30. marraskuuta 2012

Börjes-shoppailua ja kankitreeniä

Lumi teki joulun ja käytiin jouluostoksilla!


Domino ratsastushousut 56€ - BT-Jump bootsit 12,80€/pari - lukot 3,75€/kpl - delta 4,95€

Tänään mentiin heti aamusta Turkuun kun vein äitin lääkäriin ja siitä sitten käytiin Karin äidillä ja syömässä. Samalla lenkillä heitettiin kierros Börjesissä ja ai että siellä oli taas todellakin kaikkea mitä halusin ostaa.. Mietin kovasti panssarin ja housujen välillä, mutta sitten tein päätöksen että otan mielummin pehmeän joulupaketin ;) Ostin muutaman pikalukon martingaaleihin niin ongelma on taas hetkeksi hoidettu. Lisäksi tuli mukaan tietenkin vielä Pec-Balance maitohappobakteeria Mollalle, mutta se oli jo mennyt tallille ennen kuin ehdin kuvaamaan. Kävin myös tiimarista hakemassa hevosille hoitovihot ;)

Alla Pyryn vihko ja päällä Mollan 


Tuossa on vielä muutama kuva noista housuista. Pakko kehua oli mielettömän hyvät päällä! Ja erityisesti pidin noista lahkeista kun oli tuo resori eikä tarraa, ja ei kyllä tuossa tikkauksen hienoudessakaan ole valittamista ;) Kohtuu hintaiset kuitenkin tyylikkäiksi housuiksi, innolla odotan että pääsen näostä kokeilemaan ratsastaessa! 

Mutta sitten lyhyesti kankitreenistä. Viritettiin siis tänään Pyrylle kanget, oli tarkoitus tehdä ihan perusjuttuja ja totutella siihen. Pyryllä menty muutaman kerran aikaisemminkin. Mentiin vanhassa ja taaskin tuntui ettei wanha vain ole se meidän juttu. Aina kun menen siellä kaikki menee vähintäänkin pilalle! En edes muista mitä kaikkea tein, mutta keskityin siirtymisiin ja laukkaan tänään enemmän. Vasemmalle meni tosi kivaa pätkää laukassa kun tein niin että isommalla ympyrällä rennompaa, pitkää laukkaa ja aina päässä voltti kootumpaa lyhyttä laukkaa. Pyryn kanssa nyt pitää tehdä paljon töitä juuri niin että lyhentää ja pidentää niin saadaan laukka pyörimään paremmin. Lisäksi tein paljon nostoja molempiin suuntiin. Pätkittäin hyvä, mutta hävettävän huonosti itse ratsastettu, hyi minua!

Tänään tällainen pikapostaus, huomenna onkin joulukuun ensimmäinen päivä ja luvassa oikein muikea yllätys ;)

Oletteko te lukijat käyneet jo jouluostoksilla?

Vuoden näpsäyksiä

Omia vuoden parhaimpia kuvia ja tunnelmia

Jäin illalla selailemaan vahingossa kansioita ja löysin niin hyviä ja muistoja nostattavia kuvia että ajattelin ne jakaa teidän kanssa. Kuvat ovat lähinnä hevospainoitteisia, muutama muu. En tänä vuonna ehtinyt kuvaamaan niin ahkerasti kuin halusin, mutta tässä kuitenkin muutama tämän vuoden "paras" otos.


Toukokuussa kuvattu keskiviikkokoulukisoissa. Mielestäni onnistunut kuva, tausta melko rauhallinen (koppia lukuunottamatta), mutta pääasia on siinä että hevonen on edustavan näköinen kuvassa. Hieman harmahtava kuva, mutta kuitenkin painunut mieleen jotenkin positiivisesti.


Veli ja veljenpoika. Näkee näitä molempia niin hirvein harvoin ja jotenkin aina tulee haikea fiilis kun katselee kuvia. Tykkään Samin kuvasta varsinkin taustasta samoin kun Vilhon. Rakastan Vilhon (oikea kuva) kuvan tunnelmaa, tulee niin kesäinen ja jotenkin maalaistunnelma! Ihana kummipoika <3 p="p">


Tämäkin kuva kiertänyt täällä blogissa miljoonia kertoja, mutta pakko myöntää että itsekin pidän tästä. Rakastan tuota Pyryn harjaa, se pääsee tässä kuvassa oikein loistoonsa! Harmi kuin tuolloin oli niin kuraista, muuten olisi tullut mielettömän hienoja kuvia muutenkin, käärin oikein valkoiset pintelit jalkaan! Hieno mies ensimmäistä kertaa kangilla, nää on niitä mielettömän hienoja muistoja..


Tää on kans mun yks ehdottomista suosikeista. Värit on vähän harmaat, mutta poni on jotenkin niin skarpin ja onnellisen näkönen. Jotenki tää fiilis vaan tarttuu tästä kuvasta: tyytyväinen ratsastaja ja hevonen. Tarkennus oli hieman metsässä, mutta ehkä se fiilis korvaa sitä sen verran!


Elmostakin tuli kesällä otettua vähän enemmänkin kuvia. Elmon ja Petran kuvista olisin voinut valita vaikka mitä, oli niiiin ihania osa, mut tähän kuvaan oon rakastunut. Ei voi mitään tolle Elmerin supersöpölle nenälle. Mun mielestä kuvassa on ihanat vaikka hieman hailukat värit, tuo siihen samalla tunnelmaa ja vähän "vanhanaikasuutta". 


Tääkin kuva pyörinyt useempaan otteeseen. Halusin ikuistaa Kisaviikoilla olleen "argentiinalaisen" ja siitä tuli heti yksi suosikkikuvista! Tää löytyy multa jopa puhelimen taustakuvana, tykkään ihan hirveesti tästä. Tarkennus on hyvä ja vaikka värit on hieman harmaat ei haittaa yhtään. Otsapanta on ainut mikä hieman ottaa silmään, mutta muuten mielestäni onnistuneimpia kuvia ;)


Awwww, pitääks tähän sanoo ees mitään? Tämäkin - niinkuin moni muu - pyörii useinkin täällä blogissa on ehdottomasti ihan yksi parhaimmista kuvista. Millon mun hevosesta tuli noin ihana ja millon mulle tuli noin loistava hoitaja. "Paras hevonen tarvitsee parhaan hoitajan". Sitä se on kun oikeesti tykkää, aww!


Teknisesti ei onnistunein kuva, mutta rakastan niin paljon tuota Elmon nenää! Tykkään rajauksesta ja väreistä vaikkei tarkennus ihan osunut nenään asti. Kuitenkin tääkin on yksi semmoinen tunnelma kuva mistä tykkään kovasti. Elmeri on niin söpö kun se huutelee joskus, röhköpossu!


En edes tiedä miksi tykkään tästä kuvasta.. Mielestäni rajaus sopii tähän hyvin ja kuvassa on fiilistä: ratsastajat on iloisia ja hevoset näyttävät tyytyväisiltä. Taisi olla tällöin käytössä huonompi objektiivi, eikä laadultaan ole paras, mutta tykkään tästäkin kyllä paljon, tunnelmaltaan!


Fiiliksen nostattaja kuva. Ei tähänkään ole sen enempää sanottavaa. Laadultaan ei paras koska alkoi jo hämärtämään, mutta ai että kun poni on niin skarppina ja aww. Tykkään tästäkin niinkuin monesta muusta..

Mitäs sanotte lukijat, oliko aivan tylsä postaus? Jäin selailemaan niin pitkäksi aikaa että oli pakko teillekin jakaa näitä "herkkuja". Ja kertokaa ihmeessä mikä näistä on lempikuvanne, katsotaan osaatteko te päättää, minä en oikein meinaa osata ;)

28. marraskuuta 2012

Keskiviikkokisa fiilistelyä

Putet sanoi wroom wroom! niin ja klikkailkaa kuvia isommaksi!


Tänään tosiaan oli Keskiviikkoestekisat Ypäjällä. Janni meni Mollalla ja Petra Elmolla 70 cm, itse Pyryllä 90 cm. Äiti toimi Oskarin kanssa kameramiehenä ja videota ei Pyryn radasta tällä kertaa tullut, mutta heitän pikakelauksella sitten muuten tämän selittämisen! Kuvat jouduin jättämään pieneksi kun en itse kestä katsoa tuota pikselimössöä isompana, oi kumpa nyt saisi rahat kasaan uuteen objektiiviin! Ilouutisia tosiaan se että muistikortti on vihdoin hommattu, vaikka verkkokauppa.com minulta veikin 30 euroa muistikortista joka ei edes sovi kameraani! Piru vie, vielä KYSYIN ja VARMISTIN että varmasti on oikeanlainen ja vakuutti kovasti. Eipä ollut ei..

Mutta tosiaan, tähän päivään. Itsellä oli tänään lääkäri klo 12.10, joten en ollut töihin mennyt - vaikka kyllä aamulla kuulin ettei tänään olisikaan ollut töitä - vaan suuntasin aamusta Forssaan viemään äidin koululle ja siitä lääkäriin. Lääkäri ei osannut sitten sanoa mitään syytä tähän jatkuvaan pitkään kestäneeseen yskään, mutta löytyi sitten kuitenkin poskiontelontulehdus! Oli muuten superkiva lääkäri, selitti kaikki mitä tekee, miten ultralaite toimi, kertoi mitä se kertoo jne, oli todella kiva olla siellä kun otti huomioon kaikki toiveet ja kysymykset! Lisäksi keskusteli muutenkin, halusi tietää tarkemmin missä olen töissä jne (on siis työpaikkalääkäri), jäi itselle todella positiivinen kuva lääkäristä!

Sieltä lähdettyäni suunnistin heti Prismalle hakemaan sitä muistikorttia ja lukijaa. Kiireellä kotiin, hieman syömistä ja keskustaan. Äiti jätti minut apteekille (mistä kävin lunastamassa antibiootin ja astmalääkkeen mitä siis koitetaan nyt tähän pitkittyneisyyteen) ja siitä kävelin sitten tallille kun äiti meni hakemaan Petraa koulusta. Ensin omien hevosten jalat pesuun ja sitten Herra Elmerin. Elmo katsoi mua ihan tyhmänä kun rämmin sen mutatarhassa ja mietin miten pääsen turvallisesti toiselle puolelle niin että jos Elmo päättää tehdä niitä sen temppujansa niin saan pideltyä sen. No, oli herra kuitenkin todella nätisti ja sain helposti pestyä sen jalat ja harjattua. On ehkä maailman lupsakkain ori, heh ;) Kuitenkin, varustin siinä sitten omia mitä ehdin kun äiti ja Petra tuli ja vähän sen jälkeen Janni. Hepat kuntoon, kyytiin ja eikun menoksi! 


Päästiin nopeasti luokkien 1a ja b välissä kävelemään rata. Sitten puolijuoksua verkkaan ja pikainen verkka. Oikeastaan tämä sopii varsinkin Mollalle paljon paremmin, tehdään lyhyt ja ytimekäs verkka niin ei ehdi jäämään murehtimaan pikku asioita. Molla hyppäsi hyvin ja ei muuta kuin radalle! Ja hienosti meni Jannin ja Mollan rata, rytmi oli kohdillaan ja vaikka Jannia jännitti niin puhtaasti ja hyvässä ajassa maalissa. Lopulta Janni ja Molla sijoittuivat toiseksi, hyvä tytöt! Petra ja Elmo meni seitsemäntenä ja tuuppari tuppasi hieman kontrollifriikiksi välillä, mutta ylpee oon niistä, 4vp maaliin ;) Tässä vielä Jannin ja Mollan rata, ensimmäinen este jäi kuvaamatta, mutta kuitenkin:


Itse olin maneesissa jo Pyryn kanssa ja otin heti verkkaa. Pyry taas on Mollan vastakohta ja se tarvitsee enemmän verkka-aikaa. Otin pari kertaa pientä pystyä, laukkailin ja yritin taivutella. Ongelma oli vaan tällä kertaa varusteissa, meinaan meidän uusi W-Profilen (!!) hackamore on vielä niin uuden karhea että löystyy käytössä. Tästä vasta riemurepeää kun Pyry tajusi sen ja valuessaan alemmas pidätteet ei mennyt enää niin helpolla läpi. Kyllä huomaa heti kun ei ole varusteet kunnossa ja heppa turhan pinkeänä! Verkassa Pyry tuntui muutenkin hirvittävältä, hypyt meni kaikki vähintään pieleen. Yritin vain muistella pysyä itse rauhassa ja keskittyä enemmän tasaiseen käteen kun liikaan säätämiseen.

Radalla Pyry oli parempi, mutta edelleen hackamore löystyi ja välillä hävisi jarrut. Luojalle kiitos että toimii sentään pikkusen hevonen painoavuilla niin sain sentään käännettyä.. Välillä radalla tuli ihan ihmeellisiä loikkia ja itseäkin alkoi hieman välillä jännittämään miten se hyppää. Intoa tosiaan oli ja puhtaasti maaliin päästiin ja lopulta taidettiin toisiakin olla. Rata tuntui helpolta ja vaivattomalta, eli seuraavaksi jos olisi metri niin päästäisiin sitäkin enempi treenailemaan ;)



EDIT klo 22.10 
Jannilla olikin kamerassa video meidän radasta, jippii! Siitä sitten pääsikin itse analysoimaan. Mielestäni perusrata meni vielä ihan ookoo, mutta oli virhe antaa tilaa uusinnassa ja siitähän sitten aloitin itse ajojahdin. Nooo, joskus käy näin paremmissakin piireissä ;)

En nyt kykene edes analysoimaan omaa ratsastusta tai rataa, jotenkin tuo oma osuus meni niin pimennossa ja hämärän rajamailla.. Heppa kuitenkin tuntui suhteellisen kivalta, eli tästä on taas hyvä jatkaa! Huomenna on viimeinen työssäoppimispäivä, eli sen jälkeen toivottavasti helpottaa ja pääsen sitten oikein kunnolla treenin makuun, vaikka nyt olen muutenkin päässyt siihen aika hyvin. Huomenna hepat menevät maastoilemaan, en vielä tiedä itse pääsenkö paikalle, mutta kuitenkin. Perjantai onkin pyhitetty kouluratsastukseen ja sunnuntaina tarkoitus hypätä.. Seuraavalla viikolla onkin taas parit kisat ja niin. Mutta eiköhän tästä taas jatketa, kuulumisiin!

27. marraskuuta 2012

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo?


HOX! Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;)

Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia:

Kimblewick - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta.
Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä!
Gäg-kuolain - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman.
Pelham - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten
Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa
Olympia + leukaremmi - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva!

Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kovapäisyydestä ja vahvuudesta, vaikka oikeasti tamma pakeni vain kovempaa kuolainta. Mitä enemmän pistettiin rautaa suuhun, sen kovemmaksi tamma tuli. Mollan se oikea kuolain on siis takuulla omppunivel!

Pyry taas on erittäin herkkä hevonen, joten aloitimme kokeilut kolmipalalla. Aikaisemmin ennen minua tuloa sillä on ratsastettu kolmipalalla, nivelellä ja olympialla. Kolmipala ei kuitenkaan ollut ihan paras, joten teimme seuraavaksi Molla testauksen ja laitoimme omppunivelen. Tähän asti toiminut omppunivelellä hyvin, mutta se-oikea kuolain, löytyi vasta sattumalta syksyllä. Hackamore! Pyry on suustaan erittäin herkkä ja välillä tuntuu että pidätteissä nykii kättä vasten. Lisäksi on ollut radalla hieman ongelmia ohjien kiskomisella ja sen kautta pidätteiden läpimenemisellä. Kaikki nämä hävisivät hackamoren myötä ja hevonen tuntuu enemmän kuin tyytyväiseltä kuolaimeen! Tiedän hackamoren olevan "vahva" kuolain, mutta tiedän myös että se on minun omasta kädestäni kiinni.

Tästä alustuksesta siis eteenpäin. Mielestäni kuolain on jokaisen ihmisen ja hevosen välinen valinta. Niinkuin tällä hetkellä Mollan ja Jannin olympia. Janni ei saa ponia pideltyä nivelellä, mutta olympian kanssa ei ole ongelmaa. Voimaa ei tarvitse käyttää ja leukaremmin kanssa olympia on käypä kuolain. Tavoite on tietenkin päästä niveleen, mutta kaikki ajallaan!

Kuolain on juuri niin kova kuin käsi. En vuosi sitten olisi mistään hinnasta laittanut hackamorea oman käteni jatkeeksi. Nyt kuitenkin käteni on paljon pehmeämpi ja tasaisempi ja hevonen tuntuu tyytyväiseltä. Problem solved! Ei ole mitään tiettyä kaavaa millä pystytään sanomaan mikä kuolain sopii millekin hevoselle. Itse olen kokeilun, yrityksen ja erehdyksen kautta löytänyt omalle hevoselle parhaimmat.

En suosi kovia kuolaimia, mutta en myöskään katso kieroon niitä jotka niitä oikein käyttävät. 


Ja ennen kuin ketään tulee sanomaan että hackamore on kova, tiedän. Käytän sitä siis sen mukaan ja ratsastan tasaisella ja pehmeällä tuntumalla. Kaikista kuolaimista saadaan kova jos käsi on kova. Kumpi mielestäsi kuulostaa paremmalta: "pehmeä kuolain" (nivel, kolmipala yms peruskuolain) jolla joudut kiskomaan pidätteet vai "kova kuolain" (norsujarrut, pelham, olympia yms) jolla tasaisella kädellä hevonen kuuntelee taistelematta vastaan? Korostaen tasaisuutta.

EDIT. ja tosiaan ettei kukaan ymmärrä väärin, käytän Pyryllä hackamorea vain hypätessä, sileällä mennään ompulla :)


Lukijat, millainen on teidän mielestä se oikea kuolain?
Miksi juuri se? Onko mahdollista että se olisi joku muu?
Oletteko kokeillut erilaisia kuolaimia? Mikä niistä oli ns. kauhein ja miksi?
Nyt kaikki lukijat keskustelemaan kuolaimista ja niiden valinnasta!

26. marraskuuta 2012

Marraskuisia maastoesteitä ja lisää vakavaa koulutuuppailua!

Treeni into on vähintään kertaa tuhat!


En edes jaksa enää pahoitella materiaalin puutetta, mutta nyt kuitenkin ilouutisia senkin suhteen! Kävin tänään ostamassa uuden muistikortin eli toivon mukaan saadaan pian taas (huonolaatuisia kun maneesissa kuvataan huonolla valovoimalla..) kuviakin! Eli peukut pystyyn että saadaan kamera ja kuvaaja treenejä seurailemaan. Sitä ennen saatte totutella tähän niukempaan materiaaliin ja jonkinlaiseen selostukseen.

Eilen sunnuntaina tosiaan piti olla Jannin ja Molla viimeistely treeni keskiviikon estekisoihin. Kuitenkin minä tampio olin unohtanut että aamullahan siellä pyöri aluekenttävalmennukset.. Niinpä päätettiin mennä hieman hyppäämään maastoesteitä, marraskuussa kun harvemmin tulee niitä hypättyä! Mentiin ihan perustukkeja, bankettia ja lopulta hautaa. Mollalla on isomman haudan kohdalla jonkinlainen pakkomielle kurkistaa sinne ja varsinkin nyt ekalla kerralla oli vielä hieman haudat jänniä! Kuitenkin Janni ratsasti superhyvin ponilla, treeniä nyt alle niin saadaan ensi kaudelle vakavasti otettava poniratsukko!

Pyryllä tein samalla pieniä hyppyjä mitä Jannikin teki ja Pyry oli loistava. Meni kaikki kun vettä vaan on fiilis oli ihan katossa. Olenpa siitä niin ylpeä kun on ollut monta päivää ihan super eläin sekin.. Tässä vielä muutama Jannin ja Mollan hyppy, muistakaa, todellakin eka kerta maastoesteillä yhdessä, hyvä supertytöt! :)


Tänään pääsin töistä kuuden aikaan ja suuntasin heti tallille. Alunperin piti mennä kangilla koulua, mutta ei ehditty virittämään niitä, joten menin ihan nivelillä. On kiva kun on päässyt taas enemmän ratsastamaan niin tuntuu ettei aina kun hyppää selkään pitä uudestaan miettiä miten ohjia pidetään kädessä - näin kärjistettynä. Suuntasin Pyryn turvan haimi-hallille ja ilokseni huomasin että siellä oli vain kaksi muuta ratsukkoa. Jäin siis hyvillä mielin sinne.

Tälläkään kertaa itsellä ei ollut mitään suunnitelmaa mitä teen. Ajattelin vetää ihan fiiliksellä tämän päivän. Lisäksi olen huomannut niin paljon asioita mitä teen - tai pikemminkin jätän tekemättä - ratsastaessa ja yritin niitä tänään korjailla. Aloitin työskentelyn käynnissä, tein voltteja ja aina voltin jälkeen jatkoin hieman sulkua. välillä tein toisin päin, ensin avoa ja siitä jatkoin voltille. Suunnan vaihdoissa väistätin hieman molempiin suuntiin ja yleisesti jumppasin käynnissä. Itsellä on todella huono tapa jättää yleensä käynnissä sen kummemmin työskenteleminen ja sen kyllä huomaa. Maneesiin tullessamme Pyry oli hieman levoton ja nyki, mutta kun käynnissä työstin se rentoutui huomattavasti.

Kun heppa tuntui käynnissä hyvältä siirryin kevyeeseen raviin. Keventelin isoja ympyröitä ja yritin pitää huolen että hevonen pysyy ympyrällä hyvin. Yllättävän vaikeaa oli tänään ratsastaa tasainen ympyrä, tuntui että kaikista tuli ihan soikioita tai ne pääsi levenemään. Kiinnitin myös huomiota siihen että suoraan mennessä Pyry tosiaan meni suoraan. Ravissa tein myös samaa kuin käynnissä, eli voltin jälkeen hieman sulkua ja ennen avoa. Samalla tein niin että näiden välissä hieman lyhensin ravia, ja voltilla annoin mennä rennommin. Tavoitteena oli saada Pyry kuuntelemaan jokaista pienintäkin apua. Hakemista hakemista..

Käyntitauon jälkeen tein muutamia laukannostoja. Itse hieman hätiköin nostoissa ja ne ei ole tasaisia, joten tällä kertaa keskityin että saan sekä itseni että hevoseni tarpeeksi rennoksi ennen nostoa. Laukannosto, voltti / muutama askel laukkaa ja hallittu siirtyminen raviin. Yllättävän vaikeaa meille! Tätä työstin molempiin suuntiin ja nosto nostolta alkoi tulemaan haastetta kun herra kuumi. Aina kun Pyry alkoi ottaa liikaa pulttia jatkoi ravia keventäen että sain sen rauhoittumaan ja sitten jatkettiin taas hommaa. Kun tätä sujui hyvin molempiin suuntiin, annoin hepan taas hengähtää hetken.

Tällä hetkellä laukka on meillä huonoin askellaji, joten ajattelin että työstän sitä vielä hetken. Tein laukassa molempiin suuntiin hieman vastalaukka harjoituksia, jotka meni super hyvin! Siihen olisi pitänyt lopettaa, mutta ahneeksi kävin.. Jatkoin työskentelyä ja siinä vaiheessa alkoi Pyryn työskentelykunto loppumaan. Yritin saada muutaman hyvän noston ja kun ne onnistui ookoo hyvin, otin vielä eteen-alas loppuravit, missä Pyry tuntui todella mahtavalta! Kaiken kaikkiaan super hieno mies oli tänään, kuskilla tuli vain ahneus loppuajasta..

Terhi & Pyry lokakuussa kisoissa (jotka pyyhin kokonaan mielestä, poni käyttäyty niin huonosti!)

Kyllä se treeni pistää aina miettimään! Itse huomasin että työskentelen aivan liian vähän käynnissä ja nykyään laukassakin. Laukassa sen takia kun se ei ole tällä hetkellä vahvimmillaan, käynnissä en syytä tiedä, jonkinlainen tapa! Tänään kuitenkin tuli taas treenattua enemmän molemmissa ja hyvä niin! Harvemmin pystyn suunnittelemaan viikko-ohjelmia, mutta nyt oikeastaan pariksi viikoksi on jonkinlaista viikko suunnitelmaa hevosille. Molemmat hevoset - sekä Molla että Pyry - menevät aika saman suunnitelman mukaan. Kaksi viikkoa on nyt intensiivisempää treeniä ja tämän jälkeen viikko rennommin maastoilua ja rennompaa treeniä. Tämän viikon ohjelma näyttää tältä: 
Maanantai rankempi koulutreeni
Tiistai maasto
Keskiviikko estekisat
Torstai maasto
Perjantai rennompi koulutreeni
Lauantai kävely/kiipeilymaasto
Sunnuntai kavalettitreeni
Seuraavan viikon ohjelma ei ole vielä täysin varma, mutta tällä hetkellä se näyttäisi suurinpiirtein tältä:
Maanantai maasto
Tiistai koulukisat
Keskiviikko kävely/kiipeilymaasto
Tostai estekisat
Perjantai maasto
Lauantai maasto
Sunnuntai koulutreeni vireystason mukaan
Miten on lukijat, onko teillä yleensä tarkempaa viikko-ohjelmaa?
Entä huomaatteko te ratsastaessanne helposti karttavan jotain tehtävää/askellajia?

25. marraskuuta 2012

Supermahtava treenipäivä!

Ja menin unohtamaan kameran harjalaatikkoon..


Mutta todistusaineistoa oli kuitenkin siitä että kävin tänään poneilemassa! Piiiitkästä aikaa kiipesin meinaan Molla tamman selkään! Janni ja Petra on vienyt kaikki Mollan ratsastuskerrat, mutta tänään minä pääsin selkään! Kuitenkin ei lähdetä asioiden edelle vaan palataan aamuun ;)

Aamulla suuntasin kello 8.30 jälkeen tallille. Tarkoitus oli tehdä jonkinlainen videopostaus meidän superhauskasta ja hyödyllisestä treenistä. Kuvailinkin tallissa kun laitettiin Elmo ja Pyry kuntoon, mutta kun olin kiivennyt Pyryn selkään ja päästiin lähtemään, tajusin että kamera jäi harjalaatikkoon! Ei se mitään, pääsette nyt meidän matkalle näin kerrottuna, vaikkei se videota voitakkaan!

Mentiin Petran ja Elmon kanssa siis tänään erittäin hauska ja hyödyllinen, hevosen lihaksistoa, kordinaatiokykyä ja tarkkuutta tehostava treeni. Aloitettiin piiitkällä alkukävelyllä, käveltiin maneesien ohi alatielle, missä otettiin hieman ravia ja suunnattiin kiipeilemään. Olen niin rakastunut Ypäjän kiipeilypolkuihin! Siellä mentiin poluilla edes takaisin, löytyi jyrkkää ja loivaa, ylä- ja alamäkeä. Laukattiin pitkä ylämäki kerran ja mentiin vaativia kinttupolkuja. Tätä lystiä harrastettiin noin varttin verran, sitten käytiin vanhoilla portailla, mitkä mentiin käynnissä. Tällöin hevonen joutui käyttämään koko kroppaansa ja tekemään töitä varsinkin perslihaksillaan. Ja voin sanoa, kyllä hepalle tuli hiki vaikkei käyntiä kovempaa menty kuin yhden ylämäen verran!

Kiipeilyn jälkeen lähdettiin suunnistamaan derbyalueelle. Jatkettiin selän (erityisesti ristiselkää avaavaa, sillä Pyryn risti on hieman jumissa) ja takapään treeniä derbyalueella banketeilla ja alashypyillä. Mentiin ensin pikku banketit molemmista suunnista, sitten portaat ylös ja alas pariin otteeseen. Pyrykin alkoi selvästi innostua kun paikat aukesi. Kaikilla oli superhauskaa ja hepat tuli samalla treenattua erittäin hyvin. Lopuksi otettiin hiittiksellä hieman laukkatreeniä ja Pyry sai näyttää että suokkikin voi päästä kovaa ;) Hihii, fiilis on edelleen ihan katossa!

Treeni oli tänään sairaan kivaa ja nyt hyvällä mielellä taas jatketaan. Tallille päästyämme takaisin riisuin Pyryn ja sitten tuli vain puheeksi Mollalla ratsastus. Itse piti olla tunnin päästä kotona, mutta Petra auttoi laittamaan ponin kuntoon ja pääsin pitkästä aikaa poneilemaan! Matka meinasi tyssätä jo alkuunsa kun menin selkään lantalan reunalta ja poni loppui kirjaimellisesti kesken.. Oli niin pieni että meinasin tulla kokonaan yli!


Ponikin oli super mahtava tänään, kävin kiipeilemässä hetken ja sen jälkeen hiittiksen kautta takaisin tallille. Siellä heitin vain nopeasti ponin Petralle ja lähdin Ratsuriiheen hakemaan msm-jauhetta, valkosipulia ja Pyryn hackamoret jotka vihdoin olivat saapuneet! Sillä hetkellä kun suunnistin seuraavan kerran tallille viemään jauheet ja sipulit talliin kello oli jo 12.35 ja minun olisi pitänyt olla jo kotona.. Nopeasti soitin kotiin että äiti laittaisi ruokaa lämpiimään kun töihin piti lähteä alle tunnin päästä ja suihkussakin piti käydä.. Kiireellä kotiin, syömään ja suihkun kautta töihin. 

Juuri töistä päästyäni kävin sitten vielä tallilla hoitamassa hevoset yöpuulle. Pesin niiden jalat, laitoin Elmolle lämpöpintelit, Mollalle linimenttiä ja kaikille loimet. Heinät, kaurat ja muut mössöt ja ei kun nukkumaan. Aamulla sitten taas tallille pitämään Jannille estetuntia ja hyppäämään jotain Pyryllä. Ja pitää varmaan Elmokin muistaa laittaa pihalle ;)

Wiih! Mitäs vielä voisi laittaa? Kaikki vielä äänestämään Pyry kuvaa, ei saa unohtaa ;) Huomenna yritän saada videota hypyistä, jos saan Jannin vaikka kuvailemaan tunnin jälkeen! Jajaja.. Ei kai muuta tällä kertaa. 

Mikä on teidän mielestä huippuhauskaa treeniä?
Kiipeilettekö paljon hevostenne kanssa? Entä maastoiletteko?
Pitääkö hevosen treeni olla monipuolista?

24. marraskuuta 2012

Tuuppailukorjailuja ja äänestä parasta Pyry-kuvaa!

Tiistain mokat korjataan!


Wiiii, motivaatio +1000! Vielä on materiaaliton postaus, mutta yritän mahdollisimman nopeasti saada kameran ja kuvaajan. Onneksi tällä hetkellä näyttää siltä että molemmat olisivat kohta selvillä, joten jeeee senkin suhteen, saadaan materiaalia oikein olan takaa blogiin! ;)

Tänään menin taas maneesille ja halusin taas ratsastaa koulua, koska tiistaina homma oli jotenkin levotonta. Tänään Pyry oli sitten aivan eri hevonen! Sairaan kiva ratsastaa ja tukeutui hyvin kuolaimeen, ei poikitellut tai ollut yhtään yliherkkä vaan teki ihan kaiken mitä pyysin ja meni super super hyvin! Ratsastus oli oikeastaan aika päämäärätöntä, mutta tavoite oli tehdä vain jotain todella todella kivoja perusjuttuja. Mentiin raviskan kautta haimille, joten päästiin aluksi hieman maastossakin ravaamaan ja otettiin yksi laukka pätkä, mutta kun herra Pyry innostui liikaa niin pitäydyttiin ravissa..

Haimilla aloitin taas ravaamaan reippaalla ravilla eteen ja tekemällä paljon voltteja ja suunnan muutoksia. En lähde nyt millekkään avo, sulku tai väistö -linjalle ennen kuin olen saanut oman ratsastukseni kohdalleen. Niinpä ravasin molempiin suuntiin kevyttä ravia ja Pyry tuntui oikeasti niin mahtavalta jo nyt. Laukassa menin ensin rennosti laukkaa ja sitten hetki käyntiä.

Tämän jälkeen ympyrällä siirtymisiä ravi-käynti-ravi ja välillä suoralla uralla reilusti ravia eteenpäin. Molempiin suuntiin tätäkin, päämäärättömästi edelleen, kunhan vain hevonen tuntui hyvältä. Tämän jälkeen laukassa hieman enemmän työskentelyä ja tuli huomattua että heppa on huomattavan kankea oikealle. Ristiselkä oikealta hieman jumissa ja sen näki varsinkin laukanvaihdossa kun meni ristilaukan kautta. Tämä on ns. tuttu ongelma, viime syksyllä / alku talvesta oli sama.. Tätä ei parane kuin lähteä treenaamaan!

Huomenna onkin sitten luvassa superhauska päivä! Mennään Petran ja Elmon kanssa treenailemaan maastoon. Ajattelin ottaa videokameran mukaan, eli jotain matskua olisi sitten huomiseksi ;) Hihiii, ihan innoissani odotan! Sunnuntaina on Jannin ja Mollan estetunti kun tytöt debytoivat estekisat keskiviikkona seuramestaruuksissa! Lisäksi suunniteltiin kavaletti ja jumppahyppelyä Pyrylle ja Elmolle, kunhan vain jossain vaiheessa saadaan Haimi vallattua.. Kaikkea kivaa siis luvassa, toivottavasti saadaan materiaaliakin sitten mukaan ;)

Sitten vielä loppuun laitan tämän vuoden parhaimmat (osa) Pyry kuvat. Sivusta löytyy myös äänestys sarake, jota painamalla sitten saadaan paras kuva selville! Joululahjahommia suunnittelen, sen takia tälläinen piskuinen äänestys. 

Kuva 1 

Kuva 2

Kuva 3 

Kuva 4 

Kuva 5 

Kuva 6 

Kuva 7 

Kuva 8

Ei muuta kuin äänestämään! Kommentoi myös miksi juuri se / ne kuvat ;)

21. marraskuuta 2012

Hyvä päivä paha päivä

+ toivotonta kuvaajahakua ja vakuutusmasennusta

10 pisteen vinkki: klikkaamalla näet paremmin ;)

Eilen pääsin töistä jo puoli neljän aikaan ja kävin sitten ratsastamassa Pyryn. Ennen sitä otan tosiaan nämä ylläolevat naamakirjakuvat selitykseen. Heitin maanantaina faceen statuspäivityksen missä "haen kuvaajaa". Tottahan se tavallaan on, itseä ketuttaa kovasti kun ei ole kuvaajaa treeneissä, kun oikeastaan itse olen se kuvaajapersoona. Niinpä lupasin kuvaajalle urakkapalkan: 10 euroa keikka, ei bensakuluja. Kalustona löytyy minun kamerani, vanha ja uusi. Arvatkaa tuliko heti muutama hieman kärkkäämpi naamakirjakaveri (mm. veljeni) heti valittamaan nälkäpalkasta jne? Veikatkaas jotain kauan meni!

Tänään sitten sain vakuutusrahat vaanhasta kamerasta joka joutui veden armoille (lue: tippui mereen) kesällä. Näillä rahoilla olisi tarkoitus kustantaa uusi runko ja objektiivi, mutta pisti sen verran hymyilyttämään vakuutuksesta tulevat rahat että.. Tiedänhän minä että menee ikävähennykset ja muuta, mutta kyseisestä objektiivistä jonka hinta on alimmillaan 534 € ei saa mistään edes lähellekkään 300 eurolla! Kyllä pistää ärsyttämään kun sitten pitäisi ostella jotain halpiksia jos haluaa "nyt heti äkkiä".. Ei muuta kun säästämään niin saan paremman rungon ja objektiivin!

Sitten siihen Pyryilyyn. Edelleenkään ei ole mitään materiaalia, koska.. Niin kamera on muistikortiton ja kuvaajaa ei ole. Siispä tyydymme nyt pikaiseen kertaukseen mitä tein. Heti alussa ja jo matkalla maneesille Pyry oli levoton, sellainen ihmeellinen häslä. Nyppi ohjia ja meni pikkuravia sinne tänne. Maneesilla oli alkamassa Piken valmennus, mutten nyt uskaltanut jäädä siihen kun olen niin vähän mennyt lähiaikoina koulua (= en kestä kun en osaa!). 

Itsellä on nyt ollut ongelmana se kun en tiedä mitä tekisin, ei niinkään ettei toimisi. Maanantai - Tiistai välisenä yönä havahduin hereille - yskimään - ja kuin salama kirkkaalta taivaalta tajusin mitä teen Pyryn kanssa seuraavaksi maneesilla! Ja niin tein. Aloitin ensin ihan pidemmällä tuntumalla kevyttä, reipasta ravia. Tarkoitus oli saada Pyry hieman tukeutumaan kuolaimeen ja ravaamaan aktiivista ravia. Tätä molempiin suuntiin ja paljon voltteja mukana. Sen jälkeen kevyemmässä laukassa hetki niin, että sain vain hieman tuntumaa ja heppaa vertymään. Molemmat laukat tasaiseksi ja käyntiin.

Airan valmennus kesällä 2012

Pienen kävelyhetken jälkeen aloin työskentelemään ravissa. Otin puolet maneesista (toisessa päässä oli tosiaan valmennus menossa) ja tästä minun alueesta tein niin, että ratsastin soikion muotoista kaistaletta ja aina "lyhyemmille" sivuille tein voltit sisälle ja pidemmille ulkopuolelle. Tavoitteena oli saada Pyry kulkemaan suoraan suoralla ja volteilla hyvin taipumaan. Lisäksi kulmissa väistätin hieman takapäätä ulos.

taiteellinen piirroskuva

Tehtävä meni otsikon mukaisesti hyvin ja huonosti. Pienen kiistan jälkeen Pyry kulki hyvin suoraan ja taipui, mutta kävi kokoajan kuitenkin hieman ylikierroksilla. Väistäessä se heitti ihan lapa edellä seinään tai sitten teki yliherkkänä yli akselin. Kun muisti kuitenkin istua itse selässä jäntevänä ja ulkoavut, sain muutaman hyvänkin väistön minkä jätin sitten siihen. Tämän jälkeen jätin voltit pois ja aloin tekemään hieman tempon muutoksia. Otin ihan pientä pikku ravia ja sen jälkeen eteen reippaampaa ravia. Idea oli saada Pyryä takaa aktiivisemmaksi ja se toimikin yllättävän hyvin. Aina hidastaessa se oli levoton ja vastusteli apuja. En kiusannut kuitenkaan enempää, kun sain mieleiseni asian läpi, se oli siinä ja annoin sen taas hetken kävellä. 

Ongelmia meille tuotta laukka. Se ei pyörinyt tänään ja lisäksi - olihan se muutenkin ihan levoton tänään - se sai hirveitä pukkikohtauksia heti kun vaati ulkopohkeella. Siinä kerran pari lensin kaulalle laukassa kun herra hieman osoitti mieltään. Laukassa tein ihan perus laukannostoja ja siirtymisiä. En viitsinyt lähteä liikaa vaatimaan kun laukka oli muutenkin todella vaikeaa tänään.

Kuitenkin päälimmäisenä jäi hyvä fiilis, vaikka hevonen oli todella levoton. Loppuraveissa vasta hevonen rentoutui, mutta fiilis oli hyvä sen jälkeen. Vaikea kuvailla fiilistä kun se on yhtä sekava kun viime ratsastuskerta ja siitä kertova postaus, heh ;)

Tein myös persoonallisuustestin ja siihen meni aikaa huimat 6 minuuttia ja 56 sekunttia. Hauska testi, ei muuta kuin tekemään! Heijastuu se tavallaan ratsastukseenkin, mutta se miten, annan teidän vastata! Itse olen testin mukaan aikalailla tälläinen ihminen:

74% (14/19) - Ulospäinsuuntautuneisuus 
Seurallinen, pitää juhlimisesta, keskustelee, kaipaa jännitystä, ottaa riskejä, toimii hetken mielijohteesta.
70% (16/23) - Neuroottisuus
Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto.
20% (4/20) - Psykoottisuus
Piittaamattomuus muista ihmisistä, eristäytyminen, sopeutumattomuus, empatian puute, vihamielisyys, piittaamattomuus vaarasta, julmuus, epäinhimillisyys.
8% (2/24) - Valheasteikko
Mittaa taipumusta antaa vastauksissaan itsestään todellista terveempi tai sosiaalisesti suotavampi kuva.


Mikä on sinun vallitseva persoonasi? 
Entä heijastuuko se ratsastukseesi, jos kyllä niin miten?

17. marraskuuta 2012

Nyt ihmiset kommentoimaan!

piu paut ja hanat auki!


Edelleen itsellä on muistikortti kamerasta hukassa ja ei oikein materiaalia ole blogiin muutenkaan. Eilen kävin hyppäämässä Pyryn kanssa ja se oli ihan fiasko. Oli aikaa verkata hyvin, ratsastaa tosissaan koulua ja vääntää. Mitä minä teen? Möllötän selässä ja en osaa tehdä mitään. Perusjutut, avo, sulku, väistöt, voltit, ympyrät, siirtymiset.. Kaikki hukassa. En tiennyt mitä teen, ei ollut mitään ideaa. Hyppäsin pieniä (max 85 cm) ja syöksyin, ajoin, säädin, sähläsin. Lopulta lopetin linjaan missä oli pysty - neljä askelta - pysty - neljä askelta - pysty. Kun Pyry oli tullut sen hyvin, lopetin. Miksi sitten kiusaan hevosesta kun ei itse osaa?

Tänään itkin ja murehdin kun en osaa ja totesin että minähän menen ratsastamaan kunnolla koulua ja keskityn ja teen kaikkeni. Pyh. Loppupeleissä elokuvissa - Twilight Aamunkoi osa 2 ! - meni niin pitkään että päästin lähteä vain maastoon Jannin ja Mollan kanssa. Oli hyvä päätös, päästeltiin menemään höyryjä ja KIVAA oli! Ehkä taas kun pääsen kahden viikon päästä aktiivisemmin ratsastamaan alkaa se "vakavamielinen" tuuppaileminenkin onnistua!

Pakko myöntää että olen epäaktiivinen ja en voi silloin valittaa siitä että te lukijat olette ei-niin-aktiivisia. Mitä kommentoimaan kun ei ole kommentoitavaa! Olen yrittänyt virkistellä keskustelua pienillä kysymyksillä aina postauksen loppuun, mutta silti tuntuu olevan hiljaista. Nyt siis kertokaa ihmeessä mistä haluatte lukea enemmän! Niitä arkitreenauksia tulee kyllä joo, heti kun pääsen edes ratsastamaan muuta kuin kaksi kertaa viikossa.. Erikoispostauksia, kisoja, arvontoja, mysteereitä, mitä kaipaatte? Mysteereistä puheen ollen, ei en ole vieläkään saanut palkintoja toimitettua, huomenna kolahtaa postit voittajille sen lupaan!

Kertokaa lukijat, onko teillä ikinä niitä päiviä kun ei mikään onnistu? Tuntuu että vaikka miten ratsastaa ei hevonen vain toimi? Palaako pinna? Mitä teet yleensä? Jatkat vai lopetat? Kerro nyt ihmeessä vinkkisi miten onnistut saamaan negatiivisuuden positiivisuudeksi!

14. marraskuuta 2012

Astetta masentavampi päivä

maailman surkein hevosenomistaja esittäytyy


Tämä on taas niitä päiviä. Koko päivän on satanut tai tihuttanut vettä, ei tiedä onko kello aamulla kuusi vai illalla kuusi. Eilen fiilis oli vielä hyvä ja letkeä, tänään olen ollut todella hämilläni ja masentunut. Toinen päivä ilman tallia ja hevosia. Se että se talli ja ne hevoset on ollut vieressä kuusi vuotta ja jos muuten ei ole tallissa käynyt kuin siivotakseen karsinat ja hoitaakseen tallit, on silti ollut fiilis siitä että on mukana siinä, käsittelee päivittäin hevostaan. Entä nyt? Ei ole hevosta kotona ja en ole kahteen päivään päässyt tallille.

Maanantaina sain ylimääräisen vapaapäivän töistä, joten kävin illalla pitkällä maastolla Pyryn kanssa. Nautin ratsastamisesta ja tallilla touhuamisesta. Pari-kolme tuntia tallilla ja mieli on yllättävän hyvä ja positiivinen. Eilen en päässyt tallille koska olin töissä 6.30-18.30 ja tänään en päässyt tallille kun töissä olin 6.30-21.45. Alan vähintäänkin ymmärtämään _täysin_ isäpuoltani siinä suhteessa että haluaisi myös olla kotona - nythän en tule kuin kotiin nukkumaan että aamulla jaksaa taas lähteä töihin.

Tunnen olevani maailman surkein hevosenomistaja. En sen suhteen etten huolehtisi hevosista, minulla on Pyrylle ja Mollalle maailman paras paikka tällä hetkellä, missä ne saavat paljon rakkautta ja rapsutuksia sekä liikuntaa. Siinä se ehkä onkin, minäkin haluan olla rakastamassa, rapsuttamassa ja liikuttamassa hevosiani. Tiedän että päätöksiäni arvostetaan ja samantien jos ilmoitan etten halua että Pyryllä ratsastaa kukaan muu kuin minä se onnistuu täysin. Miksi tekisin niin? Koska olen itsekäs? Hevonen tarvitsee liikuntaa ja takuulla siitä pidän huolen että Pyry että Molla saavat sitä tarpeeksi ja mahdollisuuksien mukaan.

Pyry kävivät tänään keskiviikkokoulukisoissa ja saivat hienosti yli 62% ja oli 5. sijalla. Ja minusta on kauheaa se miten pahalta minusta tuntuu. Petra on mielettömän ihana ja paras ihminen ja varmasti ainut Äidin ja Terhin jälkeen jonka haluan Pyryllä ratsastavan vakituisemmin. Olen nähnyt kuin Petra ratsastaa Elmoa, Mollaa ja Pyryä ja ratsastustaidoissa, hevosen käsittelyssä tai muussakaan ei ole moitittavaa. Ehkä onkin kyse vain siitä harmituksesta minkä koen kun en itse pääse menemään. Ja lisätään siis että minä itse kysyin haluaako Petra mennä sinne kisoihin, ei todellakaan mitenkään väkisin pyydetty tai kysytty. Eilen se kuulosti hyvältä idealta ja tänään koin hirveää henkistä morkkista siitä että en ollut itse selässä.

Olen surkea omistaja, kaveri, ylläpitäjä ja ihminen. Hyi kun ärsyttää tämmöinen. En ymmärrä kuinka voin jo toisen päivän jälkeen olla näin lukossa ja pahoittaa mielen koska en itse treenaa ja ratsasta sekä ennen kaikkea ole tallilla rapsuttelemassa ja viettämässä aikaa hevosten kanssa. Tuntuu siltä että olisin hylännyt ne. Mitä jos en olekaan tarpeeksi hyvä Pyrylle? Molla on minun aina, mutta sen kanssa olen työskennellyt viimeksi tosissani yli vuosi sitten ja olen asettanut Mollalle ja Jannille tavoitteita. Entä minä ja Pyry? Miten ikinä voin saavuttaa tavoitteita jos en pääse treenaamaan? Kyllä, vielä kaksi viikkoa jäljellä, mutta onko sitten enää mitään "sidettä" jäljellä meidän välillä?

Ehkä minäkin olen vain herkkä ja haluan omistautua harrastukselle, mutta.. Miten sen sanoisi. Tuntuu tällä hetkellä että petän itseäni sanoessani että minä tai Pyry luottaisimme toisiimme tai edes osaisin ratsastaa sillä. 

En minä tiedä mitä yritän sanoa, yritän vain purkaa pahaa oloa!
Edes onnistumatta siinä..

Takaisin tänne!

13. marraskuuta 2012

Arkistoista: Kenttäratsastuksesta

Vuonna 2010 kirjoitettu esitelmä kenttäratsastuksesta


Kun vuonna 1912 kenttäratsastus liitettiin kesäolympialaisiin este- ja kouluratsastuksen rinnalle, oltiin asiasta hyvinkin hanakasti kahta mieltä. Toinen puolisko halusi tämän ”mielipuoliseksi” ja ”aivan järjettömän vaaralliseksi” kutsuttavan lajin pois päiväjärjestyksestä heti, kun taas toinen osapuoli, kenttäratsastajat itse, eivät voisi ilman tätä lajia toteuttaa itseään, unelmiaan tai kovan työn tuloksiaan. Itse olen pienestä asti ratsastanut ja joutunut tekemään paljon töitä saavuttaakseni tavoittelemani. Ilman kovan työn uurastusta en harrastaisi nyt kenttäratsastusta. Suodaan näille vaaroja uhkaaville, vauhtia rakastaville kenttäratsastajille mahdollisuus näyttää, mistä todellinen ratsastaja on tehty!

Miksi ihmeessä kenttäratsastus olisi laji joka tulisi kieltää? Monia mielipiteitä lukeneena ja itse lajia harrastavana voin vain todeta, ettei kenttäratsastus ole kokemattomille eikä pelkureille. Se, että yksi osa-alueista on hypätä hevosella alueella, missä ei ole seiniä tai aitoja, vielä sellaisella vauhdilla, joka saisi herkemmän vatsan sekaisin, on suurin syyllinen siihen, että kenttäratsastusta kritisoidaan. Kenttäratsastus ei ole kuitenkaan pelkästään laukkaamista aroilla, vaan siihen kuuluu myös kaksi muuta osakoetta: rataeste- ja kouluosuus. Kuitenkin ihmiset, jotka eivät lajiin ole perehtyneet, käsittävät kenttäratsastuksen vain kiinteiden, vaarallisten esteiden yli kaahaamisena, mitä kenttäratsastus ei kuitenkaan missään nimessä ole. Itse en vielä ole kenttäratsastuksen takia joutunut tapaturmiin. Hyvällä ennakoinnilla vältetään turhat onnettomuudet.

Kenttäratsastus vaatii ratsastajalta taitoa ja rohkeutta – sekä hyvät vakuutukset. Vaikka riskejä minimoidaan Suomen ratsastajainliiton ja Maailman ratsastusliitto FEI:n kautta mahdollisimman tehokkaasti, ei aina voida täysin välttyä tapaturmilta. Eniten vahinkoja kenttäratsastuksessa tapahtuu kestävyyskokeessa eli juuri kenttäratsastuksen tärkeimmässä osakokeessa, ja tästä syystä lajin tulevaisuus olympialaisissa on kyseenalainen. Joskus kenttäratsastajia sanotaan jopa hulluiksi heidän lähtiessään suorittamaan vaativaa kestävyyskoetta, ja rohkea saakin olla mutta ei hullunrohkea. Itsesuojeluvaistoa pitää olla eikä treenaamatta kilpailuihin ole mitään asiaa. Vakuutukset kannattaa olla kunnossa niin hevosella kuin ratsastajallakin tapaturmien varalta. Kun valmennus on kunnossa ja hevonen ja ratsastaja ovat niin henkisesti kuin fyysisesti valmiita kolmen osakokeen vaativiin kilpailuihin, on aika tutkia seuraavaa ongelmaa – rahaa.


Kenttäratsastus, siinä missä tavallinenkaan ratsastus, ei ole halpaa touhua. Jos ei ole kroisos tai Roope Ankka vaan tavallinen tallaaja, voi kenttäratsastuksen kilpaileminen vuoden ympäri olla haastavaa. Kilpailut, osallistumis- ja lähtömaksut unohtamatta eläinlääkäri- ja ensiapumaksuja, jotka kenttäkilpailuissa ovat pakollisia, ovat melko kalliita verrattuna palkinnoiksi saataviin rahasummiin. Suomessa kenttäkilpailukausi kestää vain toukokuusta syyskuuhun ja loppukauden joutuisi kilpailemaan ulkomailla, mikä ei ole halpaa, kun menestyksestäkään ei ole aina varmaa tietoa. Vaativampiin luokkiin edetessä riittävän hyvän hevosen ostaminen on myös haastavaa. Hevosen hinta kun on helposti 17 tuhannesta eurosta 25 tuhanteen euroon, joskus jopa vielä enemmän. Joten köyhät ihmiset luopukoot haaveistaan tai tehkööt töitä saavuttaakseen niitä – vaikka sitten lehtiä jakamalla kilpailurahoja saadakseen.

Kenttäratsastuksen kiehtovuus piilee juuri siinä, ettei voittaja ole nopein vaan taitavin. Ratsastajan pitää olla hyvä kaikessa mitä tekee: kouluratsastuksessa, esteratsastuksessa kuin kestävyydessä. On mielestäni uskomatonta katsoa ratsukkoa, joka suorittaa vaaditut kiemurat harmonisesti, hyppää rajatulla alueella puomeista kootut esteet virheettömästi ja samassa kiitää laajat alueet vauhdikkaasti mutta kuitenkin taitavasti ja tarkkuudella. Silloin, kun on suorittanut kolme osakoetta, selvinnyt vaativimmistakin olosuhteista taidolla ja pystyy tekemään sen vielä uudelleen, voi sanoa olevansa todellinen kenttäratsastaja. Itse innostuin kenttäratsastuksesta juuri osakokeiden takia. Ensimmäiset kenttäkisani olivat menestys. Menin omalla ponillani Suomenpienhevosten Suomenmestaruuden vuonna 2009 ja lopulta kotimatkalla mukana oli hopeinen mitali sekä todella tyytyväinen ratsastaja. Silloin todellisuudessa tajusin mitä haluan harrastukseltani ja miksi juuri kenttäratsastus oli kutsumukseni.

Kenttäratsastus vaatii paljon rahaa, aikaa, taitoa ja rohkeutta. Mutta mitä kenttäratsastus sitten antaa? Konkreettisesti kenttäratsastuksesta ei saa mitään aikaisemmin mainitsemiani pieniä rahasummia lukuun ottamatta, mutta rahaakin arvokkaammat asiat kyllä. Se antaa kokemuksen, jonka takia haluaa aina uudestaan lähteä suorittamaan kestävyysosuutta kilpailuissa. Se antaa adrenaliinin juosta läpi kehon sellaisella voimalla, että joskus itsekin hämmästyy. Se luo ratsastajan ja hevosen välille vahvan luottamuksen ja ymmärryksen. Laji antaa vapauden tunteen, jota kaikki ihmiset havittelevat jossain vaiheessa elämäänsä. Kenttäratsastus antaa elämyksen, jonka kaltaista ei voi sanoin kuvailla, jota ei voi konkreettisesti koskettaa, mutta jonka tuntee niin elävästi, että haluaa aina uudestaan sen kokea ja uskoa siihen.


Provosoiduitko? Teksti on kirjoitettu alkuvuonna 2010
En ole samaa mieltä kaikista asioista ja nostan itselleni hattu, koska olen tämän joskus palauttanut
Mitä mieltä sinä olet kenttäratsastuksesta?
Yhdestä olen samaa mieltä:
Kenttäratsastus antaa elämyksen, jonka kaltaista ei voi sanoin kuvailla, jota ei voi konkreettisesti koskettaa, mutta jonka tuntee niin elävästi, että haluaa aina uudestaan sen kokea ja uskoa siihen.

12. marraskuuta 2012

Maailman parhaimmat putet!

taas on hyvä fiilis noin kokonaisuudessaan


Piti jo pari päivää sitten kirjoitella, lisäksi oli videopostaus leikkailua vaille valmiina ja sitten kaikki jäi. Uutta materiaaliakaan ei oikeastaan ole kuin kisoista, mutta ajattelin silti kerrata viikon tapahtumia, joten pitäkää hatustanne kiinni!

Maanantai menikin osaltani pitkäksi, sillä olin 7-22.20 töissä. Olen siis tällä hetkellä työssäoppimassa isäpuolen mukana ja päivät hieman venähtävät siellä. Petra siis hoisi Pyryn liikutukset, kävivät Jannin kanssa maastoilemassa ja hieman kentällä pyörimässä. 

Tiistaina olinkin koulussa 8-15 korvaamassa terveystietoa, mistä nyt toivon mukaan pääsin läpi. On se vaan kumma kun koulu on välillä semmoinen asia mikä ei kiinnosta. Töihin lähtee tuhat kertaa innokkaammin kuin kouluun, mistä sitten lienee. Tiistaina mentiin Petran kanssa maastoon, käytiin ensin kiipeilemässä varmaan puolisen tuntia ja sitten hiittiksellä vähän laukkaspurttia. Pyry otti Mollan varaslähdöstä huolimatta voiton, hah, siitäs saitte ponitytöt! 

Keskiviikkona vietin itse ja hevoset ansaittua vapaa päivää. Mutta torstaina sitten pistinkin Jannin koulurääkkiin Mollalla ja tsekkasin samalla Petraa ja Pyryä. Petralla ei kuitenkaan ollut minulta lupaa mennä paljoa, koska olin illalla menossa herran kanssa valmennukseen, mutta katsottiin ihan perusjutut, ravi, laukka, siirtymiset jne. Jannin kanssa tehtiin myös paljon perusasioita. Aloitettiin ihan taivuttelulla ja lopputunti melkein menikin siinä volttikahdeksikolla tapellessa että Molla todellakin taipuisi ja Janni pystyisi istumaan itse mahdollisimman tasaisesti. Hyvä siitä tulee!

Illalla sitten suuntasin Piken valmennukseen opistohallille. Heti kun Pike tuli paikalle, kerroin uudesta kuolaimesta - hackamoresta - ja sitten ei kun hommiin. Aloitettiin ensin linjalla missä oli neljä ravipuomia, määrittelemätön väli ja pieni pieni pysty. Tämä tultiin siis ensin ravipuomit, laukan nosto ja pysty. Tosi kiva tehtävä ja Pyry hieman jotain yritti pukitellakin, hassu eläin! Jumpattiin erilaisilla kaarre tehtävillä ja pikku esteillä, mutta lopuksi hypättiin tämän näköinen rata:


Meidän rata oli siinä n. metrissä ja Pyry oli super hyvä! Ensimmäiselle esteelle tulin tyhmästi nyppien ja jouduttiin heti aloittamaan alusta. Seuraava rata lähtikin tosi hyvin ja tultiin aina viidennelle esteelle asti tosi super hyvin. tuli tiputus ja oma hermo hieman petti (tässä tapauksessa siis jännitin väärään aikaan) ja seiska viimeiseen väliin otettiin lopulta 7 ja puoli askelta. Uudestaan kolme vikaa ja tällä kertaa tosi hyvin, vaikka vitonen tippui taas. Nyt pitää itse olla tarkkana etten tule liian nopeasti takaisin ylös! Kotiläksyä tuli siis ;)

Perjantaina kävin päivällä ratsastamassa Pyryn. Aluksi oli tarkoitus lähteä maastoon, mutta koska kaikki paikat olivat jäässä, menin sitten Wanhaan. Se oli aivan tyhjä, joten sain vallata sen kokonaisuudessaan haha!   Aluksi taivuttelin ravissa hyvin läpi, tein vastataivutuksia ja väistöjä. Sen jälkeen tein muutaman kerran sulkuja  ja paljon suunnan muutoksia. Käytin vain puolta maneesia ja sitä päätä missä oli peilit. Laukkasin verkaksi isoilla ympyröillä ja tein muutamia ympyrän pienennöksiä. Laukkaa työstin aika paljon ja harjoiteltiin suoralla uralla laukanvaihtoja ja vastalaukkoja. Pikku hiljaa ne alkavat onnistumaan, hyvä Pyry! Perjantaille oli myös se videopostaus, mutta se jäi kesken.. Latasin kuitenkin nettiin ja tässä se on, vähän keskeneräisenä..


Perjantaina olin jo hieman kipeä ja lauantai aamuna olikin hieman lämpöä. Petra lupasi liikuttaa Pyryn kun itse halusin sunnuntaina mennä kisoihin. Töihin minun oli kuitenkin pakko mennä, mutta onneksi sain lyhennettyä vuoron klo 12-18. Niinpä kotimatkalla hain pari leffaa ja kotona käperryin peittojen väliin ja join paljon kuumaa juotavaa. Oikea korva oli koko hemmetin päivän ihan tukossa ja mitään en kuullut. Kiva oli yrittää kassalla arvuutella mitä asiakkaat sanoivat. heh!

Tänään sunnuntaina suuntana olikin Salon seuraestekilpailut. Hieman itseä hirvitti, sillä matkaan lähdin ihan kaksin Pyryn kanssa. Onneksi kuitenkin Petra oli auttamassa kotona ja kisapaikalla Henna äitinsä kanssa auttoi, kiitos suuresti avusta kaikille! Perille pääsin hyvissä ajoin, vaikka kuvittelin olevani hieman myöhässä. Paikanpäällä kuitenkin huomasin että vasta 60 cm oli juuri loppunut! Siinä sitten Hennan ja Annan kanssa mölistiin tovi jos toinen, katseltiin ratoja ja lopulta päästiin itse kävelemään 90 cm rata. Rata oli looginen ja kiva, uusinnassa oli vaihtoehtoja teiden ratsastuksessa, mutta pääasiassa rata oli looginen. Muutama linja ja sarja, ei oikeastaan mitään erikoisuuksia. 

Verkassa Pyry tuntui yllättävän hyvältä. Kuunteli täsmällisesti apuja ja teki kaiken just niin hyvin kuin halusin. Hypyt oli teräviä ja ilmavia. Erittäin hyvillä mielillä lähdin sitten radalle pienen pihakävelyn jälkeen. Radalla yritin keskittyä siihen että pidin tasaisen tuntuman, ratsastin tasaisesti eteen ja en nyppinyt. Mielestäni onnistuin jopa yllättävän hyvin! Uusinnassa tein hieman lyhyemmät tiet, kuitenkaan sen enempää kaahaamatta tai ajattelematta aikaa. Siinä kuitenkin sitten tein sen virheen: Sarjalle ratsastin vähän suuremmin sisään ja kun oli okseri - pysty sarja tiesin jo a-osan ponnistuksessa että mokan tein. Ei auttanut kun parhaimman mukaan ratsastaa väli ja 4 virhepistettähän sitten tuli penhana! Kuitenkin yllättävän nopea aika - toisiksi nopein - ja lopulta saatiin keltainen ruusuke eli 5. sija, hyvä Pyrtsä!


Metriin ei onneksi ollut kauaa odottelua ja kävelimmekin jo kohta pian Hennan kanssa rataa. Olin toinen lähtijä, joten pääsin nopeasti verkkaamaan. Pyry tuntui edelleen hyvältä, mutta kuskille tuli verkassa joku nyppimisvaihde.. Onneksi kuitenkin viimeisimmät verkkahypyt meni superhyvin! Sitten vain odottelemaan ja radalle! Radalla Pyry oli edelleen hyvin tuntumalla ja sain ratsastettua sitä juuri niin kuin halusin. Sitten tulikin se onkelma, että minä halusin tehdä virheitä ja Pyry kiltisti teki perässä. Heti ekalle otin taas miniaskeleita ja niinpä puomi tuli mukaan. 2-3 linjalle korjasin  ja tultiin melkoisella hypyllä punainen okseri. Sitten 4 oli sarja, jossa tulin a-osalla liian nopeasti ylös ja puomi tipahti taas. Kuitenkin korjasi hevonen hyvin b-osalle. 5-6 esteet hyvin, 7 tuli juureen, 8 hyvin paitsi kuski jotain dyykkaili.. Erittäin tyytyväinen kuitenkin tähänkin, oli jotenkin todella helpon tuntuista koko meno tänään!


Illalla kotiin tultua pidin sitten vielä Jannille ja Mollalle estetunnin ja niin. Erittäin tyytyväinen taas molempiin putteihin. Ja olin kyllä todella onnellinen kun tuo kuolain tuntuu olevan juuri meille tarkoitettu, jes! Tuntuu heti että olisi tasaisempi ratsastaa ja radatki ovat mielestäni hieman tasaisempia, mitä sanotte?

Haluatteko jatkossakin lukea treenipostauksia (torstai)?
Jos ei ole materiaalia, kelpaako teille tuolloaiset tuherrukset mitä radasta piirsin?
Takuulla kirjoittaisin vielä syvällisemmin ja pohdiskellen, kunhan kiinnostusta löytyy!

7. marraskuuta 2012

Kuolain kokeiluita ja karvanlähtöä

arkea se sekin on!


Täällä me ollaan. Lauantaina hevoset siirtyivät Artsille ja olen nyt käynyt siellä ratsastelemassa. Pikku hiljaa hevosten omaisuus on siellä, heh. Sunnuntaina koitin sitten Pyrylle Artsin Hackamore-kuolainta ja arvatkaapas? Tässä on ehkä ratkaisu ongelmiin! Pyry toimii siis vanhoilla kuolaimilla ja sileällä sillä sitä käytetään edelleen, mutta esteillä ja maastossa - ja varsinkin maastoesteillä - Pyry helposti innostuu ja nyppii ohjat pois kädestä. Hakkiksella herra toimi hyvin, oli jarrut, kaasu ja hevonenkin vaikutti tyytyväiseltä. Hypättiin sunnuntaina kolmen koplassa - Janni & Molla, Petra & Elmo ja Minä & Pyry - pieniä esteitä ja rataa. Itsellä on joku mamma vaihde, täytyy päästä valmennukseen taas että pääsen tästä mummoilusta. Tein siis ihan tyhmiä mokia ja pysäyttelin 60 senttisille esteille.. Kyllä huomaa heti kun ei säännöllisesti ratsasta ja saatika hyppää itse niin jumahtaa koko mieli! Nyt pitää päästä valmennukseen jos vaikka se menisi sillä ohi!

Lisäksi eilen mammutti (katsokaa tämä villamammuttilaama kuva!) ja Molla-neiti luopuivat karvoistaan. Kävin vielä iltapäivän ratsastuksen jälkeen uudestaan tallilla klippaamassa ne ja olinkin sitten puoli 11 aikaan valmis. Pyryn ja minun meni jo lopussa hermot koko touhuun, joten Pyrystä tuli hieman hätäisesti klipattu.. Molla sai kuitenkin sydämen takaisin pyllyynsä ;) Edelleen itsellä on kamera rikki ja muistikortti hukassa eikä rahaa olisi ostaa uusia joten.. No saa nähdä! Pyrykin onnistui heti ensimmäisenä päivänä kun sai hokkikengät tekemään hokinreijän jalkaan, hyvä homma!

Sitten vielä hieman mietteitä siitä kun hevoset ovat nyt tuolla keskustassa. Tosiaan hämmentäväähän se on kun tulee kotiin ja miettii kun taas pitää ottaa karsinat ja kello on jo kymmenen! Sitten sitä tajuaa että ei ne hevoset enää olekaan kotona. Minulla on tästä enemmän plussaa kuin miinusta. Hevoset viihtyvät uudessa paikassa ja tallissa on seuraa ja apua saa aina kun tarvitsee. Minusta on helpottavaa ja loistavaa kun tiedän että Janni ja Petra auttavat puttejen kanssa HETI jos itse en pysty käymään tai pääse käymään. Lisäksi karsinat saadaan halutessa siivota itse (kunhan ilmoitetaan etukäteen) tai Petra hoitaa ne. Minun ei tarvitse murehtia jaksaako äiti ottaa karsinat, ratsastaa kaksi hevosta, hoitaa kaikki tallit yms silloin kun itse olen päivän poissa. Petran on helppo auttaa kun on lähellä ja samoin Jannin. Korvaamaton apu ja nyt tuntuu että ehtii kotonakin tekemään enemmän, jolloin porukoista isäpuolikin on tyytyväisempi (eilen tein oikein ruokaa, siivosin jne)! Nyt vielä kun talo menisi kaupan olisi tämäkin murhe ohi!

Ei sillä, etten tykkäisi asua täällä. 6 vuotta oman tallin kanssa oli ehkä elämän parasta aikaa, mutta joskus vain elämässä tulee ne tilanteet kun pitää sanoa ettei nyt onnistu. Tilanne on se että itse olen koulussa + töissä ja äiti hieman kipeä, jolloin ei voida vain pitää enää omaa tallia. Vien ja jätän hevoset oikein mielelläni talliin, missä tiedän että asiat ovat hyvin, niitä voi siellä käydä palluttelemassa ja ratsastamassa, tekemässä itse talleja.. Ihan miten itse haluaa!

3. marraskuuta 2012

Pyry vuoden hevoseksi 2012!

äänestä ihmeessä ;)

 Hih, Pyry pääsi Villivarsan vuoden hevonen 2012 kisaan mukaan :) ohjeet äänestämiseen täältä

 Muuten sitten pieniä kuulumisia. Itsellä oli tosiaan sormivamman takia viikon ratsastustauko ja tämän jälkeen Pyry rokotettiin ja raspattiin, joten ollaan vietetty hiljaisempaa hetkeä. Tänään on hevosten muutto keskustaan ainakin pariksi viikoksi (toivottavasti lopullisesti, peukut pystyyn!) kun äiti lähtee kuntoutukseen Kuopioon ja itse lähden työssäoppimaan rekkailun merkeissä. Keskustassa sitten Petra saa huolehtia näistä karvaisista kavereista.

Viime viikonloppuna käytiin koulukisoissa Jannin ja Mollan kanssa koulukisoissa. Janni meni Helppo C:1 ja hienosti ensimmäisiksi koulukisoiksi keräsivät prosentteja 58,5% ja olivat kuudensia. Hyvä tytöt! Huonompi puoli oli se että olen hävittänyt (rikkinäisen) kamerani muistikortin ja en saa edes kuvattua! Kyllä ketuttaa niin pirusti! Nyt ei olisi ollenkaan varaa ostella uusia kameroita, muistikortteja, objektiivejä.. HUOH! No kaipa se tästä. Pian taas päästään palaamaan arkeen ja voisi sitä vaikka jonkunlaista parempaakin postausta yrittää väkerrellä. Tämä nyt oli tälläinen "hei me ollaan hengissä!"

Ainiin ja PS. Kaikille voittajille (mysteerit + arvonta) en ole saanut vielä aikaiseksi lähettää postia, yritän tässä viikonlopun aikana hoitaa homman, malttia :)