Siirry pääsisältöön

Etukäteisharmitus


Tiedättekö sen tunteen kun harmittaa ihan älyttömästi se mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Kun tietää että jokin asia muuttuu ikävämmäksi kuin mitä tällä hetkellä? Se tunne kun tietää että pitäisi nauttia siitä miten asiat nyt ovat eikä murehtia sitä miten ne ovat parin päivän päästä. Ei pitäisi käyttää sitä energiaa siihen murehtimiseen ja harmittamiseen, kun pitäisi jaksaa hymyillä vaikka tietää että on taas kaikki kiva ei olekkaan niin kivaa. Niin juuri, sellainen tunne minulla nyt on!

Ja ennen kuin kukaan ehtii pelästymään, kysehän ei ole mistään elämää suuremmasta asiasta, mikä tekee tästä epämääräisestä etukäiteisharmituksesta vielä tyhmemmän kuuloista. On vain tällä hetkellä niin kivaa kaikinpuolin, niin helppoa ja vaivatonta että harmittaa se miten paljon taas asiat hetkessä muuttuvat. Ja minä käytän sen energiani harmitukseen, vaikka voisin yrittää nauttia.


Varmaan koko Suomi nauttii tällä hetkellä uskomattoman kauniista säistä. Täällä etelässä - tai itseasiassa Lounais-Suomen rajalla - on aivan ihanat säät ollut! Vaikka tänään koko päivän pakkanen huiteli kahdessakymmenessä asteessa ja eilen puolestaan meinasi ratsastaessa paleltua kun oli niin jäätävän kylmä tuuli, niin kyllä, täällä on uskomattoman kaunista ja ihanaa. Maastot ovat pehmeät ja kentälle pääsee ratsastamaan. Ollaan nautittu näistä päivistä täysin siemauksin, hevoset saavat olla päivät ulkona ja maastossa päästään kunnolla rallittelemaan.

Vain vilkaisu 10 päivän sääennusteeseen sai minut todella pahalle mielelle. Keskiviikkona kivutaan plussan puolelle, perjantaina sataa kolmen pisaran verran vettä. Sen jälkeen taas paikat jäätyvät ja pakkasta - ilman lunta - luvattu loputtoman pitkiksi ajoiksi. Meinasi harmittaessa tulla kiukkuitku, niin pahalta tuntuu taas menettää nämä hyvät kelit.

Kun on tosiaan saanut nauttia siitä, että maastossa pääsee muutakin kuin käyntiä, maneesille ei ole pakko mennä ja tarkeneminen on vain pukeutumiskysymys tulevien viikkojen ennuste on musertava. Ollaan jo niin lähellä perjantaita, etten usko edes suurimpien rukouksieni poistavan tuota inhottavaa vesisaderintamaa ja plussakelejä. Onhan se vähän hoopoa harmistua asiasta mille ei todellakaan mitään voi. Mutta harmittaapa silti. Pitää yrittää nauttia näistä viimeisistä kauniista ja lumisista keleistä ja huomenna menen heppojen kanssa ihanalle, pitkälle ja reippaalle maastolenkille. Nauttimaan näistä keleistä vielä kun on mahdollista. Ja toivoa että uusi vuosi ei olisi alkujaan niin surkea kuin miltä nyt näyttää.


PS. Toinen asia mikä tänään harmittaa on se, että olen nykyään kamera kädessä kuin kala kuivalla maalla - ihan yhtä avuton! Kun nykyään tulee luotettua enemmän rakkaaseen ystävääni Pilviin, on tuo oma kuvaaminen jäänyt taka-alalle. Tänään halusin ottaa kauniissa säässä hevosista kuvia, mutta koska peukalo oli täysin keskellä kämmentä ja kamerasta loppui 5 kuvan jälkeen akku, päätin että odotan ensi vuodelle ja yritän sitten taas uudestaan. Panostaa siihen että tuo kuvaaminen olisi taas normaalilla tasolla, heh.

Onko lukijoiden joukossa etukäteisharmittelijoita?

Kommentit

  1. Jep, meikäläistäkin niin kismittää, että sää muuttuu tuollaiseksi. Toivottavasti ennuste olisi tällä kertaa väärässä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, itsekin kyttään kokoajan forecan sää karttaa! Lohduttomalta näyttää mitä lähemmäs perjantaita mennään, harmi :(

      Poista
  2. Muakin ärsyttää ihan suunnattomasti, perjantaina pääsis ratsastamaan ja vihdoin on kunnon kamera niin suorastaan järkyttävä ilma. Ja arvata saattaa onko uusi vuosikaan mikään huikea kun plussan puolella pysytellään... :/

    VastaaPoista
  3. Juup... Ja perjantaina ois vielä valmennus... Hermo männöö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut jatkan kommenttiani yhdellä lauseella.. (Tai siis kolmella;)) Että pitää muistaa, että päivä pitenee koko ajan ja kohta on taas kesä ;)

      Poista
    2. Jep! Sitä aina äidillekin yritän vakuutella (siis kuin itseltäni on loppumassa usko niin "valan uskoa äidille" koska sitten alan itsekin uskoa siihen :D) että kesä tulee kovaa vauhtia!

      Poista
  4. Hyvä pointti tolla ylemmällä anonyymillä - päivä on alkanut pidentyä pikkuhiljaa ja kohta onkin jo kesä, itse asiassa yllättävän pian jos jo kerta tammikuussa ollaan plussalla ja sataa vettä! :D

    Täällä sataa huomenna vielä lunta ja illalla lämpötila nousee plussalle. Keskiviikkona nollan kieppeillä, torstaina tulee vettä ja illalla lunta. Perjantaina vettä ja räntää, lauantaina pientä pakkasta ja pilvistä. On mun onni, että ratsastuskoululla on sekä maneesi että kenttä, niin ei tunnit jää pois muuta kuin pakkasilla - jotka nekin ovat ilmeisesti menneen talven lumia. Ainakin täällä 10 vuorokauden sää näyttää kylmimmillään -7 pakkasia päivällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. -7 pakkaset on juuri sopivia, ei kovin kylmä muttei plussalla. Ärsyttävä lämpöaalto!

      Poista
  5. No joo, ottaa todellakin päähän! Meillä on maneesi, ja ollaan jouduttu pyörimään siellä pipertämässä koko tämä luminen viikko, koska hevosella on vain kantahokit ja lisäksi se polkaisi juuri ennen joulua yhden kengän irti. Kengittäjä ehtii perjantaina, joten missataan kokonaan upeat maastoilut ja peltolaukat ja kaikki! Meillä ei voi maastossa mennä kuin käyntiä jos ei ole lunta :(
    Ehkä sitä lunta vielä tulee lisää...
    T. Karoliina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti täälläkin toivotaan lunta vielä! :( On se hevosten liikuttaminen paljon helpompaa kun ei tarvii itse ressata sitä että koska pääsee maneesille. Ja harmi että teillä jäi maastoilut tekemättä, nyt sormet ristiin ja toivotaan että lunta tulee taas pian!

      Poista
  6. Todellakin! Melkein koko viime talvi meni täysin pilalle - pirun kylmä, mutta ei lunta! Se niistä maastoilusuunnitelmista... Se ei nyt vaan käy, että tästäkin talvesta tulee samanlainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä jo ehdin oleen onnellinen lumesta, koska viime talvi oli tosiaan ihan kamala! Toivotaan että se lumi tulis nopeesti takas :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov