30. marraskuuta 2014

Joulukalenteri auki!


Blogin joulukalenterin ensimmäinen luukku on nyt auki!
klikkaa itsesi sisään postauksen kuvasta tai blogin sivupalkista

Nyt se sitten alkoi, joulukuu! Sen myötä päästiin avamaan myös Kisamatkalla-blogin ihka ensimmäinen joulukalenteri. Aikaisempina vuosina ollaan oltu jouluspesiaalien parissa, mutta nyt.. Koitetaan pitää kalenteri pystyssä ;) Eikä tässä vielä kaikki!


Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa itsellesi 30 euron arvoinen hööks-lahjakortti! Kommentoimalla joulukalenteriin tai sen sisältämiin postauksiin, sekä ilmoittamalla toimivan sähköpostiosoitteesi, olet mukana arvonnassa. Jokainen sähköposti (lue: ihminen, koska olette rehellisiä ja teillä on vain yksi sähköpostiosoite!) voi osallistua vain kerran arvontaan. Arvonta tapahtuu 25.12. joten teillä on reilusti jouluun asti aikaa kommentoida mitä tahansa sinne ilmestyvää postausta!

Toivottavasti pidätte joulukalenterista ja tulette löytämään uusia blogeja tai vanhoja tuttuja unohtuneita. 
Kisamatkalla-tiimi toivottaa rauhallista joulun odotusta!

29. marraskuuta 2014

Pimeys

Minä pidän itseasiassa kaikista vuodenajoista. Jokaisessa on omat plussansa ja omat miinuksensa. Tämän hetken suurin harmi on pimeys. Vaikka kaikki paikat ovat huippu hyvässä ratsastuskunnossa - ja työnikään puolesta en valita, sula on jäätä mukavampaa! - pimeys valtaa kovin nopeasti koko pienen päivän. Aamulla on pitkään pimeää, illalla se tulee kovin aikaisin. Päivät on sateisia ja harmaita.

Toki sitä kaipaa lunta. Se toisi tähän ikuiseen pimeyteen valoa. Ja jos sitä tulee paljon - niin kuin toivoisin että tulisi - olisi jälleen ratsastusmahdollisuudet hyvät. Työni puolesta en niinkään ajatuksesta välitä.

Tänäänkään en ehtinyt ihan kaikkea ennen pimeän tuloa. Lähdin liian myöhään liikkeelle ja vielä on muutama hevonen liikuntaa vailla. Onneksi on otsalamppu ja heijastimet keksitty.

Alli on päässyt normaalimpaan treeniin. Eläinlääkärin puolesta se olisi voinut palata täystyöhön jo reilu viikko sitten, mutta olen halunnut ottaa rauhassa ja se on kannattanut. Tänään mentiin ensimmäistä kertaa sitten reilun kahden kuukauden jälkeen kentälle muistelemaan koulukiemuroita. Ajattelin että joudumme aloittamaan kaiken ihan alusta, mutta onnekseni ja ilokseni huomasin että tamma toimi hyvin. Toki säätöjä pitää hioa ja enemmän harjoitella, mutta kahden kuukauden tauon jälkeen en olisi ihan noin mallikelpoista suoritusta odottanut. Pitäydyimme tälläkin kertaa perusasioissa, siirtymisiä ja lisää siirtymisiä sekä laukannostojen harjoittelua. Huisin hieno tamma se oli!

Allin jälkeen oli tarkoitus vielä Pyryn kanssa mennä harjoittelemaan kentälle. Päätin kuitenkin tallissa että lähdemme maastoon pitämään hauskaa, ehtii sitä kouluratsastusta myöhemminkin siellä seinien sisällä vääntämään. Nyt on maastot huikean hyvät ja valoa riitti vielä tälle reissulle. Pyry oli niin innoissaan! En muista koska se olisi viimeksi ollut noin onnellinen siitä että se sai vain laukata. Ilmavirta sai vedet nousemaan silmiin ja en voinut kun nauraa kyydissä. Se oli kyllä todellista tuulettumista! Takaisin päin yritettiin tulla hieman rauhallisemmin, osittain siinä myös onnistuen.

Yksi kiusakin on nyt palannut. Syyskuussa loukkaamani jalka on alkanut vaivaamaan enemmän kuin aikaisemmin ja tänään sen huomasi erinomaisesti Allin kanssa kentällä. Vihlaiseva kipu kun yritin käyttää jalkaa tai kiertää lonkkaa. Jalka on todella voimaton ja sen saa siitä kaikkia tehoja irti. Onhan se selvää että isomman hermokolauksen ottanut jalka toipuu todella hitaasti. Toipumisennuste on puolesta vuodesta eteenpäin. On silti turhauttavaa huomata ettei se ole mennyt eteenpäin toipumisen kanssa, pikemminkin juostu hieman takapakkia.

No, tässä nyt teille hieman lauantain kuulumisia. Huomenna hepat suuntaavat maneesille hyppäämään, joten katsotaan jos saadaan teille sieltäkin hieman materiaalia. Minun puolestani hyvää viikonlopun jatkoja kaikille!

Onko lukijoiden joukossa joku, jota pimeys harmittaa?

27. marraskuuta 2014

Kolme uutuutta

Nyt on tullut pienellä aikavälillä paljon postauksia, joten muistakaa lukea ja kommentoida myös vanhempia! Nyt kuitenkin pakko tulla esittelemään teille kolme uutuutta mitä tässä nyt on hiljaksiltaan tapahtunut!


Ensimmäisenä otetaan käsittelyyn tietenkin blogin uusi ulkomuoto, eli lähinnä uusi banneri! Sain tuosta jouluisesta kuvasta heti vision ja koko yön väsäsin sitten uutta banneria. Tai siis aamun. Saatiin ainakin hetkeksi blogiin uutta ilmettä, mitä mieltä te olette? Kaipaatteko siihen jotain, onko siinä jotain liikaa? Nyt kaikki ideat kehiin niin ehkä seuraava ulkomuoto on vielä hienompi!


Toinen jouluinen juttu totta kai! Tänän vuonna päätin tehdä joulukalenterin, sillä sain Linkka Blogisi-postaukseen elokuussa niin paljon hyviä blogeja että siitä syntyi kokonainen joulukalenteri. Blogit eivät ole paremmuusjärjestyksessä, mutta kyllä, niitä on siellä 24 kappaletta! Valinnan vaikeutta oli, mutta toivottavasti tekin pidätte. Tätä täytyy kuitenkin vielä odottaa tuonne joulukuun ensimmäiseen päivään asti, maltti on valttia ;) Klikkaa itsesi joulukalenteriin TÄSTÄ!


Kolmas ja vielä kaikista huikein juttu on uudistuva Hippola! Vielä ei siis Hippola kokonaisuudessaan aukea, mutta joulukuun ajan saatte pienen herkkupalan siitä mitä on luvassa. Hippolassa siis aukeaa joulukalenteri ja uusi pelkistetty Hippola on nyt sitten avattu. Laitan tähän vielä virallisemman tiedoitteen etten unohda mitään;
Hippolan joulukalenteri on nyt avattu!
Toivotamme teidät kaikki tervetulleiksi uudelle sivustolle. Nyt kaikilla on mahdollisuus rekisteröityä Hippolaan ja olla osa Suomen yhteisöllisintä hevosmediaa.

Ennen kuin kaikki toiminnot uudessa Hippolassa aktivoidaan, arvomme jouluaattoon asti yhteistyökumppanimme sponsoroiman tuotteen tai palvelun – joka päivä! Pääpalkintona 24:nen luukun takana pilkottaa Karolina Liuksialan ja Nipsu Porthan-Broddellin yksityisvalmennukset!
Muut päiväkohtaiset palkinnot julkistetaan heti puoliltaöin Hippolan etusivulla. Joulukalenterin arvonta suoritetaan päivittäin kello 20 ja siihen osallistuvat kaikki Hippolaan rekisteröityneet käyttäjät.
Joulun jälkeen 25.12 päivitämme ja avaamme uuden Hippolan, jolloin kaikki toiminnot aktivoidaan. Uuden Hippolan kautta on mahdollista lukea Hippolaan bloginsa lisänneiden käyttäjien blogeja. Voit lisätä oman hevosharrastusta käsittelevän Blogger-blogisi Hippolaan rekisteröitymällä sivun yläpalkissa olevan linkin kautta.
Joulukalenterin sulkeuduttua Hippolaan päivittyvät kaikkien rekisteröityneiden blogien uusimmat postaukset. Hippola-käyttäjät voivat äänestää postauksia joko peukuttamalla niitä ylös- tai alaspäin. Eniten suosiota ja keskustelua aikaan saaneet blogit nousevat automaattisesti Hippolan etusivulle.
Huikeaa eikö? Huh, olen niin innoissani nyt kaikista näistä jutuista, joten pistäkää ihmeessä kommenttia jos jotain jäi epäselväksi tai askarruttamaan. Siistiä!

365 päivää Lehmän kanssa

Vuonna 2013 ostin itselleni joululahjan 24.11.

Ensimmäinen kuva tammasta kotona

Mitä kaikkea vuoteen onkaan mahtunut? Paljon sairaslomaa ja klinikkakäyntejä, onnistumisia ja epäonnistumisia. Uskomattomia ilon hetkiä ja epävarmuutta. Vuosi oli täynnä niin paljon hyvää ja melkein yhtä paljon kaikkea huonoa ettei voi uskoakaan. Tavoitteisiin ei päästy edes unelmissamme, mutta toivon että meillä on vielä monta vuotta edessä, joten pidetään tätä vuotta vaikka koettelemusten vuotena.

Miten tamma ikinä päätyikään minulle? Olen varmasti tarinan täällä ennenkin kertonut, mutta se on niin omalaatuinen kertomius siitä, miten talliin asteli uusi hevonen, vaikkei sitä ikinä pitänyt tulla. Satuin selailemaan tylsyyksissäni myytäviä hevosia hevostalli.netin markkinaosioilla. Silmiini osui todella kaunis, kirjava hevonen hyppäämässä. Jäin innoissani lukemaan tekstiä. Tamma, 175 cm. Rakastuin ensi silmäyksellä! 

Kerroin äidille löydöstäni puolivitsillä. Se että olin löytänyt unelmien hevosen. Äiti käski palata maan pinnalle, mutta jääräpäisenä laitoin myyjälle viestiä. Voihan se olla että tamma oli jo myyty? 

Ei kuitenkaan ollut. Vaihdoimme viestejä myyjän kanssa ja aloin tosissani puhumaan äidille. Puhuin siitä "projektina" koulitaan vähän eteenpäin ja myydään isolla rahalla pois (joo ihan kun meillä tehtäisiin niin!). Äiti käski puhumaan isäpuolelleni. Puhuimmekin isäpuolen kanssa rakentavasti ja ennen kun huomasin, istuin pankissa hakemassa lainaa ja olimme varanneet hotellit oulusta. Olin ottanut askeleen kohti ikiomaa hevosta, unelmien kirjavaa.

Oulussa meitä oli vastassa ystävällinen myyjä ja maailman kaunein tamma. Kun vain näin sen seisomassa siinä maneesissa, sanoin jo äidille että tämä se on. Tietenkin piti vielä koeratsastaa ja vaikka tamma olikin kiltti, itse koeratsastus meni päin honkia. Jännitin tammalla ratsastamista todella paljon, sillä pelkäsin ettei myyjä myy sitä minulle. Pääsimme varmaan kahdesta esteestä yli koko tunnin aikana. Se oli silti menoa, maksoin mukisematta tamman, lastasin sen autoon ja aloitimme pitkän kotimatkan. Jo kun äidille puhuin kirjavan hevosen ostamisesta, sanoin että siitä tulee meillä Lehmä. Ja kuinkas kävikään..


Vuodelle minulla oli suuret tavoitteet! Alkukausi 90-100 cm, harraste ja loppukausi tuttaria. Koulua Helppo C-B. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Ensimmäinen haaste tuli satulan kanssa. Meille myytiin Allille täysin epäsopiva satula ja sen myötä alkoi hurja pystyyn hyppiminen. Onneksi kuitenkin ymmärrettiin nopeasti mistä puristaa ja vaihdoimme satulan sopivaan, joka vielä tänäkin päivänä on Allilla.



Sopivan satulan löytymisen jälkeen päästiin kunnolla treenaamisen makuun. Tuntui että menimme valmennus kerrallaan kohti suuria tavoitteita. Kouluratsastus oli tamman kanssa todella pahasti vaiheessa, se kiskoi jokaisessa siirtymisessä minut irti satulasta, mikä taas vaikeutti tasapainosta ratsastusta. Päivä päivältä tuntui että päästiin kiinni toisiimme. Tamma sai huimasti lisää voimaa ja energiaa ja siitä pääsimmekin jo seuraavaan ongelmaan. Esteradalla katosi jarrut täysin. Koulupuolella kun aloimme pääsemään ongelmien ytimiin, esteillä vauhti suoranaisesti riistäytyi käsistä.

Kun treeneissä kerran lensin naama edellä jumppatehtävän sekaan, päätettiin hommata tammalle hieman jarruja siihen asti että oppisin ratsastamaan sen rauhallisemmaksi - sitä en tiedä tuleeko se hetki ikinä, heh. Uuden kuolaimen kanssa tamma toimi hyvin, mutta kaikki saavuttamamme luottamus oli kateissa ja meidän piti käytännössä aloittaa hyppääminen alusta. Ihan vain aloitettiin puomeista ja pikku hiljaa nostettiin ristikoksi ja siitä pystyksi ja okseriksi. Pikku hiljaa saaden luottamusta takaisin.



Pian ehdittiin jo kevääseen. Oltiin ehditty käymään tamman kanssa jo muutamissa kisoissa, ottaen yleensä muutama puomi mukaan. Treenattiin jopa maastoesteitä niin hallissa kun pihalla. Kunnes alkoi epämääräinen ontuminen. Kierrätin tammaa klinikalta toiselle etsien syytä tämän mystiseen ontumiseen. Kun kuukauden päivät olimme katselleet tilannetta, määriteltiin syyksi herkät anturat. Pohjalliset kun saatiin etujalkoihin, kaikki tämä epämääräisyys hävisi kuin tuhka tuuleen. Tänä aikana teimme yhdessä paljon kaikkea kivaa, kuten Allin rakastamaa metsässä rämpimistä.

Mukana tuli myös paljon ongelmia. Tuntui että joutui aloittamaan kaiken alusta, tekemään uudestaan jo tuttuja asioita. Kevät mekin siinä ihmetellessä uusia asetuksia ja hakien hyvää luottamusta. Jätin alkukauden kenttäkilpailut kokonaan takaalalle ja treenattiin vain omissa oloissa tamman kanssa.  Päästiin osallistumaan jopa harjoitusmaastoestekisoihin, jossa kuitenkin tipahdin kyydistä. Alkoi tulevaisuus näyttämään taas valoisammalta, kunnes..




Kesä ja kuivuus. Allin ei pysynyt kengät jalassa. Se tiputti viikon sisällä kengityksestä kenkänsä, useamman kerran. Kengittäjän kanssa yritettiin miettiä parhainta vaihtoehtoa ja toivottiin että se pitäisi edes yhden kengitysvälin kengät jaloissa. Minun oli paha olla kun näin tamman kulkevan melkein kolmijalkaisena kun se varoi ilman kenkiä. Kesäkuussa kävimme taas paljon pitämässä hauskaa metsälenkeillä ja teimme kaikkea hauskaa sairaslomailun lomassa.

Heinäkuussa kengät oli pysyneet hyvin jalassa ja osallistuimme ensimmäisiin kenttäkilpailuihin! Luokkana oli harrasteluokka ja pääsimme sen hyväksytysti läpi. Taas näkyi valoa tunnelin päässä. Kävimme myös seurakisoissa Wiurilassa ja saimme paljon hyvää palautetta tamman kanssa. Tekemistä oli paljon ja sairaslomat oli ehdottomasti hidastaneet tavoitteiden saavuttamista. Pääasia oli kuitenkin että tamma olisi terve!

Syksy alkoi meillä super hienosti. Teimme Kisamatkalla-Cupin osakilpailussa todella hyvän rataestesuorituksen pienellä harjoittelumäärällä, kävimme Hattulassa Seppo Laineen valmennuksessa. Kisasimme Ypäjän kisoissa - jotka kyllä päätyivät hylkäykseen rataesteillä - tehden ehdottomasti kauden parhaimman kouluradan vaikkei se hyvä vielä ollutkaan. Löysimme Kari Nevalan valmennukset jotka veivät meitä heittäen eteenpäin.




Ja taas tulee mutta! Sitten tamma onnistui telomaan vasemman takajalkansa tarhassa. Se sai siihen syvän haavan, joka hoidosta huolimatta tulehtui ja tamma jäi sairaslomalle. Ihan kun sitä ei vuodessa olisi jo tarpeeksi ollut! Haavan lisäksi Alli osoittautui yliherkäksi lääkkeille ja sairasloma piteni hieman lisää. Päästiin pitkälle syksyyn ja sitten sattuikin minun ja Pyryn onnettomuus, missä loukkasin oman jalkani ja jouduin jäämään itse sairaslomalle. Tamma humputteli äidin ja tallityttöjen kanssa.

Lokakuun puolenvälin aikaan pääsin vihdoin tamman selkään. Sitä olin todellakin kaivannut. Kaikki ei kuitenkaan ollut hyvin, tamma oli selkeästi kipeä jostain ja liikkui epämääräisesti. Niinpä päädyimme klinikalle, missä jalat kuvattiin ja takapolvi piikitettiin. Muutaman viikon päästä se piikitettiin vielä uudestaan.

Ja sitten olemmekin jo tässä päivässä näin nopealla kelauksella. Tamma on palaillut pikkuhiljaa takaisin treeniin. Viimeisin muutaman kuukauden löysäily ja saikkujakso on tehnyt tehtävänsä ja kaikki säädöt on kadoksissa. Nyt talvella sitten haetaan parempia säätöjä ja toivotaan ensi kaudella parempaa onnea, ihan noin terveydenkin suhteen.

Vaikka vuosi on sisältänyt paljon epäonnea ja huonoa tuuria, olen silti todella onnellinen että tamman yleensäkään ostin. Se on juuri niin ihana kaikissa persoonissaan etten osaisi enää olla ilman sitä. Mahdottoman hieno tamma, toivon että me päästään vielä pitkälle. Edes pidemmälle mitä kuluvana vuotena. 


Allynclusive W "Lehmä"
24.11.2013 alkaen

26. marraskuuta 2014

Hämeenlinnan seurakoulukarkelot

Saajan Talli 23.11. - seurakoulukilpailut

Muutama postaus aikaisemmin puhuinkin teille hurjasta luokkanoususta. Onhan tässä kenttäkisoissa tullut tuota Helppo A-luokkatasoa hinkattua jo viime vuonna, mutta heikoin prosentein. Nyt olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja ratsastaa ensin seuratasolla vakiinnuttaen Helpon Been 63% ja Helppo A luokista alkaa kerämään varmuutta. Sitä lähdettiin tekemään myös Hämeenlinnaan viime viikonloppuna, kun starttasimme auton klo 10 aikaan kotipihasta ja tavoitteena oli saada hyvät radat jo tutustu KN Specialista ja meille todella vaikeasta Helppo A:0.

Sanotaan että lähtökohdat kisoille ei olleet mitkään järin hyvät. Perjantaina lunta satoi kymmenen senttiä maahan ja hevoset olivat vielä kesätossuissa - kyllä, kengitys olisi vasta seuraavalla viikolla..! Lisäksi minulla meni niin pitkään isälläni ja satutin selkäni niin että hevonen joutui jäämään lauantaina vapaalle. Normaalisti ennen koulukisoja käyn hyppäämässä, koska sen jälkeen se on ehdottomasti parhaimmillaan. Melkoisella jännityksellä siis saatiin odottaa millainen vauhtiveikko siellä onkaan vastassa.

Perille saavuttiin hyvissä ajoin, vaikka navigaattori aluksi ohjasikin meidät johonkin hevonkuuseen. Onneksi autossa oli kaksi ihmistä jotka osasivat käyttää karttaa ja perille päästiin hengissä ja ilman kinttupolkuja. Kisapaikalla Pyry käyttäytyi hyvin ja oli todella rauhallinen ja söpöili korviensa kanssa. Onneksi kenttä oli melko hyvässä kunnossa eikä ollut liukas ja saimme hyvin Pyryn käveltyä ennen verryttelyyn menoa.


Kun sitten pääsimme verkkaan totesin heti alkuun että nyt on hevonen sitten niin kamala kun voi olla! Se oli juuri sellainen mitä se yleensä on vapaapäivän jälkeen, levoton edestä ja juoksi vähän joka suunnalta karkuun. Koitin vaan rentoutua itse ja tein paljon siirtymisiä niin askellajista toiseen kun askellajin sisällä. Sain ihan hyvän fiilikset, vaikkei missään nimessä päästy siihen mitä ollaan viimeisimmät kisat esitetty, sellaiseen harmoniseen rentoon hetkeen. Syytetään sitä pirun vapaapäivää ;)

Rata oli.. no ihan hyvä. Parempiakin KN Speciaaleja ollaan tehty tänä vuonna, mutta ei se tosiaankaan huonoin ollut. Se oli koko radan vähän herkkänä, jokainen apu piti tehdä tarkasti, ei liian lujaa vaan juuri sopivasti. Yhtään ei sopinut jäädä istunnalla jarraamaan tai jarru meni päälle. Paperi olikin ihan mukava yllätys, likipitäen kaikki seiskoja, muutamia 6-6,5 ja kaksi tyhmää 5! Jos olisin ratsastanut itse voltit tarkemmin olisimme ehdottomasti saaneet voittoprosentit! Tällä kertaa prosentit 67,2% riittivät 2. sijaan.


Saimme heti radan jälkeen jäädä maneesiin, sillä siellä alkoi Helppo A:n verkka. Pyry pääsi myös palkintojen jakoon, missä saimme nätin sinisen ruusukkeen. Kunniakierrokselle kun piti lähteä Pyry otti taas jostain jotain pulttia ja mentiin hetkin pomppuloikkaa pitkin maneesin keskustaa. Kiitin tuomaria kunniasta - siis kunniakierroksen ratsastamisesta - mutta en suorittanut sitä koska tiesin että siitä ei ole enää paluuta rentoon moodiin.

No, eipä ollut enää tästäkään. Pyry sai taas jotain ekstrabuustia palkinnosta ja sitten oltiin niin hätäisiä ja levottomia että oksat pois. Verkassa sain sen vielä kohtuu hyväksi lopussa ja ratakin alkoi ihan okei.. Sanotaan näin kevyesti ettei samaa rentoutta mitä saatiin edes hippusen verran KN radalle ollut tässä radassa. Korostaen vielä että tämä oli meille todella vaikea ohjelma. Pyry kuumii äärettömän paljon jo yleensäkin ohjelmasta missä on paljon tehtäviä, kuten juuri siirtymisiä. Tässä ohjelmassa oli paljon laukka-seis ja laukka-käynti-laukka siirtymisiä. Meidän napakäännökset olivat myös aika hehkeitä. Ehkä kannattaisi harjoitella temppuja ennen kisoihin menemistä?

Raviosuus ihan ookoo, ei hyvä muttei tuossa mielialassa oikein paremmaksikaan pääse. Peruutus lähti vinoon ja sieltä taas korostui tuo levottomuus, ei malta ei. Napakäännökset.. Voi luoja miksi? Keskikäynti oli hyvää, saatiin jopa 7! Ensimmäinen laukka-käynti-laukka siirtyminen oli hyvä, mutta sen jälkeen vasta show alkoikin.. Pyryn mielestä se tarkoitti että pitää mennä keskilaukkaa kokoajan ja kun tuli keskilaukan aika, lähdettiin kun naton ohjus tukikohdasta. Herra tuli yliherkäksi kaikille avuille, oli se sitten pidättävä tai pyytävä. Kunnialla suoritimme kuitenkin radan loppuun muutamien rikkojen kanssa. Prosentteja 59,4%, ei huono keh!


Mutta hei, pitää ajatella positiivisesti! Helppo An rata oli meille äärettömän vaikea. Emme ole tehneet kun KN vaadittavat laukka-käynti siirtymiset ja Kenttä kutosen laukka-seis siirtymisen. Jokainen siirtyminen kuitenkin tuli, pienen rikon kanssa tai ei. Laukka yleensäkin oli tänään jotenkin parempaa kun aikaisemmin ja päästiin sentään molemmista radoista läpi. Nyt vain lisää treeniä ja lisää ratarutiinia niin eiköhän sitä joskus uskalla aluekisoihinkin koittamaan ;)


24. marraskuuta 2014

Vuosi

Kalliimpaa kultaakin on toveruus, aarrettakin parempi on hyvä ystävyys.


Niin se aika vaan kuluu. Vuosi sitten ostin itselleni joululahjan, joka saapui pihaan 24.11. Oulusta. Pienen kirjavan Lehmä-tamman. Vuosi on ollut täynnä epäonnea, onnea ja molemmista johtuneita kyyneleitä, verta ja hikeä. Jokainen hetki on kuitenkin ollut opettavainen ja antanut paljon. Toivottavasti näitä vuosia on meillä edessä vielä paljon. Tällä viikolla on vielä luvassa "miten meidän vuosi meni" -postaus, mutta nyt saatte nauttia näistä ihanista kuvista joita Pilvi kävi kuvaamassa.

Kuvauspäiväksi tilasin lunta ja luontoäiti oli kuunnellut pyyntöni ja maa oli kauniin valkoinen. Nyt tällä hetkellä täällä on taas enemmän sohjoa ja hiekkaa kun tuota kaunista valkoista ainetta. Kuvista tuli todella kauniita ja niitä oli paljon, joten jouduin hieman karsimaan. Todella iso kiitos kuvista Pilvi Vähämäki, http://pilvipisara.kuvat.fi!








Löytyikö lukijoiden lempparikuvaa?

22. marraskuuta 2014

Kamala luokkanousu

Kun taas palataan pohjalle..


Huomenna on taas aika pistää nuttura kireälle, helmikorvakorut korviin ja valkoiset pintelit jalkoihin. Matka on koulukilpailuihin, Hämeenlinnaan. Tällä kertaa vedin oikein kunnon ässän hihasta ja otin ison riskin osallistumalla kahteen luokkaan, tuttuun KN Speciaaliin ja aivan uuteen tuttavuuteen, Helppo A:0. Kyllä, paljon on temppuja luvassa ja meille vaikeita asioita!

Vaikka vielä harrastetaankin Pyryn kanssa kouluratsastusta seurakilpailuissa, on mielestäni tämä meille suuri askel. Minulle luokkanousu on todella iso paikka. Olisimme ihan hyvin jo viime vuonna kiertää Helppo A luokkia seuratasolla, mutta sen luokkatason nostaminen on vain niin paljon vaikeampaa kuin voisi kuvitella. Miksi kukaan haluaisi palata pohjalle?

Kun en näe enää mitään järkeä Helppo C-radoissa ja olemme seuratasolla vakiinnuttanut Helppo B-radat helposti 60% yläpuolelle, oli aika nostaa kytkintä. Jos haluan koskaan pärjätä kenttäkilpailuissa, pitää niitä kouluratoja treenata ja ennen kaikkea hakea rutiinia. Parempaa paikkaa kun seurakoulukilpailut - ja ensi vuonna miksei myös aluekoulukilpailut - ei ole! Siellä saamme tehdä tasaisen varmaa edistystä ja lähteä tavoittelemaan isompia ratoja - mistä sitä tietää miten pitkälle tässä vielä päästään!


On sanomattakin selvää että huominen Helppo A rata on meille vaikea. Siinä on todella paljon laukkatehtävää ja tunnetusti meidän heikoin askellaji on laukka. Päätin kuitenkin etten voi ikuisuutta paeta näitä tehtäviä. Viime treeneissä teimme jo sujuvia laukka-käynti ja laukka-seis siirtymisiä, se ettei se välttämättä mene kisoissa niin hyvin, olen valmis ottamaan sen riskin. 

Lisäksi näen tässä paljon hyvääkin. Vaikkei me loisteta tuolla radalla, uskon että saamme taas yhden hyvän kokemuksen ja rutkasti lisää pohdittavaa treeniin. Näissä pienemmissä kisoissa on kiva käydä hakemassa tuomarin näkemys sen hetkisestä tilanteesta ja ratkoa mahdollisia ongelmia mitä kisatilateessa tulee.

Ei maalata kuitenkaan piruja seinille
vaan pistetään peukut pystyyn ja tehdään parhaamme!

21. marraskuuta 2014

Kaksi täysin erilaista hevosta

Miten olen onnistunut siinä?


Olen tällä viikolla miettinyt jopa luvattoman paljon entistä, ihanaa, elämäni tärkeintä hevosta Lurppaa. Miettinyt niitä fiiliksiä mitä minulla oli ja mitä minulla on nyt. Itkenyt hiljaa tyynyä vasten ja myöntänyt että edelleen ikävä on kova. Kysymyksiä tulvii mieleen. Olisiko se voinut nykyään paremmin meillä? Osaisinko ratsastaa sitä paremmin? Miltä se nykyään näyttäisi?

Olen käynyt mielessäni uudestaan sen ahdistuksen jonka koin viimeisinä viikkoina. Vaikka tällä hetkellä asiat ovat hyvin, jopa Lehmä näyttää tällä hetkeltä oikein omalta itseltään ja Pyrykin on niin energinen että tiputtelee äitiä maastossa, tunnen sisälläni pienen ikävän. Kaipaan Lurpan täydellistä luottamusta minuun, kaipaan sen suurta persoonaa talliin. Sen ihanaa omalaatuista korvaansa. Jokaista sen solua ja sielun sopukkaa.

En Lurppa-aikoina vielä ollut kovin ahkera bloggaaja. Blogihan on ollut hengissä jo vuodesta 2010, asti, mutta vasta 2011 aloin aktiivisemmin kirjoittamaan ja silloin Lurppa oli jo niin paljon sairaslomalla ja kuntoutuksessa ettei siitä ehtinyt blogiin paljon juttua tulla. Vanhimmat lukijat kuitenkin varmasti muistavat sen. Jokatapauksessa Lurppa oli todella vahva hevonen ja kutsuimmekin sitä hyvin usein valmentajan kanssa Puhveliksi. Se vaati todella paljon istunnalta ja valitettavan paljon myös kädeltä. Kun en paremmasta tiennyt, opin melko pian vahvaksi ratsastajaksi.


Kun sitten koitti sen aika, että Lurppa jäi kouluhevoseksi ja myöhemmin lopetettiin, minulle tuli käyttöön Pyry. Hidas, laiska suomenhevosruuna yhdistettynä vahvaan istunnalla jarruttavaan kädellä voimakkaasti ratsastavaan ratsastajaan. En voi edes laskea niitä kertoja, miten monta kertaa itkin jo pelkästä turhautumisesta. Elänäni oli poissa ja jokin laiska apina sen tilalla. Teki mieli syyttää hevosta ja lopettaa koko ratsastus.

Ensimmäinen avain oli takuulla Aira Toivolan istuntakurssi. Sain todella paljon oivalluksia istunnan suhteen ja vaikkei suhde Airan kanssa ole valitettavasti jatkunut - mutta toivottavasti vielä joskus jatkuu - voisin väittää että se oli yksi iso muutos parempaan. Kun ymmärsin, miten vahvasti olen istunut ja miten herkkä minun nykyinen hevonen olikaan, tajusin ettei se voikaan olla tasapainoisempi tai parempi jos itse jarrutan sitä kokoajan.

Kuinka paljon voikaan hevonen opettaa? Monta kertaa olen miettinyt, oliko Lurppa sittenkään niin vahva, vai tekikö istuntani siitä vahvan. Monta kertaa pohtinut, että jos olisin Lurpan kanssa jo päätynyt Airan tunneille ja kaikki olisi mennyt toisin, missä nyt olisimme?


Kun katson hitaasti taaksepäin, kolmen vuoden päähän ja sen jälkeen palaan tähän pisteeseen, tuntuu siltä että jotain suurta on tapahtunut. Vaikka se tuntuukin niin uskomattomalta, minä tosiaan olen kehittynyt. Kehittynyt yhdessä hevosen kanssa. Huomaan sen mitä kaipaan, luottamuksen. Lurppa opetti minulle miten tärkeää on luottaa omaan yhteistyökumppaniinsa. Siihen kenen kanssa sinä teet töitä. 

Tuntuu että paisun kiitollisuudesta. Hevoset ovat opettaneet minulle niin paljon. Kaikki omia erilaisuuksiaan. Lurppa opetti luottamusta, Pyry herkkyyttä. Uusin ostokseni, eli Lehmä, opettaa minut käsittelemään tammoja. Olen siis täysin ymmälläni siitä miten paljon minä  tosissani saan, saan paljon enemmän kuin vain hevosen käyttöön. Minä saan kokemuksen kaikista täysin erilaisista hevosista. Opin ja ymmärrän niitä joka päivä vain paremmin. Opin luottamaan ja ymmärtämään juuri sitä yksilöä.


Muistetaan siis taputtaa hevosiamme, hyviä ystäviämme

15. marraskuuta 2014

Kun vain toteutus uupuu..

Uudet unelmat vanhojen tilalle

Kisamatkalla-Cup 2014 kokonaiskilpailun voittajaratsukko

Olen varmasti siitä vähän ikävä ihminen, että kun päätän jotain, toteutan sen myös joskus. Olen teille monet kerrat kertonut haaveistani ja unelmistani. Suurin osa myös tietää että toteutin yhden pitkäaikaisista unelmistani tänä vuonna, kuin Kisamatkalla-Cup järjestettiin ensimmäisen kerran. Ilouutiseksi voin luetella myös sen että myös ensi vuonna meillä on Cup kilpailu! Ja sinne on tullut myös yksi upea uudistus, mutta siitä myöhemmin lisää.

Olen jäänyt täysin sponsorointiin koukkuun. Toisen ilo tuo minulle voimaa ja halua tehdä vielä enemmän ja tuoda tähänkin harrastukseen lisää hymyä ja toivoa. Nälkä kasvaa syödessään. Kun mietin SRL nostavan hintoja, harkitsin kannattaako minun enää lunastaa kisalupia - voisin nekin rahat käyttää sponsoroimiseen, joka on halvempaa kuin itse kilpaileminen. Kuitenkaan tiikeri ei raidoistaan pääse, kisaluvan hommaan, "tärkeät" kisat kisataan ja loput pistetään hauskanpitoon, eli sponsorointiin.

SRL maksukorostuksista se lähti. Idea siitä että hieman kapinoisi vastaan, muttei liian kovasti. Ilman miljoonia en pysty siihen yksin, joten tarvitsen seuran. Palkinnot hienot, fiilis kuin isommissa kisoissa. Mukaan pääsee 10 eurolla. Mistä minä nyt oikein puhun?

Kisamatkalla-Derby
Niin minä sen suunnittelin. Seurakilpailu, joka kantaisi nimeä Kisamatkalla-Derby. Suunnitelmissa olisi saada hyvä pohjainen, iso kenttä, estekalusto ja huolto pelaamaan. Kaunis kesäpäivä. Mikä olisi hienompia paikkoja kun esimerkiksi Ratun Talli Liedossa, Laakson ratsastusstadioni tai vaikka Salon Anisissa oleva kenttä? Kokenut ratamestari lähtisi mukaan pienestä summasta yhteisenhyvän eteen. Näissä pilvilinnoissa minä elän.


Luokat
Mitäkö en olisi suunnitellut? Luokat olisivat 70-110 cm, joista yksi luokka, 90 cm, olisi Kisamatkalla-Derby luokka. Derby luokka olisi arvostelulla AM5 ja muut olisivat aikaluokkina 367.1. Luokat ovat avoimia kaikille, pienistä poneista isoihin hevosiin. Derby-luokka sisältää erikoisesteitä enemmän kuin muut luokat.

Palkinnot
Jokaisessa luokassa palkitaan ruusukkein. Kuusi ensimmäistä saavat näyttävät isommat ruusukkeet, siitä edes päin peruskauniit hieman pienemmät rusetit.

Koska itselläni ei ole mahdollisuutta kustantaa jokaista luokkaa, mutta haluan että palkinnot ovat kohdillaan, tätä kohtaa tulee täyttämään sponsorit. 4 luokkaa tulee myyntiin (70, 80, 100 ja 110) joita voi ostaa 200 eurolla. Näistä 150 euroa menee palkintorahoihin, sillä kolme parasta saavat puhdasta rahaa jaolla 70, 50, 30. Loput rahasta käytetään voittajan voittoloimeen johon brodeerataan yrityksen / sponsorin nimi, logo tai mikä tahansa muu teksti. Halutessaan luokkaan saa sijoittaa myös enemmän rahaa, jotka menevät suoraan korottaen palkinto rahoihin.

Kisamatkalla-Derby puolestaan olisi kaikkien meidän blogin lukijoiden ja tukijoiden luokka. Jos joskus pääsisin toteuttamaan tämän kilpailun, perustaisin tälle blogille oman tilin, mihin kaikki halukkaat ympäri suomen voisivat lisätä niin paljon rahaa kuin haluaisi. Tämä raha menisi lyhentämättömänä luokan palkintorahoiksi, kuitenkin niin, että vähimmäismäärät (mitä muissakin luokissa) täyttyvät. Kaikki jotka haluavat saisivat nimensä, bloginsa, yrityksensä minkä tahansa kaikkien yleiseen tietoon, niin blogiin kuin kisapaikallekin. Lisäksi kaikki jotka haluaisivat saisivat saapua paikalle palkitsemaan tämän derbyluokan voittajan ja sijoittuneet. En voi luvata kuin sen hyvän mielen mitä tästä saa. Jokainen euro olisi tässä suuri raha.


Talkooväki
Koska haluan ajatella että me hevosihmiset voisimme olla yhteisöllisiä, pyrkisin myös tämän blogin kautta hakemaan talkooväkeä. Uskon - ja toivon - että Suomessa on vielä monta ahkeraa, ihanaa ihmistä jotka haluavat tehdä hyvää ja saada itselle hyvän mielen.

Jos saisin seuran kanssa tehtyä diilin, missä esimerkiksi buffetti tuotto olisi seuralle, ja lähtömaksut (se 10 euroa) tulisi minulle. Jos markkinointi toimisi, sponsorit lähtisivät mukaan ja tästä jotenkin pääsisimme plussan puolelle, tämä loppuraha käytettäisiin talkooväkeen. En voi kertoa ennen pystyisinkö siihen, mutta jos eurokin jäisi yli, takuulla pitäisin jonkinlaisen kiitos päivän kaikille talkoissa mukana olleille. Vaikka sitten leipoisin kakut omin käsin!

Mutta mikä minua sitten estää? Raha. Ensi vuonna järjestän Kisamatkalla-Cupin ja siitä en tingi. Tämä kilpailu olisi minulle kuitenkin suhteellisen kallis, laskin pikaisella laskutoimituksella että jo ruusukkeet tekisivät miltein 200 euroa! Mutta aina saa unelmoida?

Ehkä minusta joskus on siihen?

14. marraskuuta 2014

Karua tilastoa kaudesta 2014

Sitä se on. Kaikkea muuta mitä alku vuonna tästä vuodesta suunnittelin. Tämän pohjalla harkitsen pitkään viitsinkö ensi vuonna maksaa itseäni muihin kuin seurakilpailuihin, vai pitääkö tässä muuttua kouluratsastajaksi.


Ehkei kuitenkaan. En ikinä ehtinyt kirjoittaa tämän vuoden tavoitteista, mutta liitän ne nyt tähän samaan postaukseen. Tänä vuonna oli tarkoitus saada ehjä kausi niin Pyryn kuin Allin kanssa. Pyryllä tavoitteet este- ja kenttä-SM ja Allilla tehdä nousujohteista työtä niin että loppukaudesta kisaisimme tutustumisluokassa ja esteillä 110 cm. Pyryn kanssa debytoida Helppo A, seuratasolla. Pyryllä säästellen ja Allilla sitten enemmän. No miten se meni?

Allin kanssa kaikki meni poskelleen. En voi sanoa että olisi ollut mitenkään helppo vuosi. Pyry sai olla tänäkin vuonna ykköshevosena, mutta sekään ei auttanut. Keväällä itseluottamukseni laski kuin lehmän häntä ja aloin pelkäämään hyppäämistä. Tämän takia emme startanneet ollenkaan este-SM. Tipuin tänä vuonna enemmän kuin viimeiseen 7 vuoteen, yksi näistä sattui vielä kenttäkilpailuissa. Kun onnistuimme, onnistuttiin kunnolla, teimme mahtavan maasto-osuuden Ypäjällä elokuussa Pyryn kanssa. Kaudenpäätös kentässä päätyi kaatumiseen. Toivotaan että ensi vuonna olisi oma pää jo alusta asti kunnossa ja pääsemme jatkamaan tästä mihin olemme taas päässeet.


kouluratsastus
23.02.2014 - Merjan Talli, seurakilpailut - Pyry, KN Special - 61,8% 7/17
23.02.2014 - Merjan Talli, seurakilpailut - Alli, Helppo C:1 - 62,5% 2/20
28.06.2014 - Sh-Kummajaiset, aluekilpailut - Pyry, KN Special - 55,5%, 18/27
25.07.2014 - WiuHu/Salo, seurakilpailut - Pyry, HeB Nuorten hevoseten kenttäkilp. - 62,5%, 7/22
25.07.2014 - WiuHu/Salo, seurakilpailut - Alli, HeC tutustumisluokan kouluohj. (A) - 63,2%, 4/17
31.08.2014 - STeam/Loimaa, seurakilpailut - Molla, Helppo B:3 - 67,72%, 2/12
31.08.2014 - STeam/Loimaa, seurakilpailut - Pyry, Helppo B:3 - 69,31%, 1/12
31.08.2014 - STeam/Loimaa, seurakilpailut - Pyry, Helppo B FEI kenttäkilp. poneille -93 - 65,65%, 1/3
13.09.2014 - SomRa/Somero, seurakilpailut - Pyry, KN Special, 65,2%, 3/27
13.09.2014 - SomRa/Somero, seurakilpailut - Pyry, A-merkki, 62,593%, 3/9
08.11.2014 - HURja/Tammela, seurakilpailut - Pyry, KN Special, 64,2%, 2/12
08.11.2014 - HURja/Tammela, seurakilpailut - Pyry, A-merkki, 55,5%, 3/4

yhteenveto
Molla: 1 koulustartti, 1 sijoitus
Pyry: 9 koulustarttia, 4 sijoutusta
Alli: 2 koulustarttia, 2 sijoitusta
yhteensä: 12 starttia, 7 sijoitusta

Kouluratsastuksen saralla käytiin paljon seurakilpailuissa, mikä ei ollut huonokaan idea. Saatiin paljon lisää ratoja Pyryn kanssa alle ja se näkyi myös kentässä - jos ei suoraan kouluosuudessa niin vähintään esteillä. Allin kanssa piti kilpailla niin kovasti paljon enemmän, mutta oli ongelmia niin kenkien kuin terveydenkin kanssa. Ehkä tämä tästä. Tässä vielä kauden ensimmäinen KN Special, kesällä ratsastettu KN Special ja kauden viimeinen KN Special. On siinä mielestäni jotain positiivista tapahtunut ;)





esteratsastus
01.03.2014 - Ypäjä Arctic Show, aluekilpailut - Alli, 90 cm - 18vp, 38/43
02.03.2014 - Ypäjä Arctic Show, aluekilpailut - Alli, 90 cm - kesk.
02.03.2014 - Ypäjä Arctic Show, aluekilpailut - Pyry, 100 cm - 4vp, 23/38
02.03.2014 - Ypäjä Arctic Show, aluekilpailut - Pyry, 110 cm - 0/4vp, 25/53
09.03.2014 - Merjan Talli, seurakilpailut - Alli, 80 cm - 4vp, 8/11
09.03.2014 - Merjan Talli, seurakilpailut - Alli, 80 cm - 8vp, 7/8
13.04.2014 - RR/Raisio, aluekilpailut - Alli, 80 cm - 0/4vp, 27/38
13.04.2014 - RR/Raisio, aluekilpailut - Alli, 90 cm - 14vp, 35/38
13.04.2014 - RR/Raisio, aluekilpailut - Pyry, 100 cm - 0/0vp, 5/20
13.04.2014 - RR/Raisio, aluekilpailut - Pyry, 110 cm - 12vp, 8/9
25.05.2014 - Ypäjä Jumping, kansallinen - Pyry, 100 cm - 0/4vp, 7/20
06.06.2014 - Finnderby Ypäjä, kansallinen - Pyry, 100 cm - 12vp, 25/29
29.06.2014 - Sh-Kummajaiset, aluekilpailut - Pyry, 85 cm - 0/4vp, 19/47
29.06.2014 - Sh-Kummajaiset, aluekilpailut - Pyry, 95 cm - 0/0vp, 2/16
06.07.2014 - STeam/Loimaa, seurakilpailut - Molla, 50 cm - 36,5p., 2/7
06.07.2014 - STeam/Loimaa, seurakilpailut - Alli, 80 cm - 31p., 14/18
06.07.2014 - STeam/Loimaa, seurakilpailut - Alli, 90 cm - 32p. 8/10
06.07.2014 - STeam/Loimaa, seurakilpailut - Pyry, 90 cm - 39,5p., 1/10
01.08.2014 - Merjan Talli, aluekilpailut - Alli, 90 cm - 4vp, 18/20
01.08.2014 - Merjan Talli, aluekilpailut - Alli, 100 cm - kesk.
06.09.2014 - SRK/Ypäjä, kansallinen - Pyry, 105+110 cm - 0/13vp, 9/28
07.09.2014 - SRK/Ypäjä, kansallinen - Pyry, 110 cm - 16vp, 21/23
14.09.2014 - TR/Turku, aluekilpailut - Pyry, 95 cm - 4vp, 5/8

yhteenveto
Molla: 1 estestartti, 1 sijoitus
Pyry: 12 estestarttia, 3 sijoitusta
Alli: 10 estestarttia
yhteensä 23 estestarttia, 4 sijoitusta

Esteillä oli tänä vuonna sitten eniten ongelmia. Allin sairaslomien kanssa ei päästy ajatuksia pidemmälle, aina kun saatiin yksi asia kuntoon, tuli sairaslomaa syystä X tai Y ja taas oltiin miltein lähtöpisteessä. Kevään loistavan alun jälkeen itseluottamukseni laski niin paljon että pienemmätkin esteet tuottivat vaikeuksia. Niinpä rimaa laskettiin paljon ja useat "tärkeät" kilpailut jäivät Pyryn kanssa välistä. Ihme ja kumma saimme loppu kauteen alkukauden flow ja teimme jo tasaista suoritusta viimeisissä kenttäkisoissa joten onneksi jotain parannusta itseluottamukseenkin tuli! Muutama video myös tämän vuoden estestarteista tadaa!





kenttäratsastus
23.03.2014 - YHO, kansallinen (halli) - Pyry, avoin helppo - -64, 17/37
17.-18,05,2014 - NR/Niinisalo, kansallinen - Pyry, sh helppo - -75,8, 5/9
21.05.2014 - YHO/Ypäjä, harjoitus - Molla, harraste - 1/54
21.05.2014 - YHO/Ypäjä, harjoitus - Alli, harraste - hyl
12.-13.07.2014 - NR/Niinisalo, kansallinen - Pyry, avoin helppo - hyl
12.-13.07.2014 - NR/Niinisalo, aluekilpailut - Alli, harraste - -60,7, 24/52
17.08.2014 - Skara/Ypäjä, aluekilpailut - Pyry, avoin helppo - -74,8, 8/23
17.08.2014 - Skara/Ypäjä, aluekilpailut - Alli, tutustumisluokka - hyl
20.-21.09.2014 - NR/Niinisalo, kansallinen - Pyry, sh vaativa B - hyl

yhteenveto
Molla: 1 kenttästarttia, 1 sijoitus
Pyry: 5 kenttästarttia, 2 hylkyä (!!)
Alli: 3 kenttästarttia, 2 hylkyä (!!)
yhteensä 9 kenttästarttia, 1 sijoitus

Voihan itku. Voiko tässä edes itseään kenttäratsastajaksi tituleerata? Tänä vuonna tipuin aivan luvattoman paljon. Kesällä Pyryltä Niinisalossa rataesteillä, vaikka rata oli sitä ennen mennyt huisin hyvin. Allin kanssa tipuin jaloilleni maastoesteharjoituksissa. Kiellettiin pihalle tutustumisluokan rataesteillä. Kaaduttiin Pyryn kanssa kenttä-SM. Tuntuu että nyt oli huonon tuurin vuosi. Kaksi huippukisaakin saatiin, Pyryn kanssa SkaRan kisat elokuussa, jossa tehtiin huikea maasto sekä Allin kenttädebyytti Niinisalossa. No, nyt treenataan, ehkä ensi vuonna ollaan parempia!



Nyt lakki kouraan, treeniä ja ensi kauteen!
Miten lukijoiden kausi sujui?

12. marraskuuta 2014

Lehmästä hevoseksi

Maanantaina oli klinikka taas, missä hoidettiin oikeaa takajalkaa. Tavallaan jännitin tätä kovin, nyt saisimme sitten tietää enemmän mitä tuleman pitää.

Viikon Alli oli vain tarhaillut, toisella viikolla päivittäin kävellyt. Se oli kuin lentoon lähdössä, hyvä että kaviot välillä maahan osuivat kun se hyppi jokaiseen ilman suuntaan. Tarhassa se sai välillä järjettömiä sekopää kohtauksia ja juoksi siellä niin että rapa roiskui!

Maanantaina tultiin klinikalle tunti liian aikaisin. Äiti oli muistanut ajan väärin, itse en muistanut edes oliko se aamulla vai illalla. Onneksi aamuajalle oli vapautunut juuri sopivasti aika ja päästiin heti sisälle. 10 minuuttia myöhemmin lyötiin piikki takajalkaan - ja Alli oli sitä mieltä että se oli ihan naurettavaa touhua ja ei meinannut ollenkaan pitää jalkaansa alhaalla, heh - ja saatiin jatko-ohjeet. Kaksi päivää käyntiä, sitten pikku hiljaa enemmän. Viikon päästä käytännössä treenikunnossa.

Tänään otettiin vielä rennosti. Yksi pätkä ravia kun tamma ei meinannut malttaa kävellä. Voi mikä onni siitä tuli, liike oli täysin puhdas, kaikki epämääräisyys poissa. Pikkuhiljaa.

Lehmästä vielä hevoseksi?

8. marraskuuta 2014

Seurakoulukilpailuissa kääntymässä

Mukana keimeissä Kristiina Mollan kanssa sekä tietty itse herra Pyryllä!


Tänään tosiaan lähdimme porukalla kisoihin, Kristiina (linkki blogiin) tuli Mollan kanssa ja meni sillä Helppo C Tutustumisluokan kouluohjelman ja KN Speciaalin. Sanottakoon sen verran että harjoituskerrat voidaan laskea puolella kädellä, heh. Siihen nähden meni kyllä aivan huikean hienosti. Itse olin matkassa Pyryn kanssa mennen luokat KN Special ja A-merkin kouluohjelma. Myös Pilvi oli mukana ikuistamassa nämä hetket ja jälleen blogi rikastui aivan upeista kuvista. Iso kiitos siis jälleen Pilville!

Mutta sitten itse päivään. En jaksa palata ihan aamuun, koska kaikki meni aamulla minun osalta niin pieleen, joten aloitetaan suoraan kisapaikalta. Kisapaikalla käytiin heti kansliassa ja maksamassa lähdöt. Meillä oli varmaan about tunnin verran aikaa ennen Kristiinan ja Mollan ensimmäistä starttia. Laitettiin siis hyvissä ajoin Molla kuntoon ja ennen kuin huomasimmekaan ratsukko oli jo verkan puolella. Pakko hehkuttaa, verkassa poni oli niin hieno, vaikkei radalle vielä ihan samaa tatsia saatu.

En kuitenkaan ala analysoimaan tämän tarkemmin, molemmat radat meni tosi hyvin, KN itseasiassa meni Ctäkin paremmin. Helppo C:ssä tuli prosentteja 61,667% ja KN Special 60%. Ja molemmissa luokissa sitten tietenkin ensimmäinen ei-sijoittunut, ei siis monestakaan pisteestä jäänyt sijoittuminen kiinni.



Pyry oli taas kuntoonlaittaessa ihan pimeä, sekosi ihan täysin ja pitelemistä oli kovin. Saatiin kuitenkin äitin kanssa se säädetyä kuntoon ja pääsin verryttelemään. Aluksi Pyry oli kuin lentoon lähdössä, mutta kohta se jo rentoutui ja oli tosi tosi kiva. Oli ihan huikean hyvä fiilis, ravi oli tosi upea ja laukkakin pyöri mitä paremmin. Radalle lähdettiin tosi hyvällä fiiliksellä.

KN radasta ei taida olla mitään erikoista kerrottavaa. Tasainen, rikkeetön, siisti rata hyvillä teillä vaikka itse sanonkin. Radan jälkeen jopa itse totesin että menipä se hyvin. Kyllä pieni pettymys oli jotenkin prosentit, odotin ehkä vähän parempia, sillä mielestäni tällä kertaa rata todellakin oli hieno. No, ei auta, arvostelulaji! Tästä radasta saimme 64,2% ja sijoituimme toiselle sijalle.









A-merkin verkkaan pääsimme jo ennen KN palkintojen jakoa. Tässä verkassa Pyry ei ollut enää ihan niin hyvä mitä se oli edellisellä radalla tai verkassa. Ihan mukava ja teki kaiken pyydettäessä. Vaadin sitä hieman ylemmäs ja lyhyempää aktiivista ravia ja herra teki kaiken mitä pyysin. Palkintojen jaon jälkeen luokka alkoikin heti ja olimme ensimmäisiä lähtijöitä, sanotaan että pulttia tuli taas herran otettua kunniakierroksella, joten hyvin nopeasti sai yrittää sen rauhoitta.

Rata alkoi äärettömän hyvin. Kaikki numerot alussa 6,5 paitsi väistö oikealle oli 5,5. Ja sitten se epäonni! Juuri kun ratsastin tuomarin ohi kulmaan, maneesin katolta lähti plussa lumet alas, juuri siitä samasta kulmasta!! Totta kai Pyry sitä pelästyi, luonnotontahan se olisi ollut jos se olisi ollut tekemättä mitään elettä. Upeasti saimme kuitenkin nopeasti moodin takaisin, mutta -2 pistettä tuli kun käänsin "voltin" ja tulin kulman uudestaan. Lisäksi tämän jälkeen Pyryä alkoi jännittämään mikä näkyi selkeästi ensimmäisessä vastalaukassa kohti kammotuskulmaa ja sen jälkeen vaikeamman suunnan laukassa. Laukka ei vain pyörinyt ja se oli jo kaukana rennosta ja pyöreästä. Sitten tulikin jo laukassa rikkoja, mutta kunnialla pääsimme radan loppuun. Harmittihan tuo, sillä alku oli todella lupaava. Tästä radasta raavimme kasaan 55,5%.. voi elämä :(









Vaikka rehellisesti sanottuna minua harmittaa tuo lumiepisodi, olen silti todella tyytyväinen Pyryyn. Se on niin herkkä että oli uskomattoman hienoa miten hyvin sen kanssa pystyin jatkamaan radan loppuun. Se viimeinen rentous siitä oli kadonnut, se mitä se olisi vaatinut siihen että olisin pystynyt ratsastamaan sen tasapainoisesti loppuun asti. Kuitenkaan tälle ei mitään voi ja elämä on. On kuitenkin hienoa nähdä että kouluradalla herra on noi kivan letkeä ja tasainen, jotain edistystä siis lienee tapahtuneen!

Hienot putet siis tänään koulukisoissa, kerta kaikkiaan!