Voiko sanaa "Super" käyttää liian monta kertaa? - Keravan kenttäkilpailut 16.6.

No, jos voi niin minä käytän. Sen merkitys on silti voimakas Super kun kyse on Super-puttetiimistä!

Puttetiimiin kuuluu sen jäsenet Terhi ja Molla, Senni ja Pyry, hoitaja Petra, satunnainen kuski Kari ja henkinen jännittäjä Äiti. Nämä siis viralliset puttetiimin jäsenet, vierailevia tähtiäkin löytyy. Eilen Puttetiimi lähti vajaalla kokoonpanolla, mukana vain uljaat kilparatsut sekä niiden vajaavaiset kuskit, Keravalle katsomaan miltä pääkaupunkiseudun haastavat radat näyttävät. Aamu alkoi aikaisin kun tuhisten nousimme ylös ennen kukon laulua. Tai oikeastaan kun olimme pihalla kuulimme kyllä naapurin kukon kiekuvan, eli jokseenkin kukonlaulun aikaan taidettiin nousta. Kaikki oli illalla pakattu autoon, joten teimme hevosten harjauksen, suojituksen ja lastauksen puolessa tunnissa. Matkaan varattiin paljon aikaa, sillä emme kumpikaan olleet ennen ollut Keravalla.

Matka sujui kuitenkin ongelmitta ja oltiin perillä hyvissä ajoin. Ehdittiin moikkailemaan tuttuja ja katselemaan muiden suorituksia ennen kun alettiin varustamaan itseämme suorituksiin. Olimme sopivasti aivan samoihin aikoihin radoilla. Itse verkassa Terhin startatessa ja radalla Terhin suorittaessa rataesteitä. Ja sitten taas Terhin viedessä Mollan varusteita pois, olin itse rataesteillä.. Joten materiaalia on suhteellisen vähän! Sain kuitenkin kaksi ihanaa reipasta, avuliasta tyttöä, Aino Kari ja Nelli Lehtonen super kiitokset!, kuvaamaan Mollan ja Terhin kouluradan! En kerro Terhin suorituksista sen enempää kun en tiedä tuntemuksia, mutta sanon että koko päivän ne olivat superhienoja ja lopulta saivat 5. sijan! Hyvä tytöt, olette parhaita! Miettikää, ilman estevirheitä (rataesteillä yksi puomi putosi) olisivat olleet 3. sijalla ;)

Pyryn suoritukseen voidaankin sitten panostaa enemmän, sillä itsellä siitä tuntemukset. Materiaalia ei tullut kun maastosta, mutta toivottavasti jossain vaiheessa saadaan kuvia kuvaajilta! Pyry oli kuitenkin äärimmäisen loistava, mieletön! Teimme varmaan rennoimman kouluratamme ikinä, saaden samalla siitä surkeimmat prosenttimme ikinä. En vain voi ymmärtää. Hevonen oli oikeasti rento ja hyvä ratsastaa, kuunteli pienintäkin apua ja teki kaiken mitä pyysin. Paperissa oli kuitenkin 6-7, kaksi 5 ja yksi 4. Istunnasta sain vitosen! Sillain mitä ihmettä! Tuntui että pystyin vaikuttamaan istunnallani jokaiseen pieneen liikkeeseen ja silti istuin siellä väärin, kyllä pisti harmittamaan! Lisäksi paperissa mm. mainintoja siitä että paino reisille, hevosen laukka maahan sidottu, istun vinossa jnejne. En kyllä allekirjoita kaikkea tuomarin sanomaa, mutta koska rata ei tullut videolle, tyydyn tähän ja totean: tästä on hyvä jatkaa! Kouluprosentteja tuli siis harmittavat 57,22%, virhepisteiksi muutettuna 64.2.

Mutta fiilis on tärkein! Suunnattiin heti rataesteille, ja otin huimat kaksi hyppyä ja samantien radalle. Ja suoraan sanottua se oli ihan hirveä. Hevonen on kyllä tullut mielettömästi tarkemmaksi ja nopeammaksi, meinaan välillä kun se lähti lapasesta ja otti puolikkaita se silti pääsi koko radan nollilla. Eli kuski vikisi kyydissä hevosen kurvaillessa sinne tänne. Linjojen välissä välillä hävisi tai sitten jos otin kiinni, tuli niin nopeasti takaisin että oli melkein ravilla. Jarrut siis välillä toimi, välillä ei, tultiin välillä ihan epätasapainossa ja sarjallekin saatiin kaksi laukka-askelta. Kiitän onneani ettei tullut videota radasta, heh! Mutta on se hevonen melkoinen tykki, ei kolissut ja nopeasti jalat keräsi ja kaiken korjasi, ratsastajan virheitä myöten! 

Eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen olikin sitten taukoa. Kylmetettiin ja juotettiin hepat ja sitten uljaat ratsut menivät virkistys unille autoon. Sillä välin kävimme kävelemässä maastoradat. Käveltiin tuttarin rata heti harrasteen jälkeen. Kyllä sanotaanko että oli haastetta radassa. Ensimmäiset 5 estettä ihan ookoo. Kaksi ensimmäistä pienempiä "tervetuloa radalle" esteitä. Kolmas este jo isompi pöytä (mihin moni hevonen kolautteli..). Neljäs taas pöytä ja viides hauska risueste. Sitten tuli se kauhea pelkäämäni "trakehener", keravan kauhu. Sitten tuli oikeasti pähkäiltävää. Vino sarja (3-4 laukkaa), sen jälkeen loivaan alamäkeen ISO pöytä ja porttitraksu. Kaikki putkeen ja hermojen piti pysyä kurissa tässä. Sen jälkeen vielä koivueste puiden keskellä, vesieste (ylöshyppy + sarja veden kautta) ja viimeisenä sitten vielä pöytä. Kamera jäi harmittavasti autoon, joten tällä kertaa ei niistä kuvia muuten kun kypäräkamerasta. 

Sanotaanko että jännitti ja pirusti. Ei oikeasti ole ikinä, ikinä, maasto-osuudelle lähteminen jännittänyt. Siellä oli tehtäviä kuten oli sanottu ja siellä oli muutenkin vaikeampia asioita kun aikaisemmissa radoissa. Esteiden korkeus oli kohdillaan, ei ollut missään kohdassa mitään yksinkertaista "helppoa" estettä. Paineita jotenkin lisäsi kun keskustelin kavereiden kanssa siitä miten ne sarjan suorittivat. Kyllä, vinoon pitää tulla, sanottiin. Muuten vaihtoehtoina todella tiukka kääntyminen, eli sulla tulee olemaan vaikeuksia. Siinä sitten nieleskeltiin jännitystä. Lisäksi vielä kaikki kolautteli isolle pöydälle jo heti kolmosella, joten sekin syystä jos toisesta pisti jännittämään. Verkassa pystyin hädin tuskin olemaan kevyessä istunnassa ja lähtökarsinassa olinkin aivan turta. Ja kyllä radallakin olin takuulla hengittämättä, sen verran keuhkoja särki maalissa.. Mutta me selvittiin! Ilman virheitä, ilman mitään ongelmia! Hevonen on aikalainen super-tykki! Tästä teki hauskaa vielä sen että rata ei edes tuntunut vaikealta! Fiilis siis aivan mahtava!

Monta monta minuuttia mietin kehtaanko julkaista tätä kypäräkamera-materiaalia vai en, mutta kai sitä sitten rohkaistun julkaisemaan ;)

Fiilis? Pitääkö se vielä toistaa? NO SUPER!
ps. muistakaa kertoa "Mitä mieltä sinä olet?"