Siirry pääsisältöön

Jotain uutta ja ihmeellistä

Testattiin kahtena päivänä ja eri hevosilla!


Ensimmäisenä testattiin siis mitä Pyry sanoo kun pistetään kärryt perään! Olen tätä jo pitkään suunnitellut, mutta äiti ei ollut innostunut asiasta näin kisakaudella jos sattuu jotain. Nyt on ollut kuitenkin niin kuumaa että päätettiin vain hetkeksi laittaa kärryt perään ja mennä pieni lenkki. Itse vielä toimin varmuudeksi taluttajana, mutta se oli kyllä herran kanssa aivan turhaa, mentiin niin mallikkaasti alusta loppuun, jopa raviakin! Hienosti on tehty pohjatyö kärryilyn kanssa, siitä siis iso hatunnosto omistajalle!

Tiistaina olin niin laiska myös itse että pistin Aliisan Lehmän selkään ja itse kiipesin ponin kärryille. On oikeasti tuo sunnuntai kärryily aivan sairaan kivaa! Ja olen niin innoissani kun Pyrykin vetää kärryjä noin hyvin, ehdottomasti parasta lihatreeniä! Käytiin tammojen kanssa vain lyhyt ravilenkki ja sen jälkeen hepat saivat taas viettää aikaansa sisällä, kunnes äiti päästi ne hetkeksi illasta pihalle ja yöksi tulivat taas sisälle. Toivottavasti tämä paarma kausi loppuu kohta!

Keskiviikkona tapahtui jotain muuta uutta ja ihmeellistä! Meinaan lähdettiin Allin kanssa Kari Nevalan valmennukseen. Sitä ennen kävin aamulla liikuttamassa Pyryn. Eli kun tulin töistä noin 5.50 porukoille, vaihdoin vaatteet ja menin ratsastamaan. Käytiin Pyryllä kentällä ja oli ihana huomata että yö nukkuminen oli vaikuttanut positiivisesti ja väsymystä oli turha etsiä! Vaikkei mukana ollut ollenkaan kannuksia ja raippaa (vaikka total tuupatessa minulla on jompi kumpi), saatiin muutama perushyvä pätkä mihin olin tällä kertaa tyytyväinen. Sääkin oli vielä kuuden aikaan aamusta ihanan viileä! Kotona hevoset hetkeksi pihalle ja aamiaisen jälkeen Lehmää pistämään kuntoon lähtöä varten.

Perille Karin luokse löydettiin helposti ja hyvissä ajoin. Vaikka kello olikin vasta vaille yhdeksän paarmoja alkoi jo silti olemaan paljon. Hyvissä ajoin kiipesin tamman selkään ja annoin sen kävellä paljon, melkein kun suoraan sisältä tuli valmennukseen. Aluksi hieman epäilytti mitä tästä tulee, koska Karin kenttä oli todella paljon kapeampi (lue: pienempi) mihin todellakin on tottunut (vrt Ypäjä). Jossain vaiheessa valmennussisaret saapuivat ja aloitettiin valmennus. Ensin hölkkäiltiin ravissa rennosti molempiin suuntiin ja sitten laukassa kevyessä istunnassa. Tämän jälkeen pienet väli käynnit ja sitten Alettiin ensin käynnissä taivuttelemaan pienillä ympyröillä ja volteilla molempiin suuntiin niin että kyljet aukeavat hyvin ja lihakset saavat jumppaa. Tätä tehtiin myös ravissa ja laukassa.

Alli tuntui ihan hyvältä, vähän ehkä avuilla ei niin hyvin kun voisin sen ratsastaa. Itse ratsastin kovin varovasti ja en oikein osannut päättää vaatiako vai eikö. Ensimmäisen radan jälkeen Kari käski ratsastaa sen paremmin pohkeelle, tehdä nopeita peruutus-eteen siirtymisiä. Siinä vaiheessa tamma tuli jo hieman paremmin avuille ja toinen rata menikin jo ihan hyvin! Muutenkin suurin osa hypyistä alkoi onnistumaan, eikä niin että suurin osa epäonnistuu ja vain osa onnistuu, jes! Yhdessä kohdassa alkoi väkisinkin naurattamaan kun Alli teki itse virheen (hyvä paikka sarjan sisään, mutta kittasi pikkuaskeleen, mitä ihmettä?!) ja Nevala vaan tokaisi että "ihme Lehmä! jos ei ala hypyt paranemaan se on vielä illalla grillissä". Tuli niin spontaanisti tuo Lehmäkin sen suusta ;)


Aivan todella tyytyväinen olin valmennukseen. Tuli niin paljon uutta kuin vanhaakin oppia taas että uudestaan pitää todellakin päästä jossain vaiheessa.. Itselle on aina okserien ponnistuspaikat ollut  vähän hankalia, miksei kukaan ole kertonut että katsomalla etupuomia paikan näkee oikeaan paikkaan, eikä sitä takapuomia tuijottamalla?! Edelleen suurin ongelma on itselle liiallinen eteenratsastus juuri ennen estettä (sporrat kylkeen -tyyli) ja se varsinkin näin herkällä tammalla saa puomeja mukaan. Mutta huimaa edistystä taas, huippua!

Hyvällä fiiliksellä kohti perjantain kisoja! Wish me luck!

Kommentit

  1. Alli on kehittynyt ihan hurjasti! Ootte hyvä pari, jotenkin tosi vaivattoman näköistä menoa.

    VastaaPoista
  2. Tosi hyvännäköistä menoa! Karin tyyli selvästi sopii teille :)

    VastaaPoista
  3. Näyttipä hyvälle teidän meno!

    VastaaPoista
  4. tosi hyvältä näyttää! :) ootte menny paljon eteenpäi!

    VastaaPoista
  5. Hienosti sujuu! :) Ja tosi mahtava kuulla, että Pyrykin oli vain väsynyt eikä kysymys ollut mistään sen vakavammasta! Tsemppiä kisoihin!!

    VastaaPoista
  6. Kiva että Pyrykin on päässyt kärryjen eteen, se on tosiaan todella hyvää treeniä myös ratsulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, toivotaan että alkaa kulkemaan nätisti! :)

      Poista
  7. Minne kisoihin pe? :)

    VastaaPoista
  8. Vastaukset
    1. Noni! Minäkin ajan rekkaa työkseni ja ostin juuri oman hevosen :) Pakko myöntää et käypi kyllä vuorokaudessa tunnit vähiin, kun pitää ehtii harrastaa ja sitten käydä töissä :D Tsemppii siulle, tiiän ettei ole mistään helpoimmasta päästä tämän alan ammatti ja hevoset :)

      Poista
    2. onneks mulla on huippu taustajoukot! :) Joka toinen viikko venyy työt niin pitkäks (7-20) ettei oo mitään mahdollisuuksia ehtiä liikutaan hevosia (tai ainakaan molempia..) joten äiti onneks hoitaa ne sillon! :) Yövuoroviikoilla on sentään sitten päivällä edes hieman aikaa.. Mutta kaikkeen tottuu! :D

      Poista
  9. Miulla käy heppa tarvittaessa tunneilla kuhan vain ilmotan milloin en tallille pääse. Harmittavasti miulla ei ole mitään vakiovuoroja vaan joka kuukausi on eri työvuorot. Ei siis pysty oikein suunnittelee pidemmälle tähtäimelle mitään valkkui tai kisoi. Mut töitä o tehtävä ku niitä on. Pystypäin ostelee sit kaikkee kivaa hepalle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on onneks niin onnellinen asema et on joka toinen viikko aamu- ja joka toinen yövuoro! Se auttaa hirveesti ratsastuksen suunnittelussa. :) Ja muutenkin, huippua et töitä on!

      Tsemppiä sullekin, hieno ala!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov