Ensiesittelyssä uunituore Sponsori!

se mistä olen hihkunut jo viikkoja ja vihdoin voin julkistaa sen!

Ne kenen leuat tippui, nyt takaisin paikoilleen! Olen tällä hetkellä niin innoissani, niin onnellinen ja odotan niin suurella odotuksella jo joulukuuta, ettei tässä malttaisi housuissaan pysyä. Minä sponsoroin tänä vuonna pienimuotoisesti Ypäjän Ratsastajien tasomestaruuksia niin koulu- kuin esteratsastuksessa! Olen itsestäni niin ylpeä ja meinasin haljeta vielä enemmän ylpeydestä kun tänään ruusukkeet saapuivat postista.

Jonkun mieleen saattaa vilahtaa kysymys miksi. Olen aina ollut jotenkin antaja-ihminen, rakastan antaa lahjoja ja ennen kaikkea rakastan nähdä ihmisten reaktiot kun he saavat mieleisen lahjan. Eräs joulu on edelleen mielessäni syvästi kun annoin isäpuolelle liput Olympiastadionilla olevaan jääkiekko otteluun (suomi - venäjä). Se tunne kun näkee miten mielissään lahjasta on, tekee minut vieläkin onnellisemmaksi. Mielestäni on aivan ihana antaa jotain jos on mahdollisuus antaa. Ja vaikkei minullakaan ole rahaa antaa suoranaisesti, minä kituutan vaikka itseäni muutaman viikon pienemmällä budjetilla että saan tahtoni läpi!

Lisäksi on vielä toinen, hieman monimutkaisemmin selitettävä syy. Minulla on haaveita. Haaveisiin kuuluu iso talli maneeseineen ja suurine kenttineen ja parkkialueineen. Se mihin sen rakentaisin olisi jo tiedossa, enää puuttuisi vain se miljonääriksi pääseminen. Minä rakastan haaveilua ja ennen kaikkea niiden tavoittelua. Minä haaveilin joskus kenttäratsastuksesta, nyt harrastan sitä. Haaveilin kisaavani Suomenhevosten SM tasolla, nyt olen käynyt siellä. Lisäksi olen aina haaveillut kilpailuiden pitämisestä, palkintojen ostamisesta ja sponsoroinnista. On kuitenkin selvää että ei minulla tälläiseen ole rahaa eikä puitteita. Nyt kuitenkin saavutin taas yhden haaveen, sponsoroin palkinnoin, ja jatkan matkaani seuraava haavetta kohti. Ehkä meillä joskus on oma luokkakin sponsoroitavana ;)

Seuraavaksi joku saattaa miettiä että miten valitsin kohteen. Koska tämä on tosiaan pitkäaikainen haaveeni, olen tätä jo muhinut mielessäni monta monta vuotta. Tänä vuonna se iski kun salama minuun ja tiesin mitä haluan tehdä. Itseasiassa Janni inspiroi minua kovasti tässäkin projektissa, sillä itse en kuulu Ypäjän Ratsastajiin millään tavalla - en jäsenenä enkä muutenkaan. Viime vuonna Janni voitti tasomestaruuden sekä koulussa että esteillä. Silloin ei järjestetty mitään palkintojenjakoa, ei jaettu ruusukkeita. Kuukauden päästä pikkujouluissa saatiin kyllä hienot pokaalit, mutta korvasiko se sen fiiliksen silloin? Mietin, että mitä itse ajattelisin jos voittaisin jonkunasteisen mestaruuden, mutta minua ei palkittaisi siinä tilanteessa. Kyllä minua saattaisi harmittaa, jäisi jotenkin outo fiilis. Niinpä tajusin että nyt voisin toteuttaa yhden haaveistani ja otin Ypäjän Ratsastajiin yhteyttä ja asia oli sillä suunnalla ihan ookoo. Töistä on jo mestaruuspäiviksi pyydetty vapaat ja ruusukkeet saapuneet.. nyt enää vain odotetaan, jännittävää!

Mitä minä tästä hyödyn. Rehellisesti? Saan todella hyvän mielen. Saavutin yhden haaveeni. Olen innoissani ja odotan mitä mieltä tasomestarit ovat tästä uudesta käänteestä. En saa mitään rahallista hyötyä, enkä edes tee tätä mainostus mielessä. Se miksi se on Kisamatkalla-logolla on juuri se symbolisuus: pääsen jonkun taakse, mutta kuitenkin ottamalla selvää tietää kuka on kaiken takana. fiilis on mahtava!