31. joulukuuta 2014

Kiitos 2014

Kiitos vuosi 2014, tervetuloa vuosi 2015

Opettavainen vuosi 2014 on nyt takana. Vuodessa oli todella paljon onnea kuin epäonneakin, mutta päällimäisenä haluan muistaa että siitäkin vuodesta selvittiin. Nyt on aika viimeisten tuntien valua tätä vuotta, sitten käännetään taas uusi kalenteri, uudet tuulet ja uusi vuosi.

Tämäkin vuosi on ollut upea blogin parissa. Ensi vuodelle on suunnitteilla paljon postauksia vielä tästäkin vuodesta, tiivistelmiä, fiiliksiä. Siinä nähdään kuinka se vuosi todellisuudessa meni.

Tänään Pilvin kanssa jatkettiin Tavaraparatiisin kuvauksia ja sen jälkeen käytiin puttejen kanssa maastossa. Täällä on jo plussakelit, mutta onneksi lunta on sen verran että pystyttiin vielä menemään kunnolla. Takasin päin tultaessa tuli puhetta että olisi kiva saada peltoilukuvia ja maastostakin kuvat olisi kivoja. Peltoa ei kuitenkaan meillä tähän hätään ollut, mutta päätettiin ottaa muutama kuva läheisellä peltotiellä.

Tehdään siis tästä kuvapainoitteinen postaus ja annetaan nyt kuvien puhua puolestaan. Alli hieman innostui pellon vieressä menemisestä, joten välillä meno oli melko villiä. Pilvi sai taas upeita kuvia, joten annetaan kuvien puhua puolestaan.

Löytyykö joukosta lukijoiden lempparikuvaa?

1. 

 2.

3. 

4. 

 5.

6. 

7. 

8. 

9. 

10. 

11.

Kiitos kaikille vuodessa mukana olleille!
kaikille teille jotka elitte kanssamme myötä- ja vastoinkäymisissä.
Kiitos

30. joulukuuta 2014

Tavaraparatiisi osa 2: Mollan varusteet

Heijastinriimu (talvikäytössä), Horze

Kun on ollut jo 11 vuotta hevosenomistajana ja tämä pieni tamma kohteena, voidaan sanoa että varusteita on kerääntynyt vuosien aikana takuulla paljon. Sitä on myös kulunut, mennyt rikki ja vaihtunut. Nykyään kun Molla ei enää kilpaile seuratasoa korkeammalla, on jätetty kaikista kalleimpien ja uusimpien varusteiden hankinta vähemmälle. Yleensä Pyry tai Alli saavat uudet suojat, kun Molla puolestaan saa pärjätä vähän kulahtaneemmilla. Ei sillä, aina saa tamma uusiakin juttuja ja koska poni on viime vuoden ollut erityisen kiltti sai myös joululahjaksi tallilla käyvältä tytöltä aivan ihanat uudet pintelit (mitä en halunnut ottaa paketista pois kuvattavaksi, koska ne on hienot!). 

Ostoslistalla olisi kuitenkin tammalle uudet suojat settinä. Suojalaatikkoa siivotessani huomasin että takajalkoihin sillä on parittomia suojia, mutta jännesuojat alkavat edestä hajoilla. Eli tamman ostoslistalla on seuraavaksi uusi setti suojia, uskottavasti ihan perusmustana jos ei ihan villeiksi ruveta.

Loimet
Niin kuin aikaisemmin jo pääsin teille kertomaan, äitini on todellinen loimifriikki. Kuvasimme nyt pääasiassa loimet mitä Molla käyttää niin kesällä kuin talvella. Näiden kuvatuiden loimien lisäksi on vielä arviolta 4-5 Mollan omaa kaulakappaleetonta fleeceloimea ja yksi kaulakappaleellinen fleeceloimi varalla. En viitsinyt niitä kuvata kun ovat tosiaan kerran kaksi kesässä käytössä kotona. Molla käyttää pääasiassa 135 kokoisia loimia, mutta muutama loimi on 145.

Molla ei yleensä myöskään ole näin kerrospukeutunut kuin kuvissa, emme viitsineet kokoajan rampata tallin väliä kun pihalla oli niin paljon pakkasta että talli siinä ehtisi jäätymään. Pahoittelen siis loimien helmojen pilkottelua!

Horsepower tallitoppaloimi 300g, Hööks

Tämä on uusin loimiostoksemme. Mollan vanha tallitoppi ei istunut ja se valui ja kuristi. Niinpä riennettiin nettikauppaan hakemaan siistiä uutta tallitoppista ja niinpä se jälleen Hööksin sivuilta löytyi. 300g vanutäytteellä, huippu hyvänmallinen ja istuu Mollalle kuin nakutettu. Lisäksi pidän itse todella paljon tuosta kaulakappaleen kiinnityksestä on nopea ja ei kulu käytössä.

Jacson talvitoppaloimi 300g, Ratsuriihi

Muutama vuosi taaksepäin ostettu Jacson toppaloimi. Muistaakseni jostain alennuskorista niinkuin useimmat meidän loimet. Hirmu kiva loimi päällä, ei valu eikä ahdista. Hieman kulahtanut käytössä ja ei pidä enää kovin hyvin vettä, pitäisi varmaan uudestaan kyllästää. Huonona puolena myös kaulakappaleen kiinnitys, tarrat on tosi kuluneet ja pysyvät huonosti enää kiinni, lisäksi ensimmäisenä talvena meni yksi kiinnityslenkki (muovinenosa) rikki, joka on korvattu nyt paalinarulla. Muuten oiva ja istuva loimi.

Horsepower talvitoppaloimi ~350g, Hööks

Hieman Jacsonin toppaloimea paksumpi talvitoppaloimi, tämäkin Hööksistä. Tämäkin tosi kivasti istuva loimi (kuvassa hieman höppösen näköinen kun sata loimea alla, haha) ja tässä ihan hyvä kaulaosan kiinnitys. Tämäkin varmaan vuoden vanha loimi, ihan pidetty ja tätä Molla sitten saa pitää hieman kovemmilla pakkasilla. Ei kinttaa tai valu, vaan pysyy nätisti paikoillaan.

Horsepower tallitoppaloimi 200g, Hööks

Tämä on siis se vanha tallitoppaloimi joka ei istunut sitten yhtään Mollalle. On jätetty varaloimeksi, jos täytyy tuota varsinaista loimea pesettää kesken talvikauden. Pintamateriaali ei ole liukasta, joten jää paljon likaa, heinää ja muuta kiinni. Lisäksi valuu taaksepäin reilusti yön aikana ja kaulakappale jää "kuristamaan". Lapalaskokset tuntui vaan pahentavan tilannetta, vaikka niiden normaalisti pitäisi auttaa.. Menee kuitenkin varaloimena ja hätävarana.

Finn-tack Fleececooleri, Horze

En edes muista kuinka vanha tämä loimi on (pitäisi äidiltä kysyä, se muistaa kaikkien loimien tarinat haha) mutta ihan pirun hyvä loimi! Kaulakappaleellisista loimistamme yksi parhaimpia. Korkealla olevat kiinnitystarrat takaavat pitävyyden ja loimi on tosi kivaa materiaalia. Lika totta kai tarttuu herkästi, mutta me pidetään tätä lähinnä kisamatkoilla ja valmennus / maneesi / muilla vastaavilla reissuilla kävely tai kuivatusloimena. Ja näitä saa muuten edelleenkin Horzelta, suosittelen!

Horse Comfort fleecevuorellinen loimi, sph kenttämestaruusloimi 2012

Tämä onkin Mollan edustusloimena aina mukana kun mennään kisoihin tai valmennuksiin tai maneesille. Toisella puolella on painatettu velj. Wahlsten, joten epäilen että sieltä suunnasta hommattu. Erittäin hieno ja kiva loimi, sisäpuoli on pehmeää fleeceä ja ulkopuoli hengittävää likaa hylkivää materiaalia. Tästä meidän Molla on tosi ylpeä, aina ;) Talvisin siis käytetään tuon kaulakappaleellisen loimen kanssa alkukäynneissä, välikäynneissä tai missä tahansa missä pitää tamma pitää lämpimänä.

Rain Buster fleecevuorellinen sadeloimi + kaulakappale, Ratsuriihi

Muutama vuosi takaperin ostetut ja muutaman kerran jo paikattukin loimi, todella hyvä! Tosin huomasin vasta nyt että otin vahingossa kuvaan Pyryn kaulakappaleen, Mollalla tosiaan vastaava, mutta hieman kulahtaneempi (vanhempi). Mielettömän kiva loimi, pitää todella hyvin sateen paikkauksista huolimatta. Kaulakappaleen kiinnitystä loimee kiroilen hyvin usein kuivumaan laittaessa ja uudestaan kiinnittäessä (tarrakiinnitys), mutta loppupeleissä todella kätevä ja ei päästä vettä kaulakappaleen saumasta sisään. Ei siis tämäkään mikään huono ostos!

ikivanha fleecevuorellinen "perintö"sadeloimi, tutulta

Tämä loimi on varmaan sen 10 vuotta vanha. Perittiin se eräältä edesmenneeltä pikkusuokilta. Hieman nafti Mollalle, mutta menee tarvittaessa, esimerkiksi kuin toinen loimi on kuivumassa. Ei pidä kovin hyvin vettä, alkaa varmaan loimessa jo hieman ikä painamaan. Perussiistissä kunnossa, kaulakappaleen saa tästäkin loimesta irti. Hieman epämukavan oloinen päällä ilman lapalaskoksia, mutta kuten sanottu, hätävarana toimiva loimi.

Finn-tack vuoreton sadeloimi, Kuninkuusravit -14 (?)

En muista mistä äiti sanoi tämän ostaneensa, muistaakseni jostain putiikista kunkkareissa tänä vuonna. Mollalla oli pulaa vuorettomasta sadeloimesta, kun aikaisempi vuoreton - joka sekin varaloimena, mutta niin palasina ettei viitsitty kuvata haha - alkoi hajoamaan käsiin. Äiti sitten kuninkuusraveista löysi jostain kojusta tämän ja on ollut kyllä huikean hyvä loimi tämäkin. Pitää todella hyvin vettä ja pysyy paikoillaan. Peruskiinnitykset, helma ehkä normaaleja loimia pidempi.

ikivanha "perintö"tallitoppaloimi ~150g, tutulta

Tämä tallitoppis myös samaiselta kuin ylempi sadeloimi, jos en nyt ihan täysin väärin muista. Kuvassa hävyttömän likainen, ennen klippausta oli talliloimena ja ehti siinä ajassa sitten likastaa sen järkyttäväksi, menossa nyt pesuun. Todella kiva loimi, istuu tosi hyvin päälle eikä kurista tai kinttaa vaikkei siinä ole ollenkaan mm lapalaskoksia. Yksi parhaiten istuvista loimista mitä Mollalla on! Käytössä silloin tällöin, yleensä juuri klippausten välissä kun karva on jo päässyt kohtalaisen pitkäksi ja kaulakappaleellinen on liikaa.

fleeceloimi, velj. wahlsten

Tänä on varmaan ensimmäinen loimi mitä Mollalle hommattiin kun tamma ostettiin! Äärettömän söpö lehmäprintillä oleva fleece. Toimitti ennen kisaloimen virkaa, mutta nykyään pölyyntyy muiden fleecejen tapaan varustehuoneessa. Koska on kuitenkin ehdottomasti söpöin - ja siistein - Mollan fleeceloimista päätin sen myös esitellä. Muita fleecejä tammalla on tosiaan ainakin 4-5, mutta koska nykyään meillä on tosi harvoin fleece käytössä tai sitä käytetään vain kesällä kuivatukseen ei alettu kaikkia kuvaamaan. Tämä oli pakko, sen verran suloinen!

ihottumaloimi hupulla + kesäriimu, Horze

Kesäisin ja pahimpaan paarma-aikaan Molla pukee päällensä avaruuspukunsa. Tammalla ei ole kesäihottumaa, mutta se on nyt muutamana kesänä hieman yliherkistynyt ötököille ja kaikille on mukavampaa kun sen ei tarvitse paniikin omaisesti sisälle päästyään hinkata poskea auki. Niinpä se on nyt viimeiset 3 kesää käyttänyt pahimpana ötökkä aikana (toukokuusta-heinäkuuhun) ihottumaloimea. Tämä loimi on ollut ihan kohtalaisen hyvä, huppu on tosi kivalla kiinnityksellä ja tulee pitkälle kaulaan, jolloin se ei saa sitä hinkattua pois. Ainut miinus että jalkalenkit ja vatsaläpän kiinnityslenkit venyy hurjasti jo muutaman käyttökerran jälkeen..

Kuljetus
Meillä kaikki hevoset kuljetetaan kesät ja talvet loimien kanssa. Koppiin tulee sen verran vetoa, että ollaan pyritty hommaamaan kevyet ja todella hengittävät loimet kuljetukseen kesälle ja talvella tarpeeksi lämpimät, mutta kuitenkin myös hengittävät. Kaikki hevoset käyttävät kuljettaessa myös kuljetussuojia ja nahkariimuja.

Itsetehty tebbytoppaloimi kiinteällä kaulakappaleella
Best on Horse kuljetussuojat (pony, pienet)
Takajaloissa Horze bootsit
Nahkariimu, kisoista voitettu riimunnaru

Kisoista voitettu froteekankainen loimi, erittäin mukavaa ja hengittävää!
muuten sama kuin yllä

Maasto

Perussuitset (koottu kaksista suitsista), omppu-olympia, kangasohjat
Sidney yleissatula, sprenger system 4-turvajalustin, lampaankarvaromaani, kotihuopa, neopreenisatulavyö
Hööksistä ostettu rintaremmiheijastin, heijastinloimi
BT Jump suojasetti mustana, Horze heijastin bootsit, jalkaheijastimet

Esteratsastus

Kisoissa tai valmennuksissa käytettävänä, muuten satulahuopa voi vaihdella
Perussuitset (koottu kaksista suitsista), omppu-olympia, kangasohjat
Kisoissa suitsina käytetään myös bling-meksikolaisia (kts kouluratsastus)
Sidney yleissatula, lampaankarvaromaani, Showmaster punainen satulahuopa (tai Horzen punainen)
Kuvasta puuttuu punaiset alumiinijalustimet, panssari
Equi-Guard Expert X-country suojat, BT jump bootsit

Kouluratsastus

Koulukilpailuissa käytettävänä, kotona tietenkin normaalit suitset (kts ajovarustus) ja huopa vaihtelee
Bling-meksikolaiset (hööks?), omppunivel, kapeat kangasohjat
Sidney yleissatula, Sprenger system 4-turvajalustin, lampaankarvaromaani, neopreenivyö, showmaster valkoinen satulahuopa brodeerattuna,
valkoiset yhdistelmäpintelit

Ajovarustus

Ikivanhat suitset, omppunivel, W-kilpaohjat, W-ristirintaremmi
W-Next Level Total QH sila, neopreenivyö, titex-silatyyny, nailonhäntävyö
BT Jump suojasetti (ruskea)

Miltä Mollan varustesetti näytti?
huomenna jatkuu projektin kuvaukset, joten vielä jos kaipaa jotain voi hihkaista!

29. joulukuuta 2014

Etukäteisharmitus


Tiedättekö sen tunteen kun harmittaa ihan älyttömästi se mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Kun tietää että jokin asia muuttuu ikävämmäksi kuin mitä tällä hetkellä? Se tunne kun tietää että pitäisi nauttia siitä miten asiat nyt ovat eikä murehtia sitä miten ne ovat parin päivän päästä. Ei pitäisi käyttää sitä energiaa siihen murehtimiseen ja harmittamiseen, kun pitäisi jaksaa hymyillä vaikka tietää että on taas kaikki kiva ei olekkaan niin kivaa. Niin juuri, sellainen tunne minulla nyt on!

Ja ennen kuin kukaan ehtii pelästymään, kysehän ei ole mistään elämää suuremmasta asiasta, mikä tekee tästä epämääräisestä etukäiteisharmituksesta vielä tyhmemmän kuuloista. On vain tällä hetkellä niin kivaa kaikinpuolin, niin helppoa ja vaivatonta että harmittaa se miten paljon taas asiat hetkessä muuttuvat. Ja minä käytän sen energiani harmitukseen, vaikka voisin yrittää nauttia.


Varmaan koko Suomi nauttii tällä hetkellä uskomattoman kauniista säistä. Täällä etelässä - tai itseasiassa Lounais-Suomen rajalla - on aivan ihanat säät ollut! Vaikka tänään koko päivän pakkanen huiteli kahdessakymmenessä asteessa ja eilen puolestaan meinasi ratsastaessa paleltua kun oli niin jäätävän kylmä tuuli, niin kyllä, täällä on uskomattoman kaunista ja ihanaa. Maastot ovat pehmeät ja kentälle pääsee ratsastamaan. Ollaan nautittu näistä päivistä täysin siemauksin, hevoset saavat olla päivät ulkona ja maastossa päästään kunnolla rallittelemaan.

Vain vilkaisu 10 päivän sääennusteeseen sai minut todella pahalle mielelle. Keskiviikkona kivutaan plussan puolelle, perjantaina sataa kolmen pisaran verran vettä. Sen jälkeen taas paikat jäätyvät ja pakkasta - ilman lunta - luvattu loputtoman pitkiksi ajoiksi. Meinasi harmittaessa tulla kiukkuitku, niin pahalta tuntuu taas menettää nämä hyvät kelit.

Kun on tosiaan saanut nauttia siitä, että maastossa pääsee muutakin kuin käyntiä, maneesille ei ole pakko mennä ja tarkeneminen on vain pukeutumiskysymys tulevien viikkojen ennuste on musertava. Ollaan jo niin lähellä perjantaita, etten usko edes suurimpien rukouksieni poistavan tuota inhottavaa vesisaderintamaa ja plussakelejä. Onhan se vähän hoopoa harmistua asiasta mille ei todellakaan mitään voi. Mutta harmittaapa silti. Pitää yrittää nauttia näistä viimeisistä kauniista ja lumisista keleistä ja huomenna menen heppojen kanssa ihanalle, pitkälle ja reippaalle maastolenkille. Nauttimaan näistä keleistä vielä kun on mahdollista. Ja toivoa että uusi vuosi ei olisi alkujaan niin surkea kuin miltä nyt näyttää.


PS. Toinen asia mikä tänään harmittaa on se, että olen nykyään kamera kädessä kuin kala kuivalla maalla - ihan yhtä avuton! Kun nykyään tulee luotettua enemmän rakkaaseen ystävääni Pilviin, on tuo oma kuvaaminen jäänyt taka-alalle. Tänään halusin ottaa kauniissa säässä hevosista kuvia, mutta koska peukalo oli täysin keskellä kämmentä ja kamerasta loppui 5 kuvan jälkeen akku, päätin että odotan ensi vuodelle ja yritän sitten taas uudestaan. Panostaa siihen että tuo kuvaaminen olisi taas normaalilla tasolla, heh.

Onko lukijoiden joukossa etukäteisharmittelijoita?

28. joulukuuta 2014

Tavaraparatiisi osa 1: johdanto


Minulta on pyydetty usein varustepostauksia blogiin. Itse pidän varustepostauksista, on kiva lukea sitä mitä kaikkea muilta löytyy. Aloin sitten tosissani miettimään jospa minä itsekin lähtisin kaavailemaan blogiini varustepostausta. Niinpä sovin rakkaan kuvaajani Pilvin kanssa treffit ja aloitimme operaation "varustepostaus - tavaraparatiisi vai helvetti?". Miksikö näin nimetty?

Meillä on tunnetusti paljon tavaraa. On hevosten henkilökohtaisia tavaroita, harjoja, suojia, loimi, satuloita kuin myös yhteisiä tavaroita kuten sponsoriloimia, puoliloimia, heijastimia, lämpöpinteleitä.. Sanotaan että 11 vuotta hevosenomistajana on tehnyt tehtävänsä ja saisin takuulla aikani kulumaan suhteellisen tehokkaasti jos kuvaisin kaikki meidän tavarat. Projektimme siis käsittelee lähinnä tavaroita joita hevoset käyttävät useimmiten; loimet, satulat, suitset, suojat. Mitä ilman ei niiden kanssa voisi pärjätä.

Vuonna 2011 tein melko pitkän postauksen sen aikaisista suojista, huovista ja muista jutuista. Tämän jälkeen on osa suojista vaihtunut, suurin osa satulahuovista on edelleen käytössä ja paljon on tullut osteltua lisää. Satulamäärät on tänä aikana vaihtunut ja suitsiakin on tarpeeksi jos ei liikaa. Voidaanko siis sanoa että olisimme jonkinasteisia varustehulluja?


Tai olisihan se hullua sanoa että me oltaisiin niinkään varustefriikkejä. Onhan meillä kolme täysin erikokoista hevosta. Tai siis Pyry ja Alli käyttävät kyllä full kokoisia riimuja, suitsia ja suojia ja satulakin on samaa sarjaa, mutta Molla puolestaan vaatii ponikokoa suojissa. Loimissa taas kaikki ovat täysin omaa laatuaan, joten väkisinkin sitä tavaraa kerääntyy nurkkiin.

Mutta jos rehellisiä ollaan, kyllä sitä tavaraa on paljon. Tänään suojalaatikkoa siivotessani siellä oli usea pari takajalan hivutussuojia ilman etujalkojen jännesuojia. Miksikö? Uskottavasti etujalan suojat olivat aikanaan menneet rikki, hukkuneet maastossa tai muuten hajonneet ja takajalan suojat ovat jääneet "varasuojiksi". Vaikka todellisuudessa kun tälläinen rikki meneminen tai hukkuminen sattuu, ostetaan tilalle uusi setti, mikä sisältää sekä etu- että takajalan suojat. 

Silti se luopumisen tuska on niin suuri. Miksi heittää hyväkuntoiset, kerran-kaksi käytetyt takajalan lyhyet hivutussuojat pois, vain sen takia koska etujalkojen suojat ovat syystä tai toisesta kateissa? Ehkä meissä on äidin kanssa hieman hamstraajan vikaa, ajatellaan että joskus siitä voisi olla hyötyä, vaikka todellisuudessa ei niiden suojien olemassa oloa edes muista. Myyminenkin tuntuu osan kohdalla niin uskomattoman tylsältä, kuka haluaa ostaa takajalkojen suojat pelkästään kuin itsekin haluan pitää niittä settinä?



Meidän taloudessa on kahtalaista hulluutta. Itse olen niistä toinen ja hallitsen täydellisesti satulahuopahulluuden. Mielestäni ei missään nimessä voi olla liikaa satulahuopia. Edes nämä liki 60 huopaa eivät ole mielestäni missään nimessä liikaa. 7 kouluhuopaa en suostu myymään vaikkei minulla ole edes koulusatulaa - voin vielä jossain vaiheessa ostaa sellaisen. En voi vastustaa alennuskorissa olevaa kaunista huopaa. Se suoranaisesti kutsuu minua nimeltä. Välillä kun haen puhtaista satulahuopa kasoista sitä ihanaa tummansinistä huopaa jonka ostin seitsemän kesää sitten, saattaa käsiini osua viime kesänä saamani satulahuopa missä on vielä laput kiinni. Yritys on kova saada käytettyä kaikki tasapuolisesti, mutta kun kaikki eivät ole kotihuopia, osan haluan pitää valmennuksiin varattuna, toiset ovat kisoihin. 

Toinen hulluus on loimihulluus, joka puolestani on äitini heiniä. Äiti löytää aina toistaan ihanampia loimia ja niistä sitten tapellaan. Huopa vai loimi. Tosin pitää olla äidin kanssa siinä suhteessa samaa mieltä, ettei meillä vieläkään - näiden lukemattomien loimien keskellä - ole liikaa loimia. Kaikki loimia käytetään vähintään kerran kaksi vuodessa. Löytyy kaikkea vuorellisesta sadeloimesta vuorettomiin, toppaloimea, tebbya, froteeta, fleeceä.. Voitettua, ostettua ja tehtyä. No, sanotaan että ei ihan heti pitäisi meidän klipattujen hevosten palella. Ja silti Allin oston myötä jouduttiin ostamaan iso kasa lisää loimia. Ja vieläkään, niitä ei ole liikaa! 

Merkkiuskollisuudesta ei voida meidän kohdalla puhua. Sanotaan niin että emme ole ostaneet niitä kaikista kallempia, mutta jotain "merkkikamaakin" on löytynyt. Loimet ovat keskimäärin horzen tai hööksin kuvastotuotetta, satulahuovat sieltä mihin käsi on osunut. Osa on toimivia ja osa ei, sitten on vain ostettu uutta ja kokeiltu paremmalla onnella. Tällä hetkellä hevoset saavat nauttia kaikki sopivista ja hyvistä loimista, mistä olen todella tyytyväinen.


Se mihin nyt päädymme tässä johdannossa on varmaan seuraavien kappaleiden aikana. On siis sanomattakin selvää että meillä on paljon tavaroita. Paljon mitä käytetään, paljon minkä olemassa oloa en edes muista. Sen takia päätin toteuttaa tämän varustepostauksen useammassa eri postauksessa. Jokaisessa postauksessa esittelen hevosten varusteet mitä ne omistavat (loimet, satulat, suitset, suojat jne mitkä ovat ainoastaan hevosen omassa käytössä), yhdessä postauksessa pyrin esittelemään omat varusteeni ja jos vielä saan aikaseksi yhdessä postauksessa vielä hevosten yhteisen tavarat, kuten tallisuojat, kylmäpatjat, lääkelaatikon, selvitysaineet.. Mitä sieltä tallista yleensäkään löytyy.

Olemme nyt ehtineet tehdä yhdet kuvaukset. Mollan kanssa ja siihen kului puolitoista tuntia! Ja nyt vielä kun ajattelen jäi muutama oleellinen juttu puuttumaan, mutta toivotaan ettei se tule haittaamaan. Tästä Tavaraparatiisi-postaussarjasta on tulossa siis vähintään 4 osainen sarja ja toivon kovasti että tulette pitämään siitä. Sanotaan että se tulee sisältämään hurjan paljon kuvia ja sitä enemmän varusteita ja varsinkin loimia. Tällä kertaa en valitettavasti esittele kaikkia meidän yli 50 satulahuopaa, mutta oletan että ymmärrätte sen täysin. Olen kuitenkin pyrkinyt ajattelemaan mahdollisimman monia eri tilanteita missä käytetään eri varusteita.


Onko lukijoilla jotain erityistoiveita mitä haluatte tulevissa varustepostauksissa lukea?
Toinen osa on jo kirjoitettu valmiiksi,
 mutta jatkossa ilmestyviin postauksiin on vielä mahdollisuus vaikuttaa!

27. joulukuuta 2014

Kinkunsulatus valmennus


Hitsi että olen taas ylpeä minun hevosista! Tänään tosiaan oli Kari Nevalan valmennukset ja menin siis molemmilla, sekä Pyryllä että Allilla. Allin kanssahan ei ole hypätty kunnolla sitten syksyn Nevalan valmennuksen ja onnettomuuden sekä tamman sairasloman jälkeen. Joten tavoitteena oli ihan vain hakea tuntumaa ja tuntuikin että oltiin välillä ihan hukassa.

Aloitettiin tosiaan Allin kanssa. Tamma tuntui ihan hyvältä, tosin vaikutti siltä että pessoa oli turhankin voimakas kuolain tällä hetkellä, vaikka viimeksi tuntui että se vie minua kuin pässiä narussa. Hypyissä oli hakemista, mutta kun pikkuradoille päästiin niin pikkuhiljaa alkoi taas ymmärtämään miten piti sitä tammaa hallita. No, ehkä se siitä taas lähtee sujumaan kun päästään aktiivisesti valmentautumaan. En nyt osaa enempää valmennuksesta kommentoida, jokatapauksessa, huippua päästä taas pitkästä aikaa tamman kanssa valmennukseen!



Toivottavasti videoista saa jotain selvää! Ehdoton parhaus oli tänään taas - yllätys yllätys - herra Pyry! On aina yhtä hienoa kun valmentajat hämmästyvät sitä miten hyvin se oikeasti hyppääkään. Pyryn kanssa kaikki sujui kun vettä vaan, verkassa ei tarvinnut paljoa hyppyjä ottaa. Yksi pieni pätkä jäi videoimatta, mutta radat nyt jaksoin ladata nettiin. 

En nyt taaskaan enempää kerro valmennuksista, eiköhän se herran superfiilis välity videolta. Lopuksi okseri olikin jo 120 cm ja kevyesti meni senkin yli. Kyllä se vain on hieno heppa, pakko sanoa!


Mutta ei nyt siitä sen enempää, nyt menen saunomaan ja hihkumaan kuinka hienot tosiaan nuo hevoseni onkaan, huisia! Toivottavasti tämä flow jatkuu vielä pitkään!

Edit 23.27. herranen aika mikä postaus, kuinka voi joku kirjoittaa näin surkeasti! Pahoittelen lukemattomia kirjoitusvirheitä ja yksiselitteistä postausta, toivottavasti edes videot ovat mieleenne. Kirjoitin tämän todella hätäisesti kun on tässä päivällä ollut niin paljon tekemistä ja halusin tämän kuitenkin nopeasti julki. Eli pahoittelut, koittakaa kestää ja lupaa ensi kerralla taas panostaa enemmän! :)

26. joulukuuta 2014

Joulukuulumisia


Minun piti julkaista teille kunnon postaus, kertoa siitä missä tänä vuonna onnistuttiin, ettei kaikki jää vain epäonnistumisiin, mutta päätin palata asiaan myöhemmin kuin nämä jouluhössötykset ollaan saatu täysin ohi. No miten meidän joulu meni?

Itse päädyin yllätysvapaalle tosiaan jo 23. päivä ja kävimme aamusta ilman satulaa kävelemässä pienen joulumaaston. Tiet olivat vielä turhan kovia, vaikka vihdoin myös tänne etelään on talvi saapunut. Aattona hevoset nauttivat koko päivän pihalla kirpakasta pakkasesta. Eilen pistettiinkin hepat oikein joulupukemiin, Kari lähti Molla-poron kanssa ajolenkille ja Alli-poro ja Pyry-Pukki lähtivät rennolle maastolle. Koska lunta oli satanut ainakin 10 senttiä lisää tietkin olivat pehmeät ja päästiin laukkailemaan. Tosin Alli porolla oli turhan kivaa ja meinasin jopa jalkautua muutaman kerran heh.

Illall klippasin tammat, jotka olivat aivan järjettömän karvaisia. Ja Allikin antoi klipata todella hyvin, lauloin sille koko klippauksen ajan oopperaa ja se seisoi kuin tatti paikoillaan. Heh, taisi lamaantua täysin minun - kröhöm - laulutaidoistani. Nyt on taas muutama karvaton eläin tallissa ja kehtaa lähteä huomenna valmennukseen.

Itse jouluhan meni hyvin. Meillä oli pienimuotoinen joulu, kuten aina ennenkin. Sain ihanan nimikorun ametistikivellä. Sekä tietenkin suklaata mikä näkyykin aika hyvin naaman loistaessa täynnä punaisia pieniä inhottavia finnejä. Ruoka oli hyvää ja sitä tuli syötyä aivan liikaa. Nojaa, eipä minulla kai sen enempää jaariteltavaa ole..

Eilen aukesi muuten uusi Hippolakin! Oletteko jo sitä käyneet tsekkaamassa? Sivuille pääsee sivupalkista tai tästä klikkaamalla.

Miten lukijoiden joulu sujui? 
Kävikö joku muukin perinteisellä joulumaastolla?

23. joulukuuta 2014

Kisamatkalla-tiimi toivottaa


Tämäkin vuosi vain lähenee loppuaan. Minusta on ihana katsoa vuotta taaksepäin ja nyt on aika hieman rentoutua ja istua perheen kanssa joulupöytään. Tänään käytiin ihanassa pakkassäässä pienellä joulumaastolla ilman satuloita ja huomenna hevoset saavat viettää ansaittua jouluvapaata. Itse pääsin yllätysvapaalle jo tänään ja olenkin koittanut siivota hieman omaa kämppääni että on sitten joulun jälkeen mukava palata porukoilta. Hevosten loma ei kovin pitkää aikaa ehdi kestämään kun tuossa joulupyhinä klippaan ainakin tammat ja lauantaina suunnataan Pyryn ja Allin kanssa estevalmennukseen.

Mutta ettei tämä mene vain selittelyksi, päästän teidät nauttimaan kuvista ja koko tiimi toivottaa
Hyvää joulua kaikille!