Siirry pääsisältöön

Miete

kun se tulee päähän, se pitää jakaa heti!

"Maastoesteet ovat kuin talviautoilu; 
pitää kunnioittaa, 
mutta ei saa pelätä"
Kiehtovinta maastoesteillä ja kenttäratsastuksessa on juuri se kolme osakilpailun tuoma jännitys. Pitää olla taitava kaikessa ja lisäksi vielä peloton. Mikään uhkarohkea ei saa eikä pidä olla, vaan maastoesteitä tulee kunnioittaa jo niiden ollessa hajoamattomia. Kunnioittaa, muttei pelätä. Pelko ohjaa mieltä, mutta kunnioitus ajaa asiaa.

Kerro sinäkin oma mietteesi ratsastuskseen, lajista riippumatta? 

Kommentit

  1. Aivan älyttömän osuva miete! :)
    edistysaskeleita.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. Saako lainata (nimen kera) kaverille, jolla ei paljoa hevostelusta ole tietoa? On vaan niin hyvin sanottu :D
    Itse olen huomannut sen, että meidän täytyy kunnioittaa hevosen yhteistyöhalua. Sillä on kaikki mahdollisuudet repiä itsensä irti ja paeta tai kotosammin vaan olla toimimatta pyyntöjen mukaan, jos se ei meitä jaksa katsella. Huono juttu vaan, että rankaisun uhalla hevonen on opetettu/pakotettu toimimaan meidän käskyjemme mukaan vaikka sillä ei olisi kaikki hyvin ja se ei haluaisi yhteistyötä kanssamme...

    VastaaPoista
  3. Mulla ois kysymys maastoesteisiin liittyen:

    1. Näätkö AINA askeleen maastoesteille?
    2. Mitä jos hyppy lähtee liian kaukaa tai liian läheltä?
    3. Mennäänkö maastoradalla kovaa, ettei haitais jos askel ei sopisi?
    4. Onko sulle ja Pyrylle käyny jotain maastoesteillä, kun askel ei ole sopinut?
    5. Minkä korkuisia maastoesteet enintään on?
    6. Entä pituudeltaan/leveydeltään?

    Sulla on tosi kiva blogi! Hieno ulkoasu,joka houkuttele lukemaan enempi tekstejäs :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta on tosi hiennoa, että jotkut ihmiset uskaltaa laukata isoille kiinteille esteille keskellä esim. laajaa peltoa, jolla hevonen saattaisi lähteä käsistä. Vau!

      Poista
    2. Hups kolme kommenttia yhteen postaukseen, mutta unohin tohon edelliseen laittaa, että multa jäi tää "Musta on tosi hiennoa, että jotkut ihmiset uskaltaa laukata isoille kiinteille esteille keskellä esim. laajaa peltoa, jolla hevonen saattaisi lähteä käsistä. Vau!" -kommentti tosta ekasta anonyymin kommentista ;D

      Poista
    3. haha, joo ei mitään! :) Kiitos ensinnäkin kivasta kommentista, lämmitti kovasti mieltä. Koitan mahdollisimman hyvin vastata kysymyksiisi!

      1. Näätkö AINA askeleen maastoesteille?
      - sanotaan että 90 %. Maastoesteille paikan hahmottaminen on minun mielestäni helpompaa, mutta ei tässäkään täydellisiä olla niin kuin ei missään muussakaan, eli ei, aina ei askel osu maastoesteilläkään kohdalle :)

      2. Mitä jos hyppy lähtee liian kaukaa tai liian läheltä?
      - toivotaan parasta! Yleensä hevoset ovat hirmu varovaisia ja hoitavat nämä tilanteet ketterästi. Jokaiselle käy varmasti joskus niin että hevonen joko lähtee kaukaa tai tulee lähelle, mutta nämäkin tilanteet yleensä selvitetään jos ratsukko on oikealla tasolla :)

      3. Mennäänkö maastoradalla kovaa, ettei haitais jos askel ei sopisi?
      - ei missään nimessä! Tämä on kyllä monen uskomus, mutta ei pidä paikkaansa. Maastoradalla kontrolli on yksi tärkeimpiä elementtejä ja siellä pitää pystyä tekemään ratkaisut nopeasti. Tarkkuutta vaativat tehtävät kuin myös sarjat ovat yhtälailla ratsastettava huolellisesti ja joskus jopa kootummassa laukassa.

      4. Onko sulle ja Pyrylle käyny jotain maastoesteillä, kun askel ei ole sopinut?
      - On muutamiakin kertoja. Vuonna 2012 Pyryllä oli itseluottamusta joskus liikaakin ja alkoi tekemään "kamikaze" hyppyjä, eli lähti aivan liian kaukaa vaikka hain vielä askelta väliin. Hattulassa teimmekin näyttävän hypyn vedestä pois, missä oli kaikki ainekset pahempaan onnettomuuteen, mutta onneksi hevonen oli kovin taitava ja hoisi senkin tilanteen :)

      5. Minkä korkuisia maastoesteet enintään on?
      6. Entä pituudeltaan/leveydeltään?
      - Näihin löydät vastauksen kätevimmin kilpailusäännöistä: http://www.ratsastus.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/ratsastajainliitto/embeds/ratsastajainliittowwwstructure/35454_KSIV_2012_kenttaratsastus.pdf tarkalleen liite 4A, sieltä löytyy jokaisen tason omat määritykset :)

      Ja kiitos paljon vielä mielenkiinnostasi blogiani kohtaan!

      Poista
  4. Kiitos vastauksista :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov