28. kesäkuuta 2012

Osallistu kilpailuun ja voita upea tiimitakki!


Bongaa tiimitakki ja tule tiimiläiseksi!


Osallistu kilpailuun ja voita mahtava palkinto. Kilpailun ideana on valokuvata, videokuvata tai piirtää jokin tilanne jossa esiintyy tiimitakillinen henkilö. Henkilöitä pitää olla kuvassa vähintään kaksi ja takin tulee myös löytyä kuvasta. Kuva voi olla bongattu kisoista, tapahtumista tai vaikka kaupan kassalta!  Kuvaksi / videoklipiksi ei kelpaa kilpailusuoritus (eihän minulla / Terhillä ole silloin tiimitakkia, eihän?) vaan tilanne tulee olla kuvattu suorituksen ulkopuolella. Osallistua saa max 3 kuvalla/videolla/piirroksella. Eli vaikka jokaisella tyylilajilla saa osallistua jos haluaa.

Tiimiin kuuluvat henkilöt ovat: Senni, Terhi, Petra, Katja-äiti, Kari-isä ja hevoset Pyry ja Molla. Tiimiläisiä takkeineen voi bongailla erilaisissa tapahtumissa, kuten kuninkuusraveissa tai Finnderbyissä. Sekä tietenkin kilpailuissa. Muistakaa, omaperäisyys kunniaan! Piirros voi olla millä tyylillä tahansa tehty, yksittäinen kuva tai sarjakuva.

Kun olet kuvannut/piirtänyt täydellisen tilanteen, video- tai ihan stillkuvana, lähetä se sähköpostiin senni.roito@mollamaija.net asiaankuuluvasti otsikoiden. Liitä mukaan mieleisesi kuva tai video ja sitten odottelemaan ankaran tuomariston päätöstä. Kilpailuaikaa on 12. joulukuuta 2012 asti, jolloin takuulla jokainen halukas pääsee osallistumaan.

No, mitäpä olisi palkinnoksi? Ei mitään sen arvokkaampaa kuin aito ja alkuperäinen tiimitakki (arvo 70€)!
Eri koko ja mallivaihtoehtoja


Ja vielä tiivistettynä:
-- Osallistu 12.12.2012 mennessä
-- Osallistumiset osoitteeseen senni.roito@mollamaija.net asiaankuuluvasti otsikoiden
-- Kuvassa vähintään kaksi + takki/takit
-- MUISTAKAA! omaperäisyys
-- Palkintona upea tiimitakki (arvo 70€)
-- Tuomaristossa arvon tiimiläiset
-- Max 3 kuvaa/videota/piirrosta

SAMAN TEKSTIN LÖYDÄT "KILPAILU!"-VÄLILEHDESTÄ! 

Miltein 400 lukijan kunniaksi on aika järjestää "pieni" valo-/videokuvaus/piirrustuskilpailu. Mielestäni idea on melko hauska, sillä tunnetusti ainakin itse olen hieman pelle luonteeltani ja joskus kisapaikallakin saattaa homma karkailla käsistä! Onnistu nappaisemaan hauska kuva tai videoklippi ja voita laadukas, upea tiimitakki! Takki on oikeasti erittäin mukava päällä ja pinta on likaa hylkivää ja ennen kaikkea se on erittäin tyylikäs. Sopii miltein säähän kuin säähän! Takin arvo on 70 euroa, joten siksi kilpailuaikakin on pidempi ja päättyy vasta joulukuussa. Näin mahdollisimman monella on aikaa osallistua. 

Myös kauimmaiset lukijat saavat mahdollisuuden osallistua, sillä valo- ja videokuvauksen lisäksi kilpailuun voi osallistua piirtämällä! Nyt siis taiteilemaan jokin hauska sarjakuva tai piirrostilanne. Ei muuta kun kynä sauhuamaan ja osallistumaan!

Nyt siis kaikki osallistumaan ja kertomaan mielipiteenne kilpailusta ;)

27. kesäkuuta 2012

Saako olla ylpeä siitä mitä on saanut aikaan?

Ilman että ihmiset puuttuvat siihen ja tekevät motivaatiosta  nollatoleranssin

Välillä tulee sellainen olo, että saako tässä nyt olla sitten ylpeä vai ei. Vaikken ole tehnyt kaikkea työtä Pyryn kanssa, muuta kuitenkin suuren osan ajastani, taidoistani ja rahoistani laittanut Pyryyn sinä aikana kun se minulla on ollut, kyllä minä sanon että saan olla välillä hivenen onnellinen ja ylpeä siitä millainen hevonen minulle on suotu.

Rehellisesti, en todellakaan olisi alkuaikoina voinut lähteä hyppäämään Pyryllä metriä. Laukkan pituuden säätelyn ja jo oman moottorin puuttuminen teki ratsastamisesta niin haasteellista, ettei siinä olisi yli 90 cm esteet tullut kysymykseenkään. Koulua saatiin treenata hikihatussa sillä pojalla oli paha tapa mennä tunnottomaksi edestä ja kuolaimen taakse. 

Ehkä en sitten ole tehnyt kaikkea, mutta se mitä olen tehnyt, on vienyt meitä hurjasti eteenpäin. Hevosta hevosena ja meitä ratsukkona. Pyryllä on takuulla kapasiteettiä ylemmäs eikä todellakaan esteet ole sille ongelma. Nykyään oma moottori on jo niin arkipäiväinen asia meillä, että tiedän ratsastaan lähtiessäni enemmän pidättämään kuin pyytämään. Pikku hiljaa, upeiden ihmisten auttamana, koulupuolikin saadaan kuntoon ja laukka alkaa olemaan jo oikeasti hyvää. Ei siihen mennyt kun vuosi että ollaan tässä pisteessä!

Arvostan jokaisen ihmisen mielipidettä ja jokaista ihmistä. Pitää vain jokaisen myös nähdä se millainen Pyry on ollut ja millainen se on nykyään. En olisi uskonut että näin nopeasti ja näin hyvin tulisi menemään eteneminen, olin valmistautunut pidempään prosessiin. Vielä meillä on tekemistä ja takapakkeja tulee varmasti. Enkä pidä itseäni taitavana ratsastajana, pikemminkin pidän hevosta osaavana ja yhdessä kehitymme ja menemme eteenpäin. En ole huippuratsastaja, en ammattilainen, vaan amatööri jolla on tavoitteena kilpailla tavoitteellisesti suomenhevosensa kanssa. Onko se joltain pois? 

Tekeekö hevosestaan ylpeä ratsastaja itsestään ylimielisen? 

Miksei siitä, että on päässyt johonkin tavoitteeseen, saa olla onnellinen? Tai miksei saa kertoa miten hieno hevonen on? Onko se sitten ärsyttävää hehkutusta? Kaikki on aina ruusuilla tanssimista ja elämä hymyilee.. Kyllä, voin rehellisesti sanoa että kevään jälkeen on ollut sellainen olo joka ratsastuskerralla. Miksi minun pitäisi sitten kirjoittaa että hevonen oli huono, jos se oli hyvä. Mokat siellä selässä teki kuski, ei se hevonen. Tässä lajissa pitää olla nöyrä ja minä ainakin alistun siihen. En ole hyvä, en paras, minulla vain sattuu olemaan hyvä ja paras hevonen. Yhdessä me olemme tiimi, joka haluaa kehittyä. Realiteetit mukaan lukien, se on juuri nyt tilanteeseeni sopiva ja tavoitteisiini sopiva hevonen. Ja ei tarvitse pelätä että kyse olisi pelkästään minun mielipiteestäni hevosen upeudessa, ne harvat ja valitut jotka ovat selkään pääseet voivat kyllä sanoa aivan samaa.

Eiköhän anneta siis jokaisen päättää miten tehdään ja mitä tehdään. Toiset kirjoittaa blogia, toiset päiväkirjaa. Toiset pitävät hevosta huippuna, toiset ratsastajaa ylimielisenä ja huomionhakuisena. Onneksi minulla on asiat niin hyvin että blogini miltein 400 lukijaa ovat aina tsempanneet ja arvostaneet mielipiteitäni. Onneksi minulta löytyy myös loistava tiimi selän takaa, joka tukee ja kannustaa ja pitää realiteetit kunnossa jos kuskilta meinaa ne unohtua. Annetaan siis jokaisen kilpa-, harraste- ja amatööriratsastajan tehdä asiat niin kuin parhaimmakseen näkevät, eikö?

Pyry näyttää nyt kaikille kieltä ja toteaa olevansa paras maailmassa ja kuski on super ninjaratsastaja, eikö vain?
(allekirjoittaneen huomio! Olen luonteeltani erittäin sarkastinen)


Annetaan jokaisen kukan kukkia, niin kaktuksien kuin tulppaanienkin.
kuvista kiitos Niina Kuronen

24. kesäkuuta 2012

"Airlines Pyry Waan on pian laskeutumassa Helsinkiin"

Helmi otsikko, mutta tämä huppari onkin vielä mahtavampi, eipä ole joka tytöllä näin hienoa!


No, jokatapauksessa ei ollut tarkoitus tässä postauksessa leijalla pelkästään meidän superhienoilla tiimitakeilla. Vaikka onhan se mahtava kun toisessa hihassa lukee Mollamari ja toisessa Pyry Waan, höstettynä hienolla selkätekstillä.. Mutta pääidea on siinä, että tänään putet lähti taustajoukkoineen Helsinkiin, kohti Este-Jussi alue-estekilpailua. Ja kotiin lähdettiin väsyneinä, mutta erittäin tyytyväisinä. Tai oikeastaan tyytyväistäkin vielä voimakkaa sanaa käyttäen: supertyytyväisinä.

Siitä on pari vuotta aikaa kun viimeksi ollaan käyty Helsingissä Tuomarinkylässä. Onneksi kuitenkin edessä oli kolme neuvokasta nuorta neitokaista ja perille löydettiin navigaattorin kanssa. Mutta enpä sinne mielelläni mene ajelemaan, sen verran hirveä paikka oikeasti on ajaa. huh! Paikalla hyvissä ajoin, mutta kutenkin saatiin melkein heti alkaa laittamaan hevosia kuntoon. Sitten rataan tutustuminen ja verkkailemaan. Oli käynyt "hyvä" tuuri, sillä Terhi oli juuri ennen minua. En ollut ihan varma vielä oliko kyse hyvästä vai huonosta tuurista, Pyryn ja Mollan vahvan kaveruuden takia. Pyry kun ottaa hieman tulta hännän alle kun Molla häviää.. Joka tapauksessa Terhi aloitti luokan ainoana ponina ja sitten tultiin heti Pyryn kanssa perässä.

Terhin ja Mollan rata oli super! Osittain ainakin. Esteet 1-5 mielettömän hyvin. Sen jälkeen tapahtui jotain ja sitten 4 viimeistä hyppyä meni rämpien ja heh.. Mutta olen todella todella ylpeä tytöistä, hyvä tytöt, olette supereita! Tarkempi selostus Terhin blogissa!


© Niina Pilli ja Julia Koivunen


Ja sitten olikin Pyryn vuoro. Ja Pyry oli kyllä aikamoinen SUPER taas tänään. Se on huimasti parantanut siitä mitä se on ollut. Siitä on tullut oikeasti tarkempi ja varovaisempi jaloistaan ja harvoin se tiputtaa puomeja. Esteet tuntuivat pieniltä, vaikka Pyry hieman liioitteli oksereilla. Sarja meinasi käydä ahtaaksi kun herralla oli kivaa, mutta uusintaan päästiin! Reippaasti uusintaa, lyhyellä kämmen käännöksellä kohti seuraavaa estettä ja.. hups, kuski mokasi. Unohdin ulko-ohjan ja tiukassa kaarteessa este tuli nopeasti eteen, Pyry yritti pelastaa, mutta otti takajaloilla alas. Loppu suht rauhallisesti, mutta loistavalla ajalla, joka puhtaalla suorituksella olisi ollut voittoaika! En mene silti kieltämään että en olisi tyytyväinen, sillä sijoituttiin lopulta neljänsiksi! Ja voin sanoa että palkintojenjako oli vauhdikas ;)




Viuh, fiilikset korkealla! Sen jälkeen jännityksellä kävelemään metrin rata ja katselemaan muutamia ratoja. Tämä oli siis meidän toinen yhteinen metri. Lopulta en tiedä pidinkö esteitä isoina (kuiten rataa kävellessä) vai pieninä (videolta katsoessa). Videolla Pyry vain jotenkin pomppaa niin kevyesti tai jotain en tiedä. Tavoitteena siisti, rauhallinen ja puhdas metri. No? Tuloksena siisti, rauhallinen ja puhdas metri sijoituksella! Me sijoituttiin 16.sijalle 68 ratsukon joukosta! Voitteko uskoa? Meidän toisessa metrissä! Oi kun ihan olen niin fiiliksissä että.. HUH! Tavoite saavutettu? ;) Lisää kuvia ja muuta tulossa myöhemmin!


Eli fiilis on SUPER jälleen kerran! Vaikka prix the Agrimarket luokan voitto meni sivu suun, on ihan voittajafiilis! Superheppa yllätti jälleen kerran! Kisat oli super kivat, kenttä oli todella hyvä ja järjestys toimi kaikinpuolin. Täällä ollaan taas tosi tyytyväisiä. Ja niin kuin alussa sanoin, myös väsyneitä.. Huomaakohan sitä? Havaittamissa minkäänlaista hehkutusta? eeii sentään ;) Ehkä me joskus innostutaan Terhin kanssa tekemään kunnon videopostaus, siihen asti saatte nauttia näistä päivän piristeistä..

21. kesäkuuta 2012

Hohhoh, kesämiehellä on melkoinen kesämaha!

Ja minä se kun viihdyn kameran toisella puolella edelleen..


Olipas melkoinen otsikko. Sen sisältöä alankin tässä puimaan, mutta ennen sitä tätä asian ja tekemisen kertausta. Nyt olen tosiaan viihtynyt enemmän kameran toisella puolella kuvaajan roolissa. Itsellä on muutenkin melko harvaa herkkua saada kuvaajia paikalle, ehkä tämä joskus muuttuu vielä! Kuitenkin tänään olin kuvailemassa kun Terhi ratsasti hevosilla. Lue Terhin kommentit ratsastuksesta hänen blogistaan ;) Joka tapauksessa kuvaaminen meni ihan pyllylleen ja kuvista tuli vähän mitä sattui kun toisessa kädessä piti aina pitää hevosta.. Jossain vaiheessa Petra ilmestyi Elmerin kanssa toiselle kentälle ja kuin vahingossa nappasin söpön kuvan! hih!

Sitten kesämies-Pyryyn. Ne nyt on tässä ollut aktiivisen epäaktiivisesti laitumella päivisin. Liikutettu on ihan normaalisti ja pari yötä ne on siellä nukkunut. Pyry on kuitenkin ollu niiin väsynyt ja jotenkin.. ihmeellinen. Lisäksi sillä on mielettömän kokoinen maha. Kyllä joo käyttää ainakin rehunsa hyvin. Nyt joutui heppa kotiin takaisin hetkeksi että saadaan tuohon nuupeuteen syy. Kuitenkin tekee ihan mielellään ja menee, mutta on vain hieman jotenkin hassu. Väsymystä veikkaisin! Lisäksi mahan pienennys kuurille joutuu, kaikki herkut jää pois ja saa vain "vettä ja leipää" ;) Jospa saataisiin ruotuihin tuo yltiömäinen lihominen, heh!

Mutta nyt niihin kuviin, nauttikaa! Näistäkin saatte kertoa mitä mieltä olette, kuvauksellisesti ne on surkeita, mutta eikös hepat ainakin ole hienot? 





Lopuksi halusin Pyryn kanssa käytävän vedessä jos se nuupeus hieman katoaisi. Joutui tuuppari sitten hyppäämään meikän kenttähirmulla hurjan pikkutukin ;) Hieno tuo minun iso mies on, oikein suloinen ja muutenkin vaan.. Hieno! Vielä se on kesken, mutta pikku hiljaa. Nyt laukkakin alkaa olemaan oikeasti jo hyvää, eli tästä se lähtee! Näin ohimennen pitää muuten mainita että käytiin alkuviikosta Börjesissä ja herra sai uudet suojat! Innolla odotan vkl että saadaan suojat testikäyttöön.. Ja sitten takaisin asiaan ja Mollan vuoro!




Parhaat ikinä! Ylpeä noista kahdesta karvaisemmasta.. ja ehkä pikkasen tosta keskimmäsestäki ;)

Ja sitten loppuun tälläinen ei hevoskuvahehkutus, mulla on tällä hetkellä kaks (kolme) sulosta unilelua hoidossa!



Mitä mieltä sinä olet? Miltä hepat tänään näyttävät? Nyt peukut pystyyn sunnuntaiksi, edessä huima Este-Jussi!

18. kesäkuuta 2012

Petran ja Elmerin kuvailuja

Osasipas mulla olla näyttävät mallit tänään!

Nyt en jaksa alkaa selittelemään sen kummempia, vaan annan teille näytille kuvia Petrasta ja Elmeristä. Ja tosiaan ennen kuin ketään kysyy, kyseessä siis sh-o Silvolan Elmeri. Otin lähes 200 kuvaa ja kun kävin läpi, teki mieli kaikkien kohdalla painaa sitä delete-nappia. En kyllä ollut yhtään mihinkään tyytyväinen ja kyllä pistää harmittamaan! Saatte nyt kuitenkin ihastella - lue: kauhistella - muutamia otoksia. Lopulta julkaisukelpoisia oli huimat 12 kappaletta ja niistäkin olisin voinut vielä 3-5 jättää pois.. Kriittinen, ai minäkö?





Mikä olisi sinun lempparikuvasi ja miksi?

17. kesäkuuta 2012

Voiko sanaa "Super" käyttää liian monta kertaa? - Keravan kenttäkilpailut 16.6.

No, jos voi niin minä käytän. Sen merkitys on silti voimakas Super kun kyse on Super-puttetiimistä!


Puttetiimiin kuuluu sen jäsenet Terhi ja Molla, Senni ja Pyry, hoitaja Petra, satunnainen kuski Kari ja henkinen jännittäjä Äiti. Nämä siis viralliset puttetiimin jäsenet, vierailevia tähtiäkin löytyy. Eilen Puttetiimi lähti vajaalla kokoonpanolla, mukana vain uljaat kilparatsut sekä niiden vajaavaiset kuskit, Keravalle katsomaan miltä pääkaupunkiseudun haastavat radat näyttävät. Aamu alkoi aikaisin kun tuhisten nousimme ylös ennen kukon laulua. Tai oikeastaan kun olimme pihalla kuulimme kyllä naapurin kukon kiekuvan, eli jokseenkin kukonlaulun aikaan taidettiin nousta. Kaikki oli illalla pakattu autoon, joten teimme hevosten harjauksen, suojituksen ja lastauksen puolessa tunnissa. Matkaan varattiin paljon aikaa, sillä emme kumpikaan olleet ennen ollut Keravalla.



Matka sujui kuitenkin ongelmitta ja oltiin perillä hyvissä ajoin. Ehdittiin moikkailemaan tuttuja ja katselemaan muiden suorituksia ennen kun alettiin varustamaan itseämme suorituksiin. Olimme sopivasti aivan samoihin aikoihin radoilla. Itse verkassa Terhin startatessa ja radalla Terhin suorittaessa rataesteitä. Ja sitten taas Terhin viedessä Mollan varusteita pois, olin itse rataesteillä.. Joten materiaalia on suhteellisen vähän! Sain kuitenkin kaksi ihanaa reipasta, avuliasta tyttöä, Aino Kari ja Nelli Lehtonen super kiitokset!, kuvaamaan Mollan ja Terhin kouluradan! En kerro Terhin suorituksista sen enempää kun en tiedä tuntemuksia, mutta sanon että koko päivän ne olivat superhienoja ja lopulta saivat 5. sijan! Hyvä tytöt, olette parhaita! Miettikää, ilman estevirheitä (rataesteillä yksi puomi putosi) olisivat olleet 3. sijalla ;)


Pyryn suoritukseen voidaankin sitten panostaa enemmän, sillä itsellä siitä tuntemukset. Materiaalia ei tullut kun maastosta, mutta toivottavasti jossain vaiheessa saadaan kuvia kuvaajilta! Pyry oli kuitenkin äärimmäisen loistava, mieletön! Teimme varmaan rennoimman kouluratamme ikinä, saaden samalla siitä surkeimmat prosenttimme ikinä. En vain voi ymmärtää. Hevonen oli oikeasti rento ja hyvä ratsastaa, kuunteli pienintäkin apua ja teki kaiken mitä pyysin. Paperissa oli kuitenkin 6-7, kaksi 5 ja yksi 4. Istunnasta sain vitosen! Sillain mitä ihmettä! Tuntui että pystyin vaikuttamaan istunnallani jokaiseen pieneen liikkeeseen ja silti istuin siellä väärin, kyllä pisti harmittamaan! Lisäksi paperissa mm. mainintoja siitä että paino reisille, hevosen laukka maahan sidottu, istun vinossa jnejne. En kyllä allekirjoita kaikkea tuomarin sanomaa, mutta koska rata ei tullut videolle, tyydyn tähän ja totean: tästä on hyvä jatkaa! Kouluprosentteja tuli siis harmittavat 57,22%, virhepisteiksi muutettuna 64.2.

Mutta fiilis on tärkein! Suunnattiin heti rataesteille, ja otin huimat kaksi hyppyä ja samantien radalle. Ja suoraan sanottua se oli ihan hirveä. Hevonen on kyllä tullut mielettömästi tarkemmaksi ja nopeammaksi, meinaan välillä kun se lähti lapasesta ja otti puolikkaita se silti pääsi koko radan nollilla. Eli kuski vikisi kyydissä hevosen kurvaillessa sinne tänne. Linjojen välissä välillä hävisi tai sitten jos otin kiinni, tuli niin nopeasti takaisin että oli melkein ravilla. Jarrut siis välillä toimi, välillä ei, tultiin välillä ihan epätasapainossa ja sarjallekin saatiin kaksi laukka-askelta. Kiitän onneani ettei tullut videota radasta, heh! Mutta on se hevonen melkoinen tykki, ei kolissut ja nopeasti jalat keräsi ja kaiken korjasi, ratsastajan virheitä myöten! 

Eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen olikin sitten taukoa. Kylmetettiin ja juotettiin hepat ja sitten uljaat ratsut menivät virkistys unille autoon. Sillä välin kävimme kävelemässä maastoradat. Käveltiin tuttarin rata heti harrasteen jälkeen. Kyllä sanotaanko että oli haastetta radassa. Ensimmäiset 5 estettä ihan ookoo. Kaksi ensimmäistä pienempiä "tervetuloa radalle" esteitä. Kolmas este jo isompi pöytä (mihin moni hevonen kolautteli..). Neljäs taas pöytä ja viides hauska risueste. Sitten tuli se kauhea pelkäämäni "trakehener", keravan kauhu. Sitten tuli oikeasti pähkäiltävää. Vino sarja (3-4 laukkaa), sen jälkeen loivaan alamäkeen ISO pöytä ja porttitraksu. Kaikki putkeen ja hermojen piti pysyä kurissa tässä. Sen jälkeen vielä koivueste puiden keskellä, vesieste (ylöshyppy + sarja veden kautta) ja viimeisenä sitten vielä pöytä. Kamera jäi harmittavasti autoon, joten tällä kertaa ei niistä kuvia muuten kun kypäräkamerasta. 

Sanotaanko että jännitti ja pirusti. Ei oikeasti ole ikinä, ikinä, maasto-osuudelle lähteminen jännittänyt. Siellä oli tehtäviä kuten oli sanottu ja siellä oli muutenkin vaikeampia asioita kun aikaisemmissa radoissa. Esteiden korkeus oli kohdillaan, ei ollut missään kohdassa mitään yksinkertaista "helppoa" estettä. Paineita jotenkin lisäsi kun keskustelin kavereiden kanssa siitä miten ne sarjan suorittivat. Kyllä, vinoon pitää tulla, sanottiin. Muuten vaihtoehtoina todella tiukka kääntyminen, eli sulla tulee olemaan vaikeuksia. Siinä sitten nieleskeltiin jännitystä. Lisäksi vielä kaikki kolautteli isolle pöydälle jo heti kolmosella, joten sekin syystä jos toisesta pisti jännittämään. Verkassa pystyin hädin tuskin olemaan kevyessä istunnassa ja lähtökarsinassa olinkin aivan turta. Ja kyllä radallakin olin takuulla hengittämättä, sen verran keuhkoja särki maalissa.. Mutta me selvittiin! Ilman virheitä, ilman mitään ongelmia! Hevonen on aikalainen super-tykki! Tästä teki hauskaa vielä sen että rata ei edes tuntunut vaikealta! Fiilis siis aivan mahtava!




Monta monta minuuttia mietin kehtaanko julkaista tätä kypäräkamera-materiaalia vai en, mutta kai sitä sitten rohkaistun julkaisemaan ;)


Fiilis? Pitääkö se vielä toistaa? NO SUPER!
ps. muistakaa kertoa "Mitä mieltä sinä olet?"

16. kesäkuuta 2012

Pyryn ja Sennin vuosi kruunataan Keravan kenttäkisoilla

Vuosi sitten talliin saapui uusi ylläpitohevonen, Pyry Waan






Onko se edelleen se sama Pyry? Ei. Se on super-Pyry, maailman tärkein suomenhevosherra






Vai mitä mieltä sinä olet?

ps. Kerava-postaus tulossa!

14. kesäkuuta 2012

"Te olette menneet valovuoden eteenpäin siitä mitä viimeksi teidät näin"

Airan istuntatunti = maailman mahtavimmat oivallukset


Ratsastus on harrastus missä ei ikinä ole valmis. Olen aina kokenut olevani erityisen huono kouluratsastuksessa ja kyllä voin sanoa ettei istuntani ole ikinä ollut mitenkään hyvä, pikemminkin surkea. Pyryn kanssa meillä oli suhteettoman paljon ongelmia sileällä juuri oman epävakaisuuden kanssa. Kun ryöpyin itsesäälissä ja ulisin osaamattomuuttani, potkaisi Terhi minua persuksille ja sanoi että tee jotain äläkä siinä itke.  Sitten tuli kevät ja Terhin painostuksesta ilmottauduin ratsastuspilateskurssille. Se oli ehkä sellainen suunnanmuutos tässä harrastuksessa, jota juuri siinä hetkellä tarvittiin.

Kurssi käytiin ja kotiin lähdettiin. Fiilis katossa ja blogin lukijat ovat varmaan tämän huomanneet. Kevään jälkeen on enemmän oltu "super" kuin "shaiba". Väli tuntui kuolettavan pitkältä ja kun Terhi sanoi Airan tulevan heille, olin heti mukana. Pelolla odotin päivää ja nyt se koitti. Pelolla hyppäsin hevosen selkään ja "Kaikki olin unohtanut, kaiken menettänyt" -asenne päällä. Mutta mitä kuulinkaan? "Te olette menneet valovuoden eteenpäin siitä mitä viimeksi teidät näin". Voiko mikään, mikään maailmassa saada sellaista onnen tunnetta kun se, että tämän parin kuukauden aikana, me ollaan oikeasti menty positiivisesti eteenpäin. Tietenkin oli edelleen pieniä paikkojen hakua, mutta tuntuu että sellainen miniperuspaketti alkaa olemaan hallussa ja vakiintumaan.

No, mitä me tänään harjoiteltiin? Siirtymisiä. Siirtymiset ylöspäin, käynti-ravi ja ravi-laukka, ovat hyviä, erinomaisia. Hallitsen hieman kroppaani jo siinä suhteessa. Mutta ai kauhistus, siirtyminen alaspäin! Töks, töks, töks. Töksähti perä perään. Sitten tuli masennus ja sitten tuli harmitus. Mutta onneksi on Aira, joka on niin positiivinen ja kannustava, saaden ihmisen kerta toisensa jälkeen yrittämään ja tekemään vielä paremmin. Pienikin lantion liikahtaminen, pohkeen paikan vaihto, katseen tippuminen, kaikki, vaikutti siihen saanko Pyryn siirrettyä hallitusti vai en. Kun sain ylävatsalihakset kasattua töihin, sain jopa oikeasti muutaman siirtymisen onnistumaan! Se tunne kun oivaltaa ja sen pystyy toistamaan kaksi kertaa peräjälkeen.. Sanoinkuvaamaton!



Vielä meillä on matkaa, mutta tästä on taas hyvä painaa kaasupoljinta. Koska nyt alkaa se perussetti jäämään päähän, aloitetaan matka korjaamaan seuraavaa kohtaa. Seuraavaksi käännytään hartioiden ja käsien puoleen. Tunnissa ei istuntaa saada korjattua. Ensimmäinen tunti meni täysin siihen että opettelin istumaan ylävartalo lantion päällä jolloin tunne oli kuin mäkihyppääjällä. Koska nykyään lantio ja lonkat tuntuvat menevän pienellä muistelulla paikoilleen, aletaan vaatimaan enemmän. Korjaus on hienosäätöä ja pikkutarkkaa. Se vaatii aikaa ja harjoittelua - myös kotona. Siihen ei riitä yksi tai kaksi tuntia, sitä pitää kehittää koko ajan. Olen ylpeä itsestäni ja tähän astisista saavutuksista. Pyry oli tänäänkin mielettömän upea ja sai paljon kehuja. Onhan se uskomattoman hieno suomalainen!

Minä iloitsen näistä pienistä askelista jotka kehittävät kokoajan meidän yhteistä taivalta. Pyry on herkkä hevonen ja se onkin siksi todella loistava opettaja. Huomaan koska teen virheitä. Asenteeni on muuttunut paljon, näen asiat positiivisemmin ja yritän selvittää niitä hevosen kautta enemmän. Hevonen ei tee virheitä, 95% se on ratsastaja. Syytin pitkään Pyryä toimimattomuudesta, siitä ettei se vain kulje, on tahmea ja haluton. Tai vaihtoehtoisesti kiireinen ja jännittynyt. Vain se, että muutin istuntaani pienillä ja vähän isommilla korjauksilla, on tehnyt meidän välille vain hyvää. Minä ymmärrän miksi Pyry poikittaa tai on haluton, silloin katson hetken itseäni realisesti ja totean minussa vian. Käydään läpi ongelmia ja saavutetaan näin ahaa-elämyksiä. Vielä tarvitaan paljon harjoituksia, mutta askel askeleelta saavutetaan sitä rentoa kokonaisuutta.

Havaintoesityksenä
Niinisalo 2011, syksy

14. kesäkuuta 2012

Me tavoittelemme rentoa, harmonista suoritusta ilman paineita

12. kesäkuuta 2012

Videopläjäys - Petra ja Elmeri

Eilisen kuvaushetken satoa, laadukasta sanoisinko?


Eilen tosiaan päivä meni jonkinlaisella palauttelulla. Tänään hepoilla on -juuri meneillään - kengitys, ja olen tästä jossain vaiheessa lähdössä ratsastamaan Petran kanssa hänen hepoillaan. Kuitenkin eilen tuli lähdettyä extemporee kuvaamaan Petran ja Elmerin tuntia. Yöllä sitten väsäsin siitä koosteen, josta tuli aivan liian lyhyt.. Mutta koska videokäsittely lagasi niin pahasti niin en saanut tehtyä pidempää. Kuitenkin tein tuollaisen pienen söpön! Innoissani odotan koska saan 60D rungon niin saa laadukkaampia videoitakin, tällä hetkellä kun on halpis videokamera vain käytössä. Ajaahan se kyllä asiansa, mitä sitä kieltämään! Mutta kuitenkin, katsokaa kuinka suloinen Elmeri ja Petra!

Sitten nopeasti tästä viikosta. Eli tosiaan Torstaina on Airan istuntavalmennus Pöytyällä, Perjantaina uskottavasti menen kuvaamaan Petraa ja heppoja. Terhi tulee myös Perjantaina yöksi, koska Lauantaina on todella, todella aikainen lähtö Keravalle. Just laskeskeltiin että puoli 4 aikaan herätys ja neljältä auton starttaus pihasta.. HUH!

Ja taas näihin tunnelmiin, torstaina kuullaan taas viimeistään, toivottavasti kuvien kera!

11. kesäkuuta 2012

Voittajien on helppo hymyillä! ♥

Ei mennyt viikonloppu hukkaan, vaikka lauantai aloitettiin surullisissa tunnelmissa


Lauantaina en itse päässyt ollenkaan kisoihin, sillä meillä oli Sirkan hautajaiset (josta näin ohi mennen sanon että olen kyllä erittäin vihainen muutamasta asiasta siellä.. mur). Aamusta siis starttasin heppa-auton ja lähdettiin Mollan kanssa kohti Urjalaa. Molla oli tarkoitus jättää Terhille, eli tallille odottelemaan iltapäivän starttia. Paikan päällä sitten ei ollutkaan karsinaa meille varauksesta huolimatta. Onneksi kuitenkin ratkaisin ongelman sillä että kysäisin tarhaa, sillä olisi parempi kun hyvä että Molla saisi mielummin tarhailla kun seistä karsinassa. Niinpä Molla sitten päätyi tarhaan ja illalla sai oman karsinan.

Itse olin hautajaisissa, joten Terhi kertonee blogissaan miten sitten meni. Minulle Terhi ilmoitti näin tuloksen: "Mulle ruusuke ja mitalli, sulle rahat? ;)"! Ja arvatkaa olinko heti ylpeä! Siitä sitten soittoa Terhille ja hienosti olivat olleet sitten Suomenpienhevosjunnu hopeamitalisteja! Mutta pakko nyt kyllä hieman haukkua Terhiä, kun se meni radan unohtamaan! Hyi hyi Terhi ;) Ilman radan unohdusta olisi tullut myös luokkasijoitus, tällä kertaa jäätiin juuri ensimmäisiksi ei sijoittuneiksi! Prosentit oli kuitenkin hyvät Mollalle, 61,8% ja 9. sija. Terhi jotain valitteli että meni täysin penkin alle. Onhan joo Molla ollut vielä superimpi, mutta ei tuo nyt ihan SURKEA ratakaan ole! Omistajat ovat ylpeitä tammasta ja rutistavat Terhin mustelmille kun näkevät, HYVÄ TYTÖT! 



Kaksi ylintä + video pöllitty Terhiltä, alin © Emmi Lepola


Sunnuntai aamu valkenikin jo klo 6 aamulla. Petra oli meillä yötä ja oltiin pakattu tavarat jo illalla autoon. Hieman kesti nousta ylös kun väsytti niin mielettömästi, mutta Petra ovelasti heitti tyynyjä pois kun yritin niihin käpertyä, kröhöm.. No siis, vihdoin kun puolituntia oli valitellut aikaista aamua pääsin jo hyppäämään ylös. Eväät valmiiksi ja ei kun talliin. Saatiinkin sitten tosi nopeasti kaikki valmiiksi ja kymmenennen tarkastuksen jälkeen todettiin että mitään ei pitäisi puuttua. Pyry autoon ja menoksi. Matka sujui rattoisasti haukotellessa..

Perillä jätettiin Pyry autoon ja mentiin talliin katsomaan Mollaa. Pyryä siis pidettiin ns. lukkojen takana ettei vaan päässyt jäljille että Molla on siellä, meinaan sitten olisi riemu ratkennut! Molla saatiin nopeasti Petran kanssa kuntoon ja hyppäsinkin aika pian selkään. Ja kauhistus kun aina tamman selkään menee huomaa kuinka pirun pieni se on! Verkassa Molla oli super hyvä sileällä.. Se leikki taas kouluponia, eli hyvin oli eilen ratsastettu! Esteille se sitten tulikin 200 kilometrin tuntivauhtia ja pidätteet jäi menemättä läpi. Kuitenkin fiilis oli hyvä ja arvostelusta A.1.0 johtumatta tiesin että ratsastan reippaasti ja lyhyemmillä teillä, jolloin Mollalla on huomattavasti helpompi ratsastaa.

70 cm alkoi tosiaan ihan hyvin. En päässyt toivotulla tavalla aivan mukaan, mutta ei siinä nyt mitään suurempia virheitä ollut. Muutama huono lähestyminen, muutama hyvä hyppy. Kuitenkin pääasiassa ihan Mollamaisen tyylinen rata. Tamma jopa uskalsi lähteä näin pienillä hieman kauempaa, hyvä tyttö! Nollaratahan sieltä sitten tuli ja jaettu 1. sija. Molla sai hienon päänkokoisen ruusukkeen, mistä kaikki olivat todella ylpeitä!

80 cm sitten olikin arvosteluna 367.1. Minulla oli kokoajan sellainen tästä ei hyvää seuraa fiilis päällä. Verkassa Molla oli ihan hyvä, tosin teki puolikkaita askeleita ja oli muutenkin aika harmittavan oloinen. Kuitenkin etsin fiilistä ja lähdin "haetaan puhdas rata" -tyylillä radalle. Radalle mentäessä kuitenkin tamma tuntui jotenkin tosi varmalta ja hyvältä. Ensimmäiselle esteelle tultiin heti puolikkaalla, mutta siitä sitten yritin ryhdistäytyä. Rytmi kun alkoi tulemaan, hypyt parani! Ja päästiin uusintaan! Hämmennyin periaatteessa niin paljon sinne pääsemisestä, mutta koska olen tässä yrittänyt kehittää hermojani, ajattelin että katson miten toimii. Eli Mollan kanssa periaatteella "Anna poni mennä"! Ja se oli super hyvä päätös! Meinaan Molla oli superiakin superimpi, teki kaiken niin innoissaan ja painatti menemään. Pystyin kääntämään sen vaikka pennin päällä jos olisi ollut tarve. Hyppäsi vinoon, teki hyviä hyppyjä.. Kaikki kohdallaan! Sarja oli viimeinen ja b-osalla kuulin tumahduksen - vaikkei Molla kyllä mielestäni kolauttanut kummoisemmin mihinkään - ja kun katsoin taakse nopeasti näin että olisi puomi tippunut. Kuulutettiin 4 virhepistettä ja Petralle kävinkin jo sanomassa että ei se mitään, fiilis on hyvä! En ehtinyt kun tamman kanssa kävelemään pari metriä metsässä kun kuulutettiin korjaus, 0 virhepistettä ja luokan johtoon! VAU, olin ihan äimänkäkenä! Ja lopullisissa tuloksissa Molla oli 2. sijalla! Tipahdettiin vasta kolmanneksi viimeisen ratsukon kohdalla kärjestä, huikea poni!



Molla kuitenkin riisuttiin jo ennen palkintojen jakoa, Pyryn ottaen kunnian ja käyden hakemassa ruusuke. Fiilis oli tosiaan katossa, sillä Molla oli jo viikonlopun aikana saanut kaikista luokista ruusukkeen! Hieno pieni tamma se on! Pyryn kanssa tavoitteet olivat tosiaan hyväksytyssä metrissä ja ns. pääluokkana tuo prix the agrimarket luokka 90 cm. Tosin tavoitteena molemmista radoista päästä hengissä läpi, pienemmästä luokasta saada edes puhdas suoritus, nyt kun oli helposti niitä puomeja lähtenyt mukaan.. Noh, aikaa oli yllinkyllin, sillä olin vasta 30 lähtijä ja heppa oli ollut palkintojen jaossa. Eli käveltiin, seisoskeltiin ja kun aika tuli niin mentiin verkkailemaan. Ikävä sadekuuro kuitenkin kasteli kaikki paikat, hevosen ja hevosenhoitajan (koska kuski seisoskeli sateensuojassa, törkeä minä!) joten tunnelma oli melko kolea. Verkkakentän pohja muuttui sateesta raskaammaksi, joten en hirveän pitkiä verkkoja ottanut.

No, sitten jo alettiinkin valmistautua 90 cm radalle. Jotenkin fiilis oli hyvä, vaikka samalla jo murehdin mahdollisia puomien tippumisia. Hain fiilistä Ypäjän kenttäkisojen rataesteiltä, joka oli silloin mahtava. Pian jo päästiin radalle, kertasin nopeasti ja ei kun matkaan! Perusrata tuntui tosi hyvältä. Paikat osui hyvin, heppa tuntui varmalta. Kuutosesteelle hieman puolikkaalla hyppy, mutta siitä taas hyvin korjasin sarjalle. Sarjalta kaareva linja viimeiselle pystylle. Muistan kun päässäni vain mietin "nyt rauhassa, ihan rauhassa, älä muuta rytmiä, anna edetä, ei liian kovaa" jne. Minulla on viimeisen esteen kanssa yleensä aina ongelmia! Mutta ei, ei edes kolahtanut. Sitten en tiedäkkään mikä päässä naksahti. Ei tarvinnut paljoa pyytää kun heppa jo meni reippaasti. Näin tilaisuuden ottaa askeleen pois linjan välistä ja heppa meni varmasti ja oli tarkka jaloista. Upeasti vielä sateenkaari este, pieni posotus ja pysty. Pystylle ryssin lähestymisen, yritin laittaa kauempaa, mutta onneksi heppa korjasi. Sitten vielä viimeinen mutka kovempaa, tarkasti kiinni sarjaväliin ja... 0 virhepistettä ja luokan johtoon! Ja siellä sitten oltiinkin, eli me voitettiin prix the Agrimarket luokka! 

Kun tulin radalta fiilis oli ihan m-i-e-l-e-t-ö-n! Kaikki sanoivat että hyvin ratsastettu ja oma fiilis oli hyvä ja tuntui että elin jossain pilviharsossa! Ai että olin ylpeä Pyrystä niin kovin! Se että olin kavereiden kanssa vitsaillut että menen tuosta voittamaan itselleni 250 euroa olikin yhtäkkiä totta! Kyllä siinä meinas jo isokin ihminen herkistyä ja Pyry sai kyllä superpaljon taputuksia ja hoitaja-Petra meinasikin sitä pilalle lelliä ;)

© Lotta H.  / http://haituva.webs.com 

© Annu Sillantaka / Kuvasivusto Zoomilude

Vieläkin tuntuu että on ihan fiilikset katossa! Seuraava luokka alkoi melko pian, joten kävin vapisevin jaloin kävelemässä radan. Katselin esteitä mitkä näytti hirmuisoilta osa! Kun ei pariin vuoteen ole kisoissa mennyt 90 cm isompaa alkaa tälläiselle "täti-ikäiselle" tulemaan rimakauhua. Kuitenkin olin jotenkin luottavaisin mielin, sillä hevonen tuntui super hyvältä. Verkka oli kuitenkin muuttunut sateen myötä jo tosi tosi raskaaksi ja upottavaksi. Otin verkassa huimat 3 hyppyä ja kaikissa niissä Pyry läväytti kaikki puomit alas. Kuitenkin se tuntui samalla super hyvältä, joten mieli oli tyyni ja olin huomannut pohjan muuttuvan raskaammaksi. Onneksi päästiin nopeasti radalle!

Ja aloittamaan. Jotenkin oli hirveät paineet päällä. En tiedä johtuiko edellisen luokan voitosta vai siitä että oli ensimmäinen metri. Kuitenkin ryssin heti kaiken. Vihellyt ja laukannosto. Ympyrältä, asetus jäi vasemmalle, pohkeet hieman irti. Sitten este onkin jo edessä ja Pyry sanoi että hui. Kielto. Monta syytä ja syytän itseäni kaikista. Ensinnäkin ajatukset olivat silloin "hah, pieni este, ton menee vaikka ravissa väärin päin". Lisäksi asetus liikaa jo menneellä ympyrällä vasemmalla, köpölaukkaa ilman kunnon rytmiä, pohkeet irti ja takana huonot verkkahypyt. Eli kuski kusi. Pieni huomautus, uusi laukka ja asenne ja ei ongelmia. Ei sitten missään esteillä. Neljännelle esteelle ajoin turhaan, muutaman lähestymisen hevonen pelasti. Ei kolissut, ei tuntunut siltä että kieltää. Mutta ai että minua jännitti! Ja sen huomaakin videolla kun hevonen pääsee kiskomaan alas ja en nosta sitä tarpeeksi nopeasti ylös - verrattaessa esimerkiksi 90 cm rataan. Mutta me päästiin maaliin eli taas tuli voitto! Lopulta 5 virhepistettä, mutta kuski oli semityytyväinen ja syyttää kiellosta vain itseään ja kykyään lukea tilannetta.. Ensi kerralla sitten paremmin!

© Lotta H.  / http://haituva.webs.com 


HUH! Olen kyllä niin ylpeä hevosista. Lisää kuvia tulee takuulla kunhan kuvaajat niitä saavat esille. hyrr, vieläkin ihan sellainen epäuskon fiilis! Hienot hienot hienot hepat. Lisäksi iso suuri jättiläiskiitos kaikille tsempeistä ja onnitteluista! Super iso kiitos Terhille joka ratsasti ja hoisi ponin super hyvin lauantaina. Super iso kiitos Petralle joka kävelytti Pyryä auringossa kuin vesisateessa, hoisi kaiken ilman että mun piti murehtia ja autto vielä kotona siivoon tavarat! Muutenkin super kiitos Petralle, oot kyllä mittaamaton arvokas kisahoitaja ja toivottavasti viel jaksat jatkossa tulla! :) Ja jee, meistä on vielä suoran sivuillakin söpö kuva, go Pyry! 

Joten näihin SUPER-TUNNELMIIN, kuullaan taas pian!