin pääsy ja se saatiin! Ja siihen olen todella tyytyväinen, sillä en olisi edes tätä voinut uskoa. Sain sen menemään veteen, sain sen hyppäämään kaikki esteet. Me tehtiin se yhdessä ja molemmat nauttivat, aivan takuulla. Tästä ei voi kun jatkaa eteenpäin ja parantaa! Tietenkin piti jossitella, eli jos ei olisi tullut kieltoa ja tuota vesikammoa, oltaisiin sijoituttu 7. sijalle! Nyt kuitenkin kävi näin, mutta pääasiahan on saavuttaa tavoite ja tämä tehtiin. Ja fiilis katossa, niinkun monta monta kertaa olen jo sanonut!

Maastosta tuli paljon ihania kuvia ja varmaan jatkossa laitan vielä uuteen postaukseen lisää. Tässä kuitenkin muutamia parhaimmistoa ja niitä mitä nyt olen saanut käsiini. Ylläolevan vesileikkikuvan kuvasi Johanna, alla olevat kuvannut Pilvi ja Anna Laasa, kiitos!






Hyvillä fiiliksillä kohti Ypäjän kenttäkisoja, SUPERHEPPA!