Onneksi on Petra olemassa ♥
Eilen piti olla laukkatreeniä, mikä kääntyi kuitenkin jumppahyppelyksi. Tänää oli tuupparointia ja huomenna hypätään enempi. Tämän päivän tuupparoinnista kuitenkin oli tarkoitus kertoa hieman.
Ensinnäkin, Petra oli kuvaamassa ja sai todella hyviä kuvia maneesissa. Harmi kun on kuvia enemmän alkupään ratsastelusta enkä viitsi niitä edes julkaista kun on jotain niin kammottavaa. Kuskihan tänään könötti oikein olan takaa, alussa ja lopussa, mutta idea oli saada kuitenkin lähinnä hevonen kuulolle. Annetaan tämä kerta anteeksi, ensi kerralla muuten en könötä, olen sen päättänyt ;) En siis halua kommenttia könötyksestäni kummastakaan kuvasta, koska tiedän että niin teen!
Aluksi kerron pääpiirteittäin: Eli tosiaan Pyry oli aivan kauhea ratsastaa. Ei tukeutunut ohjaan ja kulki pohkeen takana. Suoraan kulkeminen mahdotonta ja kaikki siirtymisistä mihin tahansa helpompiin tai vaikeampiin asioihin oli mahdotonta. Kyllä joo, taas meinasin jäädä humputtelemaan puoli pitkän ohjan kanssa kevyttä ravia, mutta onneksi Petra oli mukana! Koska yksinkertaisesti mistään ei tullut mitään, Petra sitten alkoi huutelemaan minulle mitä teen ja plim! Hevonen tuli ohjan ja pohkeen väliin, ainakin hetkittäin. Hieno tunne ja sen pilasi kello, joka kertoi että kiire oli ja töihin pitäisi lähteä. Loppuravit ja kotiin!
Itse yritin ensin varmaan 40 minuuttia turhaan saada sitä edes hieman tukeutumaan ohjaan. Kuitenkin se oli juuri sellainen, että kun otti tuntuman, se heti nosti pään ylös ja pysähtyi tai jarrutti. Kun pyysi pohkeesta eteenpäin se sinkaisi joka suuntaan. Ja takapuoli vaan heilui vieterinä oikealta vasemmalle. Kun olin kyllästynyt ja valmis luovuttamaan, Petra komensi meidät tekemään takaosankäännöksiä. Vasemmassa kierroksessa tuli hyviä puolikkaita, mutta oikeassa korostui se, ettei Pyry tukeutunut ollenkaan sisäohjaan. Pylly taas vaelteli minne sattui. Työstettiin pitkää pätkää ja tärkeää oli se että kun tehtiin osa käännöksestä, jatkettiin kaartaen oikealle niin, ettei se päässyt karkaamaan sisäohjalta. Ja PLIM! Se toimi! Hevonen teki muutaman hieman puolikkaan ja sitten ei kun loppuravit, jotka oli super paljon paremmat kun alussa, ja yksi siirtyminen tooosi hienosti käyntiin. Nyt alkaa siis Petra treenaamaan Senniä ja Pyryä että päästään kouluradoille ;) Ensi kerralla jopa keskitytään siihen miten istun siellä!
Havainnoillistavat kuvat kera kuskin könötyksen (inhottaa itseäkin katsoa, yök!):
Alussa: selvästi pohkeen ja kuolaimen takana, ei mitään tuntumaa edestä. Tässä vaiheessa kun otti tuntuman, heitti selän alas ja pään ylös, jännittyi niskasta. Ei taivu rehellisesti, vastustelee. Kuski könöttää.
Lopussa: Niskasta rento ja pyöreä. Tässä hieman kokoan ravia, polkee hyvin takaa ja on rehellisesti ohjan ja pohkeen välissä. Malttaa odottaa eikä vastustele, taipuu jopa hieman rehellisemmin. Kuski könöttää vielä pahemmin.
Oppiminen on iloni, innoissani odotan seuraavaa kertaa!
Piti oikein katsoa oletko itse tuolla selässä, oot niin uudennäkönen kun on uus kypärä. :)
VastaaPoistaheh, joo, sit on viel kiva kerrospukeutuminen :D
PoistaHienoja ootte tuossa viimeisessä kuvassa :)
VastaaPoistakiitoksia :)
PoistaHienot!
VastaaPoistakiits :)
PoistaNonni, eilen oli hevonen tismalleen samanlainen mutta meilläpä ei ollut Petraa neuvomassa... Sillä kertaa sai kopukka luovutusvoiton mutta jos vastaisuudessa on samanlainen niin pitääpä kokeilla omalla tallilla saatujen jälkiohjeiden lisäksi takaosakäännöksiä!
VastaaPoistajeps! :) Oli kyllä PPkin aivan kauhea aluksi ja meinasin tosiaan itse luovuttaa ja vaan humputella taas puolipitkällä ohjalla ympäriinsä, kiitän onneani että Petra oli mukana!
PoistaSiitä oli varsinkin todella paljon apua, että kun lähti tekemään vaikeampaan suuntaan käännöstä (meillä oikeakierros), piti pitää huolta että pysyy hyvin taipuneena, jopa hieman avomaisesti (ei silti avoa), ja siitä kääntää ja sitten tekee puolikkaan takaosakäännöksen ja jatkaa kaarevasti oikealle niin että asetus pysyy. Näin Pyrykin saatiin tukeutumaan myös oikeaan ohjaan ja pysymään pohkeella ilman että pakka meni ihan kokonaan sekaisin :D
Jotain väistötehtävää meille taidettiin aikoinaan tunnillakin neuvoa ja sen tarkoitus oli muuten kanssa se, että hevonen tukisi sisäohjalle! Taisi olla vähän samantyyppinen mutta vähän toisin päin, sisäpohkeella väistätettiin takaosaa, ulko-ohjalle tuki ja pyörittiin ympäri niin pitkään että hevonen tulee sisäohjalle. Tuo hevonenhan ei tosin tukenut yhtään kummallekaan, voin kuvitella että tuota tehdessä se olisi käynnissäkin vetänyt itsensä linkkuun. :D Mutta niin, näinhän sitä vaan tulee kaikkia ratkaisutapoja mieleen - jälkikäteen.
VastaaPoistaMeillä ei olisi taas takapään väistämisestä ollut mitään iloa, sillä Pyry oli aivan velmu ja venkoili juuri takaa suuntaan jos toiseen :)
Poistakuitenkin varmaan ihan toimiva keino oli..? :)