Siirry pääsisältöön

Pieni pala Justiinaa

Pitkästä aikaa pääsin taas neiti Tammatamman kyytiin!


Viime viikonloppuna, lauantaina, pääsin taas pitkästä aikaa Kristiinan ihana valkoisen ratsun Justiinan kyytiin. Ensimmäisen kerranhan ratsastin Justiinalla elokuussa ja sen jälkeen olen satunnaisen epäsatunnaisesti vieraillut selässä. Maastakäsin on tullut Kristiinan ja tamman kehitystä seurattua enemmänkin ja hyvin aktiivisesti.

Lauantaina lähtökohdat olivat heikohkot ratsastusta ajatellen. En ollut huomannut tarkistaa ollenkaan maneesivarauksia ja juuri kun oltiin menossa ratsastamaan tajusin sen tehdä. Niinhän siinä kävi että kaikki maneesit Wanhaa lukuunottamatta olivat täynnä. Itse en pidä Wanhasta sitten yhtään. Koska kenttä oli käyttökelvoton, piti vain niellä tappio ja mennä sitten wanhalle. Jossa sitten tietenkin pidettiin kouluvalmennuksia - ylläri!

Sopu sijaa antaa kuuluisi tähän sanoa. Vaikka saimmekin maneesiin siirtyessämme murhaavia katseita, päätin silti sinne astella tamman kanssa. Justiina oli kovinkin villillä päällä ja malttamisprosentti hipoi juuri ja juuri 0,5%. Eli niin putkeen se ratsastus sitten menikin. 

Itse ratsastuksesta ei ole mitään jäännää kerrottavaa. Maneesissa alkoi puolen välin jälkeen olemaan jo ahdasta, kun meidän lisäksi yksi oli valmennuksessa ja neljä verkkasi seuraavaan valmennukseen. Siihen vielä pieni Tulipallo-Justiina joukkoon ja hyvinkin sekava soppa oli valmis. Koko ratsastuksen ajan yritin keskittyä vain saamaan tasaisen tuntuman ja hevosen edes hetkeksi rauhoittumaan jalan ja ohjan väliin. Saatiin 45 minuutin puurtamisen aikana ehkä yksi-kaksi volttia ja / tai ympyrää suhteellisen tasapainoisessa menossa, mutta loput ajasta käytettiinkin siihen että tuntumaa piti lähteä karkuun ja katsella yläkautta silmiin. Lopulta annoin hieman periksi - sekä itselleni että hevoselle - ja tein kevyessä laukassa ja ravissa vain todella helppoja tehtäviä niin että jäi edes hevoselle hyvä mieli..

Mutta kyllä se tamma on mennyt eteenpäin, huimasti! Vaikkei tämä ratsastuskerta ollutkaan mistään kotoisin, sanotaan että on ollut ilo seurata tätä kehitystarinaa. Kyllä siitä vielä superhieno heppa tulee, lajiin kun lajiin! Pitää pyytää Kristiinalta useammin tammaa lainaksi ;)








Vaikka se onkin vähän sählä, on se silti suloinen!
vai mitä sanotte?!

Kommentit

  1. Mitä sitä turhaan alkaa puurtamaan hampaat irvessä, jos ei homma etene. Meillä on kaikilla niitä päiviä kun ei vaan jaksa keskittyä :D Toisilla niitä on joka päivä (niinkuin täällä meillä) ja toisilla vähän harvemmin.
    Tuo toisiksi alin kuva on musta kaikista kivoin, tammalla on niin kiva ilme siinä että :) Hän on aika kivan mallinen paketti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tuo on niin totta, vaikka suunnittelin ties mitä kivaa avosulkuväistö-jumppaa niin ei siihen kannata edes ryhtyä jos tamma on keskittymisvaikeuksissa jo perusvoltilla ja siirtymisissä :D Ehkä kuskillakin oli vähän ajatukset hukassa, mietin vain selkään noustessa missä on turvavyö..

      Justiina on kyllä tosi kiva heppa ja hyppää kun kenguru! :)

      Poista
  2. No, eipä tuo silti ihan järkyttävältä näytä! Minun tammani kanssa saa helposti ratsastaa sen 1,5h ennen kuin voidaan sanoa että alamme kuunnella toisiamme :D 45 minuutissa olisimme vasta päässeet yhteisymmärrykseen tahdista, ehkä myös suunnasta =) Eli ehkäpä te vain työskentelitte liian hätäisesti ;) (Kauhia tämä kuulostaa jo omaan korvaankin ikävältä vaikka oli tarkoitus vain heittää ajatus ilmoille...!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli vielä idea lähteä työskentelemään laukassa, mutta siellä tosiaan oli ne valmennukset ja tila alkoi käymään tamman vetävälle laukalle niin ahtaaksi (ja valmentaja ei kovasti ollut mielissään kun siellä pyörittiin) että lopetin suosiolla ennen kuin sain riidan aikaiseksi :D

      Ensi kerralla keskitytään heti alusta siihen rauhallisuuteen ja mennään sitten vaikka tunti käyntiä jos siltä näyttää ;)

      Poista
  3. Heh, ei oo kyllä yhtään ikävä Ypäjän aikoja! Muistan itsekin nimittäin ne lukuisat kerrat kun unohdin tsekata maneesivaraukset ja sain ravata maneesilta maneesille todetakseni että kaikki on varattuja... Hyvältä teidän meno näytti kuvien perusteella ja tosi kaunis hevonen tää Justiina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitoksia :) Kyllä sitä jo kaipaa kevättä ja kenttiä, niin paljon helpompaa kun ruuhkissa sähläys :D

      Poista
  4. Aivan ihanan näköinen tamma ja varsinkin viimeisessä kuvassa suloinen ilme! :)

    VastaaPoista
  5. Aivan upea ilmestys. Lainaa ihmeessä useammin, tätä kelpaa ihailla. :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov