Siirry pääsisältöön

Onko se hei hei ja hyvästi?


Tuntuu että tämä blogi tekee pahaa kuolemaa




Tässä kovasti yritän saada kirjoitettua Niinisalo-postausta, varsinkin kun kuvia tuli tosi kivasti ja fiilikset katossa! Mutta samalla tämä koko touhu on jotenkin niin.. Kauhean painostavan ja pelottavan tuntuista että ennen tuota (jälleen SUPERfiilistelypostausta) on tarkoitus pohtia syntyjä ja syviä ja samalla kertoa yksi mielenkiintoinen sähköposti jonka tänään sain. 

Tosiaan kolme viimeistä postausta ovat.. Suoraan sanottuna lyhyitä. Mitä teen? Oletteko te lukijat valmiita kuristamaan minut näistä pienistä minipäivityksistä? Itse olen sen verran ajanhermoilla ja tykkään päivittää tilannetiedot niin naamakirjaan kun tänne blogiinkin. Yleensä laitan kuvan vielä mukaan tehostamaan ja sitten vähän ajan päästä (päivä tai pari) tulee taas pidempi selostus. Eli mitä teen, jatkanko pikapäivityksiä sekä tänne että facebookkiin, vai teenkö sitten niin että naamakirjaan pikaiset päivitykset ja tänne sitten jäädään jännityksellä odottelemaan pidempää postausta? Nyt lukijat ääni kuuluviin, haluan tietää mitä te haluatte ja mikä on teille mukavin! 

Itse koen nuo pikapäivitykset mielenkiintoiseksi, varsinkin kun ollaan Niinisalossa, on kiva mielestäni heittää tuollainen pikapostaus ja kertoa että hei, me eletään täällä nyt ja kokoajan! Tietenkin ymmärrän kyllä että alkaa pidemmän päälle tuo joitain ärsyttämään, joten nyt yritetään päästä kompromissiin, eikös?

Nii ja sitten siihen mielenkiintoiseen sähköpostiin. Sain tänään tosiaan sähköpostia asiasta joka tulee taas ajankohtaiseksi. Ja tämä liittyi sitten tapaukseen Molla. Tosiaan sähköposti koski Mollaa ja sukupostissa lukevaa säkäkorkeutta ja piensuomenhevosten mestaruuksia. Ja nyt sitten vuorossa selityksiä: Mollahan kantakirjattiin vuonna 2008, jolloin se mitattiin 149 cm ja joka jäi ns. viimeiseksi mittaukseksi. Molla on kuitenkin mitattu virallisella mittaajalla 148 cm korkeaksi ja siltä löytyy siitä virallinen dokumentti, joka esitetään aina ja kaikille jotka sen haluavat nähdä. 

Viime vuonna meillä oli kunnia tavata pienhevosyhdistyksen (puheenjohtaja, johtaja, arvovaltainen joku, en muista tarkalleen ketä) valtuuttama henkilö, joka henkilökohtaisesti pyysi esteradan jälkeen käymään kansliassa. Tämä siis tapahtui pienestemestaruuksissa Loimaalla. Tämä herrasmies sitten esitti asiansa joka oli minulle erittäin suuri yllätys. Meistä (minusta että Mollasta) oli tullut valituksia, että kilpailen ylikorkealla hevosella. Ja painosanalla valituksia. Niinpä pyydettiin nähdä todistus. Kipiteltiin sitten tämän herrashenkilön kanssa hevosautolle, missä kaivoin käsi vapisten paperit sillä välin kun äiti ja tämä herra katselivat Mollaa. Mies tiesi kantakirjauksesta, oli ollut kuulemma oikein lähellä mittauksessa, totesi sen aivan poniksi, vilkaisi todistuksen ja sanoi: "Onnea jatkoon, nämä tapaukset kun on kuitenkin pakko aina tarkistaa, pahoittelen häiriötä."

Mutta yleinen pointti oli: Kenen maailmaa kaaduttaa se että sukupostissa lukee 149 cm sen takia koska tamma on 3 milliä liian "korkea" ollakseen 148 cm? Yhdistys on todennut tamman poniksi, virallinen mittaaja on todennut tamman poniksi. Kantakirjalautakunta totesi Molla 3 milliä liian korkeaksi ollakseen poni. Eli jos jonkun kanssakilpailijan kantti ei kestä sanoa asiaa suoraa tai kysyä asiaa suoraan, niin en vain tajua! Onneksi tämä selvitettiin viime vuonna joten toivotaan että tänä vuonna selvittäisiin sitten ilman välikohtauksia! Ne ketkä ovat sen livenä nähneet, ovat sen poniksi luokitelleet, tervetuloa vain kaikki tsekkaamaan!


Ja nyt Niinisalo-postauksen kimppuun, kohta tulee piiitkä selostus SUPERfiiliksiä!

Kommentit

  1. heh näihin säkäkorkeuksiin myös naurettava juttu (en viitsi tarkkaa vuotta sanoa ettei ratsuja ym tunnisteta) mutta pikkuponien sm (este) kisoissa toisen päivän jälkeen oli tilanne sellainen että yhden kasvattajan poni oli neljäntenä, joten kasvattaja päätti soittaa kansliaan ja valittaa että top3:ssa oleva poni on ylikorkea. Kansliassa ollut oli tämän "ylikorkean" ponin taustajoukkojen hyvä ystävä ja sanonut että ei ole, mutta lupasi että tuomariston pj selvittää asian.

    No, kanslisti meni sanomaan tästä (maineekkaalle) tuomariston pj:ille joka naureskeli tälle kasvattajalle koska kys "ylikorkea" poni oli kisannut paljon kv- ja kansallisia kisoja. Eipä hylätty sitä "ylikorkeeta" ponia korkeuden takia:D

    VastaaPoista
  2. Itse kannatan pikapostaus --> iso postaus ideaa, että aina heittäisit pienen ajantasalla olevan päivityksen ja myöhemmin ison postauksen. Tykkään siitä tyylistä! :)

    VastaaPoista
  3. Ensiksi, sun blogi on todellakin ihan älyttömän hyvä! En ole varma oonko ennen kommentoinut tänne, en vissiin ;). On kuitenkin ihanaa lukea sun suomenpollejen menestyksestä, itekkin olen ihan sataprosenttisesti suokkien kannalla, tilanteessa kuin tilanteessa ;).

    Ja sitten asiasta toiseen.. Jos ei uskalla tulla itse sinulta paikan päällä kysymään, onko Molla varmasti tarpeeksi matala kyseisiin kilpailuihin, niin itse en ainakaan pitäisi oikeana ratkaisuna valittaa siitä jonnekkin pienhevosyhdistykselle (jos oikein ymmärsin?). Et kai sinä nyt olisi pienhevosmestaruuksiin lähtenytkään jos et olisi pienhevosella liikenteessä ;D.

    Ja vielä yksi juttu.. Itse pidän tuota 'ensin pikapostaus ja päivän parin päästä isompi postaus' -ideaa todella hyvänä, toimihan se ennenkin :). Musta on ainakin kiva heti kuulla susta jotain elonmerkkejä (:D) ja sitten myöhemmin lukea yksityiskohtaisesti miten teillä on mennyt. Pidä blogi samanlaisena kuin nyt on ollut, niin se on täydellinen! :---)

    VastaaPoista
  4. Samaa mieltä kuin tuo edellinenki kommentoija postauksien suhteen, blogia on kiva lukea tällä tavalla:) joten jatka vain näitä pikapäivityksiä ja välillä sitten näitä pidempiä postauksia.

    VastaaPoista
  5. mäki haluun pikapostauksen heti ja pidemmän ajallaa :) koska itse en seuraa teitä fbssä..

    VastaaPoista
  6. Mä ainakin tykkään tästä blogista just tällätavalla! noi pikapäivitykset kertoo hyvin mitä on luvassa. mun mielestä toimii just näin :)

    VastaaPoista
  7. Itse tykkään tuosta ehdotuksesta, että nimenomaan "ajan hermolla" pikapäivityksiä ja sitten jälkeenpäin pidempiä selostuksia! Kirjoitat niin elävästi että pitkiä postauksia on mukava lukea, onnistut välittämään fiiliksen myös lukijalle :) Ja nuo pikapostaukset taas pitävät lukijat sopivan odottavina, jännityksessä ;)

    VastaaPoista
  8. Olen tätä sun blogias jo pidemmän aikaa seuraillut, mutta nyt vasta laitan kommenttia. Näin Mollan silloin Kotimäen aluekoulukisoissa, ja jessus se oli ihan mielettömän pienen näköinen! Katsoin, että mikä pikkuponi tuo on, ennen kuin tosiaan tajusin, että sehän on se superhieno Molla! Kesti kyllä hetki tajuta, luulin, että se olisi isompi.

    Mulle kävi SEURAKISOISSA (luokka oli sellaisen cupin osakilpailu joihin vain ponit saivat ottaa osaa), että sijoituin. Minulla on ylläpitoponi joka on todella hevosmainen (suvussa vain hevosia paint, puoliverinen jne.) mutta kuitenkin ponikokoinen. Tultiin valittamaan, että sen takia sijoituttiin, kun ponini olisi muka hevonen :D Naurettavaa, olihan meillä ihan virallinen mittaustodistus asiaa todistamassa.

    Tykkään pikapäivityksistä, on kivaa, kun meitä lukijoita pidetään ajan tasalla! :)

    VastaaPoista
  9. uskaltaudun nyt kommentoimaan... Joo pikapostuksia ihan ehdottomasti !:)

    VastaaPoista
  10. jeesus kun säikähdin jotta aiot lopettaa..

    mutta minä ainakin tykkään näistä pikapäivityksistä, vähän kuin "trailereita" ("tulossa huomenna, superpostaus niinisalosta.... pääosissa.... pyry.... ja senni!") :DD facebookista en jaksa seurailla, täältä enemmänkin :)

    VastaaPoista
  11. Itse en ainakaan Facebookista jaksa blogeja ja muita seurata, niin ehdottomasti lyhyitä postauksia pitkien sekaan. Noi lyhyet elonmerkkipostaukset on tosi kivoja ja toimivat hauskoina introina sitten varsinaisille kertomuksille (:

    VastaaPoista
  12. jatka samanlaitte miten tähän astikkin! :)

    VastaaPoista
  13. Oi, kiitos kaikille vastauksista, teistä oli hirveästi apua! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov