28. tammikuuta 2013

Miksi se kouluratsastus on niin vaikeaa?

Ja samalla niin antoisaa, että vaikka paikat huutaa hoosiannaa, odotan koska on seuraava kerta!

Kuva viime lauantailta, kun ensimmäisen kerran Petra avasi meille mitä se THE kouluratsastus on.

"Osaa olla niin vaikeaa!" "Haluan kaiken ja nyt heti!" "En mä osaa!"

Ja Haimi-Halli raikasi. Kyllä saa ihmisellä olla pitkä pinna, että jaksaa auttaa! Tänään Petra tuli auttamaan kun menin taas Pyryllä koulua. Ja heti pitää sanoa että ihan tosi, me ratsastettiin koulua. Tehtiin niitä "kuuluisia temppuja", mutta samalla jouduin tosissani ratsastamaan myös niin että hevonen kulki oikein. No, vierähtihän  siinä kaksi tuntia, noin 150 "en mä osaa":ta ja tuhat "älä hermostu" lausahdusta. Tuntui että opin tänään taas tuhat uutta asiaa tai ainakin kertasin vanhoja ;)

En ala nyt tässä pikapostauksessani selittämään mitä siinä kahdessa tunnissa teimme, vaan enemmänkin kerroin vain että HUH! On se vaikeaa. Yritä pitää jalat, kädet, pää, istunta ja hermot kasassa ja samalla keskittyä taivuttamaan, asettamaan, käyttämään pohjetta ja pyytämään aktiivisuutta. Romahduksia, stoppeja, masennusta, hysteeristä nauramista ja 97 prosenttista keskittymistä ja tosiaan se kaksi kulunutta tuntia. Lopputuloksena epätasainen, mutta pätkittäin mielettömän täydellinen. Tästäkö on hyvä jatkaa?

Pitää myöntää, minulla ei ole mikään helppo hevonen. Sitä pitää tosissaan ratsastaa. Nyt kun oikein ajattelen sitä, alkaa jo väsyttämään. Jalat huusi hoosiannaa ja loppua kohden sekä kuski että hevonen olivat aivan väsyneitä. Harmitti ne miljoonat ei niin täydelliset napakäännökset, jotka esittivät takaosankäännöksiä, se ei niin aktiivinen käynti, oma perunasäkki harjotusravi ja laukkaromahdukset. Mutta toisaalta, välillä iski sellainen sekunnin "ei vitsi, nyt se on tosi hyvä" ja tehtiin muutamia tosi, tosi, makeita juttuja. Se fiilis kun tunsin kuinka sen sekunnin sadasosan ennen romahdusta oli täydellisesti koottuna laukassa tai kun hevonen rentoutui täydellisesti ympyrän ajaksi ravissa..

Joko uusiksi, pliis?

Mahtivaa Treeniä!


Otsikko ei ole kirjoitusvirhe, löytyy Senni-Suomi-Senni sanakirjasta kohdasta mahtava!

En ehtinyt eilen postaamaan treenistä, koska videot latasivat niin kovin pitkään ja tänään oli taas työpäivä. No, eilinen meni kyllä superhienosti ja Petra tekikin videopostauksen. Itse muokkasin, mutta movie maker ei suostunut lataamaan sitä ja jouduin kikkailemaan, minkä takia se sitten meni ihan tyhmäksi. Kaikki nopeennukset, mitä olin lisännyt, hävisi, musiikit alkoivat heittää härän pyllyä ja no, se tosiaan meni niin kuin ei pitänyt. Kuitenkin, siinä se seisoo ja jos jollain on ylimääräistä aikaa, saa kyllä kuluttaa puoli tuntia ja katsoa meidän touhujamme ;) Itse poistuin siinä puolen välin paremmalla puolella Turkkuseen tapaamaan siskoani ja hänen 4 viikkoista vauvaansa Viliä. Illalla käytiin Petran kanssa vielä dementiahiihdolla ja oltiin jopa hurjan nopeita! Mutta siis, takaisin tallille ennen kuin polku haarautuu liian kauas lähtöpisteestä!


Kuitenkin, nyt olisi tarkoitus siirtyä videopostauksen lisäksi siihen pääaiheeseen, mitä tulin kertomaan, eli päivän treeniin. Tänään oli sovittu jo hyppypäivä ja suuntasimme kaikkien puttejen kanssa maneesille. Videota kuvattiin vain aivan alussa ja lopussa, joten siksi nyt hieman selitän mitä kaikkea kivaa tehtiin. Alussa tosiaan tehtiin todella paljon kavaleteilla. Kontrolloitiin laukkaa ja tehtiin erilaisia askelmuutoksia kahden kavaletin väliin. Videolla näkyy ensimmäinen tehtävä, missä siis tullaan ensin kavaletti, sitten kaksi kavalettia kolmella askeleella, päädyssä kavaletti ja lopuksi toisesta suunnasta neljällä askeleella. Pyryhän ei tässä tehtävässä millään malttanut keskittyä, vaan heitti raville heti kun yritti lyhentää. Videolla nyt sattui olemaan vain huonoja pätkiä, mutta oikeasti: lopulta kun poni malttoi, niin meni tosi paljon paremmin!

Tämän jälkeen jatkettiin hetki kahdella kavaletilla niin, että tultiin toiseen suuntaan kolmella, pysähdys, ympäri ja toiseen suuntaan neljällä. Tämä sai hepat hieman ottamaan tulta hännän alle ja kaikki tuppasivat hieman menemään ylikierroksille. Oli kuitenkin todella hyvä tehtävä, sillä tässä hevonen joutui tulemaan takaisin heti, ja kun tehtävät onnistuivat, niin koko lopputunninkin ajan Pyry oli aivan kuulolla kokoajan. Seuraavaksi siirryimme kahdelle pystylle, mitä hypättiin ensin suoraan ja sen jälkeen vinottain. Suoraan hypätessä tehtiin todella pieni voltti, joten oli tärkeää että hevonen oli rehellisesti pohkeella ja kuunteli kokoajan. Tämäkin tehtävä sai kokonaisuudessaan Pyryä hieman ylikierroksille, mutta samalla se tuli herkemmäksi ratsastaa ja tuntui että se teki kaiken pienestä pyynnöstä. Hieno mies, vaikka välillä oli liikaakin höyryä kattilassa ;)

Sitten lopuksi rata. Ensin hyppäsi Janni ja sen jälkeen tultiin Pyryn kanssa isompana. Radasta ei tullut videota, sillä hyppäsin sen kahdessa osassa kun ensin menin mokaamaan niin pahasti yhden ja jäi suuhun kiinni, minkä Pyry sitten hieman hämääntyi ja alkoi hypätä hirveän jännittyneesti. Kävelin hetken ja tulin sitten loppuradan, mikä meni huomattavan paremmin, kun heppa taas huomasi ettei kuski roiku suussa tahallaan. Väliin taas pitkiä välikävelyitä, vaikka hepalla kyllä oli virtaa kuin pienessä kylässä.

No, lopuksi kuitenkin päätettiin koittaa vähän jumppasarjalla mitäs tuo heppa hyppää. Tai siis suunniteltuhan se oli että taas hypätään ainakin siihen 110 cm asti okseria. Pyry oli varma ja tuli todella hyvässä rytmissä aina ja tuntui että se oikein imi esteelle. Petra nosti estettä ja kohta se olikin jo 115 cm! Eipä Herrasta tuntunut moinen miltään. Kysyin sitten että uskaltaako vielä nostaa ja lopulta tultiin 120 cm okseri viimeiseksi. Huh kun herra hyppäsi hyvin! Kun tultiin viimeisen kerran, se tuli jumppaan tosi huonosti sisälle, hyppäsi kauas ja jäi jotenkin hirveän pitkäksi. Onneksi sain korjattua sen hieman ja tuli superhyvin okserin! Olen tooosi ylpeä herrasta, eipä tuntunut missään moinen pomppu! Lopuksi hieman videota mitä otettiin, myös ne huonot pätkät.


Huh, taas uudella puhdilla uusiin koitoksiin!
Mitäs mieltä te lukijat olette? J

27. tammikuuta 2013

Videon lataamista odotellessa..

On se Pyry Waan aivan mahti heppa!


Nyt odottelemaan että ne videot latautuvat..!

26. tammikuuta 2013

Oppiminen on uskomaton asia!

Onneksi on Petra olemassa ♥


Eilen piti olla laukkatreeniä, mikä kääntyi kuitenkin jumppahyppelyksi. Tänää oli tuupparointia ja huomenna hypätään enempi. Tämän päivän tuupparoinnista kuitenkin oli tarkoitus kertoa hieman.

Ensinnäkin, Petra oli kuvaamassa ja sai todella hyviä kuvia maneesissa. Harmi kun on kuvia enemmän alkupään ratsastelusta enkä viitsi niitä edes julkaista kun on jotain niin kammottavaa. Kuskihan tänään könötti oikein olan takaa, alussa ja lopussa, mutta idea oli saada kuitenkin lähinnä hevonen kuulolle. Annetaan tämä kerta anteeksi, ensi kerralla muuten en könötä, olen sen päättänyt ;) En siis halua kommenttia könötyksestäni kummastakaan kuvasta, koska tiedän että niin teen!

Aluksi kerron pääpiirteittäin: Eli tosiaan Pyry oli aivan kauhea ratsastaa. Ei tukeutunut ohjaan ja kulki pohkeen takana. Suoraan kulkeminen mahdotonta ja kaikki siirtymisistä mihin tahansa helpompiin tai vaikeampiin asioihin oli mahdotonta. Kyllä joo, taas meinasin jäädä humputtelemaan puoli pitkän ohjan kanssa kevyttä ravia, mutta onneksi Petra oli mukana! Koska yksinkertaisesti mistään ei tullut mitään, Petra sitten alkoi huutelemaan minulle mitä teen ja plim! Hevonen tuli ohjan ja pohkeen väliin, ainakin hetkittäin. Hieno tunne ja sen pilasi kello, joka kertoi että kiire oli ja töihin pitäisi lähteä. Loppuravit ja kotiin!

Itse yritin ensin varmaan 40 minuuttia turhaan saada sitä edes hieman tukeutumaan ohjaan. Kuitenkin se oli juuri sellainen, että kun otti tuntuman, se heti nosti pään ylös ja pysähtyi tai jarrutti. Kun pyysi pohkeesta eteenpäin se sinkaisi joka suuntaan. Ja takapuoli vaan heilui vieterinä oikealta vasemmalle. Kun olin kyllästynyt ja valmis luovuttamaan, Petra komensi meidät tekemään takaosankäännöksiä. Vasemmassa kierroksessa tuli hyviä puolikkaita, mutta oikeassa korostui se, ettei Pyry tukeutunut ollenkaan sisäohjaan. Pylly taas vaelteli minne sattui. Työstettiin pitkää pätkää ja tärkeää oli se että kun tehtiin osa käännöksestä, jatkettiin kaartaen oikealle niin, ettei se päässyt karkaamaan sisäohjalta. Ja PLIM! Se toimi! Hevonen teki muutaman hieman puolikkaan ja sitten ei kun loppuravit, jotka oli super paljon paremmat kun alussa, ja yksi siirtyminen tooosi hienosti käyntiin. Nyt alkaa siis Petra treenaamaan Senniä ja Pyryä että päästään kouluradoille ;) Ensi kerralla jopa keskitytään siihen miten istun siellä!

Havainnoillistavat kuvat kera kuskin könötyksen (inhottaa itseäkin katsoa, yök!):


Alussa: selvästi pohkeen ja kuolaimen takana, ei mitään tuntumaa edestä. Tässä vaiheessa kun otti tuntuman, heitti selän alas ja pään ylös, jännittyi niskasta. Ei taivu rehellisesti, vastustelee. Kuski könöttää.


Lopussa: Niskasta rento ja pyöreä. Tässä hieman kokoan ravia, polkee hyvin takaa ja on rehellisesti ohjan ja pohkeen välissä. Malttaa odottaa eikä vastustele, taipuu jopa hieman rehellisemmin. Kuski könöttää vielä pahemmin.

Oppiminen on iloni, innoissani odotan seuraavaa kertaa!

24. tammikuuta 2013

Erikoispostaus nro 14: Millainen on meidän talli?


Tänään en vieläkään pääse tallille, koska olen kiinni töissä uskottavasti iltaan asti, niin päätin kirjoittaa teille nyt meidän nykyisestä tallista. Tämä postaus koskee lähinnä millainen on meidän talli ja talli-ilmapiiri – jos meillä on sellaista kun ollaan niin pieniyhteisö – sekä mietteitä siitä millaista oli pitää omassa tallissa ja nyt vieraalla. Toivottavasti joku jaksaa lukea tämän! Kuvia ei oikeastaan tallilta paljoakaan ole, mutta pistelen mukaan muutamia ennen julkaisemattomia kuvia, ettei aivan kuvattomaksi jää.

Aloitan tämän kertomisen taustatiedoista. Eli tosiaan niille jotka eivät vielä tiedä, omat hevoseni olivat meillä kotona noin kuusi vuotta. Äitini kuitenkin sairastui viime vuonna ja hevosten hoitaminen alkoi olla niin vaativaa ja ”kulutti” äitiä niin paljon, että päätimme myydä talon ja siirtää hevoset vieraalle tallille. Olimme puhuneet hevosten siirtämisestä jo pidemmän aikaa, mutta vasta syksyllä hevoset lopulta muuttivat Arto Vahteran tallille, ensin piti olla vain muutama viikko hoidossa, mutta lopulta hevoset jäivät kokonaan sinne. Talo on kuitenkin edelleen myytävänä.

Harhaanjohtava kuva, meidän talo ja tarhat

Syy siihen miksi valittiin Artsin talli, oli useita. Tiedossa oli, että talliin jää vain Petran Elmeri talveksi, joten tarvittiin ainakin täytettä. Kävin ensimmäisen kerran tallilla kun menin kuvaamaan Petraa ja Elmoa ja olin heti täysin rakastunut! Aivan mahtava pieni talli, millaiseen omat hevosetkin halusin sen jälkeen kun muutetaan omasta tallista pois. Silloin tallissa oli vain yksi vapaa karsina, mutta syksyllä oli neljä vapaata, joten otettiin heti kaksi karsinaa varaukseen.

Talli on siis pieni viiden hevosen talli, karsinat ovat oikein tilavat ja kuivikkeena on olki. Itse epäröin hetken oljen takia, koska olen kuullut että hevoset syövät sitä helposti ja se haisee ammoniakille. Tätä ongelmaa ei kuitenkaan ollut meidän hevosten kanssa. Karsinat siivotaan itse, mutta minulla on käynyt niin loistava tuuri, ettei Petra anna minun siivota karsinoita, sillä varjolla että ”on sentään vielä minun hevostenhoitaja”. Kyllä minä olen luvannut ottaa myös karsinoita heti kun opin ja kerran jo ne ottanut koska halusin auttaa! Talliin tulee lämmin vesi ja siinä on pihalla pieni vesipiste missä voi pestä tarvittaessa hevosen jalat. Tarhat ovat tarpeeksi suuret ja meidän hevoset saavat tarhata yhdessä ja tarhaus on kokopäiväinen. Todella suurena plussana ovat hevosopiston puitteet vain kävelymatkan päässä!

Koska pakkohan aina on jotain huonoakin keksiä, ei tämäkään aivan täydellinen ole, vaikken ole vielä sellaisia puutteita nähnyt joka minua paljon häiritsisi. Säilytystilaa on melko vähän. Koska olen tottunut siihen että minulla on koko satulahuone käytettävissä kaikille 60 satulahuovalleni ja 40 loimelle ja viltille, on hieman hankala sijoittaa tavaroitani pieneen tilaan. Tällä hetkellä itselläni on käytössä kaksi hyllyä ja kaksi - kolme loimitelinettä. Koska en ole vielä raahannut kotoa kaikkia tavaroita, voin sanoa että tiukkaa tulee tekemään! Onneksi kaapattiin Petran kanssa yksi ylimääräinen kaappi heinävajaan, mihin voin vielä varastoida loimia ja huopia. Tarhat ovat keväisin ja syksyisin ikävän mutaiset. On vihdoin saatu kotiin loistava hiekkatarha ja ei tarvinnut enää miettiä mutaisia jalkoja, mutta kuinkas kävikään. Pieni murhehan tämä lopulta on, koska edelleen meillä on se vesiletku millä pystytään nämä pesemään erittäin kätevästi ja kesäisin ja talvisin harvemmin on ongelmia.

Likaiset varusteet pesua odottamassa

Talli-ilmapiirimme on aivan mahtava! Meitä käy pääasiassa tallilla Minun, Petran, Jannin ja Pumpulin omistajan lisäksi muutama nuorempi tallityttö. Talli tytöt auttavat kaikissa tarvittavissa töissä, pesevät suojia, harjaavat hevosia, pintelöivät (koska Petra on opettanut sen heille, muttei minulle!!!) tai tekevät kaiken mitä keksii pyytää.  Petra tarkkailee säännöllisesti hevosia ja auttaa aina minua tarvittaessa. Esimerkiksi tällä hetkellä kun en pääse tallille, Petra hoitaa Pyryn liikutuksen, ettei herra joudu seisomaan turhaan. Janni käy liikuttamassa Mollaa aktiivisesti ja sopii tarvittaessa Petran kanssa jos ei pääse.

Tallissa siis kaikki auttavat kaikkia jos on tarve. Hevoset saavat todella hyvää hoitoa ja olen ollut tähän muuttoon erittäin tyytyväinen. Autamme kaikki toinen toisiamme aina kun on tarve ja teemme paljon asioita yhdessä. Koska talli on myös pieni, siellä pystyy itsekin vaikuttamaan asioihin. Lisäksi talli on todella siisti. Petra on tyypillinen koulutuuppari, jolle on tärkeää että kaikki on tiptop ja järjestyksessä. Satulahuoneessa ei ole likaisia varusteita, suojat pestään heti eikä jätetä lojumaan lattioille. Talli tuoksuu hevosille eikä ammoniakille niin kuin epäilin.

Miten sitten suhtauduin muuten muuttoon? Onhan se niin että ”oma tupa, oma lupa”. Kotona sain päättää kaikista itse, joten on se hieman vaikea heti tottua vieraalla oloon. Onneksi kuitenkin tällä hetkellä kaikki on sujunut hyvin ja olen pystynyt vaikuttamaan myös johonkin asioihin. Ei ole siis vielä tullut sellaista tunnetta että minut olisi saarrettu nurkkaan tai etten saisi sanoa asioista mitään. On mukavaa kun tallissa on muitakin, eikä tarvitse aina olla yksin tallissa. Lisäksi helpottaa tieto että hevoset tulee takuulla hoidettua ilman että itse ehdin tallille. Voin siis vain ja ainoastaan kiittää suuresti Petraa ja Jannia, jotka hoitavat minun hevoset aina tarvittaessa. Olen ollut siis muuttoon todella tyytyväinen. Rahaa kuluu enemmän vuoksiin ja rehuihin, mutta kyllä, se on sen arvoista!

PP & Minä hankitreenin jälkeen. Mielettömissä puitteissa treenaamista!

Huh! Unohdin tässä kirjoittaessani puolet mitä piti kirjoittaa, mutta toivottavasti kuitenkin tässä tuli jotain. Perusidea oli se, että pidän todella paljon nykyisestä tallipaikasta ja ilmapiiristä. Olen siis muuttoon todella tyytyväinen ja toivon että saadaan vielä pitkään olla tallissa. Tallin omistaja on niin mukava ja en ole löytänyt vielä mitään suuria puutteita miksi veisin hevoseni sieltä pois. J Tällä hetkellä talli on täynnä, joten hyvältä näyttää!

Minulle on aina ollut tärkeintä että hevoseni voivat hyvin!
Millainen teidän tallinne on? Oletteko tyytyväisiä talliinne, mitä haluisitte muuttaa?

23. tammikuuta 2013

"Ja sitten heräsin..."

Huomioikaa tämä! Tähän postaukseen ei liity hevoset mitenkään!



Tämä postaus liittyy uneeni, jonka näin viime yönä. Aloin sitä jo aamusta pohtimaan ja kirjoitin sen toiseen hevosettomaan blogiini. Halusin kuitenkin jakaa sen myös tänne, sillä se herätti minussa paljon hämmennystä ja omituisia tunteita. Mitä tuollainen uni voi tarkoittaa?

Normaalisti näen aivan naurettavia unia tai en muista niitä. Tämä viime öinen uni oli jotenkin niin todentuntuinen ja se jatkui jatkumistaan. Edelleen muistan kaikki yksityiskohdat aivan selvästi, vaikken osaa niitä täysin tekstin muodossa kuvailla. Kopioin tämän tekstin toisesta blogistani, mutta uneni oli tosiaan tälläinen:


Unessa olin töissä kaupassa. Kauppa ei ollut tuttu ennestään, en ollut siis ikinä ollut tuollaisessa kaupassa. Työvaatteet olivat kuitenkin samat, mitä itse käytän töissä. Olin kassalla, kunnes hyllystä tippui jotain ja menin nostamaan sen. Samassa paikassa, tai todella lähellä kassaa, oli myös kaksi työkaveriani, joita en tunne, eli eivät olleet tuttujani niin kutsutusta valvetilasta. Kun olin nostamassa tipunnutta tavaraa, vireeni saapui kaksi pitkää miestä. Ensin ne puhuivat jotain ja vastasin ystävällisesti. Työkaveri oli siirtynyt kassalle palvelemaan asiakasta. 

Totesin miehille että nyt minun pitää jatkaa töitäni, jolloin toinen hymyili ivallisesti ja sanoi että minä en mene minnekkään. Siinä vaiheessa unessa minulla kävi mielessä jonkinlainen kiristystilanne tai muu ahdistava tunne. Samassa mies otti minua kädestä kiinni ja toinen mies toisesta, otti aseen ja ampui työkaverini. Minua hän ei ampunut. Samalla kauppaan saapui pitkä polkkatukkainen blondi vihreässä takissa. He ryöstivät kaupasta rahaa ja arpoja, jotka minä siis kassasta luovutin. Jossain vaiheessa  miehet lähtivät kaupasta, blondi jäi kuitenkin vielä ja ampui toisen työkaverini. Tässä vaiheessa heräsin ensimmäisen kerran.

Nukahdin kuitenkin nopeasti ja sama uni jatkui. Olin tuulikaapissa, mutta tuulikaapin ovi oli enemmän normaalin oven mallinen, eli sain sen lukkoon siltä puolelta missä itse olin ja sitä ei saanut avattua toiselta puolelta eikä siitä nähnyt läpi. Voisin siis olettaa olevani jonkinlaisessa huoneessa.  Joku kuitenkin huusi toiselta puolelta että ovi pitää avata, hän tarvitsee apua. Olin tässä vaiheessa soittanut hätäkeskukseen, mutta puhelu oli jäänyt kesken ja puhelin tippunut maahan. Avasin oven luullen että siellä oli työkaverini, mutta oven takana olikin tämä pitkä blondi. Saman tien kun sain lukon auki, blondi avasi oven kunnolla ja ampui minua. Perään totesi miesten olevan raukkiksia kun oli jättänyt minut ampumatta. Luoti osu oikean solisluun alapuolelle, lähelle keuhkoja ja sydäntä. Hätkähdin toisen kerran hereille, mutten ehtinyt tajuta heräämistäni kun nukahdin jo uudelleen.

Uudessa pätkässä olin yksin tuulikaapissa puoli-istuvassa asennossa ja pitelin kättä haavan päällä. En uskaltanut liikuttaa kättäni ja kipu oli järjetön, kuumottava. Edessäni oli minun Nokia puhelimeni, joka oli veressä, mutten uskaltanut ottaa sitä. Minua pyörrytti ja oksetti, mutta nousin ylös ja lähtin kävelemään pihalle. Pääsin jonkun 300 metriä kun ambulanssi tuli vastaan ja kääntyi kaupalle. Käännyin ympäri lähteäkseni ambulanssia kohti, mutta tässä vaiheessa tipahdin polvilleni ja heräsin. 

Herätessäni juuri siihen kohtaan missä unessa oli ammuttu oli järjetön, vihlova kipu ja tuntui etten saanut kunnolla henkeä. Ja oikeastaan edelleen tuntuu samalta, enää kipu ei ole niin järjetön, mutta kuitenkin ihan kun joku olisi joskus lyönyt siihen kovaa ja vieläkin tuntuu että happi kulkisi vain toisen keuhkon kautta. 


Pelottavinta tässäkin unessa lienee se mitä tunsin hereillä ollessani ja herätessäni. Joskus kun esimerkiksi jalka puutuu unessa ja herää, huomaa nukkuneensa huonossa asennossa, jonka takia jalka on puutunut. Kuitenkaan en ole mitänkään lyönyt itseäni tuohon kohtaan ja en löydä tälle mitään järkevää selitystä. Poikkeaa uni muutenkin niin paljon normaaleista unista mitä näen, että piti oikein pysähtyä sitä miettimään. Ja edelleen koko uni on piirtynyt verkkokalvoilleni ja muistan oikeastaan jokaisen yksityiskohdan.

Unen tunnelma oli tavallaan ahdistava, mutta toisaalta olin tilanteessa levollinen. Hymyilin ryöstäjille heidän poistuessaan ja kiitin samalla tavalla kun normaalia asiakasta. Olin sen ajan mitä he olivat kaupassa rauhallinen, vaikka he olivat ampuneet jo yhden työtoverin. Tuntui että olin vasta ensimmäisen kerran tuulikaapissa paniikissa ja sen jälkeen kun minua oli ammuttu, ajattelin vain enemmän sitä, etten vielä halua kuolla. Eli kerrassaan hämmentävä uni..

Huh, tulipas pitkä ja kuvaton postaus, toivottavasti joku jalksoi lukea! :) Onko täällä lukijoiden joukossa joku, joka osaisi tulkita unia? Unikirjoista ei ole mitään hyötyä ja tavallaan en "sellaiseen hömppään" usko, mutta en löydä tälle edes alitajunnasta mitään loogista selitystä. Kyllä ne unet osaavat yllättää!

Oletteko te nähdeet hämmentäviä tai pelottavia unia mitä ette ymmärrä?

22. tammikuuta 2013

Vihdoin vihdoin vihdoin se saapui!

Schockemöhle Marilyn - kisatakki pidempänä mallina..


 ..ensimmäisenä suomessa minulla ;)

Vihdoin, vihdoin! Se saapui, uusi rakkauteni! Jo viime syyskuussa hehkuttamani Marilyn kisatakki on nyt vihdoin saapunut minun luokseni. Kyseessä on siis aivan uunituore Schockemöhlen valmistama kisatakki, josta nyt nyt tullut pidempi versio. Tätä lyhyempää versiota oli jo viime vuonna myynnissä, mutta meille pitkille ihmisille on nyt omamme saapunut kauppoihin ja itse sain sen ensimmäisen mitä tehtaalta valmistettiin!  Kuolettavan ihana päällä, oli pakko heti heilua se päällä sisällä. Kuva on järisyttävän huonolaatuinen ja siinä ei näy takin mahtavuus, mutta lupaan jossain vaiheessa kuvata paremman kuvan ja ensi kaudella sitten näkyy radoilla ;) 

Tarinahan oli melko surullinen miksi päädyttiin uuteen kisatakkiin. Vanha Schockemöhlen takkini onnistuttiin suoranaisesti tuhoamaan pesulassa ja lähdettiin sitten lähimpään merkkiliikkeeseen hakemaan uutta takkia. Vanhan takkini mallia ei ollut enää myynnissä, mutta rakastuin tähän Marilyn-takkiin jo liikkeessä täysin! Sitten piti vain odottaa pidempää mallia, jonka luvattiin tulevan lokakuussa.

Tässä kuitenkin oli ollut valmistajalla ja liikkeellä jotain epäselvyyksiä, ja valmistus ja valmis päivämäärät olivat sekaisin. Kuitenkin, hyvää kannattaa aina odottaa ja nyt sain vihdoin sen! Edelleen se oli loistava päällä ja odotan jo ensimmäisiä kisoja takin ja uuden kypärän kanssa. Nyt enää tarvitsisi hommata saappaat ja housut niin olisi koko kisalook uudistettu ;) Kiitos loistavasta palvelusta merkkiliikke Carrus Shopille, aivan loistavaa palvelua ja takki tuotiin jopa minulle töihin tänään! Tämä tyttö ei voisi olla tyytyväisempi.


Onko joulu tullut takaisin?
Tänään lenkkipolulla tossu nousi keposeen, sain kisatakin ja autokin palautui korjaamolta!

21. tammikuuta 2013

Läski, laiska ja saamaton

Nyt se on sitä "suoraa puhetta"!

Pyryn kanssa pellolla Tammikuussa 2012

Eilen koin niin paljon taas ahaa elämyksiä ja tajusin asioita - tosin osa näistä on hautunut mielessäni jo muutamia kuukausia -, että ajattelin niitä nyt ajan kanssa purkaa tähän. Otsikko nyt on jotain pohjustusta tähän tämän hetkiseen elämän tilanteeseen, missä tosiaan yritän olla vähemmän läski ja laiska ja saada enemmän aikaan. 

Aloitetaan siitä minulle arimmasta asiasta, painosta. Tai oikeastaan ylipainosta, ylimääräisistä kiloista ja elämäntavoista. Olen aina ollut hirveän aktiivinen ihminen liikkumaan tai toisin sanoen tykkään liikkua todella paljon. Olen kuitenkin todella kiireinen ja vaikka kuinka rakastan Bodypumpia, en yksinkertaisesti ehdi käymään ryhmäliikuntatunneilla. Joskus kävin kaksi ja jopa kolme kertaa viikossa pumpissa ja kyllä voin sanoa että se vaikutti myös ratsastukseen erittäin positiivisesti. Koirien kanssa en ole lenkkeillyt varmaan muutamaan vuoteen aktiivisemmin, joskus silloin tällöin kävin pyöräilemässä jonkun lenkin kesässä. Venytellyt en ole Zumban tai jumpan loppuvenytyksiä enempää koska "en ole koennut sitä tarpeelliseksi". Ai kuinka sitä osaa alkaa jopa itseään inhottamaan kun joskus olen noin ajatellut.  Ja ennen kuin kukaan ehtii sitä kysymään niin ei, en ole ollut ikinä ylipainoinen, juniorina - enkä nyt tarkoita juniori-ikää ratsastusurheilussa vaan pienempänä, 13-14 vuotiaana - kyllä enemmänkin alipainoinen, kuitenkin aina enemmän normaali.

Nyt olen ollut kaksi viikkoa enemmänkin kunnonkohotuskuurilla kuin laihdutuskuurilla. Olen kokeillut kaiken  maailman ananasdiettejä, mutta ne on vain lähinnä sellaisia "nyt teen elämänmuutoksen" -hetkiä ja kolmen päivän päästä olen taas syömässä pullaa ja juomassa baarissa (näin kärjistettynä, koska en oikeastaan syö pullaa enkä käy baarissakaan kuin ehkä kerran puolessa vuodessa :D). Nykyään lenkkeilen koirien kanssa lähinnä sauvojen kanssa, käyn juoksemassa jos aika riittää* ja aamuisin teen hieman lihaskuntoa. Kaiken tämän lisäksi venyttelen vähintään kerran päivässä, varsinkin jalat erityisen hyvin. Sen enempää puuttumatta tämän niin kutsutun elämäntapamuutoksen yksityiskohtiin.

*) Tähänkin pakko lisätä taas että enemmän koen hyötyä tuosta 1-1,5 h dementiahiihdosta jolloin kulutan about 600 kaloria kuin pikaisesta juoksulenkistä missä ehdin kuluttamaan about 230 kaloria, tosin juoksulenkkikin on parempi kun ei mitään, joten jätetään tämä asia tähän!

Pyryn kanssa kangilla ensimmäistä kertaa elokuussa 2012

Ratsastuksen suhteen minusta tuntui kuukausi - pari sitten että olin tehnyt kaikkeni. Kävin Aira Toivolan istuntakurssilla ja tunneilla - ja tulen varmasti jatkossakin käymään, suosittelen kaikille - treenasin koulua valmennuksissa, yksin ja kavereiden avulla. Kuitenkin jumitin paikallani, sillä en yksinkertaisesti pystynyt ratsastamaan niin kuin Aira opetti. Lähentäjät eivät antaneet myöden ja jalka ei vain pysynyt paikoillaan vaan valahti todella helposti tuolikönötykseksi. Eihän tämä ongelma ole vieläkään täysin pois korjaantunut, mutta minä näen valoa tunnelin päässä! Kun nyt taas eilen aloin tuntemaan että hei, minussa on vielä mahdollisuuksia. Jalkani pysyi vaivatta ratsastuksen ajan paikoillaan ilman että jouduin väkisin tunkemaan sitä taaksepäin ja samalla siirtymään itse takakaarelle suurine takamuksineni. Pystyin keventämään ilman että joku paikka huusi heti hoosiannaa tai keikahdin itse mäkihyppääjäksi samaan aikaan kun jalka valui taakse. Tunsin sen pienen pilkahduksen mitä olen tässä jo pidempään toivonut, sen että minä voisin joskus oppia istumaan oikein. Ehkä minusta on sittenkin vielä enempään?

Toinen mitä aloin eilen miettimään ja mistä puhuimme Petran kanssa, oli se, että minun jummittumiseni Helppo B tasolle ei ole mitään suurta ihmettä. Minulla on aina ollut hevosia joiden kanssa olen enemmän tehnyt töitä ja vienyt eteenpäin enemmän kuin ollut valmiimman hevosen selässä tuntemassa miltä mikäkin tuntuu. Minulta voidaan vaatia avoja, sulkuja, väistöjä, piffejä ja paffeja, mutta voin rehellisesti sanoa että en osaa. En tiedä miltä sen pitäisi tuntua, joten minun on  todella vaikea sitä edes opettaa minun hevosilleni.

Onko joskus mennyt valmennuksessa pieleen? Olisiko minun silloin joskus keskittyä enemmän  perusratsastukseen esteiden hyppäämisen sijaan? Ikinä ei ole kerrottu kädestä pitäen - jonka jälkeen osaan ihan varmasti soveltaa sitä ratsastaessa - miten teen missäkin liikkeessä. Kun haluan mennä pohkeenväistöä, mitä minun pitää tehdä. Asettaa? Aktivoida takajalkoja? Kiskaista ulko-ohjasta? Voin rehellisesti kyllä nyt sanoa että en tiedä. Tai siis en tiennyt. Nyt ei kannata herätä ja alkaa kertomaan miten pohkeenväistöä tehdään, koska siinä olette myöhässä. Tämä oli vain lähinnä tälläinen havainnoillistava esimerkki.

Miten voin siis vaatia itseltäni osaamista, jos en ikinä ole istunut hevosen selässä joka tekee sen vaadittavan liikkeen oikein samalla kun minulle oltaisiin se kädestä pitäen kerrottu josta pystyn helpommin soveltamaan tilanteeseen nähden. En voi oppia tuntemaan tekemisiäni jos en ole ennen  kokenut sitä tunnetta miltä sen pitäisi tuntua. Miten siis ikinä voisinkaan opettaa sitä hevoselleni?

Oppiminen lähtee oivaltamisesta, virheiden havaitsemisesta ja myöntämisestä, halusta kehittyä ja positiivisesta asenteesta. Maailmassa ei ole täydellisiä, virheettömiä ihmisiä, mutta meitä, jotka haluamme korjata virheemme on takuulla enemmän. Tällä hetkellä fiilikseni on oikeastaan loistava. Olen oivaltanut niin paljon kaikkea tässä viikkojen tai oikeastaan kuukausien aikana, paljon sellaista mitä en olisi varmaan vuosiin ymmärtänyt jos en olisi Petraan tutustunut. Minä en enää nykyään pelkää tunnustaa Petralle etten osaa, koska se on tosi asia. Ja oppia en voi ennen kun myönnän sen ja olen nöyrä sen asian suhteen. Niinpä nyt olen täysin valmis lähtemään kohti uusia treenejä, itseäni kuin hevostani ajatellen.

Tammikuussa 2013 pellolla PP:n kanssa

Opin, oivallan, erehdyn - nyt myös ymmärrän ja etsin vastauksia!

20. tammikuuta 2013

"Se on se aivan mahtava fiilis!"

Treenaa treenaa ja oivaltaa, vähintään yrittää!


Taas putkeen tulee näitä hyviä fiiliksiä. Tänään kävin aamusta heti lenkillä koirien kanssa ja oli kyllä hieno ilma! Aurinko nousi pikku hiljaa ja pakkasta oli siinä 14 astetta. Fiilis oli mahtava ja lähdinkin lenkin ja aamiaisen jälkeen hyvällä fiiliksellä tallille. Tänään oli Elmeri alis Nenämiehen kuvauspäivä. Meidän piti jo eilen kuvata, mutta tuli liian hämärää ja ei sitten otettu eilen, vaan vieritettiin se tälle päivälle.

Itse siis kuvasin kun Petra ratsasti Elmerillä. Katsoessani Petran ja Elmon menoa, sitä tuppaa ymmärtämään pikku hiljaa jotain. Elmo ja Pyry ovat ehkä täysin erilaiset ratsastaa, mutta silti tuntuu että katsomalla oppii. Itse ainakin ymmärrän jo sen että sen jalan pitää olla lähellä. Oma ongelmani on jo pitkään ollut irtonainen, hidas jalka. Kyllä  tämä treenaaminen maasta käsinkin on haastavaa, mutta kohta ongelmat ylitetään! Nyt ei tarvitse enää muuta kuin treenata itse ahkerasti. Nyt kuitenkin muutama kuva Petrasta ja Elmosta:





Kun lähdettiin takaisin tallille päin, puhkuin jo itsekin intoa. Halusin treenata ja päästä ymmärtämään paremmin! Laitettiin sitten yhdessä Elmeri pois ja otettiin Pyry käsittelyyn. Petra tottuneesti jälleen kietaisi pintelit sille jalkaan kun itse varustin. Tällä kertaa pistin koulusatulan ja kanget. Olen viimeksi ratsastanut kangilla syksyllä ja se ei mennyt kovinkaan hyvin. Nyt kuitenkin ajattelin testata uudemman kerran tässä hankitreenin ohella!

Ja ratsastaessa Pyry olikin sitten mahtava. Onhan siinä laukassa ongelmia kun mennään hangessa, hirveän pientä koottumpaa tai edes lyhyempää laukkaa se ei vain vielä pysty menemään, mutta pikku hiljaa. Oli hienoa tuntea edes hieman selkään miten hevonen liikkua ja miksi. Hieno PP, olen siitä oikein ylpeä! Tästä on taas hyvä jatkaa. Positiivista mitä huomasin ratsastaessa oli se, että jalkani oli jo yllättävän hyvällä paikalla ja pysyi välillä hyvin hiljaa. Olen venytellyt nyt ahkerasti ja ehkä se tuottaa jotain tulosta ;)

Petra oli taas kuvaamassa ja saikin mooonta hienoa kuvaa, tässä muutama niistä. Tällä kertaa tuli melko pelkistetty nopea postaus, koska olen lähdössä töihin ja on hieman kiire, halusin silti julkistaa tämän ennen lähtöä. Nyt kuitenkin, herra PPn kuviin, ja kuvista tietenkin isot kiitokset Petralle!







Tämä ei ole loppua, tämä on vasta alkua!

19. tammikuuta 2013

Tammikuista hankiponeilua!

Ja vihdoinkin myös uusia kuvia!


Hyrr kun on ollut pari päivää kylmää! Eilen kävin köpöttelemässä molemmilla hevosilla -20 asteen pakkasessa hangessa ilman satulaa. Tänään sovittiin Petran kanssa kuvaamisesta; piti kuvata kaikki kolme karvaeläintä, mutta valitettavasti mr Nenämies jäi tällä(kin) kertaa kuvaamatta, huomenna sitten jos kerkeäisi ja olisi hieman leudompaa.

Tänään kuitenkin tallille menoni myöhästyi aikataulustaan kun kävin ensin aamupäivästä heittämässä porukat Loimaalle. Samalla käytiin Petran kanssa honkkarissa hakemassa termospulloja ja siitä sitten suunnattiin tallille. Tallilla haettiin heti Molla ja lähdettiin sen kanssa liikkeelle. Molla on saanut nyt olla hieman rennommalla ja on niin ihana huomata miten se on alkanut voimaan todella paljon paremmin! Se syö ja juo paremmin kun ikinä ja siinä on virtaa kuin pienessä kylässä! 

Itse olin kameran kanssa ja sain muutaman söpönkin kuvan. Vielä on paljon harjoittelemista uuden objektiivin kanssa, mutta pikku hiljaa! Ponilla oli super kivaa ja kuskikin pysyi kyydissä, eli pikkutamman liikutus sujui oikein mallikkaasti hangessa. Varusteenahan meillä oli hurjat riimu ja naru ;)





Mollan liikutuksessa ei mennyt kauan, sillä ei viitsitty hangessa mennä pitkää aikaa, vaikkei lunta ollut mielettömästi ja oli kevyttä. Hanki on kuitenkin aina hanki, se pitää muistaa! Palattiin pikaisesti tallille ja alettiin miettimään kuka otetaan seuraavaksi ja mitä hevosia otetaan sisälle. Lopulta päädyttiin siihen että Molla menee Pumpulin - meidän tallille siis saapui uusi vuokralainen viikko sitten, karvainen, mahakas vuonotamma Pumpuli - kanssa pihalle ja lähdetään ratsastamaan Pyryä.

Siispä PP sisälle ja kuntoon. Tässä vaiheessa tajusin että olin itse tullut tallille toppahaalarilla, millä en ajatellut ratsastaa. Alla oli vanhat tosi kulahtaneet ratsastushousut ja itsellä ei ollut kuin paidan päällä toppaliivi. Lainasin sitten Petralta "michelin mies" takkia ja olin melko norsun kokoinen kun oli kaksi toppatakkia päällekäin. Tai toinen oli liivi, mutta kuitenkin! 

Petra kääri Pyrylle pintelit ja letitti, samalla kun itse laitoin sille varusteita. Mentiin ihan perusvarusteilla, en viitsinyt laittaa edes hackamorea, koska innostuessaan hangessa pukittelee kovin sillä. Niinpä nivelet suuhun ja menoksi! Mentiin laitumille missä Mollankin kanssa oltiin oltu.

Pyryllä oli ollut tässä kolme rennompaa päivää. Yksi pieni nopea kävelylenkki, vapaa ja eilen kävin hieman hangessa köpöttelemässä. Niinpä siinäkin oli sitten virtaa enemmän kun olisi uskonut! Tykkäsi mielettömästi mennä hangessa ja menikin välillä liian lujaa. En viitsinyt PP:nkään kanssa käyttää hangessa paljon aikaa, mutta sen jälkeen päästeltiin muutaman kerraan hiittiksellä menemään ja siitä vasta Pyry innostui. Sai itse laukata niin kovaa kun tahtoi ja välillä pinkoi niin että vettä valui silmistä! Hauskaa siis oli ainakin hevosella, hih!

Kaiken huipuinta tässä koko retkessä oli se että Petra tuli kuvaamaan! Kyllä minä siitä vielä itselleni hovikuvaajan teen. Petralla on silmää kuvaamiseen, eli nyt enää tarvitsee vain kuvata ja vielä kuvata niin siitä se lähtee. Kiva kun sai vihdoin itsestäkin kuvia kun kiikkuu hevosen selässä, vaikkei se hyvältä näyttänyt tänäänkään. Kuitenkin olen melko ylpeä itsestäni, pystyin istumaan ja olemaan selässä kohtalaisen hyvin hangessakin ja molemmilla oli ainakin hauskaa ;)




Kyllä sitä taas tänään huomasi kuinka mielettömän hienoja hevosia omistaa. Molemmat ovat niin kultaisia - vaikka Pyry tänään olikin hieman.. sählä - ja niiden kanssa on aina niin mukava työskennellä. Innolla odotan jo valmennuksia ja kisoja, sekä seuraavaa hanki ja maastoreissua! Suunnittelin jopa että laitan Mollan perään joku päivä kärryt ja käyn ajelemassa! No, saa nähdä teenkö niin ;)

Muutenkin on pitänyt kirjoittaa enemmän mielipidepostauksia. Koen kuitenkin tällä hetkellä olevani niiin huono kirjoittaja ja aiheitakin vilisee miljoona päässä. Toiveita saa tietenkin esittää ja kertoa kiinnostaako yleensäkään lukea minun mietteitä ja mielipiteitä! Nyt kuitenkin taidan painua nukkumaan, että huomenna jaksaa käydä kuvailemassa lisää ja illalla suunnata töihin ;)

Huh, kerrassaan mainio päivä takana!

tittidii

MOI SENNI!

PS. ARVAA KUKA?

18. tammikuuta 2013

Erikoispostaus nro 13: Mollan päiväkirja osa 1 - 2008

Mollan päiväkirja vuonna 2008, huomaa ettei tässä ole kaikki kirjoitukset, vain osa!
Suurimman osan teksteistä on kirjoittanut äiti!


Tiistai 1. Heinäkuuta - Katja oli tunnilla Merjan Tallilla. Mentiin siirtymisiä ja hypittiin ympyrällä pieniä esteitä. Kotiläksyksi tuli harjoitella kevyttä istuntaa. 

Torstai 3. Heinäkuuta - Oltiin Merjan tallilla kisoissa. Talli täytti 21-vuotta. Katja Meni auikuisratsastajien koululuokan harjoittelumielessä. Katja hyppäsi myös 70 cm. Mollan mahtavalla kokemuksella rata oli puhdas. Senni meni kaksi luokkaa 80 cm ja 90 cm. Molemmissa tuli yksi pudotus, mutta muuten radat oli oikein mukavat. Molla oli ihanan reipas ja kuuliainen. Molla on niiiin ihana :)

Sunnuntai 6. Heinäkuuta - Katja juoksutti Mollan. Kengät ovat hirveän huonot.

Sunnuntai 13. Heinäkuuta - Katja meni Mollalla maastossa koulua. Etuosankäännöksiä, laukannostoja, avotaivutusta ravissa ja muutama mäkilaukka pätkä.

Sunnuntai 27. Heinäkuuta - Senni kävi Mollan kanssa pitkällä maastolenkillä, hiekkakuopilla. Päästeltiin hieman ja Molla meni toooosi kovaa ja oli energinen.

Perjantai 1. Elokuuta - Oltiin kaikki kävelylenkillä. Katja, Senni, Dani, Melle, Milla ja Molla. Käveltiin tunnin mittainen metsälenkki. Huomenna on kisat Kaarinassa! Öy tallissa :)

Lauantai 2. Elokuuta - Kisat Keiramon tallilla, Kaarinassa. Senni hyppäsi Molluskalla 80 cm ja 90 cm. 80 cm 2. sija puhtaalla radalla, hyvä Senni ja Molluska Mymmeli! :) 90 cm tuli uusinnassa yksi pudotus. Tässä luokassa 13. Katja vei Mollan ja Aatun illalla laitsalle.

Keiramon alue-estekilpailut 2.8.2008

Keskiviikko 13. Elokuuta - Katja oli Mollan kanssa kentällä harjoittelemassa koulurataa. Mukana oli myös henkilökohtainen valmentaja Kari Kulta. Koirat oli kanssa. Mentiin kolme kertaa rata. Molla oli ihanan innokas. Laukkojen nostossa on oltava tarkkana että nousee oikeasta pisteestä. Loppukäynneissä Dani meni Mollan jalkojen alle ja Molla astui vahingossa päälle. Onneksi ei mennyt luita poikki eikä pahemmin sattunut. Pieni kolhu tuli suuhun, toivottavasti Dani olisi sauraavaksi vähän varovaisempi.

Sunnuntai 17. Elokuuta - Aikuisratsastajien mestaruudet Turussa Artukaisten tallilla (allekirjoittaneen huomio, tämä siis äitini, Katjan, kirjoittama merkintä) . Kouluosuus meni paljon paremmin kuin mitä odotin. Molla oli oikein kuuliainen ja herkkä, siis ihan unelma ♥ Esteissä perusrata puhtaasti. Uusinnassa mamma möhli ja teki huonon tien sarjalle, siihen meni meidän mitalitoivo :'( Molla on kyllä aivan unelmahyppääjä ja opetusmestari. Tässä muna opettaa kanaa, jee! Taas Mollalle + 1000 pistettä ja mammalle - 5000 pistettä.

Keskiviikko 20. Elokuuta - Senni oli Tiinan tunnilla Molluskan kanssa. Oli estetunti ja Molla oli todella innokkaan oloinen. Lopussa Tiina vähän jo kehuikin Molluskaa! Hyvä Molla, mamman muru!

Sunnuntai 24. Elokuuta - Senni hyppäsi Mollan kanssa Loimihaan loikissa. Molla oli ihanan vauhdikas, mutta nyt mukana oli viimeisen esteen kirous. Molemmissa luokissa, 80 ja 90 putosi viimeinen este perusradalla. Kyllä harmitti :( Sijoitukset eivät silti olleet kaukana, koska pudotuksia tuli muillakin todella paljon.

Loimihaan loikat 2008

Sunnuntai 31. Elokuuta - Molla vietti vapaapäivää, Sennin selkään iski noita :(

Tiistai 2. Syyskuuta - Molla kengitettiin tänään aamulla. Katja lähti ratsastamaan ja putosi Mollan kyydistä ensimmäisessä mutkassa :) Ei sattunut! Sitten soi puhelin ja piti lähteä hakemaan poikia. Eikun polle ympäri ja vauhdilla kotiin. Senni meni Mollan kanssa kentälle ja hyppäsi vähän esteitä. Molla oli täynnä virtaa ja vauhtia. Siinä vauhdikas liikutuspäivä.

Keskiviikko 3. Syyskuuta - Katja, koirat ja Molla oli pirkällä maastolenkillä. Aluksi käveltiin n. 15 minuuttia, sitten ravattiin pitkiä suoria ja laukattiin myös. Lopuksi vielä käveltiin n. 20 minuuttia. Molla oli reipas ja ilmoinen. Kuninkaalliset lähestyy..

Torstai 4. Syyskuuta - Molla oli Katjan ja koirien kanssa äijälalenkillä kävelyllä. Lenkki kesti noin tunnin. Sitten Molluska meni Aatun kanssa laitsalle. Molla sai olla villi ja vapaa, kun riimu jäi kotiin. Illalla mamma ei muistanut ottaa riimua, joten Molluska talutettiin kotiin naru kaulassa. Hyvin toimi näinkin! :) Nyt pitää levätä hyvin, kun huomenna alkaa kuninkaalliset!

Perjantai 5. Syyskuuta - Tänään oli siis kuninkaallillisten, oho, siis kuninkaallisten ensimmäinen päivä. Ensimmäinen luokka 80 cm, siinä Mollan hypyt oli hieman löysät, kuitenkin puhdas rata ja 4. sija 51 ratsukosta. Toisessa luokassa, 90 cm, Mollan hypyt oli jo terävämmät, siitä luokasta 9. sija 48 ratsukosta. Siis oikein loistava päivä! Hysä, siis hyvä Senni ja Mollusta eikun Molluska! :)
Palkinto 80 cm: valkosipulijauhetta ja cothivettiä, 90 cm: satulahuopa

Lauantai 6. Syyskuuta - Tänään kuninkaalliseten toinen päivä. Tuli hieman nopea verkka, kun luokka alkoikin tuntia aikaisemmin kuin luultiin. Silti nopealla, siis extra nopealla verkalla, ilman radan kävelyä, 85 cm luokassa 7. sija 44 ratsukosta. Palkinnoksi Senni sai Horzen T-paidan. Siinä tuli taas ilmi kuinka loistava tamma meillä on. Loistavaa Molluska muru :) Ja Senni myös ansaitsee paljon onnitteluja, koska muisti radan niin hyvin :) Hyvä, eikun erinomainen kaksikko!

Suomenratsujen Kuninkaalliset 2008

Perjantai 12. Syyskuuta - Senni ratsasti kentällä Mollan. Väistöjä, laukanvaihtoja ja esteitä. Kokeili 100 cm okseria, puhtaasti :)

Lauantai 13. Syyskuuta - Molla ja Arttu oli Forssan mätsäreissä. Arttu valittiin näyttelyiden symppikseksi. Näyttelyiden jälkeen Senni ratsasti ilman satulaa Ratsastajien kentällä puoli tuntia.

Lauantai 20. Syyskuuta - Katariina oli Mollan kanssa maastossa ilman satulaa. Senni koitti kilpailla pyörällä Mollan kanssa. Toiseksi jäi, voi sentään :)

Sunnuntai 21. Syyskuuta - Kisat Messilässä. 80 cm Molla kielsi ja Senni putosi selästä. 90 cm meni sentään huomattavasti paremmin 2 tiputusta, mutta ei kieltoja. 12. siinä luokassa.

Keskiviikko 24. Syyskuuta - Senni oli Mollan kanssa reippaalla moostolenkillä. Mentiin "katsomaan sonneja", vaikkei niitä siellä enää olekkaan. Oli reipas ja vei :D

Sunnuntai 28. Syyskuuta - Estekisat Forssassa. Kata meni 50/60 cm luokan. Tuli harmittava viimeisen esteen pudotus. Luokassa 7. Senni meni 80/90 cm luokan. Tiukka kilpailu Pollen kanssa, sekunnista äi kiinni, mutta hienosti toinen sija! Hienoa tytöt! Oli mukavat kisat :)

Tiistai 30. Syyskuuta - Katja oli Mollan kanssa Tiinalla tunnilla. Mentiin esteitä ja jarruja ei ollut olemassakaan. Lopuksi kuitenkin Tiina kehui meitä. Molla oli ihanan vauhdikas :) Kalle vietti vapaapäivää tutustuttuaan Ypäjän Hyrsynkulman tarhaan. Huomenna alkaa Kallen reenaus!

pv-ruuna Charlie Brown "Kalle"

Tiistai 30. Joulukuuta - Taas on pitkä pätkä kirjoittamatta. Huomenna on siis vuoden viimeinen päivä. Molla on viettänyt vapaata, koska on loukannut jalkansa. Nyt loukkasi uudestaan saman jalan, siis oikean takajalan. Lauantaina 27.12. aamulla oli ilmestynyt haava. Eläinlääkäri Anna-Riikka Jalkanen kävi katsomassa jalan. Uusi sulfakuuri ja paikallishoitoa. Tänään jo paremman näköinen. Nyt sitten koitetaan hoitaa jalkaa niin, ettei tulisi liikalihaa. Huomenna on taas paukuttelupäivä, pitää siis ottaa hepat aikaisin sisälle :(

Keskiviikkoa 31. Joulukuuta - Hepat tuli aikaisin, siis klo 18 sisälle. Pahatelua alkoi kuulua jo neljän aikaan. Pistin ikkunan peittoon Aatun karsinasta ja loaitoin pumpulit molempien korviin.

shet-r Sir Arthur "Aatu"

Lukija; kirjoitatko sinä hevosellesi päiväkirjaa?

17. tammikuuta 2013

Muutaman päivän superfiilikset!

Uusia kuvia ei oikein ole, eikä uutta päivitettävää..


Mutta on muutama ihan superkiva asia mistä haluan päivittää.

1. Ensimmäinen asia on se, että Molla on nyt toipunut hyvin ja mikä parasta, syönyt ja juonut paremmin kuin aikoihin! Paremmin jopa kuin ennen sairastumistaan. Edelleen ei tiedetä _mikä_ oli, mutta nyt on pääasia se että se on terve ja voi hyvin! :)

2. Äiti kävi eilen Mollan selässä! Käytiin tallilla ja piti mennä ratsastamaan. Oli kuitenkin - olevinaan - kiire ja kysyin äitiltä haluaako se käydä Mollan selässä. Nyt siis kaikille jotka eivät tiedä: Äiti oli fibromyalgian takia kuntoutuksessa, missä todettiin myös toinen, mystinen sairaus. Tämä vei äidiltä puhekyvyn ja kävelykyvyn. Nykyään puhe taas jo rullaa ja jaksaa pienemmät kauppareissut ilman pyörätuolia. Eli positiivisempaan suuntaan ollaan menossa! Koko tässä pienessä ratsastuksessa parasta oli se, kun äiti oli niin onnellinen. Hihkui onnellisena selässä ja itsellekin tuli niin hyvä fiilis. Pelottihan sitä tietenkin hieman, mutta onneksi Molla oli taas niin ihana ja varma ja kantoi äitiä reippaasti ja tasaisesti, hieno poni!

3. Läpäisin tänään rekkainssin! Fiilis on mahtava, sillä jännitin sitä hirveästi. Muuttuva ajokorttilaki ei helpottanut yhtään, mutta nyt voin huoahtaa helpotuksesta ja sanoa että nyt ollaan jo niiin lähellä valmistumista! Inssiin kuului siis käsittelykoe, jonka suoritin puoliperävaunulla. Käsittelykokeessa oli peruutus 90 asteen kulmaan, perävaunun irroitus, vetäjän kulmaperuutus ja kytkeminen. Aikaa tähän oli 15 minuuttia. Tämän jälkeen 45 minuutin ajokoe. 

Itsellä oli sykemittari mukana käsittelykokeessa, lähinnä kellon takia että näin itse miten aikaa kului. Olin harjoituksissa tehnyt ajan kanssa kolme kertaa aikaisemmin ja aikaa kului aina n. 11 minuuttia. Inssin käsittelykokeen tein kuitenkin 9 minuuttiin ja 43 sekunttiin! Eli tein inssissä samalla käsittelyn ennätykseni, mikä on kerrassaan huikeaa! Lisäksi tein tutkimusta siitä, miten inssin läsnäolo vaikuttaa jännittämiseen. Sykemittari kertoi seuraavia tietoja:

         Kokeen kesto: 9,43 min
         Kulutetut kalorit: 82 kcal
         Keskisyke: 133
         Maksimisyke: 156
         Sykealueella: 7,39 min


Tämä antoi aika paljon osviittaa siihen miten paljon se syke nousee jo pelkästä jännityksestä, sillä kokeen aikana en ottanut edes yhtä juoksuaskelta. Ajokoekin sujui ihan kohtalaisesti, yksi ajovirhe tuli (poikkeuskäännös, mitä en olisi saanut tehdä, tyhmä minä!), mutta tämä kuitenkaan ei riittänyt hylkyyn. Onneksi, sillä nyt olen virallisesti rekkakortillinen ja kortissa komeilee hieno rivi M BE CE!


Huh, toivottavasti huomenna enemmän heppajuttuja! 
Onko teillä ollut tällä viikolla jotain superfiiliksiä?

15. tammikuuta 2013

Äänestä meitä maailmalla! - ESMA 2013

Suuri kiitos meidän finaalipaikasta kuuluu Viiville, super paljon kiitoksia! :)


Kisamatkalla-blogi on päässyt ESMA:n (Equestrian Social Media Awards) finaaliin! Nyt siis on loistava hetki saada meidän pientä suomea ja suomenhevosia maailmankartalle lisää! Menkää äänestämään tästä linkistä ja äänestäkää siellä kategoriassa 32 "Best use of social media in Scandinavia" meitä voittoon! Pistäkää linkkiä kiertämään, katsotaan mihin asti meidän rahkeet riittävät.

Aikaa on Helmikuun 8. päivään asti, eli nyt kaikki äänestämään :)

14. tammikuuta 2013

6 minuuttia Pyryä ja muutama muukin tarina

Hetkiä jolloin sydän jättää lyönnin välistä


Eilen aamulla oli semmoinen hetki kun sydän hypähti ja jätti kerran lyömättä. Aamulla ennen kahdeksaa Petra soitti ja sanoi että kun he olivat lähteneet Vihtiin, Molla oli mennyt tarhassa maate - ei ollut näyttänyt ihan normaalilta. Kipaisin nopeasti vaatteet ylle ja vauhdilla tallille. Vastassa oli ruokaa mässyttävä Pyry herra ja apaattinen, tarhan nurkassa seisova tai levottomasti kävelevä pikku tamma. En keksinyt siinä tilanteessa muuta kun että hepat sisälle ja tamma kävelemään. Karsinaan päästyään se yritti heti makuulle. Sain onneksi yhden tallitytöistä kävelyttämään sitä, samalla kun soitin eläinlääkärin. Elukkatohtori lupasi tulla heti kun oli käynyt toisessa paikassa, sitä ennen käskettiin vain katsoa ettei pääse maate.

Pyryn palautin tarhaan ja tallityttö kävelytti edelleen Mollaa. Välissä harjasi ja sitten taas kävelytti. Oli kakannu kolme kertaa, ei ollut lämpöä, hengitys hieman raskasta. Meni puolituntia, sitten tunti. Ja yhtäkkiä poni oli pirteä ja oma itsensä. Annoin lämmintä melassivettä, joi hyvillä mielin ja meni tarhaan ja alkoi syömään. Soitin eläinlääkärille joka sanoi ettei sitten tule jos tilanne näytti menevän ohi.

Päivällä kävin sitten hevosten kanssa kävelemässä. Poni oli virkeä ja Pyry kaahotti minkä kerkesi, hassu heppa! Piti käydä Hennaa tapaamassa kun hänellä oli aluevalmennukset, mutta ei ehditty jäädä odottamaan. Nähtiin kuitenkin vilaukselta! Hih, ensi kesää odotellessa ;) Vein hevoset takaisin talliin ja lähdin kiireesti töihin.

Iltapäivällä Janni oli käynyt ilman satulaa köpöttelemässä Mollalla ja ottanut vähän ravia. Illalla Petra kävi vielä tammaa kävelyttämässä. Tänään oli tamma vaikuttanut normaalilta, pirteältä itseltään. On nyt "pakkojuotossa", eli melassivettä poni saa aina kun näyttää siltä ettei vesi muuten maistu. Edelleen en tiedä mikä oli, mutta toivotaan että se meni ohi.

Mutta, sitten itse Pyry tarinaan. Eli tein jo viime vuoden lopulla videon Pyryn ja minun taipaleesta. Siinä on siis klippejä aina sieltä ensimmäisestä ratsastuksesta Joulukuun 2012 loppuun. Videoon tuli joku tyhmä musta läikkä alkuun, jäi siis aivan vahingossa siihen, mutta ei anneta sen häiritä! Toivottavasti tässä edes näkyy jotain kehittymistä, vaikka tuntuu että tämänkin jälkeen ollaan kehitytty vielä lisää ;) Niin ja videon laatu kärsi, koska jouduin tekemään kaikki vippaskonstit että sain sen edes nettiin, enjoy kuitenkin!


ps. meitä saa muuten äänestää täällä kohdassa 32 ( best use of social media in scandinavia)! ;)
Kaikki äänestämään!

12. tammikuuta 2013

The pantteri hallimaastoesteillä!

fiilis: supermahtava!


Taas mennään hyvällä fiiliksellä! Tänään olen ahkerasti käynyt lenkillä, ollut töissä ja illan kruunasi kun käytiin Haimissa hyppäämässä maastoesteitä! Hieman petyin kun mentiin sinne, siellä oli isompia kuin aikaisemmin ja olen vähän epävarma hyppäämään yksinäni isompia, mutta kyllä nyt oli heppa niin mahti ettei mitään rajaa!

Pääsin tosiaan töistä klo 20.10 ja lähdin siitä suoraan kävelemään tallille. Onneksi Janni oli jo laittamassa Mollaa ja Petra laittoi minulle Pyryä. Käveltiin hevosten kanssa Haimille ja siellä aloitettiin heti ravaaminen. Ravissa muutaman kerran päädyssä olevat ravipuomit ja sen jälkeen laukkaa ja muutama spurtti. Katsoin samalla Jannin perään ja tehtiin siis paljon erilaisia tehtäviä. Hauskin taisi olla se kohta kun tultiin pieni tukki, siitä raviin ja ravipuomit. Hauskan teki tästä sen kun Pyry ei malttanut yhtään ravipuomeilla, vaan loikkasi aina kaksi kerrallaan yli! Tulin ravissa ihan hissun kissun tai hieman edeten, kokoajan kävi samalla tavalla. Kivaa Herralla kyllä oli kun sai päästellä ympäri Haimia kunnon kenttälaukkaa!

Jossain vaiheessa, kun oltiin hypätty jo erilaisia tehtäviä, tultiin Pyryn kanssa kaksi kertaa rata. Ensimmäisellä radalla puomiesteet onnistuivat hyvin, mutta maastoesteille kolisteli kyllä jokaiselle. Oikein tuntui Pyry naureskelevan että hähähä, nämäpä eivät tipukkaan! Annoin hetken kävellä ja tulin uudestaan. Tässä videoklippi tästä jälkimäisestä radasta:


Ja toisella kerralla Pyry olikin sitten ihan superhyvä! Se ei kiellä tuolle toripöydälle, vaan käännän sen pois, koska paikka, rytmi ja koko pakka oli niin hukassa etten halunnut lähteä tappamaan meitä! Uudella lähestymisellä tultiin super hyvin ja loppukin meni kuin vettä vaan! Hieno supermies, kyllä se on vaan niin mahti! Minulla oli jopa kypäräkamera mukana, mutta koska se on hieman vaikeahko taas minulle, en saanut kuin yhden klipin nettiin ja sekin viimeisestä radasta. En tiedä miksi dyykkailen taas ja lisäksi kypäräkamera on hieman väärässä asennossa. Kuitenkin, fiilis sekin!


Minun fiilis mahtava, miltä sinusta näyttää?

11. tammikuuta 2013

Perjantai-illan Haaste

jonka sain Terhiltä, kiitos siitä!

Haasteen säännöt:
- Kerro 11 faktaa itsestäsi
- Vastaa haastajan 11 kysymykseen
- Keksi 11 uutta kysymystä
- Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa  hieman tästä nyt poikkean ;)
- Kerro bloggaajille että olet haastanut heidät

11 faktaa minusta

1. Pääsin rekkateoriasta läpi ja seuraavaksi olisi tarkoitus mennä inssiin! Heti siis kun saan ajotunnit täyteen ja tuntuu tuo ajaminen taas luontevammalta, pitkään aikaan kun ei taas ole päässyt ajamaan rekkaa. Joudun suorittamaan inssin uskottavasti puolikkaalla, vaikka itse olisin halunnut sen suorittaa täysperällä. No, sen näkee sitten kun se tulee ajankohtaisemmaksi! Sitä ennen pitäisi saada opinnäytetyö valmiiksi, iik!

2. Kaipaan aivan hulluna maastoestetreenejä ja kenttäkilpailuita. Kuolailen kisakalenteria ja suunnittelen kovasti tulevia kisoja ja menoja, vaikka tiedän etten voi vielä lyödä mitään tarkempaa lukkoon. Haluan jo niin kovasti maastoesteille ja asiaa ei auta kun katselee viime kesän kisavideoita. Oi kevät, tule pian ja anna minulle oikeus harjoittaa maastoesteratsastusta!


3. Olen hirveän kateellinen ihminen. Haluaisin itse olla parempi ja tulen helposti toisille kateelliseksi. Yleensä kuitenkaan ei pura tätä muihin, vaan vaivun naurettavaan itsesääliin ja ryömin siellä uikuttaen omaa huonouttani. Kuitenkin huomaan että samalla se kannustaa minua paremmaksi ratsastajaksi ja ihmiseksi, koska pystyn hillitsemään itseni ja en loukkaa toisia. Tai en ainakaan yritä loukata toisia tahallani, joskus saatan töksäyttää ilkeään sävyyn, mutta sitten kannattaa vain antaa samalla mitalla takaisin! ;)

5. Minulla on tatuointi ja haluaisin ottaa toisen! Tällä hetkellä minulla on vain yksi tatuointi, niskassa. Se on Lurpan muistoksi otettu ja rakastan sitä ylikaiken!


6. Minulla on ollut lämminverinen, ruuna Whinny Swallow. Wini oli tosi kiva lämpönen, mutta loppuajasta sen pää ei vain enää kestänyt sitä käyttöä johon se oltiin ostettu. Yksin en uskaltanut enää maastoon mennä kun saattoi heppa nousta kynttilänä pystyyn. Viimeinen niitti tuli kisoissa, missä se myös hyppäsi niin paljon pystyyn että oma tasapaino petti ja jalustinhihnat irtosivat satulasta. Myytiin Wini pois ja keskityin enemmän kouluun ja Mollan kanssa touhuiluun ja kisaamiseen.

7. Rakastan työskennellä nuorien ja raakojen kanssa. Haluaisin joskus ostaa itselleni nuoren hevosen josta työstäisin - valmentajien kanssa tietenkin - itselleni kenttäkilpurin. Sain muutama vuosi sitten mahdollisuuden ratsastaa muutamia nuoria, mutta valitettavasti sekin jäi. Hienoja heppoja niistä tuli ja harmittaa kovasti kun hintaa on molemmilla niin paljon etten niitä voi itselleni hommata! 

8. Rakastan valokuvaamista! Varsinkin tällä hetkellä minulla on aivan mieletön kuvausinto ja haluaisin vain kuvata ja kuvata. Jos aikaa olisi enemmän ja pääsisin aina hetkinä kun on valoisaa pihalle olisin varmaan kokoajan kameran kanssa. Kuitenkin ärsyttävästi on paljon muutakin tekemistä mikä rajoittaa kuvaamista.. Uutta kameraa odotellessa, ehkä sitten ensi vuonna?


9. Minulla on mielettömiä ja aivan parhaita kavereita ja ystäviä! Minua on koulukiusattu aina ala-asteelta amikseen saakka, mutta nyt minulla on jotenkin kiva ja läheinen ystäväpiiri. Tällä hetkellä kaverit painoittuvat hevosten kautta, mutta minulla on muutama aivan mielettömän ihana ja läheinen kaveri myös tallin ulkopuolelta. Oi kuinka kaipaan niitä viikoittaisia syömähetkiä, silloin sai nauraa mahan kipeäksi ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä! Pitäneekin tästä soitella taas näille hörhöille..

10. Kaipaan kovasti Bodypump tunteja. Jospa vain saisin jostain jonkun urhean pikku kaverin lähtemään taas kanssani hieman heilumaan tangon kanssa? Yksin se meneminen on liian totista hommaa, pitää sitä nyt saada kaverin kanssa keskustella tunnin jälkeen miten se tanko oikein nousikaan!

11. Olen onnellinen että tämä 11 faktaa olivat nyt tässä. Pääni on lyönyt kokoajan tyhjää ja sen takia tässä ei olekaan mitään järkevää. Olen kuitenkin tyytyväinen itseeni, sillä se on nyt valmis ja voin hyvillä mielin lahjoitella tämänkin haasteen eteenpäin ;)




Kröhöm, mutta sitten siis takaisin asiaan! Seuraavaksi piti vastata Terhin esittämiin kysymyksiin. Mutta sitä ennen HOX te jotka minä haastan! Teidän 11 kysymystänne löytyy heti vastausteni alta. Koska Terhillä oli pari niin hyvää kysymystä niin käytin niitä hyväkseni, älkää hämääntykö ;)

11 kysymystä Terhiltä

1. Leffailta vaiko kuntosalitreeni?
- hmm. Kuntosalitreeni. Kyl mä leffailloistakin pidän, mut niissä on aina sellainen paha sipsi/karkki/poppari/limsa vaara ja tällä hetkellä käyttäisin mielummin sen vapaan ajan salilla tai muuten treenaten.

2. Mikä ominaisuus ihastuttaa hevosissa?
- Liian vaikeita kysymyksiä! Varmaan rohkeus ja sellainen sponttaanisuus. Hevosenkin pitää olla koko sydämellään mukana siinä jutussa, muuten se on melkoista leikkimistä!

3. Nuoren hevosen koulutus vai valmiimman kanssa treenaaminen?
- Yleensä vastaisin nuoremman hevosen koulutus (faktahan se on), mutta kyllä valmiinkin kanssa olisi kiva päästä treenaamaan ja kehittämään itseään. Ensin se valmis ja sitten kun on paremmat taidot ja tiedot niin se nuori!

4. Kameran takana vai edessä?
- Takana ehkä. Tai no, tykkään olla kuvattavanakin, jos kuvaaja osaa asiansa ;)

5. Kuinka monta ruusuketta sinulla on?
- Niin monta että on pitänyt muutama laittaa jätesäkkiin odottamaan parempaa paikkaa.. Pitäisi ehkä kehitellä joku kiva paikka niille että pääsee esittelemään!

6. Mikä tässä lajissa palkitsee eniten?
- hmm. En vastaa tämmöisiin syvällisiin pohdintoihin. Näillä blon.. bruneten aivoilla ei pysty miettimään niin syvällisiä! Mutta kai tässä lajissa (varsinkin kentässä) palkitsee se kun huomaa miten luottamus pelaa puolin ja toisin!

7. Pieni vai iso talli?
- Pieni. Vähän kuin oma talli, rakastan tämän hetkistä tallipaikkaa!

8. Olisitko mieluummin ratsuttaja vai valmentaja?
- Äää, paha kysymys. Pidän tuntien pidosta, mutta myös todella paljon erilaisilla hevosilla ratsastamisesta.. Vastataan tähän että ratsuttaja.

9. Olympiamitalisti vai sen groomi?
- Groomi! Terhi ottaa mut sit sinne Rio de Janeiron 2016, eiköstä vaan?!

10. Jos saisit olla päivän kuka vain, kuka olisit?
- En tiedä. Varmaan joku rikas että voisin todeta sen ihan itse ettei raha tuo onnea.

11. Onko kysyttävää? ;)
- On, miksi haastoit minut?!

Minä haastan!

4. Freak!

Ja kysymykset teille:

1. Millaista ominaisuutta arvostat hevosessa?
2. Entä millaista vihaat / inhoat?
3. Jos saisit valita (ja mikään missään ei estäisi sitä), ratsastus ammattina vai harrastuksena? Miksi?
4. Kirja vai elokuva?
5. Millainen olet bloggaajana?
6. Miten hevoset / hevosharratus on / onko vaikuttanut sinuun ihmisenä ?
7. Paras hetki mitä viime vuonna tapahtui?
8. Jos saisit mitä tahansa takaisin, mitä haluaisit?
9. Kilpailuihin vai maastolenkille?
10. Ikuisuuskysymys: Mikä sinusta tulee isona?
11. Oletko helpottunut siitä että tämä on viimeinen kysymys?

Senni Kiittää ja Kuittaa!