Siirry pääsisältöön

Uusia ennätyksiä ja vaiketa päätöksiä


sitä Keravan kenttäkilpailut olivat täynnä!

© Heidi Lammi / http://tiimin.galleria.fi

Siinäähän taas yhdet kenttäkilpailut takana. Kyllä se vain on niin että tämä on niin meidän laji kun voi olla! Kuitenkin ennen kun mennään tarkemmin syventymään tuohon kenttäkilpailuihin, mennään päätöksiin. Tosiaan nyt ollaan sitten päätetty muutama asia. Lähden Pyryn kanssa Kangasalalle Suokkien helppoon ja Molla ei osallistu ollenkaan mestaruuksiin, kuin vasta Niinisalossa syksyllä (kenttä). Molla on tehnyt todella hienon kauden ja vain muutamasta lähdöstä palannut ilman ruusuketta. Niinpä tämä kausi tulee olemaan viimeinen. Onhan tammalla jo ikää (15 vuotias) ja ollut aktiivisessa käytössä jo miltein 10 vuotta. Tänä aikana ollaan kilpailtu aika äärirajoilla ja onhan nämä vuodet ollut ihan mahtavat! Kyllä varmasti vielä seuraavinakin vuosina tamma tulee joihinkin kisoihin mukaan ja edelleen hyppää kotona maastoesteitä, mutta virallisesti ei treenata enää tammaa kisoihin. Tähän on monta syytä ja Molla siis päättääkin "virallisen kautensa" Niinisalossa 22.-23.9. sph kenttämestaruuksissa. Näin ollen keskityn lähinnä Pyryyn ja - jos vain nyt kaikki menee suunnitelmien mukaan - mahdollisesti toiseen kisattavaan.

Mutta, sitten takaisin Keravalle. Aamulla lähdettiin - erittäin lyhyiden yöunien jälkeen - Keravalle klo 5. Itse ajoin alkumatkan, mutta olin niin väsynyt että ennen Riihimäkeä äiti siirtyi ajamaan. Itse kuorsasin sitten Terhin olkapäällä Keravalle asti ja perillä oltiin ihan hyvissä ajoin. Juostiin Terhin kanssa saman tien katsomaan esterata ja Terhi meni kansliaan kuin itse menin auttamaan äitiä hevosten kanssa. Startit oli minulla ja Terhillä melko lähekkäin, itse lähdin toisena ja Terhi viidentenä, tietenkin eri luokissa. 

Aloitetaan vaikka Mollasta näin nopeasti. Terhin ja Mollan koulurata meni ihan hyvin. On se paremminkin mennyt, mutta oli tasainen ja hyvä. Prosentit oli 69,38%! Vautsi, hyvä tytöt, esteetkin meni puhtaasti ja tamma oikein lensi yli esteistä! Maastoon lähdettiin siis kolmannelta sijalta ja poni toikin tuupparin jälleen maaliin ja siinä se oli! Koko luokan voitto! Ylpeä ponin omistaja on kovasti ja purr. On se niin hieno poni!  Niin ja tekivät uuden ennätyksen, loppuvirhepisteet olivat 47.1, hienoa tytöt, hienoa!! Tässä vielä videolla kaikkia osakokeita ;)



Sitten syventymään tarkemmin tähän minun ja Pyryn suoritukseen. Lähdin hyvällä fiiliksellä verkkaan ja pidin sen yllä kokoajan. Verkka oli pieni niinkuin viimeksi, mutta onneksi aluksi meitä oli vain kolme siellä. Silloin jo tuntui ahtaalta, miettikää sitten kuusi ratsukkoa! Pahoja mulkaisuja ja muminaa kuului, mutta hei, kaikille se verkka oli sama! Sanoinkin yhdelle tytölle joka pahoitteli kun tuli eteen, että joo, ei se mitään, väkisinkin tulee jossain vaiheessa eteen jos oikeasti haluaa hevosta verkata. No, onneksi päästiin nopeasti radalle. Rata ei vieläkään ollut hyvä. Parempi huomattavasti kun Hattulassa, muttei hyvä. Tiedän omat virheeni, ollaan niitä analysoitu ja ensi viikolla saankin hyvän ratatreenin missä harjoitellaan Kangasalan rataa useampaan kertaan. Että saadaan sitten minut taas istumaan oikein ja hevonen lyhyemmäksi. Ei siis mennyt niin hyvin kuin torstaina kotona, mutta kuitenkin sen verran kivasti, että paperissa oli vain yksi 5, kolme 6, yksi 8 (!!) ja loput seiskoja. Prosentteja saatiin hienosti 65,56%, joten ei, en ole ihan pettynytkään. Jos olisi mennyt vielä yhtä hyvin kun kotona... No, seuraavalla kerralla sitten!

© Heidi Lammi / http://tiimin.galleria.fi



Sitten olikin vuorossa esteitä. Mentiin Mollan ja Terhin kanssa samaan aikaan, mikä olikin loppupeleissä huono idea. Pyry hermostui siinä vaiheessa kun Molla meni radalle ja en taas tajunnut että olisi pitänyt verkata Mollan radan jälkeen vielä hetki ennen kuin menee hyppäämään. No, tyhmästä päästä sitten kärsi suoritus. Hevonen ei ollut yhtään kuulolla, keskittyi aivan muuhun, meni pohkeen taakse, jos pidätti - tai pikemminkin jos pidäte meni läpi - jäi paikoilleen laukkaamaan. Hypyt tuli hyville paikoille, mutta ei keskittynyt yhtään jalkoihinsa vaan siihen että mihin tamma hävisi. Niinpä rasitteeksi tuli kaksi puomia alas ja tiputtiin tuloksissa sijalla 29. Harmittihan se kun tämänkin olisi voinut välttää, mutta kun ei tajunnut taas siinä tilanteessa.. huoh! 

© Heidi Lammi / http://tiimin.galleria.fi



Sitten tulikin oikein "mukava" 7 tunnin odottelu tauko. Katsottiin Helpon ja Vaativa An suorituksia. Vaikka kamera olikin mukana, en saanut kuvattua kun ei vain onnistunut. Lotan ja Rockyn koulusuorituksen sain kuvattua, mutta siihen se sitten jäikin. Sitten käytiin kävelemässä maastoradat, syötiin ja syötiin vähän lisää. Maastoradat vaikutti todella kivoilta, tuttarissa oli tosi kiva kun oli tullut alashyppy - jossa olin ihan varma että tipun tai Pyry ei mene - ja vesitehtävä oli todella mielenkiintoinen, hieman erilainen kuin viimeksi.

Samaan aikaan kun hokitin Mollan, laitoin myös Pyrylle hokit ja suojat valmiiksi. Taluteltiin Mollan maastosuorituksen aikana vuorotellen Pyryä ja kun Molla oli tullut - ja saatiin kuulla että se voitti! - mentiin autolle laittamaan Pyry kuntoon ja Molla pois. Siinä voiton huumassa oma maha kipristeli jännityksestä. Terhi oli samaan aikaan palkintojen jaossa kun itse menin radalle, mutta onneksi Henna ja Hennan äiti sai ikuistettua rataa! Superpaljon kiitoksia minulta!

Verkassa Pyry tuntui ihan hivenen liian räjähdysherkältä. Se pelkäsi mönkkäriä, autoa, lippuja.. kaikkea! Mutta verkkailin sitä kuitenkin rauhassa ja yritin Piken ohjeen mukaan olla välittämättä siitä ja tekemään vain sen mitä halusin. Pitää vain muuttaa omaa ratsastustaan sen mukaan millaisella päällä hevonen on! Yllättävän nopeasti tuli oma startti ja jännitti taas aivan hirmuisesti! Ja ei kun menoksi. Nyt keskityin täysin ratsastamiseen, ei vilkuillut turhaan kelloa ja keskityin reippaaseen tempoon alussa. Tavoite oli että saisin lopun ja vaikeammat tehtävät ratsastaa rauhassa ja huolellisesti. Ensimmäiset kaksi estettä meni hyvin, mutta sitten Pyry teki sen taas. Sillä on kyllä niin paljon itseluottamusta että kuskia alkaa jo hieman pelottamaan! Kamikaze-Pyry lähti isolle kolmospöydälle hippasen liian kaukaa (hippasen? Mielettömän!) ja rymisteltiin komeasti. Ei kuitenkaan Pyrylle tehnyt muuten tiukkaa ja itse olin aika hyvin kärryillä ja matka jatkui taas!

Jep, tässä se jo hyppää, kuski ei yhtään mukana... Eikä ole meinaan mikään pieni pöytä!

Pyry tuntui hyvältä radalla. Sain vinosarjan hyvin sisälle ja lähestyttiin uhkaavasti alashyppyä. Lähestymisessäkin pääsi suustani ärräpäitä (allekirjoittaneen huomio: "voi perseensuti") ihan vain silkasta pakokauhusta. Tein suunnitelman mukaan, kunnolla kiinni ja rauhassa alas. Mutta ei ongelmia, Pyry teki taas kaiken niiiin hienosti! Sitten vauhdilla kohti vettä ja veteen epäröimättä. Vesitehtävä super hyvin ja viimeisellä suoralla vilkaisin kelloa ja tajusin ettei saisi vielä mennä maaliin. No, tipallehan se meni, mutta maaliin puhtaasti, ajassa 3.02 ihanneajan ollessa 3.20! Eli täpärästi vältettiin aliaika virhepisteet! On se mieletön heppa, pakko sanoa! Materiaaleina sitten tietenkin kypäräkamera matskua kuten myös videota, jee! Niin ja tehtiin oma ennätyksemme, vaikkei sijoituttukaan. Loppuvirhepisteet 59,7, joten maaginen 60 pisteen raja alitettu, jipii!

Superkenttähirmu alashypyllä, HIENO mies! kuvat © Henna Kaskinen




seuraavia kisoja odotellessa!

Kommentit

  1. Hienosti meni! :) Harmi nuo kaksi pudotusta, olisi saattanut tulla toinenkin voitto kotiin ;)

    Varmasti vaikea päätös tuo Mollan juttu, mutta olen varma omistaja parhaiten tietää mikä on parasta (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mikä molla juttu? onko mulla mennyt nyt jotain ohi vai täääh?:D

      Poista
    2. Anna, niin.. turha lähteä jossittelemaan, mutta JOS olisin taas siinä tilanteessa tajunnut verkata enempi.. Mutta noooo :D olihan se melko vaikea päätös, mutta mielestäni ihan oikea, vielä kun tamma on ihan terve ja kunnossa :)

      Poista
  2. mulla on pyrystä ja mollasta kuvia keravalta ja ehkä myös videolla mollan koulurata, haluutko että lähetän ne sulle? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi, jos vaan viitsit! :) senni.roito@mollamaija.net voi lähettää!

      Poista
    2. noin kuvat lähetetty! :)

      Poista
  3. aaaaah, teidän meno on niin upeen näköstä ja toi kypäräkameranäkymä saa mulle kamalan kenttäkisakuumeen päälle!! no, jos sitä vaikka ensi keväänä.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi, kiitos kovasti :) Ja ei muuta kun kisoihin vaan ;)

      Poista
  4. onneks pyryllä on harjaa mistä pitää kiinni... :)

    vaan pyry niin iloisen näköinen tuolla maastossa!

    VastaaPoista
  5. Onnea Mollan voitosta! Ja hyvinhän teillä Pyrynkin kanssa meni, kehitystä on tapahtunut valtavasti, molemmilla:) jatka hyvää työtä ja hyvää blogia, t: lukija pohjois-suomesta

    VastaaPoista
  6. Tosi kivoja noi kypäräkameralla kuvatut videot! Tykkään!! :)

    VastaaPoista
  7. nappasin terhistä pari kuvaa kouluosuudelta ja teistä molemmista esteosuudelta:)!
    estekuvat on pikkasen huonoja ku olin ihan kujalla koko radasta nii en tajunnu yhtää mikä este seuraavaks..:D
    http://panja2.kuvat.fi/kuvat/11.8.12.+Kerava+kentt%C3%A4kisat/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov