Siirry pääsisältöön

Viikkokatsaus

perjantaista torstaihin ja takaisin

Aika juoksee plumps vaan, pakkanen paukkuu ja koneelle ei ehdi. Nyt oikeastaan pitäisi olla jo nukkumassa, mutta en viitsi jättää tätä kirjoittamista kesken ja päätin kirjoittaa teille nopean viikkokatsauksen siitä mitä on tapahtunut. Kuvia ei ole (näitä minun surkeita kännykkäkuvia laskematta), joten pahoittelen jo valmiiksi erittäin hölmöä nopeaa kuulumispostausta. Pääasia on kuitenkin se että hei, me ollaan edelleen hengissä täällä!

Perjantai on jo niin kaukana tästä päivästä ettei oikeastaan ole mitään muistikuvaa mitä tein. Tai siis muistan aamulla menneeni Faktialle suorittamaan tieturva kurssia. Tämä kurssi on suoritettu meidän koulussa jo ensimmäisenä vuonna, mutta olin silloin kipeänä ja minulle ilmoitettiin hiljattain vasta että sellainen on käyty. Paniikki siinä meinasi iskeä koska yksinkertaisesti haluan pois koulusta! Niinpä suuntasin aamulla klo 8 Faktialle ja kuuntelin klo 16 asti puuduttavaa selitystä itsestään selvistä asioista. Todistus käteen ja kotiin, missä nukahdin vahingossa ja herättyäni tajusin että kiirettä pukkaa. Niinpä täysillä tallille ja hieman köpöttelemään mr. Pyryn kanssa ja tietenkin seurana Molla ja Petra.

Lauantaina oli tiedossa Siskoni (siskopuolen) pojan nimiäiset. Tätä ennen mentiin katsomaan pikkuveljen (velipuolen korjaan) jääkiekkopeliä. Heillä oli nyt menossa playoff pelit ja tämä oli yksi jatkoon pääsemisen ratkaisukeino. Aamulla heräsin kuitenkin hyvissä ajoin ja kipiteltiin salille Petran kanssa. Tehokas puolentoista tunnin treeni, pikaisesti kotiin suhkuun ja juhlavaatteet päälle ja Turkuun! Peli oli todella jännä ja vielä piru vie voittivat 3-2! Se tarkoitti vain ja ainoastaan sitä että hupsista keikkaa, huomenna olisi peli Seinäjoella.. Nimiäisissä menikin iltaan asti ja kotona oltiin taas yhdeksän jälkeen, onneksi kuitenkin Petra oli kiusannut Pyryä päivällä, treenistä voi lukea täältä. :)

No, Sunnuntai olikin melkoinen extempore päivä.. Sillä olin jäänyt aivan koukkuun Topiaksen peleihin ja päätettiin lähteä Seinäjoelle katsomaan peliä. Peli alkoi puoli kuusi illalla ja piti lähteä kotoa liikkeelle hieman kahdentoista jälkeen aamupäivästä. Niinpä taas ripeästi ylös aamulla, kiirreellä tallille ja Pyryllä maastoilemaan. Herra oli niin suloinen ja pisti hiittistä menemään innoissaan, että siinä tilanteessa ei voi kun todeta: "Parempaa sunnuntai-aamupäivää saa hakea!". Mahti fiilis heti alusta! Sitten suunnattiin seinäjoelle ja oli siellä muuten aivan huikea fiilis! Halli oli aivan täynnä, 750 katsojaa ja meitä Turun edustajia oli noin 8 kappaletta. Fiilis oli oikeasti uskomaton ja vielä uskomattomampaa siitä teki se että meitin pojat voittivat!! Huudettiin hulluna kyllä ja vaikka pojat saivatkin melkoisen "tuurivoiton", kovan pelin olivat pelanneet ja oli hieno tunne kun voittivat! Kotiin lähdettiin abc-ruuan kautta ja kotona oltiin vasta jälkeen yhden..

Sunnuntain mahti aamuratsastelu, aivan super-suloinen PP 

Alkuviikko ei alkanut mitenkään hirveän kirkkaasti.. Maanantai aamuna oli mahtavaa huomata ettei auto käynnistynyt pihasta. Akku oli vaan niin vanha ja kulunut, ettei se enää lähtenyt käyntiin. Soitin sitten kaverille ja ilmotin että tulen kun pääsen. Parin tunnin päästä saatiin apuvirtaa matkailuautosta ja ei muuta kun nokka kohti koulua ja toivo päällä että lähtee vielä koulun pihalta. Tietenkin päivä koulussa meni jossain ihme sumussa ja en suoranaisesti siitäkään muista yhtään mitään. Illalla en taaskaan päässyt tallille, koska meidän piti mennä Saloon auttamaan pappaani modeemin kanssa. Tässäkin tuli tietenkin mutka vastaan kun kyseinen härpäke ei sitten ottanutkaan yhteyttä ja kello oli niin paljon että piti soittaa asiakaspalveluun joka oli kiinni. No, lupasin hoitaa sen ja yhdeksän aikaan päästiin Salosta lähtemään kotiin päin.

Tiistai oli - tällä hetkellä - viikon suoranaisesti surkein päivä. Nukuin aamulla pommiin, sain koulussa valituksen epäaktiivisuudesta (en ollut sitä, oikeasti, taisi huono päivä heijastua kaikkeen) ja lisäksi salivuoro meni ohi. En edes tiedä miksi menin maneesille ratsastamaan kun asenne oli jo ennen aloittamista niin surkea ettei mitään rajaa. Aivot narikassa tyylillä taapersin eteenpäin ja hevonen tuntui.. Niin, miltä? Samalla niin pirun hyvältä ja samalla niin saakelin huonolta. Lopetin ennen kun suutuin hevoselle ja lähdin takaisin tallille. Ennen tallia jäin parkkialueelle vielä hieman tuupparoimaan ja siinä se meni huomattavasti paremmin ja sain edes hieman parempaa fiilistä, vaikka edelleen ne aivot olivat narikassa ja eivät tahtoneet sieltä pois tulla. Kotona sitten kiukuspäissäni hieman sotkin kuntopyörällä ja treenailin jumppapallon kanssa ja totesin että keskiviikkona ei piru vie myöhästy koulusta...

Kun taas Keskiviikko olikin niin pitkä päivä ettei mitään jakoa. Aamulla klo 8 kouluun. Klo 12 asti ammattioppia ja sen jälkeen englantia. Englanti loppui klo 14 ja samaan aikaan minulla alkoi työt jotka loppui illalla klo 22.15. Päivä tuntui menevän nopeasti, mutta ihme kyllä sielläkin oli vaikka mitä huvittavaa: Olin jättänyt meikkisienet kotiin -> jouduin töihin ilman meikkiä (kyllä, on minulle kauhea paikka!). Töissä onnistuin telomaan sormeni pahviin ja siihen tuli haava, joka on edelleen kipeä ja kosketusarka ja aukeaa vähän väliä.. Mitäs vielä, en edes muista kaikkea! Onneksi kuitenkin päivä loppui nopeasti, mutta voin sanoa että ei, en ehtinyt taaskaan tallille, mutta onneksi heppa pääsi liikkeelle Petran toimesta!

Sitten ollaankin jo tässä päivässä! Huh! Tänään ei ollut valmennusta Oripäivien takia, mutta pidettiin omat kenraaliharjoitukset lauantain kisoja silmällä pitäen. Minä sanoin: "Helppoa ja kivaa", Petra sanoi: "Älä vikise, ratsasta". Kivaa todellakin oli, muttei joka kohdassa niinkään helppoa. Hypättiin ihan yksinkertaisia tehtäviä, muutama yksittäinen ja linja, sillä esteet piti kerätä pois ja kello oli paljon. Aluksi pienempiä 80-90 cm kokosiia, sitten metrisiä ja lopuksi 110-115 cm kokoisina. Ja pakko sanoa että wau! On mulla niin hieno suokki! En todellakaan puoli vuotta sitten olisi uskaltanut tulla noin rauhassa leveälle 115 cm okserille minkä se leiskautti ilmavaralla ja aivan rauhassa yli useampaan kertaan! Pystyt tuotti taas hankaluuksia, tällä kertaa Pyry ei jaksanut vain olla tarkka ja otti mukaan, mutta kun keksittiin poppaskonsteja (puomien sijaan lankku ylimmäiseksi) niin jopa herrakin kerran kolautettuaan nosti jalat paremmin. Itse olen jopa itseeni aivan järjettömän tyytyväinen, tuntui hyvältä, hyppäsi hyvin  ja itse ratsastin todella hyvin. Jo kolmas kerta kun hyppääminen tuntuu helpolta ja pystyin tekemään sen ilman paineistamista, syöksymistä, hyökkäilyä tai muuten mokailemalla. Ehkä se kouluratsastaja on tuonut meille aivan uuden näkökulman, joka todella toimii. Huh, ihan fiiliksissä edelleen ja jos vain viikonloppuna menee yhtä hyvin niin herttinen, mehän tuodaan pari ruusuketta kotiin ;)

Niin ja tänään kävin myös vesijuoksemassa ja lilluilemassa porealtaassa, huomenna uusiksi!

Väliposeeraus kenraalitreenien ohessa. Okseri nousi tuosta vielä hieman, älkää hämääntykö! :)

HUH! Että sellainen kiireinen viikko. Huomenna taas painetaan niskalimassa hommia, aamulla pariksi tunniksi kouluun, vesijuoksemaan, sieltä kipi kipi tallille, hevonen liikkeelle, varusteet kasaan aamuksi, kotiin siivoomaan koska tulee lauantaina talon katsojia ja jos sitten nukkumaan pääsisi. Lauantaina on kisat ja sunnuntaina jos pääsisi Janni hieman Mollalla jo pomppimaan! Ainiin ja sain hienosti viritettyä nuo "tykkäys"-napit, joten kaikki hirmuisesti tykkäämään ja klikkailemaan ;) Ja jos joku eksyy Tampereelle Lauantaina, ei muuta kun nykimään hihasta!

Adios, nyt vihdoin nukkumaan, aikainen ja kiireinen huominen odottaa!

Kommentit

  1. Hyvä, että tulee edes tällaisia postauksia, jos et muuten kiireiltäsi ehdi kirjoittelemaan. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, yritän edes jotain ehtiä aina kirjoittelemaan! :)

      Poista
  2. Tsemppiä! Kohta se kevät tulee ja jaksaa taas paremmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kovasti yrittää tulla ja tulisikon jo! Kaipaan jo maastoesteitä pitkän talven jälkeen.. :)

      Poista
  3. Jes, kiva nähdä teijät viikonlopun lähtölistassa;) huomenna pakko siis tulla kuvailmaan metriä ! moikkaamaan en tuskin kuitenkaan uskalla tulla.. :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov