Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2014.

Joulukalenteri auki!

Blogin joulukalenterin ensimmäinen luukku on nyt auki! klikkaa itsesi sisään postauksen kuvasta tai blogin sivupalkista Nyt se sitten alkoi, joulukuu! Sen myötä päästiin avamaan myös Kisamatkalla-blogin ihka ensimmäinen joulukalenteri. Aikaisempina vuosina ollaan oltu jouluspesiaalien parissa, mutta nyt.. Koitetaan pitää kalenteri pystyssä ;)  Eikä tässä vielä kaikki! Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa itsellesi 30 euron  arvoinen hööks-lahjakortti! Kommentoimalla joulukalenteriin tai sen sisältämiin postauksiin, sekä ilmoittamalla toimivan sähköpostiosoitteesi, olet mukana arvonnassa. Jokainen sähköposti (lue: ihminen, koska olette rehellisiä ja teillä on vain yksi sähköpostiosoite!) voi osallistua vain kerran arvontaan. Arvonta tapahtuu 25.12.  joten teillä on reilusti jouluun asti aikaa kommentoida mitä tahansa sinne ilmestyvää postausta! Toivottavasti pidätte joulukalenterista ja tulette löytämään uusia blogeja tai vanhoja tuttuja unohtuneita.  Kisamatkalla

Pimeys

Minä pidän itseasiassa kaikista vuodenajoista. Jokaisessa on omat plussansa ja omat miinuksensa. Tämän hetken suurin harmi on pimeys. Vaikka kaikki paikat ovat huippu hyvässä ratsastuskunnossa - ja työnikään puolesta en valita, sula on jäätä mukavampaa! - pimeys valtaa kovin nopeasti koko pienen päivän. Aamulla on pitkään pimeää, illalla se tulee kovin aikaisin. Päivät on sateisia ja harmaita. Toki sitä kaipaa lunta. Se toisi tähän ikuiseen pimeyteen valoa. Ja jos sitä tulee paljon - niin kuin toivoisin että tulisi - olisi jälleen ratsastusmahdollisuudet hyvät. Työni puolesta en niinkään ajatuksesta välitä. Tänäänkään en ehtinyt ihan kaikkea ennen pimeän tuloa. Lähdin liian myöhään liikkeelle ja vielä on muutama hevonen liikuntaa vailla. Onneksi on otsalamppu ja heijastimet keksitty. Alli on päässyt normaalimpaan treeniin. Eläinlääkärin puolesta se olisi voinut palata täystyöhön jo reilu viikko sitten, mutta olen halunnut ottaa rauhassa ja se on kannattanut. Tänään menti

Kolme uutuutta

Nyt on tullut pienellä aikavälillä paljon postauksia, joten muistakaa lukea ja kommentoida myös vanhempia! Nyt kuitenkin pakko tulla esittelemään teille kolme uutuutta mitä tässä nyt on hiljaksiltaan tapahtunut! Ensimmäisenä otetaan käsittelyyn tietenkin blogin uusi ulkomuoto, eli lähinnä uusi banneri! Sain tuosta jouluisesta kuvasta heti vision ja koko yön väsäsin sitten uutta banneria. Tai siis aamun. Saatiin ainakin hetkeksi blogiin uutta ilmettä, mitä mieltä te olette? Kaipaatteko siihen jotain, onko siinä jotain liikaa? Nyt kaikki ideat kehiin niin ehkä seuraava ulkomuoto on vielä hienompi! Toinen jouluinen juttu totta kai! Tänän vuonna päätin tehdä joulukalenterin, sillä sain Linkka Blogisi-postaukseen elokuussa niin paljon hyviä blogeja että siitä syntyi kokonainen joulukalenteri. Blogit eivät ole paremmuusjärjestyksessä, mutta kyllä, niitä on siellä 24 kappaletta! Valinnan vaikeutta oli, mutta toivottavasti tekin pidätte. Tätä täytyy kuitenkin vielä odottaa tuo

365 päivää Lehmän kanssa

Vuonna 2013 ostin itselleni joululahjan 24.11. Ensimmäinen kuva tammasta kotona Mitä kaikkea vuoteen onkaan mahtunut? Paljon sairaslomaa ja klinikkakäyntejä, onnistumisia ja epäonnistumisia. Uskomattomia ilon hetkiä ja epävarmuutta. Vuosi oli täynnä niin paljon hyvää ja melkein yhtä paljon kaikkea huonoa ettei voi uskoakaan. Tavoitteisiin ei päästy edes unelmissamme, mutta toivon että meillä on vielä monta vuotta edessä, joten pidetään tätä vuotta vaikka koettelemusten vuotena . Miten tamma ikinä päätyikään minulle? Olen varmasti tarinan täällä ennenkin kertonut, mutta se on niin omalaatuinen kertomius siitä, miten talliin asteli uusi hevonen, vaikkei sitä ikinä pitänyt tulla. Satuin selailemaan tylsyyksissäni myytäviä hevosia hevostalli.netin markkinaosioilla. Silmiini osui todella kaunis, kirjava hevonen hyppäämässä. Jäin innoissani lukemaan tekstiä. Tamma, 175 cm. Rakastuin ensi silmäyksellä!  Kerroin äidille löydöstäni puolivitsillä. Se että olin löytänyt unelmie

Hämeenlinnan seurakoulukarkelot

Saajan Talli 23.11. - seurakoulukilpailut Muutama postaus aikaisemmin puhuinkin teille hurjasta luokkanoususta. Onhan tässä kenttäkisoissa tullut tuota Helppo A-luokkatasoa hinkattua jo viime vuonna, mutta heikoin prosentein. Nyt olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja ratsastaa ensin seuratasolla vakiinnuttaen Helpon Been 63% ja Helppo A luokista alkaa kerämään varmuutta. Sitä lähdettiin tekemään myös Hämeenlinnaan viime viikonloppuna, kun starttasimme auton klo 10 aikaan kotipihasta ja tavoitteena oli saada hyvät radat jo tutustu KN Specialista ja meille todella vaikeasta Helppo A:0. Sanotaan että lähtökohdat kisoille ei olleet mitkään järin hyvät. Perjantaina lunta satoi kymmenen senttiä maahan ja hevoset olivat vielä kesätossuissa - kyllä, kengitys olisi vasta seuraavalla viikolla..! Lisäksi minulla meni niin pitkään isälläni ja satutin selkäni niin että hevonen joutui jäämään lauantaina vapaalle. Normaalisti ennen koulukisoja käyn hyppäämässä, koska sen jälkeen se

Vuosi

Kalliimpaa kultaakin on toveruus, aarrettakin parempi on hyvä ystävyys. Niin se aika vaan kuluu. Vuosi sitten ostin itselleni joululahjan, joka saapui pihaan 24.11. Oulusta. Pienen kirjavan Lehmä-tamman. Vuosi on ollut täynnä epäonnea, onnea ja molemmista johtuneita kyyneleitä, verta ja hikeä. Jokainen hetki on kuitenkin ollut opettavainen ja antanut paljon. Toivottavasti näitä vuosia on meillä edessä vielä paljon. Tällä viikolla on vielä luvassa "miten meidän vuosi meni" -postaus, mutta nyt saatte nauttia näistä ihanista kuvista joita Pilvi kävi kuvaamassa. Kuvauspäiväksi tilasin lunta ja luontoäiti oli kuunnellut pyyntöni ja maa oli kauniin valkoinen. Nyt tällä hetkellä täällä on taas enemmän sohjoa ja hiekkaa kun tuota kaunista valkoista ainetta. Kuvista tuli todella kauniita ja niitä oli paljon, joten jouduin hieman karsimaan. Todella iso kiitos kuvista Pilvi Vähämäki, http://pilvipisara.kuvat.fi ! Löytyikö lukijoiden lempparikuvaa?

Kamala luokkanousu

Kun taas palataan pohjalle.. Huomenna on taas aika pistää nuttura kireälle, helmikorvakorut korviin ja valkoiset pintelit jalkoihin. Matka on koulukilpailuihin, Hämeenlinnaan. Tällä kertaa vedin oikein kunnon ässän hihasta ja otin ison riskin osallistumalla kahteen luokkaan, tuttuun KN Speciaaliin ja aivan uuteen tuttavuuteen, Helppo A:0. Kyllä, paljon on temppuja luvassa ja meille vaikeita asioita! Vaikka vielä harrastetaankin Pyryn kanssa kouluratsastusta seurakilpailuissa, on mielestäni tämä meille suuri askel. Minulle luokkanousu on todella iso paikka. Olisimme ihan hyvin jo viime vuonna kiertää Helppo A luokkia seuratasolla, mutta sen luokkatason nostaminen on vain niin paljon vaikeampaa kuin voisi kuvitella. Miksi kukaan haluaisi palata pohjalle? Kun en näe enää mitään järkeä Helppo C-radoissa ja olemme seuratasolla vakiinnuttanut Helppo B-radat helposti 60% yläpuolelle, oli aika nostaa kytkintä. Jos haluan koskaan pärjätä kenttäkilpailuissa, pitää niitä koulurat

Kaksi täysin erilaista hevosta

Miten olen onnistunut siinä? Olen tällä viikolla miettinyt jopa luvattoman paljon entistä, ihanaa, elämäni tärkeintä hevosta Lurppaa. Miettinyt niitä fiiliksiä mitä minulla oli ja mitä minulla on nyt. Itkenyt hiljaa tyynyä vasten ja myöntänyt että edelleen ikävä on kova. Kysymyksiä tulvii mieleen. Olisiko se voinut nykyään paremmin meillä? Osaisinko ratsastaa sitä paremmin? Miltä se nykyään näyttäisi? Olen käynyt mielessäni uudestaan sen ahdistuksen jonka koin viimeisinä viikkoina. Vaikka tällä hetkellä asiat ovat hyvin, jopa Lehmä näyttää tällä hetkeltä oikein omalta itseltään ja Pyrykin on niin energinen että tiputtelee äitiä maastossa, tunnen sisälläni pienen ikävän. Kaipaan Lurpan täydellistä luottamusta minuun, kaipaan sen suurta persoonaa talliin. Sen ihanaa omalaatuista korvaansa. Jokaista sen solua ja sielun sopukkaa. En Lurppa-aikoina vielä ollut kovin ahkera bloggaaja. Blogihan on ollut hengissä jo vuodesta 2010, asti, mutta vasta 2011 aloin aktiivisemmin ki

Kun vain toteutus uupuu..

Uudet unelmat vanhojen tilalle Kisamatkalla-Cup 2014 kokonaiskilpailun voittajaratsukko Olen varmasti siitä vähän ikävä ihminen, että kun päätän jotain, toteutan sen myös joskus. Olen teille monet kerrat kertonut haaveistani ja unelmistani. Suurin osa myös tietää että toteutin yhden pitkäaikaisista unelmistani tänä vuonna, kuin Kisamatkalla-Cup järjestettiin ensimmäisen kerran. Ilouutiseksi voin luetella myös sen että myös ensi vuonna meillä on Cup kilpailu! Ja sinne on tullut myös yksi upea uudistus, mutta siitä myöhemmin lisää. Olen jäänyt täysin sponsorointiin koukkuun. Toisen ilo tuo minulle voimaa ja halua tehdä vielä enemmän ja tuoda tähänkin harrastukseen lisää hymyä ja toivoa. Nälkä kasvaa syödessään. Kun mietin SRL nostavan hintoja, harkitsin kannattaako minun enää lunastaa kisalupia - voisin nekin rahat käyttää sponsoroimiseen, joka on halvempaa  kuin itse kilpaileminen. Kuitenkaan tiikeri ei raidoistaan pääse, kisaluvan hommaan, "tärkeät" kisat kisat

Karua tilastoa kaudesta 2014

Sitä se on. Kaikkea muuta mitä alku vuonna tästä vuodesta suunnittelin. Tämän pohjalla harkitsen pitkään viitsinkö ensi vuonna maksaa itseäni muihin kuin seurakilpailuihin, vai pitääkö tässä muuttua kouluratsastajaksi. Ehkei kuitenkaan. En ikinä ehtinyt kirjoittaa tämän vuoden tavoitteista, mutta liitän ne nyt tähän samaan postaukseen. Tänä vuonna oli tarkoitus saada ehjä kausi niin Pyryn kuin Allin kanssa. Pyryllä tavoitteet este- ja kenttä-SM ja Allilla tehdä nousujohteista työtä niin että loppukaudesta kisaisimme tutustumisluokassa ja esteillä 110 cm. Pyryn kanssa debytoida Helppo A, seuratasolla. Pyryllä säästellen ja Allilla sitten enemmän. No miten se meni? Allin kanssa kaikki meni poskelleen. En voi sanoa että olisi ollut mitenkään helppo vuosi. Pyry sai olla tänäkin vuonna ykköshevosena, mutta sekään ei auttanut. Keväällä itseluottamukseni laski kuin lehmän häntä ja aloin pelkäämään hyppäämistä. Tämän takia emme startanneet ollenkaan este-SM. Tipuin tänä vuonna ene

Lehmästä hevoseksi

Maanantaina oli klinikka taas, missä hoidettiin oikeaa takajalkaa. Tavallaan jännitin tätä kovin, nyt saisimme sitten tietää enemmän mitä tuleman pitää. Viikon Alli oli vain tarhaillut, toisella viikolla päivittäin kävellyt. Se oli kuin lentoon lähdössä, hyvä että kaviot välillä maahan osuivat kun se hyppi jokaiseen ilman suuntaan. Tarhassa se sai välillä järjettömiä sekopää kohtauksia ja juoksi siellä niin että rapa roiskui! Maanantaina tultiin klinikalle tunti liian aikaisin. Äiti oli muistanut ajan väärin, itse en muistanut edes oliko se aamulla vai illalla. Onneksi aamuajalle oli vapautunut juuri sopivasti aika ja päästiin heti sisälle. 10 minuuttia myöhemmin lyötiin piikki takajalkaan - ja Alli oli sitä mieltä että se oli ihan naurettavaa touhua ja ei meinannut ollenkaan pitää jalkaansa alhaalla, heh - ja saatiin jatko-ohjeet. Kaksi päivää käyntiä, sitten pikku hiljaa enemmän. Viikon päästä käytännössä treenikunnossa. Tänään otettiin vielä rennosti. Yksi pätkä ravia k

Seurakoulukilpailuissa kääntymässä

Mukana keimeissä Kristiina Mollan kanssa sekä tietty itse herra Pyryllä! Tänään tosiaan lähdimme porukalla kisoihin, Kristiina ( linkki blogiin ) tuli Mollan kanssa ja meni sillä Helppo C Tutustumisluokan kouluohjelman ja KN Speciaalin. Sanottakoon sen verran että harjoituskerrat voidaan laskea puolella kädellä, heh. Siihen nähden meni kyllä aivan huikean hienosti. Itse olin matkassa Pyryn kanssa mennen luokat KN Special ja A-merkin kouluohjelma. Myös Pilvi oli mukana ikuistamassa nämä hetket ja jälleen blogi rikastui aivan upeista kuvista. Iso kiitos siis jälleen Pilville ! Mutta sitten itse päivään. En jaksa palata ihan aamuun, koska kaikki meni aamulla minun osalta niin pieleen, joten aloitetaan suoraan kisapaikalta. Kisapaikalla käytiin heti kansliassa ja maksamassa lähdöt. Meillä oli varmaan about tunnin verran aikaa ennen Kristiinan ja Mollan ensimmäistä starttia. Laitettiin siis hyvissä ajoin Molla kuntoon ja ennen kuin huomasimmekaan ratsukko oli jo verkan puolella