28. helmikuuta 2013

The reason believe us


Vaikkei eilinen koulutunti mennyt aivan täydellisesti ja olin ihan rikki puolikuntoisena, homma oli vain huutamista puolin toisin, oli silti todella hieno huomata se miten paljon ollaan parissa kuukaudessa taas menty eteenpäin. Nyt odotan vain että oikeasti tervehtyisin niin pääsisin itse kunnolla treenaamaan, itseänikin! Toivottavasti huomenna lääkäri valaisisi minua ja tänään luvassa kuitenkin estevalmennus, joten illalla näkyilee toivottavasti!

25. helmikuuta 2013

"Oletko ikinä hypännyt 40-litraisen paskasaavin yli?"

Tai tehnyt kerrankin siistejä vastalaukkoja tai elänyt mysteerin keskellä?

Puhelinlaatuna, mutta sunnuntain maneesikiva-päivältä!

Heti aluksi ennen superviikonloppua voidaan kerrata mysteeriä. Pyryllä on ollut nyt muutamia viikkoja jo ihmeellisiä patteja satulankohdalla. Ei siis ylhäällä, vaan molemmilla puolilla kylkiä ja ei muualla (ei siis kaulassa, pyllyssä, mahassa, kainaloissa..) kuin vain siinä kyljillä ja juuri satulan alla. Ei ole ollut mahdottoman kokoisia, sormenpäänkokoisia, ei arista tai kutia. Ollaan siis ratsastettu aivan normisti ja samalla yritetty pohtia mistä ihmeestä johtuu. Tätä samaa pattia (tai erimuodossa muuten) on löytynyt myös esimerkiksi mollalta, mutta se hävisi yhtä nopeasti kuin tuli, Pyryllä on vain pahentunut ja tänään oli jo kasvanut ja laajentunut hieman kaulalle. Kuitenkaan ei ole siis mitenkään huima "täynnä patteja", vaan kuitenkin on jotain epämääräisiä patteja, mitkä näkee, kuitenkaan ei vieläkään arista tai kutia. Tänään ja huomennakin Pyry on siis ilman satulaa kuurilla ja satulalla mennään vaan maneesissa ja samalla selvitellään ja hoidellaan niin hyvin kun voidaan näitä mysteeri-patteja. Huomenna saadaan uskottavasti jo jotain käsitystä mistä on kyse, suurin murhe vain on se ettei ne pirun patit menisi rikki.. On tämäkin taas yksi mysteeri..

PUH! Sitten siihen superviikonloppuun! Itse koin olevani jo kohtuu hyvässä vireessä ja lauantain aamutyövuoron jälkeen suuntasin tallille ja lähdettiin Petran koulutunnille Pyryn kanssa. Petra oli Mollan kanssa ja ratsasteli siellä täällä ja samalla huuteli mitä minun pitää taas tehdä. Aluksi taas aloin kiukuttelemaan, mutta lopulta sitten alkoi hommakin pyörimään. Kohokohtia oli ehdottomasti kun tehtiin jo yllättävän hyviä vastalaukkoja! Lopuksi mentiin kaksi kertaa hieman helpoitettu kenttäkilpailuohjelma nro 6. Eli tehtiin kolmikaaristen sijaan loivat kiemurat (pikku hiljaa kaarretta jyrkennetään) ja laukkadiagonaalit tehtiin hieman helpotetummin. Eli kun laukassa tullaan keskilaukkaa normaaliohjelmassa HXF ja MXK keskilaukkaa, me teimme niin että tultiin väli HX ja MX keskilaukkaa, siitä harjoituslaukkaa ja yhtä kirjainta aikaisemmin uralle, jolloin sain pisteessä tehtyä hallitumman siirtymisen raviin. Näin taas vältettiin pahimman romahdukset ja saadaan sekä kuski että hevonen luottamaan ja toteamaan ettei sitä diagonaalin viimeistä pistettä tarvitse pelätä, vaan sinne asti pitää ratsastaa tarkasti. Toinen rata meni jo todella kivasti ja lopuksi korjattiin suurimpia virheitä! Tavallaan harmitti ettei saatu sitä videolle, sillä olisi sitten parin kuukauden päästä voinut nauraa miten surkeasti silloin meni, vaikka tällä hetkellä ja tällä harjoittelumäärällä se meni ihan kohtalaisen kivasti. Tästä se lähtee, muutama kuukausi aikaa vielä treenata ;)

Hih, ja tekstin tuottoa ei voi estää, sillä nyt päästiin super-sunnuntaihin ja meidän maneesikiva päivään! Ylhäällä onkin kuva meidän maneesikivasta, mutta yritän vielä selittää siis muutamia juttuja. Estekorkeus taisi olla huimimmillaan 80 cm, mutta kyse ei tosiaankaan ollut nyt hyppäämisestä vain siitä, että kaikilla oli kivaa ja saatiin harjoitella kontrollia ja tarkkuutta.

Kuinka moni lukija on hypännyt paskasaavien yli?

Jos ette ole vielä testanneet niin hei, suosittelen! Siinä on sellainen tehtävä, missä joutuu kuski ja hevonen  miettimään. Ypäjällä on tosiaan maneeseissa useita ns. paskasaaveja. Meillä oli koko haimi yksinään käytössä, eli tilaa oli ja teimme sitten erilaisia tehtäviä. Yhteen saaviin laitoimme tötsät viereen ja aloitettiin taas sillä, koska hevonen saataa helposti olla hieman ihmeissään. Pyryn kanssa ollaan ennenkin hypätty saavien yli, mutta Molla näytti kyllä aluksi todella hauskalta. Sillä oli aivan "oletteko te oikeesti tosissanne" -ilme kun Petra ohjasi sen ekan kerran saaville. Tehtävä vaati tarkkuutta, sillä saavi ei ole kovin iso ja kyllä, sitten kun ei ole tötsiä, se on hevosen todella helppo "hypätä sivusta". Saavien lisäksi meillä oli eräänlainen kaarevalinja missä oli pölpyrä, kapea ja kaksi kapeaa estealajohdetta. Sitten oli normaali pieni okseri, kavaletti ja siitä pujottelu, pysty ja sen jälkeen kaksi sokerinpalaa minkä välistä piti mennä (metrin väli siis mistä piti ratsastaa) jne. Ja pakko sanoa, että se oli hauskaa! Kuskeilla ja hevosilla oli niin kivaa että oksat pois. 

Pyryllä oli varsinkin todella kivaa ja herra tuppasi oikein kuumimaan kun joutui keskittymään siihen miten menee ja mitä tekee. Pujottelu oli meille ehkä vaikein, koska Pyry tekee laukanvaihdot niin ilmavasti että välit jäi todella helposti lyhyeksi. Parhaiten meillä onnistui paskasaavien ylitys ja pysty+sokerinpalat. Herra hyppäsi taas niin mielettömän hyvin ja pystyin samalla hieman miettimään miten itse pitää selässä istua! Lopuksi annoin Pyryn vielä laukata vapaammin ja hypättiin muutaman kerran Mollan ja Petran kanssa yhdessä pystyä. Ensi kerralla onkin sitten luvassa lisää maneesikivaa kun hypätään ilman käsiä ja jatketaan näitä kontrollijuttuja ja jumppaamista, ai että kun on hauskaa kaikilla!

Huh! Että sellainen viikonloppu, en voi kyllä sanoa että olisi huono ollut. Muuten kuin sen takia että lauantai-illalla totesin että kurkkuni tuli järjettömän kipeäksi ja se on edelleen. Niinpä huomenna onkin taas lääkäri ja kappas. Samalle nuorelle lääkärimiehelle kuin viimeksi.. Argh, kuinka noloa rampata sielläkin jatkuvasti.. Ehkä pitää nopeasti keksiä joku letkautus mitä sanoa, heh! Tänään kävin ensimmäisen kerran vesijuoksemassa ja huomenna menen taas uudestaan. Ongelmaksi urheilussa on nyt tullut polveni, joka tuntuu ettei kestä mitään. Viimeksi kuntopyöräillessä se tuli niin kipeäksi ettei sille voinut varata painoa ja tänään vesijuostessa se naksui koko ajan! Nyt se on taas illan särkenyt ja en ole löytänyt syytä sille miksi se moista tekee.. Huomenna kuitenkin uudestaan vesijuoksemaan ja sitten illalla salille Petran kanssa ;)

Lukijat; oletteko te keksineet välillä maneesiin jotain hauskoja tekemisiä?

21. helmikuuta 2013

Paljon ja vielä vähemmän..

kipeä, kipeä, kipeä ja jos ei tullut selväksi niin kipeä..

keskiviikkokarkelot 20. Helmikuuta - minä & Pyry

Tällä hetkellä siis kipeänä olen tattadataaa, minä! Olen nyt viikon potenut inhottavaa keuhkoja raastavaa yskää ja olin koko viime viikonlopun kuumeessa. Nyt pikku hiljaa alkaa palailemaan voimat, mutta eihän tuosta ratsastamisesta täystreenissä mitään tule.. Inhottaa ratsastaa huonosti, mutta pakko mennä, ei hyvä idea!

Mitään suuria asioita ei ole tapahtunut. Viime viikon keskiviikkona Petra meni sekä Pyryllä että Mollalla Keskiviikkokoulukisoissa. Molla meni Helppo B:3 ja Pyry Helppo A:1. Pyryyn olin todella tyytyväinen, sillä herra suoritti kaikki eteen annetut tehtävät ja teki jopa vastalaukat! Nyt enää tasaisuutta niin päästään yli 60% tuloksiin, kun tällä kertaa jäätiin 57,5%. Mollan suoritus meni nyt miten meni, tammalla oli vähän pöllöenergiaa joten en viitsi sitä lähteä analysoimaan sen paremmin. Videoitakin olisi radoista mutta en ole niitä nettiin jaksanut latailla, ehkä sitten jossain vaiheessa! Torstaina käytiin Forever-tapahtumassa ja keilaamassa Petran kanssa ystävänpäivän kunniaksi ja perjantaina jouduinkin sitten keuhkokuviin ja sairaslomalle..

Keskiviikkokarkelot 13. Helmikuuta - Petra & Pyry

Perjantain ja lauantain lepäilin ja Petra hoisi Pyryn ja Mollan liikutukset. Sunnuntaina menin kiellosta huolimatta kisoihin, sillä olinhan sen jo maksanut. Ypäjä Arctic Show ja 100 cm luokka arvostelulla A.2.0. Loppupeleissä ei tuossa kunnossa olisi kannattanut lähteä, vaikka hevonen minulle "valmiiksi verkattiin" ja en tehnyt muuta kun pomppassut radan nopeasti. Radalla sitten tuli yksi kielto ja kaksi tiputusta, kieltokin johtui vain siitä että selässä killuja ei ollut ihan perillä asioista.. No, ehkä sitten taas paremmin kuin pääsen itse liikkeelle ja takaisin elävien kirjoihin ("sinähän olet kalman kalpea" taisi olla tuolloin käytetyin lause minusta :D). Ärsyttävintä oli taas huomata kun en pystynyt keskittymään että leikin taas ankkaa. Ja pahasti!

Ypäjä Arctic Show 17. Helmikuuta - minä & Pyry


Sunnuntaina onnistuin myös saamaan nilkkani taas ympäri ja olin edelleen kipeä. Niinpä maanantaina kävin - tukka sekaisin ja erittäin epähuolitellun näköisenä - söpön nuoren lääkärin luona joka määräsi vielä keskiviikkoon asti vapaata. Niinpä taas en siis päässyt liikuttelemaan omia hevosia, mutta onneksi Petra on talvilomalla ja se sai hoidettua ne todella hyvin. Tiistaina ilmotin puttetiimin keskiviikkoestekisoihin. Janni meni Mollalla 75 cm, Petra Pyryllä 90 cm ja itse, sillä varauksella miten kipeä vielä olen, menin 105 cm. Hepat oli supereita taas kerran!

Janni teki todella siistin nollaradan, Petra sijoittui siistillä ja nopealla uusinnalla 4. sijalle ja itse keuhkot vauhdista valitellen onnistuin kaappaamaan kolmen pystyn puomit mukaani. Ratsastin taas todella huonosti ja harmitti, mutta pistän sen edelleen hieman tämän flunssan piikkiin. Veto on pois ja teen hätiköidysti asioita. Kuitenkin en voinut olla kuin tyytyväinen heppaan! Vauhtia oli jopa liiaksiin ja esteet ei vaikuttanut mitenkään vaikealta Pyrylle! Nyt sitten vain suunnittelemaan seuraavia kisoja ;)

Keskiviikkokarkelot 20. Helmikuuta - Janni & Molla


Keskiviikkokarkelot 20. Helmikuuta - (sensuroitu) Petra & Pyry



Kyllä, tiedän edelleen ratsastavani huonosti näissä videoissa, mutta kun voimat on pois niin  ne on pois! Se miksi pistän Petrankin hyppäämään sillä, johtuu siitä että jos joskus tulee taas tilanne etten yksinkertaisesti pääse kisoihin vaikka olen ilmoittautunut, joutuu Petra sitten menemään ;) Vähemmän rahaa hukkaan!

Huh, siinä todellisella pikakelauksella viikko! Nyt menen köpöttelemään  Pyryllä, äiti tulee Mollan  kanssa ja Petra Elmerillä. Eli rauhallista maastoköpöttelyä tänään luvassa. Toivottavasti nyt saan taas itseni nopeasti kuntoon niin jaksan blogiakin päivitellä useammin, joten kuulumisiin!

12. helmikuuta 2013

Onnea minä!

Hurjat 21 vuotta taaperrusta!


Lupaan yrittää taas aktivoitua, kunhan saan näitä kuvioita jotenkin selkeentymään ja saan taas asenteen kunnolla plussalle ilman stressiä! Viikonloppu meni todella hienosti, käytiin hyppäämässä maastoesteitä hallissa ja lisäksi oli sunnuntaina superhyvä kouluvalmennus Petran silmien alla. Olihan siinä sitten vielä ikäviäkin juttuja, mutta niistä sitten paremmalla ajalla! Nyt kuitenkin

Onnea minä 21 vuotta!

9. helmikuuta 2013

Perjantai pirskeet!!

ÄN YY TEE NYT!







Millainen teidän Pe-pe-perjantai oli?

8. helmikuuta 2013

Muistithan äänestää meitä?!

8. Helmikuuta käynnisti viimeisen äänestyspäivän!


Jos et vielä ole äänestänyt, tee se täällä, kategoria 32 Best use of social media in Scandinavia  ;)
Oletko sinä äänestänyt jo?

7. helmikuuta 2013

Tviit Tvööt!

Kiiirjoitusintoa, ei kirjoitusintoa..


Olen mahdollisesti tosi tylsä ihminen, sillä en ole kirjoittanut tänne nyt siitä miten kehnosti on mennyt. Tekisi mieli hihkua kaikkia kivoja asioita, mutta samalla lannistaa ja masentaa kun olen munaillut muuten ympäriinsä. Ensinnäkin menin tunaroimaan Petran blogia (tai oikeastaan perustamaan koko blogin, kyllä ketuttaa!) ja ratsastuskin on mennyt persiilleen osittain. Heppa on tosi vino ja itseä on alkanut epäilyttämään satuloiden sopivuus. Kouluratsastuksesta "Petra koittaa kestää Senniä"-päivinä ei ole tullut muuta kuin turhautumista, itkua ja huutoa - minulta aikuiselta ihmiseltä. Kai sitä on niin turhautunut, vihainen, hämmentynyt ja väsynyt sekä tietoinen siitä että homma ei skulaa niin palaa lopulta propu kokonaan. Olipas siinäkin lause!

Kuitenkin käytiin Pyryn kanssa tiistaina maneesissa jumppailemassa. Haimissa oli todella kivoja jumppatehtäviä ja ristikkosarja sekä ristikko okseri. Lopuksi Pyry suoristui hieman ja tekikin todella hienoja hyppyjä vaikka olikin pienet esteet! Kyllä se tästä taas lähtee. Eilen oli talon siivouspäivä, sillä tänään tulee talon katsojia, samoiten lauantaina. Jospa nyt tärppäisi, pliis? Tänään Petra käy jumppaamassa Pyryä ja sunnuntaina olisi hieronta herralla ja samalla otan ensimmäisen kerran satulakysymyksen esille. Pelottavinta on se että tosiaan osaisin jo itse sano ettei kumpikaan ole sille _aivan täydellinen_ mutta kun ei rahaakaan olisi nyt tonneja pistää uuteen satulaan.. No, se näkyy sitten sunnuntaina!

Kisakalenterin suunnittelu on tuskastuttavaa! Olen todella huono suunnittelemaan ja kaiken lisäksi unohdan pyytää aina vapaat. Onneksi "kotikisat" on niin kivoja että voi vaikka illaksi hipsiä vielä töihin. Tosin taas oli ongelma kun en osaa päättää mitä 15.-17.2. Ypäjä kisoissa menisi! Menisikö vain lauantaina 90 cm ja 100 cm vai sekä lauantaina että sunnuntaina pelkän metrin? Kuljetus ei olisi nyt ongelma ja mielestäni metristä olisi enempi hyötyä, mutta samalla en tiedä menisinkö vain säästäen rahaa yhden päivän vai kaksi päivää kalliimmalla. HUOH! Sitten menin pyytämään töistä Kurtna viikonlopun vapaaksi. Olisi tosi hieno tilaisuus tällä hetkellä päästä kaverin kyytiin Kurtnaan Viroon hallikenttäkisoihin maaliskuussa, mutta aina mietityttää ja nyt varsinkin se että mites tuo raha puoli? Onko varaa, kannattaako mennä.. Tai no, on minulla nyt rahaa sinne lähteä ja sieltä tulisi takuulla kokemus, mutta mutta.. Enpä tiedä liian hankalaa tämä pähkäily!

Huoh, pureskelemaan näitä pähkinöitä sitten!

3. helmikuuta 2013

Blogin kirjoittamisen pelisäännöt

Sarkasmi-Senni ja lupaus siitä, ettei tässä postauksessa ole mitään ideaa.


Ensin pitää sanoa että teen mitä tahansa tai mitä enemmän jaan ilot ja surut Petran kanssa, sen kauemmaksi menee Petran hevosenhoitajana toimiminen minulle. Mitä enemmän puutun asioihin "mitkä eivät minulle kuulu", sen vähemmän saan loppupeleissä käyttää aikaa Petran kanssa. Lopulta ollaan kohta siinä pisteessä että tehdään joko asioita salaa tai ei tehdä enää ollenkaan yhdessä. Ja kyllä, ihmiset, perheet ja säännöt ovat kaikilla erilaisia, mutta jossain pitää joustaa. Eikö se voisi olla vaikka "klo 9 kotiin" tai "läksyt ensin" mielummin kuin "et" perustelematta? Onneksi minun läksyt on kohta luettu, ehkä liukenen sitten paikalta..

Mutta sitten blogin pelisääntöihin. Ei ole minun blogini säännöt ja toivoisin ettei kenen muunkaan blogin. Aloitetaan yksinkertaisesti ja siitä miten itse vastaan kysymykseen: miksi kirjoitaa blogia?

Blogin kirjoittaminen on mielestäni hienoa ajatusten purkamista ja omien pohdintojen ja mietteiden myöhemmin lukemista. Kehityksen kulun seuraamista. Itse olen huomannut itsestäni ihmisenä paljon sellaisia piirteitä, minkä huomaamiseen in-real-life olisi saattanut kestää paljon kauemmin. Tiedän helpommin ajankohdat jolloin olen itsesääliä pursuava pelle, tiedän koska  olen kipeä, koska iloinen. Ne on tässä jo hyvin toistanut vuosittain itseään. Tällä hetkellä olen vihainen ja ärsyttävä. Tekstejä on hauska lukea myöhemmin ja niinkuin sanoin, en keksi miksen kirjoittaisi blogia.

Mutta sitten niihin pelisääntöihin, millä saadaan blogista vähintään täydellinen ja se ei pahoita omaa eikä kenenkään muun mieltä:
  1. Ei emotionaalista tunnelatausta. Me olemme robotteja ja tunneskaalamme on kävyn luokkaa. Elämässä ei ole muuta kun aamu, päivä ja ilta sekä yksi tunne (voit itse soveltaa mikä se on!)
  2. Varo mainitsemasta ketään nimellä, arvolla tai muulla. Blogissa ei kannata mainita edes valmentajan titteliä. Tai ylipäätään onko se valmentaja? onko sillä koulutus? Master-taso?
  3. Kaikki menee aina loistavasti. Rehellisyys haisee. Mennään mielummin sillä asenteella että tänään heppa meni hyvin vaikkei mennyt.
  4. Piilota blogi. Koska ei sitä kukaan jaksa lukea. Ja en edes halua että kukaan lukee sitä. Ja jos lukee niin siitä tulee kuitenkin joku haloo, koska a ja ö oli väärin päin. Tai sanoit vahingossa kenen "valmennuksessa" käyt. Tai mainitsit että elämä potkii tai ei onnistu.
  5. Varo mielipiteitä! Mielipiteen julkaiseminen on pyhäinhäväistyis. Varo kertomasta ikinä blogissa mistään asiasta mielipidettä. Ja suosittelen ettet tee sitä elämässäsikään, kieli ruskeana on paljon kivempaa!
ARGH! Voisiko aikuiset ihmiset käyttäytyä niin kun niiden kuuluu?!
Terveisin yli-ikäinen teini

1. helmikuuta 2013

No jaaa..

no jaa, olihan se ihan kiva..


Eilen meillä oli Piken estevalmennus. No, mites tätä sitten lähtisi purkamaan. Tein lyhyen videon, en jaksanut laittaa edes kaikkia klippejä ja ei ole mitenkään muokattu. Pyry oli koko tunnin melko kuumakalle, vaikkei se videosta välttämättä tule ilmi, se oli valmis singahtamaan heti kun sai tilaisuuden. Hirmuisesti sen takia puomitkin kolisevat koska herra ei millään malttaisi keskittyä pieniin esteisiin kun on niin innoissaan!

Valmennukseen itseensä olen hieman pettynyt. Tai se voi johtua siitäkin, että juuri viimeksi kun käytiin hyppäämässä, tehtiin todella paljon kavaleteilla ja pienillä esteillä ja sattumalta vielä hypättiin vinolähestymiselläkin. Tuntui että kaikki tehtävät olivat ns. helppoja. Ei ollut siis mitään aivopähkinää ja esteetkin pysyivät matalalla. Ja ennen kun ketään tulee sanomaan että tekniikkaa pitää harjoitella, niin kyllä, minä tiedän! Mutta tarkoitus olisi ensi kaudella mennä 110 cm kun polle on näin hyvässä vireessä, mutta jos valmennuksissa hypätään alle metriä, alkaa jo hieman epäilyttämään onko vika meidän taidoissa vai no, en tiedä.

Kehuja kuitenkin saatiin myös. Pyryn hyppy on kehittynyt ja esimerkiksi hyppää okserit jo paljon paremmin. Nykyään voidaan tulla rauhassa esteelle ja heppa nostaa hyvin itsensä. Muutenkin tekniikka kehittynyt ja hallintalaitteet toimii jo paremmin! Tuntui vain että ratsastaja ei taas osannut mitään. Ylävartalo ei ollut ikinä hyvin, kädet kuolleet, liikaa taaksepäin, liikaa eteenpäin tai liian vinoon. PLAAH! Nyt vain lisää treeniä niin eiköhän se siitä.. 

Tänään onkin "Petra yrittää kestää Senniä"-päivä! Eli luvassa ankaraa koulutuuppailua..
Lukijat: Tuntuuko teistä ikinä valmennuksessa että ette mene mihinkään suuntaan?