Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2014.

Kisamatkalla-cup 2014!

mikä sen parempaa kun sponsorin hyvä mieli! Pistetilanne - Tulokset Perusjuttuja Kilpailut käydään 90 cm tasolla Luokat on avoinna kaikille, alueluokka I osakilpailu ratsastetaan 3.5. (kutsu) ja II osakilpailu 1.8. ( huom!  perjantai) Kilpailupaikkana Merjan Talli ( Turuntie 224, 31500 Koski Tl), aluekilpailuiden yhteydessä Pelisäännöt Cup on avoin kaikille, kaikilla hevosilla ja poneilla.  Ratsastaja voi osallistua useammalla ratsulla ja yksi ratsu voi osallistua luokkaan max kaksi kertaa, SRL kilpailusääntöjen mukaan. Kokonaispisteiden perusteella palkitaan kolme parasta ratsukkoa, pisteitä jaetaan 15 parhaalle (ensimmäinen sija 15p, toinen sija 14p, kolmas sija 13p, neljäs sija 12p...) Sijoittuakseen Cupissa, tulee osallistua molempiin osakilpailuihin. Tasapistetilanteessa toisen osakilpailun sijoitus ratkaisee paremmuuden. Yksi  ratsastaja  voi kuitenkin sijoittua vain yhden (1) kerran kokonaistuloksissa. Jos ratsastaja on osallistunut useammalla hevosel

Uutta ulkomuotoa!

et oo tosissasi, jaa taas vai?! Lupasin olla kyllästymättä nopeasti, mutta niin se vaan alkoi jo kyllästyttämään. Yhtäkkinen inspiraation kipinä syttyi ja oli vain pakko koittaa mitä siitäkin tulee aikaiseksi. Tällä kertaa päädyttiin jo pois siitä beigen värimaailmasta, toinen asia mikä minua jo alkoi kyllästyttämään! yritin etsiä virallista väriä ja siitä loppujen lopuksi tulikin synkkä harmaa. Piristää yritin hieman noilla värillisillä kuvilla, lie sitten miten se onnistui, mutta ainakin omat silmät tykkää tällä hetkellä katsella! Itseasiassa heti ulkoasun julkaisun jälkeen tajusin että tuo itse Kisamatkalla-teksti olisi voinut olla jollain korostevärillä tuomassa hieman pirteyttä. Teinkin heti sinisenä ja jonkin asteisena purppuranpunaisen a. Pronssi kin näytti kyllä ihan kivalta, eikä kultainenkaan jäänyt varjoon.. Vihreän eri variaatioitakin koitin ja sitten iski jo päättämisen vaikeus: mikä näistä vai olisiko se nykyinen? EDIT klo 16.50 : muokattu otsikko ponss

Hippolan treenihaaste: sileän treeni

askel toinen, väistö, istu, laukka, jalka, takajalat... Kouluratsastus on valloittava laji. Kun oppii jotain, tietää että se on vain pintaraapaisu kohti sitä perusratsastusta ja vieläkin näyttävämpää ja parempaa suoritusta. Suoritimme Hippolan treenihaasteen Pyryn kanssa ja teimme sen osana kouluvalmennusta. Itse valmennuksessa, ennen treeniä, käsiteltiin jo pohkeenväistöjä, että kuski sai taas kiinni siitä miten väistöt ylipäätään tehdään. Väistöjä tehtiin kaikissa askellajeissa jo ihan jumpan kannalta. Lisäksi tehtiin paljon siirtymisiä ja kehujakin tuli edistymisen kanssa. Ehkemme me ole vielä aivan tuhoon tuomittuja kouluratsastuksen saralla.  Tehtävänanto:  Ravaa harjoitusravissa lyhyen sivun läpi ja lähde kulman jälkeen väistöön kohti ratsastusareenan keskiosaa. Uralle päästyäsi nosta laukka ja tee puoliympyrä laukassa. Siirry käyntiin ennen keskimmäistä pistettä suoralla hevosella. Siirry raviin hyvissä ajoin ennen kulmaa ja suorita tehtävä toiseen suuntaan. Toista

Pidä tää mielessä

Sä ehkä tiedät tän jo, mutta maailma ni se ei oo pelkästään auringonpaistetta ja sateenkaaria, se on todella häijy ja ilkeä paikka. Eikä sillä ole mitään väliä kuinka kova sä luulet olevas, elämä iskee sut polvilles ja se pitää sut siellä loppuun asti, jos sä annat sen tehdä niin. Et sinä, minä, tai kukaan muukaan tule lyömään niin kovaa kun elämä. Mutta kun kyse ei olekkaan siitä kuinka kovia iskuja sä pystyt antaan vaan kuinka kovia iskuja sä pystyt ottaan vastaan ja jatkaan eteenpäin. Kuinka paljon sä kestät ja edelleen kykenet liikkumaan eteenpäin, sillain voittajat tehdään! Ja jos itse tiedät minkä arvoinen olet, niin hei, mee tonne ja ota se mitä sä ansaitset, mut sit sun on paree, paree olla varautunu ottaa niitä iskuja vastaan. Äläkä sit rupee osotteleen sormella et se on ton, ton tai ton vika, et sää et menestynykkään. Luuserit tekee niin ja sää et oo sellanen, sää oot tollasen yläpuolella. Pidä tää mielessä. - J. Perälä / Radio Suomipop

Elämäni hevonen?

Mitä se loppupeleissä tarkoittaa? Elämäni hevonen, rakas Lurppa Kun puhutaan miehistä ja tosi rakkaudesta, sanotaan yleensä että jokaiselle on vain se yksi. Yksi ja ainoa. Menee nyt hieman henkilökohtaisemmalle tasolle, mutta itse en usko koko rakkauteen - en ole kokenut sitä jalat alta efektiä mistä kaikki niin hekumoivat nyt kun niistä miehistä edelleen puhutaan - mutta silti rakastan yli kaiken näitä jaloja eläimiä ja pohdin blogissani sitä, voiko elämän hevosia olla enemmän kuin yksi. Silloin kun minulla oli Lurppa, oli täysin varma siitä että se on juuri se minun hevoseni. Se oli kuin koiranpentu ja tuntui että olin oikeutettu elämään sen kanssa sulassa sovussa. Sen kovan kuoren alta löytyi upea, hellyydenkipeä ja herkkä herrasmiesruuna jonka kanssa rakastin jokaista hetkeä, niin hyvää ja huonoa. Lurpan lopettaminen oli minulle yksi kovimmista paikoista, vaikka tiesin että päätökseni oli oikea. Lurpan lopettamisesta tulee tänä vuonna 3 vuotta. Minulle on tänä kolm

Aivan huippu suomalainen!

kenttäkausi saatu korkattua, erittäin onnistuneesti! Päivästä jäikin käteeni erittäin ristiriitaiset tunnelmat. Olen erittäin otettu ja iloinen siitä miten hienosti me kaikki osakokeet saimme suoritettua. Tämä on kuitenkin vasta meidän kolmas avoin Helppo, joten odotukset ei niinkään olleet korkealla.  Aamulla olin jotenkin aivan tyyni ja minulla oli jotenkin hyvä fiilis. Koko aamun olin sellainen typerä virne naamalla kun ei voinut kun hymyillä. Joskus 8 aikaan menin talliin laittamaan Pyryä ja kun hain sen tarhasta se sai tällin aidasta ja muljautti jalkansa jotenkin omituisesti. Menin ihan paniikkiin että nyt se oli tässä, mutta onneksi ei näkynyt eikä tuntunut mitään, kunhan vain sai sen hetkellisesti ihmeelliseen asentoon. Eikä aamun kommellukset ollut suinkaan tässä, vaan letittäessä herra pelästyikin yhtäkkiä kissaa - ei ole ikinä ennen nähnyt hehe - ja talloi minun vasemman jalan. Ja se pirulauta ei siirtynyt siitä vaan varmaan minuutin seisoi siinä vaikka yritin t

Keskivertotreeniä, ihan hyvällä mielellä

Ookoo fiiliksellä kohti huomisia kisoja! On varmaan jotain kohtalon ivaa että tällä hetkellä olen ihan tuskainen vasemman alavatsan seudun takia. En tiedä mikä on mutta se sattuu ja tuntuu välillä ettei henkeä saa.. Piruvie varmasti menen huomenna kisoihin, mikään paha karma ei minua voi estää aloittamasta kenttäkisakautta ;) Tänään aloitettiin tehoviikonloppu Allin kanssa Mikon valmennuksessa. Aamulla kävin heittämässä hepoille ruuat ja tulin vielä hetkeksi sisälle ja aamupalalle. Huomasin vasta talliin lähtiessä että tunti olikin 15 minuuttia aikaisemmin kuin mitä oli sovittu ja iski hirveä paniikki. Meillä kun se 15 minuuttia jo tuntuu matkassa ja hyvissä ajoin pitäisi olla kävelemässä kun heppa lähtee suoraan sisältä! Tein siitten puoli juoksussa kaikki tallissa, harjasin ja varustin Allin ja heitin putet pihalle. Kotoa päästiin kuitenkin lähtemään hieman puoli kymmenen jälkeen, eli lopulta perilläkin oltiin oikeasti ajoissa, kerrankin! Ehdittiin hyvin tsiikailemaa

Hallikenttäkilpailut, täältä tullaan!

sunnuntaina kenttäkausi avataan, hallissa tosin... Ja tunnelma on erittäin odottava ja innostunut! Kaksi vuotta olen käynyt tuolla katsomassa ja haaveilemassa että pääsisi itse kisaamaan. Onneksi maltoin odottaa, sillä nyt tuntuu että ollaan sinne valmiita! Tänään kaikki hevoset käyvät kevyellä ravilenkillä ja huomenna mennään sitten Pyryn kanssa kevyt valmisteleva koulutreeni. Alli puolestaan käy aamusta Mikon valmennuksessa. Eli menoa ja melskettä on taas viikonloppuna luvassa! Tietenkin pieni musta varjo on tämänkin startin yllä, sillä Pyryllä heiluu molemmat takakengät ja kengitys on vasta ensi viikolla.. Toivotaan että pysyvät menossa mukana aina sunnuntaihin ja mieluusti ensi viikkoon asti! Itse olin viime viikon yövuorossa ja yhtenä yönä ei sitten uni tullut silmään ja tein blogiin uuden bannerin. Tosin olen siihen jo nyt (!!) kyllästynyt, eli jossain vaiheessa se vaihtuu ja toivottavasti parempaa! Tuo nyt sattui kuitenkin sillä aamuyönhetkellä viehättämään niin pis

Tänään vuorossa alkeisratsastusta

tai siltä ainakin kuskista tuntui kun koitettiin olla kovasti tuuppareita.. Tänään minulla ja Pyryllä jatkui ahkera treeni kohti ensi viikon hallikenttiksiä ja saatiin vihdoin sopimaan ajat ja paikat yhteen Petran kanssa. Koska Ypäjällä oli Tehon kisat ja kaikki maneesit käytännössä varattuja, otettiin sitten tavoitteeksi tavata kentällä. Täällä kun oli jo hyvällä mallilla kevät niin perjantai - lauantai välisenä yönä sitä lunta tosiaan tuli sitten kerralla enemmän kun mitä koko talvena muuten on ollut! Tämä tarkoitti onneksi pehmeää kenttää ja teitä, eli hevosten liikutus jatkui normaaliin malliin, onneksi. Kuvittelin meneväni hyvissä ajoin laittamaan Pyryä, mutta koska meidän peräänkatsojamme on niin kovin ulkonäkökriittinen (moi Petra!) niin piti sitten alkaa siinä tekemään uutta lettiä ja selvittämään vielä häntääkin. Enkä voinut vastastaa kiusausta ottaa tuosta eläimestä paria kuvaa kun oli vaan niin ultimaattisen söpö! Ja koska nyt on tullut sopivasti lunta ja mentiin ke

Mahtava valmennus x2

uskomattoman hienot hevoset tänää Mikon valmennuksessa! Huh kun hienoja heppoja! Tänään tosiaan mentiin vähän extempore Mikon valmennukseen ja otin sitten lopulta molemmat mukaan. Oli sellainen pieni "pakko" päästä Pyryn kanssa hyppäämään kun ensi viikolla on hallikenttäkisat ja koska Ypäjä on varattu koko viikonlopun ja kun kuulin että Mikko oli vielä Merjalla niin pakko oli yrittää päästä mukaan. Allin mukaan ottamista harkitsin paljon, kun sen kanssa on ollut nyt niin hankalaa tavallaan niin pelkäsin että tulee jotain sanomista valinnoista / tekemisistäni. Turhaa se pelko kyllä oli! Onneksi valmennukset ei ollut ihan aamusta, mutta hyi hitto mikä keli oli! Oli yön aikana satanut kymmenen senttiä lunta ja sää oli plussalla. Ensin ei meinannut auto jaksaa pihasta lähteä (= plussa lumi on pirun liukasta) ja sitten vielä ei ollut teitä aurattu. Kyllä sydän oli pysähtyä kun 10-tielle tultiin sivuluisussa, onneksi äiti oli ratissa ja molemmat on "alanammattilai

Kilpailuiden tärkein asia on voittaminen?

sinivalkoinen ruusuke tai pää pölkylle.. Mikä on voittamisen hinta? Eräs hiljattain kisoissa sattunut välikohtaus sai minut miettimään mikä kilpailemisessa kiehtoo ja mitä sillä yritetään saavuttaa, varsinkin pienemmissä harjoitus- ja seurakilpailuissa. Kaikki kilpailutilanteet ja harjoitukset valmistelevat meitä suuremmille ja vaikeammille tasoille aina kansalliseen tai kansainväliseen ratsastukseen asti. Mikä on kuitenkin sen hinta millä sinne tasolle mennään ja onko voitto se mitä tavoitellaan tasosta välittämättä? Välikohtaus jonka nyt kerron, ei ole tarkoitus olla mitenkään loukkaava yhtään ketään ihmistä kohtaan, mutta sen on tarkoitus herättää ajatuksia ja varsinkin minussa se herätti niitä kovasti. Kaksi nuorta (alle 12 vuotiasta) tyttöä olivat maneesissa kilpailutilanteessa; toinen radalla ja toinen valmistautumassa. Uusinnassa radalla ollut tyttö teki yllättävän kaarteen, mihin monikaan poni tai kuski ei olisi pystynyt, ja pahaksi onnekseen tämä valmistautuva

Huisin hieno Lehmä-heppa!

On se aivan mahtava tapaus, kaikkine vikoineen ja hyvineen.. Tänään tosiaan käytiin kääntymässä oman seuran kisoissa Allin kanssa. Aamulla hepat kuitenkin pääsivät vielä pihalle ja matkaan lähdettiin vasta puoli 11 aikaan. Meidän luokka oli vasta kolmas, mutta mentiin sinne hommiin, joten oltiin hyvissä ajoin paikalla. Perille kun päästiin oli jo kisat alkanut puomiluokalla ja palloiltiinkin siinä hetki kansliassa ja siitä pikku hiljaa sitten valuttiin radalle hommiin.  Joskus toisen luokan loppupuolella menin sitten pistämään Allia kuntoon. Oltiin vasta kolmennessa verkkaryhmässä, mutta halusin tehdä pitkän verkan ja suuntasinkin heti tamman kuntoon saatuani ja radan käveltyäni verkkailemaan kentälle. Kentällä tein paljon ravissa ympyröitä ja suunnan vaihdoksia sekä väistöjä. Tamma tuntui kokoajan kivan letkeältä ja oli muutenkin sopivan herkkä, muttei yliprovosoitunut. Laukassa se selkeästi alkoi ottamaan hieman virtaa ja vaihtojen kanssa alkoi tulemaan toistojen kanssa pukk

Pohjalta on vain suunta ylöspäin

Eli nyt ei muuta kun täysillä auringon valoon! En nyt ehtinyt leikkailemaan eiliseltä muita kuvia niin otin tuon instagramista. Vaikka se antaakin ehkä täysin väärän kuvan, sillä me saatiin paljon onnistumisia myös! Aloitetaan siitä että tosiaan homma lähti alamäkeen sen jälkeen kun tehtiin sitä jumppatehtävää. Kun lopulta päädyin esteen sekaan leuka edellä, sen jälkeen en saanut tammaa enää oikein mistään esteestä yli. Siinä oli sitten koko luottamuksen edestä käytetty epäonnistumiset. Kuitenkin Ypäjän kisoissa saatiin yksi ihan hyvä rata alle, mutta sitten alkoi mietityttämään tuo jarru ongelma ja siihen lähdettiin nyt tällä kertaa hakemaan ratkaisua.  Itseasiassa reaktio maneesissa noilla kuolaimilla oli juuri sellainen kun osasinkin odottaa. Verkassa tamma oli kivan letkeä ja kaikki meni ihan hyvin. Mutta heti kun tultiin puomeille siihen minun määräämään tahtiin, alkoi tuo pelleily. Videolle ei tullut edes sitä alun pahinta settiä kun äiti jäi suu auki katsomaan k

Meidät on haastettu..

blogissa kuin facebookissakin! Blogissa minut haastoi Jilla , kiitos haasteesta! Tehtävänäni on nyt kertoa teille 11 faktaa itsestäni ja sen jälkeen vastata kysymyksiin. En valitettavasti ehdi haastamaan muita, mutta toivottavasti kuitenkin edes tästä on jollekin iloa ;) Tehtävä nro 1: 11 faktaa 1. Minulla on pakkomielle purra huultani. Huomaan yleensä koneella ollessani että puren huulta niin kovaa että siihen särkee. Samoin jos minulla on vaikka haava huulessa - niinkuin tällä hetkellä kun purin vahingossa vekin huuleen - on mulla jonkinlainen pakko kokoajan törkkiä sitä.  2. Kun ostimme ensimmäistä hevosta, ne mitä ei ehdottomasti missään tapauksessa ja ikinä ostettaisi olivat suomenhevonen, lämminverinen ja shetlanninponi. Aika nurinkurista että minulla on kaikki nämä rodunedustajat ollut omistuksessa. Mollan oston jälkeen äiti sanoi ettei meille ikinä voi mikään puoliverinen tulla ja tadaa, nyt on myös Alli kehissä! 3. Sponsoroin tänä vuonna aluekilpailuis