29. syyskuuta 2012

Käväistiimpä tuossa hyppäämässä pari luokkaa..

Ja fiilis on mahtava!!

Nyt ei tullut ruusukkeita, ei edes puhtaita ratoja, mutta silti jotenkin fiilis on kuin voittajalla! Ensinnäkin, aamulla herättiin liian myöhään ja kolmen tunnin yöunien jälkeen sitten kiireessä laitettiin kaikki. Onneksi Petra oli mukana ja saatiin nopeasti heppa kuntoon ja traileriin (koska auto ei vielä kunnossa). Onneksi matkakaan ei ollut pitkä, sillä mentiin ihan vain opistolle kääntymään parissa tervetuliaisluokassa. Oltiin 90 cm 52 lähtijä, joten kun tultiin paikalle, radalla oli jotain 17 numeron luokkaa. Siinä sitten rokotusten esittelyä ja heppa kuntoon - eikun verkkaamaan! Verkkasin aika paljon ja Pyry tuntui läpi verkan hyvältä, joten hyvillä mielin lähdin radalle.

Rata menikin hyvin! 90 cm tuntui niiiiin helpolta jo, mikä on todella, todella hienoa! Koska siitä huomaa että ollaan oikeasti menty eteenpäin. Kuitenkin radan viimeinen este otti etujaloista pienen hipaisun ja tietenkin tippui.. Mutta edelleen korostaen että olen erittäin tyytyväinen!


Sitten olikin pitkä väli, sillä seuraavassa luokassa piti startata vasta numerolla 64 (joka sitten osoittautui lopulta 75). Petra löntysteli Pyryn kanssa kun itse katsoin muiden ratoja. Tavoitteet metrille oli saada hyvä fiilis radalla ja Petrallekin totesin että tällä hetkellä ei haittaa puomien alas otto yhtään, pikemminkin kunhan saadaan rytmi ja kokonaisuus toimimaan. Sitten kun hepalla on itseluottamus paikoillaan, on helpompi alkaa miettimään muuta. Eli ensin varmuutta ja sitten katsotaan!

Verkassa Pyry oli taas hyvä. Nyt siihen jopa tuli hieman takaisin sitä ruutia mitä siinä on aikaisemmin ollut. Verkkahypyt onnistuivat kaikki ja taas lähdettiin hyvällä fiiliksellä radalle. Ja huh miten hieno! Sain ratsastettua sitä hyvin, se tuli takaisin ja toimi pohkeesta hyvin. Lisäksi tavoite saavutettiin: Pyry oli itsevarma ja hyppäsi epäröimättä. Ensimmäinen puomi kuitenkin tuli heti alas. Tulin sille ehkä aavistuksen liian suurella paineella, minkä johdosta taas suunnittelemani väli meni hieman pepulleen ja jäätiin kauas kakkosesta (mihin olisin taas ottanut sellaisen puolikkaan mitä otin mm 4 ja 6 esteille) jonka Pyry päätti itse pelastaa hyppäämällä kauempaa. Kuskin moka! Sarjalle toin liian pliisusti löysänä ja väli jäi pitkäksi, mutta tässäkin Pyry pelasti hyppäämällä taas voimakkaammin. Eli kolme puomia tuli alas, mutta esimerkiksi kaksi viimeistä estettä oli mielettömän hyvät! Heppa on kyllä niin taitava ja ei ole kiinni siitä että kapasiteetti loppuisi, nyt vain aletaan hiomaan pikkujuttuja ;)


Jeee, hyvä fiilis! Postauksesta tuli hieman tynkä, koska halusin kirjoittaa tämän ennen töitä ja kuitenkin tässä on jo hirmuinen kiire töihin.. Joten hih, olkaa hyvä! Meitsi hihkuu ainakin onnesta, tuli niin hyvä fiilis tästä päivästä, jee!

28. syyskuuta 2012

Keskiviikkokarkeloita ja uusi lookki!

Lifestyle vaikkei ole sinne päinkään!


Joo, ei liity mitenkään hevosiin, mut tosiaan olin tänään kampaajalla ja laitettiin taas tukka pitkästä aikaa kuntoon ja nyt oon ihan sairaan ilonen kun se on niin kiva! Vihdoin pääsin tuhannen sävyn päästä pois ja on tässäkin päässä taas jotain järkee.. Mutta hevosiin! Eilen olin tosiaan Pyryn kanssa hyppäämässä keskiviikkokisoissa metrin ja heppa oli SUPER. Kuski mokasi muutaman paikan ja otettiin kaksi puomia mukaan, mutta pakko sanoa että rata tuintui niin vaivattomalta että oli niin kiva ratsastaa. Nyt kuskille vielä älliä ja rauhaa päähän, eiköhän se sitten siitä lähde! Laitan tähän pari tukka kuvaa ja sitten sen radan, missä on super heppa! Ja siis tosiaan surullisen lyhyt postaus, mutta väsyttää ja tein juuri opinnäytetyötä ja nyt pakko mennä pikaisesti nukkumaan!

Viikonloppuna kisat, joten raporttia sitten viimeistään silloin ;) Niin ja Niinisalo postauskin julki, sitäkin saa ja pitää lukea!


27. syyskuuta 2012

Totaali munaus kauden lopetuksena

Niinisalo ei tuonut tälläkään kertaa onnea


Mutta hei, voiko tuon (katsokaa nyt sitä...) näköiselle eläimelle olla siitä kovin vihainen.. Niin kauan kun Pyry pitää naaman "peruslukemilla" niin kauan sille voi olla vihainen. Niin mutta siis, koska kaikkihan tietää että Molla oli Niksulassa aivan super ja voitti, jätän tämän postauksen ainoastaan Pyry valtaiseksi. Mollan radat ja kaiken näette Terhin blogista täältä, mihin on suotavaa mennä kommentoimaan ponin huippusuoritusta! Itse Niinisalo postaus on tynkä, kerron vain pääpiirteisesti fiilikset, sillä ei tee mieli sen kummoisemmin muistella tätä surkeaa ratsastusta! En saa vain kirjoitettua kun jotenkin ajatukset pyörii niin paljon kaikkialla muualla!

Lauantain koulustartti, aloitetaan vaikka siitä. Ensinnäkin olin hyvissä ajoin paikalla ja aloin verkkaamaan, sillä epäilin että Pyry tarvitsi pitkän verkan. Huomasin sitten vaikka mitä ongelmia. Ei taipunut oikealle, puski, hirnui, oli levoton.. Kaikki taas ihme kyllä Niksulassa. Jouduin kokoajan tekemään, heti kun antoi hetken kävellä sai taas aloittaa alusta. En saanut edes verkassa tuntumaan sitä hyvälle, joten radalle lähdettiiin vähän "no, nyt hymyä ja tee parhaasi" -asenteella. Kai se jotenkin toimi, mutta eipä ollut mitenkään häppönen rata. Liian vähän seiskoja, liikaa vitosia ja liian tasaisesti kutosta. Niinpä se kostautui ja saatiin taas alle 60% tulos eli 59,57%. Ärsytti ja harmitti kun tiesi että parempaan olisi pystytty, mutta tällä kertaa näin taas!





Positiivistakin löytyi radasta, laukasta ei sanottu tällä kertaa sitten yhtään mitään ja lisäksi kehuttiin näyttäväksi hevoseksi! On se vaan niiin upea mies. Nämä vitosen kohdat olivat tosiaan keskiaskellajit; ravi (tahti kiihtyy), pysäytys (kättä vasten), ensimmäinen keskilaukka lävistäjällä (en muista mitä mainittiin, mutta polle tosiaan riehaantui...) ja toisen keskilaukan jälkeinen mutka missä piti mennä harjoituslaukkaa (saisi näkyä selkeämpi ero). Ja kaikki nämä ratsastaja pystyy korjaamaan, eli treeniä ja sillä päästään siitäkin!

Sitten mentiin reippaasti kiertämään hokit ja vaihtamaan varusteet. Meidän rataesteryhmä alkoi puoli seitsemältä ja oli tarkoitus loppua puoli kahdeksan. Itseä huoletti siinä vaiheessa valon määrä, mihin asti se riittää. Onneksi päästiin hyppäämään hieman aikaisemmin ja etuleimaan muita, meinaan tuntui jo muutenkin että oli niin hämärää ja kenttä oli hirveä kyntöpelto jo päivän ajalta. Videolta näkeekin miten kuski vaan himmaa ja himmaa ja himmaa.. Taustalla kuuluu Piken tuimia komennuksia mistä sain radallakin vähän tsemppiä. Esteillä tippui yksi, mikä oli omasta mielestä ihan sellainen tyypillinen vahinko. Pike sanoi videolla että tuli kovaa, laakana. Nojaa, omasta mielestä vain pohja teki siinä vaiheessa tepposet ja luisti alta ja ei Pyry saanut enää voimaa niin paljon hyppyyn. Pystyssä kuitenkin pysyttiin kuskin jännittämisestä huolimatta ;) Ja siis Pyryn nyppiminen johtuu ihan siitä että kuski ei antanut mennä, niin kuin Pike videossa toteaa.




No, sitten heppa talliin ja pyörällä kotiin, iltaa viettämään Elisan ja Emmin kanssa - Roosa saapui sitten joskus myöhemmin - ja nukkumaan. Aamulla ylös ja kuvailemaan kavereita ja kävelemään maastoradat. Innolla odotin maastoa, sillä oli muuttunut ja oli kiva päästä koittamaan uutta rataa! Päivällä kahdentoista aikaan lähdettiin tallille ja siellä Pyry ja Molla kuntoon ja ei kun kohti maastokoetta. Ensin ajattelin etten julkaise ollenkaan kypäräkameravideota, mutta sitten laitoin sen naamakirjaan ja oikeastaan on jo sama laitanko sen tänne. Varoitus heti että siinä on huutoa, kiukuttelua ja vihaisia otteita. Ei, tuo heppa ei oo ikinä ollut tollainen maastossa. Liikkui kyllä, mutta otti ihan turhia kieltoja. "Pelkäsi" rantabaaria mikä hypätty jo kaksi kertaa aikaisemmin. Ylämäen haudalle vain hiipui ja hiipui, vaikka siinä oli kannukset maksassa ja tein kaikkeni. Turhautumistahan siinä radalla oikeastaan oli - ja paljon. Rannassa ensimmäisen kiellon jälkeen käännyttiin vielä väärästä poukamastakin ja sekin kohta kun on ratsastettu jo kolmeen kertaan. Kyllä kiukututti, mutta maalissa kiitin silti hevosta, ei sentään hylkyä tullut! Maalissa haukuin sitä myös lehmäksi, mutta niin hiljaa ettei kameraan tullut sitä ;)

toinen kielto tuli siis tälle haudalle, mur!



Ei auta muu kun treeniä treeniä ja treeniä! Ensi vuonna sitten näytetään kyntemme!

26. syyskuuta 2012

5 syytä miksi jaksaa jatkaa?

Viisi syytä miksi ei halua olla häviäjä


Syy numero yksi: En ole luovuttaja. Rakastan itseni rääkkäämistä ja tiedän että se tuottaa tulosta. Ei tänne astikkaan pääse ilman hikeä, verta ja kyyneliä. Joskus harmittaa mutta hei, nyt leuka rintaan jo kohti uusia pettymyksiä. Ei ole mitään niin ärsyttävää kun luovuttaminen. Hakkaan ja potkin itseäni ja tiedän pystyväni siihen. Joukkue on sitä varten että siihen tukeudutaan ja luotetaan, tämä on tiimipeliä!

Syy numero kaksi: Minulla on maailman paras tiimi. Terhi, Petra, Äiti, isäpuoli Kari, hevoset.. Ennen kaikkea minulla on mielettömän ihana, lämminhenkinen ja täydellinen hevosen omistaja, joka jaksaa uskoa, toivoa, kannustaa, tsempata, kertoa minulle totuuksia ja antaa voimaa uskoa siihen että oikeasti pystyn siihen. Ei ole mitään parempaa kun se että luotetaan minun tekemisiin, päätöksiin ja tavoitteisiin. Minä nostan hattua juuri sinulle Johanna ja en tiedä mitään muuta tapaa kiittää niin suuresti kun virallisesti täällä blogissa julkistaa että olet aivan mieletön! 

Syy numero kolme: Häviäminen on kurjaa. En pidä häviämisestä, mutta senkin oppii. Ensi kerralla mennään paremmin ja ei hävitä. Tuloslistalla voi olla viimeinen, mutta silti fiilis voi olla voittajan. Asenne kertoo enemmän ja tavoitteet. Minä tavoittelen yhteistyötä ja aijon päästä siihen, olen voittaja silloin kun se toimii!

Syy numero neljä: Harrastus on minulle henkireikä. Pääsen pois kaikesta turhasta, saan harrastaa ja kilpailla ja se pitää mielen virkeänä. Niin ratsastaminen kun bloggaaminen ja valokuvaaminen on minulle harrastuksia ja siinä pitää välittyä positiivisuus ja tunteet. Tietenkin kerron ikäviä, surullisia, iloisia, murheita, epäonnistumisia. Ne on elämää ja niistä kirjoitan.

Mikä on syy numero viisi? Nyt lukijat vaadin teiltä aktiivisuutta! Nyt jos koskaan teillä on mahdollisuus sanoa miksi jatkaisin blogin kirjoittamista. Täällä bloggerissa on erittäin houkutteleva oranssi delete-nappi, mitä tekisi mieli painaa. Kerro, kommentoi, kritisoi! Anna äänesi kuulua ja kerro miksi jatkan tai miksen jatka blogin kirjoittamista.

PS. Pyry on aivan mieletön tykki ja korvasi Niksulan surkeat kenttäkisat tänään olemalla super ;)

24. syyskuuta 2012

Niksulan kotimatkan jälkeisiä fiiliksiä

kun ei matka mennyt ihan nappiin

Eilen tosiaan lähdettiin noin klo 19 Niinisalosta tyytyväisinä Mollan voiton johdosta. Oma harmitus (mistä tulen kertomaan varsinaisessa Niksula postauksessa) oli laantunut, vaikka Pyry saikin kuulla olevansa luuska ja lehmä, sekä monet muut versiot. En siis tarkoita että se sitä oikeasti olisi, kunhan piloillani haukuin sitä nimillä mitä tuli mieleen. Matka sujui ihan kivasti, mutta kun jo Niinisaloon mentäessä auto piti erittäin jännittävää ääntä, mistä emme Terhin kanssa päästy käsitykseen mikä olisi ollut, olimme molemmat hereillä ja kuulolla kokoajan. Lavian kohdalla äiti ja isäpuoli ajoivat hevosautoa hetken kuulostellen ja tutkien, päätyen siihen että se on varmaan jokin rengassimpukka tai joku menossa. Eli matka hevosautossa jatkui minun ja Terhin voimin (koska matkailuauto oli hurjan pelottava ajaa, HUI!).

Puoli yhdeksältä kuvattiin teille viimeinen niksula pätkä "Niinisalo day 3" missä on siis viitisen minuuttia Terhin jutustelua. Latasin senkin nettiin, vaikka kaikki ei mennyt ihan enää videon suunnitelman mukaan. Tässä vielä video teille:


No, ei ehtinyt mennä sitä reilua tuntia Loimaalle. Noin 15 kilometriä ennen Loimaata, todettiin Terhin kanssa monta kertaa että ei helvetti, tää auto ei oo kunnossa. Nyki ja nyki, niin kun kierrokset olisivat joko tosi alhaiset tai korkeat. Ja se paheni ja paheni. Loimaalle 9 kilsaa kyltti vilahti ohi ja sanoin vaan että onneksi kohta ollaan kotona. Mutta ei, nykiminen meni mahdottomaksi, siinä vaiheessa sanoin että ei helvetti, aloin jarruttamaan, samantien lähti auto lapasesta ja nytkähti oikealle, oikeasta sivusta meidän ohi vilahti satasta rengas ja auto puski samaa vauhtia pientareen ja keskikaistan väliä. En edes tiedä miten sain ninjailtua auton pysähtymään. Enkä meinannu löytää edes hätävilkkuja. 

Kun auto oli seis, hätävilkut päällä, tiedettiin että a. puuttuu rengas oikealta puolelta (edestä?) ja b. auto oli helvetin vinossa. Soitin saman tien isäpuolelle, että nyt puuttuu rengas ja kävelin samalla autoa ympäri. En tiedä olisinko mennyt niin pahaan shokkiin jos se olisi ollut eturengas tai paripyörän toinen rengas, mutta meiltä puuttui molemmat oikean paripyörän renkaat. Lisäksi paineilmaventtiili oli rikki, joten paineet oli ylhäällä ja auto oikeasti vinossa ja heiluvainen. Onneksi oli Terhi vieressä taputtelemassa olkapäähän kun itse paniikissa mietin jos Pyry nyt alkaa riehumaan ja heiluttamaan lisää autoa jolloin riski auton kaatumisesta ojaan - joka järkevästi ajateltuna voisi olla ihan naurettavan pieni mahdollisuus - kasvaa. En uskaltanut mennä livingin puolelle, en tehdä mitään muuta kun taskulampun valossa etsiä renkaita kun hätäkolmiotakaan en löytänyt.

Sitten tuli joku pakettiauto kuski, otti kauempaa n. 150 metrin päästä meistä renkaan ja toi meille. Toinen oli jossain toisella puolella tietä, en tiennyt missä. Samaan aikaan tuli Terhin isä ja meidän porukat melkein heti perässä. Tiedossahan se oli, ei siihen rengasta enää saanut (kaikki pultit poikki) ja hinuria kutsumaan. Petralta hakemaan toista koppia ja kotoa toista, Molla kun on laitakammoinen. Isäpuoli kovasti sanoi ettei vaaraa kaatumiselle ole ja eihän sitä välitöntä vaaraa ollutkaan, jos vain hevoset pysyivät rauhallisina. En itse uskaltanut mennä autoon, mutta isäpuoli kävi siellä sillä välin kun haimme traikkuja. Hinurikuski lupasi että voi nostaa hieman oikealta, jolloin tasapainoittuisi hieman tai voidaan laittaa pieni tunkki alle. Mutta ongelma oli vain se että  jos niin tekee ja Pyry tai Molla hermostuu, riski auton keikkaamiseen oli taas isompi. 

Tunnissa saatiin traikut paikalle ja heijastinliivit päälle. Kertasin mielessä suunnitelmaa millä saadaan hevoset turvallisesti alas. Pyry hermostuu heti kun näkee että Molla lähtee. Eli piti saada Pyry täysin irti ja ovi valmiiksi auki niin, että kun Molla on lastaussillalla, Pyry pääsee heti tulemaan perässä. Lisäksi ei helpottanut yhtään se, että lastaussilta oli jyrkkä, vinossa ja sateesta liukas. Purku meni suunnitelmallisesti. Kaikki mitä suunniteltiin saatiin toteutettua. Pyry katsoi ensin että mitä helkkaria, silta vinossa, en halua mennä oikeaan reunaan ja lopulta tuli melko valumalla alas, mutta ehjänä! Sitten ei kun hevoset traikkuihin ja.. Niin, tosiaan siinä vaiheessa kun pistin Pyryä lainatraileriin ja se stoppasi, muistin sen miksen pysty sen kanssa lähtemään yksin kopilla mihinkään. Pyry pistää helposti koppiin mennessä ranttaliksi ja ei halua mennä sinne. Hyppää sivuun ja jarrut kiinni. Hetken se mietti ja sitten se astui lastaussillalle ja käveli traikkuun. Onneksi ehdittiin laittamaan takaa rauta kiinni, meinaan sillä samalla sekunnilla se tajusi että Molla jäi ja se aloitti riekkumisen. Onneksi oli orin koppi käytössä (ei sillä että kaikkea kestäisi) ja sain Pyryn hyvin kiinni sinne ja Terhi pääsi isänsä kanssa heti lähtemään. Molla on taas niin super kiltti että käveli heti traileriin.

Kotona oltiin vihdoin puoli yhden aikaan. Hevoset saatiin turvassa karsinoihinsa ja Terhi pääsi lähtemään kotiin - kuinka onnellinen olen siitä avusta jonka antoi! Hieman hepat oli jäykähköjä, mutta ihan kunnossa, ei onneksi ollut kumpaakaan sattunut tai tullut traumoja. Lähdettiin sitten vielä tyhjentämään hevosautoa ja hakemaan isäpuoli Forssasta korjaamolta. Lopulta oltiin kotona kahden aikaan ja tarkoitus oli mennä nukkumaan, mutta kun kaikki pyöri päässä ja ei meinannut saada unta. Onneksi ei sattunut pahemmin, mahdollista olisi voinut olla vaikka mikä! Tällä hetkellä auto näyttää tulevan ihan kuntoon, ainoastaan yksi vanne meni rikki, vaikka olin varma että koko akseli siinä rytäkässä meni mutkalle. Ja en voi olla kun niin onnellinen siitä miten ihanan rauhalliset, kiltit hevoset minulla on.. Tunnin olivat siinä ikävässä kenossa ja syödä mussuttivat heinää ja molemmat vielä käyttäytyivät yllättävässä tilanteessa missä paljon vilkkuvia valoja ja pimeää todella hienosti! En voi olla kuin ylpeä ♥

En tiedä, kai syytän tästäkin jotenkin itseäni kun näin hirveitä painajaisia taas yöllä. Onneksi ei mitään sattunut, en olisi antanut anteeksi jos se koppero siitä olisi kaatunut, oli niin pirun arvokas lasti sisällä. Nyt olen sitten kärsinyt taas ikävästä päänsärystä kun ei nukkumisesta mitään tule ja väsymys painaa. Ehkä käyn nopeasti päiväunilla ja sitten voisin mennä heppoja hoitamaan. Ei sovi unohtaa sitä että Molla kuitenkin voitti eilen sph kenttämestaruuden! En vielä sano Pyrystä muuta kun että melkoisen surkea kauden lopetus, mutta on se silti minulle tärkeä ja tästä nyt vain harjoittelemalla taas eteenpäin!


Teen nykyään hirveästi vertailukuvia, koska niitä on niin hauska katsoa. Tällä kertaa oli sopivasti Niksulan viime syksy kisat ja tämän syksyn kisat, joista on tasan vuosi välissä. On se vaan niin mainio jätkä tuo hevonen! Näkyykö tässä kuvasarjassa muutoksia? Itse ainakin istun paremmin, nyt enää jalat ja kädet paikoilleen niin johan pomppaa!

Kun kolme tuntia venähtää reiluksi kuudeksi tunniksi..

Onneksi päästiin kaikki ehjinä kotiin, huomenna lupaan tarkemmin, nyt väsyttää.. MUTTA


Suomenpienhevoskenttämestarit 2012!!

21. syyskuuta 2012

NIINISALO DAY 1

pimpeli pom!

Huvittavuuden Huippu!

Kyllä on onni että on taas yli vuosi mennyt tästä kuvauksesta

Minua pisti hieman hiertämään - vaikka enemmänkin nauramaan ja hilpeytymään - tuo viime postauksen ihmeellinen kommentointi anti. Miksi säädän ja kun on niin epätasainen ja kypäräkin tuli otettua palkintojen jaossa pois. En jaksa puuttua siihen enää, sillä no, kaikki tuli selvitettyä kommenteissa ja itse mainitsin kaiken tarvittavan tekstissä. Nyt kuitenkin päätin vielä hilpeyttää itseäni - ja lukijoita - sillä, miltä Pyryn ja minun meno näytti toisena päivänä kun se oli meillä. Tässä teille kaksi videota, enjoy!



Heh! En minä vieläkään täydellisesti sillä ratsasta, mutta ainakin on kehitystä tapahtunut, vai mitä sanotte? ;) Ja voin muuten todeta ettei ollut helppoa silloin aluksi ratsastaa hevosta jolta puuttui oma moottori täysin.. Sekä ennen kuin ketään kysyy niin ei, en tiedä mitä ravi videossa säädän. Näistä klipeistä on aikaa jo reilusti vuosi!

20. syyskuuta 2012

Vihdoin selostamaan: Super-Pyry teki sen taas!

Superhieno Pyry-mies otti aluemestaruushopeaa ja oli vielä hieno maastoestetreeneissä!

© Lars-Erik Jansson

Heti alkuun sanon, että tällä kertaa postaus tulee olemaan hieman suppeampi, sillä olen tässä päivän kärsinyt niin hirvittävästä päänsärystä. Kuitenkaan en viitsi enää venyttää tätä tekemistä enempää, joten tässä nyt sitten pieni selostus viime viikonlopun aluemestaruuskisoista ja tiistain maastotreeneistä. 

Lauantaina minulla piti olla vapaapäivä, mutta koska töihin ei saatu ketään (en usko, he vaan halusivat juuri minut...) menin sitten Perjantain hauskasta edelleen kärsivänä lauantaina töihin ja klippaaminen sai jäädä. Perjantaina oltiin Forssassa baarissa katsomassa Petri Nygårdia ja ilta venähti pitkäksi ja noloksi.. Siitä ei siis sen enempää. Lauantai aamu meni sitten ikävissä merkeissä ja illan olin töissä. Töiden jälkeen vielä pakkasin kisakamat autoon ja sunnuntaina herättiin siinä kuuden aikoihin - ja ei kun menoksi! Molla lähti seurahepaksi mukaan kun ei viitsitty sitä jättää yksinkään kotiin. Perillä oltiin (yhdestä pienestä mutkasta huolimatta) ihan hyvissä ajoin ja ehdin sitten katsella vähän paikkoja ja tutustua rataan. Petra hoisi taas super hyvin Pyrtsän, joten keskityin täysin itseeni.. Mitä luksusta!

Ekana hyppäsin 90 cm. Pyry on kahden luokan hevonen ja yleensä se on toisessa luokassa parempi, joten otin ysikympin varoiksi alle. Ja ihan hyvä päätös oli, sillä se oli ihan.. hirveä! Tai itsekkään en osannut ratsastaa, menin liian pitkällä ohjalla, liian hiljaa, liian kovaa, liikaa sitä ja tätä. Joka tapauksessa ratsastin huonosti kaikinpuolin ja ei ollut hyvä rata, en viitsinyt edes videota ladata.. Harmitti ja ketutti oma ratsastus, ei niinkään ne kaksi tippunutta puomia.

Suomenhevosten mestaruus alkoi melko pian 90 cm jälkeen. Kävin syömässä yhden leivän ja kävelemässä radan, Petran taas hoitaessa Pyryä. Nyt olin itselleni jopa hieman vihainen, koska olin sen pienemmän luokan ratsastanut niin huonosti! Verkassa otin enemmän laukkaa, kokosin ja keräsin ohjat käteen. Pyry tuntui paljon, paljon paremmalta ja hypyt olivat hyviä. Nyt halusin lähteä radalle hakemaan vain puhtaan nollan, millään muulla ei ollut merkitystä. Tasainen, siisti, puhdas rata.

© Annika Mäki / http://photoma.galleria.fi

Ja sitten vain radalle. Nyt oikeasti taas ratsastin! Huonosti, mutta ainakin yritin tosissani. Ja en voi sanoa kun että oli se kyllä SUPER-Pyry! Ykköselle tasapainoton hyppy ja kolmoselle ja kutoselle juureen, mutta erinomaisen hieno mies! Teki niin varman ja helpon oloisen radan ja hyppäsi minun pelkäämäni esteet parhaiten! Kaikki meni täydellisesti, paikat löytyi.. Kunnes tuli viimeinen. Ajattelin vain että nyt en tee mitään, menee hyvin, lähti hyppään hyvin, hyppäsi hyvin. Ja sitten kuului tumps. 4 virhepistettä! Harmitti, mutta samalla olin tyytyväisempi kun ikinä! Olin radalla hieman epävarma, mutta kuitenkin hevonen teki tosi hienon radan ja sitten sain vielä kuulla että mentiin uusintaan! Uusintaan mentiin siis ratkomaan hopea- ja pronssimitalit!

Huh että jännitti! Miia meni ennen minua ja heille tuli 8 vp. Itse lähdin radalle taas asenteella että hengissä maaliin! Perusradan ratsastin suht ookoo, mutta uusinnan kusin kyllä täysin! Onnistuneet hypyt olivat kahdelle esteelle, loput sitten Pyry pelastelikin. Kolmoseste saatiin leväytettyä kunnolla, sarja tultiin kahdella laukalla ja viimeinen ravissa.. Että olen hyvä! Onneksi kuitenkin on supersuper-upea-hieno Pyry ja toi kuskin hengissä maaliin vain 4 vp ja siitä seurasi sitten hopeamitali

Tavallaan harmitti kovasti, mutta harmitusta enemmän olin kyllä onnellinen. En missään tapauksessa uskonut pystyväni näin hyvään tulokseen! On minulla mieletön heppa, pakko sanoa. Jos se perusradan viimeinen olisi pysynyt ylhäällä.. No ensi vuonna on sitten vielä jotain mitä parantaa ;) 



© Annika Mäki / http://photoma.galleria.fi & Lars-Erik Jansson

Ylpeä olen, en voi muuta sanoa! Maanantaina hevoset saivat rennomman maastoilupäivän ja Tiistaina sitten käytiin Piken silmien alla vielä hyppäämässä maastoesteitä. Olen nyt ollut tässä kuukauden verran hieman epävarma ja ratsastanut taaksepäin, joten teki hyvää mennä Piken valmennukseen ja oikeasti ratsastaa enemmän laukkaa. Valmennusmeni ihan ookoo hyvin, heppa tuntui hyvältä ja palasia meni kohdalleen. Ei ollut aivan superhyvä, mutta hieno Pyry oli, sen Pikekin myönsi. Ja oli niin helpottavaa taas päästä puhumaan Piken kanssa! Hypättiin pieniä maastoesteitä ja haettiin rytmiä ja varmuutta minulle, hepalla sitä oli vaikka muille jakaa!


Valmennuksen jälkeen hyppäsin vielä Mollalla muutaman kerran, ettei olisi viikonloppuna niin villi. Villiä menoahan se oli ja kun tamma on kyllä niin poni kun voi olla! Aina kun menee selkään tulee se "tää on niin pieni" -kiljahdus! Laukkailin ja hypin muutaman kerran tukkeja. Aina se teki pienimmälle trakehnerille ihme loikan. Paikka oli hyvä, mutta hyppäsi terävästi ylös ja kyllä, siellä oli tosi hankala olla mukana! Katsokaa esimerkki tästä.. Oli kyllä ihan hassu tamma. Sitten hieman leikin varista (tai siltä se kuulostaa) ja tamma meni tosi nätisti koko tehtävän. Käytiin sitten vielä hyppäämässä alashyppy ja matkalla tuli vastaan peuroja mitä Molla pelästyi ja niskani naksahti melko ikävästi. Ei kuitenkaan pikkutamma minua onneksi tiputtanut! Lopetettiin vedelle ja nyt sitten hyvillä mielin Niinisaloon! Tässä vielä lisää ääni- ja tyylinäytettä:


Pyryn korvatkin vilahtaa videossa! Pyrystä puheenollen, latasin summamutikassa muutaman videon Pyrystä nettiin toisesta ratsastuskerrasta kotona. En tiedä vielä julkaisenko niitä blogissa, mutta on niiin kiva katsoa kun huomaa että on mennyt niin itse kun hevonen miljoona tuhatta vuotta eteenpäin! Nyt kuitenkin näihin innokkaisiin tunnelmiin ja pian taas lisää!


16. syyskuuta 2012

14. syyskuuta 2012

Huomenna koittaa karvakato!

Klips klaps sanoo klipperi, mutta ennen sitä eiliseltä video


Huomenna tosiaan itselläni on vapaa päivä, joten hevoset kokevat karvakadon kun klippaan ne. Unohdin lähettää klipperin terät huoltoon, joten toivon mukaan saan vielä Pyryn klipattua, eikä jää puolitiehen... Tällä kertaa taas hakusessa mitä klipattaisiin pyllyihin? Mallit tulevat olemaan viime vuotisen kaltaiset, mutta pyllykuvat ovat vielä harkinnassa. Mollalle uskottavasti tulee olemaan edelleen sydän, mutta Pyryn en ole vielä aivan varma.. Ehdotuksia?

13. syyskuuta 2012

Positiivinen ASENNE = HYVÄ suoritus

Minä osaan, minä onnistun ja minun kisat tulevat menemään hyvin


Kävin eilen Outin kanssa melko valaisevan keskustelun. Olen yrittänyt olla positiivinen, mutta jo negatiivisuuden ajattelemisella saan itseni lukkoon ja miettikään liikaa sitä miten mokaan, en sitä miten voisin olla parempi. Kyse ei ole siitä miten huono olen, miten huonosti ratsastan, miten surkea rata on, miten hirveä pohja on, miten kauhealta hevonen tuntuu. Kaikki tuo saa oman kropat ja mielen täyttymään sillä negatiivisyyden multihuipentumalla ja et takuulla onnistu suorituksessasi.

Eilinen keskustelu avasi silmäni. Otan tähän nyt pari esimerkkiä, mihin linkitän teille videon kisaan ja sen lisäksi kerron sen hetkiset fiilikset ja tunteet. Ilman tätä eilistä keskustelua - kyseessä kuitenkin naurettavan pieni asia - en olisi varmaan tajunnut tätä näin valaisevasti. Miten se negatiivisuus vain hyppää sieltä, kun se voisi olla positiivisuutta?

Otan nyt esimerkiksi Helsinkin Este-Jussin. Katso metrin rata täältä. Miltä rata mielestäsi näyttää? Tavoitteena oli pitää hauskaa, onnistua, mennä hyvin ja olla taitavia. Pyry on taitava, minä olen taitava. Yhdessä me selvittiin siitä, oltiin hyviä ja onnistuttiin. Palkinnoksi sijoitus. Asenne radalla on varma ja positiivinen. "Hieno poika, hyvä, sinä pystyt siihen, hyvä, hienosti". Kehuja ja puhumista. Fiilis on kohdillaan ja meno on positiivista.

Mitä tapahtui Luvialla? Katso metrin rata tästä. Tapahtui ilmiö "Minun on pakko..". Minun on pakko päästä puhtaasti, minun on pakko suorittaa hyvin, minun on pakko onnistua, minun on pakko.. Ei, ei ole pakko. Fiilis radalla on väkinäinen, pakottava, pelokas, onneton.. Sellainen mitä sen ei pitäisi olla. Se on tuskastuttavan väkinäinen ja epäonnistunut. Kuski säätää ja murehtii kun puomit tippuu ja mikään EI onnistu. 


Tätä ilmiötä vahvistaa moni tekijä, sen tajusin eilen. Hattulan treeneissä, halusin näyttää miten hyviä me ollaan. Meitä käytettiin esimerkkinä, olimme taitavia, osasimme. Koska minä päätin niin. Päätin olla hyvä ja päätin että me yhdessä teemme parhaamme. Kangasalalla päätin että selvitämme maaston puhtaasti ja tuloksena oli kauden paras maasto. Takkulan koulukisoissa päätin että teen yli 60% radat ja ne tein. Nyt kun katson taaksepäin tiedän että se on mieleni joka tekee tästä harrastuksesta vaikeaa. Minun ei tarvitse onnistua ja osata, koska minä osaan ja Pyry osaa. Minun täytyy hallita mieleni ja ajatukseni.

Ei ole olemassa epäonnenhanskoja. Ne ovat päänsisäisiä kuvitelmia josta syytän hanskoja, raippaa, kannuksia.. Yleensä en syytä hevosta vaan koen että jossain esimerkiksi paikassa on paha karma minua vastaan. En ole taikauskoinen, enemmänkin olen liian ajatteleva ja laskelmoiva.

Viime postauksessa sanoin että lähestymiset ovat vaikeita. Keskustelussamme tämäkin oli ilmi. Tähän ei auta harjoittelu puomeilla ja kavaleteilla. Näen puomien, kavalettien ja pikkuesteiden paikat. Mutta kun este nousee yli metriin tai metriin, alan hätiköitymään, ajatukset juoksevat: "jos pidätän, pidätänkö, otanko pidätteen". Mitä jos rysäytetään esteelle? Jos se kieltää? Mitä jos tulee taas huono hyppy? Ne ovat päässä ne ongelmat. Näen paikan, mutten anna ajatuksen lentää vaan takerrun mieleen ja jään miettimään.

Kiellän itseäni murehtimasta sijoitusta, ajattelemasta kilpailun tasoa, sanomasta sanoja "huono, epäonnistunut, surkea" jne, säätämästä, ahdistumasta, harmittelemasta, pakottamasta itseäni, miettimästä mitä jos, vihreän sivuston, negatiivisen ajattelun.

Minä aijon mennä voittamaan, näyttämään kynteni, olemaan hyvä, näyttämään miten hyvä pari olemme, olla positiivinen, sanoa että pystyn siihen, tulla kotiin ja kertoa että olen voittanut aluemestaruudet, hymyillä, olla onnellinen, nauraa, järjestää kultajuhlat sunnuntaina (tervetuloa meille, 4 kultamitalia silloin juhlimassa ;)), yksinkertaisesti: minä aijon onnistua koska olen päättänyt niin.

Minä tiedän että pystymme siihen

LUKIJA! Kommentoi jotain positiivista ja tehdään yhdessä tunnelmaa ja auta minua saamaan varmuus takaisin!
Kerro myös jokin hauska/huvittava/hilpeä/iloinen/positiivinen sana, joka saa sinut hymyilemään!

12. syyskuuta 2012

No jo nyt on kumma, Ratsasta äläkä valita!

Mutta kun on niin sukka että tekis mieli sanoa että kiitos ja hei!


EI! Minä en luovuta. Tällä kertaa ei mennyt ihan putkeen, mutta hevonen oli ainakin hieno. Monta asiaa tosiaan ei tänään onnistunut. Yksi oli se, että nyt pitää todeta ettei oliivi vain ole Pyrylle sopiva kuolain. Se oli meinaan tänään niin varovainen sen kanssa ja ei uskaltanut yhtään luottaa käteen ja kun kerran otin pidätteen heitti melkein seis saman tien. Eli joo, totuttelua tarvii herra tämän kuolaimen kanssa, mutta nyt seuraavat kisat jatketaan vanhalla, tutulla ja turvallisella ompulla. 

Tänään oli siis Artsin valmennus. Yritin saada Pikelle tuntia, mutta oli niin kiireinen ja hyppään oli päästävä, joten sain onneksi Artsin pitämään. Ja kyllä olen tyytyväinen! Tehtiin kivoja tehtäviä, ihan muutamia hyppyjä, ei kauaa. Kuitenkin melko matalalla, yksi este vain metrin, mutta idea oli se että pääsisin tuntumaan. Kaikki mitä Artsi sanoi oli asiaa ja siksi harmittikin kun mokailin itse niin paljon. 

No, joka tapauksessa oltiin hyvissä ajoin perillä ja verkkasin valmiiksi. Kun Arto tuli, kysyi mikä siis on idea ja selitin sitten sunnuntain mestaruudet. Katsoi ensin kun hypättiin pystyä ja sitten yksittäistä okseria. Sen jälkeen mentiin pysty - pysty linjaa välillä määrittämätön ja sitten pysty - pysty linja ja okseri - okseri linja. Sain miltein aina ihan ookoo hypyt kahdelle pystylle, mutta sitten okserit meni ihan pyllylleen. Kielsi jopa ekan kerran okserille.. Huoh. Ja tosiaan kaikki minun ratsastuksesta ja varovaisuudesta. Nykyään minulla on paha tapa tuoda ihan juureen ja se jos joku kuluttaa energiaa. Ei tätä ongelmaa hetkessä poisteta, mutta nyt pakko ottaa taas enemmän estetreeniä alle!


Artsille maksoin ja sitten kipusin Mollan selkään. Hyppäsin muutamia pieniä ja on se kyllä suloinen tamma! Se tekee kyllä kaiken niin suurella sydämellä ja innolla! Kuski ei meinannut pysyä vauhdissa mukana kun alussa tammalla oli niin paljon virtaa ja vauhtia, mutta onneksi kohta jo rauhoittui ja tultiin pikkuinen rata. Tämä oli siis ihan mielenvirkistys hyppylyä tammalla, ettei sitten ensi viikonloppuna Niinisalossa käy liian kuumana ;)


On se niin ikävää huomata kun on iso noin ihanalle tammalle.. Pitäisi kyllä olla oikeasti lyhyempi, alkaa niin harmittamaan kun pystyisi menemään tolla pippurineidillä vielä enemmän! Kyllähän tulen varmaan tulevinakin vuosina hyppäämään ja menemään pikkuluokkia sillä, mutta olisi silti kiva olla a. joko lyhyempi tai b. Molla saisi olla korkeampi.. No, käytiin sitten vielä hieman laukkailemassa derbyalueen maastoissa ja vedessä pulahtamassa ja sitten takaisin kotiin.

Huh.. Nyt sitten kuitenkin ihan positiivisellä asenteella kohti Aluemestaruuksia. Menen ennen mestaruusluokkaa alle 90 cm, jos saataisiin rytmistä kiinni. Heppa tuntui kuitenkin tosi kivalta tänään, kuolain ja kuski vain ei ollut samalla aaltopituudella - heppa olisi korjannut mokan, mutta kuski otta pidätteen ja heppa toimi liian kiltisti pidätteelle ja tuli turhia pikku askeleita.. Tätä sitten koitetaan parannella Artsin ohjeilla. Sitten tekisi mieli vielä avautua muutamasta valmentaja asiasta, mutta pistän sen vielä hetkeksi jäihin ja jään seuraamaan tilannetta. Ehkä tämä vielä tästä muuttuu paremmaksi?

10. syyskuuta 2012

Jotain ennen kuulumatonta! [[Ensimmäinen ja viimeinen?]]

Super-viikko ja Terhin painostus saavat tekemään ihmeellisiä asioita...


Kisaradat alla

Minä & Pyry Helppo C Aikausohjelma - 65,476% 3.sija!

Petra & Molla B-Merkin kouluohjelma - 63,261% 5.sija!

Minä & Pyry B-Merkin kouluohjelma - 61,957% 

Petra & Molla Helppo A FEI Kenttäkilpailuohjelma poneille -97 - 58,929%

Ja kaikki painostamaan Terhiä vastaamaan haasteeseen!

9. syyskuuta 2012

Takkulan aluekoulukilpailu hilpeilyä!

Tänään luvassa vihdoin postausta, mutta ennen sitä...


jeeee, hyvä me!

5. syyskuuta 2012

Ja sitten taas hetkellinen onnistuminen!

Hei, mä tosissani yritin ja se tuotti tulosta! 


MT-Team seurakoulukilpailut
Helppo C:1 67,75%
KN Special 60,2% ja 1.sija!

1. syyskuuta 2012

Sitten sitä huomaa että nyt meni homma pipariksi..

SRK 2012 ei tuottanut tänä vuonna toivottua tulosta!


Mutta läpi päästiin ja nyt leuka rintaan ja kohti uusia tuulia! Ennen perinteistä selostusta - joka tällä kertaa tulee olemaan lyhyt - pitää hehkuttaa! Eli tosiaan kävin torstaina Carrus Shopissa Ypäjällä, sillä olimme omistajan kanssa tehneet yhteistyötä kisatakkini kanssa. Siis selkokielellä: Kisatakkini meni pesulassa pilalle ja koska on merkiltään Schockemöhle ja Carrus myy niitä, mentiin liikkeeseen kysymään valmistajan kommenttia ja sovittiin pesulan, Carruksen ja valmistajan kanssa jatkotoimenpiteistä. Pesula myönsi että oli tehnyt mokan ja korvaa takin. Niinpä siis torstaina menin koittamaan Carrukseen takkia joka niillä on mallistossa. Lokakuussa tulee siis kyseinen malli pidempänä versiona, mutta kävin kokeilemassa nyt "lyhyttä mallia", että tiedetään mitä kokoa tilataan. Ja sitten siihen hehkutukseen! Oli _niin hyvä_ päällä että en keksi siihen edes sanoja kuvaamaan. Ja se oikeasti istui ja awww.. Nyt odotan jo malttamattomana Lokakuuta, että takki (Schockemöhle Marilyn kisatakki!!) kolahtaa postissa, jippii!

Kröhöm.. Mutta sitten itse kisoihin. Eli tosiaan aamu alkoi Pyryn Helppo A debytoinnilla. Pyry meni siis Terhin kanssa alue Helppo A:2 ja oli siis ensimmäinen sen tasoinen luokka. Itse jännitin kovasti herran puolesta, joten kuvaamisesta ei meinannut tulla mitään, mutta tässä kuitenkin video ja muutama kuva. Hienosti poika keräsi ensimmäisestä A:staan 57,069%! Hieno mies ja super-Terhi! Petra toimi C tuomarin sihteerinä ja sanoi että kuulemma harjan olisi pitänyt olla kiinni, nyt oli epäedustava. Mitä mieltä lukijat olette, onko se epäsiisti ja/tai epäedustava? Muuten kyllä kehuttiin lupaavaksi hevoseksi ja esimerkiksi vaikeimmasta osa-alueesta, laukasta, ei ollut mitään erikoishuomautettavaa! Nyt kun alkaa kokonaisuus ja yleisilme olla kasassa, aletaan keräämään takapäähän lisää lihaksia että saadaan korjattua pikkuvirheitä.



alin © lumililja.net / Katri Pajukoski


Pari tuntia hevoset saivat sitten möllistellä autossa kun itse seurattiin kisoja. Pääsin jopa 90 cm luokan palkintoja jakamaan, heh! Palkintojenjaon jälkeen kipiteltiin autolle, missä aloin hokittamaan Pyryä ja Terhi laittoi Mollaa kuntoon. Meillä oli Terhin kanssa suunnilleen samoihin aikoihin startti, mikä tietenkin harmitti kovasti. Nyt kuitenkin jännitti itseä tuo rata, joten yritin keskittyä pelkästään siihen. Rataa kävellessä se ei tuntunut mitenkään mahdottomalta. Oksereita ja erikoisesteitä, linjoja. Melko perussettiä. Verkkaan lähdin hyvissä ajoin. 

Verkassa tein liian vähän. Hyppäsin muutamia kertoja ja laukkailin. Näin jälkikäteen se on helppo sanoa, mutta olisi pitänyt todellakin tehdä enemmän, avata hengitystiet spurteilla, hypätä ainakin 3-4 hyppyä lisää. Mutta ei, ajattelin että se on liian väsynyt. Hei, joo, mun kenttähevonen jaksaa samanpäivän aikana startata koulun, rataesteet ja maaston, mut ei muka yhtä koululuokkaa ja yhtä rataesteluokkaa. Anna mun kaikki kestää! Jos sillon joskus oisin ollut fiksu oisin hypännyt 90 cm alle, mutta kun ajattelin "että ei se jaksa ja en viitsi tehdä liikaa", joo toki.. No, tästä taas viisastuneena.

Radasta ei onnekseni ole videota, joten kerron nyt miten surkeasti taas ratsastin. Heti kun päästiin derbylle, Pyry nousi sen 10 senttiä korkeammaksi ja siitä huomasi kuinka heti se ajatteli kuta kuinkin näin: "laajaa tilaa, aukeaa". Ja siitä sitten voidaan päätellä että kun kenttähevonen - jonkalaiseksi pienen Pyry palleroisen lasken - pääsee semmoiselle areenalle.. Vauhtia piisaa. Meillä kuitenkin meni homma niin että kuski halusi rauhallisuutta ja hevonen laukata eteenpäin, joten jäin paikoitellen täysin paikoilleni. Ykkönen hengissä, sen jälkeen paikallaan pomppimista ja kädellä kiinni, minkä johdosta kakkonen selättömästi. Sitten kurmutin itseäni, ratsastin kaarteen paremmin ja 3 - 4 linja hyvin. Samoin hyvät hypytä viitos ja kuutos esteille, mutta silti puomit kolisivat alas. No, siitä sitten lähtikin alamäki. Sen jälkeen viimeiset 4 hyppyä kadotin täysin rytmin ja mentiin jollain puolikkailla ja tultiin jokaisen esteen juureen. Ja sarjakin tultiin kahdella laukalla. Että hävetti ja ketutti kun ei hallinnut taas omaa ratsastustaan. Laitetaan osasyyksi se että olen kuitenkin kipeä (poskiontelon- ja keuhkoputkentulehdus) ja ratsastuskunto ei ollut ihan kohdillaan..



kaikki © lumililja.net / Katri Pajukoski

Uhkailin kyllä äitille että ilmoittaudun sunnuntaina 110 cm luokkaan. No, en nyt oikeasti, tietenkin jos hevonen siellä keskittyisi paremmin, olisihan se kiva muttah.. Eii. Ensin pitää saada itseni kuntoon, olen jo kolme viikkoa viettänyt hämärän rajamailla kipeänä. Terhin ja Mollan suoritusta en nähnyt, mutta oli kuulemma mennyt miten meni. Prosentteja (59,432%) enemmän katseltiin tuomareiden eroavuuksia. Toinen tuomareista oli asettanut Mollan sijalle 6. (jolloin olisi sijoittunut) ja toinen sijalle 26. (aivan luokan häntäpäähän)! Prosenttierokin oli tarkemmin tutkailtuna melkoinen, kun toinen antoi 56% ja toinen 62%.. Onhan tämä todellakin arvostelulaji, eli tämänkin kohdalla ei muuta kun uusiin haasteisiin!


molemmat © Jade Liski

Nooo, tästä taas jatkuu! Ensi viikon keskiviikkona menen itse Pyryllä seurakoulukisoihin Helppo C:1 ja KN Specialin. Ihan vain haen ratarutiinia molemmille. Sitten estevalmennus sille viikolle ja seuraavalle olisi vielä tiedossa ja 16. päivä onkin jo Alue-estemestaruudet ja siellä hyppäänkin kaksi luokkaa. Mutta näihin treenisiin tunnelmiin, adios! ;)