Siirry pääsisältöön

Kyllä Piksu hoitaa!

Someron seuraestekilpailut 19. toukokuuta


Yhden välipäivän jälkeen oli taas aika kiivetä Piksun selkään, tällä kertaa kisojen merkeissä. Oltiin Hennan ja hevosten kanssa aikalailla samaan aikaan paikan päällä ja meillä olikin siinä vielä hyvin aikaa maksaa ja tutkailla paikkoja. Itseäni ei ihme kyllä yhtään jännittänyt, vaikka luulisi hieman mahassa kirpistelevän kun toisen kerran nousee hevosen selkään ja vielä kisoissa. Tänään mentiin Piksun kanssa siis ihan pieni 70-80 cm luokka ja sen lisäksi 90-100 cm luokka. Siinä oli hieman kyllä tavallaan jännitystä, mutta en ottanut paineita, vaan lähdettiin ihan hyvillä mielin liikkeelle! Tavoitteena pysyä selässä ja mennä radat ilman paineita, hauskaa pitäen!

Jossain vaiheessa eksyttiin laittamaan Piksua kuntoon ja kohta jo huomasin olevani verkkaamassa. Tänään oli jo huomattavasti helpompaa ratsastaa, voi olla että se oli siitä kun oli tilaa, oikeat työkalut tai jotain pientä tottumista jo hevoseen. Kuitenkin verkka sujui kivasti, tein melko lyhyen ja ytimekkään verkan. Sitten ei muuta kun radalle. Radalla sitten Piksu oikein syttyi ja välillä sai miettiä missä on kaasu ja missä jarru. Mutta hauskaa meillä ainakin oli! Siellä sitten pidettiin hauskaa ja hienosti saatiin tuplanolla suoritus ja sijoituttiinkin vielä kolmennelle sijalle! Vautsi, hieno Piksu kerta kaikkiaan!

Piksu sano että "FUN!" - © Kimmo Karvinen / http://kimmon.galleria.fi


Hieno PiksuPaksu!

Sitten mentiinkin heti palkintojen jaosta verkkaan ottamaan muutama hyppy ja ei kun radan kävely ja ensimmäisenä radalle. Tällä radalla haettiin vain sitä fiilistä ja että kuski pysyy kyydissä ja hevonen ei kiellä. Ja  Upeasti Piksu taas porhalsi. Ei sillä käynyt millään esteillä edes mielessä että se voisi kieltää, vaan se meni ja hyppäsi kaikki todella hyvin. Perusradan viimeiselle esteelle (punainen okseri) toin sen omituisesti ja itsellä ei ollut ollenkaan ajatus mukana, mikä johti siihen että tultiin se paikoiltaan ja suunta ainoastaan ylöspäin. Kuitenkin Piksu isoineen koipineen hyppäsi sen puhtaasti ja ei muuta kun asenne takaisin eteenpäin ja matka jatkuu. Mitä sitä taakseen enää siinä vaiheessa katsomaan. Ja niin siinä sitten kävi että Piksu otti taas sieltä rusetin, ja tällä kertaa voittaen koko luokan! Jee, hieno Pikatsu!

© Kimmo Karvinen / http://kimmon.galleria.fi 

© Kimmo Karvinen / http://kimmon.galleria.fi

Piksu the voittaja!

HUH, kun olin ylpeä pikku sotanorsu-Piksusta! Katsottiin vielä kun Henna meni viimeisen luokan 110 cm ja sen jälkeen tehtiin yhtäkkiä päätös käydä vielä treenimielessä hyppäämässä lyhennetty 110 cm rata. Sitäkin näkyy hieman videolla, mutta on leikattu pätkiin, koska ensin meillä oli sarjalla ongelmia ja sen jälkeen sarjan jälkeisellä okserilla. Lopulta kuitenkin päätin siirtyä sen hetkiseen tilanteeseen liian vaikealta tehtävältä eteen päin ja hienosti hyppäsi kyllä viimeiset esteet! Mahti heppa!

Nyt tähän laitan seuraavaksi sitten videon. Vielä on paljon mitä treenata, mutta toinen kerta vasta kyseisen hevosen selässä, joten saanen hieman armoa :) Olin itse kuitenkin melko tyytyväinen, ratsastin ihan ookoo hyvin, paremmin saa vielä ratsastaa, mutta ainakin Piksu oli hieno! Ja sitä paitsi me saavutettiin tavoite: meillä oli tosi hauskaa ja tavoitteen lisäksi saatiin vielä porkkana kaupan päälle. Hieno Piksu!


Kiitos super paljon Hennalle mahti hepan lainasta! + koko tiimille ihan mahtavasta päivästä!
K-I-I-T-O-S!

Kommentit

  1. Voi vitsi mahtoi olla ihan super päivä! Onnittelut onnistuneesta päivästä!!

    VastaaPoista
  2. Te olitte Paksun kanssa ihan MAH-TA-VI-A!
    Oli kyllä aivan ihana päivä (vähän turhan lyhyt vain!) - Ihan parasta kisaseuraa koko poppoo!

    Ja ihan todella haluun kiittää teitä siitä, miten rehellisen ilosia olitte muiden onnistumisesta! Olen ihan otettu koko päivästä, en ees muista millon ois ollu NÄIN ihanaa koko kisapäivän ajan!

    Kiitos! <3

    Te ootte Paksun kanssa ihan lyömättömiä! Ansaittu ruusuke (jos saan sanoa!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aaw, kiitos! <3

      Oli ihan sairaan kivaa, toivottavasti joskus otetaan uusiks ;)

      Piksu ansaitsi ruusukkeensa, se oli hieno, hyvää työtä oot tehny ♥

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nyt kun en saa yhtäkään linkkiä toimimaan, niin Härkätien ratsastuskoulun facebook sivulta löytyy toimiva linkki kuviin. :)

      Poista
  4. Onko piksu nyt kokonaan sun käytössä?

    VastaaPoista
  5. Upeennäköinen heppa :) Ja ratsukko! Ja onnea hienosta menestyksestä! :)

    VastaaPoista
  6. Äää, olin tuolla kisoissa oman ponini kanssa, sitten vietiin se kotiin ja piti tulla katsomaan vielä nuo isot luokat 90cm eteenpäin (ja kuvaamaan) ja piti katsoa jos näkyisi tuttuja tai bloggareita. Mutta en sitten huomannut tulla juttelemaan, vaikka oot yksi lempibloggareistani... Minulla muuten voisi olla jotain kuvia sinusta.. Haluaisitko?

    - Emilia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no voi, ensi kerralla sitten! :)

      tietty, pistätkö postia senni.roito@mollamaija.net? :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan