30. kesäkuuta 2014

Urjalalaiset Kummastujaiset

Eli sh-kummajaiset 2014!


Viimeksi käytiin Urjalassa Kummajaisissa vuonna 2012. Silloin otettiin Pyryn kanssa ensimmäinen aluesijoitus ikinä - voitettiin prix the Agrimarket 90 cm. Sen jälkeen ei ollut tarkoitus herran kanssa esteitä käydä hyppäämässä siellä, mutta koska itsellä on ollut epävarmuutta enemmän kuin laki sallii, näin nämä kisat loistavana mahdollisuutena hakea pienistä luokista varmuus takaisin. Lisäksi herra on nyt tuntunut niin tasaiselta ja varmalta koulupuolella, että uskalsin jopa ilmoittautua aluekoululuokkaan. Näin jälkeen päin se tuntui taas huonolta idealta..

Meidän Kummajais-kiertue alkoi siis lauantaina kouluratsastuksen merkeissä. Halusin tällä kertaa hieman erilaista kampausta Pyrylle ja tein sille pitkästä aikaa verkkoletin. Että herran harja hienosti hulmusi ja sai paljon kehuja! Oma pieni tukkajumala.. Oltiin hyvissä ajoin paikalla, mukana oli äiti ja hevosenhoitaja-Aliisa. Pyry oli puunattu valmiiksi, itsellä oli nuttura kireällä ja todella hyvä fiilis. Ei muuta kun heppa kuntoon ja verkan puolelle!

Lauantain kuvista suuri kiitos Mirella Ruotsalainen / Hertjekker.net




Verkassa Pyry tuntui ihan ookoolta. Ei niin hyvältä kun mitä ollaan kotona menty, muttei aivan huonoltakaan. Kokoajan meni paremmin. Vastalaukat ei verkassa kuitenkaan pyörinyt ja ravikin oli kokoajan hieman epätasaista. Siirtymisissä jäätiin pohkeen taakse ja en vaan saanut siitä kaikkea irti. En myöskään uskaltanut alkaa prässäämään sitä liikaa verkassa, koska silloin se hermostuu vain enemmän..

Saatiinkin pian jo mennä pienelle odotusalueelle. Pyry alkoi tuntumaan jo hyvältä ja itselle tuli huimasti parempi fiilis, sellainen huojentunut "tänään mä pokaan rusetin" -fiilis. kunnes. Vilkaisin nopeasti radalla menevää ratsukkoa ja koko rata näytti ihan heprealta. Yritin päästä kärryille missä se menee ja en edes tiennyt oliko hän jo aloittanut, mutta itselle iski kauhu - en - muista - rataa!! Onneksi äidillä oli tabletti kädessä ja syöksyi sitten antamaan sen minulle ja tarkistin nopeasti. Kyllä, osasin radan ja muistin oikein. Sydän kuitenkin löi sataa ja itse jännityin tästä täysin. Mitä siis voimme odottaa hevosen tekevän?

Minun paniikkini takia hävitin fiiliksen minkä olin juuri ehtinyt saamaan. Huojentunut ja rentofiilis olikin taas hätäinen ja äkkiä pois radalta. Eli rata oli kiireinen ja huolimaton. Ja mitähän tälläisessä Helppo B-tasoisessa radassa vaaditaan? Täsmälliset tiet ja tasainen rytmi läpi radan. Se kaikki oli todellakin kadoksissa ja plakkarissa taas hiton hyvä tulos; 55,5%. Voi multihuipentuma kun heppa on ollu huikee kotona ja sitten menen TAAS munaamaan sen fiiliksen kisoissa. argh!







Jos jotain positiivistä tuosta radasta voi hakea niin saatiin laukasta pääsääntöisesti parempia pisteitä kun ravista! Tämä on huima edistys jo meille! Nyt vaan taas vältetään noita viime hetken hätätilanteita jos keskittyminen olisi sitten maltillisempaa ja saataisiin pikku hiljaa prosentteja nostettua ;) No, muuten pettymys olikin suuri ja tulos puolen välin negatiivisemmalla puolella..

Sunnuntaina startattiin kotoa vasta 11 aikaan, eli saatiin nukkua jo hieman pidempään! Mentiin miniluokat 85 ja 95 cm. Ensimmäisessä luokassa oltiin vasta 43 lähtijöitä ja vaikka kukkuiltiin paikalla ennen hevosen kuntoonlaittoa tovi, oli herra turhan aikaisin jo valmiina. Tuntui että luokka kesti ikuisuuden. Rata oli pitkä ja ihmeellinen, kävellessä jo tiesin etten tule sitä muistamaan.. Verkkasin liian aikaisin ja taas tuli liikaa seisomista. Tuntui että peräjälkeen siellä tehtiin 0-0 ratoja ja kokoajan oli vielä 10 ennen meidän vuoroa!

Sitten ei muuta kun radalle. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä ekaan luokkaan tarvittu hieman parempi verkka, nyt se oli vähän liian aikaisin ja sitten lopulta liian vähän. Koko rata oli kovin  tasapainoton. Jo ekalle ratsastin niiiiin päin hanuria kun olla jo voi. Taas sellainen aivot narikkaan ratsastus. Kakkosokserilla Pyry kyttäsi toimihenkilöä joka oli nostamassa juuri sen esteen johdetta. Yli kuitenkin mentiin. Esteet oli Pyrylle kuitenkin niin pieniä että tyyliin se astui yli. Jo kakkosen jälkeen unohdin että kolmonen oli tuossa vieressä ja käänsin liian aikaisin. 3-4 välissä sohlasin vähän lisää. Sen jälkeen taas unohdin että vitonen on tuossa vieressä ja jouduin tekemään järjettömän mutkan. Voin sanoa että heppa pelasti!

Uusintaan päästiin ja siinä sitten ratsastin hieman tempoa lisäten ja kaarteita pienentäen. Ja mitä ihmettä, otin PUOMIN alas! Ihan mini pystyn, hyppy tuli hyvään paikkaan mutta hieman löysästi ja hipaisusta puomi alas. Voi pöh, 1. sija vaihtui niin nopeasti 19. sijaan! Videota katsoessa hieman nauratti kun Pyry vain astui esteitä yli, on se hassu mies!

Sunnuntain kuvista kiitos Lotta H / Kuvagalleria Haituva



huomatkaa videolla asiantuntevat taustajoukot! Kummisetä ♥

Luokka loppui pian meidän jälkeen ja kävin kävelemässä 95 cm radan. Rata oli yhtä ihmeellinen kuin edeltäjänsäkin, tällä kertaa hieman loogisempi. Uusinta olikin pelkkää pientä kurvia.. Tällä kertaa verkkasin hieman paremmin ja tajusin että samalla tavalla se olisi pitänyt verkata jo lauantain koululuokkaan. Meni muuten niiiin nättiä vastalaukkaakin! Hypyt oli verkassa ihan ookoo ja radalle lähdettiin melko pienellä verkkahyppymäärällä. Itseasiassa piti juuri hypätä viimeisen kerran okseri kun kuulutettiin radalle, mutta ohjasin Pyryn niin reunaan että juostiin kirjaimellisesti ohi. Alkoi hulluna naurattamaan koko kommellus!

Mielestäni tämän luokan rata oli jo kokonaisuudessa parempi. Oikea ohja oli paremmin kädessä, laukka enemmän alla. Neloselle ratsastin paineella ja sitten tajusin ettei käy ja otin kiinni ja hyppy oli ihan omituinen. Vitoselle tultiin vähän tasapainottomasti ja heppa oli ihan kokonaan pois kaikilta avuilta. Ennen kutosta sain tilannetta haltuun ja loppurata ja etenkin uusinta oli hyvä! Uusinnassa hieman varmistelin liikaa, halusin olla erityisen tarkka ettei puomit tule alas ja sen takia hieman aika kärsi. Tässä vaiheessa se kuitenkin riitti luokan johtoon!




Lopulta yksi ratsastaja - tievalinnoistani rohkaistuneena ;) - sai hieman sujuvamman uusinnan ja meni meidän ohi. Kuitenkin oltiin sitten lopulta toisia ja hieno heppa oli! Tämä oli juuri se mitä tultiin hakemaan, varmuutta takaisin ja nyt kun huomasin että sujuu nämä näin helposti, voidaan taas jatkaa siihen mihin jäätiin. Itse en epäröinyt nyt yhtään niin paljon kun aikaisemmin ja molemmilla oli radalla kivaa, mikä on pääasia!

Näillä hyvillä fiiliksillä kohti ensi viikonlopun kisoja!
siellä starttaa Alligaattori ja kaksi tyyliarvostelu luokkaa iik!

26. kesäkuuta 2014

Hyvänmielen hyppytreenit

kera mustavalkoisen neiti Lehmän!


Huisin hyvä fiilis jälleen! Minulla on nyt pari extravapaata tällä viikolla ja päätin käyttää ne hyvin. Aamulla äiti tuli käymään luonani kun siivoilin kämppää ja siivottiin se yhdessä loppuun. Siitä kaupan kautta Ypäjälle, mistä lähdettiin sitten ajamaan keskustaan. Pidin Aliisalle ja Jannille pientä tuntia esteillä ja hienosti menivät molemmat tytöt. Hienot hepat ja tytöt iisot taputukset! Tämän jälkeen taas kotiin ja hevosille ruokaa nenän eteen.

Itsekin söin ähkyyn saakka itseni ja sen jälkeen lähdettiin Allin kanssa hyppäämään. Pyry menee viikonloppuna kisoissa, - lauantaina koulua KN Specialin ja sunnuntaina mennään hakemaan varmuutta miniluokista 85 cm ja 95 cm - joten sen kanssa en halunnut lähteä keskustaan asti. Neiti Lehmän kanssa oli kuitenkin tarkoitus treenata rataesteitä ja oli kyllä aivan huipputreeni!

Ensimmäisen pulman tapasin heti keskustaan päästyä. Minä perhana unohdin kokonaan martingaalin kotiin! Onneksi tamma ei sitä aivan välttämättä tarvitse ja treeni onnistui ilmankin. Koska tabletista oli akku lopussa, otettiin videota ainoastaan radasta. Verkassa tamma tuntui jo kuitenkin tosi hyvältä ja koitin jo alusta asti hypyissä pitää vaan käden vakaana ja ratsastaa jalasta eteen. Oli huippu tunne kun tuntui ihan kuinka palasia olisi loksahdellut kohdalle!

Verkassa hyppäsin ensin muutamia kertoja kavaletit ja sitten 4-askeleen linjaa. Tämän jälkeen mustaa sarjaa jonka väli oli 12 metriä. Tavallaan aika surullista että tähän väliin meille tuli SUJUVA yksi askel. Toinen sarja otettiin myös verkkaan mutta tamma jotenkin pelkäsi koko sarjaa ja kielsi muutamaan kertaan a-osalle. Tehtiin tästäkin pysty-pysty sarja ja sitten homma meni hyvin. Tässä sarjassa väli oli 8 metriä ja se jäi todella ahtaaksi. Minkäs sille voi että on vetävä laukka ;) Viimeinen verkkahyppy oli okserille kun koitettiin ettei sarjan ongelma ole vain okseri. Mutta ei ollut, okseri ylittyi oikein mallikelpoisesti. Ja ei muuta kun radalle!

Rata näkyykin alla olevalla videolla kokonaan. Koska nämä olivat hyvänmielen treenit, esteetkin olivat meille juuri sopivalla korkeudella 80-95 cm. Ensimmäiselle sarjalle tein tyhmän pidätteen taas. Juuri se mistä pitää päästä eroon.Sitten kaikki meni kohtuullisen hyvin aina mustalle sarjalle saakka ja sen yli. Porttipystylle tein taas pidätteen ja sen jälkeen Alli oli hieman etumatala ja viimeinen linja räpellettiin yli. Pienen kävelytauon jälkeen piti tulla mustasta sarjasta alkaen loppu uudestaan, mutta en saanut enää sitä sarjaa onnistumaan vaan tultiin se kokoajan puolellatoista askeleella! Päätin toisen yrittämän jälkeen jatkaa loppuun ja kun tosissani ratsastin ja vaikutin jalalla viimeiseen asti tamma oli huippu!

Lopuksi hypättiin vielä sarja pari kertaa ja meni super hyvin. Tämä ei tietenkään tallentunut kuitenkaan videolle ;)


Aivan huippu huippu fiilis!
nyt toivotaan että tästä on vain suunta ylöspäin!

22. kesäkuuta 2014

Maastoestetreeniä Niinisalossa

Kaksi mahtavaa hevosta ja yksi hyvä kuski + loistava valmentaja = mahtava treeni!


Koska en jaksanut lähteä viettämään juhannusta massatapahtumiin, pakkasin Pyryn ja Allin koppiin ja lähdettiin äidin ja Pilvin kanssa kohti Niinisaloa. Ei olla ikinä aikaisemmin käyty Niksulassa treenaamassa, vaan menty siellä vain kisoissa. Nyt kuitenkin oli kevään jäljiltä tiedossa että Niinisalon avoimessa helpossa on veteen hyppy, joten halusin ottaa varman päälle Pyryn kanssa ja saada selville onko veteen hyppäämisessä vielä jotain ongelmia.

Niinpä auton nokka kääntyi kello 12 kohti Niinisaloa ja Heikki Anttisen valmennuksia. Matka sujui kepeästi, kerran pysähdyttiin ostamaan jätskit ja nostamaan valmennusrahat. Pienen eksymisen - kyllä, taas ajettiin harhaan, miten voi olla mahdollista!! :D - jälkeen selvittiin perille melko hyvissä ajoin. Vastassa Hessu olikin jo ja pikaisen vessareissun jälkeen pistettiin hevoset valmiiksi.

Hessu kyseli tasoja ja hevosista muutenkin. Pyryn kanssa hypättiin siis avoimen helpon rata ja Allin kanssa otetaan heinäkuun Niksulan kisoissa harraste, joten mentiin harrasteen rata. Otin ensimmäisenä Pyryn, koska ratsastuksen jälkeen se on yleensä helpompi pidellä. Äitin oli tarkoitus kuvata tabletilla, mutta koska alkoi hieman satamaan tabletti sanoi itsensä irti ja Pyrystä ei tullut videota kuin yksi pätkä. Lisäksi olin unohtanut ladata kypäräkameran, eli sekin oli alkuun turhaan päässä, argh!

Verkkailin ensin Pyryn ravissa ja laukassa jonka jälkeen tultiin muutama harraste- ja tutustumisluokan tasoinen este. Tässä Hessu katsoi Pyryn suoruuden lähestymisessä, hypyn aikana ja esteen jälkeen. En ole ikinä huomannut että kukaan olisi katsonut (tai jos on katsonut ei ole sanonut) hypyn suoruutta noin tarkasti ja heti ensimmäisellä pienellä harrasteen mökillä Hessu huomasi ongelman. Pyry on lähestyessään vinossa vasemmalle, mutta suoristuu hypyssä ja on sen jälkeen suora. Lähestyessä pitää siis kiinnittää huomiota ehdottomasti oikeaan ohjaan. Ja kun otin oikean ohjan käteen, ei tullut enää yhtäkään huonoa hyppyä, vaan kaikki lähetymiset, ponnistuspaikat, rytmi, tasapaino.. kaikki tulivat kuin itsestään!



oikea ohja mukana, kuski ei..!

Verkkahyppyjen jälkeen lähdettiin kiertämään helpon rataa. Hypättiin siis kaikki radalla olevat esteet ja tehtävät. Ensimmäinen stoppi tulikin jo esteelle numero 2. Se oli massiivinen koivutukki, muttei kuitenkaan mitenkään erikoinen. Itse jäin vain hieman pohkeet irti tuijottamaan tuota massiivisen näköistä viritystä ja Pyryhän ei ilmaiseksi mene mistään yli. Toisella kerralla oli pohkeet kiinni ja kevyesti ylikin mentiin. Seuraava stoppi tuli banketti - renkaat esteelle, missä itse olin hereillä mutta Pyry yksinkertaisesti pelkäsi renkaita. Uskomatonta että viime vuonna mentiin kyllä kisoissa kaikki kyselemättä yli ;) Toisella yrittämällä jälleen kaikki oikein mallikelpoisesti.

Tästä jatkettiin rataa ja kaikki sujui kun vettä vaan. Pyry ei katsellut mitään uusia värikkäitäkään esteitä. Sain sen kuitenkin pysähtymään (mitä ihmeen stoppeja nyt kokoajan pitää ottaa :D) kulmalle, mihin jäädyin itse ihan täysin. Niksulan kulma on omaan silmään tosi iso varsinkin Pyryn kanssa ja jätin sen taas ihan yksin ja annoin sen valua vain siitä ohi. Seuraavalla kerralla superhienosti ja sitten se tökkäsikin heti penkeille kun pelkäsi niitä. Tämäkin ylitettiin toisella yrittämällä.

Sitten tulikin vesi ja sen jälkeen kolme tukkia: yksi vesirajalla, yksi ylämäen päällä ja kolmas linjana (kolme laukkaa) toisesta tukista. Odotin järjettömän kovaa taistelua veteen hypystä ja kuinka siinä sitten kävikään?


Niinpä niin, se meni sinne kerrasta! Tuo tukkitehtävä on melko raskas ja viimeisen linjan väliin piti tosissaan olla menossa kokoajan ajatuksella eteenpäin että saatiin kolme askelta venymään siihen. Mutta uskomattoman hienosti herra senkin vetäisi! Loppu esteet eivät tuottaneet mitään ongelmia ja fiilis olikin treenin jälkeen mahtava! Nyt on kaikki esteet katsottu läpi ja periaatteessa ei pitäisi kisoissa olla ongelmia kun tietää miten ja missä pitää tehdä mitäkin.

Pyry sai todella paljon kehuja. Sillä on hyvät liikkeet ja se tekee mielellään. Hessu sanoi niin ihanasti kun kerroin että oma itsevarmuuteni on ihan romahtanut erinäisten nettianonyymien toimesta. "Ensinnäkin sinä osaat ratsastaa. Toiseksi te olette Pyryn kanssa aivan loistava pari. Se tykkää selvästi tehdä töitä kanssasi." Ette voi uskoakkaan miten tuollaiset sanat saavat luottamuksen nousemaan omaan tekemiseen. Ja koko treeni meni super hyvin vain yhdellä pienellä korjauksella! Aivan uskomatonta että niin pieni asia voi vaikuttaa noin suuresti menoon... 







Kun olin taputtanut Pyryn puhki, siirryin neiti Lehmän selkään. Tamma tuntui olevan innoissaan, muttei käynyt kuitenkaan yhtään kuumana. Tehtiin samanlainen alkuverkka, ravailin ja laukkailin omatoimisesti. Sen jälkeen piti tulla yksi harrasteen pikkueste ja Hessun piti taas katsoa suoruutta. Tultiin hiljaa ja rytmittömästi ja Lehmä teki ihan ihme hypyn ja onnistuin jotenkin irrtoittamaan jalustimen. Hävetti ja harmitti heti alkuun, miten tuollaisen mokan voi tehdä! haha. Ei kun jalustin takaisin satulaan kiinni ja uusi yritys, hieman reippaammassa temmossa. Oikealta lähestyessä olikin sitten huomattavasti parempi!

Hessu sanoi ettei ikinä varmaan ole nähnyt näin suoraa hevosta. Alli on täysin suora niin lähestyessä, hypyssä kuin hypyn jälkeen. Lähdettiin heti tämän jälkeen kiertämään harrasteen rataa. Se mitä minun piti tehdä oli vain istua. Siis ei tehdä yhtään mitään! Heikin sanoin minulla on jo niin kokenut hevonen että se mitä minun pitää tehdä olla vain kyydissä suoranaisesti tekemättä mitään. Oli oikeasti vielä vaikeampaa vain olla ja pitää tuki ja pohje lähellä kuin  vaikuttaa jotenkin muuten hevoseen. Ja vaikka kuinka jännitin että se pelkää vaikka ja mitä, mutta ei, tamma oli kuin vanha tekijä. 

Allista oli vähemmän kuvia ja muutamia videoklippejä, joten nyt nauttimaan! :)






Allikin sai huimasti kehuja. Hessu sanoi että Alli tulee takuulla pärjäämään myös kouluosuudella, sillä on luonnostaan lennokas hieno ravi ja laukka. Käyntikin on hyvä. Lisäksi se hyppää hyvällä tekniikalla ja sillä on kapasiteettiä vaikka kuinka pitkälle. Kuten myös Pyryn kapasiteetti on uskomaton, sille ei avoimen helpon esteet tee edes vaikeeta Hessun mukaan. Pyrykin sai liikkeistään kehuja ;)

Reissu oli siis kerrassaan mahtava ja en kadu sitä yhtään. Oma varmuuteni ratsastajana, hevosenomistajana ja kilpailijana nousi huimasti. Tuntui myös että ne kadonneet palaset tulivat hieman takaisin, joten ehkä tästä on siis suunta vain ylöspäin!

21. kesäkuuta 2014

Miksi me käytiin tauolla?

Ja mitä sen aikana tapahtui?


Jo aikaa ennen Finnderbyä oma esteratsastus tuntui alavireiseltä. Mikään ei tullut onnistuakseen ja kerta toisen jälkeen tein samoja mokia. Se söi itseluottamusta niin minulta kuin hevoselta. Satuin lukemaan vielä erään sivuston kommentteja siitä miten yksinkertaisesti vain en osaa ratsastaa ja on tuhlausta kun kisaan itse Pyryllä enkä tarjoa sitä ammattilaisille. Halusin tosissani näyttää derbyissä että meistä on johonkin. Ja silti onnistuin senkin mokaamaan näyttävästi ja derbyjen jälkeen sain jälleen kuulla miten hevonen minut aina pelastaa ja ratsastan surkeasti. Se oli siinä, en jaksanut enää vaan halusin tauolle. Kaikesta netin roskasta, myös tässä tapauksessa blogista. Ja olen tosi tyytyväinen että pidin edes tämän pienen breikin jonka aikana en joutunut kertaakaan miettimään mitä kuka sanoo ja mistä.

Finnderbyt ei tosiaan mennyt meidän kohdalla ihan putkeen. Fiilis oli aamulla hyvä ja verkassakin Pyry tuntui kivalta. Radallekin menin vielä hymyssä suin. Ensimmäiselle nypin, toiselle vähän lähelle. Kolmas ookoo ja 4 ihan järjetön nyppiminen. En saanut mitään järkevää tietä, joten kiersin ihme reittiä ja seuraavalle okserille otin puomin. Silloin ajattelin että perhana, otetaan edes aikaa kiinni, pistin sporrat kylkiin ja mentiin. Unohtui vain se ratsastaminen siinä samassa. Sarjalle tultiin liian kovaa ja sen jälkeen en saanut käännettyä mistä piti vaan kierrettiin puoli derbyä. Ja viimeisen okserin sekaan läväytettiin kokonaan. Radalta tullessa ei enää hymyilyttänyt. 




No. Siinä se. Pahamaineinen derby joka meni niin surkeasti että hävettää. Vietettiin kuitenkin huippuviikonloppua vielä derbyissä, tai siis piti viettää mutta kävi kaikkea ikävää kavereille mikä latisti aika paljon tunnelmaa. Rahapussi keveni myös kummasti kun menin ostamaan - TAAS - lisää satulahuopia. Kolme uutta huopaa, Allille lilat kenttäputsit ja Pyrylle uudet siniset. Lisäksi kaikkea muuta pientä kuten saapassukkia sun muuta. Huh, ei osaa kukkaroaan enää pitää kiinni! Mutta hei, oli täysin ohittamattomat tarjoukset, ei niitä yksinkertaisesti voinut olla ostamatta!

huovat numerolta 63-65 tai jotain sinne päin ;)

Derbyjen jälkeen jäin aamuvuoroon. Koska Allilla oli edelleen vähän niin ja näin kenkien kanssa en halunnut riskeerata ja kisaviikot oli sen suhteen peruttu. Intoa ei ollut myöskään Pyryn kanssa lähteä hyppäämään, joten oli täysin kisaton viikonloppu! Viikon painoin itse hommia ja viikonloppuna otin taas intensiivitreenin. Lauantaina ratsastin molemmat, sekä Allin että Pyryn kunnolla kentällä läpi. Oli ilo huomata miten hienosti molemmat kulki. Pyry alkaa kulkemaan jo vastalaukassa todella hyvässä tasapainossa pätkittäin ja lehmä puolestaan yleisesti tuntuu jo tasaisemmalta. Fiilis oli aivan mahtava!

Lauantai ilta menikin puolestaan Loimaalla HeMa Showssa johon olin saanut kutsun. Oli hienoja maalattuja rekkoja ja muita tuning autoja, mahtava tapahtuma! Yöpaikkakin löytyi ja aamulla soitin äidin hakemaan joskus 12 aikaan, koska oli tarkoitus lähteä hyppäämään molempien hevosten kanssa. Suunnattiin siis Merjan tallille katsomaan hieman rataesteitä. Allilla halusin hypätä ennen Niinisalon treenipäivää ja nyt oli siihen hyvä väli.

Merjalla oli kentällä muutama este pystyssä ja en jaksanut alkaa siirtelemään joten menin niitä. Aloitin taas Pyryllä ja herra olikin koko ratsastuksen aivan upea. Ainut mitä hain tällä hyppäämisellä oli hyvä mieli ja se tosiaan saavutettiin. Aivan loistava mies! Lopetettiin melko nopeasti ja hyvään fiilikseen, mitä sitä pahaa fiilistä etsimään väkisin!


Pyryn jälkeen hyppäsin Allin selkään. Tamman kanssa hypätty viimeksi noin kuukausi sitten ja voin sanoa että oli todella vaikeaa kaikki. En osannut yhtään ratsastaa ja sen mukaan sitten mentiinkin. Vesimatto oli tammasta aivan ylitsepääsemätön. Parhaiten sain osumaan viimeisen sarjan, eli tuli lopulta huimat kaksi hyvää hyppyä ;)


No, nyt ei enää nuokaan hyppykerrat harmita, sillä Niinisalon treenit olivat aivan uskomattomat! Mutta mutta.. ei makeaa mahan täydeltä, Niinisalon postaus tulossa sitten hieman myöhemmin (valmiina, odottaa vain julkaise painikkeen painamista.. ;))! 

Nousuu ja laskuu, mieluummin ylilyöntei ku tasapaksuu.
ps. kolme vuotta yhteistä taivalta Pyryn kanssa!


20. kesäkuuta 2014

Nyt jo herätys?

Olisiko sittenkin jo aika palata sorvin ääreen?


Tämän päivän matka Niinisaloon oli huippu. En kadu sitä hetkeäkään. Pienillä korjauksilla oli kokonaisuuteen valtava merkitys. Ja sitä enemmän oli merkitystä sanoilla jotka tulee minulle tuntemattoman ihmisen suusta: sinä osaat ratsastaa. Pyry ja sinä sovitte mitä parhaiten yhteen. Sinulla on todella hienot hevoset.

Jos siis palataan jo nyt ja aletaan yhdessä jännittämään seuraavia koitoksia?
mitäs te siitä sanoisitte?

6. kesäkuuta 2014

Ihminen, joka ei tee virheitä ei tavallisesti tee muutakaan.

Ab alio exspectes, alteri quod feceris - Odota samaa itsellesi, mitä teet toiselle


En minä edes tätä suunnitellut, mutta nyt se on vain tehtävä. Blogi jättää tauolle. Se ei tule loppumaan, mutta tänne ei myöskään tule hetkeen ilmestymään mitään uutta jos nyt suuressa maailmassa ei jotain maailmaa mullistavaa tapahdu. On aika ottaa kokonaan itseni irti paineista mitä tämä blogi luo minuun.

Pidän blogin kirjoittamisesta ja täällä meno on pysynyt todella positiivisena ja on ihana huomata miten ihmiset jaksavat myötäelää vastoinkäymisissä kuin onnistumisissakin. Rakastan blogiin kirjoittamista, hyvien kuvien julkaisua ja myös epäonnistumisten jakamista. Jos tämä jäisi vain ja ainoastaan blogin puolelle ei ehkä ongelma olisi niin suuri, mutta internetin ihmeellinen maailma kun on, saa sitä sontaa niskaansa jostain suunnalta.

Koska pidempi jakso on minulla ollut jo huonoa fiilistä ja se kokoajan vain vahvistuu, saa enemmän voimaa minusta, en vain pysty pitämään enää yllä niin positiivistä fiilistä. Allin kanssa on jatkuvasti vastoinkäymisiä, Pyryn kanssa en vain saa säveliä sointumaan. En haluaisi selitellä, mutta yritän vain kertoa miksi päädyin tähän ratkaisuun.

Kaikille ihanille lukijoille toivotan ihanaa kesää. Nauttikaa siitä täysin rinnoin. Pitäkää itsenne ja uljaat ystävänne terveinä. Hymyilkää ja naurakaa, muistakaa lelliä hepat pilalle.

"Me ihmiset kannamme rajattomia voimavaroja itsessämme,
kun vain luotamme itseemme ja uskallamme käyttää niitä hyväksemme."


"Hyvin usein voittajia ovat häviäjät,
 jotka päättivät yrittää vielä kerran."


"Elä tätä päivää, 
uneksi huomisesta,
opi eilisestä."


"Anna muutokselle aikaa. 
Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään."

5. kesäkuuta 2014

Tunnelmat Hippolan klinikalta 1.6.

Uskomattoman hieno klinikka ja uskomattoman hieno hevonen!

Kaikki postauksen kuvat kuvannut Susanna Niemi!

Halusin palata vielä ennen tämän päiväisiä kisoja melkein viikon takaiseen Hippola-klinikkaan. Kaiken ajatuksen mukaan tämä piti julkaista jo sunnuntaina, mutta ajattelin että teen sen mielummin heti kun saan kuvia. Kuinka kävikään, kuvat tulivat mutta aika meni ja töissä piti painaa tuplatunteja ja kotona hevoset osasivat kaivata myös liikuttajaa. Kiitos äidille taas suuresta avusta hevosten hoidon suhteen!

En kirjoita klinikasta tällä kertaa kovin kattavaa postausta, olette takuulla näitä jo lukeneet monelta Hippolalaiselta sekä muutamilta vieras bloggaajilta. Oltiin Erikan kanssa samassa ryhmässä ja Erika olikin kirjoittanut blogissaan todella kattavasti mitä tehtiin, joten kannattaa käydä sieltä (klikkaa itsesi postaukseen tästä) tarkempi selostus. Itse keskityn nyt lähinnä fiilistelemään ja kertomaan tunnelmista. Pahoittelen jos tästä ei enää välity niin loistava fiilis kuin mitä se tosissaan oli, vilpittömästi kuitenkin tarkoitan jokaista kirjoittamaa sanaani!

Olin lauantaina juhlimassa Pilvin lakkiaisia ja voin kertoa että myöhään silläkin reissulla meni! Kuuden aikaan lähdin kuitenkin urheasti ajamaan kohti Ypäjää ja laittamaan nukuksissa Pyryä kuntoon. Matkaan päästiin onneksi suhteellisen ajallaan ja vaikka väsymys tuntui melkoiselta, pysyin jopa koko päivän hereillä! Ensimmäisen hermoromahduksen sain heti kun ajettiin kehä III sisäpuolelle. Siitäkin voin sanoa että en inhoa mitään yhtä paljon kuin helsingin seutua, kaikki mikä menee kehien sisäpuolelle saa omat niskakarvani pystyyn ;) Ei sillä, kaikkeen varmasti tottuu!

Perillä hyvissä ajoin ja heppanen kävelemään ja itse laittamaan itseäni kuntoon. Sen jälkeen heppa kondikseen ja pian päästiin jo verkkailemaan maneesiin. Itseasiassa itseäni ei jännittänyt niinkään oma esiintyminen, mutta takaraivossa oli hieman jännitystä Pyryn ja Antin demon suhteen! Pyryllä ei ole kuitenkaan minulla olo aikana mennyt ikinä miesratsastaja ja kun herra on vielä niin herkkä niin oli omat pelkoni sen suhteen.. Loppupeleissä kuitenkin aivan turhaan!

Sain verkassa Pyryn ihan kivaksi ja pian meidän ryhmä aloitti. Läpi kaikkien tehtävien oma fiilis oli ihan varma. Tehtiin todella hauskoja lyhyen teiden tehtäviä ja näissä Pyry oli kyllä aivan mahtava. Heti kun kuski ei laittanut liikaa painetta, hypytkin olivat todella hyvät. Että osasin olla ylpeä tuosta herrasta! No, ongelma alkoikin heti radalla. Ensimmäinen linja piti tulla viidellä, eli piti reilummin edetä jo ensimmäiselle. Ensimmäisellä kerralla olisi tullut viisi ja puoli askelta ja läväytettiin näyttävästi pienen okserin sekaan. Ja sitten se pakka hajosi ja en siinä välissä enää uskaltanut ratsastaa. Kun muuten päästiin rataa suorittamaan ei siinä ollut mitään ongelmaa, mutta tuo linja.. Oma pää ei antanut periksi ja kerran käänsin sen itsekin pois linjalta. Kun ei rohkeus riitä, se ei riitä..



Videolla näkyvien pätkien jälkeen tehtiin suosiolla vaihto niin että Antti siirtyi demoamaan Pyryllä. Ja nyt kaikki maailman positiiviset sanat käyttöön, sillä Antti meni huippu hyvin meitin pienellä herkkiksellä. Pyry toimi demohevosena loistavasti ja oli hienoa miten hyvin sillä pystyi näyttämään niin ulko-ohjan tärkeyden kun käsien herkkyydenkin. Aivan super hieno hevonen! Tietenkin Antti suoritti myös linjan heti kerta heitolla viidellä, ilman mitään ongelmia. Ja olisihan se ollut ihmeellistä jos ei olisi, sillä niin kuin sanoin, kaikki vika on satulan päällä ja sen satulan päällä istuvan tampion päässä. Luottamus omaan tekemiseen ei vaan ole kohdalla.. Harmi kun en huomannut käskeä äitiä kuvaamaan demoa enempää, siellä oli aivan loistavia juttuja mm. siitä miten herkkää hevosta lähestytään ja miten sen kanssa aletaan työskentelemään. Huikean hyvä demo!


Epäonnistuneesti yritin kentän keskellä nieleskellä kyyneleitä. Kun sitä näkee tuossa miten hyvin se hevonen oikeasti menee ja miten sitä mainostetaan Suokkien-SM hevosena ja nyt en pääse sen kanssa edes vaivaista pientä linjaa. Oma luottamus kadoksissa ja mihin se hevonen sitten voisi luottaa jos kuskikaan ei luota omaan tekemiseen.. Kun Antti puhuu oman pääkopan pysymisessä järjestyksessä, se on juuri se mikä ei pysy minulla hallussa. Eikä tässä ole kyse pelkästään estekorkeudesta, pienet esteet ovat edelleen helpon tuntuisia ja en niinkään jännitä. Ajattelen kuitenkin tekeväni väärän ratkaisun ja tuovani näin hevosen sille epäreiluun tilanteeseen. Liikaa ajatuksia siis ratsastuksessa mukana, pitäisi enemmän mennä fiilis pohjalta.

Antin jälkeen pääsin vielä tekemään pikku esteillä linjan että saatiin hyvä fiilis. Onhan se hevonen niin huippu, ei siinä ole mitään vikaa ikinä ollut tuon menemisen suhteen!


Eli kuten jo alussa sanoin; mielestäni klinikka oli aivan huippu, sain itse siitä todella paljon irti ja minusta tuntui että yleisökin sai siitä paljon irti. Antti oli huisin hyvä niin valmentajana kuin ratsastajanakin. Meillä piti olla Pyryn kanssa vielä keskiviikkona Antin viimeistelytreeni ennen Finnderby-koitosta, mutta aikatauluongelmien (lue: työni) takia jouduttiin se perumaan. Toivotaan kuitenkin että päästään vielä joskun Antin silmien alle, sen verran ymmärtäväinen tyyppi on kyseessä! Nyt kuitenkin laitan kaikki voimavarani, ajatukseni ja koko sieluni tämän päivän derby-luokkaan. Nyt ratsastetaan tunteella ja taidolla, parhaamme yrittäen!


"Jokainen auringonnousu on uusi mahdollisuus tavoitella unelmia. 
Ja jokainen auringonlasku on uusi mahdollisuus huomata elävänsä niitä."

2. kesäkuuta 2014

Alligaattorin kuulumisia

Onnellisia höröhdyksiä, söpöjä silmäyksiä..


Vähän mysteerisesti olen jättänyt kokonaan Allin kuulumisia kertomatta, ollaan katseltu päivä kerrallaan ja mietitty mitä tehdään. Edellisenä sunnuntaina, juuri kuin tuntui että nyt alkaa sujumaan, Alli innostui maastossa pukittelemaan ja kompastuessaan pitkiin kinttuihinsa repäisi kenkänsä jo muutenkin pienimmästä ja huonoimmasta kaviostaan. Saatuani hevosen haltuuni hyppäsin heti alas ja soitin äitin hakemaan meitä. Kavio näytti omaan silmääni todella pahalta ja tiesin että edessä olisi taas kengittäjän käynti ja epätietoisuus siitä mitä sille enää voisi tehdä.

Talutin Allia pennarta pitkin pari kilsaa kunnes äiti saapui kopilla vastaan. Itse seisoin Allin kanssa kopissa kun mentiin kotiin päin. Kotona tammalta varusteet pois ja kavioon vaippa suojaksi. En halunnut sen jäävän tarhaankaan, joten tehtiin meidän "kotilaidun" (kuiva, mutapohjainen pläntti) ja tamma pääsi sinne. Se arkoi jalkaansa tosi paljon, mutta onneksi vaippa + pumpulit suojasivat sen verran että se oli suhteellisen tyytyväisenä pienellä laitumella puttejen kanssa.

Seuraavana päivänä olin itse töissä ja äiti hoisi kengittäjän kanssa Allia. Saatiin hyvää palautetta vaippavirityksestä, jes! Siinä sitten yritettiin pohtia mikä olisi kaikista parasta. Paras olisi ehdottomasti saada se laitumelle, kengättä. Tämä kuitenkaan ei onnistuisi ihan helposti, sillä eivät pääse laitumelle yötä päivää moneksikaan yksi peräkkäin, saatika kuukauksiksi. Totta kai ovat laitumella, nytkin pari päivää putkeen, mutta sen jälkeen pitää taas tulla kotiin valmennusten ja kisojen takia. Mietittiin myös ettei laiteta pohjallista, jolloin kenkä pysyy varmasti paremmin kiinni. Mutta silloin Alli arkoo jalkaansa todella paljon. Harkittiin myös erilaisia sairaskengityksiä, Sergey taisi puhua myös jostain erikoispohjallisista ja kaikkia vaihtoehtoja käytiin läpi. Oma vastaukseni kysymyksiin oli yksiselitteinen: Haluan että hevonen ei joudu kärsimään. Minusta on kauhea katsoa kun hevonen arkoo jokaisella askeleella tarhassa oltaessa tai soralla kävellessä. Päädyttiin vielä laittamaan normaalisti kenkä + pohjallinen, muttei silikoonia.


Minulle on edelleen tärkeintä se, että hevonen voi hyvin. Koska en pysty siihen parhaimpaan ratkaisuun, joka olisi laitumelle ilman kenkiä, pitää minun keksiä jotain muuta. Viime viikon tamma sai siis nauttia vain olostaan. Ne pääsivät alkuviikosta laitumelle päiväksi ja yöksi. Sinne ne matkaisivat normaalisti kävellen, mutta koska Alli arkoi kengitettyä jalkaa paljon ja se oli hieman lämmin, päädyttiin viemään Alli ja Pyry kopilla ja itse talutin Mollan laitumelle.

Laitumella saatiin nähdä ensimmäisenä onnellinen laiduntanssi. Siellä ne hevoset juoksivat ja laukkasivat innoissaan, Allikin oikein puhtaasti ja kepeästi. Tuli pukkia ja spurttia. Oli ihana nähdä kuinka ne nauttivat siitä että pääsivät laitumelle. Samaa rodeota esitettiin myös seuraavana päivänä kun käytiin hevoset kotiin hakemassa ;)

Nyt Alli on tarkoitus aloittaa pikku hiljaa kävelyttämään. Tänään tosiaan tehtiin sitten ensimmäinen kävelyreissu narun päässä! Ihanan positiivinen yllätys oli se kun tamma ei arkonut yhtään jalkaansa ja lisäksi lämpö kaviosta oli lähtenyt kokonaan pois! Tänään käytiin ihan vain pienellä maasto taluttelussa lähimetsässä, jos sitten huomenna taas eksytään tutkimaan polkuja jossa ei olla vielä ikinä käytykkään! Suunnitelmana olisi nyt pikku hiljaa seurailla tamman vointia, alkuviikko köpötellään narun päässä ja loppuviikosta käyn selässä hieman taivuttelemassa, askellajina edelleen käynti. Ensi viikon alku jatketaan käyntilinjalla lenkkejä pidentäen ja loppuviikosta katsotaan onko ravi puhdasta. Jos ei, odotellaan kengitykseen asti käyntilinjalla, jos on, hölkkäillään rennosti maastossa kengitykseen asti. Kyllä tämä tästä vielä voitoksi muuttuu!


Kaksi kesälehmää toivottavat kaunista viikonalkua!
Pysykää kuulolla, tulossa pian postausta myös Hippolan huippuklinikalta!