Uusia ulottuvuuksia

Alli pääsi ensimmäisen kerran hyppäämään maastoesteitä!

Tänään tosiaan koettiin aika paljon kaikkea jännää. Päivällä kun äiti lähti muutaman tytön ja Mollan kanssa kentälle, valjastin itse Allin käytävälle ja otin klipperin esiin. Tänään sinä hevoseni luovut karvoistasi! Olin saanut ihan rehellisen vastauksen että se on hankala klipata. Siispä ensin näytin klipperiä, sitten pistin päälle. Ei mitään reaktiota, katseli ja nuuski sitä korvat hörössä ja lopulta vaan käänsi pään kun ei enää kiinnostanut. Ajattelin sitten että jaha, tää olikin näin helppoa. Ja piru vie.. Heti kun klipperin terä kosketti karvoja, sai se hullu lehmä jonkun ihme kohtauksen ja siellä tuli hampaiden lisäksi etu- ja takajalka kohti. Siinä vaiheessa kiskaisin kypärän päähän ja laitoin turvakengät jalkaan, sillä helkkari sentään, karvat me ajetaan pois ja piste!

Ensin yritin vain olla reagoimatta tamman tuittuiluun, joka oli selvästi sitä samaa mitä meille tullessa. Aluksi kun se tuli meille sitä ei olisi edes saanut harjata kovalla harjalla, mahan alle ei edes saanut katsoa ilman että takajalka viuhtosi. Nyt harjaan sitä vaikka piikkusualla mahan alta, kyllä se voi kiukkuselta näyttää, mutta pääasiassa käyttäytyy oikein mallikkaasti. Tämä reagoimattomuus sai sen kuitenkin vielä kiukkuisemmaksi, joten kerran ärähdin kunnolla ja heti kun antoi klipata tietyn alueen kiukuttelematta sai porkkanan. Lopulta ei se klippaus sen mielestä ollutkaan niin hirveää ja trimmerillä sain jopa pään läheltä karvoja pois. Mahan alle jätin suosiolla kun viitsinyt ihan kiusaamaan alkaa kun niin nätisti lopulta oli..

Pikaräpsäys tabletilla heti klippauksen jälkeen. Siitä tuli ihan haalistunut lehmä! Äiti itkikin minulle että vein hänen hienon mustan unelmansa (haaveilee mustasta hevosesta ja Alli on silloin puoliunelma ;)).. Söpö se on joka tapauksessa ja kuten kuvasta huomaa; ihan pirun iso!

Klippauksen jälkeen hevoset sai mennä pihalle vielä syömään päiväheiniä ja itse käytiin syömässä jouluruokien jämiä sisällä. Illan suussa siivosin vielä tallin ja lähdettiin käymään maneesilla. Huomasin että siellä oli ollut kenttäaluevalmennukset, joten siellä oli maastoesteitä! Innoissaan pistettiin molemmille polleille oikein maastosuojat ja ei kun maneesille!

Taas tuntui kun saatiin oikein videomateriaalia ettei mennyt kaikki nallet ihan tasan.. Ensinnäkin Pyry oli järkyttävä, painosanalla järkyttävä. Tiedän että se johtuu siitä että sillä on ollut rennompaa ja lisäksi se tarvii sen vakituisen estetreenin; vähintään kerran viikossa esteitä kunnolla ja lisäksi tarvittaessa kavaletteja. Sitten se pysyy hyvässä rytmissä ja ei ole tuollainen sekopää. Itse yritin ajatella kokoajan vain odota rauhassa, älä tee mitään, mutta mitä hittoa, kun hevonen on kuin räjähtävä dynamiittipötkö, ei minunkaan enää ajatus meinannut pysyä kasassa. Hermot meni vähintään tarkkuusesteellä mihin en saanut sitä yksinkertaisesti malttamaan, joten se vaan pomppi siitä ohi. Lopulta lopetin suosiolla pariin hyvään hyppyyn ja kiipesin isomman Lehmän selkään..

ja kyllä, minulla on taas tästäkin video, täysin kaunistelematon, mitään klippejä en siitä leikannut. Nyt joutuu herra kyllä taas estetreeneihin, ei tästä sekoilemisesta tule enää mitään! Kaunista ei ole edes kaukaa katsottuna, mutta jospa se siitä tasoittuisi kun saadaan taas rutiinit pyörimään!

Sitten neiti Alli. Aloitin Allin kanssa ihan perussiirtymisillä. Ensin käynnissä seis, sitten ravi-käynti siirtymisiä. Laukassa tamma taas hieman kuumi ja siinä meinaa hieman kadota jarrut. Se saa minut vielä niin helposti irti satulasta että tämä korostuu vielä sitten jarrujen puuttumisena. Niinpä aloitettiin hyppääminen ihan pienillä ristikoilla. Tarkoitus oli pysäyttää keskellä ja nostaa uusi laukka toiselle ristikolle. No ei se ihan mennyt niin, mutta oikeasti, loppua kohden se alkoi kuuntelemaan tosi paljon paremmin! Ihan tuli itsellekin parempi fiilis kun ei enää kiskonut kokoajan irti satulasta..

Tämän jälkeen tultiin ihan peräkkäisinä ja päätyihin seis. Sen jälkeen otettiin tuo pyörylä este ja siitä sitten yksinäinen pysty ja linja perään. Pyörylän jälkeen Alli alkoi sitten tekemään sellaisia loikkia, että kuskilla oli oikeasti tosi hankala olla. Vaikkei hypyt näytä mitenkään vaikeilta, se hyppää niin läpi selän ja heittää noita takajalkoja että tälläiselle kokemattomalle norsukuskille, joka on mennyt tasaisella hienolla putella, tuo on aivan mielettömän hankalaa! Huh, kyllä oli sitten pitelemistä kyydissä!

Tämän jälkeen tultiin sitten ihka ensimmäinen maastoeste ikinä! Jäin hieman varmistelemaan ja tuli hippasen lähelle, mutta olin yllättynyt, se ei edes katsonut sitä! Toiseen suuntaan uskalsin ratsastaa laukkaakin enemmän ja tulikin sitten melko iso hyppy. Tämän jälkeen tehtiin muutama maastoestetehtävä ja lopuksi alkoi jo sujumaan ihan älyttömän kivasti. Kuitenkaan ei ole tiedossa onko tuolla ikinä ennen menty maastoesteitä, tuskin ainakaan hallissa!

Sitten tästäkin tulee täysin kaunistelematon versio. Muistutan silti, meillä tuli juuri jouluaattona kuukausi yhteiseloa taakse, joten vielä harjoitellaan. Olen kuitenkin todella ylpeä niin itsestä kuin hevosesta, sillä joka kerta menee paremmin. Minulle tullessa Alli ei vielä osannut selästä käsin peruuttaa ja niinkuin videollakin näkyy, se pakittaa jo hyvin! Pystyyn hyppimisen se on lopettanut, nytkin se koitti kerran kuin en antanut sen mennä niinkuin se halusi, mutta sen jälkeen kun sain komentaa sitä, se ei edes yrittänyt. Tamma on vain pirun herkkä ja kuumii aivan mielettömästi laukassa, minkä takia niin etu kuin takapää tulee kovin kevyiksi. Lisäksi kun se tekee noita megaloikkia enkä minä vielä ole täysin balansissa sen kanssa se protestoi sitä heittämällä minua satulasta irti. No, oppiahan tässä kokoajan tulee ja niinkuin sanoin, vastahan kuukausi tuli täyteen! Nyt siihen kaunistelemattomaan videoon ;)

Huh, että sellaista tänään. Olen kyllä etenkin Allista ihan älyttömän ylpeä, koska se ei mitään maastoesteistä maneesissa sanonut. Pirun rohkea hevonen ja pikku hiljaa me edistytään, vielä on monta kuukautta ensimmäisiin kisoihin aikaa ;)