Siirry pääsisältöön

yölöpinöitä

mikä yö?! Kellohan on jo seitsemän!

Niin, minun yö alkaa tästä. Juuri tulin töistä - mitä nyt naaman pesin ja avasin koneen ja suunnittelin avaavani jugurttipurkin - ja nyt olisi tarkoitus mennä nukkumaan. On niin luonnotonta sitkutella väkisin hereillä pimeään aikaan ja kun tulee kotiin valosalla on jotenkin vaikea käydä nukkumaan. Pihalla on valoisaa ja lämmintä tosin kuin yöllä. Tästäkin yöstä selvittiin, vaikka hieman haparoiden - kotiin tuliaisina silmä mustana, vasen polvi muljahtaneena ja oikea nilkka nyrjähtäneenä. En tiedä sitten miten tässäkin onnistuin..

En tiedä miksi kirjoitan nyt, on vain semmoinen olo että haluan kirjoittaa. Sunnuntaina meni Kangasalan kenttäkisojen - ja mestaruuksien - osallistuminen umpeen. Mietin vielä viimeisilläkin minuuteilla teinkö nyt oikean päätöksen. Totta kai tein, tiedän sen että päätös on aivan oikea, haluan että Pyry voi hyvin ja en halua laittaa sitä "puolikuntoisena" vaikeiden tehtävien eteen. Koska hevonen ei ollut ihan niin kunnossa kun olisin toivonut, oli mielestäni reilua jättää menemättä.

Silti minulla on jotenkin petetty olo. On mielestäni itsekästä sanoa niin, kuin myös että minua harmittaa, suututtaa ja itkettää. Totta kai minä olisin halunnut mennä mestaruuksiin, en mitään muuta tältä kisakaudelta odottanut kuin niitä. Sitä, että päästään näyttämään että mekin ollaan edistytty ja kisataan "isoja ratoja". En voi kun syyttää itseäni tästä ja se tekeekin tästä kaikista hirveintä. Ensin sitä tavoittelee täysillä jotain ja kun se jokin on käsillä, se valuu kuin hiekka sormien välistä. Kyllä, minua harmittaa!

Meidän kisakausi on muutenkin ollut todella katkonainen. Heti keväällä meiltä jäi ensimmäiset Ypäjän kisat Pyryn sairastelun vuoksi pois. Nyt jäi Kerava ja Kangasala. Totta kai mennään vielä Niinisaloon, mutta sitten se on taas ohi. Seuraavat kisat onkin taas puolen vuoden päästä. Mennään me kyllä estemestaruuksiin, mutta minä olin panostanut enemmän kenttämestaruuksiin - tiedän Pyryn olevan hieman epätarkka jaloistaan ja silloin tulee puomeja helposti alas. Estemestaruuksien piti olla vain sellainen "käydään nyt koittamassa" -etappi, ei suinkaan se mihin tähtään 100%! Väheksymättä yhtään siis estemestaruuksia, itse kuitenkin tavoittelin enemmän tuota kenttäpuolta.

Huoh. Kaipaan kisohin ja että peruutettaisiin takaisin kevääseen. Tekisin niin monta asiaa toisin ja toivoisin että se olisi tuonut paremman onnen. Teidän iloksi latasin kypäräkamerasta löytyneen Kisaviikko videon nettiin. Haluan takaisin radalle, nyt!

On se heppa vaan niin mahtava!

Kommentit

  1. pyryllä on vaan niin ihanat korvat :D

    http://tarujanaanu.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Kiva video! Itte en edes ratsastusta harrasta, niin oli hauska nähdä maastoesteiden hyppäämistä tollee ratsastajan näkökulmasta :)

    VastaaPoista
  3. Niin hianoi nää kypäräkamera videot! Ku itte en oo kumminkaa koskaa päässy hyppii maastoesteit ;)

    VastaaPoista
  4. Hieno video ja kiva heppa, meneekin lujaa. Itsellekin tulee tunne, että samalle radalle olisi kiva päästä, vaikken kyllä koskaan ole kenttäesteitä mennyt.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan