Siirry pääsisältöön

Sitten miettii että itseasiassa..

.. Kaikki onkin paremmin kuin hyvin!


Tämän kertainen postauksen otsikko tuli tänään taas todettua itsekseni. Muutaman rennomman päivän jälkeen käytiin pidemmillä maastolenkeillä ja tuli todella hyvä ja kiitollinen fiilis itselle. Sitä alkoi oikein miettimään että aina vain haluaa jotain enemmän ja lisää. Itse olen näistä meidän maastoista valitellut, kun keskustassa on paremmat maastot kun meillä. Onhan se niin, keskustassa on aivan uskomattomia kiipeilymaastoja, hiittirata, vaellusreittejä.. Lisäksi tietenkin usea maneesi ja useampia kenttä, maastoesteitä, derbykenttä, ravirata, peltoja, suoria, mäkiä, mutkia.. Mutta herranen aika minullakin on täällä asia hyvin! On pitkiä suoria, vähä autoisia teitä, kenttä lähellä, mäkiä, metsää, peltoa.. Aina vain haluaisi enemmän vaikka oikeasti on vaikka kuinka hienot mahdollisuudet jo tällä hetkellä. Tänään taas silmät aukesi siitä miten kivoja maastoja meilläkin on!

Mutta nyt siis itse postaukseen alku avautumisen jälkeen. Ensinnäkin kaivan itselleni kokoajan syvempää kuoppaa kun en ole kaikkiin aikaisempien postauksien kommentteihin vastannut. Nyt on ajanpuutteeseen turha turvautua, mutta avaudun siitä että minua ahdistaa tämä bloggerin bugittaminen! Hermot menee kokoajan kun vastaus hyppää omaksi kommentiksi, ei vastaukseksi. Muutaman kerran jälkeen omat vedet kiehuu jo korvista, joten olen nyt hieman jumissa tuon vastailemisen kanssa. Kuoppa kasvaa sitä mukaa mitä enemmän postauksia kirjoitan ennen kuin olen aikaisempiin kommentteihin vastannut. Parhaani yritän, eli kyllä se tästä taas yritän koota ajatukseni että kestän tätä bugiulua!

Torstaina ja perjantaina pakkasmittari huiteli yli 23 miinusasteessa ja hevoset joutuivat pienelle kävelykuurille. Ei sillä että lumitilanne olisi sen enempää parantunut, mutta eipä sitä kauheasti viittinyt edes hölkkäilyttää tuolla tuiskussa. Torstaina sitten kävin ihan maastakäsin heppojen kanssa maastossa ja perjantaina tehtiin vain hieman maastakäsin hommia sen verran mitä minun oma vaatetukseni antoi myöden ja hevoset jaksoivat kanssani pelleillä. Eli rentoa oli myös loppuviikon alku!

Tänään oli ihana herätä aamulla ja todeta että pihalla oli vain 10 astetta pakkasta! Hevoset pääsi heti aamusta pihalle ja itse lähdin viemään äitiä ja mammaa juna-asemalle Loimaalle. Takaisin kotiin päästyäni söin aamiaista ja joskus 12 aikaan kipittelin talliin. Koska pakkasta oli paljon vähemmän kuin aikaisemmin, tuntui että olisi voinut mennä shortseilla ja teepaidalla ulos! Ja varsinkin talliin kuin vihdoin saatiin sekä talliin että satulahuoneeseen lämmitys ja niissä oli plussaasteita! Kyllä sitä välillä osaa olla pienestä iloinen.

"tylsyyksissäni" tein teille kartalle reitit mitä menin tänään heppojen kanssa. Kartan minulle tarjosi Google Maps!

Ensin lähdin lenkille Allin kanssa. Allin lenkillä mentiin pääsääntöisesti käyntiä, mutta koska virtaa riitti ja myös paikoitellen oli tosi kivaa pohjaa, päästiin ottamaan myös muutama laukkapätkä ravin ohella! Allin lenkin aikana tosiaan tajusin miten kivat maastot meillä tosissaan on, metsässä oli leveät polut ja oli tosi kiva kun tamma oli niin rohkea koko matkan vaikka mentiin uusilla alueilla! Hieman muutamat lapset pelotti kun ne alkoi huutamaan ihan täysillä kun mentiin siitä ohi ja juoksi kohti. Onneksi kuitenkin päästiin nk. alta pois ennen kuin lapset pääsi ihan meidän luokse..

Puttejen kanssa lähdin sitten kun olin tullut Allin kanssa lenkiltä. Itse hyppäsin Pyryn selkään ja otin Mollan käsihevoseksi. Tätä ollaan harrastettu tavallaan yllättävän paljon ja onkin kätevää siitä että säästää hieman aikaa kun ei tarvitse lähteä kahta kertaa samalle lenkille. Tietenkin Mollalla oli suitset päässä ja itsellä Pyryn kanssa satula ja asianmukaiset varusteet. Puttejen lenkillä teinkin sitten ikävän havainnon, joka liittyi autoilijoihin. Koska meidän reitti kulti ensimmäiset kilometrit (= suurimman osan lenkistä) tiellä missä kulkee autoja (melko satunnaisesti, ei mikään vilkasliikenteinen tie yleensäkään), oli tietenkin odotettavissa että autoja tulee vastaan / takaa. Matkan aikana meidät kohtasi neljä autoa, joista vain puolet eli kaksi reagoi mitenkään hevosiin. 

Minusta tämä oli kyllä aika huolestuttavaa! Ensimmäinen auto tuli takaa, ei lisännyt vauhtia, muttei myöskään hidastanut, vaan meni sitä samaa nopeutta, eli noin 55 km/h ohi vaikka Pyry hieman tanttaroi ja vaikutti hermostuneelta. Seuraava auto tuli myös takaa, tämä kuitenkin hidasti hyvissä ajoin, katsoi kokoajan miten hevoset reagoivat, ajoi rauhassa ohi ja vasta kun oli päässyt meistä kauemmaksi kiihdytti sallittuun nopeuteen. Kolmas auto tuli vastaan ja näin jo pitkältä että sieltä tulee auto, oli siis todella hyvä näkyvyys (pitkä suorahko tie). Kuljettaja reagoi, mutta tosiaan vasta noin 50 metriä ennen hevosia lyömällä jarrun pohjaan. Onneksi hepat ei kovasti välittäneet tästä, vaan antoivat auton ajaa hiljalleen ohi. 

Neljäs auto oli sellainen mistä olisi voinut jopa syntyä vakava onnettomuus tai ainakin vaaratilanne. Onneksi tässä vaiheessa oltiin jo niin pitkällä lenkillä että Pyry että Molla olivat jo lopettaneet turhat pöllöilyt ja keskittyivät ihan rauhassa kävelyyn. Kuulin että auto on tulossa edestä ja otin hieman ohjia tuntumalle. Auto tuli mutkasta, kanttaen vastaan tulevien kaistalla, nopeutta arviolta 70 km/h. Mitään reaktiota ei tapahtunut hevosten takia, edes jalka ei noussut kaasulta - pikemminkin pysyi erittäin tiiviisti kaasulla - ja ajoi lisäksi niin läheltä että melkein oma polvi osui auton sivupeiliin. Siinä Pyry hieman puhisi muttei onneksi mihinkään sännännyt ja selvittiin säikähdyksellä. Kyllä teki hieman mieli näyttää kansainvälistä käsimerkkiä moiselle öykkärille! Loppumatka sujui onneksi tosi kivasti ja päästiin sopivasti päiväheiniksi takaisin tallille!

Huh, kylläpäs vahingossa tuo teksti venyi! Toivottavasti joku jaksaa lukea tälläisiä meidän maastohumputtelu postauksiakin :) Pakko vielä laittaa yksi pärstä kuva ja hehkuttaa miten hiukset on kasvanut! Jee, ehkä kesällä on jo pidemmät hiukset, kova on ainakin yritys!


Hiusten kasvattaminen on ehkä masentavinta ikinä! Musta niin tuntuu ettei ne ollenkaa kasva, mutta onneks oon nyt yrittänyt panostaa kaikenmaailman korjausaineisiin ja huomaan ehdottomasti ettei latvat oo yhtään niin huonossa kunnossa. Etuhiukset kyllä kasvaa parissa viikossa mutta ei muu tukka, tai ainakin siltä tuntuu! :D

Huomenna päästään taas vihdoista viimein maneesille, tosin jo hieman harmittaa kun tiedän että siellä on maastoesteitä ja minun suunnitelmissa ei nyt ole hypätä maastoesteitä vaan mulla on niiin täydellinen jumppatehtävä mitä haluun tehdä hevosten kanssa.. Saa nähdä jos siellä olisi sen verran tilaa että saan mun visioni toteutettua! Nyt kuitenkin pakko mennä jatkamaan hommia, huomenna sitten lisää, toivon mukaan! ;)

Kommentit

  1. Vau oletpas kaunis! :))) ja ihanat hiukset! :)

    VastaaPoista
  2. Hyvältähän nuo sinun hevostelupuitteesi kuulostavat kaikinpuolin, ja ainahan voi tosiaan lähteä vaikka maneesilla käymään jos on huonot kelit tms:) ja uskoisin että hevosesi ovat onnellisia tuollaisessa paikassa ennemmin kuin jollain isolla tallilla ja muutaman tunnin postimerkkitarhailulla. Eikä sellaisella tallilla välttämättä olisi maastoreittejä lainkaan!välillä on kyllä oikeasti vaan hyvä miettiä kuinka hyvin sitä asiat onkaan itsellä:) jokos olisi tulossa maneesipostausta??ei malta odottaa. Sulla on hienot hevoset, ja treenijuttuja on todella mielenkiintoista lukea varsinkin kun niissä on rehellisesti kerrottu hyvien asioiden lisäksi myös ne huonommat.harmi vaan että sellainen selostustyyli saa monet anonyymit riehaantumaa..mutta älä välitä,on meitäkin jotka aidosti ja oikeasti seuraavat sinua ja hevosiasi positiivisella asenteella ja suurella mielenkiinnolla. Tsemppiä heppojen ja kyrsien anonyymien suhteen!;D -L-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kivasta kommentista! :) parhaillaan yritän kirjoittaa maneesipostausta, saa nähä ehtiikö vielä tänään julkaista..

      Poista
  3. Toinen anonyymi puhuu niiin totta! Blogi on juuri paras siksi, ettei joka postaus ole hehkutuksia täynnä ja niitä täydellisiä kuvia ja videoita! :) asiat kerrotaan niinkuin ne ovat, selitetään miksi näin tehtiin tai kävi ja mitä korjataan. Blogissa parasta ovat rehellisyys, monipuolisuus, erilaiset hepat, hauska kirjoittaja! Rakastan juuri monipuolisuutta tässä blogissa!! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov