31. elokuuta 2013

SRK 2013 - päivä 1

Sh-mestaruuden I-osakilpailu, 110 cm
En olisi voinut odottaa parempaa tulosta, huomenna vain puhdasta suoritusta hakemaan, ilman stressiä, me halutaan että tämä on kivaa loppuun asti! 



28. elokuuta 2013

Erikoispostaus 16: muistatko sinä näitä?

Oletko kuullut näistä eläimistä aikaisemmin?

Joskus oli puhetta kun tulin mainineeksi Sir Arthur-ponin että ei edes muistettu / tiedetty että minulla oli sellainen. Niinpä ajattelin nyt esitellä teille meidän eläimiä, tiesitkö tai muistatko että meillä on ja/tai on ollut myös tälläiset karvakorvat mukana menossa?

Sir Arthur

she-r Sir Arthur - Arttu, Aadolf, Hitleri

Arttu ostettiin vuosi Mollan tulon jälkeen, ponin ollessa vasta 4 vuotias, eli vuonna 2004. Tarkoitus oli koulia siitä mukava talutusponi, mutta koska se oli nuori ja vähän sähäkämpi, sillä kaverini ratsasteli enimmäkseen. Ratsastuskouluelämä ei kuitenkaan sopinut Artulle, se oli hirmuisen kärttyinen ja ilkeä kun oli paljon ihmisiä. Kun muutettiin Ypäjälle, aloitettiin Artulla treenaamaan raveihin. Ja piru että siinä oli ponissa voimaa! Mollan laukatessa poni jatkoi edelleen ravia pysyen rinnalla! Tästä innostuneena annettiin Hitleri Teivoon raviponikouluun aloittamaan uraansa.

Eipä se ura sitten kovin pitkään kestänyt, pian poni sairastui kovaan kuumeeseen ja päätyi tutkimuksiin klinikalle. Synnynnäinen sydänvikahan sieltä löytyi, mikä esti käytön kokonaan. Oma ehtoisesti sai poni liikkua, muttei enää liikuttaen. Keskusteltiin useasti eläinlääkärin kanssa siitä ollaanko ihan rääkkääjiä, jos poni jää seuraponiksi. Koska kuitenkaan poni ei kärsinyt, sai se jäädä meille seuraponiksi. Hitler nimityksen poni sai sen ilkikurisesta käytöksestä joka kokoajan korostui kun liikuttaminen väheni. Poni halusi liikkeelle, mutta sydämen takia sitä ei voinut liikuttaa.

2012 hevoset olivat läheisellä pellolla laitumella, minkä omistajilla on suomenhevostamma. Koska meillä ei ollut tarvetta pitää Arttua ja tamma olisi jäänyt syksyllä yksin, annettiin Arttu heille ylläpitoon. Ja siellä se edelleen on, tyytyväisenä ja pyöreänä! ;)

suloisuus!

Whinny Swallow
lv-r Whinny Swallow - Wini, Winku, Winski

Kun muutettiin omaan talliin, haluttiin maastoseuraa ja päätettiin hommata toinen hevonen Mollan ja Artun lisäksi. Tämän mennessä kaikki ehdottomat eit (EI suomenhevosta, EI shetlanninponia..) oli käytetty joten päätettiin vielä ottaa viimeinen ei - EI ehdottomasti lämminveristä. Wini oli äidin kaverilla kouluhevosena joten ostettiin se kohtuu hintaan ja jatkettiin sen eteenpäin viemistä.

Aluksi kaikki meni Winin kanssa hyvin, mutta kun aikaa kului ja hevonen alkoi saamaan lihasta ja energiaa, alkoi maastoreissut olemaan niin pelottavia että harkitsimme Winin myymistä. Viimeinen tikki tuli pienissä harjoituskisoissa, missä Wini yhtäkkiä viimeiselle esteelle lähestyessä nousi kynttilänä pystyyn ja minun molemmat jalustimet irtosivat satulasta (keh, älkää kysykö miten onnistuin, tästä on tosi tosi monta vuotta aikaa, olisiko tapahtunut 2007 vuonna). Päätimme myydä Winin kotiin missä ei olisi niin paljon tavoitteita, mitä itse olin alkanut tekemään kilpailuiden merkeissä.

Niinpä Winku myytiin vuonna 2008 naapuri paikkakunnalle, missä edelleen käsittääkseni asustaa :)


Hessin Lempi


Hessin Lempi, eli meillä Lepaksi kutsuttu, oli minulla noin puoli vuotta ylläpidossa 2010 vuonna. Aivan blogin alkupuolella onkin muutama kuva Lepasta, eli jos joitain kiinnostaa, ei muuta kun selaamaan taaksepäin. Lepan ja minun oli tarkoitus kilpailla aikoinaan kentässä, mutta yhteistyö meidän välillä ei vain lähtenyt yrityksestä huolimatta käyntiin ja palautin sen takaisin omistajalleen. En häpeä myöntää sitä tosi asiaa että en siinä tilanteessa pärjännyt kuumalle ja vaikealle tammalle.

Lepan kanssa keräsimme monia rusetteja pienistä esteluokista, mutta teimme myös isoimman tapaturman mitä minulle on hevosen kanssa sattunut. Aulangon seurakilpailuissa starttasin 95 cm luokan ja viimeisellä esteelle tamma lähti aavistuksen liian kaukaa ja tasapainottomasti, mikä johti siihen että se onnistui saamaan puomin etujalkojensa väliin ja heittämällä kuperkeikan. Itse jäin alle, mutta onneksi ei sattunut kummallekaan pahemmin.

En tiedä nykyään missä Lempi asustelee, mutta olen nähnyt sen ainakin muutamia kertoja kisojen listoilla. Kaikkea hyvää tammalle ja nykyiselle kuskille, hieno heppa kaikinpuolin! :)


Entä tiesitkö näistä..?

Seropi-n Assi

pk collie-n Pajukola Caramelle Faust "Melle" 

pk Collie-n Caramila "Milla" 

Seropi-u Papu 

Maatias-n Kitta

25. elokuuta 2013

Se Yksi ja Ainoa

ainutkertainen 


Sain tänään Pilvin tulemaan kuvaamaan kun tuuppailin Pyryllä hieman. En tänäänkään tehnyt mitään erikoista, halusin vain hakea hyvää fiilistä ja saada ihan pienet perusjutut kuten siirtymiset onnistumaan tasaisesti. Puskutettiin puolituntia menemään perusjuttuja. Se mihin yritin keskittyä oli oma istunta. Itsellä on yli liikkuva selkäranka ja lantioni jää hieman väärin jo normaalisti seistessä, joten yritin keskittyä erityisesti siihen että istuisin edes hieman suoremmassa ja käyttäisin syviä vatsalihaksia (= joka tukee yliliikkuvaa rankaa paremmin kuin mikään). Lisäksi yritin keskittyä siihen etten vain purista sisäreidellä, vaan jalka olisi rentona alhaalla.

Ja voin sanoa olevani hieman ylpeä itsestäni, sillä pystyin jo ravissa yllättävän hyvin istumaan tasaisesti ja puristamatta. Laukassa on vielä hieman hakemista, sillä Pyryn laukka ei tällä hetkellä ole vielä niin tasapainoista ja itse vasta haen sitä fiilistä. Kuulostaa varmaan hassulta, mutta ratsastus on minulle juuri tälläistä: joskus kaikki menee tosi hyvin, toisinaan tuntuu että on unohtanut sen pienenkin tutun jutun. En sano että nytkään istuntani tai ratsastukseni olisi täydellistä, mutta tänään se tuntui siltä että on taas joku pieni tuntuma ja suunta mitä kohti mennä. Ja hevosestakin huomasi että se teki mielellään ja olikin koko ratsastuksen ajan todella mukavan tuntuinen ja pehmeä!



 

Kävellessä kotiin päin mietin ratsastusta. En taaskaan tehnyt mitään erikoista, vähemmän vielä kun yleensä. Tarvitsen niin paljon kouluvalmentajaa ettei rajaa. Ratsastaessa sileällä ratsastan kyllä aina avut läpi: Hevonen on rento ja pehmeä, kulkee jalasta eteen ja kulkee läpi selän. Mutta siihen se yleensä jääkin, en tee enempää, en temppuja enkä mitään vaikeampia asioita. Miksikö? Sen takia, koska pelkään sitä tilannetta mikä on edessä. Jos tiedän jonkun asian olevan vaikeampi, jätän sen tekemättä sillä pelkään että tilanteesta tulee taistelua. Sen takia tarvitsisin vielä paljon kouluvalmennuksia juuri nyt. Pitäisi olla joku katsomassa että teen asiat varmasti oikein ja samalla ylittäisin ne rajat kerta toisensa jälkeen.

Pyry tarvitsee sitä haastetta ratsastaessa ja tällä hetkellä sileällä työskentely on ympyrällä pyörimistä ja siirtymisiä ilman suurempia haasteita. Ei siis ole huono että välillä pyöritään ja tehdään helppoja juttuja, tänääkin se oli oikein hyvä asia sillä hain vain hyvää fiilistä, mutta pidemmällä tähtäimellä se ei kehitä kumpaakaan mihinkään suuntaan. Eikä meidän kotisileällä tarvitsekään temppuja tehdä, mutta haluan haastetta ja siksi haluan kovasti kouluvalmennukseen. Pitäisi myös kerätä ne hermot kasaan ja jaksaa kotikentällä koittaa välillä vähän vaikeampia asioita ilman että heti pakenen tilanteesta..

Taidampa tästä mennä soittelemaan kouluvalmennusta! Heppa oli kyllä mahtava tänään ja oli hienoa kun Pilvi pääsi kuvaamaan, harvoin saan kotoa oikein mitään materiaalia :) Yhtä hyvällä fiiliksellä jatketaan viikon läpi ensi viikonlopun kisoihin!

Juuri se oikea alla tähtien 

Onko teillä jotain mitä vältätte viimeiseen asti?

24. elokuuta 2013

Voihan ketutuksen ärsytyksen multihuipentuma!

suututtaa, suututtaa, suututtaa.. Miksi se on nyt niin vaikeaa?

Kuvista kiitos Janni ja sen superpuhelin ;)

Tänään meillä oli taas Artsin estevalmennus ja minua niin suututtaa! Kaikki meni aamusta niin pieleen kuin voi mennä: Heräsin 11.30 ja valmennus alkoi 12 aikaan. Onneksi äiti oli laittanut hevoset valmiiksi, heitti hepan koppiin ja lähti ajaan keskustaan kun itse kaahasin autolla Ratsuriiheen hakemaan uudet saappaat ja housut - pakollinen hehkutus, MH Supreme High Rider nahkasaappaat ja HV polo Sosa Ratsastushousut minun, kiitos Ratsuriihen! - heitin ne päälle ja ei kun vauhdilla derbyalueelle. Hirveellä hoopolla kiersin Pyrylle hokit ja hyppäsin selkään kun äiti meni hakemaan Mollaa. Ja ihan vain huomatakseni ettei siellä sujuvassa enää ollutkaan esteitä. Ei muuta kun alas, hokit pois ja juhlakentälle!

Kaikki alkoi niin hyvin! Hevonen oli paljon parempi kun viime kerralla, oli reipas ja vaikka minulla ei ollut kannuksia niin otti hyvin avut vastaan. Hyppäsi terävästi ja tarkasti ollen puomeista irti. Artsi halusi testata miten hyppää leveämmät esteet ja hypättiin yhtä erittäin leveää okseria, ilman mitään ongelmia. Kunnes. Kun este hieman nousi ja lähestyin, tunsin jo kaukaa että hevonen hieman epäröi ja kysyi minulta että ollaanko menossa vai ei. Ja mitä minä siihen? Heitän ohjat pois, menen kaulalle makaamaan ja jätän Pyryn ihan yksin. Ja sieltä se alkoi. kielto, kielto, kielto. Sitten yli useamman kerran ilman ongelmaa. Lopuksi tultiin vielä leveä okseri ja 5 laukka-askeleen linja, missä pysty oli joku metrinen ja okseri reilun 120 cm. Kolme askelta ennen estettä huomaan miten Pyry taas kysyy minulta että ollaanhan menossa. Mutta en ollut itse menossa, joten kielto. toinen. kolmas. 

En tajua, näen jo kaukaa että hevonen jää odottamaan lähtölupaa esteelle ja mitä minä teen? Istun tyhmänä tekemättä mitään, tukematta hevosta ja olematta mukana. Jos jotain niin hissuttaan ja tuijottaan osuuko askel kohdalle. Hitto että ärsyttää! Hevonen hyppää leveät, korkeat, erikoiset, pelottavat, pienet, isot, muurit, lankut.. Mutta kun kuski jättää sen yksin, tietää se ettei sen ole pakko mennä. Miksei vaan näihin pieniin aivoihin voi mahtua että me ollaan tässä kaksin, siihen esteen ylittämiseen ei riitä hevonen eikä ratsastaja, siihen tarvitaan molemmat. Kyllä ärsyttää kun ratsastin koko valmennuksen niin huonosti.

Lopuksi moinen linja samoilla korkeuksilla mentiin leikiten, kunhan kuski järjesti päänsä ja keskittyin ratsastamiseen istumisen ja puomin kyttäämisen sijasta. Eipä mennyt mestaruuksien kenraaliharjoitukset ihan putkeen, mutta kyllä me vielä tästä noustaan!

Super mahtava hevonen ♥

19. elokuuta 2013

yölöpinöitä

mikä yö?! Kellohan on jo seitsemän!

Niin, minun yö alkaa tästä. Juuri tulin töistä - mitä nyt naaman pesin ja avasin koneen ja suunnittelin avaavani jugurttipurkin - ja nyt olisi tarkoitus mennä nukkumaan. On niin luonnotonta sitkutella väkisin hereillä pimeään aikaan ja kun tulee kotiin valosalla on jotenkin vaikea käydä nukkumaan. Pihalla on valoisaa ja lämmintä tosin kuin yöllä. Tästäkin yöstä selvittiin, vaikka hieman haparoiden - kotiin tuliaisina silmä mustana, vasen polvi muljahtaneena ja oikea nilkka nyrjähtäneenä. En tiedä sitten miten tässäkin onnistuin..

En tiedä miksi kirjoitan nyt, on vain semmoinen olo että haluan kirjoittaa. Sunnuntaina meni Kangasalan kenttäkisojen - ja mestaruuksien - osallistuminen umpeen. Mietin vielä viimeisilläkin minuuteilla teinkö nyt oikean päätöksen. Totta kai tein, tiedän sen että päätös on aivan oikea, haluan että Pyry voi hyvin ja en halua laittaa sitä "puolikuntoisena" vaikeiden tehtävien eteen. Koska hevonen ei ollut ihan niin kunnossa kun olisin toivonut, oli mielestäni reilua jättää menemättä.

Silti minulla on jotenkin petetty olo. On mielestäni itsekästä sanoa niin, kuin myös että minua harmittaa, suututtaa ja itkettää. Totta kai minä olisin halunnut mennä mestaruuksiin, en mitään muuta tältä kisakaudelta odottanut kuin niitä. Sitä, että päästään näyttämään että mekin ollaan edistytty ja kisataan "isoja ratoja". En voi kun syyttää itseäni tästä ja se tekeekin tästä kaikista hirveintä. Ensin sitä tavoittelee täysillä jotain ja kun se jokin on käsillä, se valuu kuin hiekka sormien välistä. Kyllä, minua harmittaa!

Meidän kisakausi on muutenkin ollut todella katkonainen. Heti keväällä meiltä jäi ensimmäiset Ypäjän kisat Pyryn sairastelun vuoksi pois. Nyt jäi Kerava ja Kangasala. Totta kai mennään vielä Niinisaloon, mutta sitten se on taas ohi. Seuraavat kisat onkin taas puolen vuoden päästä. Mennään me kyllä estemestaruuksiin, mutta minä olin panostanut enemmän kenttämestaruuksiin - tiedän Pyryn olevan hieman epätarkka jaloistaan ja silloin tulee puomeja helposti alas. Estemestaruuksien piti olla vain sellainen "käydään nyt koittamassa" -etappi, ei suinkaan se mihin tähtään 100%! Väheksymättä yhtään siis estemestaruuksia, itse kuitenkin tavoittelin enemmän tuota kenttäpuolta.

Huoh. Kaipaan kisohin ja että peruutettaisiin takaisin kevääseen. Tekisin niin monta asiaa toisin ja toivoisin että se olisi tuonut paremman onnen. Teidän iloksi latasin kypäräkamerasta löytyneen Kisaviikko videon nettiin. Haluan takaisin radalle, nyt!

On se heppa vaan niin mahtava!

17. elokuuta 2013

Vihdoinkin viikonloppu - pidempää postausta elämänmenosta

valitettavan vähän kuvia, mutta sitäkin enemmän nyt tekstiä!

Nyt alkaa pikku hiljaa itsellänikin hahmottumaan tämä kuvio ja nyt ei muuta kun aleta saamaan jotain järjestystä arkeen. Nyt on luvassa paljon asiaa, joten en tiedä miten pitkä tästä postauksesta tulee, se kuitenkin sisältää paljon asiaa! Sitä miten saisin aloitettua kaiken selittämisen niin on asia erikseen ;)

Aloitetaan vaikka työasioista. Eli tosiaan nyt töissä alkaa minun asemani ns. vakiintumaan, eli itsellä on vakioautot ja työajat. Ajan joka toinen viikko HK ruokatalon siirtoajoja (aamu- ja iltasiirrot), joka siis on vain possujen osien siirtämistä laiturilta toiselle ja päivällä jakelen Forssan seudulla. Toisella viikolla ajan yövuorossa Forssa-Hämeenlinna-Hyvinkää-Hämeenlinna-Forssa linjaa. Aamuvuoroon menen siis noin klo 6 ja pääsen (HK:n siirroista riippuen) klo 18-21 ja sitten taas yövuoroon menen noin klo 18.30 ja pääsen siinä klo 5-6 välissä. Pitkät on päivät ja siinä on yksi syy miksei pitkään aikaan ole kuulunut mitään. Nyt kuin saan vakiinnutettua itseni vielä tähän arkirytmiin tulee uskottavasti postauksia ja ratsastuskertojakin enemmän!

Tällä viikolla ehdin tosiaan ratsastamaan hurjat kaksi kertaa ja kolmas kerta olisi huomenna. Olen ollut vuorotyön takia niin sekaisin että olen nukkunut aina niin pitkään etten ole edes tallille ehtinyt. Maanantaina kävin Pyryn kanssa kentällä ratsastamassa koulua. Pyryllä oli ollut 5 päivän sairasloma, eli lähinnä kevyttä hölkkäilyä maastossa antibioottikuurin aikana. En uskaltanut ratsastaa sitä niin raskaasti kun normaalisti, mutta tein kuitenkin perusjuttuja. Aloitin kevyessä ravissa tehden paljon voltteja ja erilaisia kaarteita. Testasin myös että Pyry oli pohkeella ja tein nopeita käännöksiä ravissa takaosakäännösmäisesti. Pyry tuntui kokoajan todella tasaiselta ja sillä oli mukava mennä. Laukkaa tein vähän, vain muutaman noston ja pari hyvää laukka-askelta per suunta. Ja koska Pyry vaikutti todella tasaiselta ja hyvältä pienen sairasteluloman jälkeen, en viitsinyt alkaa sitä enempää kiusaamaan, vaan lopetin hyvään pätkään ja ajattelin jatkaa viikolla siitä mihin jäätiin.

Mutta enhän sitten ehtinyt viikolla edes Ypäjälle, vaan olin kiinni töissä. Perjantaina nukuin vahingossa kellon yli ja heräsin vasta puoli kahden aikaan (tulin siis yövuorosta klo 6.30) ja en enää ehtinyt ajamaan Ypäjälle vaikka olin aluksi niin suunnitellut. Itsellä oli todella turhautunut olo ja harmitti ja itkinkin pitkin päivää oikeastaan syytä tietämättä. Haluisin niin kovasti ehtiä kaikki mitä olin suunnitellut, mutta en vain yksinkertaisesti ehtinyt. Toivon mukaan nyt kun tiedän tarkemmin miten nuo työvuorot kestävät ja totun tähän vuorotyöhön, uskon että saan myös paremmin hevostelun kuin blogin kirjoittamisen mahtumaan viikkorytmiin ;)

Tänään olikin sitten estevalmennus pitkästä aikaa. Viimeksi hypyt menivät hieman penkin alle kun Pyry oli kipeä ja nyt itsellä oli hieman epävarmuutta, mikä heijastui ratsastuksessa. Äiti oli hakemassa Mollaa, joten videota tuli vasta lopusta. Aloitimme kuitenkin pienellä puomi, pysty, puomi, kavaletti, kavaletti linjalla. Kaikki välit olivat in-and-out välejä. Pyry oli erittäin reipas heti alussa. Ensin tultiin niin että pysty oli noin 70 cm ja siitä sitten nostettiin ja lopulta se oli noin 110 cm. Pyry tuntui todella hyvältä ja odotin innoissani loppu valmennusta. Ensimmäinen ongelma tulikin heti seuraavalla esteellä, kelta-sinisellä metrisellä okserilla, sillä Pyry kielsi. Se ei ikinä kiellä, mutta toisaalta se oli nytkin aivan selvää testausta. En ollu ratsastanut melkein viikkoon sillä kunnolla ja viime hyppykerralla tuli liikaakin epäonnistumisia, minkä takia olin hieman epävarma ja se heijastui hevoseen. Tultiin muutaman kerran uudestaan ja toin sen molemmilla kerroilla surkean huonosti, mutta heppa kuitenkin pelasti hyppäämällä. 

Tämän jälkeen tultiin koko linja, missä oli sarja (7 m) ja siitä linja kelta-siniselle okserille (17,5 m). Tämä oli siis melko haastava, koska sarjan jälkeen piti ratsastaa hieman eteen ja itse olen liian aktiivinen siinä tilanteessa tuuppaamaan. Ensimmäisen kerran Pyry meinasi kieltää jo sarjan b-osalle ja lopulta kielsi okserille. Seuraavalla kerralla päästiin kokonaan linja, mutta kun okseria nostettiin, Pyry juoksi taas ohi kun itsellä roikkui ohjat jossain jaloissa ja makasin kaulalla jo kilometrin ennen hyppyä. Kun kuski oli menossa mukana, Pyrykin hyppäsi todella hyvin. Tämän jälkeen hypättiin pieni "rata" tai oikeastaan tehtävä, missä oli linja, ristikko okseri ja pysty. Tässäkin otettiin ensin kaksi kieltoa linjan okserille, mutta kun kuski oli kartalla, ei enää kieltoja tullut loppu valmennuksesta vaikka esteet nousikin. Tässä vaiheessa äitikin oli päässyt tabletin kanssa paikalle, mutta nämä pari videota ovat todella huonolaatuisia kun kamerassa oli jotain likaa ja äiti ei huomannut putsata sitä vielä..



Tultiin lopuksi vielä linjaa, sillä haluttiin korjata minun tyypillisiä virheitäni. Ongelmiahan ei tuota missään nimessä Pyryn hyppykapasitteetti, vaan se että se on todella herkkä siitä miten siellä selässä ollaan. Ei parane yhtään tuupata eikä jättää yksin. Eli tuntuma pitää olla alusta loppuun ja oma ylävartalo pitää olla rauhassa ilman pienintäkään painetta. Olihan siinä taas itsellä hakemista, mutta herttinen kun palaset oli kohdillaan.. Vain taivas on rajana!


Herra oli tänään tosiaan sanoin kuvaamattoman upea, vaikka onkin melko pitkä tauko ja sairastelua välissä. Tein kuitenkin valmennuksessa useita ratkaisevia - ja itselle todella tärkeitä ja harmittavia päätöksiä. Emme osallistu tänä vuonna Kangasalan kenttäkilpailuihin, eli jätämme Kenttä-SM välistä. En halua lähteä hakemaan huonoa tulosta kun hevonen ei ole vielä niin hyvässä kunnossa että jaksaisi tehdä vaikean radan. Vaikka itseäni harmittaa tämä päätös todella, todella paljon, sillä tämä oli se tavoite mihin olen halunnut päästä Pyryn kanssa, tiedän että olen tehnyt oikean päätöksen. Haluan ajatella nyt hevosta. Jätämme siis Kangasalan välistä ja tällä hetkellä tähtäämme viikkoa myöhempään Este-SM Suomenratsujen Kuninkaallisissa. Joten nyt treenataan vain heppa kuntoon ja jos vielä päästäisiin Niinisalossa sitten hyppäämään Helppo. Kisoja tulee aina ja nyt vain tavoitteena hakea hyviä kokemuksia, ei suinkaan huonoja puolikuntoisella hevosella!

Eli tälläistä täällä. Nyt itselläni on huimasti myös kirjoitusintoa ja muutama postauskin olisi puolivalmiina, eli eiköhän tämäkin blogi tästä hiljalleen heräile aktiivisemmaksi! Yritän ehtiä vastaamaan kommentteihin nyt ahkerammin ja tästä menenkin seuraavaksi kahlaamaan vanhat kommentit läpi ja vastaamaan! Toivottavasti jaksoitte lukea, vaikka hieman venähti! :)

Mitä sanotte, miltä näyttää hyppelyt sairasloman jälkeen?


11. elokuuta 2013

Kun ei mitään kuulu..

ja kun ei mikään onnistu..

Tällä hetkellä mitä tapahtumassa: Olen muuttanut ja aikaa mennyt kun olen yrittänyt saada paikkoja kotona kuntoon. Positiivistä se, että nyt minulla on uusi kone ja tämä päivittäminen on helpompaa. Mutta aina on se pieni mutta..

Keravan kisat jouduimme perumaan, Kangasalan Kenttä-SM ja Ypäjän Este-SM ei vielä tietoa voimmeko osallistua. Ai miksikö? Koska taas tuli klinikka käynti ja sairaslomaa. Käytiin yksi päivä hyppäämässä keskustassa ja Pyry ei ollut yhtään oma itsensä. Hyppäsi kyllä rataesteet hyvin, mutta väsyi todella nopeasti ja kielsi jopa helpoille maastoesteille ja oli todella huolimaton jaloistaan. Käytettiin klinikalla ja mukana taas paljon lääkkeitä ja kallis lasku. Verikokeissa anemiaa, kuivuutta ja tulehdusta. Pyry on kuitenkin kokoajan ollut reipas ja liikkunut hyvin, ollut iloinen oma itsensä ja muutenkin hoitaessa ja maastossa oma itsensä. Nyt vielä maanantaihin asti hieman rennompaa ja pitkiä ravimaastoja ja sitten katsellaan taas miten tästä päästään nousemaan..

Joten tälläistä tällä kertaa. Toivottavasti ehtisin nyt useamman päivittelemään, Pyry tulee taas huippuunsa ja päästään kisoihin ja treenaamaan :)