31. toukokuuta 2014

Onnea valmistuneille!

Jo vuosi omasta valmistumisesta, niin se aika kuluu!


Super iso onnittelu meidän ihanalle rakkaalle talliorja-valokuvaaja Pilville lakista!
Lahjaksi annettiin meidän itse tekemä jouhikoru, Mollan jouhista totta kai!

Onnea kaikille valmistuneille, niin lukio, amis kuin peruskoulukin!

28. toukokuuta 2014

Kohti Hippolan esteklinikkaa - Arvonta!

ARVONTA PÄÄTTYNYT!
Onnea voittajalle, Nea (nea.rinnetmaki@gmail.com) ja kiitos kaikille osallistujille!

Postaus tehty yhteistyössä Hippolan kanssa


Niinkuin moni jo tietää, mekin osallistumme Hippolan järjestämään esteratsastusklinikkaan Pyryn kanssa! Olisin halunnut ottaa osaa myös Alli-neidin kanssa, mutta nyt sen kanssa katsellaan maisemia ja toivotaan että toipuu vielä hyvää kuntoon! Joka tapauksessa tässä postauksessa oli tarkoitus kertoa teille ilouutisia, sillä minulla on nyt oikeus arpoa teille yksi kahden hengen lippupaketti! Eli nyt osallistumaan ja voittamaan sinulle ja kaverillesi tai perheenjäsenellesi loistava tilaisuus oppimaan lisää, ihan meiltä tavisratsastajilta. Lue itse tapahtumasta lisää täältä.

Osallistuminen on helppoa kuin mikä;
- ilmoita toimiva sähköpostiosoitteesi (jos et halua sähköpostiasi julki blogissa, voit osallistua myös lähettämällä osallistumisen sähköpostiini decnestys@gmail.com)
- Kerro viestissäsi mitä odotat kaikista eniten klinikalta
- Käy myös tykkäämässä Hippolasta Facebookissa tai seuraa Instagramissa, jolloin olet ensimmäisenä tietoinen tapahtumista ja meiningeistä!


Osallistu pian, sillä arvonta umpeutuu jo torstaina 29.5.2014 klo 21!

26. toukokuuta 2014

pistän kaiken peliin, kaiken mitä se vaatii

oon matkal finaaliin, haluun sen pokaalin

kuvan © Karri Virta

Fiilis oli eilen niin matalalla, etten viitsinyt kirjoittaa. Tänään kuulin radioista yli 10 vuotta vanhan Fintelligensin "Kaikki Peliin" -biisin ja sain siitä todella paljon tsemppiä itselleni. Vaikka se on aivan lätkäbiisi (mitä eilen tsempattiin hulluna! Hienosti pelattu Leijonat!) se tsemppaa todellakin ja tulee hirveän motivoitunut olo.

Tää tiimi ei helise koskaan, sen tuut huomaamaan

Eilen käytiin Pyryn kanssa hyppäämässä Ypäjällä seilinpoikacup, 100 cm. Lähdettiin aika alussa ja kävin ripeästi juoksemassa radan. Se oli melko looginen ja siinä oli mielestäni hauska uusinta. Halusin lähteä uusintaan hyvällä sykkeellä ja minulla oli kerrankin suunnitelma uusintaan! Verkassa Pyry oli yllättävän hyvä. Metsäkenttä ei ole omia lempparikenttiäni, mutta onneksi rata oli suht hyvässä kunnossa. Yksi puomi otettiin verkassa, juuri viimeisellä hypyllä. Pyry oli kuitenkin hyvällä sykkeellä, joten lähdin tosi luottavaisin mielin radalle.


Perusradalla varmistelin joskus turhaankin. Jäätiin paikoilleen, mutta hypyt oli hyviä. Seiska tultiin ravissa juuri tämän takia, sarjalle liian hiljaa jolloin b-osa jäi ahtaaksi. Kaikki tuntui huisin hyvältä ja uskalsin lähteä uusintaan tempoa hieman lisäten. Ja samalla unohdin ratsastaa. Kielto. Tämän jälkeen kuitenkin pidin suunnitelman ja ratsastin puhtaan uusinnan. 4 virhepistettä ja 7.sija sekä karvaat pettymyksen kyyneleet.

Kisasta toiseen kuski muistaa mokata. Hieno hevonen, kerrankin mahdollisuus! Ja sen pystyy mokaamaan yhdellä typerällä ratkaisulla. Mutta siitä huolimatta:

Tahdonvoimaa!
Tahdon voittaa!
Laitan kaiken peliin, kävi miten kävi,
nyt on pakko tsemaa, en aio hävii.

Finnderby, täältä tullaan, tahdonvoimalla!

ps. Alli onnistui satuttamaan itsensä maastossa, eli luvassa lomaa, lomaa ja lomaa. Kavion kasvatusta, laidunta ja kukkaron köyhdytystä. Toivottavasti Pyry pysyy kunnossa!

22. toukokuuta 2014

Uusia kuvakulmia

Keskiviikkomaastoestekilpailut 21.5.2014


Facebookissa seuraavat saivatkin jo tämän kuvan nähdä, mistä voi siis päätellä ettei mennyt ison mustavalkoisen kanssa ihan putkeen tuo harjoittelu. Ärsyttää, koska moka oli täysin minun ja kirjaimellisesti ansatsin tuon maakosketuksen.. No, ei anneta tämän pilata suunnitelmia, vaan pitäydytään edelleen niissä ja toivotaan että kisaviikolla kuski pysyy satulassa maaliin asti ;)

Kilpailut alkoivat klo 16 maastoradan näytöllä. Rata ei ollut pitkä, 900 metrinen ja ihanneaika oli 2.15. Kilpailukäytiin ihanneaikakilpailuna, eli lähimmäs ihanneaikaa osunut oli voittaja. Tällä matkalla tempo oli siis 400m/min, joka on noin harrasteen tempoa. Mollalle tämä oli oikein hyvä tempo, sai mennä omaa tahtiaan ja Allin kanssa sitten oli tarkoituis hieman enempi vilkuilla kellon suuntaan.

Mollan startti oli klo 17.10 ja Allin vasta klo 18.44. Heti radan kävelyn jälkeen kiipesin Molla-ponin kyytiin ja menin verkkailemaan. Molla oli niin innoissaan ja kuskilla oli tosi hauskaa kyydissä. Tämmöiset kisat on Mollalle juuri loistavia, sillä kun ei enää mitenkään kisatreenata ja tämä oli vain hauskaa menemistä esteeltä toiselle. Saatiin verkkailla ihan rauhassa ja ottaa myös muutama laukkaspurtti. Äiti sai verkasta pari pientä videopätkään kun Molla fiiliksissä pomppii verkkaesteitä!



Radallekin lähdettiin tosi kivalla fiiliksellä. Vanha neiti tiesi mikä on meno ja mitä tehdään ja oli niin skarppina heti lähtölinjalla! Hieman oli muutama paikka lähellä, mutta hyvin poni meni niistäkin, alashyppy oli tosi makee ja veteen mentiin helposti, vaikka ravissa mentiinkin. Viimeiselle tukille se löysi jotain jännää (niin kuin muuten moni muukin lähti siitä helposti vasemmalta ohi), mutta onneksi oli ohjat ja mieli sen verran kasassa että yli mentiin! Kelloa kun vilkaisin maalissa se näytti 0.01, eli maaliin tultiin ajassa 2.15, huippu poni! Tämä myös tarkoitti sitä että sijoituksemme oli sinivalkoinen, on se sellainen ruusukehai ;)


Oma pieni rusettikone ♥

Mollasta ei ole valitettavasti muita kuvia, kun Pilvi pääsi töistä vasta viideltä. Radan jälkeen Molla sai kävellä hyvän tovin, samalla kun annoin kellon Jannille ja äiti ja Virpi vielä sääsivät Jannin ratsun, Natalian, tavaroita. Vietiin Molla koppiin ja käytiin katsomassa Jannin verkka ja rata. Janni meni siis äitinsä ravurilla ja ihan pakko vielä hehkuttaa täälläkin miten hirmu hyvälaukkainen hevonen oli kyseessä! Onhan Nataliaa sinänsä paljon ratsastettu, mutta nyt hiljattain vasta enemmän ja sen laukka oli todella tasapainoista ja se sulautui tosi hyvin muiden ratsujen joukkoon eikä näyttänyt yhtään niin ravurilta kun kuvittelin ;) Esteetkin se hyppäsi koko sydämensä kanssa, ei ehkä tyylipuhtaasti, mutta pirun ketterästi ja selkeästi nauttien siitäkin hommasta. Jospa tuosta sitten tehdään Jannille seuraava kenttämopo, mitähän Jannin äiti siitä sanoisi! Siellä se Janni sitten paineli maaston, valitettavasti kuitenkin saaden kolme kieltoa, ekalle, alashypylle ja vikalle. Ei muuta kun lisää treeniä niin siitä se tasoittuu!

Hienot tytöt maalissa!

Lähdettiin sitten Jannin maaliintulon jälkeen kiireesti laittamaan Allia kuntoon. Hyppäsin selkään ja kävin hiekkateillä kävelemässä ja ravailemassa. Sinänsä ikävästi osui maanantaina kengän tippuminen, kun eilen se joutui olemaan päivän sisällä ja vain hetken kävelemään pihassa nurmikkoa ympäri. Virtaa siis oli tammassa muttei onneksi jäykkyyttä tai muuta. Ravailun jälkeen siirryttiin verkkailemaan verkkakentälle. Tamma oli yllättävän kiva ratsastaa, mitä nyt välillä suuttui kun pyysin kannuksilla terävämmäksi tai jalka valahti liian taakse. Hypyt olivat aluksi jotain ihan kauheaa, mutta kohta onneksi saatiin edes pari hyvää pientä hyppyä, mihin tamma ei viitsinyt kuitenkaan yhtään nostaa kinttujaan ;)

"Hittoako tökit mua niillä kannuksilla..!" 







Tosi hyvillä mielin lähdettiin kohti lähtöaluetta. Sanoin ennen lähtöä äidille että pitää ratsastaa jokainen este, en saa yhtään tuudittautua siihen että se menisi kaiken helposti, vaikka se on mennyt kaiken superhyvin treeneissä. Kisatilanne on aina eri, vaikkei se käytännössä meidän kohdalla eroa mitenkään treenitilanteesta. Sitten ei muuta kun matkaan! Ensimmäiset kaksi estettä oli ihan fiaskoa. En saanut mitään rytmiä ja kakkoselle se meinasi kompastua kun tuli niin lähelle. Tuntuu ettei se oikein noista pikkutukeista välitä, heh.. Kolmoselle sain jo jotain pakkaa kasaan ja viidennellä esteellä huokaisin jo vähän helpotuksesta - nyt se alkaa sujumaan.

Huokaisu lieni tulleen liian ajoissa. Pitkän laukkapätkän jälkeen en ottanut tarpeeksi hyvin sitten kiinni enää kutoselle. Istuin vähän kehyesti, jalat irti ja ohjat roikkuen. Tähän vielä lisätään että olin lennättävinäni Allia isommin pikkutukista. Unohtui taas kerran että istun Allin enkä Pyryn selässä.. Tammahan ei mitään annan ilmaseksi, se pitää vielä loppuun asti tai käy juuri näin. Olin itse menossa, tamma heitti stopin ja siirtyi vaan hieman vasemmalle ja humps. Tulin jaloilleni alas. Että itseäni kismitti, miten tuollaisesta voi edes tippua! Argh, teki mieli repiä hiukset päästä ja huutaa itselleni mikä hiton idiootti olenkaan. Hevonen kirjaimellisesti palautti kuskin maanpinnalle ;)

Olisin halunnut jatkaa radan loppuun, mutta koska en saanut käytiin sitten minun jälkeisen ratsukon jälkeen hyppäämässä rata loppuun asti. Ennen kuin kukaan pätee mitään säännöistä, muistetaan että nämä olivat harjoituskilpailut ja koska tipuin jaloilleni paikallaan seisovan hevosen selästä eikä edes nilkkani nyrjähtänyt, olisi mielestäni ollut kiva saada hypätä rata loppuun "turvallisesti" kun jokaisella esteellä oli vielä estetuomari. No, ei ollut minun päätös ja käytiin sitten heti minun jälkeisen ratsukon jälkeen hyppäämässä. Äiti oli katsomassa tuon kieltoesteen ja siitä kaksi seuraavaa ja Pilvi ja Janni puolestaan katsoivat vedellä olevat esteet. Tulin ensin pelkästään tukki-alashyppy-tukki ja sen jälkeen pitkän suoran kautta loppuradan. Alli meni tosi hienosti koko lopun, alaskin hyppäsi oikein mahtavan loikan toisella kerralla. Eli kun kuski vaan ratsastaa loppuun asti niin kyllä se hevonenkin menee.. Kyllä silti pisti ärsyttämään!





Kyllä minua Allin radan jälkeen kovasti harmitti, mutta onneksi Molla-poni otti luokanvoiton niin pelasti ainakin hieman päivää! Kyllä tästä vielä Allinkin kanssa noustaan, nyt hieman lisää treeniä ja kisaviikolla sitten uusintayritys, jos sitten päästäisiin maaliin asti! Superheppoja kaikki on!

19. toukokuuta 2014

Treeniä huippu tammalla

Maastoesteitä, maastoesteitä!


Tuntuu että nyt on pystynyt tamman kanssa hieman huokaisemaan helpotuksesta. Pohjalliset toimii erinomaisesti ja tamma on liikkunut tosi hyvin nyt pidemmän aikaa. Tänään päätettiin ottaa sitten hieman maastoestetreeniä alunperäisen perus rataestetreenin sijaan. Ja tämä olikin oikein loistava päätös, sillä tamma oli ehdottoman super hieno!

Menin sillä ensimmäistä kertaa deltan kanssa, sillä maastossa pitää pystyä nopeasti pelaamaan ohjan kanssa. En ollut oikein tyytyväinen, joten pitää katsoa vielä pari kertaa ja sitten miettiä uutta kuolainta. Tamma kävi välillä alussa hieman villinä, mutta teki kyllä tehtävät ihan suht siististi. Paikat ajautui välillä hieman lähelle, mutta saatiin jo mukaan paljon myös rohkeampiakin hyppyjä. Ehkä se tästä pikku hiljaa. Ainut ongelma tuli kulma - alashyppy tehtävällä kun ratsastin sen liian rennosti, ohja hieman roikkuen ja tukematta esteelle. Kolmannella kerralla vasta itse tosissaan ratsastin ja sitten tehtävä menikin super hyvin! Pilvi oli jälleen kuvaamassa, kiitos tuhannesti!











Tämä pätkä jäi tuosta aikaisemmasta uupumaan, pahoittelut!

Eipä kauaa kuitenkaan iloittelua kestänyt! Illalla kävin hakemassa hevoset sisälle tarhasta ja äiti huomasi heti että siltä oli lohjennus aivan mielettömän iso (tai no, ei ihan mieletön mut kuitenkin aika iso) pala kaviosta ja kenkä ei meinannut sen takia enää pysyä jalassa. Otettiin tamma sitten sisälle ja sisälle tultaessa se kompastui kynnykseen ja se kenkä tippui. Saanen kysyä että mitä hittoa? Allilla on niiiin huono kavioaines että se lohkeilee jo kengät jalassa.. En tiedä enää mitä teen! Se syö tällä hetkellä kavioo vahvistavana biotiiniä, kalanmaksaöljyä ja msm. Lisäksi vesibootsit ja ulkoinen öljyäminen. Kaikki huuhaat ja vippaskonstit koitettu ja silti..! Onneksi Mollalle tulee huomenna kengittäjä niin koitan saada sitten jotain sönkötettyä englanniksi tuosta Allin koivesta.. Alkaa tuntumaan aivan toivottomalta!

Supertamma se on, vielä kun kengät pysyisivät jaloissa!

18. toukokuuta 2014

Surkeiden sattumusten Niinisalo

jälleen ne kulutetut kliseet: p*ska reissu, mutta tulipahan tehtyä

Pyryn fiilikset lauantain jälkeen. Suoritukset meni yhtä fiksusti kuin miltä hevonen näyttää!

Ennen kuin hyökkäämme minimaalisen Niinisalo postauksen kimppuun, haluan kiittää kaikkia 1000+ lukijaa! Aivan huikeaa että meitä on tämän pienoisen blogin äärellä jo näin iso määrä, ihan meinaa iso ihminen liikuttua! Jospa sitä vaikka jonkun spesiaali postauksen voisi tämän kunniaksi vääntää, mitäs tuumaatte?

Kuitenkin itse Niinisalon reissuun. Minun puolesta koko reissun olisi voinut yksinkertaisesti vain pyyhkiä pois koko kartalta, niin paljon se harmitti. Kaikki alkoi jo torstai illalla kun matkailuauto menikin yhtäkkiä rikki, mikä tarkoitti melkoisen paniikin omaista yösijan hakemista. Onneksi saimme Niinisalosta tutun tutulta matkailuauton (hienon semmoisen!) lainaan ja pystyimme hyvillä mielin starttaamaan perjantaina kohti Niksulaa. Tai no, mikä on hyvillä mielin. Nokka niksulaa kohti käännettiin heti äidin päästyä töistä 19.15 perjantai illalla. Jonkun aivojen oikosulun takia ajoimme harhaan (!! älkää kysykö, vuodesta -09 ajettu Niinisaloon ja 2012 vuoden jälkeen vielä 2-3 kertaa vuodessa.. miten voi ajaa harhaan!?) ja teimme näyttävän puolen tunnin lenkin. Kyllä minulla oli hermo kiehumispisteessä, voin sanoa!

Hevonen saatiin turvallisesti talliin ja itse päästiin muutaman korttipelin, kuulumisten vaihdon ja sänkyjen kokoamisen jälkeen nukkumaan. Herätys oli aamulla ja startti oli joskus 10.50 maissa. Fiilis aamusta loistava ja varma. Kouluverryttelyssä Pyry tuntui heti aluksi loistavalta, mutta viime treeneistä viisastuneena jatkoin verkkaamista. Kohta Pyry oli kammottava, mutta sen jälkeen.. Aivan uskomattoman hieno! Tein verkassa radanpätkiä (mm. väistöjä, keskiraveja, kolmikaarista laukassa jne) ja en IKINÄ ole saanut sitä kulkemaan noin tasapainoisena. Sanoinkin äidille että jos nyt ei herra saa hyviä prossia niin jossain on vika. Oli enää kaksi ratsukkoa ennen omaa starttia joten fiilis oli vähintään loistava!

Mutta niinpä niin. Radalla pyrin aloittamaan suorituksen mahd. nopeasti pillin vihellyksestä, sillä Pyry tuntui hyvältä. Kuitenkin kaikki hävisi heti ekassa pysähdyksessä: yhtäkkiä ei Pyry enää "malttanut" seistä vaan steppaili ja hyöri kuin hyrrä. Jokainen tehtävä saatiin rikottua, keskiravi, väistöt, kolmikaarinen, keskikäynti... Muutama onnellinen seiska löytyi paperista kun yksi voltti meni hyvin. Jokaisen rikon jälkeen yritin vain hymyillä ja tehdä tarkat tiet ja ratsastaa täsmällisesti, eipä tuntunut auttavan mikään! Kyllä, radan jälkeen harmitti ja itketti ja kiukutti. Miksi se juuri nyt kitsahti, eikä esimerkiksi hetkeä ennen verkassa, argh! Tehtiin ennätys huonoimmissa prosenteissa ikinä (Pyryn kanssa) saaden raavittua kasaan käsittämättömän järjettömän huonot 54,8%. Hyi kun hävettää edelleen.. Molemmilta tuomareilta silti kehuja, näyttävä ja kivanoloinen hevonen, tänään ei valitettavasti tasapainoinen. True!




Mentiin pikaisesti hokittamaan ja laittamaan estevarusteet ja ei kun verkkaan. Nopeasti muutama laukan nosto ja ei kun verkkahyppyjä alle. Pyry oli tosi kuuman oloinen, mutta hyppäsi tarkasti. Hyvällä fiiliksillä radalle! Ei meinattu päästä liikkeelle kun Pyry jäi pomppimaan paikoilleen, mutta kun aloitettiin, kaikki meni tosi hienosti! Ratsastin itse todella tarkasti, esimerkiksi 3-4 linja (okseri-pystypysty sarja) tosi huolella ja Pyry hyppäsi maltillisesti vaikka väleissä otti kipinää. Mutta sitten taas!! Voi jumantsuikka sentään hei.. En nähnyt oikein mitään paikkaa viidennelle esteelle ja ratkaisin tilanteen tuuppaamalla hulluna eteen ja heittämällä ohjat kädestä. Ei elämä! Leväytettiin esteen läpi ja seuraava pysty rämmittiin tyylillä yli. Siitä seuraava pysty meni vielä ihan hämärän peitossa ja otettiin sitten siitäkin puomi.. Kaksi viimeistä taas nätisti, vaikka hieman lähelle nyppien. Jos ei kouluradan jälkeen, niin nyt kyllä pettymys oli mieletön!






Heppa takaisin tallille ja siellä se pääsikin loppupäiväksi tarhaan. Itse syömään ja hengailemaan muuten vaan. Jossain vaiheessa käytiin kävelemässä maastorata ja siitä teinkin walkthroughtin, minkä löytää tästä klikkaamalla. En pitänyt rataa vaikeana, se tuntui loogiselta ja ihan helpolta meille. Ja kun lähdettiin tyytyväisenä sunnuntain radalle jumbosijalta, ei odotukset tarvitse ollakkaan kovin korkealla!

Sunnuntai valkeni ja kiire ei ollut mihinkään. Siinä katsottiin vaativaa ja helppoa ennen kuin kipiteltiin tallille. Letitin ja varustin Pyryn ja itseni rauhassa ja sen jälkeen lähdettiin taapertamaan kisa-alueelle. Olin tällä kertaa hyvässä ajassa, en edes liian aikaisin tai myöhään! kerrankin.. Verkassa Pyry innostui ja hyppäsi kaiken tosi upeasti! Itse rata näkyy kypäräkamera videossa, mikä löytyy tuosta alhaalta. Radalla Pyry oli hieman liiankin innoissaan ja jouduin tosissani pidättelemään sitä ettei oltaisi menty vielä kovempaa. Itsellä ei ollut kelloa ja olen nyt treenannut täysin avoimen helpon temmossa, joten tuttarin vauhdin löytäminen oli vaikeaa! Nollilla vauhdikkasti kuitenkin päästiin maaliin ja no.. Kivaa oli molemmilla, ihana että hevonen jaksaa olla noin innoissaan! Jotenkin huomasin loppua kohden ohjien valahtelevan sormien välistä, mutta olin asialle niin välinpitämätön etten jaksanut tehdä sille mitään, huppista!





No, tavoite tavallaan saavutettiin, homma oli helppoa ja tiedetään varmasti että seuraava luokka on avoin helppo. Reissusta jäi vähän pettynyt fiilis, mutta ensi kerralla sitten taas paremmalla tuurilla ja taidolla! Huomenna Pyry saa palautua (tarvitseeko se vauhtimopo sellaista muka?!) ja käydään Lehmän kanssa hyppäämässä keskustassa. Keskiviikkona starttaan molempien tammojen kanssa Ypäjän keskiviikkomaastoestekisoissa, jee!

Siihen asti, kuulumisiin!

17. toukokuuta 2014

Niinisalon sh helpon walkthrough

Radan pituus 1300 m, ihanneaika 2 min 53 sek

nro 1 Risu

nro 2 Vartioasema

nro 3 Kuusipysty

nro 4 Rantaravintola

pakollinen portti

nro 5 Esterin koivut

nro 6 Tykkilaatikot

nro 7 Urut

nro 8 Mummon mökki

nro 9 Ukin mökki

nro 10 Juoksuhauta

nro 11 Rakovalkea

nro 12 Kulma

nro 13 Metkanmutkat A B

nro 14 Nuolenkärki

nro 15 Laavu