Siirry pääsisältöön

Pimeys

Minä pidän itseasiassa kaikista vuodenajoista. Jokaisessa on omat plussansa ja omat miinuksensa. Tämän hetken suurin harmi on pimeys. Vaikka kaikki paikat ovat huippu hyvässä ratsastuskunnossa - ja työnikään puolesta en valita, sula on jäätä mukavampaa! - pimeys valtaa kovin nopeasti koko pienen päivän. Aamulla on pitkään pimeää, illalla se tulee kovin aikaisin. Päivät on sateisia ja harmaita.

Toki sitä kaipaa lunta. Se toisi tähän ikuiseen pimeyteen valoa. Ja jos sitä tulee paljon - niin kuin toivoisin että tulisi - olisi jälleen ratsastusmahdollisuudet hyvät. Työni puolesta en niinkään ajatuksesta välitä.

Tänäänkään en ehtinyt ihan kaikkea ennen pimeän tuloa. Lähdin liian myöhään liikkeelle ja vielä on muutama hevonen liikuntaa vailla. Onneksi on otsalamppu ja heijastimet keksitty.

Alli on päässyt normaalimpaan treeniin. Eläinlääkärin puolesta se olisi voinut palata täystyöhön jo reilu viikko sitten, mutta olen halunnut ottaa rauhassa ja se on kannattanut. Tänään mentiin ensimmäistä kertaa sitten reilun kahden kuukauden jälkeen kentälle muistelemaan koulukiemuroita. Ajattelin että joudumme aloittamaan kaiken ihan alusta, mutta onnekseni ja ilokseni huomasin että tamma toimi hyvin. Toki säätöjä pitää hioa ja enemmän harjoitella, mutta kahden kuukauden tauon jälkeen en olisi ihan noin mallikelpoista suoritusta odottanut. Pitäydyimme tälläkin kertaa perusasioissa, siirtymisiä ja lisää siirtymisiä sekä laukannostojen harjoittelua. Huisin hieno tamma se oli!

Allin jälkeen oli tarkoitus vielä Pyryn kanssa mennä harjoittelemaan kentälle. Päätin kuitenkin tallissa että lähdemme maastoon pitämään hauskaa, ehtii sitä kouluratsastusta myöhemminkin siellä seinien sisällä vääntämään. Nyt on maastot huikean hyvät ja valoa riitti vielä tälle reissulle. Pyry oli niin innoissaan! En muista koska se olisi viimeksi ollut noin onnellinen siitä että se sai vain laukata. Ilmavirta sai vedet nousemaan silmiin ja en voinut kun nauraa kyydissä. Se oli kyllä todellista tuulettumista! Takaisin päin yritettiin tulla hieman rauhallisemmin, osittain siinä myös onnistuen.

Yksi kiusakin on nyt palannut. Syyskuussa loukkaamani jalka on alkanut vaivaamaan enemmän kuin aikaisemmin ja tänään sen huomasi erinomaisesti Allin kanssa kentällä. Vihlaiseva kipu kun yritin käyttää jalkaa tai kiertää lonkkaa. Jalka on todella voimaton ja sen saa siitä kaikkia tehoja irti. Onhan se selvää että isomman hermokolauksen ottanut jalka toipuu todella hitaasti. Toipumisennuste on puolesta vuodesta eteenpäin. On silti turhauttavaa huomata ettei se ole mennyt eteenpäin toipumisen kanssa, pikemminkin juostu hieman takapakkia.

No, tässä nyt teille hieman lauantain kuulumisia. Huomenna hepat suuntaavat maneesille hyppäämään, joten katsotaan jos saadaan teille sieltäkin hieman materiaalia. Minun puolestani hyvää viikonlopun jatkoja kaikille!

Onko lukijoiden joukossa joku, jota pimeys harmittaa?

Kommentit

  1. Joo, pimeys on se talven inhottavin asia... :/ Ikinä ei ehdi koulusta kotiin ja kotoa tallille ja hevosen selkään, ennen kuin koko taivas on ihan musta, ja kuvat surkeaakin surkeampilaatuisia... Vaikka lumi, sitten kun se tulee, valaisee aika paljon ihmisen silmissä, se ei kameran kuvia erityisemmin kirkasta, valitettavasti.

    VastaaPoista
  2. Pimeys on tosi huono asia varsinkin bloggaajille:D Lukijat haluaisivat niitä postauksia aina, mutta ei voi tehdä kun ei ole kuvia(tai voi tehdä, mutta itse en pidä kuvattomista postauksista)

    VastaaPoista
  3. Mikä tos banneris pyryn takana toi vaalenpunanen homma on? :D tosi hieno muuten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mikä vaalenanpunainen? Jos tarkoitat Pyryn harjaa mikä ottaa tuosta loimesta hieman hohdetta? :)

      Poista
  4. Tässä on jo aika tehokkaasti unohtanut, mikä se semmoinen aurinko onkaan. Blääh. Aamulla on pimeää ja iltapäivällä jo hämärtää. Joka jumalan paikka on täynnä märkää kuraa ja liikkumismotivaatio hipoo nollaa.

    En hirveästi tykkää talvesta muutenkaan, mutta pari senttiä lunta toisi jo ihan eri meiningin tähän mustuuteen! Muut odottavat joulua, minä kevättalvea ja sitä hetkeä, kun aurinko lämmittää jo poskipäitä ja täytyy kaivaa aurinkolasit esille!

    - MadMagpie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. minäkin jo niin odotan kevättä, toivottavasti se tulee nopeasti! :)

      Poista
  5. Mä arvasin et oot liian malttamaton ton jalan kanssa ja et antanu sen alunperin parantua rauhassa kunnolla ku sun piti heti päästä ratsaille, nyt siitä tulee.monen vuoden riesa etkä saa sitä.enää 100 kuntoon.. arvasin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule, ihan lääkärin ja fysioterapeutin ohjeilla lähdin ratsastamaan ja sitä käyttämään. Vaikka heillekin olen kertonut että tilanne x on hankala sen kanssa, he vaan koheuttelevat olkia ja sanovat että sellasta se on. Yhtälailla se töissä on voimaton, sairaslomaako sieltä pitäis ottaa?

      Hyvä että joku arvasi, itse en ainakaan arvannut, fyssarin ohjeiden mukaan kun ollaan treeniin palattu :)

      Poista
  6. Kuulin radiosta, että seuraavan kerran aurinko paistaa vasta reilusti tammikuun puolella mukamas :D että jes, voisi mennä talviunille siihen asti.

    VastaaPoista
  7. En tiedä puhunko nyt ihan suoraan ohi aiheen, mutta ainakin itselläni vuosi sitten murtunutta kättä sekä hevosen alle jäänyttä jalkapöytää vihloo herkästi kylmällä. Kädessä oon kans huomannut noita hetkiä kun kirjoittaminen ei onnistu kun ei vaan pysty painamaan kynää tarpeeks :D En ole lääkäri, mutta oon kuullut monilta että vanhat vammat vihloo kylmällä :) Tiedä häntä, koskeeko vaan murtumia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä varmaan koskee vähän kaikkia nirhaumia, uskoisin :) Kävinkin tästä jo fyssarilla ja on varmaan jotenkin vaikutusta tuosta minun selästäni, minkä takia tuo jalka kiukuttelee :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov