Siirry pääsisältöön

Kohti täydellisempää koulurataa

Ajatuksia ja mietteitä kouluradan ratsastamisesta


En ole mitenkään lahjakas kouluratsastaja, mutta vuosien varrella ja varsinkin kenttäratsastusta enemmän kisatessa on kouluratsastuksen tärkeys korostunut. Ajattelin nyt teidän mieliksi kirjoittaa muutamia asioita joihin kiinnitän huomiota, ennen rataa, radan aikana ja sen jälkeen. Kouluratsastus on siitä mukava alalaji, että radat voi opetella jo kotona ja harjoitella vaikka ihan kuivaharjoittelulla, ilman hevosta. Ja nyt kouluratsastajat älkää antako häiritä minun epätarkka kouluratsastussanastoni ja ratsastukseni, tämä on kohti täydellisempää koulurataa ;)

Mihin luokkaan osallistun?
Mikä on luokka, millä radalla? Tässä esimerkissä haluan ottaa helpot radat ja minulle paremmin tuntevan hevosen. Niinpä valitsin radaksi Helppo C:1 ja Mollan, sillä olen Mollalla kilpaillut 6 vuotta. Tiedän meidän heikkoudet ja vahvuudet ja sen pohjalta tutustun rataan. Ensin luen sen netistä, tulostan radan (klik) ja kirjaimet (klik). Alan harjoittelemaan rataa ja tutustun sisältöön yleisesti. Missä ovat heikoimmat kohdat, missä me voimme loistaa?

Vahvuudet, heikkoudet
Missä me olemme 110% hyviä, missä pitää hieman petrata tai odottaa huonompia pisteitä. Koska tunnen Mollan melko hyvin, tiedän missä me saamme pisteet ja missä rokotetaan. Ehdottomasti vahvuuksia Mollan kanssa on tasaisuus. Kun Mollan saa pysymään aktiivisena tai reippaana, se on väistämättä mukavan tasainen ja tekee puhtaan siistin suorituksen. Omia heikkouksia voi pohtia sitten tarkemmin. Onko jalat heiluvaiset, istunta könössä, hartiat edessä? Nämä on hyvä miettiä ja samalla pohtia miten sitä voisi radalla korjata tai pienentää. Heikkouksia Mollan kanssa tulee olemaan kohdissa 2, 4 ja 6 - askeleen pidennys. Mollan askel ei ole helppo ratsastaa (minun) ilman että tempo muuttuisi. Näistä kohdista on siis väistämättä odotettavissa huonompaa numeroa, jollei nyt aivan nappiin osu - mitä tietenkin yritetään. Lisäksi lävistäjät laukassa tulee ratsastaa erityisen tarkasti ja keskittyä annettujen pisteiden kohdilla siirtymisiin.

Kuivaharjoittelua
Yleensä tämän vaiheen hyppään yli, mutta oikeastaan tämä olisi tälläiselle "amatöörikouluratsastajalle" tärkein kohta, meinaan kuivaharjoittelu. Yleensä aloitan kuivaharjoittelun matolla tai isolla lattiapinnalla. Ratsastan radan läpi tehden oikeissa kohdissa siirtymiset ja askellajien muutokset. Kun rata on ns. syöpynyt takaraivoon, aloitan todellisen ajatustyön. Tähän käytän yleensä jumppapalloa, mutta myös muut tuolit ja penkit kelpaavat, miten itse haluaa asian tehdä. Menen jumppapallolle kuten hevosen selkään. Mietin istunnan ja istun mahdollisimman tasaisesti ja hyvin. Sitten suljen silmät ja lähden suorittamaan rataa mielessäni, ratsastaen jokaisen askeleen, kulman, siirtymisen, tehtävän. Mietin samalla ongelmakohtia ja pohdin yllättäviä tilanteita. Ratsastan mielessäni täydellisen kouluradan miettien jokaisen avun ja siirtymisen. Ratsastan radan rauhassa ja täydellisesti muutaman kerran.

 Kuivaharjoittelussa mietin myös miten ratsastan tietyn liikkeen. Kun lähden pysähdyksen jälkeen lävistäjää ravissa, tiedän, että hevonen helposti poikittaa oikealle. Olen valmiina, istun suorassa ja pohkeet tasaisena, oikea valmiina pyytämään voimakkaammin jos tarvetta. Pysähdyksessä ja peruutuksessa katson eteenpäin, pidän pohkeet lähellä. Laukassa istun tasaisesti ja yritän pitää laukassa hyvän rytmin ja tasapainon. Pieniä asioita, mutta kuitenkin niin tärkeitä ja helposti unohtuvia.


Kisapaikalla verryttelyssä
Kilpailupäivänä kun saavun verryttelyyn, yritän tunnustella hevosen fiilistä. Tässä voisin nyt korostaa sitä pientä rentoutumista. Hevonen ei välttämättä tunnu hyvältä, mutta koska tiedän että me osaamme nämä asiat, tiedän että pystymme siihen, me teemme sen. Positiivinen asenne on avain hyvään suoritukseen. En lähde verryttelyssä enää harjoittelemaan vaikeimpia asioita. Jos tiedän että pysähdys on vaikea, koska hevonen on hermostunut, yleensä jätän turhat stoppailut pois. Mielummin menen paljon kevyttä ravia ja kevyttä laukkaa, kunnes hevonen on rento ja rauhoittunut. Miksi piinata itseä ja hevosta sillä vaikealla asialla, kun voi pitää mielen hyvänäkin? Hevosta ei enää "ratsasteta läpi" kisapaikalla, siellä me pidetään jo hauskaa ja yritetään parhaamme.

Kisaradalla
Sitten onkin aika siirtyä kisaradalle. Tässä vaiheessa iskee helposti paniikki; nyt hevosen pitää olla täydellisen rento, kulkea korkeassa muodossa, liikkua kuin matador.. Ja kas, koko pakka on levynnyt käteen. Menen mielummin radalle (jos rata aloitetaan sisältä) ravailen _kevyessä ravissa_ radan ympäri. Katson miten hevonen reagoi uuteen ehkä pelottaviinkin asioihin. Teen ravissa ympyröitä pelottavien asioiden lähellä tai menen katsomaan niitä. Tuomarin viheltäessä pilliin ei ole mikään kilpajuoksu lävistäjälle alkanut. Siinä vaiheessa kevennän voltin loppuun, huokaisen, hymyilen ja istun alas. Lävistäjälle, pysäytys, tervehdys. Kuuluu "Ole hyvä" tai  "Tervetuloa". Tässä vaiheessa ei ole kiire. Syvä, rauhallinen huokaus läpi keuhkojen, positiivinen mieli ja kunnon hymy: Nyt me näytämme ja teemme parhaamme, muulla ei ole väliä. Radan ratsastan yhtä täydellisesti kun aikaisemmin jumppapallolla.

Radan jälkeen
Olisihan se omituista jos aina rata onnistuisi yhtä täydellisesti kun jumppapallon kanssa. Radalla asiat tulevat monta kertaa nopeammin ja jännityskin pukkaa päälle. Kuitenkin radan jälkeen on yleensä jonkinlainen tuntuma siitä mitä tuli tehtyä. Mitä meni hyvin, mitä huonosti? Mitä voisin itse parantaa seuraavalla kerralla? Huolestuinko liikaa siitä ensimmäisestä rikosta laukasta, jonka takia nostin väärän laukan? Ei, ei oikeasti voi aina onnistua. Radan jälkeiset fiilikset, ilot, surut on hyvä jakaa ja kertoa. Tässä vaiheessa ei ole vielä tietoa prosenteista. Jos meni hyvin, prosenteista viis, jos meni huonosti.. no prosenteista viis! 

Mitä minä siis haluan sanoa?
Haluan toivottaa kaikille tsemppiä treenaukseen ja korostaa kuivaharjoittelun tärkeyttä. Varsinkin tälläisillä amatöörikoulutuuppareilla ei ole vielä tuo radan ratsastaminen täydellisesti hallussa, on kuivaharjoittelu ja mielikuvien käyttäminen ollut mielettömän suuri etu. Tärkeintä mielestäni on pitää radalla hauska fiilis: hymyile, se rentouttaa! Aina on jotain korjattavaa ja joskus tuomarikin on sitä mieltä ettei rata ollut hyvä, mutta se oma fiilis on yleensä se tärkein. Jos meni huonosti, ensi kerralla tiedetään taas miten lähdetään parantamaan!

Me haluamme että kilpaileminen on hauskaa - molemmille!

Lukijat; Miten te valmistaudutte koulukilpailuihin?
Käytätkö sinä kuivaharjoittelua tai mielikuvia?

Kommentit

  1. Äää sain tästä kauheesti lisää vinkkejä - hyvä niin, lauantaina ekat koulukisat uuden ratsun kanssa! :D Itse opettelen radan saman tien kun päätän lähteä kisoihin, teen mielikuvitusharjoituksia ym. Ratsastan radan myös pari kertaa hevosen kanssa, jolloin löydän ongelmakohdat. Tämä saattaa tapahtua parikin viikkoa ennen kisoja, jolloin viikon treenaan ongelmakohtia ja muuten vain "ratsastelen", ja samalla viikolla kun kisat on, treenaan ratoja ihan tosissaan. :)

    Kamala tarina mut pikkuvikoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä teille lauantaiksi, te pystytte siihen! :)

      itsekin harrastin vuosi sitten paljon rataharjoitteluilla, mutta unohdin kuivaharjoittelun täysin. Lisäksi muodostin treeniradoista itselleni ongelman: Aina kun tulin esimerkiksi laukkalävistäjää ja hevonen rikkoi raville, aloin jännittämään. Tästähän keskeytyi kunnon oravanpyörä ja radoillakin jo puolessa välissä lävistäjää kun aloin miettimään epäonnistumista se takuulla epäonnistui! Näinkin voi käydä kun oikein liiaksi alkaa treenaamaan :D

      Poista
  2. Tosi kiva tää! :D

    Hmm, pitäis varmaan oikeesti ruveta keskittymään ennen koulukisoja! Kuivaharjottelu on vähä jääny.. Välillä meen vaa "ai katos tänää lähetään kisoihin, mikäköhän se ohjelma oli" aavistuksen kärjistettynä :D Okei nyt rupeen panostamaan, kiitti Senni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä pitää alkaa kuivaharjoittelemaan! ;) Siitä on kovasti ollut minulle apua, ole hyvä vaan ;)

      Itselläkin tosin mennyt suurin osa kisoista vähän "ainiin, tuolla radalla pitää tehdäkin jotain" mutta kyllä sen eron huomaa kun on harjoitellut ja kun ei ole!

      Poista
  3. Teen ennen kisoja kuivaharjoittelua, ainakin mielessäni ja yleensä myös matolla koska silloin rata hahmottuu kunnolla. Opetteluvaiheessa piirrän radan myös paperille. Verryttelyssä koitan saada hevosen hyväksi ja rennoksi enkä ala sen enempää tekemään mitään lisäyksiä, peruutuksia tai muutakaan mitä radalla on. Radalle menen sitten niin että ratsastan ne helpot asiat hyvin ja vaikeat asiat niin hyvin kuin vain pystyn. Meni miten meni.

    VastaaPoista
  4. Hyvä vinkki toi kuivaharjoittelu jumppapallolla, pitääpäs kokeilla ens viikonlopun koulukisoja ajatellen :) Harmi, ettei hepan harjotusravi oo yhtä pehmeä istua kuin jumppapallon... ;)

    VastaaPoista
  5. Nyt tuli olo, etten edes treenaa... Osallistuin ensimmäisiin koulukisoihini moniin vuosiin kesällä. Opettelin radan mm. youtube-videoita katsomalla, taisin peräti kolme kertaa ratsastaa radan kentällä läpi. Muuten treenasin maastossa radan osia minkä pystyin, olin niin laiska etten jaksanut raahautua kentälle kilometrin päähän.

    Verryttely oli täysi katastrofi, poni sinkoili useampaan otteeseen paniikissa johonkin suuntaan (pelkäsi hillittömästi trailerin takasillan avaamisen ääntä...) ja esitin yhden ohjan pysäytyksiä kun tiesin, että ne pari shettistä ovat alla pian ellei elikko pysähdy NYT... Meinasin pyörtyä, kun mielestäni sinnepäin-suorituksella mentiin luokan johtoon (juurikin se C:1) ja lopputuloksena ensimmäinen ei-sijoittunut. Mielestäni poni kulki jännittyneenä erityisesti ei-tuomaripäädyssä, laukka on sen verran keskeneräistä että käynnissä ja ravissa hyvä peräänanto katosi heti nostossa, vasen laukka oli puutteellisesti taipunutta... Pakko myöntää, että kipinä uusiin kisoihin on vahva kun ekat menivät paljon paremmin mitä odotin!

    VastaaPoista
  6. Minä ravaan, laukkaan ja volttaan pitkällä matolla koulurataa läpi. Erityisen haastavia on keskilaukka ja -käynti, eroa kun on vaikea saada esille...

    Yleensä myös kisa-aamu sattuu työyön jälkeiseen aamuun, jolloin yön aikana tarjottimelle piirrän ilmassa sormellani teiden kuvioita ja mumisen "keskiravia keventäen, muista ulko-ohjantuki..." mikä on työkavereideni mielestä sekä raivostuttavaa, että omituista. :)

    itse verryttelyssä erehdyn juurikin läpiratsastamaan, hinkkaamaan sitä harjoitusravia kun pitäisi saada vaan hevosen rennoksi ja letkeäksi. olen kuitenkin huomannut että meille sopii koulukisoja edeltävän päivän ohjelmaksi vähän rankempi estetreeni, sillä hevonen joutuu käyttämään hypätessä niin paljon lihaksistoaan, että on aivan erilainen ratsastaa hyppyhommien jälkeen.

    VastaaPoista
  7. Yleensä koulurataa harjoitellessani ensin yritän harjoitella radan läpi(välillä joudun katsomaan tulostamastani paperista miten se rata oikein menee) sen jälkeen kävelen radan läpi koti pihassamme ja viimeiseksi ratsastan rataan sisältyvät vaikeat jutut läpi. En ikinä ratsasta koko rataa läpi ettei hevonen ala ennakoida kisoissa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov