Kauden surkeinta höystettynä kauden parhaimmalla!

Fakta on se ettei kaikissa osakokeissa vaan pysty onnistumaan!

Mutta silti siitä kaikesta huolimatta, en voi sanoa etten olisi edes tyytyväinen. Kaikki ei mennyt nappiin ja suunnitelmien mukaan, mutta silti ensimmäinen kansallinen kenttästartti on takana ja fiilis hyvä. Jäljellä on enää Niinisalo ja sen jälkeen loppukauden este- ja koulukisat ja sitten tullaankin jo jouluun ja uuteen vuoteen - ja uusiin tuuliin! Mutta ennen joulua ajattelin kertoa teille tosiaan Kangasalan kenttäkilpailuista ja meidän ensimmäisestä kansallisesta startista. Viikonlopussa oli harmia, ahdistusta, iloa, onnen kyyneleitä kun ehkä vähän kiukkuakin. Sekä kuskilla mieletön flunssa.

Lauantaina pakkasin Pyryn ja Mollan - joka meni Artsille viikonlopuksi, missä Petra hoisi sen - autoon ja lähdin keskustaan. Keskustassa purettiin Molla autosta ja pistettiin Johannan Paroni-poni kyytiin, painoin vaihteen silmään ja lähdettiin kohti Kangasalaa. Pari tuntia kesti matka ja tosiaan kello oli silloin jotain puoli seitsemän aamulla. Oma startti oli vasta 12.45, joten kiirettä ei itsellä ollut. Perillä purettiin hevoset karsinoihin - kun pienen etsimisen jälkeen saatiin ne - ja autosta tavarat. Matka Pohtiolammen ja Wääksyn välillä oli yllättävän lyhyt, olin odottanut pidempää! Parsa - eli Paroni toisin sanoen - laitettiin heti kuntoon ja Johanna meni verkkailemaan ja radalle. Itse katsoin ja kuvasin Johannan verkkaa ja radan, mutta kun he lähtivät Pohtikselle, jäin Wääksylle kuvaamaan koulua ja valmistautumaan omaan suoritukseen. 

Aika menikin kuin siivillä opetellessani rataa ja kuvatessa ja keskustellessa tuttujen kanssa. Pian menin laittamaan Pyryä kuntoon, harjasin ja letitin sen. Sitten varusteet itselle ja hevoselle ja eikun menoksi verkkaan! Ja ai että! Pyry oli hieno! Sain sen alun jännittämisen jälkeen rennoksi ja hyväksi ratsastaa. Laukat oli mielettömän hyvät ja fiilis korkealla. Siinä vaiheessa kun kuulin että ollaan maneesissa, niskakarvat hieman nousivat, mutta ajattelin että ei nyt panikoiduta. Verkka tuntui hyvältä ja hyvällä mielellä lähdettiin radalle.

© Mirella Ruotsalainen - lävistäjä keskiravia - Ja kyllä, minä istun jopa ihan hyvin!

No, maneesiin päästiin ennen suoritusta pyörimään ja Pyry tuntui vieläkin ihan hyvälle. Hieman jännittyi, mutta sain sen kohtuullisen hyvin rennoksi. Radalla kiersin ensin kentän ja sitten taivuttelin ja muuta pientä. Pyry vaikutti hyvältä ja lähdin hyvällä fiiliksellä aloittamaan. No, ei se mennyt kuitenkaan ihan hyvin. Raviosuus oli hyvä, itse olin kuitenkin hieman huolimaton teiden kanssa ja ympyrät pääsivät laajenemaan. Ohjelman - FEI kenttäkilpailuohjelma poneille 1993 - laukkaohjelma on meille kuitenkin tässä vaiheessa vaikea, sillä siinä on paljon nopeita siirtymisiä askellajista toiseen ja tässä vaiheessa hevonen hieman hermostui ja meni kaikki hieman pipariksi. En lopettaessa ollut täysin tyytyväinen, mutta tiesin faktoja. Rata oli parempi kuin Keravalla - tasaisempi ja rennompi - mutta ohjelma tämän hetkiseen tilanteeseen hankala. Kuitenkin veikkailin semmoisia 57% papereita. Suurin yllätys lieni se, että paperissa komeili 53%. Onhan se sanomattakin selvää että harmitti.

Mutta ehkä lauantai vain ei ollut meidän päivä? Seuraavaksi vaihdettiin kamat Pyrylle ja lähdettiin kävelemään Pohtiolammelle. Siellä oli siis esteosuus. Rata oli melko helppo, perusesteitä, kahdessa oli muutamia "pelokkeita" esteen alla. Verkassa Pyry oli hyvä ja vaikka toin parille esteelle huonosti, hyppäsi kuitenkin rehellisesti. Heti kun aloitettiin ilmoittauduin sisälle ja päästiin lähtemään toisena. Kertasin vielä radan ja lähtömerkin saatuani ei kun radalle. Alkurata meni todella hyvin. Hypyt osuivat kohdalle ja vaikka Angry Birds este olikin Pyrystä hieman pelottava se hyppäsi sen ilmavasti. Sitten tuli ehkä radan haasteellisin kohta ja vaikka ratsastin - mielestäni - ihan huolellisen tien, herra kielsi. Kyllä, olin aivan äimän käkenä ja en oikein tiennyt mitä tehdä. Kiellon takia hermostuin ja pistin sitten liikaa painetta, joka kostautui sarjan a-osalla ja puomin tiputuksella. Loppurata olikin sitten sellaista rämpimistä että oikein hävettää..

No, harmittihan se. Hevonen karsinaan, savet jalkoihin ja muihin hommiin. Siinä sitten vietettiin iltaa, käytiin katsomassa loput radat ja Johannan maasto. Illalla käveltiin Suokkien maastorata ja tein siitä walkthroughin. Mitä mieltä muuten olette siitä? Olisi tarkoitus tehdä tälläisiä jatkossakin jos vain jää aikaa ;) Kuitenkin ilta sitten meni siinä ihmetellessä netin ihmeellistä maailmaa ja hevosta hoitaessa ja jännittäessä. Olin jo niin varma että tipun sunnuntaina hautaan..

© Mirella Ruotsalainen ja Katriina Tenhunen

Sitten koitti sunnuntai ja maastopäivä. Kauhulla odotin sitä kun hevosta pitää alkaa varustamaan. Tiesin jo että jos selviän haudalle niin siihen sitten jää meidän matka. Vaikkei tosiaan haudat ole suuri ongelma meillä ollutkaan. Ja siinä kaiken toiminnan ohella pian oli aika mennä varustamaan Pyryä. Johanna auttoi kuntoonlaitossa ja olimme hyvässä ajassa valmiita. Tein todella pitkän alkukävelyn ja menin 20 minuuttia ennen starttia verkkaamaan. Verkkasin kevyesti ravissa, ensin taivuttelin ja sitten otin muutaman pätkän hieman reippaampaa ravia. Sen jälkeen hidasta laukkaa ja siitä sitten ympyröitä ja suunnanvaihtoja. Pyry tuntui melko hyvältä ratsastaa, se oli kuuliainen, mutta kuitenkin reipas ja innokas.

Verkkahyppyjä otin vain kaksi, ensin pienen pöydän ja sen jälkeen penkit. Penkeillä Pyry teki jonkun ihan ihmeellisen hypyn ja minua kouraisi ikävästi vatsasta. Jos hevonen pelkäsi ihan "tavallista" verkkaestettä, auta armias miten maasto sujuu. Ja ei aikaakaan kun ensimmäinen ratsukko ampaisi matkaan ja meille huudettiin että "kaksi minuuttia". 

Yllättävää kyllä, siinä kahden minuutin aikana ehtii käymään asioita läpi. Miettiä mitä sitten jos ja jos ja kun. Kohta on minuutti. Napsautin kepeästi hymyille kypäräkameran päälle ja katsoin että kello oli oikein asennettu. Puoli minuuttia. Sisällä oleva hermostuminen alkaa väistyä ja veressä kohista, kohta päästään maastoon! 10 sekunttia. Napsautan kellon päälle ja varmistan että se menee oikein. 5-4-3-2-1 ratsasta. Ja kyllä, minä ratsastan. Ratsastan reippaasti ensimmäiselle esteelle ja otan sen jälkeen pienen spurtin. Ennen kakkosta kiinni, Pyryllä pientä - kyllä, vain selästä havaittavaa, täysin pientä lihasten värähtelyä - empimistä, mutta korotan ääntä ja se menee ilmavasti kakkos esteen. Laukkaa eteen, pieniä pidätys vaikeuksia ja kiemurtelua, kuitenkin kolmonen hyvin. 

© Mirella Ruotsalainen - este nro 2 Muovix

Lähestytään raunioita, mikä on ulkonäöllisesti ehkä paikan hienoin este. Päästän ylöshypyssä lähtemään liian kaukaa ja tasapaino on huono sarjan b-osalla. Ryhdistäydyn, kokoan ja raipalla näpäytän että Pyry tulee terävämmäksi. Todella hyvä hyppy raunioilta pois, joka on siis hyppy alaspäin pienen esteen kanssa. Siitä rauhassa kaarretaan tynnyreille. Ongelmitta yli - vaikka kuski oli varma että se on niin pelottava että! - ja matka alashypylle jatkuu. Meidän ongelma kohta on ollut alashypyt, joten kokosin hyvin ja tulin rauhallista lyhyttä laukkaa. Mutta kappas, Pyry vain hyppäsi. Ei mitään katsomisia, jarrutuksia, ei mitään..

Jatkoin edelleen rauhallisessa temmossa, välillä kelloa vilkuillen. Yksittäinen sianselkä hyvin ja kohti vesiestettä. Vesitehtävä oli mielenkiintoinen. Hyppy vedestä oli onneksi pieni, mutta koska Pyry on osoittanut taipumusta kamikazeilemaan niillä, otin sen ihan lyhyeksi ja lähelle. Siitä nopea käännös takaisin veteen ja sininen arkku, mikä oli mielestäni kaikista pelottavin este jos hautaa ei lasketa. Mutta ei, ei mitään, herra paineli korvat hörössä menemään. Siitä laukkaa eteenpäin ja kohti hautaa. Hyvissä ajoin kiinni ja haudalla murinakarjuntaa - ihan turhaan. Kun hevonen päättää ettei se katso mitään se ei katso. Viimeiset esteet menikin siinä humussa ja aikaa kiinni ottaessa. Olin suorittanut tehtävät niin rauhallisessa temmossa, että meinasi tulla kiire! Maalissa kuitenkin ajassa, 3.35.

molemmat kuvat © Katriina Tenhunen

Valehtelematta: se oli kauden paras maasto! Saimme samassa kisassa kauden huonoimmat koulupisteet ja teimme kauden parhaimman maaston. Hevonen oli aivan liekeissä! Itselle jäi radasta todella hyvä fiilis, vaikka jännitinkin paljon. Pyry ylitti itsensä monta kertaa ja oli todella rohkea täysin vieraassa paikassa. Eihän se uusi huomio ole, mutta kuitenkin. Ja minulta tultiinkin kysymään että osallistunko suokkien SM kenttään! Lukijoille tiedoksi että ei, en tänä vuonna vielä. Olen tästä saavutuksesta mitä ollaan tähän mennessä saatu jo niin ylpeä etten lähde nyt liikaa hosumaan! Ensimmäinen kansallinen startti kuitenkin nyt takana ja se on mielestäni jo hieno saavutus näin vuoden yhdessä olon kanssa :)

Maanantaina ja tiistaina Pyry sai sitten viettää rentoja palautumispäiviä. Kauaa ei tämä kuitenkaan kestänyt, tänään - tai tarkemmin eilen - keskiviikkona, Terhi tuli vielä viimeistelemään treenit. Pyry siis tosiaan debytoi Perjantaina Suomenratsujen Kuninkaallisissa Helppo A:n! Voi kun minua jänskättää! Lisäksi itse hyppään kansallisen metrin perjantaina ja samuli puissancen lauantaina. Nyt sitten sormet ja varpaat ristiin että menee hyvin! Petra viritti sitten Mollan Terhille, joka menee siis perjantaina B:3 ;) Ja ennen kuin kukaan ehtii sanomaan, kyllä, kuvien laatu on huonontunut, sillä parempi objektiivi meni rikki! itkupotkuraivarit! Niin ja Terhin analyysejä lukekaa täältä!

Huh mikä selostus! Toivottavasti joku jaksaa lukea ;)