Siirry pääsisältöön

Kamala luokkanousu

Kun taas palataan pohjalle..


Huomenna on taas aika pistää nuttura kireälle, helmikorvakorut korviin ja valkoiset pintelit jalkoihin. Matka on koulukilpailuihin, Hämeenlinnaan. Tällä kertaa vedin oikein kunnon ässän hihasta ja otin ison riskin osallistumalla kahteen luokkaan, tuttuun KN Speciaaliin ja aivan uuteen tuttavuuteen, Helppo A:0. Kyllä, paljon on temppuja luvassa ja meille vaikeita asioita!

Vaikka vielä harrastetaankin Pyryn kanssa kouluratsastusta seurakilpailuissa, on mielestäni tämä meille suuri askel. Minulle luokkanousu on todella iso paikka. Olisimme ihan hyvin jo viime vuonna kiertää Helppo A luokkia seuratasolla, mutta sen luokkatason nostaminen on vain niin paljon vaikeampaa kuin voisi kuvitella. Miksi kukaan haluaisi palata pohjalle?

Kun en näe enää mitään järkeä Helppo C-radoissa ja olemme seuratasolla vakiinnuttanut Helppo B-radat helposti 60% yläpuolelle, oli aika nostaa kytkintä. Jos haluan koskaan pärjätä kenttäkilpailuissa, pitää niitä kouluratoja treenata ja ennen kaikkea hakea rutiinia. Parempaa paikkaa kun seurakoulukilpailut - ja ensi vuonna miksei myös aluekoulukilpailut - ei ole! Siellä saamme tehdä tasaisen varmaa edistystä ja lähteä tavoittelemaan isompia ratoja - mistä sitä tietää miten pitkälle tässä vielä päästään!


On sanomattakin selvää että huominen Helppo A rata on meille vaikea. Siinä on todella paljon laukkatehtävää ja tunnetusti meidän heikoin askellaji on laukka. Päätin kuitenkin etten voi ikuisuutta paeta näitä tehtäviä. Viime treeneissä teimme jo sujuvia laukka-käynti ja laukka-seis siirtymisiä, se ettei se välttämättä mene kisoissa niin hyvin, olen valmis ottamaan sen riskin. 

Lisäksi näen tässä paljon hyvääkin. Vaikkei me loisteta tuolla radalla, uskon että saamme taas yhden hyvän kokemuksen ja rutkasti lisää pohdittavaa treeniin. Näissä pienemmissä kisoissa on kiva käydä hakemassa tuomarin näkemys sen hetkisestä tilanteesta ja ratkoa mahdollisia ongelmia mitä kisatilateessa tulee.

Ei maalata kuitenkaan piruja seinille
vaan pistetään peukut pystyyn ja tehdään parhaamme!

Kommentit

  1. Hieno asenne, hyvä! Tsemppiä kisaan :)

    VastaaPoista
  2. Nyt on oikea asenne! Tsemppiä kisoihin :)

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä, jos ne vielä ehtivät teidän mukaan! :)
    Ootko muuten lukenut tätä postausta: http://kootussaravissa.blogspot.fi/2014/11/psyykkisen-valmentautumisen-luento.html
    Monta hyvää pointtia, joita kannattaa oikeasti miettiä.

    Tekstistäsi huomaa, että oot nyt uskaltanut ottaa askeleen eteenpäin, ja toivon todella, että onnistutte siinä :) Kaikille niitä epäonnistumisia ja epävarmuuden tunteita tulee, eikä se olekaan tärkeintä, kuinka paljon niitä tulee jne, vaan se, kuinka niihin suhtautuu ja kuinka niistä oppii. Epäonnistumisia ei siis kannata pelätä, vaan pikemminkin suhtautua niihin oppimistilanteina, jotka kannattaa hyödyntää mahdollisimman hyvin, jotta seuraavalla kerralla osais kääntää ko. tilanteen onnistumiseksi. Mutta on myös totta, että niitä onnistumisia tarvitaan paljon, että saadaan sitä itseluottamusta ja -varmuutta kasvatettua, ja motivaatio pysyy epäonnistumisista huolimatta.

    Tässä kommentissa ei taaskaan tainnut olla sitä punaista lankaa, mutta tsemppiä kuitenkin luokkanostoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja olen kyllä tietoinen Psyykkisestä valmentautumisesta :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov