Siirry pääsisältöön

Niksulan kotimatkan jälkeisiä fiiliksiä

kun ei matka mennyt ihan nappiin

Eilen tosiaan lähdettiin noin klo 19 Niinisalosta tyytyväisinä Mollan voiton johdosta. Oma harmitus (mistä tulen kertomaan varsinaisessa Niksula postauksessa) oli laantunut, vaikka Pyry saikin kuulla olevansa luuska ja lehmä, sekä monet muut versiot. En siis tarkoita että se sitä oikeasti olisi, kunhan piloillani haukuin sitä nimillä mitä tuli mieleen. Matka sujui ihan kivasti, mutta kun jo Niinisaloon mentäessä auto piti erittäin jännittävää ääntä, mistä emme Terhin kanssa päästy käsitykseen mikä olisi ollut, olimme molemmat hereillä ja kuulolla kokoajan. Lavian kohdalla äiti ja isäpuoli ajoivat hevosautoa hetken kuulostellen ja tutkien, päätyen siihen että se on varmaan jokin rengassimpukka tai joku menossa. Eli matka hevosautossa jatkui minun ja Terhin voimin (koska matkailuauto oli hurjan pelottava ajaa, HUI!).

Puoli yhdeksältä kuvattiin teille viimeinen niksula pätkä "Niinisalo day 3" missä on siis viitisen minuuttia Terhin jutustelua. Latasin senkin nettiin, vaikka kaikki ei mennyt ihan enää videon suunnitelman mukaan. Tässä vielä video teille:


No, ei ehtinyt mennä sitä reilua tuntia Loimaalle. Noin 15 kilometriä ennen Loimaata, todettiin Terhin kanssa monta kertaa että ei helvetti, tää auto ei oo kunnossa. Nyki ja nyki, niin kun kierrokset olisivat joko tosi alhaiset tai korkeat. Ja se paheni ja paheni. Loimaalle 9 kilsaa kyltti vilahti ohi ja sanoin vaan että onneksi kohta ollaan kotona. Mutta ei, nykiminen meni mahdottomaksi, siinä vaiheessa sanoin että ei helvetti, aloin jarruttamaan, samantien lähti auto lapasesta ja nytkähti oikealle, oikeasta sivusta meidän ohi vilahti satasta rengas ja auto puski samaa vauhtia pientareen ja keskikaistan väliä. En edes tiedä miten sain ninjailtua auton pysähtymään. Enkä meinannu löytää edes hätävilkkuja. 

Kun auto oli seis, hätävilkut päällä, tiedettiin että a. puuttuu rengas oikealta puolelta (edestä?) ja b. auto oli helvetin vinossa. Soitin saman tien isäpuolelle, että nyt puuttuu rengas ja kävelin samalla autoa ympäri. En tiedä olisinko mennyt niin pahaan shokkiin jos se olisi ollut eturengas tai paripyörän toinen rengas, mutta meiltä puuttui molemmat oikean paripyörän renkaat. Lisäksi paineilmaventtiili oli rikki, joten paineet oli ylhäällä ja auto oikeasti vinossa ja heiluvainen. Onneksi oli Terhi vieressä taputtelemassa olkapäähän kun itse paniikissa mietin jos Pyry nyt alkaa riehumaan ja heiluttamaan lisää autoa jolloin riski auton kaatumisesta ojaan - joka järkevästi ajateltuna voisi olla ihan naurettavan pieni mahdollisuus - kasvaa. En uskaltanut mennä livingin puolelle, en tehdä mitään muuta kun taskulampun valossa etsiä renkaita kun hätäkolmiotakaan en löytänyt.

Sitten tuli joku pakettiauto kuski, otti kauempaa n. 150 metrin päästä meistä renkaan ja toi meille. Toinen oli jossain toisella puolella tietä, en tiennyt missä. Samaan aikaan tuli Terhin isä ja meidän porukat melkein heti perässä. Tiedossahan se oli, ei siihen rengasta enää saanut (kaikki pultit poikki) ja hinuria kutsumaan. Petralta hakemaan toista koppia ja kotoa toista, Molla kun on laitakammoinen. Isäpuoli kovasti sanoi ettei vaaraa kaatumiselle ole ja eihän sitä välitöntä vaaraa ollutkaan, jos vain hevoset pysyivät rauhallisina. En itse uskaltanut mennä autoon, mutta isäpuoli kävi siellä sillä välin kun haimme traikkuja. Hinurikuski lupasi että voi nostaa hieman oikealta, jolloin tasapainoittuisi hieman tai voidaan laittaa pieni tunkki alle. Mutta ongelma oli vain se että  jos niin tekee ja Pyry tai Molla hermostuu, riski auton keikkaamiseen oli taas isompi. 

Tunnissa saatiin traikut paikalle ja heijastinliivit päälle. Kertasin mielessä suunnitelmaa millä saadaan hevoset turvallisesti alas. Pyry hermostuu heti kun näkee että Molla lähtee. Eli piti saada Pyry täysin irti ja ovi valmiiksi auki niin, että kun Molla on lastaussillalla, Pyry pääsee heti tulemaan perässä. Lisäksi ei helpottanut yhtään se, että lastaussilta oli jyrkkä, vinossa ja sateesta liukas. Purku meni suunnitelmallisesti. Kaikki mitä suunniteltiin saatiin toteutettua. Pyry katsoi ensin että mitä helkkaria, silta vinossa, en halua mennä oikeaan reunaan ja lopulta tuli melko valumalla alas, mutta ehjänä! Sitten ei kun hevoset traikkuihin ja.. Niin, tosiaan siinä vaiheessa kun pistin Pyryä lainatraileriin ja se stoppasi, muistin sen miksen pysty sen kanssa lähtemään yksin kopilla mihinkään. Pyry pistää helposti koppiin mennessä ranttaliksi ja ei halua mennä sinne. Hyppää sivuun ja jarrut kiinni. Hetken se mietti ja sitten se astui lastaussillalle ja käveli traikkuun. Onneksi ehdittiin laittamaan takaa rauta kiinni, meinaan sillä samalla sekunnilla se tajusi että Molla jäi ja se aloitti riekkumisen. Onneksi oli orin koppi käytössä (ei sillä että kaikkea kestäisi) ja sain Pyryn hyvin kiinni sinne ja Terhi pääsi isänsä kanssa heti lähtemään. Molla on taas niin super kiltti että käveli heti traileriin.

Kotona oltiin vihdoin puoli yhden aikaan. Hevoset saatiin turvassa karsinoihinsa ja Terhi pääsi lähtemään kotiin - kuinka onnellinen olen siitä avusta jonka antoi! Hieman hepat oli jäykähköjä, mutta ihan kunnossa, ei onneksi ollut kumpaakaan sattunut tai tullut traumoja. Lähdettiin sitten vielä tyhjentämään hevosautoa ja hakemaan isäpuoli Forssasta korjaamolta. Lopulta oltiin kotona kahden aikaan ja tarkoitus oli mennä nukkumaan, mutta kun kaikki pyöri päässä ja ei meinannut saada unta. Onneksi ei sattunut pahemmin, mahdollista olisi voinut olla vaikka mikä! Tällä hetkellä auto näyttää tulevan ihan kuntoon, ainoastaan yksi vanne meni rikki, vaikka olin varma että koko akseli siinä rytäkässä meni mutkalle. Ja en voi olla kun niin onnellinen siitä miten ihanan rauhalliset, kiltit hevoset minulla on.. Tunnin olivat siinä ikävässä kenossa ja syödä mussuttivat heinää ja molemmat vielä käyttäytyivät yllättävässä tilanteessa missä paljon vilkkuvia valoja ja pimeää todella hienosti! En voi olla kuin ylpeä ♥

En tiedä, kai syytän tästäkin jotenkin itseäni kun näin hirveitä painajaisia taas yöllä. Onneksi ei mitään sattunut, en olisi antanut anteeksi jos se koppero siitä olisi kaatunut, oli niin pirun arvokas lasti sisällä. Nyt olen sitten kärsinyt taas ikävästä päänsärystä kun ei nukkumisesta mitään tule ja väsymys painaa. Ehkä käyn nopeasti päiväunilla ja sitten voisin mennä heppoja hoitamaan. Ei sovi unohtaa sitä että Molla kuitenkin voitti eilen sph kenttämestaruuden! En vielä sano Pyrystä muuta kun että melkoisen surkea kauden lopetus, mutta on se silti minulle tärkeä ja tästä nyt vain harjoittelemalla taas eteenpäin!


Teen nykyään hirveästi vertailukuvia, koska niitä on niin hauska katsoa. Tällä kertaa oli sopivasti Niksulan viime syksy kisat ja tämän syksyn kisat, joista on tasan vuosi välissä. On se vaan niin mainio jätkä tuo hevonen! Näkyykö tässä kuvasarjassa muutoksia? Itse ainakin istun paremmin, nyt enää jalat ja kädet paikoilleen niin johan pomppaa!

Kommentit

  1. askelkin näyttää upeelta ! :)

    VastaaPoista
  2. mulla on susta ja pyrystä yks kuva maastoradalta, pistänkö sen vaikka sun sähköpostiin :)? Päästit muuten hienoja perkeleitä sillä esteellä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. laita sähköpostiin senni.roito@mollamaija.net tulemaan ;) Ettet vaan sattunu oleen siel haudalla mihin se kielsi?! Mun aivot kiehu siinä vaiheessa jo pahasti ku herra oli tuulella en kuuntele apujasi :DD

      Poista
  3. Huhhuh kun kuulosti hurjalta tuo teidän reissu ! Onneksi kaikki selvisi kuitenkin ehjin nahoin :):)

    VastaaPoista
  4. minusta toi -11 vuoden kuva näyttää paremmalta mutta voi olla että vika on katsojassa :)

    VastaaPoista
  5. Pyry menee hienommin 2012 kuvassa mut jotenkin sä näytät olevan paremmin 2011 kuvassa? Kuvat voivat hämätä, näytä videot noista kouluradoista tai ees pari klippiä vertailun vuoksi! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahaha :D Niksula-postaukseen tulossa kyllä joo tuo koulurata, mutta en kyllä varmaan tuota 2011 rataa kehtaa laittaa nettiin, pitänee varmaan ettii se jostain ja ottaa joku klippi siitä :D

      Poista
  6. Onnea Molla ja Terhi :) No viikko sitten aluemestaruus hopeaa sulle ja Pyrylle, hienoa kauden päätöstä siinä vaikka nyt meni mönkään tuo Niinisalo.

    VastaaPoista
  7. hieno molla ja terhi. kyl muuten vertailukuvassa aika iskokin ero heppa liikkuu paremmin toisessa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov