27. tammikuuta 2014

Maneesihumputteluna maastoesteitä

niinhän siinä kävi että maastoesteitä koko halli täynnä..


Eli tälläkään kertaa ei saatu rakennettua meidän jumppatehtävää.. Haluan kuitenkin toteuttaa mun vision, eli vielä jossain vaiheessa mä pääsen tekemään tätä mun päässä pyörivää sairaan hyvää jumppaa! Ennen itse maneesikertausta, pieni avautuminen:

Mua todellakin ärsyttää kun tuntuu että aina kun saan jotain materiaalia (kuvia tai videoita) menee homma ihan penkin alle. Mä puhun täällä tyytyväisenä että "hitsi kun ollaan menty Pyryn kanssa sata tuhatta askelta eteen" ja sit kun päästään keskustaan hyvälle pohjalle kameran eteen ni on kun ei osattaisi mitään. Sama Allin kanssa, mutta hieman erilaisilla ongelmilla. Pointti tässä avautumisessa on siis se että miksi ihmeessä aina kun saan materiaalia kaikki menee vähintään huonosti?! Kuulostaa että yritän puolustella mun huonoa ratsastuskertaani ja kyllä, sitä teen..

Maneesilla oli tyhjää kun päästiin sinne, joten päästiin ihan vapaasti hyppäämään. Aloitin Pyryn kanssa. Ensin annoin sen kävellä hyvin, sitten tein käynnissä hieman siirtymisiä, puolipitkin ohjin ravia ja laukkaa ja sen jälkeen hyvällä fiiliksellä tuuppailua että sai asetuksia kuntoon. Ja taas mun tuuppailut meni niin harakoilla. Koska lopetin kokoajan kesken, pyysin jotain, kun ei heti toiminut, pyysin uudestaan mutta vähän huolimattomammin. Ja ainut reaktio mitä sain oli etujalkojen viuhtominen korkeammalle, heh.. Jälkiviisaus on ikävää, mutta olisi pitänyt vain ratsastaa se paremmin jalalla joustavan käden kanssa. Lopulta rämmittiin vähän kaikkea ympyrällä ja lopulta kuin oma pää ei enää jaksanut osaamattomuuttani päätin siirtyä maastoesteille. Koska ainakin jarrut ja kaasu sekä ohjaustehostin toimivat!





Hypyt aloitin tosiaan ihan tuollaisesta pienestä tukista. Tulin sitä ensin pari kertaa molemmista suunnista, sen jälkeen tein yhden "pikktukki - kapea" linjan, koff-in-sarjan ja kulma-kapea-risu linjan. Tämän jälkeen tulin kaikki maastoesteet mitä hallissa oli ratana ja aivan uskomaton heppa on kyllä! Mutkaton ja helppo ja voin sanoa olevani onnellinen kun näin loistava ja yhteistyöhaluinen kumppani minulla! Upea supermies..! Tasoltaan esteet olivat noin tutustumisluokkaa ja muutama satunnainen helpon luokan este oli joukossa. Ja mitä isompi tai vaikeampi este oli, sen hienommin herra sen hyppäsi, upea!






Olin niin tyytyväinen Pyryyn ja en voi muuta kun oikeasti vain kehuskella sitä. Se oli todella paljon kivempi hypätä kuin viimeksi maastoesteillä, vaikka se nytkin oli innoissaan, sillä oli selkeästi kaasu ja jarru ja se oli kokonaisuudessaan paljon levollisempi. Hallikenttäkisat: täältä tullaan!

Pyryn jälkeen alettiin laittamaan Allin kuntoon. Maneesiin tuli valmennus joten siirryttiin pikkupuolelle hetkeksi. Halusin ottaa ihan rauhassa, mutta tamma oli tosiaan erimieltä. 10 ensimmäisen minuutin jälkeen oltiin tässä tilanteessa:


Itseäni siitä syyttäminen, pyysin liian rajusti ja herkkä tamma hieman rennomman viikon jälkeen otti enemmän itseensä kuin oli tarkoitus. Nyt anonyymit muistaa vaan pitää shaibat suussaan, sillä ette tilanteesta tiedä mitään! Minulla oli testissä uudet polvipaikkaiset housut ja kun tamma sitten minut yllätti, valuin kirjaimellisesti satulan taakse mistä hyppäsin alas. Jalustimet takaisin satulaan, uudestaan selkään ja ei kun menoksi. Kun yritti uudestaan osasin ennakoida ja komensin voimakkaammin jalalla joka sai reaktiokseen pukkilaukkaa ympyrällä. Ei kun kiinni ja heti kun pukittelu loppui niin taas eteen.

Syytän edelleen itseäni, sillä olisi sitä pitänyt jo viikkoja sitten laskea ruokintaa kuin liikuntakin väheni. Maneesilla oli vain kaasu ilman jarrua ja ensimmäisen tukin jälkeen kirjaimellisesti törmättiin seinään. Sen jälkeen tammakin alkoi kuuntelemaan ja homma alkoi paremmin pelittämään. Alkuun kuitenkin vielä. Alussa oli vain kaasu ja se hirtti kokoajan kiinni keskiravin kohdalla. Ei ollut siis mitään tuntumaa enkä saanut sitä kunnolla jalalle. Laukassa tehtiin hieman vieteriä, eli ensin eteen ja sitten kiinni ja tämän tamma teki ihan hienosti, vain kerran protestoiden minun liian hätäistä pohjeapuani!





Alun haparoinnin jälkeen hyppääminenkin alkoi sujumaan ja lopuksi kuin menin pienen radan alkoi jo olemaan aika hyvän tuntuista. Alli selkeästi tykkää maastoesteitä ja on todella rohkea, sillä aluksi se puhisi hulluna vesimattoa (koff-in b-osa) mutta kun mentiin se radan pätkässä ei ollut mitään ongelmia. Tietenkin otettiin kunnon loikalla yli mutta ei siis edes harkinnut kieltämistä. Toisen kerran kun tultiin rata alkoi jo hevonenkin malttamaan ja siihen olikin hyvä lopettaa. Nyt hieman ruokaa vähemmän, liikuntaa enemmän ja kauhea kasa treeniä niin kohta, kohta!









Pilvi oli tosiaan kuvaamassa ja oli niin upeita kuvia niin paljon että toivottavasti ei tullut liikaa! Yritin valita vain parhaimpia, mutta moni hieno otos jäi silti näyttämättä.. Jossain vaiheessa sitten lisää! Molempiin hevosiin olen todella todella tyytyväinen ja tästä on taas tosi hienoa jatkaa eteenpäin, tammavammailusta välittämättä! :) Olen kyllä takuulla maailman onnekkain ihminen! Ja on niiin hienoa kun molemmat hevoset selvästi nauttivat maastoesteiden hyppäämisestä, kenttäkauden aloitusta odotellessa..

25. tammikuuta 2014

Sitten miettii että itseasiassa..

.. Kaikki onkin paremmin kuin hyvin!


Tämän kertainen postauksen otsikko tuli tänään taas todettua itsekseni. Muutaman rennomman päivän jälkeen käytiin pidemmillä maastolenkeillä ja tuli todella hyvä ja kiitollinen fiilis itselle. Sitä alkoi oikein miettimään että aina vain haluaa jotain enemmän ja lisää. Itse olen näistä meidän maastoista valitellut, kun keskustassa on paremmat maastot kun meillä. Onhan se niin, keskustassa on aivan uskomattomia kiipeilymaastoja, hiittirata, vaellusreittejä.. Lisäksi tietenkin usea maneesi ja useampia kenttä, maastoesteitä, derbykenttä, ravirata, peltoja, suoria, mäkiä, mutkia.. Mutta herranen aika minullakin on täällä asia hyvin! On pitkiä suoria, vähä autoisia teitä, kenttä lähellä, mäkiä, metsää, peltoa.. Aina vain haluaisi enemmän vaikka oikeasti on vaikka kuinka hienot mahdollisuudet jo tällä hetkellä. Tänään taas silmät aukesi siitä miten kivoja maastoja meilläkin on!

Mutta nyt siis itse postaukseen alku avautumisen jälkeen. Ensinnäkin kaivan itselleni kokoajan syvempää kuoppaa kun en ole kaikkiin aikaisempien postauksien kommentteihin vastannut. Nyt on ajanpuutteeseen turha turvautua, mutta avaudun siitä että minua ahdistaa tämä bloggerin bugittaminen! Hermot menee kokoajan kun vastaus hyppää omaksi kommentiksi, ei vastaukseksi. Muutaman kerran jälkeen omat vedet kiehuu jo korvista, joten olen nyt hieman jumissa tuon vastailemisen kanssa. Kuoppa kasvaa sitä mukaa mitä enemmän postauksia kirjoitan ennen kuin olen aikaisempiin kommentteihin vastannut. Parhaani yritän, eli kyllä se tästä taas yritän koota ajatukseni että kestän tätä bugiulua!

Torstaina ja perjantaina pakkasmittari huiteli yli 23 miinusasteessa ja hevoset joutuivat pienelle kävelykuurille. Ei sillä että lumitilanne olisi sen enempää parantunut, mutta eipä sitä kauheasti viittinyt edes hölkkäilyttää tuolla tuiskussa. Torstaina sitten kävin ihan maastakäsin heppojen kanssa maastossa ja perjantaina tehtiin vain hieman maastakäsin hommia sen verran mitä minun oma vaatetukseni antoi myöden ja hevoset jaksoivat kanssani pelleillä. Eli rentoa oli myös loppuviikon alku!

Tänään oli ihana herätä aamulla ja todeta että pihalla oli vain 10 astetta pakkasta! Hevoset pääsi heti aamusta pihalle ja itse lähdin viemään äitiä ja mammaa juna-asemalle Loimaalle. Takaisin kotiin päästyäni söin aamiaista ja joskus 12 aikaan kipittelin talliin. Koska pakkasta oli paljon vähemmän kuin aikaisemmin, tuntui että olisi voinut mennä shortseilla ja teepaidalla ulos! Ja varsinkin talliin kuin vihdoin saatiin sekä talliin että satulahuoneeseen lämmitys ja niissä oli plussaasteita! Kyllä sitä välillä osaa olla pienestä iloinen.

"tylsyyksissäni" tein teille kartalle reitit mitä menin tänään heppojen kanssa. Kartan minulle tarjosi Google Maps!

Ensin lähdin lenkille Allin kanssa. Allin lenkillä mentiin pääsääntöisesti käyntiä, mutta koska virtaa riitti ja myös paikoitellen oli tosi kivaa pohjaa, päästiin ottamaan myös muutama laukkapätkä ravin ohella! Allin lenkin aikana tosiaan tajusin miten kivat maastot meillä tosissaan on, metsässä oli leveät polut ja oli tosi kiva kun tamma oli niin rohkea koko matkan vaikka mentiin uusilla alueilla! Hieman muutamat lapset pelotti kun ne alkoi huutamaan ihan täysillä kun mentiin siitä ohi ja juoksi kohti. Onneksi kuitenkin päästiin nk. alta pois ennen kuin lapset pääsi ihan meidän luokse..

Puttejen kanssa lähdin sitten kun olin tullut Allin kanssa lenkiltä. Itse hyppäsin Pyryn selkään ja otin Mollan käsihevoseksi. Tätä ollaan harrastettu tavallaan yllättävän paljon ja onkin kätevää siitä että säästää hieman aikaa kun ei tarvitse lähteä kahta kertaa samalle lenkille. Tietenkin Mollalla oli suitset päässä ja itsellä Pyryn kanssa satula ja asianmukaiset varusteet. Puttejen lenkillä teinkin sitten ikävän havainnon, joka liittyi autoilijoihin. Koska meidän reitti kulti ensimmäiset kilometrit (= suurimman osan lenkistä) tiellä missä kulkee autoja (melko satunnaisesti, ei mikään vilkasliikenteinen tie yleensäkään), oli tietenkin odotettavissa että autoja tulee vastaan / takaa. Matkan aikana meidät kohtasi neljä autoa, joista vain puolet eli kaksi reagoi mitenkään hevosiin. 

Minusta tämä oli kyllä aika huolestuttavaa! Ensimmäinen auto tuli takaa, ei lisännyt vauhtia, muttei myöskään hidastanut, vaan meni sitä samaa nopeutta, eli noin 55 km/h ohi vaikka Pyry hieman tanttaroi ja vaikutti hermostuneelta. Seuraava auto tuli myös takaa, tämä kuitenkin hidasti hyvissä ajoin, katsoi kokoajan miten hevoset reagoivat, ajoi rauhassa ohi ja vasta kun oli päässyt meistä kauemmaksi kiihdytti sallittuun nopeuteen. Kolmas auto tuli vastaan ja näin jo pitkältä että sieltä tulee auto, oli siis todella hyvä näkyvyys (pitkä suorahko tie). Kuljettaja reagoi, mutta tosiaan vasta noin 50 metriä ennen hevosia lyömällä jarrun pohjaan. Onneksi hepat ei kovasti välittäneet tästä, vaan antoivat auton ajaa hiljalleen ohi. 

Neljäs auto oli sellainen mistä olisi voinut jopa syntyä vakava onnettomuus tai ainakin vaaratilanne. Onneksi tässä vaiheessa oltiin jo niin pitkällä lenkillä että Pyry että Molla olivat jo lopettaneet turhat pöllöilyt ja keskittyivät ihan rauhassa kävelyyn. Kuulin että auto on tulossa edestä ja otin hieman ohjia tuntumalle. Auto tuli mutkasta, kanttaen vastaan tulevien kaistalla, nopeutta arviolta 70 km/h. Mitään reaktiota ei tapahtunut hevosten takia, edes jalka ei noussut kaasulta - pikemminkin pysyi erittäin tiiviisti kaasulla - ja ajoi lisäksi niin läheltä että melkein oma polvi osui auton sivupeiliin. Siinä Pyry hieman puhisi muttei onneksi mihinkään sännännyt ja selvittiin säikähdyksellä. Kyllä teki hieman mieli näyttää kansainvälistä käsimerkkiä moiselle öykkärille! Loppumatka sujui onneksi tosi kivasti ja päästiin sopivasti päiväheiniksi takaisin tallille!

Huh, kylläpäs vahingossa tuo teksti venyi! Toivottavasti joku jaksaa lukea tälläisiä meidän maastohumputtelu postauksiakin :) Pakko vielä laittaa yksi pärstä kuva ja hehkuttaa miten hiukset on kasvanut! Jee, ehkä kesällä on jo pidemmät hiukset, kova on ainakin yritys!


Hiusten kasvattaminen on ehkä masentavinta ikinä! Musta niin tuntuu ettei ne ollenkaa kasva, mutta onneks oon nyt yrittänyt panostaa kaikenmaailman korjausaineisiin ja huomaan ehdottomasti ettei latvat oo yhtään niin huonossa kunnossa. Etuhiukset kyllä kasvaa parissa viikossa mutta ei muu tukka, tai ainakin siltä tuntuu! :D

Huomenna päästään taas vihdoista viimein maneesille, tosin jo hieman harmittaa kun tiedän että siellä on maastoesteitä ja minun suunnitelmissa ei nyt ole hypätä maastoesteitä vaan mulla on niiin täydellinen jumppatehtävä mitä haluun tehdä hevosten kanssa.. Saa nähdä jos siellä olisi sen verran tilaa että saan mun visioni toteutettua! Nyt kuitenkin pakko mennä jatkamaan hommia, huomenna sitten lisää, toivon mukaan! ;)

22. tammikuuta 2014

Eräänä kauniina päivänä..

Nyt meitä on hemmoteltu kauniilla auringon paisteilla..


Ja ennen kaikkea paukkuvilla pakkasilla! Ostettiin hyvään väliin hevosille uusia toppaloimia ja nyt on heti päässyt nuo kokeilemaan niiden lämpöä. Hyvin kelpaa olla pihalla, pakkasen paukkuessa! Minusta on niin hölmöä kun en ehdi / viitsi oikein kirjoittaa mitään kummoisempia kuulumispostauksia. Tämä nyt lähinnä on sen takia, kun ei ikinä ole materiaalia, vaan aina tulisi olemaan vain enemmän tekstiä. Ja kun eipä nämä meidän arkiratsastukset tällä hetkellä päätä huimaa, kevyttä tuuppailua kotikentällä tai maastossa sen mukaan mitä pohja antaa periksi. Eli kovin erikoisia kuulumisia ei toisaalta täältäkään suunnalta ole antaa..

Eilen kuitenkin päätin edes yrittää kuvata minun Ikke-pokkarillani edes muutama hassu epätaiteellinen nopea räpsäisy. Oli taas kiireen poikasta, joten en ehtinyt edes jäädä miettimään sen tarkemmin miten päin räpsin tai miksi. Kunhan otin kuvia ja pelleilin kuin nuorempana! On se kiva joskus näinkin tehdä. 

Lähdin tosiaan (eilen) Ypäjälle ajelemaan vasta puolen päivän jälkeen ja tiesin olevani omasta aikataulusta myöhässä. Lopulta tein kompromissin ja Pyry sai viettää vapaata, mutta lehmä joutui käymään kentällä kääntymässä. Sille kerääntyy selkeästi pakkasvirtaa ja kyllä oli kypärässä yksi päivä pitelemistä kun meinasin - ensimmäistä kertaa!! - tulla sen selästä vauhdikkaasti alas. Tamma oli tosiaan päättänyt ettei laukanvaihtoja sallita tämän laukatessa pellon reunaa ja heitti sellaisen kokovartalopukin että löysin itseni kaulalta istumasta. Elämän filminauha kelautui jo silmissä ja tilanne hidastui sanoin kuin tippumistilanteissa, mutta jollain apinointi taidoilla olinkin palautunut satulaan! En itsekkään oikein tiedä miten siitä olin päässyt edes takaisin tasapainoon, mutta parempi näin!


Alli on siis joka päivä päässyt liikkeelle ja virtaa silti kerääntyy. Maneesille päästään vasta viikonloppua vasten, joten siihen asti pitää keksiä oheistoimintaa. Tamma on kyllä niin ihana kun se tulee tarhassa aina iloisena vastaan ja on niin mielellään lähdössä töihin. Siitä huomaa kyllä heti löysemmät päivät, ei suinkaan vauhdin tai vaarallisuuden takia, vaan se alkaa heti enemmän kiukuttelemaan kun joutuu olemaan "löysemmällä". Eilen tosiaan käytiin kentällä tekemässä lisää siirtymisiä ja otettiin hieman laukkaakin mukaan. Koska omat ratsastusvarusteet oli kehnot - mielummin lämmin kuin kylmä! - niin päädyttiin kuitenkin pysymään pääasiallisesti käynnissä ja ravissa. Pikku hiljaa eteenpäin ja niin kauan jyystetään sitä käyntiä että saadaan siinäkin siirtymiset juuri niin tasaiseksi kuin kuski haluaa!

Tänään taas tamma pääsi hieman maastoon ja menin pienelle metsäpolulle missä oli hieman pehmeämpää kun lunta oli kertynyt. Ei kuitenkaan niin pehmeää kun olisin toivonut, mutta kyllä siinä kelpasi antaa tamman edes hieman venytellä jalkojaan. Olen oppinut jo istumaan yllättävän hyvin sen pukeissa ja tänään niitä ei edes kovin paljoa esiintynyt! Heti kun sai laukata hieman enemmän eteen tai pidempään, kaikki pukittelu ja protestointi loppui heti. Virtaa kertyy, virtaa kertyy!


Nyt kun saataisiin vielä enemmän lunta ja pelto lainaan, olisi kyllä yksi unelma taas täyttynyt! Pitää alkaa naapureilta kyselemään löytyisikö läheltä peltoa missä pääsisi nämä meidän vauhtihirmut hieman revittelemään ja irroittelemaan paikkojaan. Pyrystäkin huomaa että se repeilee kohta liitoksista kun ei pääse menemään kokoajan täysillä panoksilla, vaan joudutaan hieman tarkkailemaan pohjia ja laskelmoimaan kuinka monena päivänä viitsii pyöriä vähä lumisella kentällä. Ehkä tämä talvikin vielä muuttuu lumisemmaksi, tai viimeistään kevään korvilla sulaa kokonaan pois ;)

Pyryn kanssa käytiin tänään myös nopeasti maastossa. Nopeasti sen takia kun piti se ensin ratsastaa mutta kun herra ei antanut tarhasta kiinni, jätin sen sitten suosiolla sinne yksin huutamaan ja lähdin ensin Allin kanssa maastolenkille. Pyryn lenkistä tuli nopea kaikinpuolin, sillä vauhtikin kasvoi hieman liikaa innostuksen myötä. Positiivista on tosiaan se että ainakin on energiaa ja halua liikkua! 


Ollaan Pyryn kanssa myös paljon tuuppailtu koulua ja tuntuu että se menee nyt taas paremmin kuin koskaan. Liikkuu niin kivasti joka päivä että kohta varmaan pitää taas joku palikka hajota ettei liian pilvilinnoihin päästä ;) Herra linssilude pelkäsi myös kovasti kameraa kun yritin ottaa meistä kaverikuvaa. Höpsö eläin..

Tämä nyt lieni tälläinen pikainen kuuluminen, ollaan hengissä, mutta ei tehdä mitään erikoista taaskaan. Ehkä tästä taas ryhdistäydytään piiikku hiljaa. Taas olen matkalla töihin yöksi ja olen ihme kyllä myöhässä, eli tämäkin lie oleva tälläinen pikapostaus. Toivokaa ihmeessä postauksia, kirjoitusintoa olisi, mutta ei kuitenkaan mitään kunnollisia materiaaleja treeneistä.. Enkä minä viitsi noita korvakuviakaan esitellä kaiken aikaa ;)

18. tammikuuta 2014

Ylpeä ylpeä, mahtava fiilis!

on mulla vaan niiin hienot hepat, jälleen kerran!


En vieläkään ole ehtinyt vastailemaan kommentteihin, mutta lupaan nyt viikonlopun aikana ryhdistäytyä! Jouduin jäämään tuossa viime postauksen jälkeen pienelle pakkolomalle - töiden takia -, mikä teki kyllä hyvää! Anonyymien kommentointiesto hieman venyi, mutta nyt se - valitettavasti - on käytössä. Viime viikko olikin töissä aika hurja ja jouduin perjantain Mikon valmennuksen perumaan kun oli tiedossa pitkä päivä. Minulla koko viikko oli tosi vaikea, sattui ties mitä pieniä takapakkeja ja tuntui etten päässyt ollenkaan tekemään mitään fiksusti.. Kaikki mitä tein vähintäänkin kaatui, heh!

Maanantai-tiistai välillä en itse ehtinyt heppojen selkään, mutta keskiviikkona pääsin Ypäjälle klo 19.30 toteamaan että on pirun kylmä. Juoksutin kuitenkin kaikki hepat meitin kotikentällä, eli pellolla missä oli lunta. Suokit juoksi hyvin, mutta Allin kanssa se oli ihan turhaa, sillä se varoi niin paljon pohjaa etten raaskinut edes muutamaa ympyrää enempää pyöriä. Jumiinhan se siitä vain menee. Torstaina saavuin samoihin aikoihin ja lähdin Allin kanssa maastoon ja käytiin katsomassa missä kunnossa kenttä on. Annoin sen ravata rennosti ja pikku hiljaa se alkoi rentoutumaan ja ravaamaan taas pidempää ravia. Kentällä oli ihan ookoo pohja, laukkaa en pimeällä uskaltanut ottaa, mutta tehtiin käynnissä ensin paljon erilaisia kaarroksia ja siirtymisiä ja sen jälkeen muutama ravi siirtyminen. Tamma oli todella hyvä, vaikka siitä kyllä alkoi huomaamaan että energiaa olisi ja sitä pitäisi päästä purkamaan. Pyryn kanssa menin kotikentällä ilman satulaa ja herra tuntui tosi kivalta ja laukkakin pyöri taas paljon paremmin.

Perjantaina oli ihan väsynyt kun pääsin Ypäjälle juuri ennen kahdeksaa. Olin ihan valmis sänkyyn ja lopulta löysin itseni torkkumasta porukoiden sängyltä.. Kello läheni jo puoli kymmentä, mutta päätin silti mennä liikuttamaan hepat koska tänään oli valmennus. Äiti onneksi juoksutti Pyryn - joka kuulemma heitti komeaa pukkia.. heh - ja itse kiipesin Allin selkään. Nyt ensimmäsitä kertaa oli tarkoitus mennä Allin omalla satulalla hieman reippaampaa askellajia. Allista huomasi kyllä heti kun lähdettiin että virtaa ja vauhtia on. Ensimmäisissä raveissa oli jo menossa ylös ja eteen ja taas ylös pukkien muodossa, mutta sain kun sainkin sen pideltyä siihen asti että päästiin pellon reunalle jossa oli pehmeää. Kun sitten annoin sille vapauden laukata, ensimmäinen suora mentiinkin pukkilaukkaa. Käveltiin taas takaisin ja uudestaan. Tällä kertaa pukkeja oli vähemmän ja laukka oli sujuvammin eteen. Takaisin päinkin jo laukattiin ihan nätisti. Tallissa tamma näytti jopa hieman tyytyväiseltä kun sai suurimmat energiat purettua pukittamalla, heh!

Mutta sitten tämän päivän valmennuksiin. Odotin vähän kauhulla valmennuksia kun molemmat hevoset on ollut viikon hieman rennommalla. Aloitettiin Allin kanssa ja voin sanoa että herttinen mikä verkka. Tamma juoksi kuin vermon raveissa ympäri maneesia kuuntelematta ollenkaan pohjetta, istuntaa tai edes ohjaa. Yritin epätoivoisesti tehdä ohjeiden mukaan ympyröitä ja kaaria ja kierroksia ja kaarroksia. Mutta kun ei, tamma halusi olla höyryveturi ja sitten mentiinkin niin kovaa kun hän halusi. Laukassa tamma oli kuitenkin jo heti aluksi tuntumalla ja kuunteli todella hyvin. Kaikki hypytkin onnistui hyvin. Kaksi kieltoa, molemmat oli kun jäin itse hieman jalka auki ja ohja pois, mutta heti kun tamma huomasi ettei auta niin meni hyvin. Keskivaiheilla Alli sai tammakohtauksen ja ei "ymmärtänyt" mitä tarkoittaa laukannosto. Eikä nyt ole kyse edes epäselvistä avuista, vaan ihan vain tammakohtauksesta joka loppui muutaman ponipotkun - tiedättehän te ne shettisajat kun joutui potkimaan välillä jääräpäistä ponia eteenpäin? - jälkeen. Viimisen radan viimeisellä esteellä Alli teki tyypillisen kokovartalohypyn ja oma tasapaino hieman petti. Kokonaisuutena voin sanoa olevani tyytyväinen: ensimmäinen valmennus missä oikeasti pystyin olemaan käsi rentona, koska tamma ei nyppinyt ja kiskonut kokoajan tai ollut suustaan yhtään vahva. Suunta on siis oikea, jes!


Pyry oli jo kuntoon laittaessa ihan katastrofi! Hyvä että letin sain sille tehtyä kun se mennä sekoili siinä ja argh! Lopulta saatiin se kuntoon ja päästiiin maneesiin. Verkasta asti Pyry oli tosi kiva ja hypyt meni tosi hyvin! Pyrystä on niin vaikea kertoa yksityiskohtaisesti kun se vain oli niin kiva ja yksinkertainen. Hieman on hypyt vielä hätäisiä, mutta tänään olisi taas esteitä saanut nostaa vaikka talon kokoisiksi niin herra olisi mennyt. On se kyllä aivan mahtava eläin. Muutamia huonoja paikkoja tuli, mutta hypyt oli yleisesti kuitenkin todella pantterimaisia, eli Pyrynkin kanssa menossa taas oikeaan suuntaan. Täältä tullaan kisakentät!


Loppuhehkutuksena pakko sanoa että huh, miten hienot hepat taas. Tuntuu että Allin kanssa mennään isoilla harppauksilla eteenpäin ja Pyryn kanssa alkaa taas löytymään nappulat. Onneksi on nää mahti hepat piristämässä mun pimeitä ja väsyneitä iltoja!

HOXHOX! Mulla on niin hyvä fiilis että palautin Anonyymien kommentoinnin. Mutta olette koeajalla, 15. helmikuuta asti! Ensimmäisestä p-askamaisesta kommentista olette sitten sinne asti poissa, joten koittakaas käyttäytyä nyt kun itsekin hihkun hyvää fiilistä ;)

14. tammikuuta 2014

Kiitos ei - NEGIS - anonyymeille!

Loppuu oma jaksaminen vaikka parhaani yritin..


Sanon jo heti anteeksi, todella paljon anteeksi kaikille ihanille kommentoijille, joista myös suurin osa on positiivisiä anonyymejä. En vain jaksa enää, joten minun on hetkeksi pakko ottaa anonyymikommentointi pois. 

En halua että ketään ymmärtäisi tätä väärin, mutten jaksa enää uudestaan ja uudestaan kertoa että yritän parhaani. Minusta vain tuntuu pahalle se, että jaksan aina yrittää kertoa että ymmärrän etten osaa tai miksi teen mitä teen. Ikinä ei ole blogin pito ollut minulle näin vaikeaa ja myönnän että nytkin kirjoittaessa oikeasti itken. Koska minusta tuntuu pahalle. Eikä pelkästään se että joku on minua kommentillaan loukannut, vaan myös se että joudun tekemään tälläisiä ratkaisuja.

Hevosten hyvinvointi on minulle aina ollut kaikki kaikessa. Parhaani olen aina koittanut tehdä ratsastaessa. Yrittänyt ymmärtää myös negatiivisiä ihmisiä. Nyt vaan ei enää jaksa ja pitää jotain tehdä ja tämä nyt taitaa olla se ensimmäinen askel kohti positiivisempaa. Haluan kuitenkin sanoa että olen todella, todella iloinen ja onnellinen että tässä blogissa on ollut PALJON positiivisiä kommenttejakin - niin rekisteröityneiltä kuin anonyymeistä - mutta järjestäen negatiivinen kommentti alkaa tuntumaan pahalta. 

Niissä on se totuuden siemen etten osaa, mutta kun olen sitä samaa yrittänyt teille jo monta kertaa kertoa ja kun sitä toistaa tarpeeksi usein ja tarpeeksi pilkallisesti, oma itseluottamus omaan tekemiseensä ja olemiseensa alkaa vajoamaan. En ole menettämässä uskoani, mutta tunnen ettei oma pää enää jaksa sitä ulkopuolista pilkkaa ja haluan hetken hengittää ihan omaa pilvilinna-ilmaani. Ihan vain kuukauden ajan pysyn omassa unelmassani paremmasta ilmapiiristä ja mahdollisuudesta kehittyä, yhdessä niin Allin kuin Pyryn kanssa.

Joten tiedoitusluontoinen asia: 15. Tammikuuta 2014 klo 18.30 alkaen anonyymien kommentoinimahdollisuus poistuu ja palautuu takaisin toivottavasti kuukauden päästä, eli 15. helmikuuta 2014. Teen tämän vain ja ainoastaan oman mielenrauhani tähden ja tulen päivittämään blogia myös tänä aikana mahdollisimman paljon. Toivon että myös te ihanat anonyymit jaksatte pysyä mukanamme, vaikka joudun tämän ratkaisun nyt tekemään.
yritän myös mahdollisimman pian ehtiä vastaamaan kommentteihinne, kiitos kaikille kommenteista!

12. tammikuuta 2014

Pikainen valmennuspostaus

nyt todellinen pikapostauksien äiti!


Nyt tosiaan luvassa kaikkien pikapostauksien äiti, koska huomenna olen menossa viiteen töihin ja nyt haluan mahdollisimman pian nukkumaan. Tänään olin tosiaan sopinut klo 12 eteenpäin molemmille hevosille Artsin valmennuksen. Suunnittelemani päivä meni kutakuinkin näin:

"Aamulla klo 5.30 herätyskello herättää ja käyn nyppäsemässä auton lämmittimeen. Klo 6.30 kohti Ypäjää ja noin klo 7 aamutalli ja hevoset pihalle. Karsinoiden siivous, aamupala ja reippaasti hepat kuntoon valmennukseen. Valmennuksen jälkeen kotona hepat pois ja viimeistään klo 18 kotiin."

Lopulta heräsin klo 10 kun tajusin että aamu on jo pitkällä, soitin hädissäni äitin ruokkimaan hevoset ja lähdin hoipakkaa Ypäjälle. Kotona hepat kuntoon ja valmennukseen nopean aamupalan jälkeen. Karsinat siivottiin sitten valmennuksesta tultuamme. Ja sitten pikaisesti valmennuksiin:

Aloitettiin Pyryn kanssa. Nyt on ollut meillä hieman hyppytaukoa, mutta käytiin tuossa alkuviikosta kuitenkin hyppäämässä ja meni erittäin hyvin. Tänään taas oma ajatus oli yhtä pihalla kun aamullakin. Kun hevonen on muutenkin menossa ja kun kuski ei ajattele, tulee juuri tälläistä tyyliä. Tuota puolenminuutin paikeilla on oikein hyvä esimerkki kun kuski vaan istuu ja antaa hevosen päättää tahdin. Pyryn ilme on oikein "hei mami, pysy kyydissä kyl mä hoidan!". Nyt tavoite päästä viikoittaan treeniin niin päästään joskus kisavireeseenkin. Tällä hetkellä hieman hätäistä molempien meno.


Allin kanssa ei onnistunut oikein mikään. Meillä oli testissä uudenlaiset kannukset - mistä tulee oma postaus jossain vaiheessa - ja pienenä esimakuna sanottakoon että tykkäsin kovin. Sopi molemmille, Pyrylle että Allille. Allilla verkassa oli jo huonon päivän tuntua ja itse olin edelleen niin nukuksissa ja ulapalla. Hypyt onnistui kuitenkin ihan hyvin, puomeja otettiin ja varsinkin kun piti hieman ponnistaa etupäällä enemmän tuli puomi helposti mukaan. Etupäähän tarvitaan vielä lihasta ja voimaa, pikku hiljaa! Muuten toimi yllättävän hyvin vaikka kuski jäätyikin useammin.. En tosiaan nyt enempää ehdi selitellä, mutta hyvät hepat kuitenkin, kunhan kuski pysyy kartalla seuraavalla kerralla!


Nyt kiireesti suihkun kautta nukkumaan, ensi kuulumisiin!

11. tammikuuta 2014

Sekä tai joko että: Pysty vai okseri?

"Sekä tai joko että" on erikoispostaussarja, joka ilmestyy aina kun allekirjoittanut keksii kaksi kohdetta mitä vertailla. Postausten on tarkoitus pysyä jämäkän lyhyinä, kertoen kuitenkin mielipiteen. Näiden postausten on tarkoitus myös herättää keskustelua; miten sinä valitsisit, oletko kanssani samaa mieltä vai menetkö täysin vastakkaiseen suuntaan. Sinä voit lukijana myös vaikuttaa ja ehdottaa hyvää "sekä tai joko että"-aihetta!


Erikoispostaussarjan toiseen osaan päästiin hieman enemmän esteratsastuksen piirissä. Tällä kertaa pohditaan kumpi estetyyppi olisi mieluisempi hypätä, pysty vai okseri. Tätä haasteellista kysymystä lähdetään purkamaan seuraavin mielipitein:

Pysty. Minulle henkilökohtaisesti pysty-este on ehkä heikkous. Pystyt ovat pääsääntöisesti pienemmän näköisiä, mutta tavallaan myös niiden hahmottaminen on vaikeampaa. Valehtelematta suurin osa esteradalla tapahtuvista tiputuksista tulee juuri minulla pysty-esteeltä. Pystylle tulisi lähestyä mielummin lähelle kuin jättää onnettomasti kauemmas ja tehdä jonkin asteinen laakahyppy. Tämä siis lienee minun heikkoutena, en malta odottaa tarpeeksi pystylle, vaan tulla räiskäisen hieman liian tarmokkaasti edeten. Pystyssä hyppykaari on yleensä lyhyempi, korkeudesta riippumatta.

Okseri. Okserissa on selkeästi isompi hyppykaari ja pakko myöntää että itse varsinkin löydän helpommin okserille paikan. Okserille saa - ei tietenkään taaskaan kaahaten - hieman tulla sujuvammassa laukassa ja hevonen hyppää yleensä hieman voimakkaammin okserille - ainakin jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Itselle okseri on siis huomattavasti miellyttävämpi este ja leveyskin harvoin tuottaa ongelmia. Mitä leveämpi okseri, sen tarkemmin sille ratsastetaan ja sen isomman hyppykaaren saa aikaan.

yhteenveto. Olen siis aivan surkea pystyjen hyppääjä. Nykyään hyppään pääsääntöisesti aina pystyjä varsinkin erilaisilla jumppatehtävillä koen pystyt hyviksi. Oksereilla taas hevonen saa venyttää itseään ja tämäkin on erittäin jumppaavaa. Molempia - ja monia muitakin - estetyyppejä on kisoissa, joten kaikkea on hypättävä ja harjoiteltava.

Minun vastaukseni on: Okseri
mutta yritän parantaa tapani ja harjoitella kovasti myös pystyjä!

Miten sinä vastaisit kysymykseen?

10. tammikuuta 2014

"K18" hehkutus!

tittidititttitttiiiii! Kauan odotettua tatuointiaika oli tänään!


Kuva ei oikein luo oikeutta tatuoinnille, on livenä vielä kivemman näköinen, oli kuvan ottaminen vain aika hankalaa! Tänään oli siis vihdoin aika tatuoinnille, ja tämä on nyt järjestyksessä toinen tatuointi. Ensimmäisen tatuoinnin otin Lurpan muistolle ja se löytyy niskasta. Koska silloin kuvan hakkaaminen ei sattunut yhtään, menin todella hyvillä mielin tatuoitavaksi, tietenkin hieman jännittäen..

Sitten katsottiin tatuointi paikoilleen ja ei muuta kuin väriä ihon alle. Voin sanoa että meinasi isolla tytöllä tulla kyllä tuskaiset hikikarpalot naamalle, sattui meinaan järjettömästi. Kyllä minulle sanottiin että se sattuu juuri jalkapöytään hakata, siinähän ei ole "lihaa" yhtään vain on enemmän juuri luuta ja jänteitä ja muuta tilpehööriä. Lisäksi kun kiersi nilkan meni toiselta puolelta kokonaan nuppuluun päältä ja kirpaisi kyllä niin mukavasti että... Oli kyllä tatuoijalla haastetta kun oli niin paljon hermoja jalassa että ei meinannut pysyä viivat suorassa kun jalka vaistomaisesti yritti karkuun! Hengissä kuitenkin selvittiin.

Kärsin kuitenkin koko sen tatuointi ajan nyt nyt olen äärettömän iloinen! Rakastan tatuointia todella paljon ja kyllä, odotan jo innoissani seuraavaa kuvaa ;) Tähän vain jää koukkuun, sattui tai ei!

Hehkutus! On kyllä niiiin mahtava ettei mitään rajaa!
 ja omistettu minun parhaimmalle suokkimiehelleni ;)

7. tammikuuta 2014

Ongelmana itseluottamus

kylläpä se kuulostaa omituiselta kun sen sanoo ääneen..

kiitos Roosa kun kävit testailemassa heppoja, arvostan :)

En edes itseasiassa tiedä mistä moinen ongelma olisi minulle kehittynyt, mutta eilen tosiaan sen kunnolla tajusin. Olen kotona treenaillut molempien kanssa ahkerasti, mutta tällä hetkellä käyn Mikon valmennuksissa lähinnä Allin kanssa. Ai miksikö? Sitäpä juuri aloin tässä enemmän pohtimaan.

Voisin sanoa että Merjan pohja ei sovi Pyrylle tai etten näe siinä järkeä miksi kävisin. Tämä on vain itsensä huijaamista ja siksi totean sen tosiasian: itselläni on luottamusongelma - oman itseni kanssa. Luotan kyllä täysin siihen että ratsastustaitoni ovat täysin riittävät, luotan siihen että hevoseni saavat hyvää vaihtelevaa liikuntaa. En kuitenkaan luota enää itseeni sen suhteen että ensi kaudella kisattaisiin isoja ja tehtäisiin maailman valloitusta.

Pyryhän on kieltämättä minun ykköshevonen. Alli on minulle kuin "projekti", sen kanssa on vielä paljon töitä ennen kun päästään samalle tasolle edes Pyryn kanssa. Kovasti puhun siitä että ensi kaudella olisi tarkoitus kilpailla avointa helppoa ja hypätä avoimia 120 cm luokkia. Nyt kuitenkin alan epäilemään jo omia puheitani. En puhuisi niinkään rimakauhusta, mutta itselle tulee sellainen epäluottamus itseeni. Jos teenkin väärin kun yritän pärjätä ja tehdä parempaa tulosta myös isommassa luokissa. Onko minusta edes siihen?

Takuulla tämä johtuu myös siitä valmennuksen puutteesta. Tarvitaan ehdottomasti Pyryn kanssa estevalmennus kerta viikkoon ja sen rinnalle huimasti koulua. Tuntuu kuitenkin että valmennuskuviot hajoo käsiin heti kun ne saan koottua. Soittelen ja sovin ja silti ei lopulta onnistu tai viestit katoilevat matkan varrella. Huoh, sanokaa minun sanoneen! Nyt ryhdistäydyn tämänkin asian kanssa ja otan heti huomenna luurin taas käteeni ja vaadin jotain katsomaan lisää perääni - niin koulu- kuin esteasioissakin. Seuraavaan Mikon valmennukseen menen myös Pyryn kanssa, eli innolla odotetaan sitäkin!

Minulle teki siis järjettömän hyvää kuin Roosa hyppäsi Pyryllä. Näin ettei se hyppääminen ole ongelma ja kuinka hienosti se - edelleen - hyppää ja liikkuu. Nyt pitää saada vielä oma pää kuntoon ja se hoituu lähinnä tuolla valmennuspuolen hoitamisella. Olen kuitenkin niin onnellinen kun Roosa suostui hyppäämään, sillä itselle tuli niin paljon motivaatiota ja inspiraatiota miten lähteä taas parantamaan sekä omaa että hevosen luottoa!

Nyt minä lähden metsästämään itseluottamusta!
mites lukijoilla, onko teillä koskaan ollut ongelmia oman itsenne kanssa?

6. tammikuuta 2014

Kukas se sieltä kurkistaa?

No sehän on Roosa! klikkaa itsesi blogiin tästä.


Jee, vihdoin saan Roosan kiipeemään heppojen selkään! Nyt hyvällä syyllä perustelin kun se omistaa mammuttikortin (eli kun lore on jättiläinen ja alli on jättiläinen niin se osaa noita jättiläisiä ratsastaa) niin sen piti tulla sitten välttämättä käymään Allin selässä. Samalla tuuppasin sen tuonne pienen hienon suokkimiehen selkään!

Itse en niinkään osaa kertoa oikein mitään, uskon että Roosa kirjoittaa enempi. Molemmat hevoset meni hyvin, Allin kanssa oli enemmän ongelmia mutta se nyt onkin vielä ihan vaiheessa. Pyryn kanssa kun löytyi nappulat niin meni tosi mageesti! Itse yritin käyttää aikaani hyödyksy kuvaamalla, mutta taisi se suurin osa ajasta mennä jännittämisessä ja Lotan - väsyneitä - juttuja kuunnellessa ;) Ja itseä jännitti kaikista eniten se kun ei aikoihin ole kukaan muu kiivennyt tuonne selkään ja jos ihan haukut tulee. Ei Roosa ainakaan - vielä - sanonut että ne ihan surkeita on ja Allinkin on vasta ihan projekti ;)

Nyt niihin kuviin! Ensin otettiin Pyry käsittelyyn ja sillä oli tarkoitus enempikin hypätä. Siellä sitten tietenkin alkoi valmennus samaan aikaan, mutta Roosa ehti ainakin hyvin tutustua Pyryyn. PP menikin oikein nätisti, vaikka se aluksi oli saippuaa. Sen on nyt muutenkin takapää ollut jäykkä kun on saanut vetoa, mutta nyt on onneksi parempaan päin menossa. Hypyt onnistui hyvin ja lopulta linjan okseri oli 115 senttiin asti! Hienosti! Tästä ei tietenkään tullut kuvaa kun itse vaan möllötin ja heräsin kameran kanssa niin myöhään etten saanut kuvaa, heh..







Sitten tulikin meitin pienen täplikkään Lehmän vuoro! Itseasiassa jännitin kovin miten Alli käyttäytyy mutta onneksi on aika vieraskorea tapaus. Ja lisäksi kahden päivän valmennus oli saanut sen ihan kiltille päälle ja ei jaksanut olla - onneksi - kovin tammamainen. Ei tehty Allin kanssa mitään ihmeellisä, pyörivät ympäri maneesi ja sain sentään Roosan myös uskaltamaan hyppäämään pari estettä, hih! Hieno tamma se on, vaikka töitä siinä piisaa vielä pitkäksi aikaa - mutta projektiksihan sen ostinkin!










Kuvien laatu ei tosiaan päätä huimaa, Haimi-halli on aina iltasella sen verran pimeä että tuntuu ettei asetuksia löydy ollenkaan. Onneksi molemmat hepat käyttäyty tooosi hyvin ja kaikki meni ihan hienosti, nyt enää odotellaan että Roosa kirjoittelee omia kokemuksiaan blogiinsa ;) Lotta piti Pyryä sitten sillä aikaa kun Roosa meni Allilla ja heh, pakko laittaa tää kuva kun PP niiiin kovasta lakasti Lotta-tätiä! Oli varmaan viisminuuttia tossa Lotan naamassa kiinni, kun Lotta oli Pyryn mielestä niiin kovin ihana! tuitui :)


Tittiditii, tästä on hyvä jatkaa!
jospa sitä vaikka pääsisi ensi vkl valmennukseen itsekin Pyryllä.. saapi nähdä ;)