Siirry pääsisältöön

Treeni intoa osa 2

Jatkoa postaukselle Treeni intoa osa 1

täytekuva, kevät 2014 Merjan Talli

Noniin, nyt kun on ne perusasiat taas kerrattu täällä meidän treenaamisesta, päästään itse hevosiin, eli siihen miten se treeni nyt itseasiassa sujuikaan. Alli aloitti viikon urakan tiistaina. Suunnattiin hyvissä ajoin kentälle ja suunnitelmissa oli tehdä ihan perusjuttuja ja viikon tehtävää minkä olin suunnitellut. Listaan tähän vielä hieman lähtötilannetta ja tämän hetkisiä ongelmakohtia:
→ Alusta asti tärkeää ratsastaa hyvin jalasta kohti ohjaa. Paljon siirtymisiä ja peruutuksia 
→ Peruutuksissa kiinnitettävä huomiota ettei painu kuolaimen taakse, ei saa olla hätäinen 
→ Peruutuksesta liikkelle lähtiessä terävästi, ei viiveellä 
→ Volteilla / ympyröillä taivutus, pitää taipua koko rungosta 
→ Harjoitusravissa ei saa jäädä liikaa paikoilleen, kevyessä ravissa ei saa juosta 
→ Laukannostoja käynnistä, tällä hetkellä hankalat
 Allin ongelmat ja lähtötilanne on siis hyvin paljon perusratsastuksellisia. Pitää hioa säätöjä ja treenata niitä perusjuttuja ennen kuin siirrytään temppuihin tai edes tätä vaikeampiin juttuihin. Tammapäivät tuovat aina oman pienen lisänsä tähän treenaamiseen.

Aloitin tekemällä koko kentän tilaa käyttäen käynti-seis-peruutus-käynti siirtymisiä. Tässä pidin hyvin huolen että tamma tuli pysähdykseen hyvällä energialla ja pysähdys tuli enemmän istunnan kuin ohjan kautta. Peruutuksessa käytin hieman nostavaa ulko-ohjaa apuna, ettei tamma painu kuolaimen alle peruuttaessaan. Tamma ei siis osannut meille tullessaan peruuttaa, oppi kyllä nopeasti, mutta nyt peruutukset ovat helposti hätäisiä ja se painaa päänsä todella syvälle ryntäisiin. Peruutuksen tuli olla rauhallinen ja lähteä jalasta, ei ohjasta. Liikkeelle lähdettiin suoraan peruutuksesta terävästi, muttei kuitenkaan juosten. Tämä vaati noin 4-5 toistoa. Väliin tein aina voltin, missä sain ulkoavut paremmin tuntumalle. Molempiin suuntiin.

Peruutustehtävien jälkeen siirryin harjoitusraviin ja tein piirroksen mukaista tehtävää. Täyskaartojen jälkeen tein pysäytyksen - ja tarvittaessa peruutuksen - jonka jälkeen siirryin terävästi raviin ja tulin pienen ympyrän hieman reilummassa ravissa. Tai pikemminkin ajatellen niin, ettei ravi jää liikaa ylöspäin, vaan liike suuntautuu sopivissa määrin eteen venyttävästi. Alli oli todella hyvän tuntuinen ja tämäkin tehtävä vaati noin 5 täyskaartoa suunta (= noin 10 toistoa). Tämän jälkeen kiitokseksi pienet välikäynnit.

Loppuun otettiin isolla keskiympyrällä (noin 20 metriä) laukkaa ja siirtymisiä laukan sisällä ja muihin askellajeihin. Aloitin tekemällä muutaman siirtymisen ensin ravista laukkaan ja takaisin raviin, jonka jälkeen vaadin käynnistä laukan nostoja. Ihme ja kumma, vaikeampaan suuntaan nostot olivat tasapainoisia ja jänteviä, mutta toiseen suuntaan jäi ulkojalka (siis oma) hieman hitaaksi. Muutamien toistojen jälkeen nostot olivat jo paremmat ja lopetettiin hyvällä fiiliksellä ennen kuin tamma tuli liian kuumaksi.
→ Kentällä olo aika kokonaisuudessaan noin 35 minuuttia
Lopuksi otettiin hieman rennompaa ravia ympäri kentän. Suuriin ongelma tässä on juokseminen kaikilta avuilta, joten heti kun Alli lähti juoksemaan, istuin alas ja tein siirtymisen käyntiin. Käynnissä hieman rauhallisemmaksi menoa ja sitten taas uudestaan rentoa kevyttä ravia. Muutaman kierroksen jälkeen tamma ravasi rennosti ja pehmeästi hyvin kuolaimeen tukeutuen ja venyttäen eteealas.


Viimeisessä treeni intoa osassa käydään läpi mitä Pyryn kanssa tehtiin.
mitä piditte tästä postauksesta? Ja innolla odottamaan seuraavaa!

Kommentit

  1. Sori, mutta mua häiritsee.
    Treeni-intoa.
    Treeni-intoa -osassa.

    Kiitos. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. minua häirinnyt se jo ensimmäisen osan otsikosta lähtien, mutta koska silmiini sattuu liikaa muuttaa sitä enää, joudutaan kärsimään huonosta äidinkielestäni. Kosmeettinen kysymys tällä kertaa, pahoittelen :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov