Siirry pääsisältöön

Seuraestemestaruudet 2014

Niin siinä kävi sitten että hyvä Pyry! Selkeä lausahdus, mutta yhtä sekava oli eilinen kisapäiväkin. 

Aamulla hevoset saivat nauttia pihailmasta, koska kisoihin lähdettiin Pyryn kanssa vasta klo 11 jälkeen. Oltiin siis menossa seuran 15 vuotis estekisoihin, missä ratkottiin samalla seuraestemestaruudet. Seuramestaruus oli 100 cm ja 15-v luokka 110 cm, molemmat taitoarvostelulla. Mitään suuria odotuksia ei arvostelun suhteen ollut.

Pyry oli sisälle ottaessa ihan omituinen, pörisi ja tärisi jännityksestä. Letitin sen rauhassa ja yritin saada sitä hieman rentoutumaan, mutta varmaan 20 minuuttia se vaan tärisi loimet päällä. Ei, se ei tosiaankaan ollut kylmä. Kopissa se rauhottui ja matka sujuikin hyvin.

Kisapaikalla oli aikaa, joten hevonen sai syödä kopissa ja me autettiin siellä täällä kisoissa. Kun meidän luokan (luokka 4) b-osio aloitti verkan, mentiin laittamaan Pyry kuntoon. Käveltiin ensin pitkä tovi ennen maneesiin pääsyä, mutta en halunnut mennä turhaan kentälle likastamaan mutavelliin tassuja, joten tehtiin sitten vasta maneesissa pikainen verkka. Pyry oli energinen ja taas sellainen "ärsyttävä" ratsastaa. Jokainen puolipidäte oli totaalistoppi ja pieni jalanpuristus kiitoa eteenpäin. Eli avuista oltiin aivan järjettömän yliherkkiä! Pystylle hypätessä en löytänyt kertaakaan yhtään hyvää paikkaa, aina tuli muutama lyhyempi askel ja vähän lähelle. Okserille se ensimmäisen kerran kysyi mennäänkö vai ei ja yli mentiin. Silti toisella kerralla se otti kiellon kun jalat olivat hieman irti.

toimituksen huom! Päätin viimeksi kun Pyryllä meni joku muu minun sijasta kisoissa että nämä ovat viimeiset kisat kun Pyryllä menee joku muu, koska haluan pitää sen varmuuden yllä mitä se on nyt kerännyt. Viime kisojen kiellot saivat sen hieman epävarmaksi ja nyt se on muutamissa treeneissä ollut vähän kahden vaiheilla ja ei niin varma kuin aikaisemmin. Tämä ei ole loukkaus muita sillä menneitä ratsastajia kohtaan, vaan yksinkertaisesti hevonen on niin herkkä etten halua ottaa enää turhia riskejä. Ei tarvitse ainakaan syyttää muita jos alkaa humma kieltelemään kun tekee tälläisen rajauksen ;)

Tämän pikkuepisodin jälkeen okseri meni hyvillä mielin puhtaasti vielä kaksi kertaa. Ei muuta kun radalle.

Radalle lähdin hieman varovasti ja Pyry oli edelleen ihan ylitsepääsemättömän herkkä. Heti jos pidätin, se tippu raville ja esteille se oli vähän sillain "ootko ihan varma?" tyylillä. Eli meno oli varovaista, katkonaista ja plaah. Harmitti! Hienosti kuitenkin päästiin alusta loppuun maaliin ja vielä puhtaalla - vaikkei ihan tyylipuhtaalla - suorituksella. Tällä kuitenkin irtosi meille senioriseuramestaruus 2014, 33,5 tyylipisteellä jotka jakautuivat seuraavasti:
  1. Ratsastaja
    1. istunta esteiden välissä - 6,5p
    2. istunta esteellä - 7,5p 
  2. Radan ratsastus
    1. oikeat tiet - 7p
    2. tempo, tasapaino, rytmi - 6p
  3. Yleisvaikutelma
    1.  kokonaiskuva - 6,5p
    • Yhteensä 33,5 pistettä 
    • tehokas istunta, rennompi käsi vielä, hyvä tasapaino esteellä
    • hyvät tiet, säilytä tempo, nyt varovaista 
    • Sujuva siisti suoritus :)
    • vahvuudet: vaikutus, pohje 

Jee, hyvä me! Kunniakierroksen jälkeen jäätiin vielä maneesiin verkkaamaan seuraava luokka, missä oltiin ensimmäisiä lähtijöitä. Nyt verkassa jo Pyry tuntui heti varmemmalta ja uskalsin hieman antaa sen edetä, kuitenkin suhteellisen lyhyesti, koska maneesi on meidän laukalle todella pieni. Verkassa hypyt oli kaikki hyviä. Ensimmäisen kerran okserille nypin lähelle ja tuli puomi, mutta muuten aivan sairaan hyvä!

Radalle vaan. Ja rata menikin huikeen hyvin! Kaikki paikat osui ja upposi niin hyvin, Pyry oli taas varma oma itsensä ja hitto se hyppäsi  hyvin. Itseä harmitti kun huomasin että sukelsin toiseksi viimeisen esteen ja hyi, nyt heti siitä eroon ettei vaan juurru takaraivoon. Olin todella todella ylpeä pikku Pyrystä, vaikka jäimmekin karvaan pisteen päähän luokkavoitosta. Höh. No, ehkä sitä voi vielä jostain parantaa? Pisteitä kerrytettiin tästä luokasta 36 pisteettä seuraavalla jaolla:
  1. Ratsastaja
    1. istunta esteiden välissä - 7,5p
    2. istunta esteellä - 7p 
  2. Radan ratsastus
    1. oikeat tiet - 7p
    2. tempo, tasapaino, rytmi - 7,5p
  3. Yleisvaikutelma
    1.  kokonaiskuva - 7p
    • Yhteensä 36 pistettä 
    • hyvä vaikutus
    • hyvät tiet, hyvä tempo ja rytmi kokoradan
    • hyvä rento rata :)
    • vahvuudet: vaikutus, pohje, katse

Olen siis aivan järjettömän mielettömän tyytyväinen hevoseen ja jopa itseeni kun pystyimme noin paljon parantamaan seuraavaan luokkaan. Mutta tietenkin pitää tulla se mutta. Totta kai olen tyytyväinen papereihiin jo näin ja tiedän että tämäkin on tuomarin silmää tekevä arvostelu, mutta miten olisin tuosta voinut vielä parantaa saadakseni esimerkiksi teistä kahdeksikon? Seiskahan on vasta melko hyvä, vaikka kommentti "hyvät tiet" viittaakin hyviin teihin. Eli miten tässä nyt sitten pitäisi ajatella? Muuta kun että arvostelulaji ja hyvät pisteet me silti saatiin. Ja ennen kaikkea. Upea hieno Pyry!

Kommentit

  1. Sun ratsastus on niin siistiä ja eleetöntä! Pyryn ja sun yhteistyötä ja ratoja on hieno seurata, videoita katsoisi vaikka kuinka paljon! :)

    VastaaPoista
  2. Todella kauniit ratsastukset, varsinkin toi jälkimmäinen rata. Huikean hieno pari ja huikean hieno suokki! :) <3

    VastaaPoista
  3. Onnea!
    En kyllä tiedä miten nuo tiet olisivat voineet olla paremmat. No ehkä olisi voinut olla aavistuksen suorempi tie esteelle pari kertaa, mutta melko hiustenhalkomista :) Noista suorituksista saat kyllä olla ylpeä!
    T. Karoliina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi kiitos :)

      Siinä se ehkä onkin, että menee aika pilkun viilaamiseen. Mikähän olisi sitten 10 pisteen suoritus? Tosin pakko myöntää, rataa ratsastaessa en edes ajatellut mitä tietä ratsastan, vaan ratsastin kuin normaalisti kisoissa. Liekö tuo jo tuleva luonnostaan tuo teiden ratsastus? :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov