Siirry pääsisältöön

Ihan rauhassa amatööri

Amatööriratsastaja, amatöörikilparatsastaja

Alli kesällä 2014

Joskus päädyn lukemaan erinäisille foorumeille useampiakin keskusteluja jotka herättävät ajatuksia. Nyt viimeksi olen hautonut tämän asian kirjoittamista pitkään, mutten ole saanut tekstiä tuotettua, vaikka ajatus itsenään olisi päässä. Ajattelin kuitenkin käsitellä hieman sitä minä itse pidän itseäni ja sitä, että amatööri ei olekaan niin huono ja negatiivinen sanavalinta.

Sanaa amatööri tuntuu pidettävän jotenkin huonona ja negatiivisenä sanavalintana. En ymmärrä kuitenkaan mikä tekee siitä sen vastakohtaa ammattilaista huonomman sanan. Amatööri on kuitenkin harrastaja, ei työnharjoittaja. Niin kauan kun ei ansaitse elantoaan ratsastuksella voidaan kutsua tätä amatööriksi. Ihan yhtälailla kun aloittelijat ovat vasta-aloittaneita tai juniorit tietyn ikäryhmän jäseniä. Amatööri on ratsastaja siinä missä edellä mainitutkin.

Usein saa lukea foorumilta kuinka blogistit kuvittelevat olevansa ammattilaisia vaikka ovat täysin vailla tieto taitoa. Itse en henkilökohtaisesti ole törmännyt yhteenkään harrastelijan blogiin joka yrittäisi olla jotain muuta kuin mitä se on. Tai olen minä kiiltokuvablogejakin lukenut, mutta tarkoitan tässä tapauksessa ettei silmiini ole osunut yhtään sellaista joka toiminnallaan väittäisi olevansa ammattilainen. Blogeissa on paljon laadukkaita vinkkejä, omia kokemuksia ja tekemisiä, hyvinkin rehellisesti. Se ei tee kenestäkään ammattilaista - paitsi enintään bloggaamisessa.

Molla koulukisoissa syksyllä 2014

Minulle on todettu etten minä ole kilparatsastaja, en tiedä kilpailemisesta mitään. Pitäähän tämä paljonkin paikkaansa. Olen tässä suhteessa amatöörikilparatsastaja, päälajinani on kenttäratsastus. Se että tiedänkö kuinka paljon kilpailemisesta Suomessa tai ulkomailla ei mielestäni liene enää oleellinen asia. Edelleen kun tätä hommaa tekee vain harrastelijana, ei minun tarvitse olla mikään pro tietääkseni perusasioita. Ja ulkomaille jos / kun lähdetään, otetaan asioista siihen mennessä selvää.

Minusta olisi hienoa jos uskallettaisiin sanoa olevansa ihan amatöörejä, harrastelijoita. Puhua asioiden oikeilla nimillä. Onhan se totta ettei kilpaileminen tee kenestäkään kilparatsastajaa, ainakaan ammattitasoista. Jos minä joskus tulen hyppäämään Suomen GP-tasolla, lupaan kertoa olevani edelleen täysin amatööri. En uskottavasti ikinä tule tienaamaan ratsastuksella vaan se on minulle nyt ja aina vain harrastus. Olen siis ihan rauhassa Amatööri.

Kommentit

  1. Komppaan kyllä tätä kantaa! Harrastajuudessa ei ole mitään vikaa. Tartun tuohon kilparatsastajan titteliin, koska haluan saivarrella, ja koska kyseinen sana tuntuu olevan monelle niin kovin pyhä. Suurin osa Suomessa kilpailevistahan nimenomaan harrastaa kilpaa ratsastamista. Jos ratsastaja ratsastaa kilpaa kilpailuissa, on silloin joka tapauksessa kilparatsastaja, oli miten tosissaan tahansa. ;) Ammattiratsastaja on sitten asia erikseen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov