huoh ärrinmurrin!

Kotimäen alue-estekilpailuiden helposta vaikeaa, mur!

Pyryn yksi karvainen korva!

Huoh, mitenhän näitäkin kisoja lähtisi purkamaan?! Aamulla heräsin ensimmäisen kerran herätyskelloon kuudelta, mutta torkutin tyytyväisenä sitten puoli seitsemään ja lopulta kipusin ylös kymmentä vaille seitsemän. Kävin nopeasti suihkussa, söin aamiaiseksi hieman jäätelöä (noms) ja sitten lähdin ajamaan Ypäjälle. Porukoilla menin melkein heti talliin ja aloin letittämään Pyryä. Päästiin vielä todella hyvissä ajoin lähtemään ja oltiinkin jo liikkeellä yhdeksän aikaan. Vaikka olin kannettavalla ja kipassa vielä matkallakin, en todellakaan huomannut että kisat olivat siirtyneet tunnilla eteenpäin. Kyllä oli kisapaikalla ihmettelemistä kun luultiin että kisat alkaa kymmeneltä ja ne alkoivatkin vasta 11.. Kerrankin kun on ajoissa liikenteessä onkin jo liian aijoissa, hups!

Koska aikaa oli reilusti, kuvailtiin sitten siinä seuraluokkaa ja sen jälkeen mentiin laittamaan sitten Pyryä kuntoon. Ja tuli siinä kuvailtua minun hienot uudet kynnetkin, oikein suomikynnet! Ja kyllä oli PP ja Mollakin kynsissä edustettuna, hih!

Pyry & Molla edustus!

Kun seuraluokka loppui niin ei kun heppa valmiiksi, rataa kävelemään ja selkään. Rata oli melko yksinkertainen, ei mitään hankala ja aika sujuva. Täältä kisoista en ottanut mitään tavoitetta, halusin vain että menisi paremmin kuin Salossa. Verkassa tein laukka-käynti siirtymisiä ja yritin keskittyä siihen että Pyry sai laukata kunnolla enkä jäänyt liikaa ratsastamaan taakse. Verkka meni ihan ookoo, ei mitenkään järin hyvin, mutta ihan kohtalaisesti, muutama huono hyppy ja muutama tosi hyvä hyppy.

Radalle päästyämme tavoite oli vain puhtaasti. Pyry oli tosi tarkka, hyppäsi hyvin irti puomeista ja ei kolisutellut yhtään. Kaksi huonoa lähestymistä tuli: esteelle numero 2 kun tein turhan puolipidätteen ja esteelle numero 9 kun ei mutkassa heppa tullut niin hyvin takaisin mitä olin laskenut. Uusinnassa uskalsin antaa hepankin edetä ja ottaa riskejä kuten vinoon hyppyä, koska esteet olivat sen verran pieniä ja hevonen oli tarkka jaloistaan. Ja niinhän sieltä sitten sininen rusetti napsahti 0-0 tuloksella. Hyvä PP :) Postauksen kuvat kuvannut pääasiassa Pilvi Vähämäki, mutta myös muutama Roosa Raunion kuvaama, kiitoksia!

Tavoite oli ratsastaa siististi ja puhtaasti ja mielestäni onnistuin. Ratsastin luokassa hyvin ja pyrin olemaan mahdollisimman rauhallinen mikä oli mielestäni toimiva keino. Samalla tekniikalla seuraavaan luokkaan! Verkassa olin vain muutaman hypyn, kerran hyvä pysty ja kaksi kertaa okseri, joista ensimmäinen oli kunnin kamikaze, mutta sen jälkeen toinen hyppy oli uskomattoman hieno! Ei varmaan aikoihin ole ollut niin varovainen ja tarkka ja pyöreä hyppy kun sillä okserilla. Hyvillä mielin radalle ja ei kun puhdasta hakemaan!

Ja jos jonkun mielestä puhdas suoritus on 23 virhepistettä niin voihan kehveli. Ensimmäiselle esteelle se kumauti oikein kunnolla puomia, joka kuitenkin pysyi kannattimillaan. Pieni pelästyminen hyppäsi kurkkuun, mutta kakkoselle Pyry teki taas skarpaten hienon terävän hypyn. Siinä vaiheessa huokaisin helpotuksesta - nyt se hevonen tajusi homman ja alkoi nostelemaan jalkojaan! Mutta ei. Kulman jälkeen okseri, mille tuli ihan ihmeellinen löysä hyppy minkä se otti etujaloillaan alas. Siitä sitten turhaan kimpaannuin, ratsastin liian lujaa seuraavalle ja jalat ei vain hevosella ehtinyt nousemaan. Sitten itsellä taas kärähti joku propu ja en osannut enää ratsastaa. Ratsastin taakse, etin ravin kautta uuden laukan ja sitten homma olikin jo ihan pipari.. Viitoselle tultiin ihan juureen ja hypättiin pelkästään ylös. Kuutoselle hevonen lähti kun tykin suusta, lähelle ja puomi mukaan. Seiskalle yritti samaa ja minä vaan kiljuin selässä eieitä. Lopulta sitten onneksi päätti ettei hyppää kun tuli täysillä ihan juureen ja minä kiljuin selässä. Käänsin heti sen pois, kävelin pois päin, taputin uusi rauhallinen laukka ja lähestyminen. Taas tultiin juureen, mutta kuitenkin hyppäsi paremmin sarjan. Eli kolme puomia, kielto ja 7 sekunttia yliaikaa, hyvä senni!

Syitä virhepisteisiin löytyy satulan päältä. Vaikka tultiin lähelle, Pyry hyppäsi yllättävän hyvin ne esteet, mutta heti kun sen pääsi tulemaan kovaa ja pitkänä, tuli puomit suuhun. Miten voi olla niin vaikeaa kuskin tajuta miten ratsastaa, koska se on oikeasti näin helppoa: Laukka eteenpäin, mutta kuitenkin tuntuma suusta ja terävänä (siis se laukka) ja mielummin sama tahti läpi radan. Esteille lähelle mielummin kuin kauas ja jos ja kun hevonen on terävä, ei puomit tule mukaan. Niin ja älä jää roikkumaan vasempaan ohjaan koska sekin aiheuttaa puomien tippumista.

Kerrankin kun hevonen olisi oikeasti ollut hyvä, oma pää hajosi jo ensimmäisestä puomista. Nyt jälkeen päin ärsyttää niin paljon, että ensi radalla jätän raipan ja kannukset pois ja ratsastan sen ilman niitä puhtaasti läpi molempien kisaratojen. Ärrinmurrin! Ja ensi kerralla minua ei kiinnosta vaikka tippuisi joka ikinen puomi, en hermostu mistään, olen rauhallinen viilipytty ja ratsastan paremmin kun ikinä. MURRR!

Seuraavat kisat onkin ensi viikonloppuna Salossa. Siellä mennään metri ja kymppi. Kyllä, en viitsi hypätä ysikymppiä, koska se on niin rutiinia ja kymppikin menee aina metriä paremmin. En tiedä mikä tuossa metrissä just nyt on kun juuri se tökkii aina, kaikki sen alta ja yltä menee miten päin vain, mutta metri on se mikä pilaa kaiken. Ensi kisoissa en hermostu ja minua ei mikään lannista. Me haetaan sieltä vain lisää varmuuutta kun tuntuu että olen sitä johonkin sairasloman aikana kadottanut. Pyff!

Huomenna hepat joutuu klipperin eteen, saattaapi nähdä millaista jälkeä tällä kertaa tulee, joten huomiseen! :)