Siirry pääsisältöön

Fiiliksetön fiilis

kun ei tiedä miksi itkisi vaikka itkettää ja silti nauraa vaikkei naurata

Ehkä kaikki johtuu vain väsymyksestä! Eilinen oli tosiaan täyspitkä päivä, sillä olin aamulla klo 8-14 koulussa, kävin nopeasti kotona, menin klo 15 töihin ja pääsin vasta klo 21.10 ja siitä juoksin suoraan tallille liikuttamaan Pyryn. Aluksi piti mennä ihan nopea maasto mutta tietty sekin sitten venähti. Halusin välttämättä mennä maneesille hieman laukkailemaan ja lopulta oltiin joku pari kymmentä minuuttia siellä. Pyry oli tavallaan hyvä ja tavallaan huono. Se kuunteli hyvin, liikkui hyvin, mutta oli jotenkin samalla tahditon. Vasen laukka ei meinannut millään pysyä koossa ja mentiinkin sitten enemmän pitkää hurjaa laukkaa kun koottua tai edes pyöreää laukkaa. Tein kuitenkin paljon siirtymisiä, että saisin Pyry rehellisesti kuuntelemaan ja toimimaan takaa paremmin. Muistin jopa pitää ulkopohkeen hyvin edessä ja lapa ei päässyt useaan kertaan edes karkaamaan, hyvä minä! Lopuksi mentiin vastalaukkoja, aluksi helppoja kaarroksia, lopuksi "helpompaan" suuntaan hieman jyrkempiä. Hienosti mies suosritti nekin, eikä edes mennyt tappeluksi! ;)

Eilen pääsin tosiaan tallilta sitten lähtemään hieman klo 23 jälkeen ja kotona meninkin melko pian nukkumaan. Pakko myöntää että aamulla ei millään tehnyt mieli herätä kouluun, varsinkin kun tiesin että on luvassa aivan turha päivä! Lopulta koulussa ei tehty mitään. Ei siis mitään järkevää eikä vähemmän järkevää. Puolitokkuraisena sain itseni päivästä läpi ja onneksi päästiin jo klo 12. Kuitenkin äiti piti viedä lääkäriin (oikeasti, on sekin kokoajan jostain kipeä, nyt sillä on joku todella paha bakteeritulehdus imusolmukkeissa ja huuli on turvonnut muodottomaksi.. En tajua mistä se noita hankkii! :D) ja lopulta käytiin vielä subilla syömässä. Kun päästiin vihdoin kahden aikaan kotiin ajattelin hetken nukkua.. Mutta lopulta katsoin telkkaria ja totesin viiden aikaan että jumankauta, nyt taas pitää mennä ja silmäystäkään en nukkunut. HUOH, tyhmä minä!

Hah, huomasin että olen tässä taas turissut niitä näitä. No, mennääs nyt kuitenkin takaisin tallille! Tänään oli tosiaan estevalmennus ja mentiin hyvillä mielin maneesille. Olen nyt sen verran suunnitellut, etten ollenkaan osallistu Winter Showhun (huonoja luokkia tai arvostelumenetelmiä suhteutettuna lähtömaksuihin), vaan säästetään puhtia Tampereen kisoihin! Tänään kuitenkin palataan siihen valmennukseen. Video kertoo oikeastaan kaikki tehtävät mitä tehtiin, joten katsokaa se ihmeessä ensin! Tai jälkeen, ihan miten itse tykkäätte ;)


Tänään meillä oli valmennuksen teemana siis linjaukset. Mentiin vaikeitakin vinolinjoja erittäin lyhyillä väleillä ja kivaa oli. Tehtävä oli todella kiva ja siinä piti miettiä. Videolla toiseksi viimeinen klippi oli meidän ehkä paras suoritus tuolla tehtävällä, radalla Pyry pääsi romahtamaan kertaalleen raviin, vaikka muuten rata olikin tasainen.

Oli taas ilo huomata, että tehtävät olivat helppoja. Pystyin keskittymään itseeni ja hevonen vaikutti innokkaalta ja hyppäsi hyvin. Erityisesti olen yrittänyt nyt keskittyä siihen että en yhtään sukella tai mene liikkeen edelle. Nyt pysyin koko valmennuksen hyvin pystyssä, mutta samalla huomasin että vasen ranne jää lukkoon hypyssä todella helposti! Eli kun yksi ongelma ei ole, toinen tulee.. HUOH! Toinen positiivinen asia oli tosiaan se että myös jalkani alkavat hiljalleen tottelemaan sitä mitä minä sanon, hip hei! Pyry on siitä mukava hevonen, että se vaatii tarkkaa ja täsmällistä ratsastusta. Se on herkkä ja pysähtyy ja hidastaa pienistä avuista, joka on sekä hyvää että huonoa. Joskus itselläni on tapa jäädä säätämään enemmän ja enemmän, jolloin Pyry sitten tottelee ja yleensä päätyy siihen että en pidä siitä että ponnistuspaikka meni persiilleen ja a. joko pysäytän Pyryn, tai b. viimeisen askeleen tuuppaan ja puomit kolisevat.

No, ei kai sitä valmiiksi tule muuta kuin harjoittelemalla. Itse valmennukseen olen ihan tyytyväinen. Olen vain ollut muutaman päivän niin vihainen, ärsyyntyvä, vittuuntunut, itkuinen ja väsynyt, että ei nyt anneta kaiken taas mennä vain tällä. Tosiaan lopussa hypättiin rata. Tuo aikaisempi linjaustehtävä, kaksi okseria pitkillä lähestymisillä ja keskellä pysty. Kaikki esteet ehdottomasti maksimissaan 90 cm.

Ei, ei edelleenkään sillä että "haluan hypätä korkeita yhyy" vaan sillä, että en tiedä miksi mennään näin pieniä. Tai joo, ymmärsin tehtävässä miksi esteet olivat pieniä, mutta koska meillä on Pyryn kanssa tavoitteena hypätä myös isompia ratoja lähiaikoina, tulee itselle riittämätön olo. Onko sitä sittenkään valmis, jos valmennuksissa hypätään ysikymppiä? Osaanko hypätä niitä "isompia" esteitä yhtä rauhassa? mitä jos, jos ja kun.. Olisi kiva päästä hyppäämään muutaman kerran isompi este hyvän, taitavan, osaavan ja luotettavan valmentajan silmien alla ja kuulla että mitä tekee väärin ja mitä lähteä korjaamaan. Ja ennen kuin ketään sanoo, ei en lähde kyseenalaistamaan valmentajaa, jos hän asettaa tehtävät tälle korkeudelle, siihen on takuulla pätevä syy, mutta itseä harmittaa se samalla, koska tehtävät (tai pikemminkin ne yksittäiset) tuntuivat helpoilta ja ylittyivät ongelmitta.

Tämä ehkä johtuu siitä että muutenkin fiilis on ollut vähän niin ja näin. Pari päivää ollut ihan itkun partaalla ja en tiedä edes miksi. Tekisi mieli vaan sanoa asiat mitä mielessä on, mutta en taas halua ketään loukatakkaan. Äitille onneksi puhuin tänään, ehkä se vähän auttoi, vaikka möykky siellä mahassa vieläkin on. Tiedän että se johtuu minusta itsestäni, ei kenestäkään muusta, mutta silti tulee itselle täysin riittämätön ja osaamaton fiilis kun on näitä tunteita pyöritellyt jo päiviä! Ehkä ne lähtee kun menen nyt nukkumaan ja herään aamulla kouluun pirteänä ;)

HUH, että sellaista, toivottavasti joku jaksoi lukea!
Onko muuten lukijoilla jotain toivepostauksia? 
Viikonloppuna uskottavasti tulossa lisää materiaalia meistä!

Kommentit

  1. Te ootte Pyryn kanssa niin hyvin yhteensopiva pari! Menonne on aina yhtä hienoa katsottavaa, saat olla ylpeä tosta kehityksestä minkä olet saanut aikaan :). Mulle on muutenkin jo pitkään tullut Pyrystä jotenkin tuttu vaikutelma, ja nyt ainakin itse ymmärsin syyn: oma vuokrasuokkini on Pyryn siskopuoli (sama isä)! Näissä kahdessa on ainakin lukemamistani postauksista päätellen aika paljon samoja piirteitä, ns. negatiivisina puolina esimerkiksi riippuvaisuus hevoskaverista ja vahvat reaktiot sen takia (mulla tamma tullut esim. kerran trailerin takaketjun ali ulos ja kerran jabakarsinan läpi), ja positiivisina puolina äärimmäinen yritteliäisyys, rohkeus ja lahjakkuus esteillä.

    Meille on kuitenkin nyt tullut aika isoja itseluottamusongelmia esteillä (vähän kummallekin) ja kaikki suuret kisasuunnitelmat ovat tällä hetkellä jäissä, mutta on lohduttavaa seurata sivusta teidän edistymistä ja "elää hengessä mukana" :).

    Jos kiinnostaa, Pyryn vähemmän upeaharjainen, naispuolinen "kaksoisolento" on pääosassa täällä: http://yli-esteiden.blogspot.fi/. Itseäni ainakin kiinnostaisi kovasti tietää, oletko yhtään samaa mieltä näiden kahden yhtäläisyyksistä? :)

    P.S. Toivottavasti onnistuin samalla edes vähän piristämään päivääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piristit, kiitos siitä! :)

      Olen teidän blogia seuraillutkin, mutta aina sitten se osoite on hukkunut johkiin ja en ole aktiivisesti päässyt käymään! Kuulostaa kyllä melko samalaiselta ja varsinkin tuo traileri homma sai ihan elävästi mieleen viime keväisen Pyryn tempauksen missä se tuli meidän hevosauton väliseinän läpi.. Mutta positiiviset puolet kuulostavat kyllä todella samanlaisilta, lisäksi pitää varsinkin Pyryllä lisätä siihen äärimmäinen herkkyys vähän joka asiassa (ratsastaminen on todella ydinfysiikkaa tämän herran kanssa). :D

      Voi, toivotan teillekin paljon tsemppejä treeniin ja harjoitelkaa maltillisesti! Oletteko tänä vuonna kenttää kisaamassa (käsittääkseni?)? :) Toivottavasti tavataan sitten joskus kisoissa, paljon tsemppiä ja voimahaleja treeniin, kyllä se luottamus sieltä taas hiljalleen palailee! :)

      Poista
    2. Heh, ja tajusin jopa että nämähän ovat väreiltäänkin melko samantapaisia, huisia! :D

      Poista
    3. Kiitos! On kyllä kieltämättäaika paljon samaa näköäkin näissä kahdessa, vaikka mun suureksi harmikseni Reetalle ei vain tunnu samanlaista harjaa kasvavan joten täytyy vissiin turvautua jouhipidennyksiin ;D Ja meillä vähän sama juttu ratsastuksessakin, R on kanssa suurimman osan ajasta tosi herkkä mutta osaa kyllä hetkessä muuttua täydeksi juntturaksi, tamma kun on. Suusta ei ole ihan niin herkkä kuin Pyry näyttää olevan, mutta siinä onkin sitten tekemistä että pitää prinsessan hyvällä tuulella :D.

      Ja joo, tarkoitus olisi tällä kaudella kisata kenttää ja rataesteitä :). Aika näyttää millä tasolla pystytään menemään, mutta varmasti onnistutaan ainakin törmäilemään (ehkä jopa samoissa luokissa mikäli Reeta tuosta palailee omaksi itsekseen)! :)

      Poista
    4. Haha, joo, ymmärrän kyllä, tammat ovat tammoja ;D Voi, voisin mielelläni hieman lahjoittaa tuota Pyryn tukkaa, tuntuu että se vain kasvattaa sitä kokoajan pidemmäksi! :D

      Poista
  2. haluaisin lukea enemmän postauksia hevosista jne, enkä lukea sun ruikutuspostausksia....

    VastaaPoista
  3. no kannattaako ylläolevan anonyymin lukea blogia ollenkaan, jos ei miellytä? :) kyllähän se on ihan kiva atietää mitä bloggaajalle kuuluu hevosjuttujen ulkopuolellakin

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov