Siirry pääsisältöön

Seinät kaatuu päälle, ahdistaa ja harmittaa

Voiko elämä rullata edes sen pienen hetken vielä suorempaan?


Vastoin rakkaan ystäväni vastustelua, kirjoitan blogiin asiasta. Tosin en kerro mikä on, en ennen kun oikeasti tiedän paremmin ja tiedän miten toimin. Eli tänään vielä kaikki on hyvin ja huomenna tiedän mitä tapahtuu. Kukaan ei ole kuolemassa, kukaan ei ole loukkaantunut, mutta itseä ahdistaa ja pahasti. En kerro tarkemmin mihin se liittyy, mutta haluan kuitenkin kirjoittaa ja purkaa itseäni ja tunteitani jotka tänään on noussut tämän viimeisen 2 tunnin sisällä todella usein pintaan. Kyyneliä on vuodatettu ja kun kysellään mitä on sattunut ja kerron asiasta sanotaan vain että "pikkujuttu". Ja toivottavasti se sitä onkin.

Sen verran sanon että herkkänä tällä hetkellä olen. Kaikki tuntuu että kaatuu päälle, tulee taas sellainen "mitä olen taas mennyt tekemään" -tunne. Onneksi ihmiset ympärillä tsemppaavat ja kannustavat. Huomenna uudestaan yhteys tahoon joka tietää enemmän. Päässä pyörii ilmoille heitetyt syytökset ja solvaan itseäni siitä että olen ehkä antanut jotain tapahtua. Pohdin ja mietin mitä olen tehnyt ja mitä jättänyt tekemättä, mitä voisin tehdä toisin ja miten saisin kaikki taas kääntymään oikeaan suuntaan. Liian kauan tuntuikin jo menevän homma putkeen, ja niinkuin paljon olen sanaa "super" käyttänyt, superisti. Tässäkö oli tämän hyvän alun ensimmäinen piste?

Kaikkeni teen nyt, huomenna ja tulevaisuudessa että ei mitään tapahtuisi. Nyt nostetaan vain peukut ylös, kuullaan mitä huomenna tapahtuu ja nähdään onko tämä panikointi turhaa vai oikeutettua. En uskalla luottaa tunteeseeni, viimeksi kun oli tämä tunne se ei ollut hyvä, tällä hetkellä en halua luottaa siihen. Valmis olen taistelemaan nyt heti. Tallissa hevoset katsovat aivan hölmönä itkuista minua, eihän ne tiedä miten tässä panikoin. En halua vaan mitään Lurppa-tarinoita enää, en halua alkaa taistelemaan siitä enkä tiedä selviänkö siitä.

Painotetaan vielä. Ei ole syytä paniikkiin, kukaan ei ole kuolemassa, ei loukkaantunut tai mitään ei ole tapahtunut. On vain tullut pieni-iso mutka joka järkyttää minun henkistä tasapainoani, koska olen näissä asioissa erittäin herkkä. Joten nyt kaikki peukut ylös ja kädet ristiin ja toivotaan että olen itse vain turhan yliherkkä ja kyse on pelkästä inhimillisestä pienestä jutusta joka on pois hus helpoilla kotihoidoilla. 

Tekstistä ei kannata vetää johtopäätöksiä, ei pohtia mitä on tapahtunut, ei syytellä, ei solvata. Kerron sitten kun aika sen näyttää mitä tekee vai tekeekö mitään. Asiaa pohditaan ja käydään keskustelua niiden tahojen kanssa jonka kanssa se on suotavaa. Malttakaa, kyllä tekin vielä kuulette. Kuitenkin kirjoitin, sillä se helpottaa oloani, saan jakaa teidän kanssa tunteeni vaikkei se hyvä tällä hetkellä olekaan. En kaipaa sääliä, en mitään myötätuntoa tällä tekstillä. Halusin vain kertoa että tällä hetkellä olen ahdistunut ja kaikki kaatuu päälle. 

Valmis taistelemaan jos sellainen tilanne eteen tulee

Kommentit

  1. No hui, inhottavia tällaiset postaukset, ei voi kuin pitää peukut pystyssä ettei ole mitään vakavaa!

    VastaaPoista
  2. Voi ei, toivotaan että tämä on vain pieni juttu. Pidellään peukkuja. :) Pysy vahvana!!

    VastaaPoista
  3. hui tämmöset on pelottavia postauksia! toivottavasti ei mitään vakavaa..!

    VastaaPoista
  4. Kääk, kaamee postaus! Tuli heti mieleen syöpä tms. Tsemppiä ja voimia!!

    VastaaPoista
  5. Voi kauhistus !! pidän sinulle peukkuja pystyssä ja tsemppiä voimiisi. toivottavasti kaikki selviää ja on kunnossa asiat pian =) voimia sinulle =) t: http://hemsulin.blogspot.com/

    VastaaPoista
  6. Onko edes maailman ärsyttävimpiä tälläiset postaukset missä kauhistellaan, suretaan ja käsketään muita rukoilemaan mutta sitten ei kerrota miksi :D Jos asia on pikkujuttu, miksi siitä on niin vaikea kertoa? Olisit raapustanut tämän asian vaikka päiväkirjaasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) Asia on pikkujuttu, mutta minulle se on iso ja siihen on syynsä. Miksi kertoisin kun tiedän tätäkin blogia lukevan ihmiset jotka ovat todella pahansuopaisia ja tekevät sellaisia johtopäätöksiä joita en halua että tehdään ja arvostellaan sitten miten asiat hoidan.

      Arvostan kommenttiasi, tämä on blogini ja kirjoitan sinne sen mitä haluan, toivottavasti sinäkin arvostat sitä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan