Uusia kuvakulmia

Keskiviikkomaastoestekilpailut 21.5.2014

Facebookissa seuraavat saivatkin jo tämän kuvan nähdä, mistä voi siis päätellä ettei mennyt ison mustavalkoisen kanssa ihan putkeen tuo harjoittelu. Ärsyttää, koska moka oli täysin minun ja kirjaimellisesti ansatsin tuon maakosketuksen.. No, ei anneta tämän pilata suunnitelmia, vaan pitäydytään edelleen niissä ja toivotaan että kisaviikolla kuski pysyy satulassa maaliin asti ;)

Kilpailut alkoivat klo 16 maastoradan näytöllä. Rata ei ollut pitkä, 900 metrinen ja ihanneaika oli 2.15. Kilpailukäytiin ihanneaikakilpailuna, eli lähimmäs ihanneaikaa osunut oli voittaja. Tällä matkalla tempo oli siis 400m/min, joka on noin harrasteen tempoa. Mollalle tämä oli oikein hyvä tempo, sai mennä omaa tahtiaan ja Allin kanssa sitten oli tarkoituis hieman enempi vilkuilla kellon suuntaan.

Mollan startti oli klo 17.10 ja Allin vasta klo 18.44. Heti radan kävelyn jälkeen kiipesin Molla-ponin kyytiin ja menin verkkailemaan. Molla oli niin innoissaan ja kuskilla oli tosi hauskaa kyydissä. Tämmöiset kisat on Mollalle juuri loistavia, sillä kun ei enää mitenkään kisatreenata ja tämä oli vain hauskaa menemistä esteeltä toiselle. Saatiin verkkailla ihan rauhassa ja ottaa myös muutama laukkaspurtti. Äiti sai verkasta pari pientä videopätkään kun Molla fiiliksissä pomppii verkkaesteitä!

Radallekin lähdettiin tosi kivalla fiiliksellä. Vanha neiti tiesi mikä on meno ja mitä tehdään ja oli niin skarppina heti lähtölinjalla! Hieman oli muutama paikka lähellä, mutta hyvin poni meni niistäkin, alashyppy oli tosi makee ja veteen mentiin helposti, vaikka ravissa mentiinkin. Viimeiselle tukille se löysi jotain jännää (niin kuin muuten moni muukin lähti siitä helposti vasemmalta ohi), mutta onneksi oli ohjat ja mieli sen verran kasassa että yli mentiin! Kelloa kun vilkaisin maalissa se näytti 0.01, eli maaliin tultiin ajassa 2.15, huippu poni! Tämä myös tarkoitti sitä että sijoituksemme oli sinivalkoinen, on se sellainen ruusukehai ;)

Oma pieni rusettikone ♥

Mollasta ei ole valitettavasti muita kuvia, kun Pilvi pääsi töistä vasta viideltä. Radan jälkeen Molla sai kävellä hyvän tovin, samalla kun annoin kellon Jannille ja äiti ja Virpi vielä sääsivät Jannin ratsun, Natalian, tavaroita. Vietiin Molla koppiin ja käytiin katsomassa Jannin verkka ja rata. Janni meni siis äitinsä ravurilla ja ihan pakko vielä hehkuttaa täälläkin miten hirmu hyvälaukkainen hevonen oli kyseessä! Onhan Nataliaa sinänsä paljon ratsastettu, mutta nyt hiljattain vasta enemmän ja sen laukka oli todella tasapainoista ja se sulautui tosi hyvin muiden ratsujen joukkoon eikä näyttänyt yhtään niin ravurilta kun kuvittelin ;) Esteetkin se hyppäsi koko sydämensä kanssa, ei ehkä tyylipuhtaasti, mutta pirun ketterästi ja selkeästi nauttien siitäkin hommasta. Jospa tuosta sitten tehdään Jannille seuraava kenttämopo, mitähän Jannin äiti siitä sanoisi! Siellä se Janni sitten paineli maaston, valitettavasti kuitenkin saaden kolme kieltoa, ekalle, alashypylle ja vikalle. Ei muuta kun lisää treeniä niin siitä se tasoittuu!

Hienot tytöt maalissa!

Lähdettiin sitten Jannin maaliintulon jälkeen kiireesti laittamaan Allia kuntoon. Hyppäsin selkään ja kävin hiekkateillä kävelemässä ja ravailemassa. Sinänsä ikävästi osui maanantaina kengän tippuminen, kun eilen se joutui olemaan päivän sisällä ja vain hetken kävelemään pihassa nurmikkoa ympäri. Virtaa siis oli tammassa muttei onneksi jäykkyyttä tai muuta. Ravailun jälkeen siirryttiin verkkailemaan verkkakentälle. Tamma oli yllättävän kiva ratsastaa, mitä nyt välillä suuttui kun pyysin kannuksilla terävämmäksi tai jalka valahti liian taakse. Hypyt olivat aluksi jotain ihan kauheaa, mutta kohta onneksi saatiin edes pari hyvää pientä hyppyä, mihin tamma ei viitsinyt kuitenkaan yhtään nostaa kinttujaan ;)

"Hittoako tökit mua niillä kannuksilla..!" 

Tosi hyvillä mielin lähdettiin kohti lähtöaluetta. Sanoin ennen lähtöä äidille että pitää ratsastaa jokainen este, en saa yhtään tuudittautua siihen että se menisi kaiken helposti, vaikka se on mennyt kaiken superhyvin treeneissä. Kisatilanne on aina eri, vaikkei se käytännössä meidän kohdalla eroa mitenkään treenitilanteesta. Sitten ei muuta kun matkaan! Ensimmäiset kaksi estettä oli ihan fiaskoa. En saanut mitään rytmiä ja kakkoselle se meinasi kompastua kun tuli niin lähelle. Tuntuu ettei se oikein noista pikkutukeista välitä, heh.. Kolmoselle sain jo jotain pakkaa kasaan ja viidennellä esteellä huokaisin jo vähän helpotuksesta - nyt se alkaa sujumaan.

Huokaisu lieni tulleen liian ajoissa. Pitkän laukkapätkän jälkeen en ottanut tarpeeksi hyvin sitten kiinni enää kutoselle. Istuin vähän kehyesti, jalat irti ja ohjat roikkuen. Tähän vielä lisätään että olin lennättävinäni Allia isommin pikkutukista. Unohtui taas kerran että istun Allin enkä Pyryn selässä.. Tammahan ei mitään annan ilmaseksi, se pitää vielä loppuun asti tai käy juuri näin. Olin itse menossa, tamma heitti stopin ja siirtyi vaan hieman vasemmalle ja humps. Tulin jaloilleni alas. Että itseäni kismitti, miten tuollaisesta voi edes tippua! Argh, teki mieli repiä hiukset päästä ja huutaa itselleni mikä hiton idiootti olenkaan. Hevonen kirjaimellisesti palautti kuskin maanpinnalle ;)

Olisin halunnut jatkaa radan loppuun, mutta koska en saanut käytiin sitten minun jälkeisen ratsukon jälkeen hyppäämässä rata loppuun asti. Ennen kuin kukaan pätee mitään säännöistä, muistetaan että nämä olivat harjoituskilpailut ja koska tipuin jaloilleni paikallaan seisovan hevosen selästä eikä edes nilkkani nyrjähtänyt, olisi mielestäni ollut kiva saada hypätä rata loppuun "turvallisesti" kun jokaisella esteellä oli vielä estetuomari. No, ei ollut minun päätös ja käytiin sitten heti minun jälkeisen ratsukon jälkeen hyppäämässä. Äiti oli katsomassa tuon kieltoesteen ja siitä kaksi seuraavaa ja Pilvi ja Janni puolestaan katsoivat vedellä olevat esteet. Tulin ensin pelkästään tukki-alashyppy-tukki ja sen jälkeen pitkän suoran kautta loppuradan. Alli meni tosi hienosti koko lopun, alaskin hyppäsi oikein mahtavan loikan toisella kerralla. Eli kun kuski vaan ratsastaa loppuun asti niin kyllä se hevonenkin menee.. Kyllä silti pisti ärsyttämään!

Kyllä minua Allin radan jälkeen kovasti harmitti, mutta onneksi Molla-poni otti luokanvoiton niin pelasti ainakin hieman päivää! Kyllä tästä vielä Allinkin kanssa noustaan, nyt hieman lisää treeniä ja kisaviikolla sitten uusintayritys, jos sitten päästäisiin maaliin asti! Superheppoja kaikki on!