Siirry pääsisältöön

Positiivinen ASENNE = HYVÄ suoritus

Minä osaan, minä onnistun ja minun kisat tulevat menemään hyvin


Kävin eilen Outin kanssa melko valaisevan keskustelun. Olen yrittänyt olla positiivinen, mutta jo negatiivisuuden ajattelemisella saan itseni lukkoon ja miettikään liikaa sitä miten mokaan, en sitä miten voisin olla parempi. Kyse ei ole siitä miten huono olen, miten huonosti ratsastan, miten surkea rata on, miten hirveä pohja on, miten kauhealta hevonen tuntuu. Kaikki tuo saa oman kropat ja mielen täyttymään sillä negatiivisyyden multihuipentumalla ja et takuulla onnistu suorituksessasi.

Eilinen keskustelu avasi silmäni. Otan tähän nyt pari esimerkkiä, mihin linkitän teille videon kisaan ja sen lisäksi kerron sen hetkiset fiilikset ja tunteet. Ilman tätä eilistä keskustelua - kyseessä kuitenkin naurettavan pieni asia - en olisi varmaan tajunnut tätä näin valaisevasti. Miten se negatiivisuus vain hyppää sieltä, kun se voisi olla positiivisuutta?

Otan nyt esimerkiksi Helsinkin Este-Jussin. Katso metrin rata täältä. Miltä rata mielestäsi näyttää? Tavoitteena oli pitää hauskaa, onnistua, mennä hyvin ja olla taitavia. Pyry on taitava, minä olen taitava. Yhdessä me selvittiin siitä, oltiin hyviä ja onnistuttiin. Palkinnoksi sijoitus. Asenne radalla on varma ja positiivinen. "Hieno poika, hyvä, sinä pystyt siihen, hyvä, hienosti". Kehuja ja puhumista. Fiilis on kohdillaan ja meno on positiivista.

Mitä tapahtui Luvialla? Katso metrin rata tästä. Tapahtui ilmiö "Minun on pakko..". Minun on pakko päästä puhtaasti, minun on pakko suorittaa hyvin, minun on pakko onnistua, minun on pakko.. Ei, ei ole pakko. Fiilis radalla on väkinäinen, pakottava, pelokas, onneton.. Sellainen mitä sen ei pitäisi olla. Se on tuskastuttavan väkinäinen ja epäonnistunut. Kuski säätää ja murehtii kun puomit tippuu ja mikään EI onnistu. 


Tätä ilmiötä vahvistaa moni tekijä, sen tajusin eilen. Hattulan treeneissä, halusin näyttää miten hyviä me ollaan. Meitä käytettiin esimerkkinä, olimme taitavia, osasimme. Koska minä päätin niin. Päätin olla hyvä ja päätin että me yhdessä teemme parhaamme. Kangasalalla päätin että selvitämme maaston puhtaasti ja tuloksena oli kauden paras maasto. Takkulan koulukisoissa päätin että teen yli 60% radat ja ne tein. Nyt kun katson taaksepäin tiedän että se on mieleni joka tekee tästä harrastuksesta vaikeaa. Minun ei tarvitse onnistua ja osata, koska minä osaan ja Pyry osaa. Minun täytyy hallita mieleni ja ajatukseni.

Ei ole olemassa epäonnenhanskoja. Ne ovat päänsisäisiä kuvitelmia josta syytän hanskoja, raippaa, kannuksia.. Yleensä en syytä hevosta vaan koen että jossain esimerkiksi paikassa on paha karma minua vastaan. En ole taikauskoinen, enemmänkin olen liian ajatteleva ja laskelmoiva.

Viime postauksessa sanoin että lähestymiset ovat vaikeita. Keskustelussamme tämäkin oli ilmi. Tähän ei auta harjoittelu puomeilla ja kavaleteilla. Näen puomien, kavalettien ja pikkuesteiden paikat. Mutta kun este nousee yli metriin tai metriin, alan hätiköitymään, ajatukset juoksevat: "jos pidätän, pidätänkö, otanko pidätteen". Mitä jos rysäytetään esteelle? Jos se kieltää? Mitä jos tulee taas huono hyppy? Ne ovat päässä ne ongelmat. Näen paikan, mutten anna ajatuksen lentää vaan takerrun mieleen ja jään miettimään.

Kiellän itseäni murehtimasta sijoitusta, ajattelemasta kilpailun tasoa, sanomasta sanoja "huono, epäonnistunut, surkea" jne, säätämästä, ahdistumasta, harmittelemasta, pakottamasta itseäni, miettimästä mitä jos, vihreän sivuston, negatiivisen ajattelun.

Minä aijon mennä voittamaan, näyttämään kynteni, olemaan hyvä, näyttämään miten hyvä pari olemme, olla positiivinen, sanoa että pystyn siihen, tulla kotiin ja kertoa että olen voittanut aluemestaruudet, hymyillä, olla onnellinen, nauraa, järjestää kultajuhlat sunnuntaina (tervetuloa meille, 4 kultamitalia silloin juhlimassa ;)), yksinkertaisesti: minä aijon onnistua koska olen päättänyt niin.

Minä tiedän että pystymme siihen

LUKIJA! Kommentoi jotain positiivista ja tehdään yhdessä tunnelmaa ja auta minua saamaan varmuus takaisin!
Kerro myös jokin hauska/huvittava/hilpeä/iloinen/positiivinen sana, joka saa sinut hymyilemään!

Kommentit

  1. Juuri näin ! Kun itse tiedät onnistuvasi ei sinun tarvitse muiden kommenteista välittää (:

    VastaaPoista
  2. Ihanan positiivista tekstiä :)

    VastaaPoista
  3. aika tosi isot ongelmat sulla jos muutama pudonnut puomi saa tollasin ajatuksiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka sanoi että kyse oli muutamasta pudonneesta puomista ;)

      Poista
  4. mieti kaikkea sitä, miten paljon Pyry on mennyt eteenpäin, kokoa kaikki se energia siitä onnistumisesta ja mene voittamaan - tai vähintään hakemaan hyviä ratoja ja hyvää mieltä! (:

    tsemppiä, te OLETTE hyviä! (:

    VastaaPoista
  5. Mukavaa luettavaa! Ja se sana voisi olla: RIEMU!

    VastaaPoista
  6. Luin juuri tuolta hevoset-osiosta ja tajusin että tehän ootte Pyryn kanssa päässeet niihin tavoitteisiin mitä olet sinne aiemmin kirjoittanut :) Vuodessa! Mahtavaa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, niin ollaan! Ensi vuodelle sitten taas uudet tavoitteet ;)

      Poista
  7. Tsemppiä kovasti, kyllä se siitä! :) Pyry on niin tajuttoman hieno ja sie taitava, uskon vakaasti, että pääsette vielä pitkälle!

    Ja sana, joka saa minut hymyilemään on Kunkku! (ei se oo hauska tai mitään, mutta rakkaan hevosen nimi vaan saa hymyilemaan.. :))

    VastaaPoista
  8. Tätä mieltä mä olen ollut siitä lähtien kun aloin blogiasi lukemaan! Ihan totta luulin että olisit jo itse ymmärtänyt tämän asian, sen verran selkeä homma se on ollut uudelle lukijallekin. :D

    Ja nyt älä ota pahalla - miten muuten suoriuduit koulussa äidinkielestä? Pienet ja vähän suuremmat kirjoitus- ja kielioppikirheet vievät yllättävän paljon pohjaa tekstin tunnelmalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, kyllähän minä olen sen tajunnut, mutta jotenkin se tuppaa unohtumaan ja eilen koin taas valaistuksen ;)

      Oikein hyvin oikeastaan! Olen aina saanut 9-10 äidinkielestä niin yläasteelta kun lukiosta. Kieliopillisesti en ole taitava kirjoittaja ja varsinkin innostuessani, tai ollessani erittäin surullinen, kieliopillinen keskittyminen jää taka-alalle. :/

      Poista
    2. Koeta sitten valaistua vähän useammin ja varsinkin ennen kisoja ja tärkeitä valmennuksia! :D

      Tuo tieto vei pohjat mun haaveista äidinkielen numeroa lukiossa ajatellen... Mulla kun sujuu kyllä kielioppi mutta jos sitä painotetaan noin vähän niin mitähän siellä pitää sitten tehdä. :D

      Poista
    3. Yleensä kurssien aikana keskityin niin paljon enemmän kielioppiin. En sillon ollut erityisen iloinen tai surullinen ;)

      Poista
  9. Superkiva postaus täynnä asiaa! Itsekin välillä mietin, että "apua, en mä osaa, en mä pysty", mutta kummasti kun omaa asennetta muuttaa, niin onnistuukin ja pystyykin. Kaikki on omasta asenteesta kiinni, myös siitä, että millaisilta epäonnistumiset ja onnistumiset tuntuvat. :) Paljon tsemppiä aluemestaruuksiin, nähdään siellä! ;)

    Ja sanaa en nyt millään keksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, teille kanssa tsemppiä kovasti, nähdään sunnuntaina! :)

      Poista
  10. Huippu postaus! Itsekkin mietin juuri samoja asoita, että epäonnistun taas kuitenkin, entä jos.. plääplääpläää... Unohdan helposti positiivisuuden ja radalla iskee paniikki ja yhtäkkiä on hirveä kiire päästä maaliin. Itse joskus radalla en pysty heti alussa rentoutumaan ja ajattelen liikoja. Heti kun ajattelee positiivisesti menee paljon paremmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ainoastaan positiivisiä energioita niin päästään eteenpäin! :) Viikon teemana positiivisuus ;)

      Poista
  11. pyrylle sopii TOSI hyvin sinivalkoinen!! :D ja sä todellakin osaat ja pärjäät, unoha ne kaikki negatiiviset asiat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon samaa mieltä, nyt tarvitaan niitä sinivalkoisia ruusukkeita ;)

      Poista
  12. Te ootte Pyryn kanssa upee pari ja te pystytte voittamaan ne muut ihan varmasti ! mä ainakii aina kisoja edeltävänä iltana kun hoidan heppaa ni höpöttelen ja sanon sille et se ei saa enää leipää ja porkkanoita (ainenkaa niin paljoa ku yleensä ) jos meillä ei mee hyvin :) mut tsemppii teille ! :)

    VastaaPoista
  13. Positiivisuudella pääsee elämässä pitkälle! Sulla on hieno hevonen, olette hieno ratsukko ja olette tehneet hienoja tuloksia kuluneella kaudella!

    Samaa itsevarmuutta kaipaan omalle ratsastettavalle, nuorelle ruunalle. Ja itselleni, taas, pudottuani ja loukattuani itseni.

    Tsemppiä teille jatkoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitoksia kovin :)

      Teille kanssa paljon tsemppiä, sieltä se pikku hiljaa taas tulee :)

      Poista
  14. "Joskus elämä on niin rankkaa, että positiivista on jo sekin, kun huomaa olevansa aivan maassa. Sillä silloinhan on enää yksi suunta mahdollinen, ja se on suunta ylös!"

    http://pejnarverom.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  15. Voisin toivottaa teille onnea, mut mekin ollaan "tulossa voittamaan" aluemestaruudet. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kivaa, tsemppiä teillekin kovin :)

      Poista
    2. Kummajaisissakin olin siinä 90cm luokassa, jos en olis tehny tyhmää virhettä ja unohtanu sitä vikaa estesarjaa niin olisin ollu samoilla ajoilla sun kanssa :D Kun kattelin ilmottautuneita ja sun nimi oli siellä niin tuli vähän semmonen olo "nonii, siinä meni sekin mahdollisuus voittaa.." :D Mutta no, sen näkee sitten sunnuntaina!

      Poista
  16. tosi kiva postaus! Just tätä kaikki ratsastajat tarvii - kaikki lähtee kuskin pääkopasta. Jos jossain päättää onnistua, niin siinä myös onnistuu!

    niinkuin joku viisas on joskus sanonut: mikään ei ole mahdotonta, jos vain uskoo.

    Ja te olette aivan superpari, sä oot saanut Pyryä niiiiiin paljon eteenpäin.

    Turha sitä on välittää mitä vihreältä sivustolta pursuaa, siellä juuri haukuttiin Adalmina's secretiä rikkinäiseksi ja kielteleväksi poniksi, jota ei kannata missään nimessä ostaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nojoo, harvemmin jaksan enää vihreän sivuston juttuja lukea :)

      Kiitoksia kovasti, nyt pistetään parasta ;)

      Poista
  17. Senni, sä oot kyllä muutenkin sen verran positiivinen ja ilonen ihminen, etten voi uskoa, että sun päähän mahtuis hirveesti negatiivisia ajatuksia !
    Sama ajattelutapa kyllä mullakin on/on ollut, mutta pikkuhiljaa itsevarmuus palautumassa hepan kaa:D

    TSEMPPIIII VIIKONLOPULLE !!
    Mä sanon sanaksi uskomaton !!xd

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIITTI :))

      nojoo, kyl mulla joskus on negatiivistäkin mielessä, mut nyt oon täysin positiivi ja ainoastaan suodatan hyvät asiat. ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan