Siirry pääsisältöön

Arkea arkea

Niin se maailma vain edelleen pyörii..

Ihan ensimmäiseksi kiitos kaikille tsemppaavista kommenteista. Vastaan vielä kaikille erikseen, mutta olen todella otettu näin ihanista ja kannustavista kommenteista (tietenkin yksi negatiivinen angstkommenttikin piti mahtuia joukkoon, mutta en halua ajatella sitä) joten kiitos! 

Vaikka itse olenkin puolijalkainen, niin se elämä vain jatkuu. Maanantai koitti ja nyt on jo perjantai. Minulle luvattiin vain kivuliasta viikkoa ja olen varmaan todella onnekas, sillä tällä hetkellä en joudu edes kipulääkkeitä paljoa syömään. Ainut ongelma jalan kanssa on ettei se tunnu aivan normaalilta ja on jotenkin.. hidas. Kaikki liikkeet eivät ole vielä aivan normaalit ja kävelykin vähän ontuvaa, mutta ei, keppejä en enää käydä. Siis hurraa, pääsen ehkä sittenkin helpolla ja parin viikon sairaslomalla!
Pyry voi hyvin. Kaksi päivää se oli hieman jäykähkö, mutta nyt se on jo oma itsensä ja liikkuu todella hyvin ja ennen kaikkea innoissaan. Huomenna se pääsee hyppäämään kisoihin ihan miniluokkia, kun Janni menee sillä 60 cm ja 80 cm. Kyllä, näin pienet luokat, koska haluan että kaikki on sille naurettavan helppoa. Janni menee myös Mollalla 40 cm ja 60 cm, poni pääsee pitkästä aikaa kisoihin!

Allille olikin hieman hankalampi löytää tuuraajaa, sillä ei ole minulla ollessaan hypännyt kuin Roosa kerran pienen esteen alkuaikoina. Sen jälkeen se on parantunut ratsastettavuudeltaan hurjasti, mutta sen hyppy on niin voimakas, ettei sinne ihan kaikki uskalla kyytiin, vaikka kiltti se muuten onkin. Yritinkin saada minun prokenttäystäviäni hyppäämään lauantaina sillä pikku luokat tuonne samoihin seurakisoihin, mutta kaikilla oli valitettavasti menoa. 

Rohkeasti sain kuitenkin Kristiinalta yhteydenoton, että hän voisi ainakin yrittää. Sen verran olen nähnyt Kristiinan ratsastusta, että ei ollut ainakaan minun puolesta ongelmaa, jos vain tosiaan uskalsi koittaa hypätä. Kovasti varoittelin jo etukäteen ettei se ole mikään helppo ja kyllähän sieltä myönnettiin ettei uskoisi että se on niiin vaikea. Heh, hankala iso hyppy sillä on, mutta hurjan hienosti meni Kristiinan ja Allin estetreenit ratsastuskertojen määrään (kaksi kerta ennen hyppäämistä) nähden! Näillä eväillä Allikin pääsee kisoihin hyppäämään 60 cm ja 80 cm, jee! 


Hienoa että Allikin pääsee kisoihin eikä niitä jouduta tämän jalkaongelmani takia perumaan. Itsellä on kova hinku jo takaisin satulaan, mutta niin kauan kun en voi töitä tehdä, en pysty myöskään satulaan palata. Tai jos koitetaan saada ensin se jalka takaisin normaaliksi eikä tuollaiseksi ällöttäväksi hitaaksi lihaklimpiksi joka tottelee vasta 5 sekunnin päästä pyynnöstä.

Tänään pääsin ekaa kertaa kärryilemään, mutta en tiedä oliko sekään ihan hyvä ajatus. Molla oli niin täynnä virtaa että jouduin kokoajan jarruttamaan ja jalka alkoi särkemään jo kärryillä. Saatika kun jouduin hyppäämään kerran pois kyydistä kun tamma ei malttanut kävellä ja tuli autoja vastaan. Kyllä, se tuntui jo epämiellyttävältä. Jouduin myös tänään ajamaan autoa ja eipä sekään ollut mikään mallisuoritus. Jos joutuu aina kädellä siirtämään jalan kaasulta jarrulle, voin sanoa ettei ollut mikään fiksu veto. Onneksi matka oli kuitenkin niin lyhyt ja pystyin köröttelemään mummovauhtia ja mitään ei sattunut. HUH, seuraavaksi suostun auton rattiin vasta kun jalka todella toimii!

Mutta tälläistä. Täällä arki rullailee ja olen todella otettu miten täällä on niin ihania ihmisiä auttamassa. Äiti on tietenkin kauhean paineen alla ja on ollut helpottavaa kun esimerkiksi Kristiina on keskustasta asti käynyt meillä auttamassa. Ihanaa että avuliaita ihmisiä löytyy vielä! Nyt vain paljon tsemppiä Kristiinalle ja Jannille huomisiin kisoihin, eiköhän niistäkin saada hieman postausta aikaseksi! :)

Hyvää viikonlopunalkua kaikille!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov