Yksi lusikka monessa sopassa vai monta lusikkaa yhdessä sopassa?

kun on monessa sopassa minun pienen pieni lusikka!

HUOM! lue tämä ennen kuin luet postauksen! (lisätty 16. Lokakuuta klo 4.40)

Minulla kun oli teille monta ihanaa positiivistä iloista asiaa ja huomautus siitä että nyt näkyy valoa tunnelin päässä, te olette kun mitäkin tuomareita. Janni ei tule kilpailemaan Pyryllä vakituisesti. On hieno taito olla tekemättä mitään selässä ja voin siksi antaa Jannin huoletta mennä Pyryllä metriin asti: älä tee mitään on ainoa neuvo. Ratsastuksessa minulla ainakin pätee sanonta "tieto lisää tuskaa" eli kun tiedän mitä pitäisi tehdä, tekeminen ilman syytä lisääntyy. Huomatkaa hyvät ihmiset että tämä vaihe lähti pois kun pääsimme käymään valmennuksissa kerran viikkoon ja koska se on hyväksi todettu, se myös tästä lähin pyritään niin tekemään.

Minä kun hihkuin teille että olen saanut valmennusasioita kuntoon, päässyt taas pitkästä aikaa Mikon valmennukseen, saanut jopa kouluvalmennukseen paikan, Artsi auttaa jnejne. Anteeksi että minäkin olen vain ihminen! Tälläinen negatiivisuus blogin yllä saa aina miettimään miksi tätä kirjoitan ja viitsinkö jakaa kanssanne edes niitä tosi kivoja juttuja mitä olin julkaisemassa. Minäkin harjoittelen ja yritän paremmaksi, vaikka olenkin miltein täydellinen.

ANGST!

♥lla Senni

Minulla on tällä hetkellä niiin monessa pienessä (ja isommassa) hyvässä sopassa lusikka, että sen voimalla jaksan tehdä pitkät työpäivät. Eilen yövuorossa meni taas tuhottoman pitkään ja olin kotona vasta 7 aikaan, mikä on jo todella myöhään. Olin sitten aivan järjettömän väsynyt ja en uhoamisestani huolimatta saanut aikaiseksi lähteä tallille. Nyt harmittaa ja ärsyttää oma saamattomuuteni, mutta yöllä voi olla että kiitän itseäni kun silmät pysyvät auki ilman poskille läpsimistä. Mutta oi kuinka innoissani odotan jo marraskuuta ja joulukuuta ja tulevia viikkoja, aivan mahtavaa! (pidän teitä jännityksessä, koska tämän voi julkaista vasta kun on se the materiaali käsillä!)

En jaksa lähteä hirveästi analysoimaan viime viikonlopun kisoja. Itkin niistä jo krokotiilin kyyneleitä ja nyt voin todeta että meni miten meni. Metrissä ratsastin hurjasti taakse minkä takia rata oli hirveän töksähtelevä. Otin aina ratkaisuksi ottaa sellaisen pienen töpö askeleen ja siksi rata ei ollut aivan jouheva. Mutta kun mietitään loppupeleissä viimeisiä 3 kisoja, ja niissä mennyttä metriä, oli tämä todella kiva rata jo. Minulla ei tällä kertaa ollut kannuksia ja huusin kokoajan päässäni kun puomi tippui että ei haittaa, ei haittaa. Ja hyvin meni loppu radan! Se saisi olla hieman terävempi radalla, mutta olen tähänkin jo ihan tyytyväinen ja pääasia oli koko radalla se että hevonen oli alusta loppuun ratsastettavissa hyvin. Yksi puomi tuli alas, koska en saanut ihan niin hyvin suoristettua kun olisin halunnut tai siis olin liian hidas. Mutta hyvä heppa se oli!

Eli tavoite että hevonen on rauhallinen alusta loppuun saavutettiin. Lähdin kympin luokkaan hyvillä mielin, siltä radalta tavoitteena myös että hevonen pysyy yhtä rauhallisena, mutta terävämpänä. Lisäksi halusin hieman sujuvampaa, eli yritin välttää noita ylimääräisiä töpöaskeleita. Verkassa kaikki puomit kävivät kintuille, paitsi viimeinen okseri minkä se hyppäsi todella hyvin. Radalle siis hyvillä mielin. Pyry ei onneksi ollut niinkään väsynyt, vaikka luokkien välissä oli joku reilu kolme tuntia välissä, vaan vaikutti ihan hyvältä ja herkältä. Rata lähti ihan hyvin käyntiin, ykköselle hieman tuollainen roikkuhyppy ja kakkosella taas jäi jalat alas. Kolmoselle korjasi hyvin, neloselle hieman roikkuen. Linjan viimeisen askeleeseen ratsastin liikaa painetta jonka takia tuli puomi, mutta en välittänyt siitä yhtään. Kutonen kiivettiin, mutta sarja aivan mielettömän hienosti. Siinä vaiheessa tarkkasilmäisimmät saattavatkin nähdä kun taputan Pyryä, se hyppäsi niin hyvin ja fiilis alkoi olemaan hyvä. 

Sitten viimeiselle okserille. Lähestyessä yhtäkkiä minulle iski paniikki: En näe paikkaa! Yritin sitten sillä millä ei varmasti hevonenkaan tiedä miten mennä, mennäkkö etteen vai taakse. Hulluna painetta eteen mutta samalla ajatus täysin taakse. En ollut yhtään itse menossa yli vaan tyyliin silmät kiinni kohti estettä. Pyry stoppasi ihan hämmentyneenä esteen eteen ja hitsi se oli suloinen kun nenällään osui puomiin ja se tippui. Se näytti niiiin hämmentyneeltä ja kummastuneelta ja se ei ollut yhtään varma mitä juuri tapahtui. Se ei siis missään nimessä ollut Pyryn vika, en vain yhtään ollut menossa estettä ja Pyry teki ihan oikein kun ei hypännyt. Seuraavalla lähestymisellä tuijotin vain etummaista yläpuomia yrittämättä ollenkaan edes hypätä koko estettä vaan pysäytin sen tökerösti sen eteen. Pyry oli ihan kummissaan eikä tajunnut yhtään miksei hypätty sitä, vaan roikuin ja pysäytin sen. Olin jo luovuttanut, vaikka oikeasti rata oli mennyt tosi hyvin viime aikaisiin nähden..

Verkassa otin heti isomman okserin, ilman mitään ongelmia.

Kotona sitten aloin vuodattamaan krokotiilin kyyneleitä siitä miten surkea olin kun noin luovutin. Ihan typerä ihminen, miksi edes noin tein. Vertaan kaikkea SRK ratoihin ja koen olevani niin pohjalla. Vaikka tuokin kymppi meni viimeiselle asti tosi hyvin viime aikaisiksi radoiksi, lopetin sen yrittämisen viimeiselle esteelle. Harmitti kun en ollut huomannut että Mikolla oli MT-Teamillä valmennusviikonloppu, olisin kernaasti mennyt sinne mielummin kuin kisoihin. 

Tästä surkeasta luovuttamisesta tuohtuneena heti maanantai aamusta pistin Artsille viestin ja sovittiin että ehkä huomenna - eli keskiviikkona - olisi estevalmennus. Lisäksi varasin samantien oikein tehoviikonlopun, sillä ollaan sitten 25-27.10. Merjan tallilla koko viikonloppu molempien hevosten kanssa! 25-26. päivä menen Pyryllä Mikon valmennuksessa ja 27. päivä on seurakoulukilpailut. Janni menee siellä Pyryllä ja Mollalla Helppo C:1 ja itse menen Pyryn kanssa KN Specialin. Hieman kutkutti lähteä Mollan kanssa myös KN, mutta siitä lisää seuraavassa kappaleessa. Tulossa siis oikein teho viikonloppu (ja helkkarin hintava, mutta varmasti sen arvoinen)! Ja minusta on niin hienoa kun hevoset saavat olla siellä perjantaista sunnuntaihin ja pääsevät pihalle ja muuta! Helpottaa kun ei tarvitse kuskata kokoajan edes takaisin ja ei tarvitse miettiä miten Molla pärjää. Nyt vain toivon että pääsen ens perjantaina hyvässä ajoin töistä että ehdin vielä valmennukseen illalla!

Sitten haluan vielä muutaman kappaleen verran käydä eilisessä! Lupasin pitkästä aikaa ratsastaa Mollan ja niinpä suuntasin ennen kahtatoista Ypäjälle. Siellä Molla sisälle ja kuntoon. Kun olin juuri lähdössä Ponin kanssa, Pyry päätti ettei hän halua missään nimessä jäädä yksin. Hetki leikittiin Pyryn kanssa "Sinä ei jumalauta tule langoista läpi" (meillä tällä hetkellä väliaika tarha tallin takana kun oikeassa tarhassa remppa menossa!) -leikkiä ja sen jälkeen luovutin, poni takaisin sisälle, Pyrylle suitset päähän ja suojat jalkaan. Riimunaru käteen, ponin selkään ja Pyry käsihevosena! Ollaan todella usein tehty kevyempiä maastolenkkejä niin että Molla on käsihevosena, mutta oli niiin suloista kun Pyry oli innoissaan kun pääsi lähtemään mukaan!

Kentällä tukin kaikki karkaamisaukot, päästin Pyryn irti ja ratsastin Ponin. Ponski oli aivan järjetön! Siis välillä tuli niin hyvää pätkää ja teki mieli niiiin osallistui johonkin koulukisoihin sen kanssa. Menin sillä estesatulalla ja minulla oli Pyryn estejalustimet, hitsi kun se olisi isompi! Miksei se voinut kasvaa 15 senttiä korkeemmaksi :( Tosin sit se ois tommonen superponi! Pyry lähinnä lönkötteli pitkin kenttää ja söi puita kentän vierestä. Kotiin päin taas ravattiin vähän ja Pyry jäi tarhaan laukkailemaan sillä välin kun hoisin ponin.

Jannin ja Pyryn ensimmäiset estetreenit 26. syyskuuta

Lupasin silloin aikaisemmin että jos Janni tekee jotain koostetta niin saatte sitten nähdä ja kun Janni vihdoin palautui jostain etelänlämmöstä ja sopeutui taas tänne suomen syksyyn ja ehti tekemään koosteen tässä se nyt on. Pyryllä oli ollut parin viikon hyppytauko ja oli tosiaan Jannin eka hyppykerta Pyryn kanssa. Ja kerrataan vielä että treenaa siis nyt Pyryllä koska menee sillä tasomestaruuksiin joulukuussa, Helppo C ja 90 cm. Hienosti Janni tosiaan pärjäsi vaikka olikin tosi paljon isompi hevonen mihin on aikaisemmin tottunut ;) Klikkaa itsesi Jannin blogiin tästä!

Ensi kerralla jatketaan treenissä laukan terävyyden ja suoruuden kanssa. Torstaina Janni tuleekin ratsastaan sekä Pyryllä että Mollalla koulua ja lupasin hieman katsella perään. Kun tosiaan menee tuolloin 27. päivä sinne koulukisoihin niin käydään vähän radassa olevia perusjuttuja läpi! Mutta nyt, näihin kuviin ja tunnelmiin taas hetkeksi! Innoissa odotan mistä saan seuraavaksi postata, onko se jo joku yllätyspostaus vai pitääkö vielä odottaa pitkään?