28. huhtikuuta 2014

Sponsorointi: moottoriin voimaa Black Horsella! (+ lehmäuutisia)

kiitos Biofarm tuesta kisamatkalla-cupissa!


"Biofarm Oy:n toiminta-ajatus on kehittää ja valmistaa yksin ja yhdessä yhteistyöyritysten kanssa tuotteita, jotka ylläpitävät ja parantavat eläinten hyvinvointia, terveyttä ja elinympäristöä. Valmistamme, valmistutamme ja maahantuomme erikoisrehuja, täysrehuja, hoitotuotteita sekä eläinlääkkeitä."
Lupaan että näitä sponssipostauksia tulee vähemmän kunhan pääsen tästä alkuinnostuksestani! Ilokseni voin ilmoittaa että lauantaina koittaa Kisamatkalla-cupin ensimmäinen osakilpailu! Nyt kuitenkin päästään tutustumaan tämän päivän ilonaiheeseen kahteenkin otteeseen, mistä ensimmäinen on sponsoripainoitteista ja toinen liittyykin meidän pieneen Lehmä heppaan. 

Me olemme syöttäneet Black Horsen rehuja jo yli 7 vuotta. Molla on siis ehdottomasti syönyt näistä pisimpään. Ennen BH:hon siirtymistä Molla soi Racing-rehuja, mutta sai niistä ikäviä allergisia oireita. Siirryimme syöttämään Black Horsen Balancea ja sitä ovat kaikki meidän hevoset täällä syöneet - ja hyvillä tuloksilla!

Biofarm halusi kantaa kortensa kekoon tässä pienessä cup-kilpailussa ja lahjoitti kokonaiskilpailun parhaille rehusäkit. Se mitä rehua se tulee olemaan on vielä yllätys, saamme nähdä mitä rahti tuo tullessaan! Olen todella innoissani, sillä olen itse pitänyt paljon Black Horsen rehuista. Toivottavasti saadaan säkit jo viikonlopun kisoihin esille! :)

Lopuksi hieman tietoa Lehmästä. En ole siitä kovin paljon kirjoittanut ja yrittänyt muutenkin pitää matalaa profiilia. Tänään tehtiin kuitenkin uusinta reissu klinikalle, koska halusin varmistua ettei sillä tosiaan mitään ole ja ottaa varmuudeksi kuvat. Lehmä on siis ontunut epämääräisesti, välillä ontuu, välillä ei ja tämä kaikki alkoi kengityksen jälkeen. Paikalle päästiin klo 14 ja tamma käyttäytyi oikein mallikkaasti.

Siinä sitten ihmeteltiin sitä ja katseltiin ja kokeiltiin. Juoksutettiin käytävällä ja minä katsoin että könkkää taas vasenta jalkaa, mutta itse asiassa se ontui oikeaa. Siinä sitten tehtiin puudutuksia ja taivutteluja, onneksi mitään negatiivisempaan viittaavaa ei kuitenkaan ilmennyt missään kliinisissä testeissä. Sen jälkeen vielä kuvattiin oikea kavio ja nekin oli edelleen puhtaat. Syy ontumiseen kuitenkin selvisi: sillä on oikean kavion ruununrajassa aivan järjettömän iso ja jopa ruununrajaa painanut mustelma joka tärähtäessä aiheuttaa toisinaan kipua. Kipulääkekuuri ja oikeaan jalkaan myös pohjallinen herkän sarveiskalvon suojaksi ja sitten peukut pystyyn että selvittiin siitä! :)

Olen kyllä onnellinen että ei ollut sen vakavampaa! Olin jo varma, että kyseessä on jotain todella todella vakavaa, mutta onneksi ei ainakaan mitään nivel-, jänne- tai luumuutoksia ollut. Huh, voin hengähtää taas hetkeksi! Kyllä me ehkä syksyllä saadaan startattua vielä joku kenttästartti jos hyvin menee!

Nyt näihin tunnelmiin, kuulumisiin!

Sepon maastoestevalmennus day 2

Ja näin jatkui huippuvalmennus Sepon johdolla!


Eilen oli tosiaan vielä toinen päivä Sepon maastoestevalmennuksia. Pyry oli hyvässä vireessä ja se tuntui alusta asti hyvältä. Olin itse yrittänyt tsempata itseäni vieläkin paremmaksi, yrittää vain miettiä, että jalat lähellä, tuntuma ja käsi rentona. Seppo sanoikin niin hyvin: kaikki mitä tekee, vaikkei niin haluaisi, vaikuttaa suorasti tai epäsuorasti taaksepäin. Eli vähemmän onkin oikeasti enemmän!

Aloitettiin tekemällä muutaman kerran banketti ylös-alas-alas, ihan ravissa. Pyry oli kuin tulisilla hiilillä, mutta malttoi kuitenkin tehdä hyviä hyppyjä alas. Sain hieman kommenttia siitä, että minun pitäisi alashypyssä päästää hevosta pidemmälle kaulalle. Kun muistin joustaa enemmän kädestä, pääsin itsekin ns. liikkeen taakse ja tasapaino pysyi paljon paremmin molemmilla. Banketin jälkeen tultiin verkkana vielä pieni tukkiokseri kaksi kertaa. Tässä tuli toinen huomautus siiitä, että hevonen saisi kulkea yleisestikin pidemmällä kaulalla. On totta että jään helposti ratsastamaan sitä kaula lyhyenä, joten Pyrynkin oli helpompi hahmottaa ja tasapainoittaa itsensä kun annoin sen tulla pidemmälle kaulalle. Pikku juttuja, huikeita muutoksia!

Koska tänään oli rataharjoituspäivä, ei tehty paljoa hyppyjä ennen rataa. Kerran pienempi linja (tukkiokseri-puolikaari) seitsemällä ja kerran isompi linja (puolikaaret) kahdeksalla. Otettiin Pyryn kanssa suokkilisänä yksi askel enemmän ja se toimi sillä hyvin. Tämän jälkeen tultiin taas trakehner-neljä laukkaa-talo-neljä laukkaa-banketti. Muut tuli sen kolme laukkaa pitkää laukkaa ja neljä lyhyttä laukkaa, me tultiin neljä rauhallista ja neljä normaalia, taas suokki lisänä. Tässä annoin sen lähteä hieman liian kaukaa traksulle, jolloin eka väli oli lyhyt ja banketille roiskaistiin aika rohkeasti!

Viimeisenä verkkaesteenä tultiin bankettia, tosin me jätettiin Pyryn kanssa kaksi radan estettä (iso puolikaari ja banketti missä oli tukki+hauta) pois, koska ei haluttu että tulee liikaa vaatimista vaan pidettiin homma hauskana. Radalle kuului kuitenkin eilen ongelmia tuottanut Irlantilainen banketti ja otettiinkin se sitten vielä ennen radalle lähtöä. Eipä tämän päivän perusteella olisi uskonut että eilen oli jotain ongelmia, Pyry sinkaisi vähän liiankin innoissaan esteelle ja se selkeästi tiesi miten homma toimii. Ja kehuja sateli sen uskomattoman hienosta oppimiskyvystä ja positiivisesta asenteesta, upea PP!

"heeei, mä tien ton esteen!" 

"kato tästä näin.." 

"...ja sit tosta noin!" 

"haha, naurettavan helppoo!"

Otettiin meidän ryhmästä toisena rata ja yritin kuumeisesti muitella miten se meni. Kun sitten vihdoin meidän vuoro tuli niin ei kun matkaan! Alussa kaikki oli jotenkin niin vaikeaa.. 1-3 esteet menivät jossain ihme laamamuudissa, kun taas neloselle tuli tosi hyvä ja pyöreä hyppy (mihin taas aikaisemmin olen saanut sen pienesti sisään) ja sen jälkeen jäin fiilistelemään väliä. Tämä hyvä hyppy kostautui sillä että kun kuski ei tehnyt suunnitellusti sitä rauhassa vaan antoi hevosen painaa maastotemmossa, askeleet jäi seitsemän ja kahdeksan väliin ja tultiin tuollain kiiveten sen yli. Huusinkin heti että se oli täysin mun moka!

Rappuset ravissa, siitä hyvin eteenpäin. Pöydälle hieman laaka hyppy, mutta tyylipuhtaasti kuitenkin. Sitten tein saman virheen kun toisella linjalla. Eli traksu-talo-banketti linjalla en tehnyt sitä suunniteltua neljää vaan annoin sen tulla hieman reippaammin ja se jäi hieman pitkäksi kolmeksi ja liian lyhyeksi neljäksi. Voi kekkuli mun kanssa! Banketin jälkeen jatkettiin oikealle ja pieni talo (hyvin!), siitä keskimmäinen traksu ja ylämäen päällä oleva tukki. Tässä en huomioinut onnekaan aurinkoa ja laskeva aurinko yhdistettynä etumatalaan hevoseen teki tuollainen kolingkoling hypyn. Ja minua hävetti minun huono ratsastukseni! Sen jälkeen skarppasin, tuli tiukasta kulmasta tukki ja sen jälkeen irlantilainen banketti mikä meni taas super hyvin. Jäin jotenkin fiilistelemään sen jälkeen että hitto ku tää on hieno hevonen kun meni noin helposti ja unohdin viimisen esteen. Tultiin se sitten voltin kautta. Voihan nolous!

Korjattiin sitten radalla tekemäni väli mokat, eli traksu-talo-banketti ja kaarilinja. Kun ratsastin ne suunnitellusti siinä askeleessa kun oli sovittu, kaikki välit meni tosi hyvin ja hypyt onnistui! Seppokin sanoi että pitää vain pysyä siinä ajatellussa askeleessa ja jos/kun niitä kisoissa tulee niin ottaa vain tarpeeksi kiinni niin pysyy suunnitelmassa. Ja kannattavampaa ja turvallisempaa on pysyä siinä suunnitelmassa, joten nyt Senni ei jää fiilistelemään vaan ratsastaa loppuun asti ;)









Oli kyllä aivan huippu viikonloppu ja sain siitä todella paljon irti. Kehuja tuli paljon ja oli hieno huomata, että istuinkin yllättävän hyvin heti kun jalustimia lyhennettiin pari reikää! Pyry sai mielettömästi kehuja asenteestaan ja hypystään. Toivottavasti päästään taas jossain vaiheessa Sepon valmennukseen, itseluottamus nousi huimasti ja tänään vaikka paikat oli välillä mitä oli, mentiin silti asenteella eteenpäin. Upea heppa! Pilvi oli kuvaamassa ja saatiin taas paaaaljon hienoja kuvia, joten saatte nauttia myös niistäkin!

Hymy korvissa uuteen viikkoon, kuulumisiin!

26. huhtikuuta 2014

Sepon maastoestevalmennus day 1

vihdosta viimeinen kunnon maastoestehyppelyä!


Olin niin onnellinen kun sain kuulla että mahdun Hämeen aluevalmennusryhmään, joita Seppo Laine vetää. Olen pitkään yrittänyt etsiä taas Sepolta sopivaa ryhmää ja oli oikeasti onni että pääsin nyt mukaan ja pitkästä aikaa Sepon silmien alle. Aivan huikea valmentaja ja heti monen monta palasta korjaantui, jo pelkästään sillä että kuski lyhensi jalustimia pari reikää!

Koska valmennuksesta on taas videota, en hirveän pitkästi selosta. Kuitenkin tehtiin itsenäinen verkka ja Pyryssä oli virtaa kuin pienessä kylässä. Välillä se oli turhan hätäinen ja katosi tuntumalta, mutta pääasiallisesti sain sen hyvin pohkeen ja ohjan väliin. Aloitettiin hypyt pienillä tukeilla kumpareilla ja ihan pienellä tukkiokserilla. Näitä mentäessä Seppo sanoi heti että reikä lyhyemmäksi jalustimista. Seuraavan tehtävän jälkeen pistettiin vielä toinen ;)

Pyry tuntui todella varmalta ja tekikin tosi hyviä hyppyjä sitten kun tuntuma oli tasainen ja rytmi pysyi yllä. Ensimmäinen ongelma tuli kahden puolikaaren linjalla, mikä oli tukki-puolikaari linjaa metrin pidempi. Koska tuolle pienemmälle linjalle tuli semmoinen ihan ookoo, hieman ahdas seitsemän, ajattelin että reipas seitsemän olisi hyvä. Mutta kuinkas kävikään! Tuli pieni hyppy ja kun korjasin sen ratsastamalla eteen, jäi väli epämääräiseksi ja itse en ollut menossa ja hevonen jarrutti esteen päälle. Seuraavalla kerralla ratkaisin - kun edelleen se ensimmäinen oli lyhyt pieni hyppy - sen kahdeksalla askeleella ja se tulikin hyvin.

Seuraavaksi käytiin banketilla ja tehtiin ensin pienempi banketti ylös-ylös-alas-alas. Koska tässä kaikki oli tosi hyvin, mentiin sitten ylös-askel-tukki-askel-alas. Tätä tehtävää ei olla siis ikinä ennen menty Pyryn kanssa ja hupsista, se tulikin herran eteen tosiaan yllätyksenä. Pyry lähti vahvasti, otti hyvän askeleen ja sitten se yhtäkkiä tajusi että hetkinen, siinä on tukki. Se ei todellakaan tehnyt sitä mitenkään ilkeyttään, se vaan tosiaan hämmästyi niin kovin ja löi jarrut kiinni, mihin en ollut yhtään valmistautunut kun se tuntui niin varmalta. Sitten se tekikin uukkarin ja tulin sieltä aika rivakasti alas. Ei sattunut ja Seppo otti Pyryn nopeasti haltuun. Ei kun uusi yritys! Ensin Pyry veti ihan stopin, mutta kun itse olin varma niin johan herrakin meni! Ja hienosti vielä. Super paljon kehuja, kuitenkin melko haastava tehtävä meille heti pihakauden avauksessa.

Seuraava mikä aiheutti hieman päänvaivaa oli irlantilainen banketti, toinen mitä ei olla ikinä menty. Seppo halusi ottaa sen koska siinä oli hieman samaa ideaa kuin tuossa aikaisemmassa ongelma kohdassa. Aluksi Pyry ei oikein tiennyt miten sen pitäisi tuo este hypätä (irlantilainen on siis ylöshyppy, innarina tukki ja siitä rinne alas, ei taaskaan meille mikään helppo este) ja olikin niin hämmentynyt. Kerran se kävi jalat banketilla mutta tultiin sitten alas. Kun päästiin ylöshyppy, se jäi kysyvästi ihmettelemään mikä se tukki on. Kun se pääsi siitä yli, sillä selvästi syttyi lamppu ja se tajusi tehtävän. Kolmannella kerralla se menikin sen kun vanha tekijä, aivan järjettömän hyvin! Lopuksi käytiin hieman vedellä missä Pyry myös hieman innostui, heh!

Sepolta saatiin paljon kehuja ja puhuttiinkin siitä, että ongelmat näyttivät juuri lähinnä siltä että hevonen ei oikein tiennyt miten tehtävät pitäisi suorittaa. Sen takia olikin huippua että päästiin näitä tekemään ja vielä Sepon ohjeistuksella. Saatiin hurjasti vinkkejä ja olin todella ylpeä ja tyytyväinen valmennukseen vaikka jonkun mielestä tuo ei hyvin mennyt. Seppo on niin positiivinen ja ymmärtäväinen valmentaja että on sääli kun ei useammin saa sovitettua ja pääse hänen silmien alle.. Ja ennen kaikkea kerrankin ihminen joka oikeasti ymmärtää myös suomenhevosia ja uskaltaa vaatia ja tietää että pystytään tekemään vaikeampiakin tehtäviä!


Huomenna jatketaan treenejä vielä Sepon silmien alla, huippua!

23. huhtikuuta 2014

Sponsorointi: mikä on ruusukkeen merkitys?

onko se vain yksi roska muiden joukossa?


Jos joku ei vielä ole tiennyt, itse rakastan kuollakseni ruusukkeita. Vuosia sitten saatoin havahtua selaamasta ruusukefirmojen sivuja. Vertailin jo pienenä eri paikoista saatuja ruusukkeita ja muodostin itselleni käsityksen siitä mikä on mielestäni hieno ruusuke. 

Minulle ruusuke on palkinto hyvästä suorituksesta. On ihana muistella jotain kilpailua mistä on ruusukkeen saanut. Itse olen ratsastuksessa sillä tasolla ettei minulle ole itsestään selvyys saada rusettia matkaan (johtuuko se sitten siitä että kisaan meille liian vaativissa luokissa.. en tiedä). Sen takia arvostan jokaista voittamaani ruusuketta ja olenkin keräämässä niistä taulua seinälle. 

On ruusukkeita ja palkintoja joiden ansiosta joku paikka on jäänyt positiivisessa mielessä mieleen. Tällä hetkellä olen saanut mieleenpainuvimmat ruusukkeet Kivitallin seurakilpailuista. Värit niissä olivat "mitä sattui", mutta ne olivat kertakaikkiaan kauniita. Toinen mieleenpainuva erittäin kaunis ruusuke on Ypäjän Hevosopiston ruusukkeet. Niissä on paljon sellaista mistä itse pidän. Ja TOP kolmoseen pitää mainita myös Aluemestaruudet 2012, jolloin saatiin Pyryn kanssa myös upea kaulanauha. Kaikki nämä ovat jääneet erittäin positiivisesti omaan mieleeni.


Tänään minulle tuli postissa ilmoitus että tilaamani ruusukkeet olivat saapuneet. En malttanut odottaa huomiseen, vaan kipasin ne nopeasti hakemassa. Ja siellä ne kaikki olivat, kauniina kuin mitkä.

Kun sain viime vuonna varmuuden että saan sponsoroida tasomestaruuksia, olin saavuttanut yhden tavoitteeni: olen aina rakastanut ruusukkeita ja nyt tosiaan sain tilata niitä! Kiersin kaikki suomen ruusukefirmat ja vierailin myös ulkomaalaisilla. Koska olen kuitenkin todella huono kielissä, en uskaltanut lähteä ulkomaanlinjalle, vaikka siellä osa ruusukkeista oli huikeita! Valitsin ruusukkeiden toimittajaksi Rosetti Finlandin ja en voi edes katua valintaani!

Tasomestaruuksiin halusin näyttävät, mutta tarpeeksi yksinkertaiset ruusukkeet. Näin ollen päädyin hieman normaalia isompiin metallikankaisiin ruusukkeisiin. Koska jouduin näitä tilaamaan hirveän köntin (ei ollut tietoa montako menstaruuksissa pärjää) niitä jäi yli ja ne periytyivät kisamatkalla-cupin osakilpailupalkinnoiksi. Enää tarvitsi siis tilata 4.-6. sijat ja kokonaiskilpailuruusukkeet. 

Tänään kun sain paketin käsiini, en voinut olla avaamatta pakettia. Hieman vapisevin sormin avasin teipin ja ensimmäisenä vastassa olivat (laskun lisäksi, haha!) kokonaiskilpailun ruusukkeet. Sydämeni jätti varmaan kaksi lyöntiä välistä ja sen jälkeen silmäkulmaan puski kyyneltä. Ne olivat niin kauniit ja se kertoi siitä tämä todellakin alkaa olemaan jo totta.




Mitä ruusuke sinulle merkitsee, vai merkitseekö se mitään?
ja tietenkin saa kertoa miltä meidän (upeat) ruusukkeet näyttävät!

21. huhtikuuta 2014

Treeniä suokkipowerilla!

Este- ja koulutreeniä hiki hatussa!


Tajuttiin tuossa Petran kanssa että Niinisalon kenttäkilpailut lähestyvät uhkaavasti ja treenikerrat ovat uhkaavasti vähentyneet. Aina on tullut jommalle kummalle jotain estettä. Nyt kuitenkin päätettiin että pitää yrittää saada sopimaan ja lopulta päädyttiinkin lauantaina pitämään estetreeniä ja pienen pohtimisen jälkeen myös sunnuntaina treenattiin kouluratsastuksen merkeissä. 

Lauantaina suunnattiin illan puolella keskustaan ja ponikentälle, mihin oli jo onneksi tullut esteet. Minun piti itseasiassa osallistua Spring Showhun, mutta unohdin ilmoittautua, joten päätettiin että otetaan mielummin estetreenit. Se osoittautuikin oikeasri hyväksi vaihtoehdoksi, vaikkei kaikki mennyt ihan täydellisesti.

Puhelimeni sekoili ja meillä meni Petran kanssa hieman homma sekaisin kun minun olisi pitänyt ilmoittaa koska ollaan siellä ja en ollut viestiä saanut jaja.. Mutta verkkailun jälkeen soitin ja kyselin missä mentiin ja nopeasti Petra paikalle onneksi pääsi ja päästiin aloittamaan. Heti kun Petra tuli aloitettiin hyppäämään. Videolla näkyykin taas kaikki hypyt ja ei-hypyt, joten ei muuta kuin siitä katsomaan!

Ennen sitä kuitenkin tuosta linjasta mikä alkoi tuottamaan ongelmaa. Itselle iski yhtäkkinen rimakauhu siihen etten tiennyt tuonko sen täysin oikeaan paikkaan minkä takia käänsin sen pois, vaikka se oli ihan hyvään paikkaan tulossa ja menossa hyvällä fiiliksellä. Tästä sitten hevonen hämmästyi niin hirveästi ja sen jälkeen itse aloin epäilemään enemmän itseäni. Sitten aloin tekemään virheitä välissä mikä kostautui sillä että ei enää onnistunut mitenkään. Ongelma siis ei ollut okseri, sillä kun me hypättiin se yksittäisenä kaikki meni hyvin, mutta heti kun tultiin se pieni ristikko alle, onnistuin aina kusasemaan koko välin. Tämä äityi sitten niin pahaksi että jo ihan meidän tasollamme (110 cm) se ei pystynyt keskittymään vaan aloitti heti vaihtamaan laukkaa ja lähti valumaan ulos vaikka kuinka yritin sitä pitää. Ja sitten tuli niitä tosi mielenkiintoisia hyppyjä heh.. Tätä lähdetään nyt parantamaan ensiviikonloppuna!


Eilen sitten lähdettiin vähän extempore tyylillä tekemään koulutreeniä. Mietin pitkään pitäisikö jättää välistä, mutta oli mielestäni hyvä että otettiin koulutreenit kuin Niinisalokin niin pian lähestyy. Toisaalta oma asenteeni eilen oli jotain ihan hirveää. Vaikka yritin niellä oman surkean asenteeni niin silti tuntui että se pilkahteli naurettavasti esiin. Ja tämä siis oli sellaista naurettavaa "minua ei kiinnostaisi pätkääkään tehdä niin kuin sinä sanot"-asenne. Eli asennevamma oli kyllä tänään niin naurettava ettei meinannut ollenkaan onnistua mikään.. huheijaa!

Tehtiin rataharjoitusta Kenttäkilpailuohjelma nro 6. Tehtiin siis samaa ohjelmaa kuin viime vuonna ratatreenissä ja yritin katsella vähän viime vuodelta onko yhtään edistystä tapahtunut. En tiedä, tällä kertaa oma asenteeni oli niin huono että sekin lieni laskeva tasoa. Viime vuoden ratatreenejä voi tsiikailla täältä.



Eipä nyt mikään järkihyvä fiilis treeneistä jäänyt jo omien mokailuiden takia. Nyt lisää treeniä ja kohti kisoja, eipä siinä muukaan oikein auta! 

19. huhtikuuta 2014

Sponsorointi: mihin pitää vetää raja?

Tuskastuttavaa pohtimista siitä mikä on sopiva määrä sponsorointia..

Ja mukana tietenkin mainosta, kutsu löytyy kipasta, ei kun osallistumaan!

Huh, ensimmäinen osakilpailu lähestyy ja itseä jännittää jo se kovin! Suurimmat kysymykset soivat päässä: mitä jos kukaan ei osallistu? Mitä jos minun kaikki vaiva menee hukkaan? Uskon - ja toivon - että saadaan kuitenkin edes se kolme ratsukkoa palkittua loppukilpailuissa ja voin vaan sanoa että sitä odotan innoissani!

Tänään taas hukuttauduin netin ihmeelliseen maailmaan tutkimaan kaikkea mitä voisin sponsorina hommata. Olen sellainen ihminen, että kun jotain alotan, teen sen vähintäänkin hyvin, mutta yleensä vedän sen yli, korkealta ja kovaa. Tänään siis selatessani pokaalivalikoimia useiden eri tukkujen sivuilla, aloin miettimään missä vaiheessa minun pitää piirtää stoppi tähän minun paperiini?

Aloitin tämän sponsoroinnin aika pienesti, tai niin ainakin kuvittelin. Kaikki lähti halusta saada aikaan hyvä mieli ja voin myös kertoa että se saavutettiin. Aluksi ne piti olla vain ruusukkeet - ja prameat sellaiset! - mutta lopulta taas homma karkasi käsistä.. Lopuksi omin pikku kätösin teimme kauniita kaulanauhoja ja täytimme makealla herkkukoreja. Kun pisteeksi i:n päälle piti vielä ruusutkin palkituille hommata. Kyllä minä sain kehuja siitä että vaivaa olin nähnyt ja oma fiiliskin oli täysin huipussaan. Sain toteuttaa itseäni täysin vaikka alunperimmäinen idea pelkistä ruusukkeista olikin jo häivytetty..

Viime vuoden palkintopöytä. Ja puhe kun oli vain ruusukkeista!

Minulla on siis paha tapa vetää homma vähintään överiksi. Olen tässä jo tilaillut lisää ruusukkeita ja tietenkin myös loppukilpailun ruusukkeet hommattu. Nämä tietenkin tulevat esittelyyn kun ne saapuvat (toivottavasti ensi viikolla!) ja voittajien loimetkin on hommattu ja ovat enää brodeerausta vaille valmiit (ne myös esitellään myöhemmin, lupaan!). Miksen tunne itseäni kuitenkaan vielä tarpeeksi antaneeksi ja haluan vielä lisää?

Oman seuran kanssa tämän cupin järjestäminen oli mielestäni mutkatonta. Oli hieno huomata että siellä oli selvät pelisäännöt sponsoroinnin suhteen, eli minun oli helppo hypätä kelkkaan mukaan. Sain myös luvan palkita omilla ruusukkeilla ja kokonaiskilpailun parhaat. Tämä on siis minun yksi hyvin pian täyttyvistä unelmistani, mitä en vieläkään voi täysin ymmärtää!

Se mihin nyt olen joutunut, on pokaaliloukku! Päätin jo aikaisemmin että mitalit eivät tähän cuppiin sovi, mutta en hylännyt ikinä mielessäni pokaaleja, vaikka kovasti väitin ettei mitään sellaista ole tulossa. Onko se sitten liikaa? Mihin minä sen rajan nyt vedän? Löysin jo nopealla selaamisella aivan täydelliset pokaalit (huomaa linkki!), jotka eivät ole aivan tavallisen pokaalin näköisiä ja mielestäni sopivat täydellisesti tähän cup henkeen. Mutta meneekö tämä tosiaan nyt korkealta ja kovaa yli? Minun tuurillani eivät ole edes mitään halpaa kamaa ja kaikenlisäksi ei mitään pikku pokaaleja (isoin olisi n. 47cm).. Tietenkin löysin monia muitakin aivan järjettömän ihania pokaaleja jotka omaan silmään kelpaisivat jaettavaksi ja myös erilaisia lasipokaaleja jajaja.. 

Jos mietitään järjellä, cupissahan on huisin hyvät palkinnot. Molemmissa osakilpailuissa rahapalkinto (+ aivan mahtavat ruusukkeet), kokonaiskilpailun kolmelle parhaalle rahapalkinnot, voittajalle loimi ja paras suomenhevonen palkitaan myös. Lisäksi haaveilen näitä pokaaleista! Ja edelleen suurin pelkoni on että teen tämän kaiken turhaan ja emme saa osallistuneita.. Ehkä se on turha pelko?

Nyt ollaan siis pahasti loukussa..
Missä vaiheessa sinun mielestäsi mennään överiksi?
pahoittelen myös tämän päivän tuplapostausta, muistakaa katsoa valloittava video alempaa!

VIDEO: Nyt letitetään Pyry!

Sen piti olla asiaa mutta se olikin...


Ei siitä kauaakaan ole kun minulta pyydettiin postausta siitä miten Pyryä letitetään. Mielestäni tämä oli hauska idea ja päätin toteuttaa sen videolla. Sen piti olla oikeasti järkevä ja jopa opettavainen video mutta kuinka kävikään! Ei minusta mitään järkevää saa, vaan hekottelin omia aikojani, äiti kuvasi metsää tai käteni olivat kauniin tuotoksen edessä! Eli toisin sanoen, se on video täyttä minua! Alun perin piti tehdä tosiaan kaksi lettiä (kisa- ja kotiletti) mutta koska onnistuin kisaletin kanssa paremmin kuin edes kisoihin onnistun, päätin antaa sen kerrankin jäädä kauniimmaksi kotiletiksi.

Videota piti muokata fiksummaksi, mutta koska videonkäsittelyohjelmani ei ollut kanssani yhteistyössä, joudutte katsomaan tälläisenä raakaversiona. Vuonna 2011 kerroin teille myös miten Pyrylle aikoinaan tehtiin verkkoletti, sen postauksen voitte käydä lukemassa täältä!

Nyt kuitenkaan ei enempää höpötyksiä, vaan videosta nauttimaan, olkaa hyvä!

17. huhtikuuta 2014

Saman virheen tekeminen kaksi kertaa on mahdollista

vaikka sitä luulisi ensimmäisestä kerrasta oppivan, eipä se aina menekkään niin!

Ja nyt puhutaan siis kisapostauksesta ja viime viikonlopun kilpailuista Raisiossa. Näin lyhyesti ja ytimekkäästi olen tosi tyytyväinen kisapäivään ja ennen kaikkea hevosiin, kyllä minulla vain sattuu olemaan rehelliset ja luotettavat tapaukset tallissa! Jossain määrin myös kuski onnistui tavoitteissaan, mutta toisella kierroksella (molempien hevosten kanssa!!) kuski onnistui kämmimään oikein lahjakkaasti. Mutta sitähän tämä kilpaileminen on; jännittämistä sen suhteen osaako tänään ratsastaa vai ei!

on siinä kyllä kaunis tamma! Kuva © Iina Ajosenpää / http://iinajo.kuvat.fi/

Olin onneksi ollut sen verran fiksu että vaikka lauantaina heräsin "pikku päikkäreiltä" vasta puoli yhdeksän aikaan, tein kaikki valmiiksi sunnuntain kisoihin. Pesin varusteet, puunasin hepat ja pakkasin tavarat valmiiksi. Äitikin tuli onneksi jossain vaiheessa auttamaan ja pääsin yöllä vielä saunassakin pyörähtämään. Sunnuntai valkeni sitten aika pian ja tapani mukaan heräsin taas itselläni, myöhässä. Tai myöhässä ja myöhässä, sillä koska olin laittanut kaikki valmiiksi, ei hätä ollut vielä silloin kovinkaan kummoinen! Kerrankin minulta fiksu veto, heh.

Jälleen oman kellon yli nukkumiseni takia päästiin lähtemään hieman suunniteltua myöhemmin, mutta perillä oltiin kuitenkin ihan sopivaan aikaan. Heti kuin 70 cm oli loppumassa mentiin pistämään Alli kuntoon, että se saisi kävellä mahdollisimman paljon, vaikka starttasimme vasta aika lopussa luokkaa. Jossain vaiheessa kipusin tamman selkään ja tehtiin hiekkatiellä hieman väistöjä ja muuta pientä ennen verkkaan pääsyt. Verkassa otin heti rentoa laukkaa melko pitkään että sain sen hyvin kuulolle ja sen jälkeen hyppäsin verkkahypyt. Tamma tuntui tosi kivalta ja ei tällä kertaa edes kuuminut yhtään niin paljon mitä aikaisemmin! Hieno tamma!

Koko päivän minun oli todella vaikea muistaa ratoja. Tuntui että se kääntyi kokoajan ja teki välillä kunnon tiukkoja kaarroksia. 80 cm radassa ainakin käännyttiin miltein jokaisen esteen jälkeen uuteen suuntaan ja välillä piti tehdä hieman tiukempaa kaarretta minkä takia aloin itse hieman varovaiseksi, vaikka pohja itsessään oli mielestäni märkyydestä huolimatta hyvässä kunnossa.

Mutta 80 cm rata olikin aivan huippu! Ainoastaan yksi lähestyminen oli huono kun kuski tekee radalla tuota ihme tuuppaamista. Odottamalla tuokin olisi tullut juuri oikeaan paikkaan, mutta hyvä sitä on jälkikäteen pohtia. Tamma oli mukavan tasainen koko radan ja lopulta tuloksena hienosti 0-4 vp! Hieno hieno heppa! Radan jälkeen oli huippu hyvä fiilis, vaikka videota katsoessa tuli taas sellainen "ei, miksi Senni" -fiilis, mutta olen kyllä oikeasti kokonaisuuteen aivan mielettömän tyytyväinen!

Postauksen kuvista kiitos Iina AjosenpääEmma PajuvesaJanina Viklund ja Mari Soiniitty!






Seuraavassa luokassa mentiin taas ihan lopussa, olisiko ollut 36 lähtijöitä. Tein aika pitkälti samalla tavalla kuin aikaisemmassa verkassa ja hypyt onnistuivat nytkin oikein makeasti. Ainut mitä oli niin Alli hermostui juuri ennen radalle menoa ja itselle iski sitten siinä vaiheessa kontrollifriikkeys.. Jos olisin saanut sen pidettyä rauhallisempana verkassa, olisi uskottavasti ratakin ollut vapautuneempi.. Mutta turha sitä on enää murehtia!

90 cm radalle lähdettiin kuitenkin hyvillä mielin. Ensimmäiset kaksi menivät tosi nätisti, kolmannelle tuli ensimmäinen pohjasta hyppy ja puomi. Tämän jälkeen oma pää alkoi kontrolloimaan liikaa ja sen takia viidennelle esteelle tuli tuollainen tasapainoton laakahyppy, mistä tamma sitten otti hieman itseensä ja alkoi pomppimaan seuraavalle esteelle. Katastrofi oli ehkä eniten sarja, mikä hävettää vieläkin aivan julmetusti. Toin silloisen käsitykseni mukaan sen ihan hyvin sisään, mutta tamma sai kun saikin otettua kaksi laukka-askelta väliin ja b-osan mukaan. Sen jälkeen taas ihan turhaa kontrollointia ja seuraavakin tuollainen järkyttävä hissihyppy. Viimeiselle ajatus oli vain että saisi edes hyvän hypyn se sentään se onnistui. 

Radan jälkeen sanoin etten tiedä mikä meni vikaan, tuntui että hevonen hävisi kokonaan pohkeelta, mutta videolta näki aika hyvin miten kuski taas kusi omat mahdollisuutensa. Pitää muistaa radalla laukata ja tuo kontrollointi voisi jäädä hieman vähemmälle. Sarjan sisälle tuli hidas hyppy ja koska se ei ollut ratsastettuna reippaaksi, ei Alli sitten antanut armoa että olisi tuon b-osan hypännyt terävästi. Eli nyt kuski taas ruotuun ja herranen aika laukkaa eteenpäin!






Melkein heti Allin radan jälkeen mentiin melko kiireellä laittamaan Pyry kuntoon. Pyry oli seissyt kyllä kohtuu nätisti yksin kopissa ja tehtiin nopeasti vaihto eli tamma traikkuun ja herra sekopää pihalle. Se oli taas yhtä pelleilemistä Pyryn kanssa, ei se tykännyt kuunnella sitten ollenkaan ja saatiinkin pistää sitä mahdollisimman pian kuntoon ennen kuin se ehtisi lentoon lähteä! 

Pyrykin sai kävellä äidin kanssa sen aikaa kun kävelin radan ja menin siitä aika pian verkkailemaan. Pyry oli verkassa kyllä kohtuu kivan tuntuinen, jarru ja kaasu toimi sopivassa suhteessa ja hypyt oli ihan kivoja. Ehkä kaipasin vielä hieman terävyyttä, mutta verkka alue alkoi olemaan jo melko raskas, joten en viitsinyt alkaa hienosäätämään ja turhaan väsyttämään. Tyydyttiin siis melko lyhyeeseen verkkaan ja jäätiin odottelemaan omaa vuoroamme.

Rata oli no.. Ihan ookoo. Yritin ratsastaa järkevästi, mutta tuntui että se minun järkevä oli jotain muuta kuin järkevää. Mitä pidemmälle rataa mentiin sen enemmän aloin taas nyppimään mikä johti siihen että tultiin sitten tosi lähelle. Periaatteessa Pyryhän hyppää läheltä ketterästi, eli ei hätää, mutta sujuvuus on silloin radasta kaukana! Kuitenkin herra teki super hyvin ja hyppäsikin puhtaasti ja se oikeutti 5. sijaan! Hieno mies! Hienoa huomata että metrikin alkaa tuntumaan ns. helpolta ja siinä pystyy jo hieman ratsastamaan aikaa, vaikka tämä meidän aika ratsastus tänään olikin hieman lasten kengissä ;)





Sitten olikin jäljellä enää 110 cm luokka, mikä mentiin ihan harjoituksen vuoksi. Tai siis tarkoitushan olisi kuitenkin tämä kausi kymppiä hypätä niin olihan se ihan tarkoituksellista, mutta kuitenkin! Tein taas lyhyen verkan ja ei kun radalle. Ratsastin mielestäni tämän radan periaatteessa paremmin, mutta tällä kertaa kuitenkin tuli muita virheitä. En ole vieläkään aivan varma miksi puomit putosivat, mutta videon paras kohta on varmaan tuo vesimatto este ja sen jälkeinen sarja. Vesimatolle lähdin ensin tuuppaamaan aivan hulluna, kunnes tajusin että perhana Senni, pysty ja sitten nyin sen lähelle. Hevonen sen kuitenkin selvitti hyvin. Sarjalle tuli jotain niin mielenkiintoista settiä taas..

Kaarteen jälkeen yritin saada pidätteen läpi, joka jäi tosiaan yrittämiseen. Käsi jäi liian lukkoon, hevosen meni jalat vähän sekaisin ja se puski lapa edellä.. töks keskelle okseria. Minua huvitti oikeasti se tilanne kun Pyry seisoi siinä okserin seassa ihan pöllämystyneenä ja oli hetken silleen mitä hittoo, mihin mä nyt meen ku tos on vielä puomitkin ylhäällä. En voinut oikeasti kuin nauraa siinä tilanteessa, herra oli niin eksyneen näköinen sen sadasosasekunnin! Ei muuta kun este kasaan ja uudestaan, tällä kertaa kuski ratsasti paremmin ja hevonen oli itsekin skarpimpi. Este numero 9 oli aivan huippu hyvä ja viimeisellä saatiin taas puomi syystä x alas. Eli 12 vp, mutta silti tavallaan rataan tyytyväinen!


Huh, että sellaiset kisat tällä kertaa. Saa nähdä missä kisaillaan seuraavaksi, nyt jäädään hetkeksi haistelemaan tunnelmia ja katselemaan mihin sitä seuraavaksi suunnataan! Nyt pääsiäisenä koitan saada jotain materiaalia teille tänne ja toiveitakin saa tietty esittää! :) Ensi kertaan!

16. huhtikuuta 2014

hupsista keikkaa..


Kävimpä tänään tuossa lääkärissä, kyllä ihan muiden syiden takia kun naksuvat ja särkevät ranteet. Samalla sitten kerroin ranteiden omasta näkemyksestä ratin käännössä ja niinhän se sitten menikin.. Molemmat ranteet tulehtunut. Nyt vedetään buranaa ja toivotaan että tulehdus lähtisi jo pelkästään sillä, ensi viikolla sitten uudestaan jos ei kivut häviä. No, mielummin omat ranteet kuin hevosten jalat ;)

13. huhtikuuta 2014

Vieritään viikko taaksepäin

Aina viime sunnuntaille saakkka!


HUH, mulla on niin hullu viikko takana ettette uskokaan! Maanantaina piti alkaa aamuvuoro ja hyvissä ajoin töihin poljinkin ennen kuutta, ihan vain kuullakseni että ajankin yötä myös tämän (lue: viime) viikon. Eipä siinä mitään, se sopi minulle oikein mainiosti. Olin vain unohtanut että asiakkaalla oli markkinaviikot ja tavaraa oli ihan mielettömästi, jos ei meille niin Tampereelle mitä kautta sitten jouduin välillä heittämään lenkin. Perjantaista Lauantaihin menikin aikamoisessa sumussa kun en ehtinyt ennen valmennusta yhtään nukkumaan.. Kisoissakin käytiin tänään ja siitä tulossa omaa postausta kun saan kuvia, sillä hovikuvaajani ei päässyt töiden takia paikalle. Mutta ennen sitä, nyt hypätään vielä taaemmas ja viime sunnuntaille asti!

Viime sunnuntaina tehtiin kahta asiaa pitkästä aikaa: ratsastin ponilla ja sen lisäksi vielä mentiin maastoesteitä kaikilla hevosilla! Ihan putkeen ei kokonaan mennyt, hienosti kaikki tehtävät mitä eteen pistettiin suoritettiin, mutta kyllä kuskilla taas oli hakemista. Ehkä sunnuntaina painoi jo hieman väsymys, en tiedä. Kuitenkin, nyt luvassa melkoinen kasa kuvia ja vielä jokaisesta pieni klippi! Painotan nyt vielä tässä että tiedän virheeni, mutten jaksa niitä kaikkia edes tähän selostaa. Lisäksi nämä on viikontakaisia videoita ja olen yrittänyt niistä ottaa jo opikseni ;) Nyt ei muuta kun enjoy!




Päätettiin lähteä ratsastamaan suuruusjärjestyksessä, pienimmästä suurimpaan. Eli ensimmäiseksi menin ponilla! Ratsastan - aivan liian - harvoin Mollalla joten voin sanoa: olin täysin hukassa! Se on niin kovin pieni ja sen askeleetkin on niin minimaaliset etten voinut kun naureskella siellä selässä. Kentällä hypyt onnistui ihan hyvin, isompaa pystyä lukuunottamatta. Pikkutammalla pitää ratsastaa hurjasti pohkeella tasaisella kädellä ja vaikka kuinka yritin oli pohjetta kokoajan liian vähän.. Päätettiin kuitenkin siirtyä pois muiden alta kentältä ja mentiin pomppaamaan muutama maastoeste. Ja siitähän poni innostui ja hyppäsikin super hyvin, on se vaan mainio poni! Saisi olla vain reilun kymmenen senttiä korkeampi, nyt se on vähän liian pieni jo, höh!







Heh, videolla ihme hihkumista, älkää välittäkö! Ponilla ei menty tosiaan paljoa koska oli vain ihan mielenvirkistysreissulla ja testaamassa kuskaako esteillä ihan kympillä. Eipä tuon kanssa enää treenata niin aktiivisesti niin pidettiin vain hauskaa ja sitä ainakin kuskilla ja ponilla oli!

Pienen pomppu-poniinin jälkeen kiipesin kumipallo Pyryn selkään. Tuntui heti alusta asti etten mitään saanut herrasta irti, en ravia, laukkaa enkä hyppyjä. Onhan näitäkin epäonnistuneita päiviä pakko tulla ja fiilistelemään päästiin ainakin maastoesteille! Hauskaa oli taas molemmilla, heppakin innostui kovin pihalla olevista pienistä maastoesteitä. Hieno Pyry-mies!













Pyryn jälkeen oli vielä jäljellä iso lehmänen! Lehmä pääsi nyt ekaa kertaa pomppimaan aitoja maastoesteitä ja tutustumaan mm. hautaan ja vesiesteeseen. Verryttelyn rataestehypyt oli jotain niin turhauttavaa: kuskilla oli täysin rytmi kateissa ja kokoajan vaikuttaminen päällä vaikka olisi pitänyt vain odottaa hiljaa. No, aina sitä oppii uutta ja Lehmä oli kyllä aivan huippu tuolla maastoesteillä, kyllä siitä vielä hieno kenttäpeli saadaan aikaseksi!









Minulla alkoi Allin suhteen tulla epäilyjä sen tämän hetkisestä terveyden tilasta ja niinpä varasin ajan klinikalle. Päästiin jo onneksi perjantaina ja voin sanoa että yövuoron jälkeen ei kovin montaa rauhallista tuntia tullut nukuttua, heräilin jatkuvasti kävelemästä ympäri taloa.. Tietenkin päässäni oli kaikista pahimmat tuomiot ja kun sitten perjantaina päästiin klo 14 aikaan lähtemään klinikalta puhtain paperein, en voinut olla kuin tyytyväinen. Otettiin kuitenkin myös verikokeet laajana ihan vain sen takia että tietää vastaisuudessa vähän arvoja yms.

Puhtaiden papereiden ansiosta päätin pitää viikonlopun suunnitelmat paikoillaan ja lauantaina käytiin Mikon valmennuksessa. Valmennukset oli onneksi pihalla ja keli olikin mitä mainioin. Alussa ihmettelin kun Alli oli kokoajan taas kahdella jalalla, että mistä nyt kiikastaa, kunnes tajusin että olin ottanut ohjat väärinpäin käteen! Hitto mulla on vielä kahden väriset ohjat, "kankiohja" ruskea ja kapeampi, en ymmärrä kuinka saatoin sekoittaa ne! Kun vaihdoin ohjan oikein päin, alkoi Allikin tasoittumaan todella paljon.

Aluksi oli hieman hankaluuksia, johtuen varmaan osittain kuskin mielettömästä väsymyksestä (takana juuri 13 tuntinen työvuoro ja ei tuntiakaan unta..) ja osittain siitä että oli pihalla valmennus ja tilaa oli taas vaikka ja kuinka! Kuitenkin kun homma lähti pyörimään oli oikeasti aika loistavia hyppyjä! Rata oli ihan huippu ja en oikein itsekkään tiedä mistä se tamma veti tuollaisen rohkeuden. Ensimmäinen kolmen esteen linja tultiin siis kuusi  ja viisi laukkaa. Koska laukka jäi toisessa välissä paikoilleen, olin varma ettei se hyppää ja silti se vain loikkasi siitä yli kuin pupujussi! Seuraavalle esteelle se hieman kiukustui kun olin jäänyt aikaisemmin suuhun kiinni, mutta teki hienoja hyppyjä loppuun asti! Aivan huippu hyvä heppa oli valmennuksessa ja hyvissä fiiliksissä lähdettiin tämän päivän kisoihin - mistä tulossa erillinen postaus aivan pian ;)


Huh, että sellanen viikko! Ensi viikolla on onneksi vain kolme työpäivää ja sitten alkaa pääsiäisloma. Silloin ajattelin toteuttaa lukijan toiveen, missä pyydettiin letityksestä postausta! Pyry saakin toimia siinä mallina, tehdään muutama eri letti oikein ;) Mitähän muuta jännää on tapahtunut.. Ainiin Janni osallistuu Pyryllä myös Kisamatkalla-cuppiin, eli saadaan siihenkin sitten omaa tiimiväriä mukaan! Nyt etten mene liian pitkäksi lopetan tähän, nauttikaa taas kuvapaljoudesta ja videoista, ensi kertaan!